Time Lord

Games Beaten: 434/709

Genre: Action/Platform

Goal: Eliminate Drakkon King (Stage 6)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 8/10

Tervetuloa Time Lord. Emme pysty tapaamaan sinua henkilökohtaisesti sillä muukalaiset ovat hyökänneet tutkimuskeskukseen ja kaikki henkilökunta on evakuoitu.

Olet aloittamassa henkeä uhkaavan seikkailun jotta Drakkonin joukot eivät valloittaisi maapalloa. Drakkoneilla on edistyksellisin aikamatkustusteknologia koko aurinkokunnassa. Drakkon lordit muodostavat voimakkaita liittoja neljällä historiallisella aikajaksolla.

Jos heidän armeijansa onnistuvat muuttamaan historiaa, Drakkonit pystyvät helposti päihittämään joukkomme nykyajassa. Maapallosta tehdään kaivostoimintaan keskittyvä siirtomaa jossa ihmiset toimivat orjina.

Sodan voittamiseksi sinun täytyy matkustaa menneisyyteen ja tuhota vihollinen. Mutta meidän aikamatkustuslaitoksemme on rajoittunut ja sitä voi käyttää kerran vuodessa. Tehtävä täytyy suorittaa loppuun ennen tammikuuta 3000 tai muuten tuhoudut laitteen mukana.

Me luotamme sinuun, Time Lord!

Huh huh, vaikein Raren peli mitä on tähän asti tullut läpäistyä. Vaikeus tulee puhtaasti erittäin typeristä teknisistä ratkaisuista. Hieman tiesin entuudestaan, millaisesta pelistä on kyse, mutta vaikeusaste tuli ihan puskista.

Pelin ideana on koluta kuusi kenttää läpi ja etsiä niihin piilotetut Orbit. Orbien löytäminen ei ole ihan simppeli juttu ja monien kohdalla täytyi käyttää älliään jotta keksii miten kyseisen kapistuksen saa haltuunsa. Kentät sisältävät viisi Orbia pois lukien ihan viimeinen kenttä, siinä ei tarvitse enää kerätä mitään.

Koska kyseessä on Rare, ei tässä millään loputtomilla continueilla herkutella. Niitä ei ole itse asiassa tässä yhtään kappaletta. Kolmen lisärin turvin lähdetään matkustamaan menneisyyteen, mutta onneksi seikkailun edetessä lisäreitä saa muutaman kappaleen lisää.

Kuusi kappaletta on kaiken kaikkiaan piilotettu kenttien uumeniin - ei enempää eikä vähempää. Harvoin peleissä on ihan näin spesifi määrä lisäreitä mitkä voi saada :D Kun lisäreiden määrä on rajoitettu, ei auta kuin pelata hyvin tai itkeä nurkassa Game Overin tullessa. Jälkimmäiseen allekirjoittanutkin sortui muutamaan otteeseen kun peli otti kunnon niskaperseotteen meikäläisestä.

Pelissä on aikaraja joka mainitaan ohjekirjassa, mutta tästä en ollut tietoinen ennen kuin luin pelin juonen. Vaikka miten leppoisaan tahtiin eteni, ei ajan loppumisesta ollut pelkoa. Aluksi luulin, että oikeassa alalaidassa oleva palkki edusti pomojen energiamäärää, mutta se onkin aikamittari.

Aina kentän läpäisyn jälkeen siitä lähtee siivu pois ja ilmeisesti jos todella verkkaisesti pelaisi, palkin tyhjenemistä tapahtuisi kentän aikanakin.

Ensimmäinen kenttä jos sitä voi edes kentäksi kutsua on todellakin niin perus settiä kun olla ja voi. Seikkaillaan MB Time Travel Centerissä vuodessa 2999 ja ideana on kävellä teleportin luo joka vie sitten historian uumeniin. Matkalla on muutama vihollinen ja tasoloikan treenaamiseen laatikoita.

Tämäkin kenttä sisältää viisi kerättävää Orbia jotka ovat ihan toistensa vieressä. Ei vielä tarvitse alkaa selvittämään Orbien mysteereitä sen kummemmin.

Seuraavassa kentässä, Castle Harmanissa päästäänkin jo tositoimiin. Heti kentän alussa huomaa, miten loistava biisi peliin on kyhätty! Ei muutkaan kappaleet huonoja ole, mutta tämä linnan biisi on kyllä omaa luokkaansa. Taavi Viisas on laittanut urut kunnolla solmuun.

Kenttä on aika lyhyt ja helpohko, sai rauhassa etsiä Orbeja. Ei Orbit vielä tässä vaiheessa olleet kovin hurjan hankalasti piilotettu vaikka muutamaa sai pienen tovin metsästää. Esimerkiksi kentän alussa kun kerää maahan ilmestyviä kärpässieniä, hetken keräilyn jälkeen Orb ilmestyy kerättäväksi.

Jokaisessa kentässä on sama kaava, eli neljä Orbia löytyy ihan itse kentästä ja viidettä pitää hallussaan jokin isompi pahis!  Tämän ensimmäisen kentän lopussa odotti lohikäärme joka oli ihan tuurista kiinni, miten hyvin sen sai tapettua. Pelissä on outo mekaniikka, että kun lyö, on hetkellisesti kuolematon.

Tämä samantyylinen mekaniikka on NESin Batman: The Video Gamessa myös. Tosin tässä pelissä se ei aina toiminut niin luotettavasti. Paras taktiikka lohikäärmettä vastaan oli vain seisoa paikallaan ja huiskia miekalla jonka sai kerättyä kentän alkupuolelta. Lohikäärme hyppi pelihahmon yli ja ampui tulipalloja. Harvoin onnistuin pääsemään lohikäärmeen kuolematta läpi.

Lähes jokaisessa taistelussa pomojen ammukset tekivät paljon enemmän osumaa kuin itse pomon ruhoon osuminen, mutta välillä huonon tuurin saattamana tulipallo löysi tiensä Time Lordiin.

Kolmannessa kentässä, Death Man's Gulchissa alkaa meininki jo hieman hankaloitumaan ja muutamaa Orbia jouduin tovin miettimään miten ne saisi haltuunsa. Kentät tarjoilevat erilaisia kenttäkohtaisia aseita ja tässä villiin länteen sijoittuvassa pläjäyksessä aseina ovat revolveri ja haulikko.

Molemmat oikein hyödyllisiä kapistuksia erilaisiin tilanteisiin. Muutaman Orbin metsästykseen täytyi käyttää asetta jotta niiden luokse pääsi. Kenttä sisältää yhden salaisen lisärin jonka sai kun löi nyrkillä hevosenkenkiä joita sinkoili ulos tallista. Ajattelin aluksi, että tästä saisi yhden Orbin, mutta lisärin saaminen oli erittäin positiivinen yllätys!

Kentän pomon virkaa toimittaa jokin äijä sombrero päässään jota yksi speedrunaaja kutsui Tex-Mexiksi. Ihan osuva nimi joten sillä mennään.

Tämän pomon kohdalla peli alkoi näyttää todellisen vittumaisen puolensa. Aikani tykittelin Tex-Mexiä, mutta ukko vain käveli ympäriinsä ja jatkoi ampumistaan minua kohti. Henkihän operaation aikana lähti ja peli alkoi alusta.

Uutta yritystä kehiin ja sama ongelma jatkui. Aloin olemaan jo aika hyvä ammusten väistelyssä ja selvisinkin pitkän tovin ilman osumia, mutta ukko ei vaan kuole. Parhaimmillani tykittelin noin 10 minuuttia useita ammuksia kohti Tex-Mexiä, mutta ei...ei vaan kaadu.

