Slalom

Games Beaten: 514/710

Genre: Sports

Goal: Finish 3 Mountains (8 Races Each)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 9/10

Yksi kuumimpia haastajia kuka on tullut ulos aloitusportista. Kiidä alas mäkeä porttien läpi väistellen puita, kelkkailijoita ja muita laskijoita. Voit jopa tehdä freestyle-stuntteja kumpareiden yli. Kuitenkin koko ajan kilpaillen kelloa vastaan jotta selviäisit maaliin. Pujottelu tarjoaa pelaajille innostavan 24:n rinteen haasteen tehdä korkeita pisteitä.

Black Box -sarjan pelejä ja ensimmäinen lajiaan joka oli muiden kuin Japanilaisten väsäämä. Rare sai tämän kunnian olla ensimmäinen ulkopuolinen NES-pelin tekijä ja laadukasta työtä kaverit tekivät. Tämä on yllättävän hienosti toteutettu vuoden 1986 NES-peliksi. Raremaista huumoria on myös saatu mukaan jo näinkin varhaisessa julkaisussa ja se kohdistuu laskijan takalistoon. On muuten todennäköisesti muhkein perse mitä NESillä on nähty :D Hyvänä kakkosena (heh) kilpailee River City Ransomin ahteri, mutta kyllä Slalom vie voiton (pers)karvan mitalla. 

Pelissä lasketaan vuoren rinnettä alas aikarajaa vastaan ja väistellään jos jonkinlaista estettä. Vuoria on yhteensä kolme kappaletta ja jokaisessa on kahdeksan rinnettä. Rinteen kun selvittää aikarajan puitteissa maaliin asti, siirrytään seuraavaan. Jos aika loppuu kesken, alkaa peli tylysti alusta. Kaikki kahdeksan rinnettä täytyy laskea putkeen jos mieli päästä loppuun asti.

Pelissä on ajelupeleistä tuttu mekaniikka käytössä, että jos aika loppuu kesken ja vauhtia on tarpeeksi, saattoi nopean vauhdin turvin liukua maaliin asti. Tätä kävinkin itselleni todella usein. 

Kaikkia kolmea vuorta ei tarvitse onneksi putkeen pelata, vaan jokaista voi yrittää erikseen haluamassaan järjestyksessä. Vaikka ohjekirjan mukaan vuorissa on selkeät vaikeuserot, ne ovat itse pelissä turhan lähellä toisiaan. Joitain pieniä eroja on, mutta erot olisivat saaneet olla isommat. Nyt jo ensimmäinen vuori tuntui todella haastavalta ja sitä ei meinannut millään päästä läpi. 

Täytyy mainita, että kun pelihahmo saapuu maaliin ja alkaa tuulettamaan, luulin pitkään, että ukkelilla on suu auki ja hän katsoo taivasta kohti. Vähän sellainen Wallace ja Gromit -muovailuvahameininki. Viimein tajusin, että tuo kellertävä asia on kypärä eikä pää ja musta ei olekaan ammollaan oleva suu vaan visiiri :D Vieläkin on hieman vaikeuksia katsoa Spriteä normaalisti. 

Pelissä ei ole minkäänlaista loppua ja viimeisen rinteen onnistuneen suorituksen jälkeen siirrytään taikaisin ensimmäiselle vuorelle. Pelin rakenne on myös hieman kummallinen, sillä jos jonkin vuoren selvitti läpi, siirryttiin automaattisesti seuraavaan, mutta vuori ei alakaan alusta - vaan seitsemännestä eli toiseksi viimeisestä rinteestä. En oikein tiedä mikä tälläisen ajatusprosessin takana on ollut. Tämän vuoksi peliä ei voi periaatteessa läpäistä putkeen, vaan joutuu vuoren läpäisyn jälkeen painamaan resettiä, että pääsi pelaamaan alkupään rinteet. 

