Tombs & Treasure

Games Beaten: 455/709

Genre: RPG/Point & Click

Goal: Defeat Tentacula and Save Professor Imes Daughter

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 5/10

10. kesäkuuta: Professori Imes lähtee seitsemän miehen kanssa Chichen Itzaan.

22. kesäkuuta: Yksi mies katoaa tutkiessaan El Castillo Pyramidia.

09. heinäkuuta: Kolme miestä katoaa tutkiessaan Well of Sacrificea.

14. heinäkuuta: Professori Imes ja kaksi muuta katoavat salaperäisesti Ball Courtin kaivauksissa. Vain opas palaa takaisin.

17. heinäkuuta: Well of Sacrificesta löytyy professorin muistiinpanoja ja muutamia esineitä.

Professori Imes oli Maya-kirjoituksen asiantuntija. Hän luki sen vanhasta kirjasta, että myyttinen aurinkoavain piilotettiin Chichen Itzaan. Professori lähti oitis etsimään avainta.

Professori Imeksen tytär oli läheinen ystävä ja koska kesäloma oli juuri meneillään, päätimme lähteä Meksikoon ratkaisemaan professorin sekä muiden katoamismysteeriä.

RPG -peliä lähdin pelaamaan, sainkin sen sijaan Point & Clickiä! No tämähän ei missään nimessä haitannut, molemmat käyvät vallan hyvin. Ei tämä nyt mikään ihan puhdasverinen Point & Click ollut, sillä tästä löytyi köykäistä hahmonkehitystä, vihollistaisteluita sekä kartalla seikkailua.

Taistelut on hoidettu niin, että leveleitä sai automaattisesti vihollisten tappamisesta. Taisteluista täytyy puhua lainausmerkeissä, sillä kun mukana on oikeat tavarat, taistelun pääsi oikeastaan pakosti läpi. Ehkä pieni osa oli RNG:llä, sillä se määräsi osumat sekä väistelyt.

Yhden taistelun onnistuin voittamaan ilman yhtä tarvittavaa tavaraa, mutta se meni täysin tuuripohjaisesti läpi. En tässä kuitenkaan ensimmäisellä yrityksellä onnistut, mutta homma näytti sellaiselle, että pieni mahdollisuus voittoon olisi. Tässä vaiheessa olin jo sen verran kovalla levelillä joka myös antoi boostia itsetunnolle voiton suhteen.

Pelissä seikkaillaan kolmen hahmon voimin ja jokaista hahmoa täytyy hyödyntää jossain vaiheessa peliä. Hahmoja pystyi vaihtamaan vapaasti milloin vain halusi. Esimerkiksi professori Imeksen tyttärellä pystyi soittamaan pan huilua ja Josella on voimaa enemmän kuin muilla siirtelemään painavia asioita.

Jos jäi jumittamaan johonkin puzzleen, kannatti käydä samat asiat jokaisella hahmolla läpi ja ongelma saattoi ratketa!

Peli on todella lyhyt ja helpohko. Tästäkin huolimatta jouduin muutaman vinkin katsomaan kun ei vaan pää raksuttanut tarpeeksi tehokkaasti! No, kohdat olivat sellaisia, että olisi ne todennäköisesti hieman pidemmällä pyörimisellä ratkenneet, mutta kun vastaan tulee se ahdistava lukkotilanne, niin siinä sitä ollaan :) Ohjekirjassa on todella pitkä päiväkirjamuotoon kirjoitettu teksti mistä olisi ilmeisesti saanut vinkkejä peliin, mutta teksti on todella epäselvää kaunokirjoitusta ja minä en siitä oikein ottanut selkoa. Hieman yritin jotain siitä lukea, mutta luovutin aika nopeasti.

Yksi todella iso miinus pelissä on ja se on salasana. Kun kyseessä on tälläinen peli mikä sisältää paljon erilaisia tavaroita ja paikkoja joita voi tutkia melkein miten haluaa, salasana on pitkä kuin nälkävuosi. Sen näppäilemiseen meni tovi poikineen ja välillä sitä täytyi näppäillä useampaan kertaan yhden pelisession aikana...kerron myöhemmin syyn tähän! Salasanan hakeminen on hieman omituisesti toteutettu. Pelin alussa on paikka nimeltä Nunnery josta löytyy patsas mikä pitelee Ixmol jalokiveä käsissään. Tämän jalokiven avulla peli tallennetaan. Jalokiven pystyi halutessaan ottamaan mukaansa, mutta peli kertoi, että valo kuolee jos jalokiven ottaa pois patsaan käsistä. No, minä en sitten uskaltanut jalokiveen koskea ja kävin aina tallentamassa Nunneryssä. Ilmeisesti kiven olisi voinut ottaa mukaansa ja tallentaa aina missä halusi. tässä tietysti oli se hyvä puoli, että ei ainakaan mihinkään väärään kohtaan mennyt tallentamaan.

Peli sisälsi paperisen kartan joka on todella hyvä juttu. Alue ei ole järin iso, mutta aluksi karttaa piti vilkuilla useastikin kun ei muistanut paikkojen sijainteja. Myös muutamien paikkojen sisäänkäynnit olivat hieman hämäriä joita ei olisi löytänyt kuin erittäin hyvällä tuurilla ilman karttaa.

Kun kartalla liikutaan, peli näyttää  RPG -peliltä ilman mitään satunnaisia taisteluita. Kun sitten astutaan sisään jonnekin mestaan, peli muuttuu silmistä kuvattavaksi jossa sitten valikosta valitaan erilaisia toimintoja mitä haluaisi tehdä. Mestoissa ei yleensä paria huonetta enempää päässyt etenemään ja kaikki puzzlet oli työnnetty näihin. Jossain huoneissa saattoi olla todella monia puzzleja ja kerättäviä tavaroita.

Välillä täytyi palata takaisin jonkin uuden itemin kanssa joka sitten avasi uusia reittejä jo tutkittuihin huoneisiin.

Aluksi peli on aika suoraviivainen ja paikkoihin ei pääse kuin tietyssä järjestyksessä. Pelissä on vain muutama vihollinen ja niitä on yksi per jokin tutkittava kohde. Jos vihollista ei saa millään hengiltä ja alareunaan tulee ilmoitus, että et tee juuri mitään vahinkoa, tällöin kannatti vaihtaa seuraavaan mestaan.

Välillä pelihahmot heittävät vinkkejä mihin kannattaisi suunnistaa. Myöhemmin peli muuttuu vapaammaksi ja puzzlejen ratkaiseminen hankaloituu kun on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja.

Alueet ja niiden huoneet kannatti tutkia täikamman kanssa, sillä yhdestä huoneesta saattoi löytyä todella monta kerättävää tai ratkaistavaa juttua. Välillä asioiden määrä jopa yllätti miten paljon sai asioita hoidettua yhdessä huoneessa :D

Vaikka tämä ihan mukiinmenevää RPG/Point & Clickailua onkin, löytyi tästä huonojakin puolia. Valikoiden käyttäminen on hieman kankeaa ja aikaa vievää. Tämä varmaan osittain johtuu tästä NES -versiosta. Samat valikot piti monesti käydä kaikilla kolmella hahmolla läpi jos ratkaisua ei meinannut löytyä. Pahimpana asiana on softlockaaminen jota ei tälläisessä pelissä missään nimessä pitäisi moista olla.

Softlockaamista tapahtui useamman kerran ja oli aina yhtä nautinnollista syöttää jäätävän pitkä salasana uudelleen... Yhdellä pelikerralla olin pelannut useamman tunnin ja sitten jäin jumiin niin, että ainut pelastautumiskeino oli resetin painaminen. Peli vielä oikein itse mainitsi, että "parempi vain painaa resettiä, tästä ei pääse muuten pois." Onneksi tavaroiden ynnä muiden uudelleen haaliminen ei vienyt kovin pitkään kun tiesi missä ne sijaitsi, mutta joka tapauksessa todella ärsyttävä homma.

Pelissä kun ei oikein tiennyt mitä tavaroita pitäisi ottaa mukaan ja mitä jättää paikoilleen, joten yhden kerran onnistuin softlockaamaan itseni niin, että olin ottanut yhden tavaran mukaani joka avasi luukun lattiaan josta pääsi salahuoneeseen. Myöhemmin pelissä löytyy vaihtoehtoinen reitti tähän salahuoneeseen ja muuta kautta ei pääse etenemään. 

Minähän sitten olin jumissa tässä salahuoneessa kun olin ottanut luukun avaavan tavaran mukaani. Olin siinä oletuksessa, että tästä lähes tyhjästä huoneesta ei saa enää mitään ja ehkä luukun avaavaa tavaraa tarvitsee vielä myöhemmin jossain. Erittäin mukava oli jälleen kerran syöttää salasana ja pelata samaan kohtaan missä oli menossa.

Pelin viimeiseen paikkaan ei kannattanut mennä ennen kuin oli varma, että on kaikki tarvittava mukana. Sieltä ei tietyn pisteen jälkeen enää pääse pois paitsi tietysti resetillä. Pelin loppupuolella edetään paikkaan nimeltä Well of Sacrificeen, niin yksi hahmoista varmistaa, että on kaikki tarvittavat jutut mukana. Miksei tämmöistä olisi voinut olla jokaisessa paikassa missä on softlockin mahdollisuus :D

Muutamista jumeista kun oli päässyt eroon, loppupeli soljui oikein mukavasti omilla uomillaan. Viimeisen alueen puzzlet eivät olleet ihan järin hankalia ja pienellä pähkäilyllä sain ne hoidettua. Pelissä on ihan viimeinen pomokin, Tentacula. Jälleen kerran pitäisi käyttää lainausmerkkejä, sillä tämä krapulaiselta näyttävä Gandalf on ihan samanlaista settiä kuin kaikki muutkin viholliset.