Jouduin nöyrtymään ja katsoin netistä, että mitähän ihmettä. Usealla videolla Tex-Mex kaatui noin minuutissa. Alun perin tykitin ukkoa ruudun vasemmassa reunassa, mutta videoiden katsomisen vuoksi vaihdoin oikeaan reunaan. Näin ukkoon sai paremmin osumia tasaisena nauhana.

Tämä homma oli erittäin julmaa käsille, sillä B:n rämpytyksen lisäksi täytyi vasemmalla kädellä näpyttää ylös sekä alas jotta oikeanlainen rytmi pysyy. Tex-Mex tykkää vaeltaa ruudun yläreunasta alareunaan. Se hyvä puoli tässä on, että Tex-Mex ei koskaan muuta kaavaansa ja kävelee aina samalla tavalla.

Vaikka onnistuinkin ampumaan pitkiä pätkiä putkeen, ei ukko aina kuollut kovinkaan helposti. Tulin siihen johtopäätökseen, että joko äijän energiat ovat RNG -generoituja tai sitten tässä on Snake Rattle 'n' Rollin viimeisen isojalkabossin tyylinen meininki, eli bossin helat tulevat täyteen jos ei hetkellisesti osu siihen.

Joka tapauksessa, aivan järkyttävän paskaa pelisuunnittelua. Välillä täytyi pitää taukoa kesken taistelun kun kädet olivat jo niin kipeät ja puutuneet. Tämä Tex-Mex on pelin vaikein ja ärsyttävin pomo. On muissakin pomoissa omat ongelmansa, mutta ei mitään tähän verrattuna.

Neljännessä kentässä, The Dora Marie, Caribbeanissa seikkaillaan merirosvolaivassa! Heti kentän alussa lokit kuljettavat nokissaan kaloja jotka randomilla putosivat laivan kannelle. Kaloja kannatti keräillä, sillä ne antoivat pelin toisen piilotetun lisärin! Laiva itsessään on todella haastava paikka ja jokainen liike täytyi suunnitella tarkkaan jotta ei menettänyt liikaa energiaa.

Tässä vaiheessa Orbien etsiminen kävi jo aika tuskaiseksi pelin vaikeuden vuoksi ja osa Orbien sijainneista tuli katsottua netistä. Hengissä pysyminen oli jo temppu sinällään ja siihen lisättynä kryptisesti piilotettujen Orbien etsiminen oli hieman liikaa.

Kentästä sai käyttöönsä kaksi asetta miekan ja heittoveitset. Kentän puolivälin tienoilla vastaan tulee osio, missä tynnyreitä vyöryy alas rappusia. Hieman myöhemmin tynnyreitä vyöryy myös päällekkäin pinottuja laatikoita pitkin. Tynnyreitä on mahdoton väistää ja energiaa kului reilusti ylöspäin kavutessa.

En keksinyt millään miten tästä olisi muka voinut selvitä ilman vahinkoa ja netin avulla selvisikin, että miekalla täytyi huitoa ilmaa jotta hahmo muuttui kuolemattomaksi jonka seurauksena tynnyrit vyöryivät hahmon ohi. Tämä oli ensimmäinen hetki, kun tajusin tämän kuolemattomuuskikan ja tämä tieto helpotti tulevia pelikertoja. Jotenkin ihmeellinen ratkaisu ja joskus vaikka ilmaa hakkasikin, saattoi tynnyri tehdä joka tapauksessa vahinkoa.

Kentän pomo, Giant Clam on erittäin paha vastus ilman juustoilua. Simpukka hyppii kohti aika kovalla nopeudella kohti ja hieman hitaanpuoleinen pelihahmo kuoli kahdesta osumasta. Oikeastaan ainut tapa miten pomon pääsi jotenkin fiksusti läpi, oli mennä taistelualueen oikeaan alanurkkaan ja heitellä heittoveitsiä.

Simpukka kimpoaa hieman poispäin kun se osuu ruudun reunaan ja tasaisella rytmityksellä siihen sai tehtyä hyvin vahinkoa. Välillä kuolemattomuusaika ei toiminut ja simpukka osui pelihahmoon. Katselin Youtube -läpäisyä ja pelaaja onnistui menemään simpukan osumatta siihen lainkaan.

Tämä ei minulla onnistunut kertaakaan ja kuolin aina vähintään kerran - huonolla mäihällä kaksikin kertaa. Jotenkin tuntuu, että tässäkin RNG -elementti on vahvasti läsnä tai sitten tein vain jotain väärin.

Viides kenttä, Front Line Trences, France sijoittuu toiseen maailmansotaan. Tässä on sitä menoa ja meininkiä ja kenttä imaisi aina useamman lisärin koska monet kohdat olivat vain liian hankalia jotta ne olisi päässyt kuolematta läpi. Sotilaat spawnaavat lähes välittömästi takaisin samaan kohtaan mihin ne oli tappanut.

Tässä vaiheessa en enää edes vaivautunut etsimään yhtäkään Orbia omin neuvoin vaan katsoin suoraan netistä miten ne saa. Jotenkin todella ärsyttävää, että tämmöinen mahtava peli-idea on pilattu aivan liian vaikealla vaikeusasteella.

Tässä kentässä on vielä hankalampaa pysyä hengissä kuin edellisessä joten Orbit olivat todellakin vain sivuseikka. Kentässä aseita löytyy jälleen kaksi kappaletta; pistooli ja kranaatit. Kranaatit on huvittavasti toteutettu, sillä pelihahmo heittää ne vaakasuoraan ja ne voi itse räjäyttää milloin haluaa :D

Kentän lopusta löytyy kaasunaamari jonka avulla täytyy kerätä yksi Orb joka on kaasua täynnä olevassa käytävässä. Tämänkin kohdalla koodaaminen on jäänyt hieman puolitiehen, sillä jos sattui menemään hieman liian kauas alueesta tai hidasteli tarpeeksi, kaasunaamari hävisi. Eikä hidastelun tarvinnut edes olla mitään etana -tasoa, vaan pienikin hitaus sai naamarin häviämään.

Riitti jos hieman huolimattomasti hyppäsi tikkaisiin jotka veivät Orbin luokse, putosi liian alas jolloin naamari hävisi. Kyllä Orbin sai ilman kaasunaamariakin, mutta se tiesi energian menetystä ja yleensä myös kuoleman.

Kentän pomona toimii iso sotilaan korsto joka minun kohdallani toimi täysin eritavalla kuin Youtube -videoilla. Sotilas hoidettiin kranaateilla, mutta jos ukko tuli liian lähelle, ei kranaatit enää tehonneet. Kranaatteja ei onneksi tarvinnut yrittää räjäyttää vaan riitti, että sellaisella osui sotilaaseen. Youtube -videoissa kranaatit osuivat ongelmitta sotilaaseen vaikka heppu oli kiinni pelihahmossa.

Todella omituista. Sain kuitenkin sotilaan tapettua yhden tai kahden elämän menetyksellä vaikka jouduinkin hieman kikkailemaan.

Viimeinen kuudes kenttä sijoittuu jälleen pelin nykyaikaan, MB Time Travel Centeriin. Kenttä sisältää kaksi asetta vaikka periaatteessa kentän voisi läpäistä pelkkien nyrkkien ja potkujen avulla millä tavalla TMR hoiti homman. Itsellä ei rahkeet riittäneet moiseen kikkailuun, sillä kentän viholliset ovat todella kestäviä ja tulivoimalla ne sai tuhottua nopeasti.

