Darkman

Games Beaten: 454/709

Genre: Action

Goal: Defeat Durant (Stage 22)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Tohtori Peyton Westlake, nerokas tiedemies suorittaa tutkimusta laboratoriossaan ja hän kehitettyä synteettisen korvikkeen iholle. Tuotteen testailun aikana, hän sai ei-toivotun vierailun alamaailman konnalta, Durantilta ja hänen apureiltaan.

He tulivat etsimään muistiota joka sisälsi raskauttavia tietoja ja Westlikellä ei ollut hajuakaan, että tämä muistio olisi hänen hallussaan. Durant ja hänen roistonsa pakenivat Paytonin avustaja mukanaan sen jälkeen, kun he olivat työntäneet poloisen tohtorin kemikaaleilla täytettyyn altaaseen. Roistot saivat tilanteen näyttämään onnettomuudelta.

Payton lensi kemiallisen räjähdyksen voimasta ulos asunnosta ja selvisi ihmeen kaupalla. Hän päätyi sairaalaan monia pahalaatuisia palovammoja kehossaan. Hänen hermostoaan korjattiin vähentämään kipua jota aiheutui kemiallisesta palosta.

Mutta Peytonilla oli toisenlaista kipua, hänen elämänsä oli julmasti tuhottu. Koska hänellä ei ollut enää elämää, identiteettiä eikä edes kasvoja jäljellä - Peyton ryntäsi sairaalasta ulos kaduille tuntemattomana hahmona, Darkmanina!

Leikkauksista seurasi sivuoire ja näin ollen mies ei enää tuntenut fyysistä kipua. Hän sai myös hallitsemattomia tunteellisia raivokohtauksia. Jyrkkä adrenaliinin nousu joka virtasi hänen kehonsa läpi antoi miehelle lähes yliluonnolliset voimat.

Kun muistot siitä, mitä miehelle kävi, palasivat takaisin mieleen, Darkman alkoi huolellisesti suunnitella laboratorionsa uudelleen luomista tyhjään varastorakennukseen. Näin hän pystyisi luomaan omat kasvonsa keinotekoisen ihon avulla ja löytämään naisen, jonka hän kadotti - ja kaikista tärkeimpänä, kostaa.

Ilmeni, että Darkman ei voi luoda omia kasvojaan uudelleen, mutta hän voi luoda kenen tahansa muun kasvot. Tämä auttaa häntä kostoretkellään, sillä hän pystyisi luomaan jopa Durantin kasvot!

Yksi este Darkmanilla on, nimittäin aika. Keinotekoinen iho on herkkä valolle ja se hapertuu 90 minuutin päästä luomisen jälkeen. Hänen on vain yritettävä - mitä ikinä se vaatiikin.

Hänellä oli normaali elämä, kaunis naisystävä ja upea ura. Sitten hänen kimppuunsa hyökättiin armottomasti - hänen kasvonsa ja vartalonsa paloi tunnistettamattomiksi. Nyt Darkman vaeltaa öisin ja etsii rakastamaansa naista.

Mies joka näyttää hirviölle toivoo, että saisi pelastettua palaneen ihonsa...ja saisi kostettua heille jotka pilasivat hänen elämänsä.

Darkman, leffa jota en ole koskaan nähnyt ja hyvin vähän muutenkin itse pelistä tiesin ennen läpäisyä. AVGN oli tästä muutama vuosi sitten tehnyt videon, mutta eipä siitä hirveästi muistanut mitään. 

Peli näyttää ja tuntuu todella samanlaiselta kuin karmaiseva RoboCop 2 ja eikä ihme, sillä samat viisi hemmoa on tehneet molemmat pelit. Hyvin todennäköisesti samaa pelimoottoriakin on käytetty. 

Ei tämä onneksi ihan niin sekava ollut grafiikoiden suhteen kuin RoboCop, huomattavasti vähemmän epäselvää roinaa ruudulla - ainakin suurimmaksi osaksi.

Pelissä on 22 kenttää ja kolme continuea. Lisäreitä ei saa mistään joten ei auta kuin pelata hyvin jotta pelin saa läpi. Kentät eivät onneksi pituudeltaan ole mitään järin pitkiä. 

Vaihtelua kenttien suhteen tästä löytyy mukavasti ja perus tasoloikkien sekaan on heitetty jos jonkinlaista pelityyliä.

Heti kun peliä alkaa testailemaan huomaa, miten kamalat pelin kontrollit ovat. Taitavat olla jopa karseammat kuin RoboCop 2:ssa mikä on aika saavutus. TMR on lätkäissyt kontrolleille arvosanaksi 8/10 mikä ihmetyttää melkoisesti.

