Ultimate Air Combat

Games Beaten: 405/709

Genre: Simulation

Goal: Blow Up Don Gwano's Palatial Estate (Mission 37)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 8/10

Kenraali Luigi Don Gwano...nimi herättää kauhua heissä jotka ovat eksyneet hänen ilkeään valtakuntaansa. Nyt hän on keräämässä valtavaa armeijaa jotta saisi haltuunsa lähistöllä olevat öljykentät. Onnistuessaan tehtävässään, saa hänen valtakuntansa pöyristyttävät mittasuhteet.

Presidentti näkee tässä vain yhden ratkaisun...hän on näyttänyt vihreää valoa erittäin tarkoille ilmaiskuille. Tehtävien tarkoituksena on lamauttaa hyökkäävä armeija ennen kuin Don Gwanon naapureista tulee romurautaa.

Tässä kohtaa sinä tulet mukaan...olet kaikista taitavin testipilotti ja sinut on valittu hoitamaan nämä erittäin kriittiset tehtävät. Sinulla on käytössäsi ilmatukialus joka sisältää kolme pitkälle kehitettyä hävittäjää.

Apunasi on myös tohtori Newton jonka uusilla mullistavilla keksinnöillä tehtävästäsi tulee hieman siedettävämpi. Tuhoa Don Gwanon armeija ja vapauta maailma hänen vallastaan.

Viime hävittäjäpelistä ei ole kulunut kovin pitkään kun jo oli työn alla. Tämä johtui puhtaasti siitä, että tämä peli valittiin minulle, olisin muuten hieman pidempään pitänyt taukoa samantyylisestä pelistä :)

Siinä mielessä tämä eroaa Captain Skyhawkista, että tämä on laitettu simulaatio -genren alle vaikka kuitenkin kyseessä on yllättävän samantyyliset pelit.

Hauska, että Captain Skyhawkissa lennettiin ensiksi isometrisessä osiossa ja sitten hypättiin "simulaationäkymään" - tässä Air Combatissa homma on toisinpäin.

Pelin pituus aluksi hirvitti, tässä on 37 tehtävää kahlattavana ja olihan siinä tekemistä vaikka tehtävät eivät mitään järin pitkiä ollutkaan. Tehtävät on jaettu neljän nippuihin ja ne sai läpäistä haluamassaan järjestyksessä.

Kun kaikki neljä tehtävää on suoritettu onnistuneesti, avautuu uudet neljä tehtävää. Tehtävän suorittamiseen saa itse valita hävittäjän kolmesta eri vaihtoehdosta:

AV-8 Harrier: loistava hävittäjä joka on parhaimmalla suojakilvellä varustettu. Erikoisuutena tällä hävittäjällä on mahdollisuus laskeutua pystysuoraan helikopterin tavoin.

F-18 Hornet: nopein kolmesta hävittäjästä. Pienen kokonsa vuoksi tähän hävittäjään pystyy asentamaan erittäin moderneja aseita mitä muihin ei ole mahdollista asentaa.

F14 Tomcat: paras hävittäjä ilmahyökkäyksiä varten. Alunperin suunniteltu puolustamaan ilmatukialuksia, mutta muutettu kuolettavaksi tappokoneeksi.

Eniten käytin Tomcattia, sillä ainakin pelin alkupuolella muiden hävittäjien arsenaali ei oikein vakuuttanut ja niillä oli todella vaikea selvitä tehtävistä läpi. Hornettia taisin kerran kokeilla ja läpäisinkin sillä yhden tehtävän.

Harrier alkoi loistamaan pelin loppupuolella koska paremman varustuksen ja helikopterimaisen laskeutumistyylinsä vuoksi. 

Kun on haluamansa hävittäjän valinnut, pääsee sitä itse varustamaan. Pelin alkupuolella ei älyttömästi erilaisia vaihtoehtoja ole ja paras ratkaisun onkin antaa pelin varustaa hävittäjä puolestasi. 

Kun arsenaalia on kertynyt tohtori Newtonin toimesta, kannatti varustaa hävittäjä itse. Automaattisella varustamisella mukaan tuli todella turhia ohjuksia ynnä muita joilla ei tehnyt mitään. 

Kun hävittäjä on varustettu, alkaa itse pelaaminen. Näkymä on kuin suoraan Top Gunista kun sinistä taivasta vasten lennetään tuhoten muita hävittäjiä. Aluksi tämä on melkoista läpsyttelyä kun tuhottavana on vain muutama vastustajan hävittäjä, mutta loogisesti homma vaikeutui, mitä pidemmälle eteni pelissä.