Ensimmäisen aseen saa heti kentän alussa kun keräilee jonkin robotin sylkemiä limakasoja (nam). Toisen pyssyn, ohjus-aseen sai juuri ennen viimeistä pomoa ja sen kerääminen on pelkkää ajan haaskausta, sillä laser-aseella ja nyrkeillä viimeisen pomon sai tuhottua parhaiten.

Kenttään täytyi päästä useamman lisärin voimin tai muuten ei tullut mitään. Pelin epäreiluuden vuoksi harvemmin oli paria lisäriä enempää tämän viimeisen kentän hoiteluun. Viimein kun onnistuin pääsemään Drakkon Kingin luokse, se tuhosi minut lähes heti. Seuraavaan kohtaamiseen menikin tovi jos toinenkin kun en vaan onnistunut pääsemään aikaisempia kenttiä tarpeeksi hyvin läpi.

Uskomattoman stressaavaa hommaa kun yksikin virhe saattaa olla kohtalokas. Välillä tuli todella hyviä suorituksia jolloin onnistuin pääsemään neljänteen kenttään kuolematta, mutta sitten joko kenttä tai Giant Clam otti luulot pois. Neljäs kenttä oli kanssa kunnon lisäri-syöppö ja sotilas vei melkein aina sen pari lisäriä.

Viimein onnistuin pääsemään viimeiseen kenttään huiman neljän lisärin turvin. Pieni virne ilmestyi kasvoilleni ja salaa mielessäni ajattelin, että nyt peli menee läpi...ja paskat. Drakkon King oli vittumaisella tuulella ja se imaisi kaikki lisärini. Yritin käyttää hyppypotkutaktiikkaa koska samaa taktiikkaa käytettiin läpäisyvideossa, mutta elämät vain hävisivät hujauksessa.

Olin hetken kuin maani myynyt ja uusi yritys ei houkutellut pätkääkään. Ajattelin, että jos en näin monen lisärin voimin pääse viimeistä pomoa läpi, meneekö tämä sitten koskaan? Hetken se taas vaati ennen kuin sain samanlaisen unelmayrityksen neljän lisärin turvin.

Vaihdoin taktiikkaa ja tuhosin Drakken Kingin ensimmäisen muodon laser-aseen avulla joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Nyt ei lisäreitä kulunut lähellekään samaan tahtiin kuin potkujen ja nyrkkien voimin. Tässä viimeisessä pomossa sama outo aura vaivasi pelaamistani, sillä en onnistunut pitämään kuolemattomuusaikaa päällä samaan tahtiin kuin Youtube -tyypit.

Taistelun toisessa vaiheessa hylkäsin hyppypotkut ja hakkasin Drakkenia paikallani nyrkeillä. Elämiä kului muutama kappale, mutta sain kuin sainkin muukalaisen hengiltä.

Menihän se viimein läpi, todellinen tuskien taival. Minua ärsyttää koska pelissä on todella hyvä meininki idean, grafiikoiden kuin musiikinkin suhteen, mutta kaikki on pilattu huonolla viimeistelyllä ja epäreiluilla ratkaisuilla.

Iron Tank: The Invasion of Normandy

Games Beaten: 433/709

Genre: Shooter

Goal: Defeat Think Tank (Area 19)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

On kesäkuun viides vuonna 1944, United Forces suunnittelee viimeistä hyökkäystään Normandian rannikolle. Tehtävänäsi on perustaa sillanpääasema, tunkeutua etulinjan läpi aina vihollisen päämajaan asti. Päämaja täytyy saada tuhottua.

Tehtävään on valittu Paul salaisesta komentoyksiköstä josta käytetään nimitystä "Iron Snake". Paul ei ihan turha kaveri olekaan sillä tällä kokeneella taisteluveteraanilla on hallussaan erikoisjoukkokoulutukset. 

Jotta tämä "Man of Iron" selviäisi tästä tehtävästään, hänellä täytyy olla käytössään United Forcen täyden tuli- ja taisteluvoiman hallussa pitävä murskaaja: Iron Tank!

 

Kun aloin peliä pelaamaan, niin minulle tuli jostain syystä mieleen Ikari Warriors. Tässä pelissä ei kuitenkaan pääse jalkautumaan vaan ollaan jatkuvasti tankin puikoissa.

Pelin kartta on jaettu 19 etappiin ja kun pääsee uudelle etapille, saa jatkopaikan ja salasanan. Kartassa on useita etappivaihtoehtoja ja en oikein tiennyt miten niitä valitaan. Ajelin vain eteenpäin.

Ilmeisesti jotkin etapit olivat helpompia kuin toiset ja tietysti onnistuin valitsemaan suurimmaksi osaksi ne hankalimmat etapit :D Ihmettelinkin aika-ajoin, että ompas tämä peli hankala!

Ohjekirjassa ei ole mitään mainintaa etappien hankaluudesta, mutta ainakin Youtuben perusteella ihan oikeanpuoleiset etapit olisivat olleet ne kaikista hankalimmat. Näitä tuli pääosin koluttua.

Tankista löytyy tykin lisäksi konekivääri joka osoittautui täysin hyödyttömäksi kapistukseksi. Molemmat ampumismuodot sisältävät rajattoman määrän ammuksia, joten miksi ihmeessä käyttää tuhnua konekivääriä. Konekiväärillä olisi voinut tappaa sotilaita, mutta ne sai hengiltä ihan vain jyräämällä yli.

Tykkiin sai kerättyä erilaisia lisäpäivityksiä jotka kuluivat käytön mukaan. Select -napilla näki, mitä on minkäkin verran jäljellä. Game Over ei yllättäen vienyt näitä päivityksiä pois, mutta jos halusi jatkaa peliä toisena päivänä käyttäen salasanaa, silloin kaikki mittarit olivat tyhjentyneet ja ne täytyi kerätä uudelleen täyteen.

Tankin tykkiin sai seuraavanlaisia power-uppeja:

V - Rapid Shooting: nimensä mukaisesti kuteja pystyi ampumaan huomattavasti tiheämpään tahtiin.

F - Armor Piercing: kudit läpäisivät paremmin erilaisia esteitä ja hankalimmissa paikoissa olevat tykit ynnä muut sai tuhottua.

B - Explosive: tykin ammusten räjähdyslaajuus kasvoi ja osumisesta tuli helpompaa.

L - Long Range: ammusten kantama parani huomattavasti.

E - Energy/Fuel: täytti energiamittaria. En oikein tiedä miksi kyseisen tavaran nimi on myös fuel, sillä ei tässä mikään polttoaine kulunut ollenkaan.

R - Reserve Energy/Fuel: vähän niin kuin energiantäyttö. Täytyy myöntää, että tämän käyttö unohtui tyystin :D R -symboleja löytyi aina silloin tällöin, mutta ei silloin kun niitä olisi eniten tarvinnut.

Näiden lisäksi löytyy vielä kysymysmerkki jonka avulla sai koko ruudun tyhjennettyä vihollisista. Ainoastaan yhdellä välietapilla kyseinen pommi tuli vastaan.

Täytyy sanoa, että todella hassusti nimetyt power-upit. Olisiko ollut liikaa pyydetty, että kerättävän asian symboli olisi vastannut käyttötarkoitusta? Sentään L, E ja R olivat oikein.