Oikeat tavarat käyttöön ja näpyttelemään A:ta. Joko lyönti osuu tai vihollinen väistää - sama juttu toisinpäin. Kun Tentacula hajoaa tomuksi, sen jälkeen pitää vielä herättää Imeksen tytär loitsun vallasta ja viimein sain pelin alusta lähtien mukanani olleet tavarat käytettyä.

Näitäkin tavaroita tuli lähes jokaiseen puzzleen testailtua ja turhautuneena mietin, että mihin ihmeeseen ne käyvät :D Tietysti ihan pelin loppuun!

Viimeisessä loppukuvassa on todella outo "easter egg". Kuvassa olevien sankareiden silmiä pystyi avaamaan ja sulkemaan. Imeksen tyttären suuta pystyi liikuttamaan silmien lisäksi :D Aluksi en tätä huomannut, mutta kun painelin kaikkia nappeja, että menisikö peli vielä eteenpäin tai takaisin alkuruutuun, niin hahmojen silmät alkoivatkin liikkua.

D-padilla, A:lla ja B:llä avautuivat hahmojen silmät ja ne sai suljettua jos halusi. Muistaakseni Selectistä muutettiin tyttären suun asentoa. Todella hämmentävää, mutta kyllä minä muutaman minuutin tämän asian kanssa vietin :D

Joka tapauksessa, tämä oli oikein mainio teos! Todella leppoisaa ja mukavaa kliksuttelua. Jos Point & Click -pelit ovat se sinun juttusi, tässä voisi olla yksi läpäisy lisää jonon jatkoksi :)

Tämä on alunperin 1986 kotitietokoneille ja 1989 NESille julkaistu peli näyttää ikäisekseen todella hyvältä! Grafiikat ovat mukavan selkeät ja yksityiskohtaiset. Musiikit ovat myös ihan mukavaa kuunneltavaa.

Pituudeltakaan ei pitäisi olla mikään liian uuvuttava, mitä nyt salasanan syöttäminen käy vähän hermoille.

Darkman

Games Beaten: 454/709

Genre: Action

Goal: Defeat Durant (Stage 22)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Tohtori Peyton Westlake, nerokas tiedemies suorittaa tutkimusta laboratoriossaan ja hän kehitettyä synteettisen korvikkeen iholle. Tuotteen testailun aikana, hän sai ei-toivotun vierailun alamaailman konnalta, Durantilta ja hänen apureiltaan.

He tulivat etsimään muistiota joka sisälsi raskauttavia tietoja ja Westlikellä ei ollut hajuakaan, että tämä muistio olisi hänen hallussaan. Durant ja hänen roistonsa pakenivat Paytonin avustaja mukanaan sen jälkeen, kun he olivat työntäneet poloisen tohtorin kemikaaleilla täytettyyn altaaseen. Roistot saivat tilanteen näyttämään onnettomuudelta.

Payton lensi kemiallisen räjähdyksen voimasta ulos asunnosta ja selvisi ihmeen kaupalla. Hän päätyi sairaalaan monia pahalaatuisia palovammoja kehossaan. Hänen hermostoaan korjattiin vähentämään kipua jota aiheutui kemiallisesta palosta.

Mutta Peytonilla oli toisenlaista kipua, hänen elämänsä oli julmasti tuhottu. Koska hänellä ei ollut enää elämää, identiteettiä eikä edes kasvoja jäljellä - Peyton ryntäsi sairaalasta ulos kaduille tuntemattomana hahmona, Darkmanina!

Leikkauksista seurasi sivuoire ja näin ollen mies ei enää tuntenut fyysistä kipua. Hän sai myös hallitsemattomia tunteellisia raivokohtauksia. Jyrkkä adrenaliinin nousu joka virtasi hänen kehonsa läpi antoi miehelle lähes yliluonnolliset voimat.

Kun muistot siitä, mitä miehelle kävi, palasivat takaisin mieleen, Darkman alkoi huolellisesti suunnitella laboratorionsa uudelleen luomista tyhjään varastorakennukseen. Näin hän pystyisi luomaan omat kasvonsa keinotekoisen ihon avulla ja löytämään naisen, jonka hän kadotti - ja kaikista tärkeimpänä, kostaa.

Ilmeni, että Darkman ei voi luoda omia kasvojaan uudelleen, mutta hän voi luoda kenen tahansa muun kasvot. Tämä auttaa häntä kostoretkellään, sillä hän pystyisi luomaan jopa Durantin kasvot!

Yksi este Darkmanilla on, nimittäin aika. Keinotekoinen iho on herkkä valolle ja se hapertuu 90 minuutin päästä luomisen jälkeen. Hänen on vain yritettävä - mitä ikinä se vaatiikin.

Hänellä oli normaali elämä, kaunis naisystävä ja upea ura. Sitten hänen kimppuunsa hyökättiin armottomasti - hänen kasvonsa ja vartalonsa paloi tunnistettamattomiksi. Nyt Darkman vaeltaa öisin ja etsii rakastamaansa naista.

Mies joka näyttää hirviölle toivoo, että saisi pelastettua palaneen ihonsa...ja saisi kostettua heille jotka pilasivat hänen elämänsä.

Darkman, leffa jota en ole koskaan nähnyt ja hyvin vähän muutenkin itse pelistä tiesin ennen läpäisyä. AVGN oli tästä muutama vuosi sitten tehnyt videon, mutta eipä siitä hirveästi muistanut mitään. 

Peli näyttää ja tuntuu todella samanlaiselta kuin karmaiseva RoboCop 2 ja eikä ihme, sillä samat viisi hemmoa on tehneet molemmat pelit. Hyvin todennäköisesti samaa pelimoottoriakin on käytetty. 

Ei tämä onneksi ihan niin sekava ollut grafiikoiden suhteen kuin RoboCop, huomattavasti vähemmän epäselvää roinaa ruudulla - ainakin suurimmaksi osaksi.

Pelissä on 22 kenttää ja kolme continuea. Lisäreitä ei saa mistään joten ei auta kuin pelata hyvin jotta pelin saa läpi. Kentät eivät onneksi pituudeltaan ole mitään järin pitkiä. 

Vaihtelua kenttien suhteen tästä löytyy mukavasti ja perus tasoloikkien sekaan on heitetty jos jonkinlaista pelityyliä.

Heti kun peliä alkaa testailemaan huomaa, miten kamalat pelin kontrollit ovat. Taitavat olla jopa karseammat kuin RoboCop 2:ssa mikä on aika saavutus. TMR on lätkäissyt kontrolleille arvosanaksi 8/10 mikä ihmetyttää melkoisesti.

En ymmärrä miehen arvostelua lainkaan ja tuntuu, että täysin hatusta on arvosanat heitetty. Voikin olla, että nämäkin on lätkäisty omaa videotallennetta jälkeenpäin katsellessa. Kontrollit eivät saa kuin korkeintaan 4/10 arvosanaksi.

Erilaisille tasoille hyppiminen vaatii paljon totuttelua, sillä jos momenttia ei ole tarpeeksi, ei hyppy vain riitä. Välillä kyllä tuntui, että vaikka hyppäsi samalla tavalla kuin aikaisemminkin, ei siltikään hyppy riittänyt :D. Vihollisten mukilointi oli sitten seuraava upea juttu kontrollien suhteen. Tuntuu, että peli arpoo osuuko viholliseen vai ei. 

Tähänkin shaibaan tuli lukuisien yritysen jälkeen tuntumaa ja hyvällä prosentilla sai ukot nippuun. Tärkeää on oikeanlainen rytmitys lyöntien kanssa - jos rytmi on hukassa, täytyy hetkellisesti lopettaa lyöminen ja alottaa uudelleen paremmalla ajoituksella. Oli kuitenkin tilanteita, milloin tämäkään ei auttanut ja vihollinen työnsi pahimmassa tapauksessa Darkmanin rotkoon lyönneillään.

Heti ensimmäisestä kentästä löytyy nuorallakävely -mekaniikka. Aluksi en tajunnut mitä ihmettä narulla pitäisi tehdä ja ohjeissa sanottiin, että täytyy painaa A/B -nappeja jotta Darkman tasapainoilee narulla. Kyllä siinä hetki meni, ennen kuin viimein tajusin jutun juonen.

Kun astuu narulle tai vastaavalle objektille missä tätä mekaniikkaa hyödynnetään, ilmestyy ruudun yläreunaan mittari jonka päällä heiluu osoitin. Mittarin reunat edustavat A ja B -nappeja. Jos osoitin lähtee kallistuumaan sivulle, täytyy painaa oikeaa nappia. Tämä oli aluksi hyvin hämmentävää, sillä jos osoitin kallistui esimerkiksi vasemmalle, täytyy näpyttää A:ta.

Vielä epäselvemmäksi homma meni silloin, kun kentässä kuljettiin oikealta vasemmalle ja täytyi pakosti  käyttää tätä mekaniikkaa hyväksi. Jotenkin meni aivot ihan solmuun, että kumpaa nappia sitä pitäisikään painaa. Onneksi tässä on pieni vara ja ei heti yritys mennyt mönkään jos ei oikeaa nappia painanut.

Peliin on tungettu todella monta erilaista kenttätyyppiä. Jotkut näyttävät niin erilaiselta muuhun peliin verrattuna, että ihan kuin joku ulkopuolinen olisi ne tehnyt tai suunniteltu johonkin toiseen peliin. Tasoloikkien lisäksi pelistä löytyy kenttä missä täytyy hypätä jonkin kärryn kyytiin joka kulkee "kiskoja" pitkin. Tässä on monia reittivaihtoehtoja ja nuolia seuraamalla pystyy hieman reittiä tulkitsemaan, mutta pääasiassa oikea reitti täytyy arvata ensimmäisellä kerralla. Väärän reitin valinnasta lähtee henki.