Rinteiden varrella on jos jonkinlaista estettä hankaloittamassa matkantekoa. Löytyy lipuilla merkittyjä portteja joiden välistä täytyy laskea tai muuten vauhti hidastuu hieman. On lumiukkoja, puita ja joitain muksuja laskemassa mäkeä vuorenrinteellä. Ehdottomasti inhottavimmat esteet ovat toiset laskijat joita ohjekirjassa kutsutaan Drone Skiereiksi. Nämä ovatkin sellaisia mulkvisteja, että oma pelinautintoni kärsi huomattavasti. Drone Skierit tönivät ja ovat lähes aina väärässä kohdassa laskemassa. Todella ärsyttävää, kun olisi tarkoitus mennä esimerkiksi portin läpi, niin tälläinen sankari on juuri edessä. Melko varmasti homma päättyi yhteentörmäykseen. 

Pelissä on käytössä Solo Bonus, joka helpottaa hieman matkantekoa. Solo Bonusta saa kerättyä kahdella eri tapaa. Ensimmäinen tapa on laskea rinne mahdollisimman nopeasti läpi ja jäljellä oleva aika lisätään Solo Bonukseen. Toinen tapa on tehdä temppuja. Sana temppu voisi olla lainausmerkeissä, sillä kun osuu kumpareeseen ja pelihahmo nousee ilmaan, täytyi painaa ristiohjaimesta alaspäin jolloin pelihahmo nosti kätensä ilmaan. Melkoinen temppu! Kuitenkin kun tätä harrasti, sai Solo Bonusta. Solo Bonuksen ansiosta sai laskea itsekseen ilman Drone Skiereitä niin monta sekuntia, kun oli onnistunut edellisessä rinteessä pisteitä keräilemään. Solo Bonus vaikuttaa ainoastaan Drone Skiereihin, ei muihin esteisiin. Eipä tällä väliä, sillä muiden esteiden väistely oli huomattavasti helpompaa ilman RNG -vastustajia. Nautin pelistä huomattavasti enemmän kun sai itsekseen laskea :D

Jos johonkin esteeseen törmää, peli arpoi, että lentääkö rähmälleen vai jatkuuko meno ilman kaatumista muutaman voltin saattelemana. Kaatuminen on todella huono juttu, sillä vauhti putoaa luonnollisesti nolliin. Sillä ei ollut väliä, oliko vauhtia paljon vai vähän, nurin saattoi lentää molemmissa tapauksissa. Porttien liput ovat onneksi sellaisia, että niistä ei voinut lentää nurin vaikka pelihahmo tekikin useampia voltteja ilmassa varsinkin, kun laski todella kovaa. Tämä kerrottiin ohjekirjassa ja oli erittäin hyödyllinen tieto. Ei tarvinnut ihan niin tarkkaan porttien läpi laskea, etenkin jos Drone Skiereitä oli edessä härväämässä.

Minulla oli suuria ongelmia pelin alusta lähtien. Tälläiset nopeatempoiset "ajelupelit" ei vain ole meikäläisen juttu. Reaktiokykyni ei riitä seuraamaan kaikkea ruudulle tulevaa. Kun pelaan vielä jenkkiversiot läpi, niin tässäkin tapauksessa kaikki ilmestyi ruudulle todella nopeasti. Testasin huvikseni PAL-versiota läpäisyni jälkeen ja sehän oli huomattavasti helpompi. Kerkesin reagoimaan asioihin ja onnistuin väistelemään niitä paremmalla prosentilla. Jumitin ensimmäisessä vuoressa todella pitkään, kun en tajunnut kerätä sooloaikaa ollenkaan. Menoni loppui aina viidenteen rinteeseen. Kävin vilkaisemassa ohjekirjaa ja sieltä selvisi Solo Bonuksen tärkeys. Jopas pelaaminen muuttui, kun pääsin jokaisella yrityksellä viidennen rinteen läpi. Neljännestä rinteestä sai vielä kerättyä mukavan määrän Solo Bonusta, sillä tässä rinteessä on erittäin paljon kumpareita mistä hypätä. Tämä neljäs rinne on jokaisessa vuoressa samanlainen Solo Bonuksen keräily-pläjäys. Harmi kun Solo Bonusta ei saa mitenkään varastoon, olisi ollut erittäin hyödyllistä myöhemmissäkin rinteissä :D