Välillä jotkin etapit muuttuivat todella vaikeiksi kun ei ollutkaan enää power-uppeja käytössä kun kaikki oli tuhlattu ja lisää ei kyseiseltä etapilta saanut. Muutama kohta meni täysin tuurilla ensimmäisellä yrityksellä kun oli tarvittava arsenaali varastossa.

En halua edes kuvitella miten hankaliksi kyseiset kohdat olisivat muuttuneet power-uppien loppumisen myötä...

Tankin tykin kääntäminen tapahtui painamalla A-nappia pohjassa. Tämä on jotenkin todella kömpelösti toteutettu eikä tiukoissa tilanteissa aina saanut käännettyä tykkiä haluamaansa suuntaan. Tykin kääntely laukaisi myös konekiväärin kun se on saman napin takana :D

Peli on useasti todella nopeatempoista sekamelskaa ja välillä oli vaan pakko ajaa karkuun kun ei ollut mitään toivoa saada tykkiä linjattua vihollisiin.

Arvostan toki sitä, että tykki pysyy asetetussa suunnassa ja tankilla jyrätessä pystyi vain tykittämään menemään ilman pelkoa, että suunta kääntyisi.

Muutamien etappien lopussa odotti jokin pomotaistelun tapainen joka täytyi hoitaa ennen kuin matka taas jatkuisi. Pomojen virkaa toimitti tykkiseinät ja isommat tankit. Tykkiseinät olivat aika helppoja, sillä tykit pystyivät ampumaan vain tiettyihin kulmiin. Sen kun vaan odotti paikallaan sopivaa hetkeä.

Kun tykit hetkeksi lopettavat ampumisen, hyökkäsi hetkellisesti kimppuun. Tankit taas olivat hieman hankalampia, sillä niiden ammukset tekivät paljon vahinkoa ja suora osuma tankkiin tappoi kerrasta.

En ole varma olisiko helpommilla reiteillä ollut erilaiset pomot, mutta tuskin ne ainakaan hankalampia olivat kuin nämä itselle vastaan tulleet.

Meinasi muutaman etapin kohdalla usko loppua totaalisesti, sillä vaikeusaste oli vedetty aivan överiksi. Tankkeja, laivoja ja muuta ikävää asiaa puski jatkuvasti tielle. Tankit vaativat yleensä useamman osuman jotta ne tuhoutuivat ja ne kerkesivät antaa vastatulta tämän prosessin aikana.

Kuolemattomuus framet toimivat hieman kummallisesti, sillä välillä henki lähti sekunneissa kun taas välillä samasta tilanteesta ei ottanutkaan niin paljoa osumaa. Yleensä kuitenkin varomattoman liikkumisen seurauksena henki lähti livakkaan.

Etappi, mikä sisältää kysymysmerkkipommit oli itselle se pelin hankalin vaihe. Monia yrityksiä ja useampi tunti tämän yhden etapin läpäisyyn meni, sillä panoksia oli aivan liikaa joka puolella. Vaikka kysymysmerkillä saikin ruudun tyhjennettyä vihollisista ja ammuksista, silti etapin pituuden vuoksi meinasi oikeasti itku tulla.

Etapin loppu meni täysin tuurilla. Olin saanut suhteellisen hyvän suorituksen missä en ollut ottanut juurikaan vahinkoa vihollisten ammuksista. Olin edennyt jo hyvän tovin, mutta silti vaan etappi jatkui ja jatkui. Milli energiamittarissa ja useiden tuurilla tapahtuneiden ammusten väistelyn jälkeen saavutin seuraavan jatkopaikan. Huokaisin helpotuksesta!

Tämän jälkeenkin hankalia etappeja toki tuli vastaan, mutta ei ihan tässä kokoluokassa.

Viimeinen etappi myöskin meinasi hieman musertaa mieltä. Etappi on todella lyhyt, mutta erittäin hankala. Tässä ei enää auta mitkään vippaskonsit, sillä kaikki etapit yhtenevät tähän viimeiseen koitokseen ja se on kaikille sama.

Tankit eivät ole tämän etapin ongelma vaan katoilla olevat tykit. Etapista ei saa edes F -symbolilla varustettua power-uppia jolla olisi saanut tykit helpommin tuhottua. Vain kerran onnistuin pääsemään tämän kohdan ohi lukuisista yrityksistä huolimatta.

Pienen etenemisen ja tankkien väistelyn jälkeen vastassa on vihollisten päämaja. Tämä ei eronnut juurikaan muista tykkitaisteluista - väistä ja sen jälkeen tuhoa tykit. Kun päämaja on tuhottu, saa muutaman power-upin ja ruutuun ilmestyy jättimäinen tankki, Think Tank.

Pääsin kokeilemaan tätä jättiläistä vähäisten energioiden turvin ja ei tarvinnut kovin kauaa kärvistellä ennen kuin henki lähti. Tämän jälkeen en onnistunutkaan kulkemaan tykkien ohi.

Pakko oli jälleen turvautua netin apuun ja sieltä löytyikin mainio vinkki! Etapilla on vaihtoehtoinen reitti joka kiertää kaikki tykit. Reitille pääsee kun pujottelee neljän miinan välistä kapealle sivukujalle.

Miinojen välistä pujottelu on pikselin tarkkaa hommaa ja en ole ihan varma onko kyseisestä kohdasta edes tarkoitettu kuljettavan. Aikaisemmillakin etapeilla on miinoja esteenä ja en niistä edes yrittänyt mennä, sillä yksi osuma saa tankin tuhoutumaan.

Ohjekirjakaan ei mainitse mitään miinoista, että voiko niitä mitenkään tuhota. Joka tapauksessa onnistuin pääsemään miinojen välistä kapealle kujalle. Tämä temppu ei onnistunut läheskään jokaisella kerralla pikselin tarkan kikkailun vuoksi, mutta todella hyvällä prosentilla kuitenkin.

Onneksi etappi on lyhyt ja miinojen väistely hyvin alkupuolella, joten kuoleman jälkeen pääsi nopeasti yrittämään uudelleen.

Think Tank vaatikin sitten yrityksen poikineen. Eniten tässä rasautti se, että yhden yrityksen jälkeen täytyi kerätä V ja B -power-upit täyteen uutta yritystä varten. Ei saanut samalla sykkeellä uutta yritystä ja se hieman häiritsi pelaamista.

Jouduin miettimään moneen kertaan strategiaani uudelleen, että milloin käytän mitäkin power-uppia tankkia vastaan. Think Tankilla on kolme muotoa ja kaikki ovat hyökkäyksiltään erilaisia.

Tulin lopulta siihen lopputulokseen, että ensimmäinen muoto kannatti tuhota ilman power-uppeja, sillä toinen ja kolmas ovat liian hankalia pelkällä perustykillä. Varsinkin viimeinen vaihe joka on periaatteessa aikaisemmalla etapilla vastaan tullut tankki, mutta kestävämmällä ulkokuorella ja tehokkaammilla ammuksilla.

Monia yrityksiä se vaati, mutta viimein sain kaikki kolme muotoa tuhottua.

Olipahan hankala peli! Ehkäpä tämä olisi ollut hieman nautinnollisempaa jos olisi sattunut tuurilla valitsemaan helpomman etappi-osion kolmesta vaihtoehdosta. Onneksi sentään jokainen etappi ei ollut pelkkää hampaiden kiristelyä vaan nautinkin ihan kutisateiden tuomasta jännityksestä!