Seuraavana vuorossa on valokuvausta missä täytyy kuvata pahista jotta sen kasvot saa kopioitua keinotekoista nahka-naamiota varten. Todella kummallinen kenttä joka muistuttaa minipeliä ennemin kuin normaalia kenttää. Oikean kuvattavan pahiksen lisäksi ruudulla vilistää muitakin valokuvattavia pahiksia ja tyyppejä jotka tykittävät konekivääreillä Darkmania kohti.

Tässä ohjaillaan pelkästään kameranäkymästä ja jos kameran kuvanäkymän keskipisteellä liikkuu vihollisen tulitukseen, menettää siitä ilmeisesti energiaa. Jos vain pujottelee ja pysyy poissa ikkunoiden edestä mistä tulitetaan, eivät nämä äijät osu Darkmaniin vaikka ne kuinka tulittavat kohti. Millähän logiikalla tulittavat äijät eivät osu Darkmaniin? Vähän sellainen fiilis, että aikataulu on loppunut ja jotakin oli pakko laittaa nopeasti kasaan.

En tiedä pystyikö tässä kentässä kuolemaan, sillä niin ei käynyt kertaakaan vaikka jokusen osuman otinkin aina kuvailusession aikana. Kentässä on aikaraja ja tietty määrä filmirullassa tilaa. Jos jompi kumpi loppuu, kenttä päättyy. Ehkäpä tässä on ajateltu, että tulitukseen osuu, joutuu hetken aikaa keräilemään itseään jolloin aikaa kuluu hukkaan.

Kentän jälkeen katsotaan tulokset mitä sai aikaiseksi ja seuraavan tasoloikkakentän aikaraja määräytyy sen mukaan, miten monta kuvaa vaaditusta pahiksesta sai. Vaihtoehdot ovat Poor, Good ja Excellent. Sekin myös vaikutti tulokseen, saiko pahiksesta otettua lähikuvan vai hieman etäämmältä otetun otoksen. Tällä ei nyt sinällään ole niin hirveästi väliä, sillä kyllä kentät pääsee läpi hieman pienemmän aikarajankin turvin. Continuen käyttö tuo aikarajaan lisää aikaa joten ihan sama miten konnia kuvasi. Yritin kuitenkin kuvata mahdollisimman paljon, eipä kentässä muutakaan tekemistä ollut.

Viimeisenä hieman erikoisempana kenttätyylinä on helikopterista roikkuminen narun varassa. Tämä kohtaus on ilmeisesti myös leffassa jossain muodossa. Tässä kentässä ei tarvitse kun väistää eteen ilmestyvää roinaa. Halutessaan voi keräillä pisteitä ja energiapulloja.

Näitä helikopterikenttiä on kaksi erilaista ja jälkimmäinen on hieman nopeampitempoinen kuin ensimmäinen. En testannut, mutta mielessäni kävi, että jos kentän aloittaa täyden energiapalkin turvin, sen pääsee todennäköisesti läpi tekemättä mitään. Ainakin tämä olisi mahdollista tuossa nopeammassa versiossa. Kuolemattomuusframet ovat sen verran pitkät, että muutamien esteiden ohi pääsee niiden turvin.

Peli on siinä mielessä hassu, että itse Darkmanilla pelataan vain ensimmäiset kolme tasoloikkakenttää. Valokuvaamisen jälkeen sankari vetäisee naamarin päällensä jolloin hän muuntautuu kuvatuksi rikolliseksi ja loput tasoloikat pelaillaankin sitten pahiksien muodossa.

Jokaisella pahiksella on hieman omat juttunsa ja esimerkiksi Pauly käyttää apunaan nuijaa ja Skip kunnon sinkoa. Kentät ovat kuitenkin hyvin samanlaisia turhauttavia sekamelskoja.

Paulyn kentissä jossa liikutaan Central Parkissa, ilmeni pelin heikkoudet todella nopeasti. Näitä kolmea puistokenttää hankasin melkoisen tovin ennen kuin pääsin ne läpi. En vaan saanut yksinkertaisesti vihollisia tuhottua tarpeeksi hyvin ja lisäreitä kului.

Yleensä kuolema korjasi niin, että vihollinen työnsi Darkmanin rotkoon kun ei saanut tehtyä siihen tarpeeksi osumia. Jos rotkoon putoamista ei ollut tarjolla, seuraavana ongelmana oli, että osumien tekemisen puutteen vuoksi yhdestä vihollista vastaan käydystä taistelusta menetti niin paljon energiaa, että ei selvinnyt enää seuraavista kohtaamisista.

Peli on vielä aika pirullinen energian suhteen, sillä palkkia ei saa täyteen seuraavaan kenttään ellei kerää energiapulloja. Jännästi toteutettu, että energiapullosta ei saa energiaa samantien vaan tason lopussa sitten ynnäillään monta keräsi ja ne lisätään energiapalkkiin. Joissain kentissä ei energiapulloja ollut edes kovin montaa kerättävänä joka tarkoitti yleensä melko nopeaa kuolemaa seuraavassa kentässä.

Kun kolme samaan kenttäpakettiin kuuluvaa kenttää saa suoritettua, odottaa kolmannen kentän lopussa pahis jonka maskin Darkman veti päällensä. Central Parkin Pauly aiheutti aluksi suuria ongelmia koska en saanut lyöntirytmitystä millään kohdalleen. Nuijalla lyöminen on erilaista kun perus Darkmanin lyönnit ja potkut.

Yleensä vielä kentän aikana menetti mukavasti energiaa joka ei ainakaan helpottanut hommaa. Kyllä rytmityksen ajastaan oppi niinkin hyvin, että pienellä määrällä energiaa sai Paulyn hoideltua.

Seuraavassa kolmen kentän paketissa, Funhousessa vastassa on Skip, yksijalkainen pahis! Tämä oli näistä pomoista ehdottomasti helpoin ja en kertaakaan kuollut kyseiseen herraan. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, että taistelu käytiin eri tasoilla seisoen ja käytettiin sinkoa hyökkäysvälineenä.

Chinatownin pomo, Smiley aiheutti hieman harmaita hiuksia, mutta onneksi tässä vaiheessa peliä rytmitys oli jo suhteellisen hyvin hallussa ja en tähän ukkeliin kuollut kuin muutaman kerran :)

Tarpeeksi kun kenttiä hankasi niin kyllähän niihin tuntumaa tuli. Alusta joutui todella monesti aloittamaan, sillä vaikka kuinka hyvin sai kentät opeteltua, aina jokin pieni virhe kävi siellä sun täällä. Kuolemasta joutui vielä koko kentän alkuun pomotaistelut mukaan lukien. Varsinkin Chinatownin kentät olivat pirullisia, sillä siellä joutui muistamaan paljon asioita ulkoa koska vastassa oli useita kerrasta tappavia juttuja.

Hirmuista tasoloikkaakin joutui käyttämään hyödyksi jotta ärsyttävät kohdat pääsi mahdollisimman helposti läpi. Viimeisessä alueessa, The Girdersseissä on kaksi ärsyttävää sokkelokärrykenttää. Nämä ovat vielä sellaisia, että kärry kulkee tuhatta ja sataa eikä opasteita ole.

Ohjekirjassa on virheellisesti, että näitä viimeisiä kenttiä olisi muiden alueiden mukaan kolmen kappaleen paketti, mutta täälläpä onkin neljä kenttää pelattavana. Tämä hieman hämmensi aluksi, kun luulin olevani viimeisessä kentässä ja ei viimeistä pomoa näy eikä kuulu.

Jos unohtaa nuo kärrykentät, niin nämä viimeiset tasoloikat olivat ihan ok -tasoa. Hieman ärsyttäviä yhdestä iskusta tappavia ansoja on näihinkin saatu mukaan, mutta nopeasti ne oppi.

Viimeinen pomo, Durant olikin sitten sellaista kakkelusta että oksat pois. Taistelualueelle täytyy hypätä kahden liikkuvan alustan kautta ja muista pomotaisteluista poiketen, selän takana odotti kunnon pudotus kuolemaan. Ruutua ei saanut rullattua eteenpäin niin, että rotko olisi hävinnyt ruudulta.

En kertaakaan oppinut rytmitystä niin, että olisin saanut ukon hengiltä - aina se sai minut työnnettyä rotkoon ennemin tai myöhemmin. Mietin jo, että mitä ihmettä sitä pitäisi tehdä kunnes taisteluun löytyi vaihtoehtoinen lähestyminen!

Jos teki niin, että ensimmäiseltä liikkuvalta alustalta hyppää toiselle ja sitten todella nopeasti takaisin ensimmäiselle alustalle, sai ruudun rullaamaan niin, että Durant tuli esiin. Näin taistelun pystyi hoitelemaan liikkuvalta alustalta käsin.

Alustalla seisoessa ei oikein auttanut kun ottaa osa Durantin ampumista "superpalloista" kylmästi vastaan, sillä niiden väisteleminen olisi ollut liian hankalaa. Onneksi alustan liikkuessa ylös ja alaspäin, jotkin meni kuitenkin ohi. Aika meinasin tällä taktiikalla loppua kesken, mutta onneksi se riitti juuri ja juuri. Tässä taktiikassa ongelmana on se, että lähempi liikkuva alusta on siirtynyt sellaiseen kohtaan nopean visiitin vuoksi, että sitä ei voi enää hyödyntää Durantin tasolle pääsemiseksi.

Vielä selvennyksenä kauempi alusta on sellainen, että se rullaa automaattisesti ylös- ja alaspäin. Lähempi alusta lähtee liikkumaan vasta kun sille astuu ja se ei liiku kuin alaspäin. Joka tapauksessa ihan ruudun yläreunasta tehtävällä pitkällä loikalla pystyy hyppäämään suoraan tasolle, jolla Durant seisoi ja viimeisen kentän sai onnistuneesti suoritettua :)

Ei tämä mikään pelillinen nautinto ollut. Jos tässä olisi ollut paremmat kontrollit tai sitten vaikka loputtomat continuet, tällöin peli olisi ollut ihan ok tekele.