En ymmärrä miehen arvostelua lainkaan ja tuntuu, että täysin hatusta on arvosanat heitetty. Voikin olla, että nämäkin on lätkäisty omaa videotallennetta jälkeenpäin katsellessa. Kontrollit eivät saa kuin korkeintaan 4/10 arvosanaksi.

Erilaisille tasoille hyppiminen vaatii paljon totuttelua, sillä jos momenttia ei ole tarpeeksi, ei hyppy vain riitä. Välillä kyllä tuntui, että vaikka hyppäsi samalla tavalla kuin aikaisemminkin, ei siltikään hyppy riittänyt :D. Vihollisten mukilointi oli sitten seuraava upea juttu kontrollien suhteen. Tuntuu, että peli arpoo osuuko viholliseen vai ei. 

Tähänkin shaibaan tuli lukuisien yritysen jälkeen tuntumaa ja hyvällä prosentilla sai ukot nippuun. Tärkeää on oikeanlainen rytmitys lyöntien kanssa - jos rytmi on hukassa, täytyy hetkellisesti lopettaa lyöminen ja alottaa uudelleen paremmalla ajoituksella. Oli kuitenkin tilanteita, milloin tämäkään ei auttanut ja vihollinen työnsi pahimmassa tapauksessa Darkmanin rotkoon lyönneillään.

Heti ensimmäisestä kentästä löytyy nuorallakävely -mekaniikka. Aluksi en tajunnut mitä ihmettä narulla pitäisi tehdä ja ohjeissa sanottiin, että täytyy painaa A/B -nappeja jotta Darkman tasapainoilee narulla. Kyllä siinä hetki meni, ennen kuin viimein tajusin jutun juonen.

Kun astuu narulle tai vastaavalle objektille missä tätä mekaniikkaa hyödynnetään, ilmestyy ruudun yläreunaan mittari jonka päällä heiluu osoitin. Mittarin reunat edustavat A ja B -nappeja. Jos osoitin lähtee kallistuumaan sivulle, täytyy painaa oikeaa nappia. Tämä oli aluksi hyvin hämmentävää, sillä jos osoitin kallistui esimerkiksi vasemmalle, täytyy näpyttää A:ta.

Vielä epäselvemmäksi homma meni silloin, kun kentässä kuljettiin oikealta vasemmalle ja täytyi pakosti  käyttää tätä mekaniikkaa hyväksi. Jotenkin meni aivot ihan solmuun, että kumpaa nappia sitä pitäisikään painaa. Onneksi tässä on pieni vara ja ei heti yritys mennyt mönkään jos ei oikeaa nappia painanut.

Peliin on tungettu todella monta erilaista kenttätyyppiä. Jotkut näyttävät niin erilaiselta muuhun peliin verrattuna, että ihan kuin joku ulkopuolinen olisi ne tehnyt tai suunniteltu johonkin toiseen peliin. Tasoloikkien lisäksi pelistä löytyy kenttä missä täytyy hypätä jonkin kärryn kyytiin joka kulkee "kiskoja" pitkin. Tässä on monia reittivaihtoehtoja ja nuolia seuraamalla pystyy hieman reittiä tulkitsemaan, mutta pääasiassa oikea reitti täytyy arvata ensimmäisellä kerralla. Väärän reitin valinnasta lähtee henki.

Seuraavana vuorossa on valokuvausta missä täytyy kuvata pahista jotta sen kasvot saa kopioitua keinotekoista nahka-naamiota varten. Todella kummallinen kenttä joka muistuttaa minipeliä ennemin kuin normaalia kenttää. Oikean kuvattavan pahiksen lisäksi ruudulla vilistää muitakin valokuvattavia pahiksia ja tyyppejä jotka tykittävät konekivääreillä Darkmania kohti.

Tässä ohjaillaan pelkästään kameranäkymästä ja jos kameran kuvanäkymän keskipisteellä liikkuu vihollisen tulitukseen, menettää siitä ilmeisesti energiaa. Jos vain pujottelee ja pysyy poissa ikkunoiden edestä mistä tulitetaan, eivät nämä äijät osu Darkmaniin vaikka ne kuinka tulittavat kohti. Millähän logiikalla tulittavat äijät eivät osu Darkmaniin? Vähän sellainen fiilis, että aikataulu on loppunut ja jotakin oli pakko laittaa nopeasti kasaan.

