RoboWarrior

Games Beaten: 252/709

Genre: Action

Goal: Defeat dictator Xur (Period 8-5)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Kaukaisessa tulevaisuudessa, ylikansoitus ja saastuttaminen ovat saaneet maapallon lähelle turmiota. Johtajilla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan, joten he ottavat yhteyttä viisaaseen tiedemieheen, Altileen.

Ei mennyt kauaakaan, kun Altile oli jo kehittänyt maapalloa helpottavia laitteita.

Eletään vuotta 2395 ja maapallon tiedemiehet seuraavat Altilen neuvoja näin ollen onnistuvat luomaan keinotekoisen planeetan minne siirretään ihmisiä ylikansoittuneelta maapallolta.

Käy kuitenkin niin, että Altile kuolee tämän prosessin aikana ja ei näe unelmansa toteutuvan. Tiedemiehet päättävät nimetä uuden keinotekoisen planeetan hänen mukaansa kunnianosoitukseksi.

Näiden kahden planeetan kansojen välille syttyy kuitenkin sota, mutta kuitenkin homma kuolee heti alkuunsa.

Maapalloa suojelemassa olleet RoboWarriorit jotka ovat puoliksi koneita ja puoliksi miehiä poistetaan käytöstä. Näin nämä kaksi planeettaa elää sotakirveet haudattuna.

Vuonna 2036 J.A (jälkeen Altilen) toisen ulottuvuuden Xanthon valtakunnasta nousee diktaattori Xur ja hänen tarkoituksenaan on hyökätä Altileen.

Hän kytkee planeetan erikoisvalmisteisen säätä hallitsevan koneen pois päältä ja laittaa rauhaa rakastavan kansan kärsimään kovasta kylmyydestä.

Xanthon muukalaiset muuttavat planeetan kauniin vehreän luonnon jätemaaksi vain ajaen omia pirullisia etujaan.

Kansan täytyy lähteä evakkoon. Ennen poistumista he onnistuvat lähettämään avunpyynnön maapallolle.

Maapallo noteeraa viestin ja he kytkevät oitis päälle Z-Type Earth Defence kyborgin eli lyhenteeltään ZED. Tämä on voimakkain kaikista RoboWarrioreista.

ZED laitetaan taisteluvalmiuteen ja hänelle annetaan nopein avaruusalus jotta hän pääsisi mahdollisimman nopeasti Altilelle.

Nyt on vain ZEDistä kiinni, saako hän Xurin ja kaikki Xanthon muukalaiset häädettyä pois sekä palautettua planeetan normaaliin tilaansa.

Yksi viimeisistä lapsuuden peleistä mitä en ollut vielä läpäissyt.

Kyllähän tätä tuli paljon pelattua, mutta matka katkesi aina viimeistään seiskamaan ensimmäiseen pomoon.

Pelityylini oli silloin täysin väärä, tämä vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkaa työskentelyä.

Ajattelin, että hieman testailen tätä vielä näin vuoden päätteeksi, mutta en uskonut tämän menevän ensimmäisellä yrityksellä läpi :D

Turhaan kuumottelin tämän pelin kanssa, hyvin helpostihan se meni läpi.

Toki tässä auttoi lapsuuden muistot, sillä tässä on aika vittumaisia ratkaisuja jos ihan ensimmäistä kertaa pelailee.

Peli sisältää 19 kenttää ja 7 pomoa jotka on jaettu 8 osioon. Osiot eivät ole mitenkään järkevästi jaoteltu, vaan joissain saattaa olla enemmän kenttiä kuin toisissa.

Verkkaisen tahtinsa vuoksi, tämä ei ole ihan se nopein projekti ja pitää pelata yhdeltä istumalta läpi ellei sitten jätä konetta päälle :D

Japanissa tämän pelin nimi on Bomber King ja ilmeisesti piti olla jonkinnäköinen jatko-osa Bombermanille.

Kyllähän tällä yhtenäistä on Bombermanin kanssa, täytyy tuhota maaperää pommilla ja vihollisia siinä samalla.

Kenttien ideana on tuhota maaperää päästäkseen kentän loppuun. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan lopusta täytyy pommittamalla etsiä avain joka avaa lukitun oven.

Maaperästä voi myös paljastua erilaisia helpottavia tavaroita joten kaikki kannattaa kyllä pommittaa vaikka se onkin aika työlästä.

Maaperää tuhotaan pommeilla jotka eivät ole valitettavasti loputtomia. Ne loppuvat hyvinkin helposti ja niitä saa takaisin tappamalla vihollisia pyssyn avulla.

Pelissä on myös aika joka toimii samalla myös energiapalkkina. Näemmä toinen peli putkeen missä on ympäristöongelmaa ja tälläinen energiapalkki.

Malttamattomuus oli se isoin ongelma lapsena pelatessani, en millään viitsinyt tuhota kaikkea näkyvää maaperää. Tämä sitten kostautui kun inventaario ammotti tyhjyyttään pelin loppupuolella.

Inventaarion voi täyttää seuraavanlaisilla tavaroilla:

Kynttilä: valaisee bonusalueet ja pimeät kentät. Se kuitenkin kestää vain hetken aikaa.

Energiantäyttö: täyttää energiat kokonaisuudessaan.

Saapas: nopeuttaa kävelyä hetkeksi.

Ohjus: todella tehokas pomoja vastaan ja rikkoo maaperää pitkän suoran verran.

Salama: tuhoaa kaikki viholliset ruudulta.

Ristitulitus: ampuu ammuksia neljään suuntaan samaan aikaan.

Uimarengas: pystyy kävelemään veden päällä 20 sekunnin ajan.

Lyhty: valaisee pimeät alueet kokonaan ja se kestää koko kentän ajan.

Megaton -pommi: tuhoaa kaikki viholliset ja maaperän ruudun kokoiselta alueelta. On myös erittäin tehokas pomoja vastaan.

Löytyy myös muutama muu tavara mitkä ei näy inventaariossa:

Suojakilpi: suojaa ZEDiä jonkin aikaa kaikilta hyökkäyksiltä.

Mitali: toimii valuuttana pelissä. Pomojen jälkeen tulee kauppa missä nämä voi törsätä.

Tähdet: todella turha, saa vain pisteitä, jee!

Hudson Bee: myös tähän peliin on totta kai pitänyt sisällyttää Hudson Bee. Keräämää tämän, se antaa randomisti jonkun inventaarioon tulevista tavaroista.

Voimapallo: parantaa aseen ampumispituutta.

Pommit: antaa 10 pommia lisää.

Energiayksikkö: antaa pienen määrän energiaa lisää.

Näiden lisäksi joissain kentissä on malja -aarre joka on pakko löytää ja kerätä. Jos tätä ei tee, kenttä looppaa loputtomasti.

Kentistä löytyy randomilla rappukäytäviä jotka vievät pieneen bonus mestaan. Nämä paikat ovat pimeitä ja ne voi valaista joko kynttilöillä tai lyhdyllä.

Lyhdyn käyttö kuitenkin olisi melkoisen överiä, sillä nämä eivät ole kovin pitkiä ja lyhtyjä kannattaa säästää muualle niiden harvinaisuutensa vuoksi.

Kynttilän avulla sitten pyöritään etsien tavaroita ja väistellen vihollisia. 

Nämä pystyy periaatteessa hoitamaan ilman kynttilää täysin pimeässäkin, mutta rappukäytävän löytäminen on melkoista tuuria kun mesta looppaa tietyn ajan jälkeen :D

Tästä pääsemmekin pelin isoimpaan ongelmaan, kuolemiseen. Se on tässä todella armotonta. Vaikka peliä saa jatkaa loputtomasti, KAIKKIEN inventaariossa olevien tavaroiden määrä puolittuu...

Tämän takia pelissä saa edetä todella varovasti että ei itseään tapa vahingossa omalla pommilla sillä se on suurin syy kuolemiseen.

Viholliset eivät tee paljoa vahinkoa verrattuna pommiin. Energiaa/aikaa pitää jatkuvasti seurailla sillä jos se on liian alhaalla pommiin osuttaessa, henki lähtee.