Neljä tehtävää suoritettuaan, seuraavassa tehtävänipussa on yksi vastustajan hävittäjä enemmän kuin aikaisemmin. Pelin loppupuolella vastustajia on huimat yhdeksän kappaletta ja ne täytyy yhden energiapalkin turvin tuhota.

Alkupuolen tehtävissä sai olla tarkkana, sillä jo muutama vastustajan ohjus tuhosi hävittäjän käyttökelvottomaksi. Myöhemmissä tehtävissä tohtori Newton on paranantanut hävittäjien kestävyyttä ja muutamat osumat eivät tuntuneet enää missään.

Energian ja polttoaineen kulumista täytyi seurailla vihollisten tuhoamisen lomassa. Jos polttoaine loppui, ei ollut mitään tehtävissä, sillä tässä osiossa ei moista ihmeainetta saa lisää.

Alkupään hävittäjälentelyissä vastustajien tekoäly on huomattavasti huonommalla tasolla kuin loppupuolella. Ihan perus ohjuksilla osui mainiosti, mutta loppupuolella sai käydä jäätävä tuuri jotta moisella osui vastustajaan.

Lämpöhakeutuvat ohjukset ovat se juttu, mutta hienosti niiden maksimimäärä on kahdeksan kappaletta ja viimeisissä koitoksissa vastustajia on yhdeksän... 

Ohjusten lisäksi tässä voi ampua konekiväärillä mikä onkin ihan mainio laitos alkupuolen heikompiin ja hieman typerämmällä tekoälyllä varustettuihin vihollisiin, mutta onnea vaan jotta saisi loppupään vastustajiin edes osuman saati sitten pudottaa koko koneen alas. Kerran onnistuin tässä mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä, mutta silloin taisivat planeetat olla juuri oikeassa asennossa.

Tämä Top Gun -osio on hieman hassusti tehty, sillä joskus ohjukset eivät millään lähteneet vihollista kohti vaikka kuinka rämpytti nappia. Jotta ohjus lähti matkaan, täytyi vihollisen kohdalle saada kaksi tähtäintä samanaikaisesti.

Vaikka muutaman sekunnin ajan onnistui tähtäimiä pitämään kohteessa, ei ohjus jostain syystä irronnut. Ohjekirjassa on kyllä selitykset erilaisille tähtäimen symboleille, mutta ongelmaa oli juurikin tämän oikean symbolin kanssa, milloin ohjuksen olisi pitänyt irrota. Välillä ukko huutaa kovaan ääneen "Fire" ja mitään ei tapahdu vaikka työntäisi napin ohjaimesta läpi.

Välillä ohjus taas lähti matkaan, vaikka hädin tuskin sai ensimmäistäkään tähtäintä kohdilleen. Todella kummallista. Tämä aiheutti monia kettumaisia tilanteita kun ei saanut hoitaa asioita niin kuin halusi.

Homma alkoi menemään visaiseksi kun muutaman alkupään tehtävän jälkeen vastustajat alkoivat ampumaan ohjuksia kohti meikäläisen hävittäjää. Onneksi Chaff -savulla pääsi suurimmasta osasta eroon ilman sen kummempia ongelmia.

Täytyy antaa pelintekijöille pisteitä äänimerkeistä. "Incoming Missile" -huudahdus oli suuri apu kun ei aina kerinnyt ruudulta lukemaan ohjuksen lähestymistä tiukan taistelun tiimellyksessä. Harmillisesti välillä tämä jäi kuulematta kun NESin äänikanavat olivat täynnä muita ääniä, mutta tätä onneksi tapahtui aika harvoin.

Jos osumaa oli tullut tai ohjukset lopussa, siihen sai helpotusta vihollisilta tippuvista tavaroista. Ohjusten ja energian lisäksi viholliset saattoivat pudottaa pommeja mitä pystyi käyttämään kentän toisessa osiossa.

Näitä tavaroita oli todella hankala kerätä ja joskus vihollinen oli tuhoutunut niin korkealle, että kerääminen ei ollut edes mahdollista. Mahtavana lisänä keräiltävät hävisivät tietyn ajan kuluttua ruudulta. Todella typerää kun miettii miten hankala niitä on kerätä vaikka saisi aikaa reilusti.