En tiedä pystyikö tässä kentässä kuolemaan, sillä niin ei käynyt kertaakaan vaikka jokusen osuman otinkin aina kuvailusession aikana. Kentässä on aikaraja ja tietty määrä filmirullassa tilaa. Jos jompi kumpi loppuu, kenttä päättyy. Ehkäpä tässä on ajateltu, että tulitukseen osuu, joutuu hetken aikaa keräilemään itseään jolloin aikaa kuluu hukkaan.

Kentän jälkeen katsotaan tulokset mitä sai aikaiseksi ja seuraavan tasoloikkakentän aikaraja määräytyy sen mukaan, miten monta kuvaa vaaditusta pahiksesta sai. Vaihtoehdot ovat Poor, Good ja Excellent. Sekin myös vaikutti tulokseen, saiko pahiksesta otettua lähikuvan vai hieman etäämmältä otetun otoksen. Tällä ei nyt sinällään ole niin hirveästi väliä, sillä kyllä kentät pääsee läpi hieman pienemmän aikarajankin turvin. Continuen käyttö tuo aikarajaan lisää aikaa joten ihan sama miten konnia kuvasi. Yritin kuitenkin kuvata mahdollisimman paljon, eipä kentässä muutakaan tekemistä ollut.

Viimeisenä hieman erikoisempana kenttätyylinä on helikopterista roikkuminen narun varassa. Tämä kohtaus on ilmeisesti myös leffassa jossain muodossa. Tässä kentässä ei tarvitse kun väistää eteen ilmestyvää roinaa. Halutessaan voi keräillä pisteitä ja energiapulloja.

Näitä helikopterikenttiä on kaksi erilaista ja jälkimmäinen on hieman nopeampitempoinen kuin ensimmäinen. En testannut, mutta mielessäni kävi, että jos kentän aloittaa täyden energiapalkin turvin, sen pääsee todennäköisesti läpi tekemättä mitään. Ainakin tämä olisi mahdollista tuossa nopeammassa versiossa. Kuolemattomuusframet ovat sen verran pitkät, että muutamien esteiden ohi pääsee niiden turvin.

Peli on siinä mielessä hassu, että itse Darkmanilla pelataan vain ensimmäiset kolme tasoloikkakenttää. Valokuvaamisen jälkeen sankari vetäisee naamarin päällensä jolloin hän muuntautuu kuvatuksi rikolliseksi ja loput tasoloikat pelaillaankin sitten pahiksien muodossa.

Jokaisella pahiksella on hieman omat juttunsa ja esimerkiksi Pauly käyttää apunaan nuijaa ja Skip kunnon sinkoa. Kentät ovat kuitenkin hyvin samanlaisia turhauttavia sekamelskoja.

Paulyn kentissä jossa liikutaan Central Parkissa, ilmeni pelin heikkoudet todella nopeasti. Näitä kolmea puistokenttää hankasin melkoisen tovin ennen kuin pääsin ne läpi. En vaan saanut yksinkertaisesti vihollisia tuhottua tarpeeksi hyvin ja lisäreitä kului.

Yleensä kuolema korjasi niin, että vihollinen työnsi Darkmanin rotkoon kun ei saanut tehtyä siihen tarpeeksi osumia. Jos rotkoon putoamista ei ollut tarjolla, seuraavana ongelmana oli, että osumien tekemisen puutteen vuoksi yhdestä vihollista vastaan käydystä taistelusta menetti niin paljon energiaa, että ei selvinnyt enää seuraavista kohtaamisista.

Peli on vielä aika pirullinen energian suhteen, sillä palkkia ei saa täyteen seuraavaan kenttään ellei kerää energiapulloja. Jännästi toteutettu, että energiapullosta ei saa energiaa samantien vaan tason lopussa sitten ynnäillään monta keräsi ja ne lisätään energiapalkkiin. Joissain kentissä ei energiapulloja ollut edes kovin montaa kerättävänä joka tarkoitti yleensä melko nopeaa kuolemaa seuraavassa kentässä.

Kun kolme samaan kenttäpakettiin kuuluvaa kenttää saa suoritettua, odottaa kolmannen kentän lopussa pahis jonka maskin Darkman veti päällensä. Central Parkin Pauly aiheutti aluksi suuria ongelmia koska en saanut lyöntirytmitystä millään kohdalleen. Nuijalla lyöminen on erilaista kun perus Darkmanin lyönnit ja potkut.

Yleensä vielä kentän aikana menetti mukavasti energiaa joka ei ainakaan helpottanut hommaa. Kyllä rytmityksen ajastaan oppi niinkin hyvin, että pienellä määrällä energiaa sai Paulyn hoideltua.