Tätä inhaa asiaa kävi jatkuvasti lapsena pelatessani, todella mukava kun ne pienet määrät kerättyä tavaraa vielä puolittuivat :D

Nytkin tällä ainoalla läpi menneellä yrityksellä menin kuolemaan. Vihollisilla on inha tapa töniä ZEDiä ammuksilla sekä ruhoillaan ja ne onnistuivatkin työntämään Zenin omaan pommiin. Totta kai energiat olivat juuri niin alhaalla että henki lähti.

Onneksi olin kerännyt kentistä paljon kaikkea, joten tämä ei ollut katastrofaalinen tilanne. Onneksi kuolema jäi tähän yhteen, sillä jos loppupään kentissä olisi käynyt samoin, se olisi ollut resetin paikka.

Kuoleman jälkeen pommeja on käytössä 50, ja ne ei millään riitä hidastempoisiin loppukenttiin. Pommien keräilyynkään ei ole mahdollisuutta, sillä tuskin olisi monta energiantäyttöä jemmassa :(

Kentistä löytyy myös toisenlainen bonushuone, mistä löytyy leijonapatsaita. Jos patsaat rikkoo oikeassa järjestyksessä, saa niistä laadukkaita tavaroita.

Mutta jos kerrankin tuhoaa väärän ensimmäisenä, ei huoneesta saa mitään. Eikä huonetta voi resetoida, se on kerrasta poikki.

Kenttiä on siis kahdenlaisia erilaisia, valoisia ja pimeitä. Pimeät mestat ovat saatanasta pelkkien kynttilöiden kanssa tai saatikka ilman mitään valoa. Loppupään pimeitä kenttiä ei vaan voi mitenkään päästä ilman lyhtyä läpi.

Sitten kun pimeästä kentästä pitää kerätä malja jotta se ei enää looppaisi, ihan mahdoton tietää täydessä pimeydessä looppaako kenttä vai ei :D

Tykkäsin kun peli heti alusta asti opetti mekaniikat. Jo ensimmäisessä kentässä täytyi löytää malja jotta looppaaminen loppuisi. 

Tässä ensimmäisessä kentässä on myös pieni lähde joka näyttää hieman epäilyttävälle. Lapsena kun oli tylsää ja paljon luppoaikaa, tuli tämäkin selvitettyä että kiviseinää pommittaessa lähteeseen pääsee kävelemään!

Tämän jälkeen kun vilkaisi inventaariota, huomasi, että kaikki tavaroiden määrät olivat tuplaantuneet! Tämä sama lähde löytyy myöhemmästä kentästä ja on kyllä todella hyvä juttu saada lisää tavaraa.

Pelin toisessa kentässä vastaan tulee kiviseinä jossa äkkiseltään ei näy mitään kohtaa mistä pääsisi läpi. No, eri kohtia kun pommitti useampaan kertaan aukesi reitti eteenpäin :)

Peli meneekin loppupuolella hieman överiksi, näiden ei niin selkeiden pommitettavien seinien kanssa, niitä löytyykin paljon. Tuskaista nämä ovat pimeissä kentissä ja ilman lyhtyä... :D

Tykkään paljon tämän pelin pomoista, ne on siistejä! Ne vain ovat liian helppoja jos on jaksanut keräillä tavaroita. Varsinkin ohjukset tuhoavat pomot muutamalla iskulla.

Pommeja ei näihin kannata käyttää, niitä kuluu ihan liikaa ja ne menevät todella helposti ohi.

Pomojen vaikeusaste nousee jyrkästi jos tavarat ovat vähissä. Varsinkin seiskamaan ensimmäinen pomo, Lian on käytännössä mahdoton pelkillä pommeilla.

Se lentelee veden yllä ja välillä tulee alas jotta sitä voisi pommittaa. Aivan mahdoton ajoittaa hitaasti räjähtävällä pommilla.

Tähän se pienen pelaajan matka päättyi viimeistään kun tavarat olivat lopussa. Nythän se meni aivan helposti läpi, ei minkäänlaista ongelmaa.

Viimeisen maan kentät olivat kunnon pommisyöppöjä. Viimeistään tässä vaiheessa kannatti käyttää kikkaa, että kerää täydet 99 pommia edellisen kentän lopussa.

Lentäviä vihollisia tulee jatkuvasti ruudun ulkopuolelta ja pommit saa nopeasti kerättyä täyteen.

Viimeisessä kentässä joutui tästä huolimatta hieman keräämään pommeja, siinä oli niin paljon pommitettavia kiviseiniä.

Loppuhuipennuksessa täytyi taistella putkeen kahta pomoa vastaan. Ensin tuli tämän kahdeksannen maan loppari, Gholem joka imaisi ohjuksen poikineen.

Sitten vielä itse diktaattori Xur, joka ei hirveästi eronnut muutamasta aikaisemmasta pomosta.

Se viskoi jotain öttiäisiä ja liiteli ympäriinsä. 

Säästämäni neljä Megaton -pommia heti ensimmäisenä käyttöön ja loput iskut ohjuksilla, helppo homma.

Ai että mä tykkäsin tästä pelistä, mikä on kyllä varmasti tullut ilmi! En edes muistanut että tämä näin hyvä olisi ollut.

Tälläinen hitaasti etenevä maaperän tuhoaminen ei ole kaikkien juttu, mutta itse tykkäsin.

Valoisien kenttien biisi on ihan helvetin kova, se löytyy minun Top-30 NES-biisit -listaltakin :)

Hieman arvosanaa rokottaa ajan ja energiapalkin yhdistäminen ja pommien keräily. Pommit olisivat hyvin voineet olla loputtomat niin kuin Game Boy -versiossa.

Captain Planet and the Planeteers

Games Beaten: 251/709

Genre: Shooter/Action

Goal: Defeat Duke Nukem (Stage 5-2)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Maapallo on vaarassa! Maapallon henki, Gaia ei enää kestä tätä tilannetta, missä maata tuhotaan ja saastutetaan. Gaialla on viisi taikasormusta jotka sijaitsevat Toivo-saarella.

Nämä viisi sormusta hän jakaa nuorille joista tulee sitten Planeteersseja, maapallon suojelijoita!

Jokainen sormus sisältää yhden elementin:

Kwame Afrikasta saa maa-elementin, Wheeler Pohjois-Amerikasta saa tuli-elementin, Linka Neuvostoliitosta saa tuuli-elementin, Gi Aasiasta saa vesi-elementin ja Ma-Ti Etelä-Amerikasta saa sydän-elementin.

Nämä elementit yhdistettynä luodaan maailman pelastaja Captain Planet!

Tämä ympäristön suojelija hyödyntää näitä kaikkia elementtejä ja taistelee urheasti vihollisia vastaan jotka saastuttavat maapalloamme.

Saako Captain Planet saastuttajat kuriin?

Voi voi, jälleen yksi potentiaalinen peli pilattu kaikella turhalla paskalla.

Huonot hitboxit, trollaavat kentät, nihkeät kontrollit.

Onneksi tässä oli loputtomat continuet ja vielä kenttien väissä passut, muuten olisi vaikeusaste noussut pilviin.

Peli on jaettu kahdenlaisiin osioihin; Planeteerseilla pelattaviin Shooter -osuuksiin ja sitten itse Captain Planetilla pelattaviin sokkelomaisiin lentelypätkiin.

Jokainen pelin viidestä kentästä sisältää molemmat osiot ja tässä Captain Planet -osiossa pääsi taistelemaan pomoa vastaan.

Planeteersit käyttävät apunaan erilaisia aluksia suojellakseen rakasta planeettaamme. Välillä lennellään hävittäjällä, välillä lentokoneella ja kerran sukellellaan meren syvyyksissä sukellusveneellä.

Kuten aikaisemmin selvisinkin, jokaisella Planeteersilla on käytössään jokin elementti. Elementtejä ovat maa, ilma, vesi, tuli ja sydän.

Maa ja tuli ovat enemmän hyökkäykseen tarkoitettuja ja ilma puolustusta varten. Veden käyttötarkoitusta en oikein tajunnut, täysin turha kun se ei tehnyt mitään vahinkoa vihollisiin.

Sydän on kanssa melkoisen erikoinen, sitä käytettiin kentistä löytyvien eläimien manipuloimiseen. Hieman sädettä elukalle ja se rupesi tekemään asioita hyödyksesi!

Manipuloitavat eläimet on näppärästi keltaisen värisiä joten ne erotti helposti.