Tälläisenään väkinäisesti kerran läpäistävä kikkare.

Sullivan Bluth Presents: Dragon's Lair

Games Beaten: 453/709

Genre: Adventure/Puzzle

Goal: Defeat Singe (4th Main Level)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

Syvältä Mordrocin linnan uumenista nousee hirvittävä löyhkä joka sekoittuu kylmään, kosteaan keskiyön ilmaan. Tämä on varoitusmerkki pahan velhon lemmikkilohikäärmeestä, Singestä. Erittäin pahanhajuisella hengityksellä varustettu lohikäärme joka vartioi prinsessa Daphnea hämärässä ja kuolettavassa luolastossa maanpinnan alapuolella.

Dirk Rohkea käveli itsevarmasti kohti linnan porttia. Hän ei tuntenut minkäänlaista pelkoa. Pelko on ainoastaan pelkureille, ei rohkeimmalle ritarille joka tunnetaan näillä tienoilla. 

Kukaan muu ei olisi uskaltautunut astua tähän vaaralliseen linnaan mihin Mordroc on vanginnut avuttoman prinsessan. Mutta, kukaan muu ei pääse lähellekään samalle tasolle Dirkin armotonta rakkautta prinsessa Daphnea kohtaan. Ei ole muuta mahdollista toimintatapaa.

Nyt on sankarien aika, nyt on aika astua sisään Dragon's Lairiin.

Jälleen yksi AVGN:n arvosteluvideosta tuttu peli. Tämänkin aloittamista olen miettinyt aina silloin tällöin, mutta ei sitten kuitenkaan rahkeet riittäneet. Nyt se sitten oli pelattava läpi kun kyseinen herkku minulle valittiin.

Alunperin Arcadelle julkaistu ritariseikkailu oli ilmeisesti ensimmäisiä pelejä joka käytti laserlevyteknologiaa hyväkseen. Pelinähän Arcade -versio on todella köykäinen, sillä homma on enemmän piirretyn katsomista kun pelaamista.

Jotta pelissä eteni, täytyi painaa oikeaa nappia oikealla hetkellä jotta välttyi kuolemalta. Jos homma meni mönkään, ei auttanut kuin syöttää lisää kolikoita masiinaan. Ilmeisesti mistään ihan helposta pelistä ei ole kyse ja nappien painallukset täytyi tehdä todella tarkasti.

Tämäkin tietysti haluttiin kääntää NESille ja lopputuloksena olikin sitten kaksiulotteinen, legendaarisen vaikeusasteen omaava seikkailu. Tässä ollaan selkeästi yritetty jollain tavalla apinoida Arcade -version nopeaa reagointia vaativia kohtia niin, että asiat ilmestyvät ruudulle todella yllättäen.

Ohjekirjan mukaan pelissä on seitsemän aluetta joista neljä on ns. pääalueita. Nämä kolme muuta ovat sitten AVGN:lle suuria vaikeuksia tuottanut pelin ensimmäinen ruutu eli nostosilta, Lizard Kingin hallinnoima aarrehuone ja hissikuilu.

Pelissä on viisi lisäriä ja ne menetettyään päätyy tylysti alkuruutuun. Ainoastaan kaksi lisäriä on mahdollista poimia seikkailun aikana ja niistäkin toinen on piilotettu. Upeasti hyppy ja hyökkäys on laitettu väärinpäin ja meni taas tovi opetella käänteinen järjestys. Kyllähän asiaan tottui, mutta heti kun tuli hieman tiukempi tilanne, asia unohtui ja painoin paniikissa väärää nappia.

Tämän pelin kohdalla eri versioiden välillä on suuria eroja. Jenkkiversio eli NTSC on kaikista kolmesta huomattavasti jäykin. En osaa sanoa mikä version kohdalla meni mönkään, mutta Dirkin ohjaaminen on älyttömän kankeaa. Tätä ei kuitenkaan huomaa jos pelaa heti ensimmäiseksi jenkkiversiota.

PAL- ja Japaniversiot ovat hyvin samantyylisiä ja huomattavasti sulavampia kuin NTSC. Testasin läpäisyn jälkeen PAL -versiota ja ero oli todella suuri :D Tuntui, että peli pyöri vähän liiankin sulavasti. Harvinaista, että PAL -versio pyörii paremmin kuin NTSC ja tästä syystä Speedrunaajat käyttävätkin pääasiassa PAL -versiota runeissaan.

PAL -versio on siitäkin erilainen, että peliin on lisätty muutamia uusia vihollisia, alueiden väliin on tullut hienot kuvat teksteineen ja yksi pomo on muuttanut muotoaan. Näiden vihollisten lisäyksien vuoksi PAL -versio on vielä hankalin näistä kolmesta. Tuuri kävi taasen kun pääasiassa pelailen pelkät jenkkiversiot läpi :D

Peli on pähkinänkuoressa niinkin tyly, että oikeastaan jokainen asia tappaa yhdestä osumasta. Kyllä tästä löytyy kuin löytyykin myös energiapalkki ja muutamia vihollisia jotka eivät vie henkeä kerrasta. Jotta peli ei nyt liian helppo olisi, niin tämä energiapalkki kuluu myös itsestään. Kuluminen ei kovin nopeaa ole, mutta hieman syletti jos henki lähti tämän vuoksi juuri kun oli pääsemässä seuraavalle jatkopaikalle.

Pelihän on pääosin vain ulkoa opettelua RNG:n jäädessä taka-alalle. Vertaisin tätä hieman Battletoadsiin, sillä molemmissa peleissä vaaditaan runsaasti ulkoa opettelua ja hyvää reagointia.

Koko pelin ajan täytyy edetä milli kerrallaan koska ei voi tietää mitä vastaan tulee. Tarpeeksi monta kertaa kun on samaan kohtaan kuollut, niin kyllä se viimein takaraivoon iskostuu mitä pitikään juuri kyseisessä tilanteessa tehdä.

Pelissä ei hirveästi mitään kerättävää ole, kaksi parempaa asepäivitystä, energiaa ja lisärit. Pisteitä ja kultaakin voi keräillä jos mielii päästä Hi-Score listalla korkealle. Kerättävät on ilmoitettu erilaisilla kirjaimilla varustetuilla laatikoilla ja esimerkiksi A tarkoittaa Axea.

Dirkille saa vaihdettua perus tikarien tilalle kirveen tai tuliammukset. En oikein kumpaakaan näistä käyttänyt koska en nähnyt niitä kovinkaan tarpeellisiksi. Poikkeuksena viimeinen pomo, kirves oli loistava sitä vastaan. Tuliammukset ovat tehokkaita, mutta niiden käyttäminen on todella hidasta verrattuna tikareihin.

Aseet säilyvät kuoleman jälkeen, mutta alueisiin on ripoteltu D-kirjaimilla varustettuja laatikoita mikä vaihtaa perus tikarin takaisin. Onneksi tikarit ovat erittäin hyvä perusase, sillä olisi ollut todella tuskallista yrittää väistellä tikarilaatikoita kaiken muun ryönän ohella.

Energialaatikoita löytyi muutamista kohdista ja vain kaksi lisäriä koko pelin aikana. Tylyssä PAL -versiossa ei ole mahdollista saada kuin yksi lisäri... Dirkillä on käytössään kynttilä jolla valaistaan yksi pimeä käytävä toisen alueen aikana. Kynttilällä on myös toinenkin käyttötarkoitus ja sen avulla saa piilotettuja tavaralaatikoita esiin.

Aseita, energiaa ja yksi lisäri on piilotettu alueiden uumeniin. Kynttilä on myös varustettu energiapalkilla ja yksi käyttökerta vie pienen pätkän siitä pois. Harvemmin kynttilää tuli käytettyä ja näin ollen toisen alueen piilotettu lisäri oli tärkein asia mikä kynttilällä tuli kaivettua esiin.

 

Pelissä kuljeskellaan hissikuilussa Arcade -version tapaan. Hissikuiluun mennään aina jokaisen pääalueen jälkeen. Hissikuilut joita on tässä pelissä kolme kappaletta, ovat todella ärsyttäviä paikkoja, sillä niissä täytyy vain arvata mikä on oikea reitti seuraavalle alueelle.

Hissi kulkee automaattisesti alaspäin ja reitille pääsemiseksi täytyi hypätä hissistä pienelle alustalle josta sitten kävellään uuteen paikkaan. Jos hidasteli hypyn kanssa - armoa ei annettu ja pahimmassa tapauksessa lähti henki.

Hissikuiluissa on useita reittivaihtoehtoja ja vain yksi vie uudelle alueelle. Jos valitsi väärin, joutui takaisin jollekin aikaisemmalle alueelle - pahimmassa tapauksessa koko pelin alkuun. Lähes jokainen reittimahdollisuus tuli tutkittua ennen kuin oikea reitti löytyi. Viimeisessä hissikuilussa kävin tylysti netistä katsomassa oikean reitin, sillä kolmas alue on niin pirullinen paikka, että monen väärän reitin testaileminen ei hirveästi houkutellut.

Näistä hissikuiluista löytyy Lizard Kingin aarrehuone jonka löysinkin oikeaa reittiä etsiessäni. Ilmeisesti jokaisessa hissikuilussa on tämä sama huone, mutta onnistuin vain ensimmäisestä moisen löytämään.

Aluksi olin hämmentynyt tästä huoneesta ja luulin sitä oikeaksi reitiksi. Yritin tappaa Lizard Kingiä, mutta eihän moinen onnistunut. Ohjekirjasta sitten selvisi, että tästä huoneesta saa vaan menettämänsä kullat takaisin. Lizard King ilmestyy eri alueilla randomisti ruudulle ja jos häneen koskettaa niin energian menetyksen lisäksi kunkku pöllii kaikki kerätyt kullat.