Hieman pientä koodausvirhettäkin peliin on päässyt mukaan ja onnistuin softlockaamaan perin pariinkin otteeseen. Ruudun vaihtumisen tai pomon tuhoamisen jälkeen ei tapahtunut enää mitään. Hieman söi miestä kun oli jonkun hankalamman osion suorittanut ja sitten on softlockissa.

Myös jotkin viholliset ja power-upit jäivät ilmestymättä kun taas toisella kerralla ne olivatkin oikeilla paikoillaan. Aiheutti todella paljon hämmennystä tämä.

Näistä joutuu hieman arvosanaa rokottamaan, mutta kokonaisuudessaan ihan jees peli! :)

Vegas Dream

Games Beaten: 432/709

Genre: Sports

Goal: Get $10,000,000 (Unlocks Credits)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 2/10

Seuraavaksi matka johti Vegasiin tavoittelemaan rikkauksia uhkapelien merkeissä. Tavoitteena on haalia kasaan kymmenen miljoonaa dollaria joka aluksi kuulosti todella hurjalta summalta.

Pelistä löytyi kuitenkin pieni porsaanreikä jonka avulla rikkauksiin käsiin pääseminen olikin melko helppo juttu.

Peli sisältää neljä erilaista uhkapelimuotoa jotka ovat blackjack, ruletti, slot machine ja keno. Pohjakassana on 700 dollaria joten pitkä matka on maagiseen kymmeneen miljoonaan.

Aloitin huvikseni kenosta joka on hieman loton tyylinen peli, missä pelaaja yrittää arvata koneen arpomat numerot. Tässä sai valita 20:tä numeroa 80:nen numeron joukosta. Numeroiden valinnan jälkeen valittiin panos ja sitten vain toivoi, että numerot osuisivat kohdalleen. Harvemmin muutamaa numeroa enempää osui ja voittosummat jäivät todella pieniksi.

Seuraavaksi kokeilin slot machinea, josko sen kanssa olisi parempi onni. Eipä ollut ja kone söi rahat alta aikayksikön. Halutessaan koneesta pystyi lukitsemaan kolme riviä parempien voittojen toivossa, mutta tuuri ei parantunut oikeastaan ollenkaan - rahat menivät vain entistä nopeammin.

Rahankeräyksen keskeyttää välillä jokin tapahtuma kuten muukalainen kuka tarvitsee rahaa tai jokin mystinen puhelinsoittaja. Näistä sai välillä ihan hyvän summan rahaa itselleen jos valitsi oikean vaihtoehdon. Muukalaiselle menetin muutamaan otteeseen 200 dollaria kun hän paljastui huijariksi.

Parhaimman summan sain isoisältä joka oli huimat 5000 dollaria! Eipä rahat kauaa taskunpohjalla poltelleet, sillä slot machine imaisi kaiken kitaansa. Jos rahat loppuvat kesken saa vielä yhden mahdollisuuden pyöräyttää erikoista slot machinea ja jos rullat osuvat kohdilleen, saa peliä jatkaa sadan dollarin turvin.

Näin kävikin ja peli jatkui. Ei mennyt kauaa kun taas rahat olivat lopussa ja tällä kertaa slot machine ei ollut armollinen - Game Over -teksti komeili ruudulla.

Tästä en lannistunut vaan lähdin seuraavaksi kokeilemaan rulettia. Muutamat nappulat laitoin pöytään ja annoin ruletin pyöriä. Jälleen voitot jäivät todella vähäisiksi ja aloin hieman turhautua. Ruletti sivuun ja siirryin blackjackin pariin.

Ideana tässä korttipelissä on, että läiskitään kortteja yksitellen ja tavoitteena saada mahdollisimman lähelle numeroa 21, mutta ei yli. Kortteja saa läiskiä pöytään ja lopettaa missä kohdassa hyvänsä ja toivoa, että jakaja jää alempiin pisteisiin tai menee maagisen 21 pisteen rajan yli.

Olen itse pelannut vain venttiä joka on hieman samantyylinen peli. Hieman hämäsi, kun tässä kaikki kuvakortit ovat kympin arvoisia. Äkkiä kuitenkin asiaan tottui :)

Tässä on huomattavasti paremmat voittomahdollisuudet kuin muissa peleissä ja keskityinkin pelkästään kortin läiskimiseen. Aikani läiskittyä ja pikkuvoittoja napanneena muistin, että pelissähän on jatkomahdollisuus. Tämä antoi oivan tilaisuuden kokeilla vanhaa kunnon savescummausta.

Kaikki rahat kerralla pöytään ja toivoo, että tulee voitto. Voiton jälkeen salasana muistiin ja jos kaikki rahat menee seuraavassa jaossa, resetin kautta syöttämään salasanaa ja yrittämään uudelleen. 

Ehkä hieman halpamainen tapa, mutta en oikein muuten tiedä miten tuon tavoiterahamäärän olisi muuten saanut kun peli pohjautuu näin paljon tuuriin. Totuuden nimissä en edes joutunut kovin montaa kertaa salasanaa syöttämään, sillä tuuriakin oli mukana.

Tämän blackjackin avustuksella peli oli noin tunnissa läpi. Koska aina syötin kaikki rahat kerralla pöytään, kertautuivat ne melko nopeasti. Ei kaukaakaan kun minulla oli jo useampi miljoona kasassa.

Kun tuo kymmenen miljoonan raja ylittyi, jakaja onnitteli ja peli päättyi siihen. Loppukuvissa oli kunnon äijäsikailua mikä kyllä hymyilytti - kaikkea sitä on pitänyt peliin laittaa :D

Ihan hauska tämä oli niin kauan kun sitä kesti. Ehkäpä RNG -kiristintä olisi pitänyt vähän löysätä muissa uhkapeleissä, sillä ne olivat aivan mahdottomia ja turhia. Toki savescummauksella niidenkin avulla olisi pelin päässyt läpi, mutta se olisi vienyt ikuisuuden.

Rollerblade Racer

Games Beaten: 431/709

Genre: Sports

Goal: Finish Super Rollerblade Challenge and Get 20 000 Points (4 Levels)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 3/10

Sinulla on ne! Kuumimmat, viileimmät ja mitä mahtavimmat pyörät mitkä ovat koskaan osuneet asfalttiin. Ne ovat sinun omat rullaluistimesi! Nyt mikään ei voi estää sinua nousemasta amatööristä todelliseksi rullaluistelumestariksi!

Luisteluasi yrittää hidastaa avonaiset kaivot, tiesulut, valloilleen päässeet kolmipyörät, leikkisät koirat ja kuka tietää mitkä muut asiat. Mutta nämä riskit ovat kaiken sen arvoisia, sillä vain harvat pääsevät kokeilemaan ultimaattista areenaa, Super Rollerblade Challengea! 

Täysin summamutikassa valittu peli. Kun näin alkuruudussa ihanan Hi Tech Expressionsin logon tiesin, että laatua on luvassa. 

Pelin alussa on valittavana harjoittelumoodi. Kun tästä ei sen kummempaa tietoutta ollut lähdin hieman testailemaan miten tätä peliä ajetaan. Ruudulle rävähti melko räikeä kopio Paperboysta.

Kuvakulma on täysin sama ja täytyy väistellä jos jonkinlaista estettä. Sentään lehtiä ei tarvitse jakaa kärttyisille ihmisille.