Oikeastaan tuli oli ainut mitä näissä kannatti käyttää, se vastasi eniten Shooter -pelien ammuksia. Viholliset pudottivat välillä asepäivityksiä joiden avulla alus pystyi ampumaan useampia ammuksia kerralla.

Nämäkin päivitykset vaikuttivat vain tuli-elementtiin joten muut olivat lähes hyödyttömiä.

Jokaisessa tälläisessä kentässä on jokin ympäristöä suojeleva teema. Joko yritetään estää rekkoja dumppaamasta öljyä veteen, siirretään norsut turvallisempaan paikkaan tai jopa yritetään estää reijän ilmestyminen otsonikerrokseen :D

Jokainen näistä kentistä aiheutti suurta tuskaa. Nämä sisälsivät pientä puzzlea ja ei ollut aina ihan selkeää mitä piti tehdä. No, tämä oli ihan fine, erilaisten puzzlejen selvittäminen oli mukavaa hommaa.

En vain tykännyt miten julmasti nämä kentät oli tehty. Samoja kohtia joutui pelaamaan monesti jotta ne oppi ulkoa, sillä peli heitti aina eteen sellaista settiä jota ei voinut oikein kerralla selvittää.

Kunnon trial 'n' error bullshittiä.

Myös näiden alusten hitboxit oli kustu loistavasti ja monet kuolemat tuli ihan turhaan kun ei tarpeeksi tarkkaan seurannut missä alus kulki.

Hienoa että aluksen etureunalla sai mennä jopa maaperän sisälle ilman osumaa mutta peräpäässä riitti ilmakosketus :D

Kentät olivat vielä pääosin pikkutarkkaa nyhräämistä kapeiden käytävien läpi joten täytyi muuttaa ajatusmaailmaansa aluksen suhteen.

Alukset ohjautuivat todella ärsyttävästi. Ylös- ja alaspäin se liikkui kuin rasvattu, mutta eteen ja taakse kiihtyvyys oli hyvin tahmeaa.

Kun tälläinen Shooter kenttä on läpäisty, yhdistää Planeteerssit voimansa ja yhteisvoimin he luovat Captain Planetin!

Kapteenilla lennetään sitten vihulaisen tukikohtaan ja käydään antamassa sille nenään.

Nämä kentät ovat sokkeloisia ja melko pitkiä. Kentät sisältävät vielä yksilöllisiä elementtejä jotka tappavat laakista vaikka energiat olisivat täynnä.

Näitä olivat esim. myrkky, laava ja tappavat kuplat :D

Nyt päästääkin puhumaan pelin energiapalkista. Shooterkentissä tämä ei ollut vielä mitenkään ongelma, sillä näissä kentissä alus tuhoutuu aina yhdestä iskusta ja aseet kuluttavat hitaaseen tahtiin yläkulmassa olevaa ase-energiaa.

Näihinpä Captain Planet -kenttiin on näppärästi yhdistetty ase-energia ja hahmon energia!

Vielä kirsikkana kakun päällä tämä palkki kului itsestään alaspäin jos hidasteli tarpeeksi...

Aseet ovat muuttaneet muotoaan näissä kentissä ja ne ovat lähinnä itsepuolustusta varten. Kapteeni muuttuu valitsemaksi elementiksi ja sillä voi jyrätä vihollisia päin tai päästä jonkin tappavan asian ohi.

Eri elementit toimivat eri asioiden kanssa ja tämä selviää vaan testailemalla.

Näitä elementtejä ei kannata käyttää kuin pienen hetken verran, sillä ne kuluttavat palkin nopeammin kuin ehdit sanoa Planeteers.

Vihollisiin osuminen on myös todella huono juttu sillä ne tekevät paljon vahinkoa. Paras tilannehan on, että olet osunut liikaa vihollisiin ja energiapalkki on lähes nollassa. 

Vastaan tulee kohta, mistä ei voi päästä ohi ilman jonkin elementin apua, mutta ase-energia ei riitä sen ohittamiseen. Ei auta kun tappaa itsensä.

Uskomattoman rasittavaa pelisuunnittelua. Kerta näitä elementtejä täytyy hyödyntää jatkuvasti niin miksi ei olisi voinut tehdä kahta erillistä palkkia.

Onnistuin yhden kerran softlockaamaan pelin tämän ase-energian loppumisen takia. Hämähäkki ampui seitin Kapteeniin ja siitä ei päässyt pois kuin tuli-elementin avulla.

Yleensä hämähäkki tuli ampumaan jumissa olevan Kapteenin hengiltä, mutta tämä kaveri päättikin hävitä ruudulta ja jäin jumiin. Passu tuli taas tarpeeseen!

Onneksi pääaseena Kapteeni käytti nyrkkejään jotka ei kuluttaneet mitään.

Kentistä saa kyllä reilusti energiaa, lisäreitä ja kuolemattomuus suojan, mutta peli arpoo randomisti, minkä näistä tulee joten jotkin kohdat on mahdottomia mennä jos huono tuuri käy.

Huomasin myös pelin edetessä, että maksimi lisärimäärä on neljä. Pelihän alkaa aina Game Overin jälkeen tuolla määrällä :D

Hyvällä tuurilla voi määrän saada pysymään tuossa jos kuolemisen jälkeen apukeinot ovat armollisia, mutta kummallinen ratkaisu joka tapauksessa.

Näiden apukeinojen kerääminenkin on oma prosessinsa. Jos jokin vihollinen tai muu pudottaa jonkin apukeinon, se pitää samantien käydä poimimassa. Muussa tapauksessa se tippuu maahan ja häviää.

Kenttiin ripoteltujen apukeinojen kanssa on hieman erilainen kuvio. Ne rullaavat ruletin tavoin ja pitää itse ajoittaa jos mieli saada jonkun tietyn apukeinon. 

Mutta, liian lähellä ei saanut tätä rullaamista katsella vaan tavara tippui maahan jos näin meni tekemään. Uskomattomia ratkaisuja.

Vaikka kentät olivatkin erittäin burtaaleja, pomot oli vastaavasti naurettavan helppoja. Jokainen pomo ei ollut suoraviivainen vaan kaikkiin piti hyödyntää jotain elementtiä ja pohtia miten se tapetaan. Hauska idea!

Esimerkiksi ensimmäisessä pomossa täytyi vesi-elementin avulla päästä robottikourien ohi jotka muutoin nappasi otteeseensa. Kun kourat oli ohitettu, piti muutaman kerran käydä hakkaamassa nyrkillä masiinan hytin ikkunaan. Helppo homma kun sen keksi.

Kaksi viimeistä kenttää, voi elämä miten pikkutarkkaa nyhräämistä. Ensin lenneltiin hävittäjällä Pohjoisnavalla todella kapeissa käytävissä ja väisteltiin trollaavasti putoavia lumikasoja sekä ruudun ulkopuolelta tulevia ammuksia.

Tämä kenttä ei ollut muuta kuin vittumaista ulkoa opettelua alusta loppuun. Kyllähän se sitten viimein meni kun useamman tunnin oli opetellut kohdat ulkoa.

Viimeinen Captain Planet -osio oli kanssa melkoista tarkkuustyötä. Kapeita käytäviä joiden seinämät oli totta kai kuolettavaa materiaalia. Tämä vaati hieman tuuria, että sai oikeanlaisia apukeinoja tiettyihin kohtiin.

Sitten vielä Duke Nukemin kanssa pienet väännöt. Ja ei, tämä ei ole se hienoja one linereitä heittävä naistenmies, vaan jokin keltainen Hawaji -paitaan sonnustautunut kivi-ukko.

Tämä taistelu oli erittäin nerokas! Huone sisälsi pieniä palkkeja joita täytyi käydä nyrkin avulla kääntämässä jotta Duke Nukemin ampuma ammus osuisi hänen yläpuolellaan olevaan koneeseen tuhoten suojakentän.

Tähän meni kyllä yritys poikineen jotta oikean kombinaation keksi. Duke ampuu vielä pienemmän ammuksen Kapteenia kohti jota ei aina huomannut miettiessä oikeaa järjestystä.