Tällä ei ole läpäisyn kannalta mitään merkitystä ellei jotain kovia Hi-Scoreja metsästä. Eipä tämän yhden vierailun jälkeen tullut aarrehuoneessa käytyä. Lizard King on kuitenkin ihan hyvä heppu, sillä randomisti ilmestyessään hän hävittää kaikki normaalit viholliset ruudulta eivätkä ne tule enää takaisin. Välillä joistain pirullisista kohdista pystyi pääsemään helpommin ohi tällä tavoin :)

Japaniversiossa voi tehdä niinkin hurjasti, että erittäin hyvän tuurin saattelemana viimeisen pomon pystyy hävittämään Lizard Kingin avulla :D 

Pelin opettelu meni todella mukavasti kolmanteen alueeseen asti, yllättävän nopeasti opin muistamaan viholliset ynnä muut ansat. Kolmannessa meininki muuttui huomattavasti haastavammaksi. Lattia sortui alta ja vaakatasossa liikkuvat heilurit veivät sitten viimeistään henkirievun pois.

Yhden heilurikohdan kanssa minulla oli suuria ongelmia ajoituksen opettelun suhteen ja jouduinkin lopulta vilkaisemaan Youtubesta hieman vinkkiä kyseiseen pulmaan. Ongelmana tässä oli se, että kävely tämän heilurikohdan luokse ei ollut mikään ihan helppo juttu ja henki lähti todella helposti niin kuin pelin luonteeseen kuuluukin.

Kun sitten onnistui viimein pääsemään heilurin luokse, ei siinä kerinnyt hirveästi mitään poppaskonsteja tekemään kun kuolo korjasi. Sitten muutaman yrityksen jälkeen peli alusta ja ei kun samaan ihanaan kohtaan jumittamaan. Onnistuin muutamaan otteeseen menemään tämän kyseisen kohdan omin avuin läpi, mutta mukana oli rutkasti tuuria. 

Hyvä, että katsoin netistä apua, sillä en olisi omin avuin saanut heilurien ajoitusta sellaiseksi, että se menee jokaisella yrityksellä läpi. Tähänkin löytyi useampia eri tapoja, mutta helpoin itselle oli kävellä todella lähelle ylempää heiluria ja sitten pausen avulla pysäyttää heiluri tiettyyn frameen jonka jälkeen pystyi hypätä alemman yli. Tämäkään ei vielä riittänyt ja jotta kohdasta pääsi ehjin nahoin eteenpäin, täytyi vielä kontata loppumatka pois heilurien alueelta.

Myöhemmin tällä alueella tulee vielä toinen samantyylinen heilurikohta missä on kummitusvihollinen kiusaamassa suoritusta. Onneksi kummituksen ja heilurin väliin pystyi juuri ja juuri jäämään, että kohdan pystyi pelaamaan samaan tyyliin kuin aikaisemmankin. Hitboxit oikein nuolevat toisiaan kun Dirk ahtautuu kapeaan välikköön ja jokaisella kerralla kuumotti, että joku osuu hemmoon kuolettavasti :D

Pelissä on paljon liikkuvia tasoja joiden mukana täytyi kävellä ja tämä homma kuumotti joka kerta yhtä paljon. Peli kun ei ole tunnettu ketteryydestään, välillä Dirk vain tylysti tippui rotkoon vaikka ihan nätisti käveli tason mukana. Tässä kolmannessa alueessa homma oli vedetty aivan uudelle levelille ja aivan alueen lopussa vastaan tulee taso minkä päälle pystyi kävelemään, mutta ajoitus on huomattavasti tarkempi kuin pelin aikaisemmassa vaiheessa. Ei auttanut kun pausen avulla tutkia frame kerrallaan milloin tasolle kävely on mahdollista ilman putoamista kuolemaansa.

Pomotaistelut tässä pelissä on erittäin julmia mikä ei sinällään yllätä yhtään. Jokainen pomo tappaa yhdestä osumasta - ei kovin reilua peliä tämmöinen. Ainoastaan kolmannen alueen pomon, viikatemiehen pääkallot eivät tapa Dirkiä laakista. Toki viikatemiehellä on toinenkin hyökkäys joka sitten tappaa kerrasta.

Onneksi muihin pomoihin viimeistä lukuun ottamatta löytyi hyvä taktiikka jonka avulla taisteluista tuli erittäin helppoja. Ensimmäisen alueen käärmetaistelussa täytyi vain heittää tikareita paikallaan jolloin ne osuivat suurimpaan osaan käärmeistä, loput sitten hyppelyn ja suunnan vaihdon avustuksella. Tällä menetelmällä ei ole mitään vaaraa ottaa osumaa käärmeiden sylkemistä kivistä.

Toisen alueen pomona toimii kaksi louhintakärryissä majailevaa peikkoa. Peikot viskelevät kiviä ja kiviä on helppo väistellä kun tietää missä seisoa. Viikatemies on pomoista kaikkein helpoin, sillä se ei voi osua Dirkiin jos on kyyristyneenä tarpeeksi lähellä :D Tätä samaa taktiikkaa ei voi hyödyntää muissa versiossa, sillä lattiaan on tehty reikiä. Taistelun aikana kiltisti odottaa viikatemiehen sormen päästä lähtevät tuliammukset jonka jälkeen osumaa voi tehdä hyppäämisen avulla. 

Tämäkin oli välillä hieman hankalaa, sillä välillä ammukset osuivat pääkalloihin. Erittäin hidas taktiikka, mutta eipähän henki lähtenyt :)

Minulla kävi mahtava bugi muutamaan otteeseen kun menin osumaan pääkalloon samalla framella kun tein damagea Viikatemieheen. Dirk muuttui täysin valkoiseksi kypärää lukuun ottamatta :D Harmi kun efekti ei kestänyt kuin taistelun ajan tai kun otti osuman.

Viimeinen alue on hieman yllättäen helpompi kuin edellinen. Pirullista pelisuunnittelua on kuitenkin luvassa, mutta ei niin älyttömästi. Heti alussa on kunnon trollaus ja jos ei mene tarpeeksi nopeasti kyykkyyn heittelemään aseita, kuolee pieneen lohikäärmeeseen. Tämä pääsi muutamaan otteeseen unohtumaan ja täysin turha kuolema tuli otettua.

Tämä alue perustuu pääasiassa pienien lohikäärmeiden tuhoamiseen mitkä kuoriutuvat maassa olevista munista. Lohikäärmeen muna ei ala kuoriutumaan ellei kävele tarpeeksi lähelle. Kun kuoriutuminen alkaa, täytyy todella nopeasti liikkua ruudun toiseen päähän, kyykistyä ja ampua lohari hengiltä. Tämän kombon tekeminen meni välillä todella tiukoille!

Alueella on yksi pelihistorian älyttömin vittuilu pelaajia kohtaan. Jotta viimeistä pomoa, Singeä vastaan olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet, täytyy käyttää kirvestä heittovälineenä. Kirveen saa näppärästi täältä viimeiseltä alueelta jos ei moista kapistusta ollut aikaisemmin saanut haltuunsa.

Kuitenkin ihan alueen lopussa odottaa D-kirjaimella varustettu laatikko mistä vaihtuu perus tikariase takaisin käyttöön. Laatikko on sijoitettu niin ärsyttävästi tason reunalle, että sitä on lähes mahdotonta väistää. Kirsikkana kakun päällä laatikon jälkeen ilmestyy yksi pieni lohikäärme kiusaamaan Dirkiä.

Jotta kohdan voi selvitä kirveen kanssa, täytyy ensin tehdä kolmen pikselin välimaastoon sijoittuva hyppy. Tämän jälkeen täytyy kääntyä ympäri ja hypätä takaisin aikaisemmalle tasolle tuhoamaan lohikäärme. Jos suoraan hyppää D-kirjaimella varustetun laatikon yli, lohikäärme tappaa Dirkin. Tämän jälkeen täytyi tehdä uudelleen lähes pikselin tarkka hyppy ja vielä uusi hyppy laatikon yli.

Joskus vaikka miten tarkasti painoi hyppyä ja D-padista vasemmalle samaan aikaan, Dirk saattoi "nytkähtää" pikselin verran sivulle ja näin ollen kerätä tikarilaatikon. Jos laatikon keräsi, oli sama painaa resettiä sillä kirvestä ei saa enää uudelleen käyttöönsä jatkopaikan ollessa kirveslaatikon jälkeen. Kerran onnistuin vahingossa keräämään tämän D-laatikon ensimmäisellä elämälläni ja lähes täysien elämien suoritus meni suoraan roskakoriin...

Viimeinen pomo, lohikäärme Singe onkin sitten hyvin todennäköisesti vaikein NES pomo minkä olen läpäissyt. Tämä ei ole samaa tasoa Who Framed Roger Rabbitin Judge Doom, jossa vaikeus tulee lähinnä pitkästä väsytys-sessiosta.

Eikä vaikeusaste ole samaa luokkaa esimerkiksi Batmanin Jokerin kanssa, vaikka Jokeri onkin todella hankala vastustaja. Singen tekee hankalaksi yksi asia ainoastaan: yhdestä osumasta kuoleminen. Ei ole älyttömän reilu asetelma kun itse kuolee yhdestä osumasta ja Singe ottaa sitten 20 osumaa :D

Tämä on vielä pelin ainoa taistelu missä joutui ihan tosissaan väistelemään ja leikkimään RNG:n kanssa. Singellä on kolme erilaista hyökkäystä: kahdelle eri korkeudelle lentävät savupilvet ja pieni lohikäärme jonka tämä pomo synnyttää tyynen rauhallisesti taistelun aikana. Eikä synnytys jää yhteen kertaan vaan sitä tapahtuu useita kertoja.