Seitsemäs rinne, Big Dipper tuotti suuria ongelmia ja jouduin turvautumaan pausetteluun. Pausen avulla pystyin hetkeksi pysäyttämään pelin ja reagoida seuraavaan esteeseen. Kun pause on päällä, ei ruudulla näy muuta kuin "Pause" -teksti ja täytyi itse muistaa, millä kohdilla mikin este oli. Viimeinen rinne menikin sitten ensimmäisellä yrityksellä läpi. Rakenteeltaan se muistutti neljättä rinnettä ja sisälsi paljon kumpareita. Onneksi ei viimeisen kanssa tarvinnut taistella verenmaku suussa. Vihdoin ja viimein sain suoritettua ensimmäisen vuoren...vielä olisi kaksi jäljellä.

Toinen vuori tuntui paljon helpommalta kuin ensimmäinen - seitsemänteen rinteeseen, Monster Runiin asti. Monster Runissa rupesi olemaan jo omat reaktioajat melkoisella koetuksella ja pause piti ottaa jälleen apuun. Pitkään ja sinnikkäästi yritin ilman pausea ja kerran pääsinkin rinteen läpi, mutta sitten noutaja tuli kahdeksannessa rinteessä. Kun ei ollut minkäänlaista hajua mitä vastaan tulee, eihän se sitten onnistunutkaan. Kaukana läpäisy ei ollut ja pääsinkin aivan maaliviivan tuntumaan. Monster Runin uudelleen läpäiseminen ilman pausea olisi ollut itselle melkoinen tempaus joten otin pausettelun jälleen käyttöön. Helpostihan se sitten pausen avulla meni :)

 

Viimeisessä vuoressa vaikeus tuntui hieman jyrkemmältä ja jo alkupään rinteet olivat hankalampia kuin aikaisemmissa. Kuitenkin jostain syystä kuudes rinne, Paradise on todella helppo rinne päästä maaliin asti. Aikaraja on yllättävän löysä ja pääsinkin rinteen ensimmäisellä yrityksellä helposti läpi. Kelloonkin jäi noin 20 sekuntia tuhlattavaksi. Seuraavana vuorossa onkin sitten viimeisen vuoren seitsemäs rinne, eli Exterminator. Sama tuttu kaava aikaisemmista vuorista jatkui ja tämä oli se kaikista hankalin rinne. Päätin, että käytän heti pausea hyväkseni ensimmäisestä yrityksestä lähtien, sillä meno vaikutti jo niin älyttömältä. Tämähän kannatti, sillä pääsin rinteen ensimmäisellä yrityksellä läpi :D Jäätävä tuuri kyllä kävi, sillä aika loppui kesken laskun ja niukin naukin liu'uin maaliin asti. Pelin viimeinen rinne, Freestyler meni myös ensimmäisellä yrityksellä läpi, kiitos pausettelun. Päätin, että kun kerta pääsin tuon hankalan Exterminatorin ensimmäisellä yrityksellä, seuraava onnekas veto voi olla tuntien pelaamisen päässä. Olin jo aivan kypsä tähän peliin enkä enää millään halunnut aloittaa uudestaan.

Vaikka en olekaan tälläisten pelien ystävä, täytyy kuitenkin hattua nostaa pelin laadukkuudelle. Tässä oikeasti tuntee vauhdin hurman kun suihkii erilaisten esteiden välistä. Hieman tasaisempaa ja järkevämpää vaikeusastetta peli olisi todellakin kaivannut, mutta Rare päätyi perinteiseen tylytykseen. Vaikka pelin pausella läpäisinkin, olen tyytyväinen, että testasin PAL-versiota ja pääsin toisen rinteen läpi ensimmäisellä yrityksellä ilman pausettelua.