Kun voimakenttä oli tuhoutunut, ei kun Dukea nyrkillä naamaan ja homma oli siinä :)

Harmi kun tämä oli kustu kaikella typerällä ja rasittavalla, pienillä muutoksilla tästä olisi saanut mainion pelin. Graafisestihan tämä on nättiä kuin mikä. Musiikit sen sijaan ovat ikävää pörinää joka vain rupesi ärsyttämään jos jossain kentässä jumitti pidempään.

Bases Loaded II: Second Season

Games Beaten: 250/709

Genre: Sports

Goal: Win World Series (79 Games)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 5/10

Tällä hetkellä olo on hyvin raukea koska tämä megalomaaninen projekti on takanapäin.

Olin hyvin varautunut tämän pelaamiseen sillä tein päätöksen, että tämä toinen osa on pelattava 200-300 -pelin välimaastossa.

Sehän sitten löysi paikkansa puolesta välistä.

Pelihän on ensimmäisen osan kaltaista pesistä ainoastaan sillä erolla, että tässä joutui oikeasti pelaamaan ottelut eikä vaan "juustoilla" niitä läpi.

Toki tästäkin löytyi pienet juustot, mutta ei läheskään ykkösen mittakaavassa.

Ensimmäisestä osasta poiketen, tässä täytyi voittaa 79 ottelua 80 sijaan. En tiedä mihin se yksi ottelua hävisi :D

Vaikka pelin tavoitteessa sanotaan, että 79 ottelua täytyi voittaa, niin tämä ei pitänyt täysin paikkaansa.

Näihin otteluihin mahtui yksi tasapeli ja kaksi häviötäkin ja ei tullut mitään ylimääräistä pelaamista, peli vain antoi uuden koodin seuraavaan otteluun.

Ilmeisesti täytyi olla tietty määrä voittoja jotta pääsisi loppuotteluihin.

Joka tapauksessa, ensin täytyi pelata 74 liigaottelua jonka jälkeen tuli vielä viisi maailmanmestaruusottelua.

Kun ottelun voitti, tuli jonkinlaisia kehittymiskäyriä ja näki miten mikäkin pelaaja on kehittynyt.

En tajunnut tästä juuri mitään, välillä arvot olivat reilusti plussalla ja välillä miinuksella. Ne saattoivat vaihdella rajusti peräkkäisten otteluiden jälkeen :D

En tiedä, vaikuttiko ottelun tapahtumat miten rajusti näihin. En kyllä huomannut juurikaan mitään muutoksia pelaajissa vaikka arvot vaihtelevatkin, ehkäpä tämä oli vain joku kosmeettinen juttu.

Valitsin tietysti statseiltaan parhaan joukkueen eli New Yorkin. Tämän pelin kanssa ei edes kannattanut harkita mitään muuta :D

Ja niin lähdin mustavalkoisen joukkueen kanssa urheasti etenemään, mutta jo alkumetreillä tuli pahasti pataan.

Vastustajat tuntuivat mahdottomilta ja ne voittivatkin monia pelejä putkeen. Tämä ei minulle kelvannut ja resetin kautta saman vastustajan kimppuun kunnes se taipui.

Tähän saattoikin mennä useampi tunti ja eteneminen oli tuskallisen hidasta.

Ongelmana oli lähinnä syöttäminen. Vastustajat osuivat palloihin todella isolla prosentilla ja tekivät paljon juoksuja. Jos päästi vastustajan pelaajan kakkospesälle, melkein takuuvarmasti ne onnistuivat siitä juoksun saamaan, polttaminen oli hankalaa.

Hieman TMR:n läpäisyä silmäillessäni huomasin, että hän käytti paljon syöttäjää no: 13 eli Stameria. Tietynlaisella heittotyylillä vastustaja ei osunut juurikaan palloihin vaan paloi samantien.

Yritin kopioida tätä tyyliä huonolla menestyksellä. Luovutin ja rupesin tutkailemaan muita syöttäjiä. Löytyikin sellainen itselle sopiva, numerolla 17 pelaava Taksen.

Onnistuin kehittämään syöttötavan johon ei viholliset osuneet juuri ollenkaan, noin 80% syötöistä lyötiin ohi. Tämä meni niin, että ensin näpäytti ylöspäin ja A-nappia samaan aikaan. Tämän jälkeen painoi yläviistoon lyöjän suuntaan. Suunta riippui kumpi kätinen lyöjä oli.

Syöttäminen ja lyöminen on jaettu yhdeksänosaiseen ruudukkoon. Jostain syystä kun Taksenilla syötti tähän tiettyyn kulmaan, ei vastustaja onnistunut lyömään palloon.

Tämän kikan avulla etenin hetken aikaa ihan leppoisasti, riippui ihan tuosta 80/20% tuurista miten ne osuivat palloon. 

No, hommahan sitten tyssähti täysin matsiin 16. Tämä kikka ei enää toiminutkaan kun vastustajat pahenivat.

Piti keksiä jotain muuta, sillä jumitin tässä matsissa tunteja. Näin jälkeen päin ajateltuna tämänhän olisi voinut vaan hävitä ja siirtyä seuraavaan, mutta onneksi en näin tehnyt, sillä sai arvokasta oppia tämän kanssa taistellessa josta oli paljon hyötyä myöhemmissä peleissä.

Pienet vinkit jälleen TMR:n läpäisystä ja sieltähän löytyikin pelin isoin juustoilu, pelaajien polttaminen.

Jostain syystä kun vastustajan pelaaja pääsee ensimmäiselle pesälle ja tämän jälkeen rupeaa heittelemään palloa ensimmäisen ja kotipesän välillä, saattaa ykköseltä kotipesälle heitettäessä vastustajan pelaaja lähteä kirmaamaan kakkospesälle.

Oikeanlaisen ajoituksen turvin, juuri ennen kuin vastustajan pelaaja on pääsemässä kakkospesälle heittää pallon sinne, yrittää pelaaja päästä takaisin ykköselle. Nyt on vastustan ukko saatu mukavaan jumitilaan.

Tässä vaiheessa voi valita kummalle pesälle pelaajan polttaa, täytyy vain heittää pallo kohti pesää juuri kun pelaaja on syöksymässä siihen.

Aivan mahtava kikka, tämän avulla ei pelaajat pääse ensimmäistä pesää pidemmälle :)

Oli toki tämänkin kikan kanssa pieni mahdollisuus häviöön, sillä välillä ei vaan saanut millään juoksuja tehtyä, palloon osuminen oli tiukassa :D

Tai sitten lyöty pallo lensi suoraan jonkun räpylään, miten ne vastustajan pelaajat sattuivatkin olemaan melkein aina oikeassa paikassa.

Sitten vastustaja välillä teki kunnareita ja jos itse ei ollut onnistunut kun yhden juoksun saamaan, turpiin tuli...

Ilman tätä polttokikkaa, loppupään matsit olisivat olleet ihan jäätävän vaikeita. Kyllä ne olisi päässyt tuurin avulla viimein läpi, mutta aikaa olisi kulunut melkoisesti.

Tässähän kävi nimittäin niin, että nämä syöttöjuustoilut heikkenivät koko ajan mitä pidemmälle pelissä eteni. 80/20% osumat olikin muuttunut 30/70%.

Otin vielä toisen syöttäjän Taksenin kaveriksi, numerolla 11 pelaavan Abbeyn. Tällä pelaajalla heittokohta oli täysin päinvastainen, piti heittää alaviistoon. Mutta hyvin toimi, jopa paremmin kuin Taksenin heitot, sillä monesti jos pelaaja osui palloon, se vieri vain pienen matkan ja pelaaja oli helppo polttaa ensimmäiselle pesälle.

Pelissä on jännä mekaniikka, että voiton jälkeen samaa syöttäjää ei voi käyttää hetkeen. En tiedä onko tämä jossain virallisissa Baseballin säännöissä, en ole lajia seurannut.

Kuitenkin resetin avulla sai tämän syöttäjän samantien takaisin, ilmeisesti koodausvirhe?

En kuitenkaan jaksanut aina joka matsin jälkeen alkaa näppäilemään salasanaa joten kahden matsin putki kahdella hyvällä syöttäjällä maistui :)

Peli heitti vielä yhden ihanan kierrepallon naamaan. D.C. joukkueella oli niin vittumainen syöttäjä, että sen heittoihin ei vaan osunut millään. Ensinnäkin se heitti erittäin kieroja heittoja ja toisekseen jos sattui tulemaan suora heitto, meni maila pallosta läpi. Todella mukava bugi ja reilu syöttäjä :D

Yksi matsi päättyi tasapeliin ja toinen D.C.n voittoon kun en vaan enää jaksanut yrittää tämän bugisen paskan kanssa.