RNG arpoo, kummalle korkeudelle savupilvi jää. Jos savu ottaa korkeamman paikan, täytyy se väistää kyyristymällä. Jos alempi reitti sattuu olemaan savun vaihtoehtona, silloin savun yli täytyy loikata sen yli. Tämähän on ihan helppoa ja hauskaa, mutta vaikean tästä tekee pienet lohikäärmeet.

Lohikäärmettä ei voi mitenkään väistää ja se kulkee tasaista tahtia Dirkiä kohti. Ainut keino on tuhota se kahdella kirveellä. Jos savujen RNG sattuu olemaan erittäin paskaa, lohikäärmeen tappamisesta tulee todella haastavaa. Jos joutui hyppäämään savun yli, silloin pieneen lohikäärmeeseen osuminen oli vaikeaa. Kyyristymällä sai huomattavasti helpommin tulosta aikaiseksi.

Pienen lohikäärmeen lisäksi pitäisi jossain välissä saada tehtyä itse Singeen osumaa. Pää on tämän loharin heikko kohta ja siihen ylsi hyppäämällä. Onneksi Dirk heittää asioita mukavaan tahtiin ja yhdellä hypyllä sai kaksi osumaa tehtyä. Eli periaatteessa kymmenen hyppyä riitti Singen tuhoamiseen.

Mutta voi pojat tämä olikin sitten mutkikas homma. Jouduin turvautumaan vanhaan kunnon pause- taktiikkaan, ilman sitä ei olisi tullut mitään. Lähinnä katsoin pausen avulla, kummalle tasolle savupilvi menee. Liian raju RNG sisällytettynä yhden osuman kuolemiin oli vähän liikaa. Aivan älytön homma sen pausen avullakin oli, meni reilusti yli 20 yritystä. Ja aina peli alusta kun lisärit loppuivat... Sai taas hetken taivaltaa lohikäärmeen luokse jolloin se paras tatsi oli hetken aikaa kateissa.

TMR käytti myös pausea omassa läpäisyssään eikä se ihan helposti mennyt vaikka ukko olikin pelin ennen NESMania -projektiaan pelin läpäissyt :D

Vaikka tämä melko kankea kokemus olikin kaikin puolin, hieman yllättäen pidin pelin pelaamisesta. Ei yhtään sylettänyt opetella kohtia ja edetä milli kerrallaan eteenpäin muutamaa lukuun ottamatta. Pois lukien myös viimeinen pomo, sitä ei ollut niin lystikästä grindailla.

Kyllähän tämä mainettaan parempi peli on, AVGN:llä on vaan niin voimakas vaikutus mielipiteisiin. Pelissä on melko hyvät grafiikat ja animoinnit. Musiikitkin ovat ihan mukiinmenevät!

Helposti tämän pelaisi uudelleen läpi, lukuun ottamatta viimeistä pomoa - sitä en kyllä enää kertaakaan halua läpäistä. Mielummin minä tätä pelaan kuin esimerkiksi Zelda II:sta tai Metroidia :D

Family Fun Fitness: Stadium Events

Games Beaten: 452/709

Genre: Power Pad

Goal: Beat Tournament (6 Opponents) & The Olympics (4 Events)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Stadium Events, tämä NES-pelien Graalin maljaksikin kutsuttu jokaisen NTSC NES-keräilijän unelma. Pelillä on todella mielenkiintoinen historia, sillä sitä kerittiin myymään vain 200 kappaletta ennen kuin se poistui kauppojen hyllyltä.

Alun perin peli oli Bandain julkaisema urheilupeli jota pelattiin Family Fun Fitness -maton avulla. Nintendo näki tässä potentiaalia ja halusi julkaista pelin itse. Tämän vuoksi Bandain versiot vedettiin pois kaupoista ja tuhottiin.

Peli kerkesi olemaan jonkin aikaa myynnissä ja 200 onnellista kerkesi sen ostamaan. Nintendo julkaisi oman versionsa nimellä World Class Track Meet ja vaihtoi Family Fun Fitness -maton Power Padiksi. Tämän halvemman version olenkin jo aikaisemmin pelannut läpi.

Kun kerta vain 200 kappaletta säilyi ehjänä, tämän vuoksi pelien hinnat ovat nousseet aivan övereiksi. Pelkästä kasetista saa pulittaa 15-20 000 dollaria ja CIBistä 40-50 000 dollaria. Katselin erästä Youtube videota ja siinä yksi avaamaton peli esiteltiin huimaan 160 000 dollarin hintaan!

Onneksi tämä julkaistiin myös PAL -alueella ja sitä ei koskaan vedetty pois markkinoilta mitä kävi NTCS -versiolle. Ei PAL -versiotkaan mitään ihan halpoja ole, hinnat pyörivät 500-1000 euron paikkeilla, mutta HUOMATTAVASTI edullisempaa kuin rapakon takana :D

Eräs NES-Retrolainen ystävällisesti lainasi omaa PAL -versiotaan minulle jotta saan pelattua pelin läpi tätä projektia varten. Mitä suurimmat kiitokset lainasta! Kuumotti todenteolla ottaa 1000 euron hintaista peliä pois hyväkuntoisesta paketistaan.

Jotkut keräilijät eivät hyväksy peliä virallisiin kokoelmiin tämän omituisen historian vuoksi ja myös läpäisylistojen suhteen mennään todella harmaalla alueella kun peli on periaatteessa ihan sama kuin World Class Track Meet.

Tämä homma kuitenkin kumoutuu sillä, kun peli julkaistiin myös PAL -alueella. Jos haluaa itselleen täydellisen NES kokoelman, ei auta kuin hampaita kiristellen tyytyä PAL -versioon tai sitten käydä ottamassa hieman lainaa pankista.

Kuten ylähäällä mainitsinkin, peli ei eroa millään tavalla World Class Track Meetistä alkuruudun tekstiä lukuun ottamatta. Noin vuosi sitten pelasin tämän halvemman version läpi ja suhteellisen tuoreessa muistissa on miten homma hoitui.

Tällä kertaa aloitin urakan helpoimmasta osiosta eli olympialaisista. Olympialaisissa on neljä lajia; 100 metrin juoksu, pituushyppy, 110 metrin aidat ja kolmiloikka. 100 metrin juoksussa ja 110 metrin aidoissa täytyy voittaa vastustaja, mutta lopuissa lajeissa riittää, kun tekee edes jonkinlaisen tuloksen.

Vaikka nämä olympialaiset ovatkin pelkkää läpsyttelyä, tuntui näiden suorittaminen kropassani. Syke oli korkealla ja alkoi hieman hirvittämään kun muistelin, miten tuskaista pelin toinen osio, turnaus oli voittaa.

Näemmä olympialaisten tulokset olivat lähes samaa luokkaa kuin World Class Track Meetin suorituksen kanssa, vain pisteen huonompi suoritus!

Sitten tämä pirullinen turnaus osio työn alle. Tämä osio on pelkästään juoksemista kuutta vastustajaa vastaan. Vastustaja tulee päihittää sekä 100 metrin juoksussa, että 110 metrin aidoissa. Hieman piti muistella, miten nopeajuoksutekniikka oikein menikään.

Olin jo parin ensimmäisen vastustajan jälkeen aivan loppu :D Onneksi tässä voi pitää taukoa aina juoksun jälkeen mikä tuli todella tarpeeseen, että sai hieman keräiltyä itseään. Mitä pidemmälle peli eteni, sitä useammin ja pidempiä taukoja jouduin pitämään.

Käytin samaa sohvataktiikka kuin World Class Track Meetissä jotta suoritukset olisivat yhteneviä ja pysyn paremmin nappuloiden päällä. Tässä täytyy kuitenkin juosta sen verran lujaa, että helposti siirtyy pois nappuloiden päältä jos juoksee "vapaasti".

Tämä meni erittäin onnekkaasti ensimmäisellä yrityksellä läpi! Jos ei olisi mennyt, olisin varmaan joutunut odottamaan seuraavaan päivään jotta pystyisin uuden suorituksen tekemään. Muiden vastustajien kanssa ei suurempia ongelmia ollut vaikka aitajuoksussa aitoja kaadoinkin hyvään tahtiin. Ei ollut hypyn ajoitus kohdillaan, ei sitten yhtään.

Viimeisen vastustajan, eli Cheetahin kanssa aitajuoksu meni melko tiukille aitojen kaatamisien vuoksi, mutta voitin kuitenkin kisan! Olin suorituksen jälkeen aivan loppu - minua pyörrytti ja oksetti. Meni varmaan pari tuntia ennen kuin olo palautui normaaliksi.

Mielestäni minulle ei mikään ihan huono kunto edes ole, käyn kuitenkin lenkkeilemässä. Ilmeisesti kuitenkin tälläinen nopea rääkki on sitten ihan toista luokkaa reippaaseen kävelemiseen verrattuna.

Nämä ovat sellaisia pelejä, että ei edes mistään mestarillisista speedrun -taidoista ole hyötyä. Täytyy vain olla hyvä kestävyysjuoksija jolla on tekniikka hallussaan.

Ompahan nyt molemmat versiot pelattu läpi. Luulisin, että nämä kaksi ovat ne eniten fyysistä kuntoa vaativat Power Pad -pelit. Tai ainakin toivon niin...

Tällekin on tyrkättävä sama nelosen vaikeusaste kuin World Class Track Meetille vaikka päässäni pyöriikin huomattavasti korkeampi numero. Vaikka olinkin ihan paskana suorituksen aikana ja sen jälkeen, meni homma kuitenkin kerralla purkkiin :)

Ghostbusters

Games Beaten: 451/709

Genre: Action

Goal: Defeat Gozer

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 6/10

Hei, onko kukaan nähnyt kummitusta? 

