Tombs & Treasure

Games Beaten: 455/709

Genre: RPG/Point & Click

Goal: Defeat Tentacula and Save Professor Imes Daughter

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 5/10

10. kesäkuuta: Professori Imes lähtee seitsemän miehen kanssa Chichen Itzaan.

22. kesäkuuta: Yksi mies katoaa tutkiessaan El Castillo Pyramidia.

09. heinäkuuta: Kolme miestä katoaa tutkiessaan Well of Sacrificea.

14. heinäkuuta: Professori Imes ja kaksi muuta katoavat salaperäisesti Ball Courtin kaivauksissa. Vain opas palaa takaisin.

17. heinäkuuta: Well of Sacrificesta löytyy professorin muistiinpanoja ja muutamia esineitä.

Professori Imes oli Maya-kirjoituksen asiantuntija. Hän luki sen vanhasta kirjasta, että myyttinen aurinkoavain piilotettiin Chichen Itzaan. Professori lähti oitis etsimään avainta.

Professori Imeksen tytär oli läheinen ystävä ja koska kesäloma oli juuri meneillään, päätimme lähteä Meksikoon ratkaisemaan professorin sekä muiden katoamismysteeriä.

RPG -peliä lähdin pelaamaan, sainkin sen sijaan Point & Clickiä! No tämähän ei missään nimessä haitannut, molemmat käyvät vallan hyvin. Ei tämä nyt mikään ihan puhdasverinen Point & Click ollut, sillä tästä löytyi köykäistä hahmonkehitystä, vihollistaisteluita sekä kartalla seikkailua.

Taistelut on hoidettu niin, että leveleitä sai automaattisesti vihollisten tappamisesta. Taisteluista täytyy puhua lainausmerkeissä, sillä kun mukana on oikeat tavarat, taistelun pääsi oikeastaan pakosti läpi. Ehkä pieni osa oli RNG:llä, sillä se määräsi osumat sekä väistelyt.

Yhden taistelun onnistuin voittamaan ilman yhtä tarvittavaa tavaraa, mutta se meni täysin tuuripohjaisesti läpi. En tässä kuitenkaan ensimmäisellä yrityksellä onnistut, mutta homma näytti sellaiselle, että pieni mahdollisuus voittoon olisi. Tässä vaiheessa olin jo sen verran kovalla levelillä joka myös antoi boostia itsetunnolle voiton suhteen.

Pelissä seikkaillaan kolmen hahmon voimin ja jokaista hahmoa täytyy hyödyntää jossain vaiheessa peliä. Hahmoja pystyi vaihtamaan vapaasti milloin vain halusi. Esimerkiksi professori Imeksen tyttärellä pystyi soittamaan pan huilua ja Josella on voimaa enemmän kuin muilla siirtelemään painavia asioita.

Jos jäi jumittamaan johonkin puzzleen, kannatti käydä samat asiat jokaisella hahmolla läpi ja ongelma saattoi ratketa!

Peli on todella lyhyt ja helpohko. Tästäkin huolimatta jouduin muutaman vinkin katsomaan kun ei vaan pää raksuttanut tarpeeksi tehokkaasti! No, kohdat olivat sellaisia, että olisi ne todennäköisesti hieman pidemmällä pyörimisellä ratkenneet, mutta kun vastaan tulee se ahdistava lukkotilanne, niin siinä sitä ollaan :) Ohjekirjassa on todella pitkä päiväkirjamuotoon kirjoitettu teksti mistä olisi ilmeisesti saanut vinkkejä peliin, mutta teksti on todella epäselvää kaunokirjoitusta ja minä en siitä oikein ottanut selkoa. Hieman yritin jotain siitä lukea, mutta luovutin aika nopeasti.