Joskus jos syöttäjä heitteli paljon laittomia putkeen, vastustaja vaihtoi syöttäjää. Tämä ei helpolla onnistunut, mutta jos näin tapahtui, se oli pelastus. Ei muut syöttäjät olleet ihan niin vittumaisia kun tämä numero 15.

Kyllähän tässä muitakin bugeja oli kuten pelaaja heittää väärälle pesälle tai ihan täysin väärään suuntaan vaikka siellä ei ole ketään. Erittäin rasittavaa kun selvästi painoi heiton oikeaan suuntaan.

Välillä pelaajat eivät millään meinanneet siirtyä seuraavalle pesälle tai takaisin aikaisemmalle vaikka kuinka takoi nappeja. Paloin monesti hyvistä asemista tämän takia kun pelaaja ei vaan lähtenyt etenemään tarpeeksi aikaiseen.

En voi ymmärtää että kun tehdään tälläinen isokokoinen jatko-osa ja vielä luultavasti samalla moottorilla kuin ensimmäinen, eikö tätä olisi voinut hioa vähän paremmin.

Kun liigamatsit olivat ohi, jäljellä oli enää viisi matsia L.A.:ta vastaan. Olipa positiivinen yllätys, että tämä joukkue oli ihan läpsyttelyä.

Syöttivät suoria ja ne oli helppo polttaa jos joku onnistui pääsemään ensimmäiselle pesälle. Vanha kunnon syöttö juustoilu toimi tätä vastaan melko hyvin :D

Yhden pelin hävisin kun en vaan saanut millään juoksua tehtyä ja L.A. pisti pari kunnaria pöytään.

Tuskien taival on nyt onneksi ohi. Niin puuduttavaa pelata 20-30min yhtä matsia ja varsinkin jos sen joutui uudelleen pelaamaan :D

Jos onnistuin saamaan ensimmäisissä vuoropareissa reilusti juoksuja, nopeutin muita vuoropareja tekemällä omilla lyöntivuoroilla pelkkiä näpyjä jotta pelaajani palaisi nopeammin.

Tätä tuli käytettyä varsinkin pelin loppupuolella kun alkoi kaikki asiat olemaan hyvin lihasmuistissa.

Vielähän tuolla olisi monta pesispeliä jäljellä ja ah niin ihanat Bases Loaded 3 ja 4, mutta ne ovat onneksi hieman lyhyempiä kuin tämä.

Friday the 13th

Games Beaten: 249/709

Genre: Action

Goal: Defeat Jason Three Days in a Row

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

Vuonna 1958 Crystal Lake -nimisellä leirintäalueella murhataan kaksi leiriohjaajaa ja tämän vuoksi leiri suljetaan.

Monia vuosia myöhemmin leiri avataan jälleen. Paikka on erittäin kaunis ja se houkutteleekin nuoria leiriohjaajia töihin.

Leiriohjaajat pitävät leirille osallistuvista lapsista hyvää huolta parhaansa mukaan.

Käy kuitenkin niin, että leirillä alkaa tapahtumaan kummia ja Jason Voorhees -niminen henkilö rupeaa terrorisoimaan leirillä.

Jason on entinen leiriläinen joka joutui hänen oman äitinsä hukuttamaksi.

Tehtävänäsi on yrittää pitää kaikki kuusi leiriohjaajaa ja 15 lasta turvassa Jasonin hyökkäyksiltä...

Ajattelin kerrankin ottaa vuodenaikaan sopivan teemapelin, mutta läpäisy hieman venähti suunnitellusta.

Pelihän olikin vaikeampi kuin olin ajatellut :D

Huomasin kuitenkin, että tässähän on perjantai 13. päivä sopivasti tulossa, että oikeastaan ajoitus meni täysin nappiin :)

Monille varmaan tuttu AVGN:n alkupään arvostelusta missä se lyttää pelin aika pahasti.

Olihan tämä oudohko hieman kyseenalaisine ratkaisuineen, mutta kuitenkin ihan hauska peli!

Kieltämättä brutaali idea tehdä tälläisestä kauhuleffasta peli NESille ja vielä kun peleissä ei ollut pahemmin mitään ikärajoituksia :D

Pelissä ohjaillaan kuutta eri leiriohjaajaa joiden tehtävänä on suojella itseään ja leirillä olevia lapsia Jasonilta.

Jason pitää "tappaa" kolmena päivänä jotta peli menisi läpi. Jokaisena päivänä vaikeusaste on pykälän pahempi.

Jasonin tehtävä on yksinkertaisesti tappaa kaikki leirillä olijat :D

Ohjekirjassa mielenkiintoisesti lukee että Jason vain päihittää lapset (defeat), ehkäpä kirjoittaminen lasten tappamisesta olisi ollut liikaa.

Kun kaikki leiriohjaajat on kuolleet, tulee ehkä NESin hienoin Game Over ruutu. Tylyä meininkiä!

Pelin kun aloittaa, leiriohjaajat sijoitellaan randomisti ympäri Crystal Laken leirintäalueella sijaitseviin mökkeihin.

Lapset on aina sijoiteltu kolmeen mökkiin järven rannalle.

Idea on melkoisen simppeli mutta ei helppo toteuttaa, täytyy tappaa Jason tai ainakin yrittää sitä.

Kaikki kuusi leiriohjaajaa on ominaisuuksiltaan erilaisia. Esimerkiksi juoksemisessa, asioiden heittelemisessä, hyppäämisessä ja soutamisessa on eroja.

Nämä ovat kyllä aika pahasti epäbalanssissa, sillä Mark on suvereenisti parempi kuin muut ja sitä tulikin hyödynnettyä eniten.

George, Paul ja Deppie ovat lähes identtisiä ominaisuuksiltaan, lähes kehnoja jokaisessa osa-alueessa.

Pelissä on mekaniikka, että kun tappaa tietyn määrän vihollisia, ilmestyy kaikenlaisia hyödykkeitä ruutuun. 

Tämä määrä vaihtelee hahmojen mukaan ja se voi olla kahdesta viiteen tappoa.

Ilmestyviä tavaroita ovat sytkäri, puukko, avain ja vitamiinit.

Sytkärin saa aina ensimmäisenä ja sitten vasta jotain näistä muista tavaroista.

Sytkärillä sytytetään takkoihin tulia, puukolla pystyy tappamaan vihollisia paremmin, avaimella pääsee lukittuihin mökkeihin metsissä ja vitamiineista saa pienen siivun energiaa takaisin.

Vitamiinit toimii kuin keijut Zeldassa, ei tarvitse itse tehdä mitään :)

Aluksi näytti siltä, että peli valitsee randomilla mikä näistä tavaroista ilmestyy vihollisten tappamisen jälkeen.

Hommahan ei kuitenkaan ollut näin, vaan tietyt tavarat ilmestyvät tietyissä paikoissa karttaa.

Poikkeuksena luola ja metsät, siellä tavarat taisi ilmestyä ihan miten sattui.

Normaalien leiriohjaajien ja lasten mökkien lisäksi pelissä on seitsemän isompaa mökkiä sekä kolme piilomökkiä metsissä.

Näistä seitsemästä isosta mökistä löytyy vinkkejä mistä voisi löytää parempia aseita.

Lisäksi löytyy takat jotka pystyy sytyttämään sytkärin avulla. Jos onnistuu kaikki takat sytyttämään, saa palkinnoksi taskulampun minkä avulla pystyy pimeässä luolassa liikkumaan.

Näitä vinkkejä kannatti todellakin etsiä, sillä paremmat aseet tekivät huomattavasti enemmän vahinkoa Jasoniin kuin perus kivi tai puukko.

Vinkit olivat kyllä välillä ihan älyttömiä, sillä yhdessäkin sanottiin vain että "mene metsään".

Myös virheellisesti kerrottiin, että tuli vahingoittaa Jasonia eniten. Tämä ei pitänyt paikkaansa, vaan pelistä löytyi vielä pykälää tehokkaampi ase.