Ideana on yksinkertaisesti rullaluistella paikasta A paikkaan B. Ruudun alareunassa raksuttaa aikaraja, mutta kertaakaan se ei loppunut suorituksen aikana vaikkakin muutaman kerran kävi tosi lähellä. Jäi siis hämärän peittoon mitä olisi käynyt jos aika olisi loppunut.

Pelissä on kolme elämää ja ne menetettyään peli kehottaa yrittämään uudelleen alusta. Elämän menettää jos pannuttaa neljä kertaa. Energioita eikä lisäreitä saa mistään lisää - ei edes kentän läpäisyn jälkeen. Elämän menetyksen jälkeen meno jatkuu onneksi samasta pisteestä eikä kenttää tarvitse aloittaa alusta.

Kontrollit tässä on todella yksinkertaiset. Kirkin nopeutta voi itse säädellä ja mitä nopeammin kentän suorittaa, saa enemmän pisteitä. Pisteitä kannatti kerätä, sillä niitä tarvitsee pelin läpäisemiseen.

Kovalla vauhdilla meininki on kuin Turbo Tunnelissa konsanaan - sai kieli keskellä suuta hyppiä esteiden yli. B-napilla pystyy rullaamaan rappusten ja rotvallin reunan yli, mutta totesin tämän täysin hyödyttömäksi. Parempi vain hyppiä yli. 

Ensimmäinen kenttä on yllättävän paha, sillä se on täynnä esteitä kuten roskapönttöjä ja halkeamia asfaltissa. Sai ihan tosissaan hyppiä jotta kentästä suoriutui mahdollisimman vähillä kaatumisilla. Toinen kenttä on taas maailman helpoin, siinä ei ollut juuri mitään väisteltävää ja pääsin sen jokaisella yrityksellä ilman kaatumisia läpi.

Kolmannessa kentässä meno muuttui huomattavasti hankalammaksi koska rullaluisteltava reitti kapeni todella pieneksi poluksi. Esteitäkin on vieri vieressä ja pelin hitboxit eivät ole sitä parasta luokkaa. Kaaduin lukuisia kertoja, mutta selviydyin neljänteen kenttään jossa vaikeusaste nousi jyrkästi. Kolmannen kentän töhöilyjen vuoksi olin vain muutaman kaatumisen päässä Game Overista.

Vähemmän yllättäen peli päättyi neljännen kentän alkumetreille. Uusilla yrityksillä pääsin jo hieman pidemmälle, mutta kenttä ei siltikään mennyt läpi.

TMR:n läpäisytavoitteessa on, että pitäisi läpäistä kahdeksan kenttää ja kerätä 10 000 pistettä. Hieman rupesi kuumottamaan, että miten ihmeen hankalia muut kentät sitten ovat kun tämä neljäskin on jo näin paha.

Vilkaisin ohjekirjaa ja siellä kerrottiin, että pelissä on neljä kenttää - mitäs ihmettä? Ilmeisesti TMR:llä on käynyt pieni merkkausvirhe tämän suhteen, sillä todellisuudessa pelissä on vain nämä neljä kenttää ja jokainen niistä sisältää kentän jälkeisen bonuksen. Luultavimmin TMR laski nämä bonukset erillisiksi kentiksi.

Huokaisin helpotuksesta, sillä olin jo päässyt pelin viimeiseen kenttään, hurraa.

Jokaisen kentän läpäisyn jälkeen alkaa pieni bonus-osio jossa keräillään pisteitä. Kentissä on karsintarajat ja tarvitsee tietyn määrän pisteitä jotta selvittää tiensä seuraavaan kenttään. Nämä bonus-osiot takaavat sen, että seuraavaan osioon pääsee.

Bonus-osioissa pätee samat säännöt kuin perus pelissä - pannutuksista kuluu elämiä. Nämä karsintarajat eivät missään välissä koitunut ongelmaksi. Ihan sama miten kentän pelasi, aina löytyi tarpeeksi pisteitä jotta pääsee seuraavaa kenttää yrittämään.

Bonus-osioissa hypitään tynnyreiden yli, väistellään liikennekartioita tai kikkaillaan half-pipessä. Half-pipe on täysi vitsi, sillä kun tässä ei tarvinnut sen kummemmin pisteitä keräillä, kannatti vain luistelemaan suoraan maaliin :D

Pitkäaikaisena ongelmana oli, että en päässyt neljänteen kenttään tarpeeksi hyvien lisärien turvin, sillä kolmas kenttä söi niitä armottomasti. Kolmannen kentän vasemmassa reunassa meni suora tie ja päätin testata voiko siellä rullaluistella.

Tielle pääsi nurmen kautta ja suureksi yllätykseksi Kirk ei kaatunut tätä ylittäessään. Kun tielle pääsi, siellä toden totta pystyi rullaluistelemaan ja luisteleminen on monin verroin helpompaa kuin "pääväylällä". Ei tarvinnut kuin hyppiä muutamien rantapallojen ja koirien yli. Tämän vuoksi kentässä ei kaatumisia tullut kuin muutama.

Neljäs kenttä oli edelleen todella hankala, siinä ei ollut mitään helpottavaa osiota. Kuitenkin kun elämiä on enemmän jäljellä kiitos kolmannen kentän, kenttä viimein meni maaliin asti. 

Neljännen kentän bonus-osioon, Super Rollerblade Challengeen vaaditaan 10 000 pistettä jotta siihen pääsi osallistumaan. Pisteet olivat kasassa viimeistään kolmannen kentän alussa joten tämä ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia.

Tämä mainostettu ja eeppisesti nimetty bonus-osio ei tuonut mitään uutta peliin. Se yhdisteli laiskasti kaikkien kolmen kentän bonukset yhteen pakettiin. Kolme kertaa täytyi samat esteet luistella läpi ja peli oli sitten siinä.

Läpäisyn jälkeen minulle kävi pieni kohellus ja screenshottia ottaessani painoin vahingossa resettiä...loppukuvat jäi näkemättä :D No, alusta vaan ja seuraavalla kerralla pidin huolen, että pidän sormeni kaukana resetiltä. 

Loppukuvat pärähtivät ruutuun ja sijoituin toiseksi. Lopputekstit rullasivat ruudussa ja periaatteessa tämän olisi voinut jättää tähän, mutta halusin kuitenkin saavuttaa kultamitalin, joten ei kun vielä kerran alusta...

Kultamitaliin vaadittiin 20 000 pisteen raja ja edellisellä yritykselläni pisteitä oli 18 000. Resettiyrityksen pisteitä en kerinnyt katsomaan, mutta en usko, että silloinkaan tuo raja olisi ylittynyt.

Pelin pääsee noin 10 minuuttiin läpi joten helppo oli pelata uudelleen alusta loppuun asti. Neljäs kenttä alkoi sujua jo huomattavasti paremmin ja pääsin viimeiseen bonus-osioon 19 000 pisteen turvin. Mitään mullistavaa muutosta ei tarvinnut tehdä, ainoastaan hypin enemmän tynnyreiden yli joista sai mukavasti pisteitä.

Half-pipen pystyi edelleen luistelemaan suoraan läpi. Pääsin juuri ja juuri tuon maagisen 20 000 pisteen rajan yli! Rullaluistelu on hyvä lopettaa kunnon pokaali kourassa :)

Todella väsynyttä settiä. Varmaan ollut todella hupaisaa saada tämä peli lapsena ja paukuttaa se hetkessä läpi... 

