Games Beaten: 165/709
Genre: Action/Adventure
Goal: Defeat Zoda (Chapter 9)
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10
Vaikeusaste: 4/10
Tarina alkaa kun Mike saa telepaattisen viestin Micalta, prinsessalta joka pelastettiin ensimmäisessä osassa. Hän kertoo kuinka salakirjoituksen pystyy ratkaisemaan jonka Mike ja Dr. Jones löysivät Argonianlaisten avaruusaluksesta.Mike lähtee tapaamaan Dr. Jonesia ja lukee salakirjoituksen käännöksen ääneen. Tapahtuu kummia ja ääneen lukeminen heittää Miken menneisyyteen!
Hän saapuukin kivikaudelle ja hetken pyöriskelyn sekä kivikauden ihmisten kanssa juttelun jälkeen Mike löytää mystisen Tetra -palikan.
Mica pystyy telepaattisesti keskustelemaan Miken kanssa vaikka hän onkin menneisyydessä ja kertoo että hänen on löydettävä kaikki Tetra -palikat, niillä on suuri merkitys tulevaisuudessa.
Näin Mike rupeaa selvittämään salakirjoitusta ja matkaa ympäri historian etsien näitä Tetroja.
On kyllä tämäkin loistava peli, mutta ei ihan ykkösen veroinen. Vuosia sitten olen pelannut tämän Save Stateilla läpi. Muistissa oli oikeastaan vaan eri aikakaudet ja se, että pomot olivat melkoisen hankalia.
Varmaan tuosta Save State kikkailusta johtuen pomot ovat tuntuneet hankalilta, eivät ne olleet kyllä sitä. Nyt on sitten pelattu tämäkin ihan legitisti läpi :)
Aika hyvin kyllä muisti, että minne piti mennä, mutta se nyt johtuu pelin suoraviivaisuudestakin. Ei tässä kovin moneen paikkaan voi mennä, oikea tie löytyy suhteellisen helposti.
Tähän toiseen osaan liikkumista oltiin vapautettu reilusti. Pystyy kävelemään myös viistoon, eikä vain ylös/alas tai vasemmalle/oikealle.
Laattojen päälle ei enää tarvitse hyppiä vaan niiden päällä voi vaan kävellä etsien salaisia nappuloita.
Täytyy sanoa, että tämä uudistus ei ollut mieleeni. Tuo jäykähkö liikkumistapa teki ensimmäisestä osasta uniikin pelin, tämä liikkumisen vapautus toi sarjaa lähemmäksi muita pelejä.
Toki vihollisia oli helpompi tappaa kun pystyi ampumaan moneen eri suuntaan mutta ääh.
Mikellä ei tällä kertaa ollutkaan käytössä tavaramerkiksi muodostunutta Jojoaan, vaan erilaisia aseita joita erilaiset historialliset merkkihenkilöt antavat tarinan edetessä.
Tavallaan olisin kaivannut tuota Jojolla kikkailua :)
Tässä saa myös Psychic Shock Wave -aseen jota tarvitaan tarinan edistämisessä ja tuhoamaan tiettyjä vihollistyyppejä. Pelin edetessä tätä saa päivitettyä ja viimeinen versio onkin jo melkoisen tehokas.
Tämän ammukset yltävät paljon pidemmälle kuin normi aseiden joten hyvä esimerkiksi pomoja vastaan. Huono puoli tässä on se, että se tarvitsee tietyn määrän energiasydämiä jotta se toimisi täydellä teholla.
Mitä enemmän energiaa menettää, sitä huonommaksi Psychic Shock Wave muuttuu. Lopulta se on kämäinen perusversio jolla ei tee kyllä yhtään mitään.
Pelistä löytyy yhdeksän osiota eli yksi enemmän kuin ensimmäisestä pelistä. Tosin, ensimmäinen osio on kyllä niin lyhyt että periaatteessa niitä on sama määrä :D
Seikkaillaan kivikaudella, muinaisessa Egyptissä, Sherlock Holmesin aikaisessa Englannissa, villissä lännessä, Italiassa moikkaamassa Leonardo Da Vinciä, vanhassa kartanossa ja kuningas Arthurin tykönä.
Historiassa pyöriminen on kyllä ihan hauska uudistus. Toki ensimmäisen pelin viidakoiden luolissa samoilu ja alkuasukaskylien tutkiminen on hauskempaa, mutta oli tässä oma tunnelmansa kun piti itse Sherlock Holmesin kanssa selvittää mysteeriä :)
Erilaisella historiallisella alueella piti selvittää jokin pulma, jotta pääsi etenemään pelissä. Välillä se tarkoitti pizzan hankkimista Kleopatralle tai piilotetun luolan etsimistä dynamiitin avulla.