Yksi todella iso miinus pelissä on ja se on salasana. Kun kyseessä on tälläinen peli mikä sisältää paljon erilaisia tavaroita ja paikkoja joita voi tutkia melkein miten haluaa, salasana on pitkä kuin nälkävuosi. Sen näppäilemiseen meni tovi poikineen ja välillä sitä täytyi näppäillä useampaan kertaan yhden pelisession aikana...kerron myöhemmin syyn tähän! Salasanan hakeminen on hieman omituisesti toteutettu. Pelin alussa on paikka nimeltä Nunnery josta löytyy patsas mikä pitelee Ixmol jalokiveä käsissään. Tämän jalokiven avulla peli tallennetaan. Jalokiven pystyi halutessaan ottamaan mukaansa, mutta peli kertoi, että valo kuolee jos jalokiven ottaa pois patsaan käsistä. No, minä en sitten uskaltanut jalokiveen koskea ja kävin aina tallentamassa Nunneryssä. Ilmeisesti kiven olisi voinut ottaa mukaansa ja tallentaa aina missä halusi. tässä tietysti oli se hyvä puoli, että ei ainakaan mihinkään väärään kohtaan mennyt tallentamaan.

Peli sisälsi paperisen kartan joka on todella hyvä juttu. Alue ei ole järin iso, mutta aluksi karttaa piti vilkuilla useastikin kun ei muistanut paikkojen sijainteja. Myös muutamien paikkojen sisäänkäynnit olivat hieman hämäriä joita ei olisi löytänyt kuin erittäin hyvällä tuurilla ilman karttaa.

Kun kartalla liikutaan, peli näyttää  RPG -peliltä ilman mitään satunnaisia taisteluita. Kun sitten astutaan sisään jonnekin mestaan, peli muuttuu silmistä kuvattavaksi jossa sitten valikosta valitaan erilaisia toimintoja mitä haluaisi tehdä. Mestoissa ei yleensä paria huonetta enempää päässyt etenemään ja kaikki puzzlet oli työnnetty näihin. Jossain huoneissa saattoi olla todella monia puzzleja ja kerättäviä tavaroita.

Välillä täytyi palata takaisin jonkin uuden itemin kanssa joka sitten avasi uusia reittejä jo tutkittuihin huoneisiin.

Aluksi peli on aika suoraviivainen ja paikkoihin ei pääse kuin tietyssä järjestyksessä. Pelissä on vain muutama vihollinen ja niitä on yksi per jokin tutkittava kohde. Jos vihollista ei saa millään hengiltä ja alareunaan tulee ilmoitus, että et tee juuri mitään vahinkoa, tällöin kannatti vaihtaa seuraavaan mestaan.

Välillä pelihahmot heittävät vinkkejä mihin kannattaisi suunnistaa. Myöhemmin peli muuttuu vapaammaksi ja puzzlejen ratkaiseminen hankaloituu kun on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja.

Alueet ja niiden huoneet kannatti tutkia täikamman kanssa, sillä yhdestä huoneesta saattoi löytyä todella monta kerättävää tai ratkaistavaa juttua. Välillä asioiden määrä jopa yllätti miten paljon sai asioita hoidettua yhdessä huoneessa :D

Vaikka tämä ihan mukiinmenevää RPG/Point & Clickailua onkin, löytyi tästä huonojakin puolia. Valikoiden käyttäminen on hieman kankeaa ja aikaa vievää. Tämä varmaan osittain johtuu tästä NES -versiosta. Samat valikot piti monesti käydä kaikilla kolmella hahmolla läpi jos ratkaisua ei meinannut löytyä. Pahimpana asiana on softlockaaminen jota ei tälläisessä pelissä missään nimessä pitäisi moista olla.

Softlockaamista tapahtui useamman kerran ja oli aina yhtä nautinnollista syöttää jäätävän pitkä salasana uudelleen... Yhdellä pelikerralla olin pelannut useamman tunnin ja sitten jäin jumiin niin, että ainut pelastautumiskeino oli resetin painaminen. Peli vielä oikein itse mainitsi, että "parempi vain painaa resettiä, tästä ei pääse muuten pois." Onneksi tavaroiden ynnä muiden uudelleen haaliminen ei vienyt kovin pitkään kun tiesi missä ne sijaitsi, mutta joka tapauksessa todella ärsyttävä homma.