Seuraavassa kolmen kentän paketissa, Funhousessa vastassa on Skip, yksijalkainen pahis! Tämä oli näistä pomoista ehdottomasti helpoin ja en kertaakaan kuollut kyseiseen herraan. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, että taistelu käytiin eri tasoilla seisoen ja käytettiin sinkoa hyökkäysvälineenä.

Chinatownin pomo, Smiley aiheutti hieman harmaita hiuksia, mutta onneksi tässä vaiheessa peliä rytmitys oli jo suhteellisen hyvin hallussa ja en tähän ukkeliin kuollut kuin muutaman kerran :)

Tarpeeksi kun kenttiä hankasi niin kyllähän niihin tuntumaa tuli. Alusta joutui todella monesti aloittamaan, sillä vaikka kuinka hyvin sai kentät opeteltua, aina jokin pieni virhe kävi siellä sun täällä. Kuolemasta joutui vielä koko kentän alkuun pomotaistelut mukaan lukien. Varsinkin Chinatownin kentät olivat pirullisia, sillä siellä joutui muistamaan paljon asioita ulkoa koska vastassa oli useita kerrasta tappavia juttuja.

Hirmuista tasoloikkaakin joutui käyttämään hyödyksi jotta ärsyttävät kohdat pääsi mahdollisimman helposti läpi. Viimeisessä alueessa, The Girdersseissä on kaksi ärsyttävää sokkelokärrykenttää. Nämä ovat vielä sellaisia, että kärry kulkee tuhatta ja sataa eikä opasteita ole.

Ohjekirjassa on virheellisesti, että näitä viimeisiä kenttiä olisi muiden alueiden mukaan kolmen kappaleen paketti, mutta täälläpä onkin neljä kenttää pelattavana. Tämä hieman hämmensi aluksi, kun luulin olevani viimeisessä kentässä ja ei viimeistä pomoa näy eikä kuulu.

Jos unohtaa nuo kärrykentät, niin nämä viimeiset tasoloikat olivat ihan ok -tasoa. Hieman ärsyttäviä yhdestä iskusta tappavia ansoja on näihinkin saatu mukaan, mutta nopeasti ne oppi.

Viimeinen pomo, Durant olikin sitten sellaista kakkelusta että oksat pois. Taistelualueelle täytyy hypätä kahden liikkuvan alustan kautta ja muista pomotaisteluista poiketen, selän takana odotti kunnon pudotus kuolemaan. Ruutua ei saanut rullattua eteenpäin niin, että rotko olisi hävinnyt ruudulta.

En kertaakaan oppinut rytmitystä niin, että olisin saanut ukon hengiltä - aina se sai minut työnnettyä rotkoon ennemin tai myöhemmin. Mietin jo, että mitä ihmettä sitä pitäisi tehdä kunnes taisteluun löytyi vaihtoehtoinen lähestyminen!

Jos teki niin, että ensimmäiseltä liikkuvalta alustalta hyppää toiselle ja sitten todella nopeasti takaisin ensimmäiselle alustalle, sai ruudun rullaamaan niin, että Durant tuli esiin. Näin taistelun pystyi hoitelemaan liikkuvalta alustalta käsin.

Alustalla seisoessa ei oikein auttanut kun ottaa osa Durantin ampumista "superpalloista" kylmästi vastaan, sillä niiden väisteleminen olisi ollut liian hankalaa. Onneksi alustan liikkuessa ylös ja alaspäin, jotkin meni kuitenkin ohi. Aika meinasin tällä taktiikalla loppua kesken, mutta onneksi se riitti juuri ja juuri. Tässä taktiikassa ongelmana on se, että lähempi liikkuva alusta on siirtynyt sellaiseen kohtaan nopean visiitin vuoksi, että sitä ei voi enää hyödyntää Durantin tasolle pääsemiseksi.

Vielä selvennyksenä kauempi alusta on sellainen, että se rullaa automaattisesti ylös- ja alaspäin. Lähempi alusta lähtee liikkumaan vasta kun sille astuu ja se ei liiku kuin alaspäin. Joka tapauksessa ihan ruudun yläreunasta tehtävällä pitkällä loikalla pystyy hyppäämään suoraan tasolle, jolla Durant seisoi ja viimeisen kentän sai onnistuneesti suoritettua :)

Ei tämä mikään pelillinen nautinto ollut. Jos tässä olisi ollut paremmat kontrollit tai sitten vaikka loputtomat continuet, tällöin peli olisi ollut ihan ok tekele.

Tälläisenään väkinäisesti kerran läpäistävä kikkare.