Luoliahan tässä oli paljon enemmän ja osa niistä oli vain lyhyitä rykäisyjä. Salaisuuksiakin oli huomattavasti ensimmäistä peliä enemmän ja niistä löytyikin lisäreitä, sydämiä ja niin tärkeitä potioneja.
Ensimmäisessä pelissä kun saattoi luolasta löytää yhden tai kaksi potionia, tässä niitä saattoi löytää jopa viisi kappaletta.
Niitä kyllä kuluikin urakalla kun viholliset tekivät paljon vahinkoa. Eikä tässä juuri invincible frameja ollut, joten ei saanut jäädä vihollisia halailemaan pitkäksi aikaa.
Pelin lopussa oli hauska, kun palattiin takaisin vanhalle kunnon C-saarelle! Pääsi vielä ensimmäiseen luolaan pyörimään. Samat salaisuudetkin oli laitettu mukaan tähän :)
Lopussa pääsi vielä C-käärmettä hakkaamaan joka oli tällä kertaa luuranko -muodossa kun se ensimmäisessä osassa tapettiin.
Kenttähän olisi loppunut normaalisti tähän, mutta ei tässä toisessa osassa. Päästiin vielä uudelle alueelle keräilemään sydämiä ja potioneja. Tästä pystyi helposti päättelemään, että kohta on jotain kauheaa edessä.
Niinhän sitä olikin. Enpäs muistanutkaan, että tähän oltiin laitettu Boss Rush, eli kaikkia pelissä nähtyjä pomoja joutui hakkaamaan uudelleen ja vielä putkeen. Onneksi sentään pienempiä välipomoja ei ollut tässä mukana.
Tämä oli hankala osuus, piti monta potionia kerätä jemmaan jotta tästä selvisi. Huomasin myös tässä vaiheessa peliä, että Psychic Shock Wave on todella tehokas ja hyvä näitä vastaan kun voi ampua etäältä.
Boss Rushin jälkeen pääsee vielä viimeistä pomoa, eli Zodaa vastaan taistelemaan. Ärsyttäväähän tässä on se, että kuoleman koittaessa, joutuu vetämään kaikki pomot uudelleen ja Game Overin jälkeen pääsee pelaamaan kentän täysin alusta.
Kenttä on vielä melkoisen pitkä kaiken kaikkiaan joten hieman ärsytystä aiheutti :D
Muistelin että tämä viimeinen Zoda olisi ollut todella hankala, mutta suhteellisen kivuttomasti se meni läpi. Viimeisessä Zodassa on kaksi eri muotoa, "ihmismäisempi" ja sitten hirviömuoto.
Näillä ei hirveästi eroa ollut, hirviömuoto teki muutaman erilaisen iskun mitä "ihmismuoto" ei tehnyt.
On kyllä loistavia pelejä nämä molemmat, saisi tulla sarjalle jatkoa :)
Hän saapuukin kivikaudelle ja hetken pyöriskelyn sekä kivikauden ihmisten kanssa juttelun jälkeen Mike löytää mystisen Tetra -palikan.
Mica pystyy telepaattisesti keskustelemaan Miken kanssa vaikka hän onkin menneisyydessä ja kertoo että hänen on löydettävä kaikki Tetra -palikat, niillä on suuri merkitys tulevaisuudessa.
Näin Mike rupeaa selvittämään salakirjoitusta ja matkaa ympäri historian etsien näitä Tetroja.
On kyllä tämäkin loistava peli, mutta ei ihan ykkösen veroinen. Vuosia sitten olen pelannut tämän Save Stateilla läpi. Muistissa oli oikeastaan vaan eri aikakaudet ja se, että pomot olivat melkoisen hankalia.
Varmaan tuosta Save State kikkailusta johtuen pomot ovat tuntuneet hankalilta, eivät ne olleet kyllä sitä. Nyt on sitten pelattu tämäkin ihan legitisti läpi :)
Aika hyvin kyllä muisti, että minne piti mennä, mutta se nyt johtuu pelin suoraviivaisuudestakin. Ei tässä kovin moneen paikkaan voi mennä, oikea tie löytyy suhteellisen helposti.
Tähän toiseen osaan liikkumista oltiin vapautettu reilusti. Pystyy kävelemään myös viistoon, eikä vain ylös/alas tai vasemmalle/oikealle.
Laattojen päälle ei enää tarvitse hyppiä vaan niiden päällä voi vaan kävellä etsien salaisia nappuloita.
Täytyy sanoa, että tämä uudistus ei ollut mieleeni. Tuo jäykähkö liikkumistapa teki ensimmäisestä osasta uniikin pelin, tämä liikkumisen vapautus toi sarjaa lähemmäksi muita pelejä.
Toki vihollisia oli helpompi tappaa kun pystyi ampumaan moneen eri suuntaan mutta ääh.