Pelissä kun ei oikein tiennyt mitä tavaroita pitäisi ottaa mukaan ja mitä jättää paikoilleen, joten yhden kerran onnistuin softlockaamaan itseni niin, että olin ottanut yhden tavaran mukaani joka avasi luukun lattiaan josta pääsi salahuoneeseen. Myöhemmin pelissä löytyy vaihtoehtoinen reitti tähän salahuoneeseen ja muuta kautta ei pääse etenemään. 

Minähän sitten olin jumissa tässä salahuoneessa kun olin ottanut luukun avaavan tavaran mukaani. Olin siinä oletuksessa, että tästä lähes tyhjästä huoneesta ei saa enää mitään ja ehkä luukun avaavaa tavaraa tarvitsee vielä myöhemmin jossain. Erittäin mukava oli jälleen kerran syöttää salasana ja pelata samaan kohtaan missä oli menossa.

Pelin viimeiseen paikkaan ei kannattanut mennä ennen kuin oli varma, että on kaikki tarvittava mukana. Sieltä ei tietyn pisteen jälkeen enää pääse pois paitsi tietysti resetillä. Pelin loppupuolella edetään paikkaan nimeltä Well of Sacrificeen, niin yksi hahmoista varmistaa, että on kaikki tarvittavat jutut mukana. Miksei tämmöistä olisi voinut olla jokaisessa paikassa missä on softlockin mahdollisuus :D

Muutamista jumeista kun oli päässyt eroon, loppupeli soljui oikein mukavasti omilla uomillaan. Viimeisen alueen puzzlet eivät olleet ihan järin hankalia ja pienellä pähkäilyllä sain ne hoidettua. Pelissä on ihan viimeinen pomokin, Tentacula. Jälleen kerran pitäisi käyttää lainausmerkkejä, sillä tämä krapulaiselta näyttävä Gandalf on ihan samanlaista settiä kuin kaikki muutkin viholliset.

Oikeat tavarat käyttöön ja näpyttelemään A:ta. Joko lyönti osuu tai vihollinen väistää - sama juttu toisinpäin. Kun Tentacula hajoaa tomuksi, sen jälkeen pitää vielä herättää Imeksen tytär loitsun vallasta ja viimein sain pelin alusta lähtien mukanani olleet tavarat käytettyä.

Näitäkin tavaroita tuli lähes jokaiseen puzzleen testailtua ja turhautuneena mietin, että mihin ihmeeseen ne käyvät :D Tietysti ihan pelin loppuun!

Viimeisessä loppukuvassa on todella outo "easter egg". Kuvassa olevien sankareiden silmiä pystyi avaamaan ja sulkemaan. Imeksen tyttären suuta pystyi liikuttamaan silmien lisäksi :D Aluksi en tätä huomannut, mutta kun painelin kaikkia nappeja, että menisikö peli vielä eteenpäin tai takaisin alkuruutuun, niin hahmojen silmät alkoivatkin liikkua.

D-padilla, A:lla ja B:llä avautuivat hahmojen silmät ja ne sai suljettua jos halusi. Muistaakseni Selectistä muutettiin tyttären suun asentoa. Todella hämmentävää, mutta kyllä minä muutaman minuutin tämän asian kanssa vietin :D

Joka tapauksessa, tämä oli oikein mainio teos! Todella leppoisaa ja mukavaa kliksuttelua. Jos Point & Click -pelit ovat se sinun juttusi, tässä voisi olla yksi läpäisy lisää jonon jatkoksi :)

Tämä on alunperin 1986 kotitietokoneille ja 1989 NESille julkaistu peli näyttää ikäisekseen todella hyvältä! Grafiikat ovat mukavan selkeät ja yksityiskohtaiset. Musiikit ovat myös ihan mukavaa kuunneltavaa.

Pituudeltakaan ei pitäisi olla mikään liian uuvuttava, mitä nyt salasanan syöttäminen käy vähän hermoille.