Monesti olin liian lähellä kerättävää tavaraa ja oli todella hankalaa päästä hieman kauemmas jotta saisi hävittäjän parempaan kulmaan keräämistä varten. Yleensä tälläisen pidemmän kikkailun myötä tuiki tärkeä tavara kerkesi jo häviämään...

Kun kaikki hävittäjät on saanut tuhottua, alkaa tehtävän toinen osuus. Energioita ei tietenkään saanut täyteen koska kyseessä on sama tehtävä ja tämä sai välillä hieman tukalia tilanteita aikaiseksi. Tämä jälkimmäinen osio on kuin eri pelistä sillä kuvakulma ja graafinen tyyli erosi todella paljon.

Tässä grafiikoiltaan hieman sarjakuvamaisessa osiossa tehtävänä on tuhota jokin viholliselle tärkeä asia joka saattoi esimerkiksi olla useampi öljypumppu tai tärkeä rakennus. Kuitenkin lähes jokaisessa tälläisessä osiossa tuhottiin vain yhtä asiaa. Todennäköisesti siksi, että muuten olisi ollut hankala pysyä kärryillä mitä kaikkea pitää tuhota jotta tehtävä menee läpi.

Arsenaali näissä osioissa on erilainen kuin Top Gun -seteissä. Löytyi muutamia ohjuksia, mutta niitä ei pahemmin tullut käytettyä epäkäytännöllisyytensä vuoksi. Konekivääri ja pommit olivat ne tärkeimmät työkalut millä vihollisen kohteet sai hajalle. Myöhemmin peliin tuli mukaan "Guided Bomb", joka oli jopa hieman peliä rikkova tehokkuudeltaan.

Tämä pommi pysyi hävittäjän alapuolella ja seurasi jatkuvasti hävittäjän liikkeitä. Käytännössä pommin avulla ei tarvinnut kuin lentää jonkin kohteen yli ja pommi teki vahinkoa kohteeseen. Pommi katosi tietyn ajan jälkeen kun se oli tarpeeksi pitkään roikkunut mukana.

Hävittäjällä pystyi lentämään muutamaa eri nopeutta ja luonnollisesti hitaimmalla nopeudella Guided Bomb kerkesi tekemään suuren määrän vahinkoa. Jos vihollisen kohteita on ripoteltu sinne sun tänne, hyvä taktiikka oli lentää hieman kovemmalla nopeudella jotta osui useampaan kohteeseen kerralla.

Jos tähän jälkimmäiseen osioon onnistui pääsemään AV-8 Harrierilla, tehtävä muuttui ihan naurettavan helpoksi. Kun Harrierilla pystyy olemaan paikallaan helikopterin tavoin, Guided Bomb teki järjettömän määrän vahinkoa kerralla. Harmi kun en onnistunut pääsemään Top Gun -osiota läpi Harrierin avulla, olisi peli helpottunut huomattavasti. Katselin muutamaa läpäisyvideota ja TMR:n Nesmania -vetoa ja näissä he käyttivät paljon Harrieria hyväkseen. Tyypit ovat selvästi huomattavasti parempia hävittäjäpeleissä kuin minä :)

Näissä osiossa vihollisia on jos jonkinlaisia. Kaikista rasittavampia ovat kaikki ohjuksia ampuvat. Ohjuksia ei pääse karkuun kuin täydellä lentonopeudella ja välillä kun yritti tuhota jotain kohdetta, täytyi vain lähteä täysillä karkuun ennen kuin ohjus saavutti hävittäjän. Ohjukset tekivät vielä aika paljon vahinkoa.

Helikopterit ja vihollisen hävittäjät ampuivat ohjuksia ja nämä rakkineet seurasivat sinua niin pitkään ennen kuin ne sai tuhottua. Hävittäjät oli helpompi tuhota kun ne seurasivat tasaisella nopeudella, mutta helikopterit jäi useasti tuhoamatta, kun tähän hommaan olisi tarvinnut hidastaa vauhtia liikaa ja silloin olisi ollut täysin ohjusten armoilla. Onneksi hävittäjällä pystyi ampumaan myös taaksepäin, niin hävittäjien tuhoaminen kävi hieman helpommin.

Pelin RNG oli välillä todella armotonta ja hävittäjiä sekä helikoptereita ilmeistyi ruutuun sitä mukaa kun oli saanut aikaisemmat tuhottua. Välillä ei vaan kannattanut jäädä hävittäjiä tuhoamaan kun siinä hommassa sai enemmän turpaansa kuin väistelemällä niitä.