Mökit oli kuvattu 3D näkymästä. Yhtä ankeaa menoa kuin edellisessä läpäisyssä, Dungeon Magicissa. Onneksi mökit eivät olleet kovin isoja joten joka nurkan koluaminen meni suhteellisen helposti.

Heti pelin alussa kannatti ympäri Crystal Laken aluetta parannellen aseita ja keräillen muita tavaroita.

Ideana on saada kaikille leiriohjaajille paremmat aseet jotta jokainen tekisi mukavasti damagea Jasoniin. 

Aseita pystyi myös halutessaan siirtämään toisille mökkien sisäpuolella näkyvän valikon avulla.

Leiriohjaajaa pystyi myös vaihtamaan toiseen jos halusi lähteä seikkailemaan.

Vaihto tapahtui niin, että täytyi etsiä jokin pieni mökki ja mennä sen sisälle, siellä pystyi vaihtamaan ohjattavaa hahmoa.

Hetken pyörimisen jälkeen alkaa hälytin soimaan ja se on merkki, että Jason on jonkun kimpussa.

Kohteena voi olla lapset tai jokin leiriohjaaja. Vasemmasta yläkulmasta näki, kumpi oli kyseessä.

Ajastin alkoi rullaamaan ja jos ei tietyn ajan kuluessa kerinnyt mökkiin, Jason tappoi siellä olevan leiriohjaajan.

Jos Jason tappoi leiriohjaajan, sillä hahmolla ei voinut enää luonnollisesti pelata.

Jos hyökkäyksen kohteena oli leiriohjaaja, pystyi joko käytössä olevalla ohjaajalla menemään mökkiin apuun missä Jason riehui tai vaihtoehtoisesti vaihtaa leiriohjaajaan kenen mökissä Jason on ja pieksää sillä.

Lapsia pelissä on yhteensä 15 ja hälytyksen aikana hän pystyi tappamaan niistä viisi jos ei tehnyt mitään. Jos mökkiin meni heti tai jonkin ajan kuluessa, lapsia säästyi yhdestä neljään.

Mökkiin löytäminen olikin sitten ihan toinen juttu. Kartta oli jotenkin kustu että loogiessa ajattelulla ei päässyt aina oikeaan suuntaan.

Välillä ihan rehdisti oikealle kävellessä hahmo menikin kartassa vasemmalle :D Tätä tapahtui lähinnä kun vaihtoi polulta toiselle.

Täytyi jatkuvasti tarkistaa, että menin oikeaan suuntaan. Ehkä tekijät ovat ajatelleet jotain nerokasta tämän kanssa, mutta ainakaan itse en älynnyt.

Mökille saavuttaessa, Jason ei aina heti löytynyt mökistä vaan hänet piti etsiä. Joskus jopa vähän säpsähti kun hän yhtäkkiä ilmestyikin ruutuun :D

Taistelu Jasonin kanssa on kuin Punch Outista. Hän hakkaa nyrkeillä ja iskuja täytyy väistellä.

Myöhemmin Jason saa käyttöönsä aseita, mutta mielestäni ne tekivät saman verran vahinkoa kuin nyrkit, taisivat olla vain rekvisiittaa.

Kun on aikansa pieksänyt ja väistellyt Jasonia, se lähtee karkuun. Tilanne raukeaa toistaiseksi.

Joskus Jason hyökkäsi myös poluilla ja metsissä leiriohjaajan kimppuun. Tämä oli erittäin hyvä juttu, sillä tässä taistelussa Jasoniin sai huomattavasti nopeammin ja enemmän tehtyä vahinkoa.

Pelissä on mekaniikka, että jos on vain yksi leiriohjaaja elossa, Jason ei koskaan yritä karkuun vaan tappelee rehdisti loppuun asti. Aluksi yritin tätä taktiikkaa, mutta pitkään kestävä väistely osoittautui mahdottomaksi.

Tässä vaiheessa en edes ollut testannut viimeisen päivän Jasonia... :D

Jason pysyy taistelussa myös silloin kun sen energiat ovat vähissä. Tämä välillä unohtui ja sitten joutui epätoivoisesti taistelemaan jollain leiriohjaajalla heikon aseen turvin :D

Jasonin äitikin löytyy pelistä. Se on sijoitettu pimeään luolaan jonka valaisemiseksi tarvitaan taskulamppua.

Eipä mutsista ole jäljellä kuin leijuva pää jota täytyy sitten väistellä ja ampua.

Pamelan voi tappaa kaikkina kolmena päivänä ja jokaisena päivänä on erilaiset palkinnot.

Ensimmäisenä päivänä saa viidakkoveitsen, toisena Pamelan omistaman villapaidan joka nostaa defenceä puolella ja viimeisenä päivänä pelin parhaimman aseen, talikon.

Aluksi peli vaikutti niin kryptiselle ja vaikealle että ei siitä meinannut tulla mitään.

Pikku hiljaa homma rupesin etenemään ja rytmitys löytymään.

Pelin ensimmäinen päivä oli ehdottomasti vaikein. Oli hieman tuuristakin kiinni mihin mökkiin Jason hyökkäsi.

Välillä hahmojen energiat olivat kuluneet jo niin vähiin, että ei selvinnyt toiseen päivään.

Paras taktiikka oli pyöriä ympäriinsä Markilla keräillen aseita muille hahmoille.

Metsästä löytyi hyödyllinen kirves, tarpeeksi vihollisia tappamalla sai viidakkoveitsen.

Jasonin äidiltä kannatti käydä noutamassa toinen viidakkoveitsi.

Sitten täytyi vielä löytää yksi ase, soihtu.

Tämä on vain pelin toiseksi paras ase, mutta sen löytäminen on nopeaa ja se tekee melkein yhtä paljon vahinkoa kuin pelin paras ase, talikko joten tähän kannatti satsata.

Soihdun löytäminen olikin sitten melkoinen operaatio. Ensin piti etsiä vinkkejä että pitäisi mennä metsässä sijaitsevaan mökkiin. Täältä mökistä löytyi sitten uusi vinkki että "Jason pelkää eniten tulta".

Tämän jälkeen soihtu ilmestyy järven rannalla olevaan ylempään mökkiin. Hauskintahan tässä on se, että en millään muulla hahmolla saanut soihtua ilmestymään paitsi Markilla.

Aluksi tuntui, että se ilmestyy vain tuurilla mökkiin, mutta tämä idea tuli kuopattua kun se tapahtui Markilla joka kerta.

Soihdun löytäminen olisi ollut ilman apuja melkoinen operaatio.

Toinen päivä olikin sitten helpompi kun aseet jäivät ensimmäisestä päivästä hahmojen haltuun.

Myös kaikki energiat täyttyivät!

Haastavin osuus oli, että sai pidettyä mahdollisimman monta lasta hengissä ja tapettua Pamelan toistamiseen.

Tämä toinen taistelu oli paljon hankalampi kuin ensimmäinen, oli hankala rytmittää.

Jason oli myös paljon nopeampi kuin ensimmäisenä päivänä mutta soihdun ja Pamelalta saadun villapaidan avulla homma meni suhteellisen kivuttomasti.

Kolmas ja viimeinen päivä, voi veljet!

Jasonin tappaminen mökeissä ei tullut kysymykseenkään. Sen liikkeitä oli käytännössä mahdoton väistellä, ajoitukset piti tehdä täydellisesti.

Paras taktiikka oli yrittää tehdä siihen mahdollisimman paljon vahinkoa Markilla. Mark ei enää tässä vaiheessa ottanut niin paljoa osumaa kun oli puolustusta lisäävä villapaita päällä.

Tähän kun vielä lisäsi soihdun niin mahdollisuudet voittoon kasvoi huomattavasti.

Talikon hakemista Pamelalta ei kannattanut edes uneksia, väistely olisi ollut ihan liian tarkkaa hommaa eikä viitsinyt riskeerata että Mark sattuisi kuolemaan.

Peli vaati melkoiset kikka kolmoset jotta sen pääsi läpi. Tärkeää että toisena päivänä ei menettänyt liikaa energiaa täyttäviä vitamiineja. 