Itse asiassa, miljoonia kummituksia liitelee tällä minuutilla kohti keskustaa pelottelemaan porukkaa. Ghostbusters -toimilupasi tulevaisuus on vaakalaudalla. New Yorkin kaupunki ja koko sivilisaatio riippuvat sinusta.

Sinä tarvitset rohkeutta, kestävyyttä ja paljon tuuria välttääksesi tämän raamatullisiin mittasuhteisiin paisuneen paranormaalin katastrofin. Joten mene ja näytä näille hassuille haamuille miten asiat hoidetaan keskikaupungilla!

Vihdoin ja viimein on tämäkin peli pelattu läpi kun ystäväni sen minulle meni valitsemaan. Vaikka tätä en koskaan aikaisemmin ollut pelannut, niin peli on erittäin tuttu AVGN:n jaksoista jotka olen katsonut useita kertoja läpi.

Täytyihän se läpäisyn jälkeen käydä tämä klassinen jakso katsomassa uudelleen ja jaksaa se edelleen naurattaa :D

Pelinä tämä on todella hämmentävä sekamelska. Nappaillaan kummituksia joista saa rahaa ja rahalla ostetaan parempia varusteita jotta saa napattua kummituksia helpommin. Kun on mielestään tarpeeksi hyvin varustautunut pelin loppukoitosta varten, astutaan sisään Zuul -pilvenpiirtäjään kohtaamaan Gozer.

Heti pelin alussa ennen kuin pääsee kummitusjahtiin, täytyy käydä kaupan kautta ostamassa tarvittavat välineet. Aluksi ei tarvitse ostaa kuin Capture Beam ja ansa kummituksia varten. Käytössä on 10 000 dollaria ostoksia varten ja rahat riittävät mainiosti näihin tuotteisiin.

Capture Beameja sekä kummitusansoja on kahta eri sorttia ja kalliimmat ovat huomattavasti parempia nappaamisen suhteen. Parempaan Capture Beamiin ei alkukassa riitä, mutta kummitusansaan riittää mainiosti.

Kun ensimmäistä kertaa peliä testailin, menin ostamaan halvemman 1000 dollaria maksavan kummitusansan, mutta sen ostaminen on täysin turhaa hommaa. Tämä halvempi on sellainen, että yhteen ansaan voi laittaa vain yhden kummituksen kerrallaan ja ansaa täytyy käydä tyhjentämässä päämajassa jotta siihen saa laitettua uusia kummituksia.

Ansoja pystyi ostamaan useampia kappaleita, mutta silti niitä täytyi käydä jatkuvasti tyhjentämässä. Parempi 6000 dollaria maksava kummitusansa on sellainen, että sitä ei tarvitse ikinä käydä tyhjentämässä. Täytyy heittää pieni kysymys tähän väliin, että miksi ihmeessä kukaan ostaisi halvempaa ansaa kun kalliimpaan riittää rahat suoraan? :D Varmaan testailun vuoksi tai vahingossa niin kuin itse tein.

Rahoja ei kuitenkaan liian tarkalle  kannata shoppailun lomassa päästää, sillä peli on ohi, jos rahat loppuvat tyystin.

Joka tapauksessa kun rojut on ostettu, lähdetään kummitusjahtiin. Pyöritään ympäri karttaa kunnes joku kohdalle osuva rakennus välkkyy punaisena. Tämä tarkoittaa sitä, että sieltä löytyy kummituksia.

Rakennukseen ei toki pääse suoraan sisälle, vaan sinne täytyy ajella autolla. Peli arpoo randomilla kuinka pitkä matka on kyseessä. Matkat vaihtelevat 100-600 metrin välillä. Huvittavaa, että kaupalle ajaessa matka saattaa vaihdella todella rajusti vaikka samasta kohdasta sinne kuitenkin mennään :D

Näissä ajelu-osuuksissa väistellään muuta liikennettä ja seuraillaan bensamittaria. Jos menee osumaan toiseen autoon, siitä menettää muutaman satasen. Polttoaineen loppuminen ei ole mikään erityisen paha juttu, sillä kyytiläiset työntävät auton lähimmälle bensa-asemalle jonka jälkeen joutuu takaisin karttanäkymään. Bensa-asemalla voi myös itsekin käydä jos bensamittari näyttää tyhjää, mutta tämä on periaatteessa melko hyödytöntä.

Ajelu-osuuksilla aina sadan metrin kohdalta löytyy polttoainetynnyreitä jotka täyttävät bensatankkia hieman. Peli on vielä niin hienosti koodattu, että usein seuraava tynnyri on samassa kohdassa kuin edellinen joten tankin saa helposti takaisin täyteen.

Tieltä saattaa löytyä myös kummituksia jotka voi imaista kummitusimurilla pienen lisätienestin toivossa. Ostin kummitusimurin vain yhden kerran, sillä 2500 dollarin hintaan ei harvoin ilmestyvien kummitusten nappailu kiinnostanut. Lisäksi paras tapa hoitaa nämä ajelut on olla ruudun oikeassa yläreunassa johon ei kummituksia pahemmin ilmesty. Todella pienellä prosentilla muu liikenne eksyy tähän kohtaan ja sai rauhassa ajella kohteeseen.

Aluksi ajelin ihan ruudun alareunassa ja matkanteko oli melko hidasta. Ihmettelin, että pidemmillä matkoilla polttoaine ei riittänyt millään perille asti vaikka keräsi kaikki bensatynnyrit. Sitten viimein tajusin, että auto kulkee kovempaa kuin on ruudun yläreunassa :D Hieman nopeutui ajelu-osuuksien suorittaminen!

Viimein kun pääsee kummitustennappausruutuun, homma on melko simppeliä. Aluksi lasketaan kummitusansa maahan ja tämän jälkeen yritetään Capture Beamin avulla saada kummitukset ansa ylle. Kun säde osuu kummitukseen, jää se kiinni säteeseen ja näin kummituksen saa näppärästi ansan päälle. Jos hyvä tuuri käy, saa kaikki neljä kummitusta samaan aikaan säteeseen kiinni.

Tässä näkymässä käytössä on kaksi haamujennappaajaa ja molempia voi ohjata vuorotellen. Jos kummitukset tykkäävät pyöriä enemmän toisen nappaajan luona, voi näppärästi vaihtaa hahmoa nappauksen ajaksi. Monesti kummitukset tykkäävät hengailla ruudun yläreunassa ja niitä ei saa millään kiinni halvemmalla Capture Beamilla. Kalliimmassa versiossa säde on hieman pidempi ja sillä saa huomattavasti helpommin kummitukset napattua.

Kun kummitukset on saanut ansan lähelle, A-napin painalluksella ansasta lennähtää jokin "juttu" joka sitten imaisee kummitukset sisään. Jos hyvä tuuri käy, vapaana lentävät kummitukset saattavat osua tähän juttuun jos sattuvat lentämään ansan yllä. Nappaamisesta saa rahaa ja jokainen kummitus on 200 dollarin arvoinen. Määrä nousee huimasti jos onnistuu useamman kummituksen saamaan kerralla ansaan.

Jos kaikki neljä saa samaan aikaan, palkinnoksi saa huimat 3000 dollaria! Tässä nappausruudussa on aikaraja ja ei kannata liikaa jäädä jahkailemaan jonkin korkealla lentävän kummituksen kanssa tai muuten ei saa mitään. Säteiden kanssa kannatti olla varovainen ja antaa niiden osoittaa vain ylöspäin, sillä jos säteet kohtasivat, kuolivat nappaajat samantien. Tämä ei kuitenkaan aiheuta mitään Game Overia vaan joutuu nappaamisruudusta pois.

Tätä samaa ihanaa kaavaa sitten jatketaan niin pitkään kun on tyytyväinen hallussaan oleviin tavaroihin. Zuul -pilvenpiirtäjä on pirullinen paikka ja sinne ei kannata mennä ilman kunnollisia välineitä. Joten on paljon kartalla pyörimistä, ajelua ja kummitusten nappausta.

Zuul -pilvenpiirtäjään pääsemiseen on myös yksi ehto. Hallussa täytyy olla vähintään 15 000 dollaria jotta ruudun alareunaan ilmestyy teksti missä sanotaan, että rakennukseen voi mennä sisään. Ilmeisesti myös jos alareunassa näkyvä PK energia -mittari saavuttaa tietyn luvun, pääsee rakennukseen sisälle. Tämä kuitenkin tarkoittaa tarpeetonta venailua mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta.

Aluksi luulin, että teksti ilmestyy randomisti, napattujen kummitusten määrän mukaan tai ihan vaan muusta syystä, mutta raha/aika on se ratkaiseva asia. Tärkeät välineet mitä rakennukseen tarvitsee, maksavat todella paljon ja vaikka teksti alareunassa pyöriikin, joutuu jatkamaan rahankeräämistä.

Kerran kävi niin ikävästi, että varusteiden täydentämisen jälkeen minulla ei ollutkaan tuota tarvittavaa 15 000 dollarin summaa hallussani kun epähuomiossa katsoin rahasummani väärin. Olin myynyt nappaamisvälineeni pois ja ei ollut varaa ostaa uusia. Tämä tarkoitti sitä, että täytyi myydä jokin kalliimpi asia pois jotta sai nappaamisvälineet takaisin ja grindata uudelleen rahaa. Ai että tämä söi miestä.

Tässä vaiheessa peliä en edes tiennyt, että odottamalla olisi voinut päästä pilvenpiirtäjään sisään.

Pelihän on muuten ihan pelkkää leppoisaa läpsyttelyä, mutta Zuul -pilvenpiirtäjä tekee tästä haastavan. Pilvenpiirtäjän huipulle täytyy kulkea porraskäytävää pitkin joka on täynnä kummituksia. Kummitukset tekevät vahinkoa ja kolmesta kuolemasta joutuu koko pelin alkuun... Elämän menettää jos osuu kummituksiin kolme kertaa.