Silloin kun peli oli mukavalla tuulella, ei hävittäjät tai kopterit olleet juurikaan kimpussa. Sai rauhassa keskittyä olennaiseen. Ärsytti kun oli päässyt todella hyvillä energioilla Top Gun -osion läpi ja sitten kettumainen RNG pilasi kaiken.

Onneksi tässä osiossa riitti se, kun tuhosi kaikki tarvittavat kohteet. Välillä tehtävä meni niin tiukille, että juuri ja juuri sai tuhottua viimeisen kohteen kun energiamittarissa oli pikselin verran tavaraa jäljellä :D

Näissäkin osioissa sai polttoainetta, pommeja ja energiaa lisää, mutta ei se mitenkään älyttömän yleistä ollut. Loppupään tehtävissä etenkin energia oli todella kortilla, sitä ei meinannut saada mistään. Täytyi vain pelata hyvin.

Monesti tärkeämpää oli kohteiden tuhoaminen kuin energian metsästäminen. Jos sitä sattui tulemaan vastaan, niin se oli erittäin positiivinen juttu!

Tässä pelissä on ihan liikaa tehtäviä, puolet olisi riittänyt ihan hyvin. Peli alkoi pahasti toistamaan itseään kun molemmissa osioissa on aina sama päämäärä - tuhottavien määrä vain kasvoi hieman.

Vaikeusaste on todella kummallinen, sillä jumitin yhdessä pelin puolessa välissä tulleessa tehtävässä aika pitkän tovin, kun taas myöhemmät tehtävät meni läpi yhdellä yrityksellä. 

Viimeiset neljä tehtävää meni reilun tuurin sävyttämänä koska Top Gun -osiossa on liikaa hävittäjiä F14 Tomcatin arsenaaliin nähden, niin jonkin vihollisen täytyi pudottaa lisää ohjuksia ja kyseinen tavara oli vielä saatava kerättyä :D Resetti lauloi todella hätäisesti jos tehtävän alussa epäonnistui keräämään ohjuksia. Ihan liian aikaa kuluttavaa tuuripeliä yrittää tuhota konekiväärillä näitä loppupään nopeita hävittäjiä. Polttoainekin kului liian vähiin jos liian pitkään lenteli ns. turhaan.

Olin hieman lirissä viimeisen tehtävän jälkimmäisen osion kanssa, sillä Don Gwanon kartano toimitti "viimeisen pomon" virkaa ja se ei ollutkaan ihan siitä heikoimmasta päästä. Minulla oli käytössään kahdeksan Guided Bombia ja ne eivät riittäneet mörskän tuhoamiseen vaikka kuinka hiljaa lensi rakennuksen yli. Energiat alkoivat olemaan todella vähissä ja ei konekiväärillä kerinnyt kovin monta kertaa ampumaan.

Täytyi vaihtaa taktiikkaa ja opetella selvittämään Top Gun -osio AV-8 Harrierin avulla. Harrierin asevalikoimassa olikin kivasti parempia ohjuksia ja homma alkoi sujumaan todella hyvin. Ainut vaan, että useasti tuhosin itse oman hävittäjäni lentämällä liian matalalla kun Tomcatilla ei tarvinnut niin tarkkaan huomioda mitään sen nopeuden vuoksi. Kun hälytysääni alkoi kilkattamaan, sai hävittäjän nopeammin vedettyä takaisin ylös.

Kun sitten viimein pääsin viimeiseen osioon Harrierin siivittämänä, yritin aluksi tuhota kartanon ympäriltä tykistöä, mutta tämä koitui kohtalokseni. Uudella yrityksellä menin suoraan Don Gwanon kartanon päälle ja annoin palaa välittämättä mitään vihollisen tulituksesta. Neljä paikallaan olevaa Guiged Bombia riitti ja kartano tuhoutui leikiten.

Tämä oli aluksi ihan mukiinmenevä peli, mutta alkoi puuduttamaan todenteolla puolenvälin jälkeen kun homma on yhtä ja samaa. Aivan liian monta samanlaista tehtävää täytyy suorittaa.

Salasana pelasti paljon ja se oli sopivan lyhyt. Pääsi nopealla sykkeellä yrittämään tehtävää uudelleen. Aika monesti lausahdus "Incoming Missile" muuttui "Incoming Resetiksi" :D

Jos on tälläisten hävittäjä-simulaattoripelien fani, niin todennäköisesti tästä tykkää, muuten en voi kyllä suositella.