Pamela täytyi tappaa niin, että niitä ei kuluisi pahemmin. Läpi menneellä yrityksellä tämä onnistui, selvisin Pamelasta menettämättä yhtään vitamiinia.

Olin laatinut suunnitelman, että kolmantena päivänä yritän Markilla viimeiseen asti hakata Jasonia ja sitten vien soihdun jollekin muulle leiriohjaajalle.

Tätä ei tarvinnut edes toteuttaa, sillä tuuri kävi ja Jason hyökkäsi useamman kerran poluilla mökkien sijaan.

Kun Jasonin energiat olivat vähissä, se ei edes enää yrittänyt karkuun ja sain nujerrettua hänet polulle!

Peli on sen verran outo, että tästä oli hieman hankala kirjoittaa selkeästi ymmärrettävää tekstiä.

Pienillä parannuksilla tämä olisi ollut erittäin hyväkin peli, nyt kuitenkin ihan miellyttävä kokemus :)

Dungeon Magic: Sword of the Elements

Games Beaten: 248/709

Genre: RPG

Goal: Defeat Overlord Darces the Dark

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 9/10

500 vuotta sitten Grandvillen kuningaskunta soti mahtavaa Darces the Darkia vastaan.

Oli olemassa yksi sankari joka uskalsi haastaa Darcesin ja hän oli nimeltään Magi.

Hänellä oli hallussaan kuusi miekkaa ja haarniska jotka eivät olleet ihan perinteisiä luomuksia.

Miekat oli taottu syvällä maan uumenissa erikoisesta metallista ja ne sisälsivät erilaisia elementtejä.

Viimeinen miekka, Tores oli taottu mystisestä metallista ja se olikin voimakkain kaikista.

Haarniska oli niin vahvaa tekoa, että ainoastaan vahvimmat loitsut onnistuivat läpäisemään sen.

Näiden avulla Magi onnistui tuhoamaan Darcesin. Tämän sankarillisen teon vuoksi Magi vietti hyvän elämän ja kuoli vanhana miehenä.

Rauhaa oli jatkunut pitkään, mutta kävikin kuitenkin niin, että yhtenä myrskyisenä yönä Darces onnistui palaamaan takaisin maan päälle.

Nyt tarvitaan uusi sankari joka onnistuu haalimaan miekat ja haarniskan itselleen ja tuhoten Darcesin uudelleen...

Nyt oli ahdistava pelikokemus.

Olen vältellyt näitä NESin RPG pelejä missä pelimaailmaa kuvataan hahmon silmistä, mutta nyt oli aika rohkaistua ja ottaa tälläinen työn alle.

Aluksi ahdistus ja järkytys oli suuri, sillä kun näkymä on vain kahden ruudun päähän joten eksyin jatkuvasti.

Pelin rakenne on todella omituinen, sillä pelin pääsee läpi keräämättä lähes mitään tavaroita.

Periaatteessa riittää, kun kerää vain yhden miekan jonka avulla pääsee pelin viimeiseen vaiheeseen. Tätähän ei kuitenkaan pelaaja voi tietää.

Ihmispelaajan mahdoton tehdä tämä yhden tavaran läpäisy, se on mahdollista vain Tool-Assisted Speedrunissa, mutta kun kaveriksi käy hakemassa vielä yhden loitsun jolla pystyy parantamaan erilaisia haitallisia tiloja, pystyy näiden avulla pelin läpäisemään tähän tyyliin.

Tämä tarkoittaisi paikallaan levutusta tuntikaupalla.

Erilaiset alueet on tehty sitä varten jotta pelaaja kävisi niitä tutkimassa ja keräilemässä tavaroita ja tässä samalla sitten leveli nousee.

Itsekin skippasin yhden alueen kun en kokenut tarpeelliseksi mennä sinne.

Ihan pelin alussa pyöritään Grandville -nimisessä kylässä. Kyläläiseltä saa kompassin jonka avulla suunnistaminen on helpompaa. 

Kylässä on myös viisi velhoa jotka jokainen edustavat erilaisia elementtejä. Nämä elementit ovat vesi, tuli, ilma, maa ja keiju.

Kun vierailee velhon luona, saa häneltä elementin haltuunsa. Tämän jälkeen muut elementit tätyy kerätä löytämällä Magin legendaariset miekat ja viedä ne velhoille.

Alku oli hieman sekava ja kylässä pyöriessäni löysin tieni velhon luokse, keneltä sai vesi elementin käyttöönsä.

Jokaisessa elementissä on neljä erilaista symbolia ja näitä yhdistelemällä saa loitsuja käyttöönsä.

Vesi elementin loitsujen avulla sai mukavasti nostettua fyysisten iskujen ja taikaiskujen vastustuskykyä.

Ohjekirja neuvoo muutamien hyödyllisten loitsujen kombinaatiot, mutta ei kaikkea. Muutama pelin läpäisyn kannalta tärkeä loitsu loistaa poissaolollaan.

En tiedä miten nämä olisi löytänyt paitsi kokeilemalla jokaista erilaista yhdistelmää mikä kuulostaa todella hauskalta.

Velhot eivät kertoneet näitä yhdistelmiä vaan jaarittelivat jonnin joutavia.

Mikä parasta, jotkin loitsut tehdään yhdistelemällä symboleita eri elementeistä.

Ohjekirjan loitsu -osiossa on myös kartalle oma loitsunsa.

Jep, pelin kartta piti taikoa itselleen. Täysin järjetön ratkaisu.

Ainoastaan keiju loitsulla pystyi taikomaan kartan, mutta sen sai vasta paljon myöhemmin käyttöönsä jos ei tajunnut keiju elementtiä ottaa käyttöönsä.

Toki kun menin vahingossa ensimmäisen velhon luo jonka löysin ja sain vesi elementin haltuuni, en voinut enää perua valintaani.

Tämäkin on hieman kaksiteräinen miekka, sillä keiju loitsu on lähes hyödytön puolustuksen kannalta kun taas vedellä pystyi helpottamaan pelin kulkua ja nopeuttamaan levutusta. Kartta olisi ollut tärkeä...

Suurin osa loitsuista kulutti vielä hahmon energiaa. Jotkin voimakkaammat veivät kunnon siivun. Onneksi kartan taikominen oli ilmaista, sehän tästä olisi vielä puuttunutkin jos siitä olisi menettänyt energiaa.

Kartta on todella ikävä käyttää, se pysyy ruudulla muutaman sekunnin jonka jälkeen se pitää taikoa uudelleen.

Pelihän oli täyttä tuskaa ilman karttaa. Olin jatkuvasti eksyksissä ja eksyin jo ihan parin askeleen jälkeen :D

Ongelmana oli, että kaikki näytti liian samanlaiselta ja ei aina tullut vilkaistua kompassin suuntaa mistä päin lähti liikkeelle.

Pelin mukana tuli onneksi fyysinen kartta joka helpotti eri paikkojen löytämistä kompassin avulla.

Itse peli alue ei ollut kovinkaan suuri, sen käveli päästä päähän hetkessä.

Pelissä vihollisten tappaminen hoidetaan reaaliajassa. Ei ole mitään vuoropohjaista systeemiä.

Hieman kankea järjestelmä, sillä homma meni lähinnä siihen, että mätkitään vaan miekalla ja toivotaan parasta.

Vihollisten ammuksia pystyi väistelemään siirtymällä kauemmaksi vihollisista, mutta tässä tuli ongelmana suuntavaiston kadottaminen.

Parempi oli ottaa iskuja vastaan kuin olla täysin hukassa :D

Onneksi pelin sai kuitenkin pauselle kesken taistelun jotta pystyi valitsemaan erilaisia asioita valikosta kuten energiaa ja parantavia loitsuja.

Maailman tutkiminen pelin alkumetreillä oli täysin mahdotonta sillä perus vihollisetkin tappoivat nopeasti ja niitä oli joka puolella.

Vietinkin tunti tolkulla aikaa Grandvillen läheisyydessä tappaen käärmeitä leveleiden toivossa.

Tavoitteenani oli kerätä rahaa ja leveleitä jotta pääsisin hieman vapaammin liikkumaan.

Viholliset saattoivat kuollessaan pudottaa arkun mikä sisälsi rahaa. Arkkuahan ei voinut suoraan avata, vaan piti valita valikosta avain.

Nihkeää oli pompotella aseen ja avaimen välillä jos vihollisia sattui olemaan paljon kerralla.

Pelissä on kaksi erilaista kauppaa, ruokaa ja potioneja sisältävä sekä asekauppa.

On kyllä aivan mahtavaa että kaupoista ei edes tiedä mitä ostaa.

Asekaupassa tämä on ihan ok, sillä tuotteet menevät paremmuusjärjestyksessä, mutta ruokakaupassa tulee ongelmia.

Eipä tuotteen kohdalla ole kuin hinta, todella kiva :D Empä olisi halunnutkaan tietää, mitä milläkin tuotteella tehdään.

Ohjekirjakaan ei vaivaudu sen tarkemmin selittämään, on vain jaoteltu tuotteet kolmeen yleiseen ryhmään.

Asekaupan hinnat olivat ihan övereitä. Onneksi kaikkea ei tarvinnut ostaa vaan tuotteita saattoi löytää maastosta ja temppeleistä arkkuihin piilotettuna.

Myös vanhat kamat pystyi myymään ja niistä sai mukavan siivun rahaa.

Skippasin heti alkuunsa heikoimmat arsenaalit ja rupesin keräämään rahaa hieman parempiin.

Ehkä vähän yliampuvaa, mutta vitutti kun ei paikkoja voinut tutkia kunnolla kuolemisen pelon vuoksi.

Kuolema rankaisi periteiseen RPG -tyyliin eli homma alkaa täysin samasta milloin tallensit viimeksi.

Välillä kuoleminen ärsytti kun oli saanut tarvittavat rahat tai expat kasaan ja täytyi aloittaa kerääminen uudelleen.

Kun olin hieman saanut leveleitä ja varusteita paremmalle tasolle, lähdin seikkailemaan.

Nopeasti homma meni läpimeno-oppaan tutkiskeluksi. Hyvä niin, sillä eihän tästä olisi tullut mitään, varsinkin kun ei pelin sisäistä karttaa voinut heti katsella.

Tämän kartan avulla olisi mukavasti nähnyt kartalla olevat aarteetkin ja örkkien sijainnit.

Pelin ensimmäinen askel alkoi jo hieman nihkeästi, sillä ensimmäinen miekka joka pitää löytää uuden elementin saamiseksi, on piilotettu ulkomaailmaan yhden ruudun kokoiselle alueelle. 

Mikähän todennäköisyys tämän löytämiseen olisi ollut...ja vielä ilman karttaa :D

Viholliset pystyivät antamaan hahmolle jonkin ikävän tilan kuten myrkytyksen, kirouksen tai lamautumisen.

Inhottavasti kyseinen tila näkyy valikossa vain kun ei peli ole pausella. Hienosti teksti "stop" tulee tilan päälle ja välillä tiukassa tilanteessa pitää arpoa, onko hahmolla jonkin näistä ikävistä tiloista päällä.

Välillä tuli tehtyä niin, että nopeasti ottaa pausen pois, katsoo tilan ja sen jälkeen tekee oikean loitsun sen hävittämiseksi.

Seuraava ongelma oli pelin yksi pääpainoista; luolastot ja temppelit.

Nämä olivat järkyttäviä sokkeloita ja ilman karttaa toivottomia. Kapeita käytäviä pitkin edettiin ja joka paikka näyttää samalle. Umpikujia sekä turhia reittejä löytyi.

Onneksi läpimeno-opas sisälsi pohjapiirrokset näistä ja varovaisen etenemisen avulla onnistuin läpäisemään temppeleitä.

Temppeleissä ei ollut mitään pomoja, vaan paljon vihollisia ja jokin tärkeä tavara. Se saattoi olla itse elementtimiekka jonka avulla saa uuden elementin käyttöönsä velholta tai jotain tavaraa millä saa sitten myöhemmin elementtimiekan.

Temppeleihin meneminen pienellä levelillä olisi ollut sama kuin suden suuhun hyppääminen.

Välillä viholliset olivat niin pahoja, että ne eivät ottaneet lainkaan vahinkoa lyönneistä vaikka aseistus ja varustus oli kunnossa.

Yksi leveli paremmaksi ja homma rupesi toimimaan.

Temppeleissä huomasi, miten hirveä tavaravalikko oli käyttää. Siihen sai kerättyä lähinnä potioneja ja muutamia muita juttuja.

Aluksi ei auennut miten potionit edes käytetään.

Selvisi, että valikon ylin rivi on ne mitä pystyy käyttämään, muut rivit toimivat varastona.

Potionit piti itse manuaalisesti siirtää tähän ylimpään riviin.

Välillä taistelun tiimellyksessä tuli vahingossa käytettyä potioneja kun epähuomiossa olikin väärän valinnan kohdalla :D

Kyläläiset antavat pieniä vinkkejä mihin pelissä pitäisi mennä seuraavaksi. Ne ovat kuitenkin yleensä aika ympäripyöreitä.

Saatetaan neuvoa, että täytyy mennä seuraavaksi johonkin toiseen kylään josta saa uuden vinkin.

Siellä sitten sanottiin että "sinun täytyy löytää sormus" :D

Todella tahmeaa etenemistä oli koko peli. Paljon grindausta jotta eteni edes hieman pelissä.

Varmaan pelityylini ei ollut se optimaalisin, mutta tälläisissä peleissä tykkään olla hieman paremmalla levelillä kuin tarvitsi jotta ei tarvitsisi niin paljoa opetella mitään kikkoja.

Viimeiselle pelialueelle mentiin keiju loitsun avulla. Ei hajuakaan mistä tämän olisi saanut muuta kuin tuurilla kokeilemalla tai läpimeno-opasta vilkuilemalla.

Siellä oli niin övereitä lohikäärmeitä että ne tappoivat kahdesta iskusta ja niihin ei saanut tehtyä minkäänlaista vahinkoa.

Hauskintahan tässä oli se, että tässä vaiheessa peliä olin grindannut itseni levelille 19 ja 20 on maksimi. Silti ei mitään vahinkoa näihin vihollisiin.

No, onneksi niistä pääsi juoksemalla eroon.

Viimeinen temppeli oli kohtuullisen paha. Paljon hankalia ja kestäviä vihollisia. Onneksi täällä ei ollut lohikäärmeitä, en olisi tiennyt mitä olisin tehnyt niitä kohdatessani kapeilla käytävillä...

Muutama paha silmävihollinen löytyi jotka ampuivat taikoja, mutta niistä pääsi kivasti eroon tappamalla ne oven edessä.

Ovi sulkeutui aina kun otti askeleen taaksepäin. Vihollinen odotti kiltisti oven takana ja sen kun avasi uudelleen, sai siihen tehtyä iskun. Oikeaoppisesti tehtynä vihollinen ei edes osunut pelihahmoon.

Täältä viimeisestä temppelistä sai pelin ainoan tärkeän tavaran, Toreksen miekan. 

Sen saaminen olikin aika työn ja tuskan takana, viisi silmävihollista täytyi tappaa putkeen, onneksi oli ovi apuna :)

Tämän jälkeen suunnattiin vielä pelin alussa sijaitsevaan Grades linnaan joka nyt kuninkaan sijaan kuhisi vihollisia. Onneksi tämä paikka oli suhteellisen helppo, se sisälsi samoja vihollisia kuin viimeisessä temppelissä ja käytävät olivat paljon leveämpiä. Suurimman osan pystyi skippaamaan.

Täällä kohdattiinkin pelin viimeinen ja ainoa pomo, Darces the Dark!

Odotin paljon pahempaa taistelua, mutta se menikin suhteellisen kivuttomasti ovitaktiikalla läpi :D

Huh, onneksi tämä on nyt takanapäin!

Hyvä että tuli viimein pelattua tämän tyylinen pelikin läpi, kynnys ottaa uusi vastaavanlainen on paljon matalampi.

Tämä pelihän näytti ihan kivalle, mutta tässä oli todella paljon ärsyttäviä puolia.

Hyvä puoli oli, että tässä ei ollut musiikkia juuri lainkaan, sai kuunnella omia biisejä oikein olan takaa :D

Ilman apuja en olisi päässyt ikinä tätä läpi.

Liian kryptistä ja yksinkertaisesti ei olisi motivaatio riittänyt mitenkään koluta joka nurkkaa.