Porraskäytävässä edetään niin, että painetaan D-padista haluamaansa suuntaan ja rämpytetään A:ta. Mitä nopeampaan rämpyttää, sitä nopeampaa ukkelit kävelevät. Porraskäytävästä löytyy ovia joista saattaa saada hieman energiaa takaisin tai sitten oven takaa paljastuu jokin mölliäinen josta menettää kaksi lisäriä kerrasta.

Kummitukset lentelevät täysin randomisti käytävässä ja niitä on välillä todella hankala väistellä. Ilman mitään välineitä ei todellakaan kannata tänne mennä, henki lähtee ns. luikauksella.

Ehdottomasti tärkeimmät asiat, mikä kannattaa kaupasta käydä ostamassa, ovat Anti-Ghost ja Sound Generator. Anti-Ghost Suit maksaa 20 000 dollaria ja Sound Generator huimat 100 000 dollaria! Kun kummituksista saa maksimissaan 3000 dollaria on aikamoista grindausta tiedossa :D

Anti-Ghost Suit lisää kuusi osumaa kokonaismäärään ja Sound Generator hidastaa kummituksia merkittävästi.

Näiden lisäksi kannattaa ostaa 2000 dollarin arvoista kummitusruokaa joka helpottaa pienen hetken ajan kun kummitukset siirtyvät ruokailemaan. Kun ruoka häviää ruudulta ylöspäin kapuamisen johdosta, kummitukset alkavat jälleen jahtaamaan pelihahmoja.

Aluksi menin heti Zuul -pilvenpiirtäjään kun oli mahdollista pelkän kummitusruoan avuulla ja eihän hommasta tullut mitään. Yritin ohjekirjan avulla selvittää, että kuinka monta ruokaa pystyy ostamaan. Niitä kun sai kaupasta haltuunsa niin paljon kun vaan rahaa riitti.

Ohjekirja kun on mitä laadukkain tälläisessä upeassa pelissä, niin eihän sieltä selvinnyt yhtään mitään. Täytyi turvautua Youtuben apuun josko sieltä jokin läpimeno-opas löytyisi. Löysinkin sattumalta parempaa! Eräs Youtubettaja Ryukahr, jonka Super Mario Maker -videoita olen jo vuosia seurannut, tekee myös videosarjaa haastavista peleistä.

Ukko kertoo hyviä vinkkejä miten läpäisyä voisi helpottaa. En muistanutkaan, että kyseinen herrasmies on tehnyt myös tästä laatupelistä videon. Katselimpa sitten sitä ja videosta saikin erittäin hyviä vinkkejä mitä ei ohjeissa mainittu. Päävinkkinä miten porraskäytävä kannattaa hoitaa ilman glitchaamista.

Kyllä, pelissä on todella mahtava glitch jonka avulla läpäisy on taattu. Tämä pyöri omassa mielessänikin ennen läpäisyn aloittamista, mutta päätin, että yritän jonkin aikaa ja jos ei ala sujumaan, käytetään glitchiä. Glitch toimii siis niin, että porraskäytävässä kuollaan kaksi kertaa kummituksiin ja viimeisellä elämällä avataan ovi jonka takaa löytyy vihollinen.

Tämä vihollinen kun vie kaksi elämää pois ja kun jäljellä on vain yksi elämä, ei peli tiedä enää mitä tehdä. Pelin ratkaisuna on sitten heittää elämät miinukselle mikä tarkoittaa sitä, että käytössä on tyyliin 80 lisäriä :D

Katselin Ryukahrin suorittamista ja oikeilla varusteilla porraskäytävä ei näyttänyt ihan mahdottomalta. Oikeiden varusteiden keräämiseen menee noin 30min, että saa 20 000 dollarin arvoisen Anti Ghost-Suitin ja 100 000 dollarin arvoisen Sound Generatorin ostettua.

Varusteiden keräämisen jälkeen sinulla on yksi yritys ja jos sen feilaa, kuvassa on taas 30min rahan grindaamista. Ainiin, selvisi se kummitusruokien määräkin joka on vain yksi 2000 dollarin ateria kerrallaan. Ateriassa on kuitenkin kolme käyttökertaa joka hämäsi kun asiaa tutkiskelin. Erittäin hienoa, että ruokia voi ostella sitten monien tonnien arvosta ilman mitään hyötyä.

Lähdin parempien varusteiden kanssa läpäisyä yrittämään. Matka loppui yleensä kymmenennen kerroksen tienoille, kerran onnistuin pääsemään kerrokseen neljätoista. Ongelmana on liian satunnainen kummitusten liikehdintä vaikkakin ne ovat hitaampia. Myös kuolemattomuusaika loistaa poissaolollaan ja kummituksesta voi ottaa monta osumaa putkeen jos moinen sattuu olemaan huonolla etäisyydellä.

Yritys toisensa jälkeen kaatui tähän samaan ongelmaan ja olin jo lähellä luovuttaa glitchittömän läpäisyn suhteen, mutta annoin kuitenkin itselleni vielä yhden yrityksen. Porraskäytävän kapuaminen alkoi tuttuun tyyliin, yksi lisäri meni alkumetreillä.

Tämän jälkeen RNG oli armollinen ja pääsin monta kerrosta putkeen niin, että en menettänyt energiaa lainkaan. Aikaisempi ennätys, kerros neljätoista jäi kauas taakse kun lievä irvistys kasvoillani rämpytin A-nappia edetäkseni porraskäytävässä.

Eipä aikaakaan kun olin kerroksessa numero 20. Viimein se hyvä RNG loppui ja osumaa alkoi tulla. Anti-Ghost Suitin tuomat lisäosumat alkoivat uhkaavasti huventua. Kerroksien välissä löytyvistä ovista voi tuurilla löytää lisää energiaa tyhjän oven tai vihollisen lisäksi.

Ilmeisesti olin onnistunut saamaan hieman lisää energiaa, sillä en menettänyt elämää vaikka muutaman kerran meninkin osumaan kummituksiin ja olin täysin varma, että nyt lähti henki. Viimeinen kerros häämötti ruudun yläreunassa ja kummitukset olivat todella ikävästi levittäytyneet ympäri porraskäytävää.

Tein sitten sellaisen ratkaisun, että jätin kummitusruokaa lattialle ja toivoin, että saan väistettyä kummitukset ilman osumia. Todennäköisesti minulla oli vain yksi osuma jäljellä joten paineet olivat todella kovat. Muut kummitukset menivät kiltisti ruoan ääreen, mutta ihan vasemmalla ollut kummitus aiheutti jännitystä.

Sain juuri ja juuri käveltyä kummituksen alta ruudun vasempaan reunaan turvaan. Jos tätä en olisi tehnyt, olisi muut kummitukset osuneet minuun. Kun tässä kohdassa rappukäytävää jätti kummitusruoan maahan ja sai väistettyä kummitukset, ei ollut enää mitään vaaraa päästä porraskäytävästä pois.

Kummitukset pysyvät yhden kerroksen verran ruokailemassa kun ruudun rullaaminen ei ole vienyt ruokaa pois ruudulta. Vaikka ruoka häviääkin, pystyy nopealla etenemisellä selvittämään yhden kerroksen vaikka kummitukset alkavatkin jahtaamaan uudelleen. Näin siinä kävi, että kummitukset eivät kerinneet enää perääni ja pääsin loppuovelle asti. Tämä oli täydellinen ratkaisu lopun selvittämiseksi!

Näin sitä ollaan ensimmäistä kertaa kohtaamassa pelin viimeinen ja ainut pomo, Gozer apureineen. Onneksi porraskäytävän osumat eivät vaikuta tähän taisteluun - se olisi ollut jo liian paksua. Peli muuttui hieman Shooter -tyyliseksi kun ammusta tulee jatkuvalla syötöllä ja kahden Ghostbusterssin voimin täytyy niitä väistellen heittäen omia ammuksia johonkin väliin. Taistelu oli ennestään tuttu erinäisien lähteiden kautta jonka vuoksi pääsin sen ensimmäisellä yrityksellä läpi.

Jos en olisi päässyt, todennäköisesti en olisi enää onnistunut vetämään porraskäytävää ilman glitchiä, sen verran tuuria oli mukana. Taistelun aikana jos meni koskettamaan ruudun alareunaa, siirtyi toiseen ruutuun.

Tässä ruudussa näkyi kuinka Stay-Puft Marshmallow Man kiipesi pilvenpiirtäjän sivua pitkin ylöspäin ja jos tämä mörkö saavutti huipun, peli päättyi siihen. Hyvä puoli tässä alemmassa ruudussa vierailussa oli, että ylemmän ruudun luotisade oli hävinnyt ja sai hetken aikaa hieman vapaammin kulkea ennen seuraavaa sadetta.

Taistelun aikana jos tarpeeksi nopeasti vieraili alemassa ruudussa ja tuli nopeasti ylös, ei Stay-Puft Marshmallow Man kerinnyt kiipeämään laisinkaan. Näin ylemmän ruudun ammuksia pystyi resettamaan ilman mitään huolta.

Tätä tulikin tehtyä jatkuvasti jonka vuoksi tästäkin hommasta tuli täysi vitsi.

Kun Gozer on tuhottu palkitaan siitä uskomattoman hienolla räjähdyksellä ja legendaarisella loppukuvalla missä Gonglaturation on hienosti typotettu :D 

Olipahan pelikokemus. Ilman tuota kamalaa porraskäytävää tämä olisi ollut ihan siedettävä peli kaikesta tylsyydestään huolimatta. Kyllähän tämä sisälsi hieman kyseenalaisia keinoja lisätä pelin pituutta mm. raha grindauksen avulla.

Onneksi tämäkin on nyt läpi eikä pelin pariin tarvitse enää palata, ainakaan ilman glitchausta. Now Go and Rest Our Heroes !