Conan

Games Beaten: 430/709

Genre: Action

Goal: Defeat the Pharaoh (Stage 8)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 6/10

Eräänä yönä salaperäinen vanha mies nimeltä Nemonios pölähtää ulos nuotiosta kuin taikaiskusta ja kertoo Aquilionian valtaistuinta tavoittelevalle Conanille legendan. On olemassa neljä muinaisten kuninkaiden uurnaa jotka ovat kadonneet Callahanin kryptasta.

Se, kuka palauttaa uurnat oikeille paikoileen, kruunataan Aquilionian kuninkaaksi.

NES-projekti jatkuu pienen tauon jälkeen ja mistään kovin kevyestä laskeutumisesta homman pariin ei voida puhua. Kaverini tuossa yksi päivä kysyi, että olenko jo Conanin pelannut ja kieltävän vastauksen jälkeen se päätyi seuraavaksi listalle.

Jälleen yksi AVGN -videosarjasta tuttu peli mitä en ollut koskaan testannutkaan. Nörtin videosta käy ilmi, että hyvin kryptisestä ja kankeasta pelistä on kysymys. AVGN:n kuvaus osui tällä kertaa ihan nappiin, pelaaminen oli kauttaaltaan juuri tätä.

Pelaamisen lomassa ihmettelin kenttien teemoja miten ne oikein liittyvät elokuvan eri vaiheisiin. Yllättävänä vastauksena on, että ei mitenkään. Elokuvan katsomisesta on vierähtänyt tovi, mutta ihan näin huonoa muistia en kuitenkaan vielä omaa.

Läpäisyn jälkeen hieman asiaa tutkiessani paljastui, että peli on aikoinaan Amigalle julkaistu Myth: History in the Making ja tähän NES-versioon on vain tällätty Conanin sprite päälle. Aivan loistavaa lisenssillä perseilyä ja kansalaisten kusetusta!

Peli on kahdeksan kentän pituinen tasoloikka ja lähes jokaisessa kentässä on jotain kieroilua luvassa. Se hyvä puoli tässä on, että kentät ovat todella lyhyitä noin 1-2 minuutin pituisia töräyksiä. Pelissä on vain kaksi lisäriä käytössä ja jatkomahdollisuutta ei ole. Kenttien lyhykäisyyden vuoksi tämä ei ihan älyttömäksi ongelmaksi muodostunut.

Näinkin yksinkertaiseen tasoloikkaan (jos kryptisyyksiä ei lasketa) on saatu melkoisen monimutkaisen kontrollit. Pelkkien hyppyjen opetteleminen vei pienen tovin jotta ne omaksui täysin. Kun D-padista painaa ylöspäin, hyppää Conan suoraan ylös. Jos painaa samanaikaisesti vasemmalle tai oikealle, hyppy lähtee valitsemaansa suuntaan. Tätä kutsutaan ns. lyhyeksi hypyksi.

Jos haluaa hieman pidemmän loikan tehdä, täytyy painaa D-padista alaspäin. Tässä on vielä sellaisena kivana päänsekoittajana seikka, että alaspäin painettaessa Conan hyppää automaattisesti eteenpäin siihen suuntaan, mihin hän katsoo. Kun hyppy on käynnissä, ei voi Conania ohjata mitenkään vaan hän laskeutuu aina samaan kohtaan, riippuen tietysti kumman hyppytyylin on valinnut. Poikkeuksena suoraan ylöspäin hyppääminen, silloin voi Conania hieman ohjata haluamaansa suuntaan.

Lyöminen hoidetaan A-napilla ja lyöminen B:llä. Näillä ei hirveästi eroa ollut, mutta yleensä turvauduin enemmän potkuihin kuin nyrkkeihin. Kentistä löytyy erilaisia aseita ja myös viholliset pudottavat niitä energian lisäksi. Conan ei suinkaan poimi asioita automaattisesti vaan ne täytyy itse kerätä. Mutta hmm, mitenhän kerääminen tapahtuu kun kaikki napit ovat jo käytössä?

No sehän hoituu niinkin yksinkertaisesti kuin painamalla A + alaspäin. MUTTA, järjestyksen täytyy olla A + alaspäin, sillä toisinpäin Conan tekee tuon pirullisen pitkän loikan. Muutamat typerät rotkoon putoamiset tapahtui tämän asian vuoksi kun yritin taistelun tiimellyksessä nopeasti kerätä aseita. Vihollisten pudottamat energiat liikkuvat eteenpäin ja niiden kerääminen oli välillä tuskallista kun täytyi painaa useampaa nappia samaan aikaan.

Joutui hetken oikein keskittymään ja miettimään mitä nappeja sitä pitikään painaa.

Kun kyse on pelistä missä ei ole loputtomia continueja, niin miksipäs sitä täytyisi antaa hahmolle täydet energiat pelin alkuun. Tämä sama toistuu myös kuoleman jälkeen ja ensimmäinen asia mitä täytyy tehdä on farmata energiat täyteen. Väsynyttä pelisuunnittelua.

Myös kentän läpäisyn jälkeen seuraava kenttä alkaa niillä energioilla mihin edellinen loppui. Joistain kentistä ei saa kerättyä lisää energiaa joten piti muistaa milloin täytyi farmailla energiat täyteen. Onneksi tietyt viholliset pudottavat lähes aina energiaa joten homma ei liian pitkää vienyt. 

Aikaisemmin mainitsin tuon kenttien kryptisyyden ja heitän muutaman esimerkin aiheeseen liittyen. Jo ensimmäisen kentän alussa tätä tulee aimo laidallinen testattavaksi ja tämän AVGN selitti melko tarkasti videossaan. Kuten todettu, viholliset pudottavat aseita ja ensimmäinen kenttä alkaakin pienellä grindaus -osiolla. Vihreät lentävät möllit pudottavat tulipalloaseen ja luurangot miekan. Tulipallot ovat kertakäyttöisiä, mutta miekka jää inventaarioon kun sen on kerran saanut.

Luurangot eivät toki pudota miekkaa heti, vaan joutuu useamman pieksämään jotta kapistus putoaisi. No ei tässä vielä mitään, mutta miekalla täytyy katkaista kentän alusta löytyvä köysi jonka jatkeena roikkuu luuranko. Kun tämän on suorittanut, vihtahousu talikkoineen spawnaa ruutuun ja hänet kun tuhoaa tulipallolla, saa talikon käyttöönsä. Talikko on ainoa ase jolla voi ensimmäisen kentän pomon, Cerberuksen voittaa. Luulot pois heti ensimmäisessä kentässä :D

Neljännen kentän viikinkilaivassa ei ollut päätä eikä häntää. Ihanana lisämausteena taivas salamoi siihen tahtiin, että epileptikot saisivat kohtauksen. Laivan yläosassa nököttää jokin lintu ja se täytyisi saada tapettua jotta kenttä päättyy. Lintu tulee alas vasta kun on tappanut kolme viikinkiä. Välillä lintu ei tule sellaiselle etäisyydelle, että sen voisi tuhota. Jos tässä tarpeeksi hidasteli, salama tappoi Conanin yhdestä iskusta. 

En oikein mitään logiikkaa keksinyt tähän sillä välillä salama ilmestyi todella nopeasti ja välillä sai monia viikinkejä tappaa ennen kuin se ilmestyi. Kenttäsuunnittelukin on melko loistavaa, sillä koko roska on tämä muutaman ruudun levyinen viikinkilaiva jonka pääsee parhaimmillaan alle minuutissa läpi.

Viidennen kentän puolivälistä löytyy noitaroviossa palava nainen ja ilmapyörteiltä näyttäviä asioita. Pyörteet kuljettivat Conania ihan mihin sattuu ja ensimmäisellä kerralla meninkin vain niistä ohi aina pomolle asti. Pyörteet eivät kuitenkaan hävinneetkään ruudulta pomon ilmestymisen jälkeen vaan härnäsivät koko pomotaistelun ajan. Eihän taistelemisesta tullut yhtään mitään.

Päänraapimisen jälkeen intternetti käyttöön ja sieltä selvisi, että rovion vieressä olevalla soihdulla saa nämä ilmapyörteet tapettua. Ilmeisesti ne eivät olekaan ilmapyörteitä vaan jotain kummituksia. Tämän jälkeen eteneminen helpottui suunnattomasti. Eipä tullut mieleenkään alkaa hakkaamaan "ilmapyörteitä" soihdulla :D Kentän omituisuus ei kuitenkaan ihan vielä tähän loppunut, sillä pomon kanssa oli myös hieman ongelmia.

Siihen ei meinannut millään osua ja ainut milloin osuma saattoi mennä perille, oli kun lohikäärmeen pää oli ihan ala-asennossa. Siltikin näytti, että ammus menee ohi. Katsoin alkuperäisen Mythin samaista pomotaistelua ja siinä näkyy selkeä kohta mihin pomoa pitää ampua ja näkee suoraan milloin osuma tulee :D

Vielä erityismainintana viimeisen kentän ihana arvausleikki! Toiseksi viimeisestä kentästä täytyy kerätä neljä kuninkaiden uurnaa jotka sitten asetellaan viimeisessä kentässä oikeille paikoille. Jos uurnan asettaa väärään kohtaan, lähtee henki. Pelissä kun on vaan se kaksi lisäriä, niin tämähän olisi ollut todella hupaisa selvittää ilman ulkopuolisia apuja.

Kolmannen kentän kohdalla meni moti täysin ja katsoin kaikki ratkaisut netistä. En halunnut tälläiseen paskakikkareeseen tuhlata aikaani. Pelissä ei selkeästi oltu ilmaistu mikä on suunniteltua ja mikä ei, en halunnut lähteä arvailemaan oikeita ratkaisuja.

Pomot tässä pelissä olivat aika mitäänsanomattomia. Yllä mainitsemani lohikäärmeen lisäksi löytyi Hydra joka toimittaa kolmannen kentän pomon virkaa. Kentästä löytyy Medusa jonka kaula täytyy katkaista ja sitten päätä käytetään aseena Hydraa vastaan. Hydran päät kuolevat kahdesta osumasta, mutta välillä kuoleminen tapahtui viiveellä. 

Saattoi mennä useampi sekunti, ennen kuin pää tuhoutui. Tämän vuoksi alussa tuli tuhlattua ammuksia jo kuolleisiin päihin. Hydraa pystyi vahingoittamaan esimerkiksi tulipalloilla, mutta ne eivät tehonneet läheskään niin hyvin kuin Medusan pää.

Muihin bosseihin sitten päti tuttu kaava, että ammu sitä kunnes se kuolee. Ei niihin sen kummempaa taktiikkaa ollut. Jokaisen pomon kanssa on sama ongelma, että ei oikein tiennyt tekikö siihen vahinkoa vai ei. Aina hieman yllättäen pomo alkoi räjähdellä ja hävisi ruudulta.

Hankalimmiksi kentiksi osoittautui kolmas ja kuudes sillä ne sisälsivät paljon tasoloikkaa. Jotkin hypyt täytyi tehdä ihan reunalta tai hypätä kohti tuntematonta ja toivoa, että alapuolella olisi taso mille laskeutua. Kuudennessa kentässä oli heti alkupuolella kolme hyvin inhaa hyppyä jotka täytyi tehdä tason reunalta tai muuten tippui kuolemaansa.

Aluksi olin siinä luulossa, nämä hypyt täytyisi suorittaa pitkän hypyn turvin, mutta aina hyppy jäi joko liian lyhyeksi tai kävelin liian lähelle tason jolloin putosin suoraan kuolemaani. Pitkää hyppyä ei voi vauhdista tehdä, sen opin kantapään kautta. Hyppynä täytyikin käyttää lyhyempää versiota jonka pystyi tekemään vauhdista, sai paljon enemmän pituutta. Hauskana huomiona, että tätä pitkää hyppyä tarvitsin vain kerran koko pelin aikana yhdessä kolmannen kentän tasolta tasolle hypyssä. Oli siis todella kannattavaa tehdä näinkin monimutkaiset kontrollit peliin.

Onneksi kuudennen kentän hankaluudet jäivät näihin kolmeen hyppyyn, sillä loppupuolella hyppyjen epäonnistuminen ei koitunut kuolemaksi. Yleensä pääsin kuudenteen kenttään joko yhdellä tai nollalla lisärillä ja monet yritykset kaatuivat näihin ensimmäisiin hyppyihin.

Onnistuin kuin onnistuinkin selvittämään hankalat hypyt ja kenttä alkoi etenemään vauhdilla. Harmillisesti kuitenkin vain nollalla lisärillä, sillä perinteisesti olin menettänyt yhden jo pelin alkupuolella inhan RNG:n takia. Toisen kohelsin sitten heti tämän kuudennen kentän alussa. 

Vaikka kentän lopussa odottaakin kestävähkö pomo, taistelun aikana ruudulla pörrää normi vihollisia joilta sai kerättyä energiaa täyteen. Taistelua ei voinut periaatteessa hävitä. Silti otin taistelun erityisen varovaisesti koska en halunnut joutua takaisin pelin alkuun.

Seitsemäs kenttä on jokin Egyptin pyramidi jossa tehtävänä on kerätä neljä uurnaa ja Ankh -risti. Kenttä on hieman sokkeloinen ja uurnien sijainnit vaihtelevat. Edelleen takaraivossa jyskytti fakta, että Game Over on ihan nurkan takana jos pelaa huolimattomasti. Onneksi minulla kävi mahtava tuuri ja uurnat olivat todella lähellä toisiaan. 

Kentän pomokaan ei saanut minua nitistettyä ja sainkin sen tuhottua niin, että energiaa oli mukavasti jäljellä. Kaksi pelin viimeistä kenttää on siinä mielessä armottomia, että kummastakaan ei saa energiaa lisää. Tein fiksusti kun jäin kuudennen kentän pomon tuhoamisen jälkeen farmaamaan energiani täyteen :)

Viimeinen kenttä sisältää tuon ihanan uurna -arvausleikin ja viimeisen pomon. Uurnien oikein laittamisen jälkeen saa käyttöönsä kirveen jolla sitten viskotaan faaraon päätä naamaan. Tämä ei ole alkuperäisen Myth -pelin viimeinen pomo, mutta ehkä vielä vähemmän Conanin teemaan olisi sopinut Shooter -tyylinen avaruuslentely missä ammutaan jotain sinistä paholaista :D

Faaraon pää on naurettavan helppo, sillä kirves torjuu sen ampumat tulipallot. Kun seisoi vain oikeassa kohdassa, sai tulipallojen lisäksi osumaa itse faaraoon. Täytyy kuitenkin myöntää, että hieman silti kuumotti nollan elämän vuoksi. Kuumottelu oli turhaa ja ei kauaa mennyt kun faarao räjähteli muiden pomojen tavoin.

Kylläpä oli kurja peli. En tätä voi suositella kenellekään.