Mikellä ei tällä kertaa ollutkaan käytössä tavaramerkiksi muodostunutta Jojoaan, vaan erilaisia aseita joita erilaiset historialliset merkkihenkilöt antavat tarinan edetessä.
Tavallaan olisin kaivannut tuota Jojolla kikkailua :)
Tässä saa myös Psychic Shock Wave -aseen jota tarvitaan tarinan edistämisessä ja tuhoamaan tiettyjä vihollistyyppejä. Pelin edetessä tätä saa päivitettyä ja viimeinen versio onkin jo melkoisen tehokas.
Tämän ammukset yltävät paljon pidemmälle kuin normi aseiden joten hyvä esimerkiksi pomoja vastaan. Huono puoli tässä on se, että se tarvitsee tietyn määrän energiasydämiä jotta se toimisi täydellä teholla.
Mitä enemmän energiaa menettää, sitä huonommaksi Psychic Shock Wave muuttuu. Lopulta se on kämäinen perusversio jolla ei tee kyllä yhtään mitään.
Pelistä löytyy yhdeksän osiota eli yksi enemmän kuin ensimmäisestä pelistä. Tosin, ensimmäinen osio on kyllä niin lyhyt että periaatteessa niitä on sama määrä :D
Seikkaillaan kivikaudella, muinaisessa Egyptissä, Sherlock Holmesin aikaisessa Englannissa, villissä lännessä, Italiassa moikkaamassa Leonardo Da Vinciä, vanhassa kartanossa ja kuningas Arthurin tykönä.
Historiassa pyöriminen on kyllä ihan hauska uudistus. Toki ensimmäisen pelin viidakoiden luolissa samoilu ja alkuasukaskylien tutkiminen on hauskempaa, mutta oli tässä oma tunnelmansa kun piti itse Sherlock Holmesin kanssa selvittää mysteeriä :)
Erilaisella historiallisella alueella piti selvittää jokin pulma, jotta pääsi etenemään pelissä. Välillä se tarkoitti pizzan hankkimista Kleopatralle tai piilotetun luolan etsimistä dynamiitin avulla.
Luoliahan tässä oli paljon enemmän ja osa niistä oli vain lyhyitä rykäisyjä. Salaisuuksiakin oli huomattavasti ensimmäistä peliä enemmän ja niistä löytyikin lisäreitä, sydämiä ja niin tärkeitä potioneja.
Ensimmäisessä pelissä kun saattoi luolasta löytää yhden tai kaksi potionia, tässä niitä saattoi löytää jopa viisi kappaletta.
Niitä kyllä kuluikin urakalla kun viholliset tekivät paljon vahinkoa. Eikä tässä juuri invincible frameja ollut, joten ei saanut jäädä vihollisia halailemaan pitkäksi aikaa.
Pelin lopussa oli hauska, kun palattiin takaisin vanhalle kunnon C-saarelle! Pääsi vielä ensimmäiseen luolaan pyörimään. Samat salaisuudetkin oli laitettu mukaan tähän :)
Lopussa pääsi vielä C-käärmettä hakkaamaan joka oli tällä kertaa luuranko -muodossa kun se ensimmäisessä osassa tapettiin.
Kenttähän olisi loppunut normaalisti tähän, mutta ei tässä toisessa osassa. Päästiin vielä uudelle alueelle keräilemään sydämiä ja potioneja. Tästä pystyi helposti päättelemään, että kohta on jotain kauheaa edessä.
Niinhän sitä olikin. Enpäs muistanutkaan, että tähän oltiin laitettu Boss Rush, eli kaikkia pelissä nähtyjä pomoja joutui hakkaamaan uudelleen ja vielä putkeen. Onneksi sentään pienempiä välipomoja ei ollut tässä mukana.
Tämä oli hankala osuus, piti monta potionia kerätä jemmaan jotta tästä selvisi. Huomasin myös tässä vaiheessa peliä, että Psychic Shock Wave on todella tehokas ja hyvä näitä vastaan kun voi ampua etäältä.
Boss Rushin jälkeen pääsee vielä viimeistä pomoa, eli Zodaa vastaan taistelemaan. Ärsyttäväähän tässä on se, että kuoleman koittaessa, joutuu vetämään kaikki pomot uudelleen ja Game Overin jälkeen pääsee pelaamaan kentän täysin alusta.
Kenttä on vielä melkoisen pitkä kaiken kaikkiaan joten hieman ärsytystä aiheutti :D
Muistelin että tämä viimeinen Zoda olisi ollut todella hankala, mutta suhteellisen kivuttomasti se meni läpi. Viimeisessä Zodassa on kaksi eri muotoa, "ihmismäisempi" ja sitten hirviömuoto.
Näillä ei hirveästi eroa ollut, hirviömuoto teki muutaman erilaisen iskun mitä "ihmismuoto" ei tehnyt.
On kyllä loistavia pelejä nämä molemmat, saisi tulla sarjalle jatkoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti