The Karate Kid

Games Beaten: 385/709

Genre: Action

Goal: Defeat Chozen (Stage 4)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 4/10

Luuletko pystyväsi käsittelemään todellista kamppailulajihaastetta? Miltäs kuulostaisi johdattaa Daniel-san läpi esteiden, ansojen ja muiden haasteiden jotka tulevat hänen tielleen?

Mutta älä luulekaan, että selviäisit pelkästään taistelemalla, sillä tällä kertaa pelkät nyrkit ja potkut eivät ole riittäviä...sinun täytyy laittaa koko kamppailulajitaitosi peliin.

Kurinalaisuutesi ja sisäinen hallintasi voi olla se mikä pelastaa sinut kuolemalta. 

Monelle varmasti tuttu peli AVGN:n alkupään arvosteluvideosta. Itsekin kyseisen pätkän monta kertaa katsonut ja kyllä videolta välittyy pelin visvaisuus.

Pelihän pohjautuu The Karate Kid elokuvasarjan toiseen, vuonna 1987 ilmestyneeseen jatko-osaan koska oli loogista tehdä peli juuri ajankohtaisen elokuvan pohjalta kuin paljon vanhemman. Ensimmäinen leffa sen sijaan ilmestyi jo vuonna 1984. Ensimmäisen The Karate Kidin olen joskus nuorena tainnut katsoa, mutta tätä jatko-osaa. Luulisin kuitenkin, että huomattavasti laadukkaammasta tekeleestä on kyse kuin tämä videopeli.

Vaivaiset neljä kenttää täytyy kahlata läpi paskoilla kontrolleilla ynnä muulla kuonalla. Muutama lisäri ja ei continueja mikä ei kuitenkaan muodostunut suuremmaksi ongelmaksi pelin pituuden takia.

Ensimmäinen kenttä on periaatteessa harjoittelua ja siinä piestään muutama vastustaja jonkinlaisessa turnauksessa. Ei tässä oikein mihinkään kisatunnelmaan pääse kun vastustajat kuolevat muutamalla iskulla. Daniel LaRussolla on käytössään ihan perinteisen potkun ja lyönnin lisäksi hyppypotku sekä kyykystä potkaisu.

Jotenkin jumiuduin käyttämään lyöntiä vaikka jo AVGN:n videosta selviää, että potku on paljon parempi. Lyönnillä pärjäsi onneksi suhteellisen hyvin joten se sai kelvata. Pelistä löytyy bugi, joka periaatteessa rikkoo kenttien normaalisti pelaamisen joten sama se miten vihollisia pieksi. Tästä lisää hieman myöhemmin.

Oikeassa yläkulmassa näkyy kaksi symbolia; C ja D. Nämä edustavat erikoisliikkeitä - C on potkulle ja D lyönnille. Ensimmäisessä kentässä erikoispotkuja on käytössä neljä kappaletta ilmeisesti harjoittelumielessä. Ne tekevätkin jäätävästi vahinkoa vastustajiin.

Muissa kentissä erikoisliikkeitä saa vaan vihollisten pudottamana. Ne toimivat myös energiantäyttöinä mikä on hyvä lisä! 

Pelissä on pääosin vain yhdenlaisia vihollisia - viimeiseen kenttään on laitettu mukaan muutama keihäällä varustettu ukkeli. Chozenin joukkoja puskeekin jatkuvalla syötöllä ruudulle vaikka seisoisi ihan vaan paikallaan. Paras taktiikka on edetä jatkuvasti ja mättää edessä olevat ukot hengiltä.

Vihollisen joukkoihin on välillä todella hankala osua. Sitten taas välillä ukkoa kaatui kuin metallipäitä moshpitissä. En oikein tiedä mistä tämä johtui, sillä sitä tapahtui ihan missä tahansa kentässä.

Vihollisten kropat on ilmeisesti päällystetty jollain kumimassalla, sillä jos viholliseen osui, kimposi siitä hyvän matkaa taaksepäin. Tämä aiheutti monenlaisia ongelmia kuten rotkoihin lentämisen. Jos sattui sellainen ikävä tilanne, että viholliset olivat piirittäneet Danielin, pomppi hän kuin superpallo vihollisten välissä ottaen osumaa ukkojen nyrkeistä ja potkuista. Tästä lukosta oli todella hankala päästä irti.

Kolmannessa kentässä tämä Danielin poukkoilu muodostui suuremmaksikin ongelmaksi kun tässä tasossa ukkojen lisäksi on kaikenlaista ilmassa lentelevää rojua. Rojuihin osuessa lentää yhtä pahasti taaksepäin kuin ukkoihinkin osuttaessa.

Kentissä on paljon bonustasoja ja ne ovat pelin paras osuus. Löytyi kolme erilaista; jääpalikoiden tuhoamista kädellä, heiluvan vasaran väistämistä ja kärpästen nappailua syömäpuikoilla. Jos bonuksessa pärjäsi hyvin, palkittiin pisteillä ja erikoisliikkeillä.

Tykkäsin näistä vaikka en onnistunutkaan keksimään mitä heiluvassa vasarassa täytyi tehdä. En sen paremmin jaksanut alkaa ohjekirjasta selvittämään asiaa joten annoin asian olla.

Bonuksia löytyi ihan randomisti kun vain hyppi kentän eri kohdissa. Monesti niitä löytyi vaikka ei olisi moiseen edes juuri sillä hetkellä halunnut. 

Onneksi pelin koodaajat olivat huolimattomia ja tähän oli päässyt erittäin ihana bugi mukaan! Jostain syystä ruudulla näkyvien vihollisten lukumäärä on rajoitettu kahteen kappaleeseen. Kun tuo luku on täynnä, ei enempää vihollisia spawnaa ruudulle.

Jos onnistui saamaan molemmat viholliset Danielin taakse, ne vain kävelivät perässä eikä kentässä ollut enää mitään vaaraa :D Viholliset kävelivät vielä Danielia hitaammin, joten he eivät millään voineet saada kiinni. Kahden vihollisen saaminen vasemmalle puolelle ruutua ei ollut aina ihan niin helppo juttu, mutta siihen löytyi muutama kikka - jokaisessa kentässä hieman erilainen setuppi.

Toisessa kentässä kikka tapahtui hieman tuurilla, sillä tasojen päältä putoavat viholliset putosivat välillä liian nopeasti alas eikä niitä saanut Danielin taakse. Kenttä on kuitenkin aika helppo joten tässä ei ollut niin väliä onnistuiko vai ei.

Kolmannessa, pelin vaikeimmassa kentässä tämä kikka onneksi onnistui todella helposti. Kentän alkupuolella on korkea kohta jonne viholliset eivät pääse. Ne automaattisesti jäävät junnaamaan seinää vasten ja ukoista pääsi näppärästi hyppäämään yli. Harmillisesti bugia ei voi tässä kentässä hyödyntää ihan loppuun asti, sillä myöhemmin tulee toinen korkea seinä mistä viholliset eivät pääse yli :(

Neljännessä kentässä homma toimii kuin unelma. Heti alussa hakkaa muutaman ukon jolloin jossain vaiheessa molemmat spawnaavat selän taakse. Tämän kentän voi kävellä alusta loppuun asti ukot takanaan, mikä on äärettömän hyvä juttu. Kenttä olisi normaalisti lähes pelikelvoton, sillä kentässä olevat keihäillä varustetut ukot on todella hankala tuhota. Niistä ottaa pakosti reilun siivun vahinkoa ennen kuin ne saa hakattua kuoliaaksi.

Periaatteessa ainut vaara tässä kentässä on puolen välin tuntumassa oleva bonustaso. Bonuksiin kun joutuu automaattisesti, tämän yli oli osattava hypätä, ettei näin käynyt. Kun bonuksesta tulee takaisin kenttään, on takana seuranneet ukot hävinneet ja ne on todella hankala saada uudelleen seuraamaan tässä vaiheessa kenttää. Tavallaan surkuhupaisaa, että bonus mistä kerätään pisteitä ja erikoisliikkeitä onkin kentän pahin vastus :D

Jokaisen turnauksen jälkeisen kentän pomon virkaa toimitti Chozen. Ensimmäinen kohtaaminen oli hieman satunnaista, sillä välillä ukon sai hoideltua ilman suurempia osumia, toisella kertaa tuli turpaan oikein huolella. Kolmannessa kentässä ei pomoa tarvinnut edes tappaa vaikka ohjekirja väittikin toista.

Päämääränä on pelastaa tyttö tolpannokasta ja sen pystyi tekemään saman tien, kun tolppa ilmestyi ruutuun. Viimeinen kohtaaminen Chozenin kanssa sujui ongelmitta, pääsin sen ensimmäisellä yrityksellä läpi. Suurempi ongelma oli päästä itse taisteluareenalle :D

Kun areenan reunalle saapui, perus vihollisia spawnasi edelleen ruutuun. Areena on pieni saari ja jos väärään aikaan hyppäsi sinne, osui perus viholliseen ja tippui veteen. Kesti jokusen lisärin verran, että sai hypyn ajoituksen kohdilleen.

Chozenia vastaan vaihdoin taktiikkani potkuihin ihan vaan siksi, koska minulle oli jäänyt yksi erikoispotku varastoon. Siitä sitten tuli jatkettua potkimista ja sehän kannatti, ei tehnyt tiukkaakaan ukon kukistaminen. Katsoin jälkeenpäin yhtä läpäisyvideota ja siitä selvisi, että pelastettava nainen, Kumiko pystyy putoamaan reunan yli veteen joka johtaa sitten lisärin menetykseen.

Likka oli todella reunalla kun sain Chozenin tapettua ja tuskin hän olisi enää montaa sekuntia reunalla keikkunut. Kävipä tuuri! En oikein tiedä millä logiikalla Kumiko siirtyy reunaa kohti, ehkä taistelijoiden sijainnilla on jotain tekemistä asian kanssa.

Nyt on tämäkin mestariteos pelattu läpi. Jälleen yksi peli siihen kuuluisaan "ei ikinä enää" -kasaan.

Jeopardy! Junior Edition

Games Beaten: 384/709

Genre: Party

Goal: Win a Single Game

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 3/10

Rare teki sen taas! Peli kärsii samasta ongelmasta kuin Wheel of Fortunen nuoremmille tarkoitettu versio; se on liian hankala. Liikaa kysymyksiä mitkä olisi selkeästi kuulunut aikuisten versioon.

Näin Suomalaisena tähän sai vielä ekstra vaikeusastetta kun ei ihan tuo Amerikan historia ole täydellisessä muistissa. Sentään tässä on vastapainona todella helppojakin aihe-alueita.

Itse pelin ideasta en tässä ala sen tarkemmin selittämään kun sen olen jo aikaisemmin tehnyt, mutta tämä toimii ihan samalla tavalla kuin aikuisten versiokin.

Pelin alkuvalikossa hahmoja selaillessani huomasin yhden tytön spriten näyttävän siltä, että hänet olisi kertaalleen kaivettu haudasta pelailemaan Jeopardya. Muiden hahmojen valintaa ei tarvinnut sitten edes miettiä, kuolleella likalla mennään!

Itse asiassa muutama muukin hahmo näytti kertaalleen kuolleelta tai muuten vain vinksahtaneelta. Tämähän on vain positiivista, vinksahtaneet, hieman oudon näköiset hahmot ovat mieleeni.

Peli otti minulta luulot pois heti alkupuolella muutamalla todella kiperällä aihe-alueella. Amerikan historia ja vanhat TV-sarjat eivät ihan lähtenyt ja en uskaltanut vastailla juuri mihinkään kysymyksiin ettei rahat mene miinukselle.

Jeopardyssa on vielä aika tarkkaa, että sana tai lause kirjoitetaan oikein. Olin todella suolainen kun minulta evättiin rahat "kirjoitusvirheen" vuoksi. Kysymyksessä oli, että "mikä pyöreä syötävä kuuluu aamiaispöytään?".

Vastasin tietysti, että "pancake", mutta ikea vastaus olisi ollut "pancakes". Kysymys oli vielä muotoiltu sellaiseen muotoon, että olisi tuo yksikkökin kelvannut. Hieman julmaa ja vielä tälläisessä lasten pelissä!

Joihinkin kysymyksiin jätin vain suosiolla vastaamatta kun kirjoitusasu oli hieman hakusessa. Osasin kyllä lausua vastauksen, mutta kirjoitus oli niin ja näin. Monet dollarit olisin menettänyt jos olisin mennyt näihin vastailemaan.

Tästä löytyi myös todella typerä "2word rhymes" -aihe alue. Tässä tarkoituksena oli keksiä kaksi samantyylistä sanaa jotka rimmasivat keskenään korvaten ruudulla näkyvät vinkit. Aivan jäätävän typeriä oikeita vastauksia enkä keksinyt näihin yhtään mitään. Ehkäpä jos äidinkielenä olisi englanti, olisi tähän saanut jotain aikaiseksi.

Daily Double -bonuskysymykseen ei hirveästi tullut dollareita tuhlattua. Tämä bonus saattoi siis löytyä mistä vaan jonkin aihe-alueen kysymyksestä randomilla. Ennen kysymyksen paljastamista täytyi päättää, millä summalla halusi lyödä vetoa ja sen summan sitten voitti oikein vastaamalla.

Yleensä heitin joko viisi tai kymmenen dollaria koska luotti itseeni ei ollut niin kova :D 

Yllättävän pitkään tätä sai pelata ennen kuin meni läpi. Muutaman tonnin voitoilla ei pitkälle pötkitty kun tietokonevastustajat tykittivät oikeita vastauksia kuin liukuhihnalta. Niin ja vaikeusasteena toimi oletuksena oleva EASY.

Millaistahan nöyryytystä HARD -vaikeusaste olisi ollut :D Yleensä selvisin kisan viimeiseen osioon jumbosijalla ja eihän siinä auttanut kuin iskeä kaikki massit pöytään ja toivoa, että itse vastaa oikein ja tietokonevastustajat väärin. Viimeisessä osiossa on mahdollista nousta viimeiseltä sijalta ensimmäiseksi jos käy hyvä tuuri ja on riittävästi kahisevaa. Eipä moista onnenkantamoista tullut kertaakaan.

Kun kyse on tälläisestä vanhasta NES -pelistä, datan määrä on rajallista mitä kasetille voi työntää. Tämä kääntyi loistavasti edukseni ja samoja aihe-alueita alkoi näkymään ruudulla yhä enemmän. Hieman laiskuuttakin Raren puolella on ollut, sillä näissä aihe-alueissa samat kysymykset ovat saman rahasumman alla. Ulkoa muistamalla onnistui isoja potteja voittamaan :)

Alkoihan se peli viimein sujumaan tämän ansiosta ja olinkin viimeisessä osiossa reilun kahden tonnin johdossa! Luotin siihen, että vastustajat eivät laita mitään järisyttäviä määriä likoon omista rahoistaan ja voitan ns. ilmaiseksi.

Heitin satasen pöytään jotta omia vaivalla keräämiäni rahoja ei mene liikaa hukkaan. Tietysti tällä kerralla tuli helppo eläin-aiheinen kysymys ja kerrankin vastasin oikein. Toinen kilpakumppaneistani vastasi myös oikein ja koska hän oli laittanut reilusti rahaa kysymykseen, voitti hän pelin. Ei Saatana, kerrankin pääsin todella hienosti tähän viimeiseen osioon ja se sitten murenee näin. Olisi vaan pitänyt uskaltaa laittaa enemmän rahaa kysymykseen.

Uutta yritystä tiskiin ja eikä aikaakaan kun olin jo viimeisen kysymyksen äärellä. Tällä kertaa tilanne oli herkullinen - itsellä reilu summa kahisevaa ja tietokonevastustajat lähes nollissa. Jostain syystä RNG päätti, että tietokonevastustajat koheltavat huolella. Toinen vastustajista ei edes päässyt yrittämään viimeistä kysymystä kun rahattomana ei siihen ole järkeä osallistua.

Tiesin jo, että olen varma voittaja koska vaikka vastustaja olisi laittanut kaikki rahansa peliin, ei hän olisi päässyt minun rahojeni ohi. Onneksi näin, sillä kysymys liittyi sisällissotaan ja juuri sillä hetkellä ei hirveästi tietoutta aiheesta löytynyt.

Turhan brutaali näin nuorten versioksi. Tuskin tätä on monikaan muksu jaksanut sen yhden kerran testailun jälkeen pelata. Rarella on huono tapa tehdä liian samankaltaisia vaikeusasteita nuorille ja aikuisille. 

Kyllähän tämän nyt kerran pelasi läpi, mutta eipä tarvitse toiste koskea.

John Elway's Quarterback

Games Beaten: 383/709

Genre: Sports

Goal: Win a Single Match

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 3/10

John Elway's Quarterback on peli, mitä olet odottanut! Meno on niin aitoa, että voit nähdä tilanteet kuin oikea pelinrakentaja. Voit syöttää palloa, juosta pallon perässä ja tehdä taklauksia.

Peli on nimetty pelinrakentajan mukaan kuka on voittanut kahdesti American Football Conferencen ja vuoden pelaaja palkinnon joten tämä on tehty jokaista muksua varten tai hieman vanhempaa tyyppiä joka on halunnut pelata pelejä kuin John Elway.

"Toivon, että nautit minun PELINRRAKENTAJA pelistä yhtä paljon kuin minä" -John Elway

Aikaisemmasta Amerikkalaisesta jalkapallosta on vierähtänyt tovi ja enhän minä enää kunnolla muistanut lajin sääntöjä :D Muisti palaa pätkittäin ja kyllähän perusteet sitten hetken pelailun jälkeen tuli mieleen.

Todella käppäinen peli, ehdottomasti sitä heikointa antia Rarelta. Kovat on mainospuheet ohjekirjassa, mutta ei niillä kovin pitkälle pötkitä.

Tavoitteena on voittaa vain yksi matsi yhtä joukkuetta vastaan. Mitään säätöjä ei voinut tehdä, ainoastaan joukkueen voi itse valita. Valitsin huvikseni Denverin koska pidän John Denverin musasta!

Neljänneksen pituudet ovat oikeiden sääntöjen mukaan 15 minuuttia, mutta kun kyse on Nintendo sekunneista, tässä aika juoksee huomattavasti nopeammin. Hieno homma, pääsipähän nopeammin eroon tästä pelistä.

Perinteiseen tyyliin alku oli melkoista koheltamista. Yritin testailla erilaisia hyökkäyskuvioita, mutta melkein mikään ei vaikuttanut hyvälle. Viimein löytyi kuvio "Bomb" -nimeltään.

Tässä kuviossa pallo heitetään suoraan takana olevalle pelaajalle joka sitten heittää pallon eteenpäin. Tämä kuvio toimi todella hyvin kun malttoi hetken odottaa, että ukot menevät paremmille paikoille.

Paras tilanne oli, kun hyökätessä vastustajan pelaajat syöksyivät minun pelaajastani ohi ja sai rauhassa juosta monta jaardia eteenpäin. Näin onnistuin tekemään muutamia Touchdowneja!

Touchdownin jälkeen pääsee vielä yrittämään potkumaalia ja tämä homma on ihan täysin tuurista kiinni. Vaikka painoi oikeaan suuntaan, pallo saattoi lähteä ihan mihin sattuu. Yhden potkumaalin onnistuin tekemään.

Puolustaminen oli hankalaa puuhaa. Vastustaja teki ovelia kuvioita ja pääsi lähelle maalialuettani. Pari kertaa otin resetin kun vastustaja meni pisteissä johtoon. 

Ensimmäinen neljännes meni yleensä maalittomana, kun ei vaan millään saanut palloa kuljetettua maaliin. Toinen neljännes alkaa onneksi samasta tilanteesta mihin edellinen päättyi ja tästä pääsi kätevästi jatkamaan siitä mihin jäi.

Läpi menneellä yrityksellä sain toisen neljänneksen alussa tehtyä Touchdownin ja onnistuneen potkumaalin! Ei tosin mennyt kauaa kun vastustaja rankaisi ja teki saman tempun :(

Puoliajan jälkeen peli alkaa taas keskilinjalta ja täytyi toistaa sama homma mitä teki ensimmäisessä neljänneksessä. Näin teinkin ja sain pallon kuljetettua lähelle vastustajan maalia, mutta en maaliin asti.

Viimeisen neljänneksen alussa sain tehtyä Touchdownin! Onnistuin vielä puolustamaan hyvin ja sain ihan neljänneksen loppuun hyvän maalintekotilanteen, mutta vastustaja puolusti liian ärhäkkäästi ja maali jäi haaveeksi.

Eipä tuolla mitään väliä ollut, voitin pelin 13-7 :)

Mitäänsanomaton ja turha peli, onneksi tähän tuhrautui aikaa vain noin tunnin verran.

Totally RAD

Games Beaten: 382/709

Genre: Action

Goal: Defeat Edogy (Act 5)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Edogy, tuo alamaailman paha johtaja on aikeissa valloittaa suuren osan Californiasta. Hän päättää kidnapata yhden maanpäällä olevista asukkaista jotta saisi tietoa kuinka me ajattelemme, tunnemme ja valmistamme aseita.

Kidnappauksen kohteeksi valikoitui yksi maailman viisaimmista miehistä, tohtori joka sattuu olemaan Jaken tyttöystävän, Allisonin isä. 

Taikuri Zebediah haluaa auttaa jotta Edogyn suunnitelmat saadaan lytättyä. Zebediah opettaa Jakelle taikavoimia joiden avulla Edogyn kukistaminen olisi mahdollista.

Mukavaa kun tuntemattomat pelit jaksavat yllättää positiivisesti ja tässä on yksi loistava esimerkki. Yhden kuvan tästä olin joskus nähnyt, siinä ainut tietämykseni pelistä.

Nimestä voi päätellä, että tässä on reilusti juustoista kasari/ysärin alun läppää. Gnarly, i'm in dude!

Pelihän ei varsinaisesti kovin pitkä ole, vain viisi kenttää ja pomot päälle. Kentät on jaettu muutamaan osioon ja kuolemisen jälkeen aloitetaan aina osion alusta.

Pelin sankarina toimii Jake -niminen dude, jolla on käytössään taikavoimia joita tyyppi nimeltä Zebediah on opettanut hänelle. Jake osaa ampua taikaa käsistään ja B-nappia pohjassa painamalla ammusta pystyy lataamaan Mega Man -tyylisesti. 

Ammuksen lataamisessa on sellainen ongelma, että latauksen kanssa ei voi hypätä tai ammus lähtee itsestään liikkeelle. Kieltämättä jännä ratkaisu eikä tämän vuoksi latausta tullut hirmu monesti käytettyä. Perus ammuksella pärjäsi ihan hyvin.

Jaken taikavoimat eivät suinkaan tähän loppuneet vaan Starttia painamalla saa esiin vakuuttavan listan erilaisia taikoja. Löytyy energiantäyttöä, ajanpysäytystä, suojakilpeä ja muutama erikoisempi "kaikki viholliset ruudulta tuhoava" elementtihyökkäys.

Näiden lisäksi Jake osaa muuttua kolmeksi erilaiseksi eläimeksi - leijonaksi, kotkaksi ja kalaksi. Leijonaa ei tullut testattua lainkaan, sillä hoksasin nämä hienot muuntautumistaiat kun olin jo aika pitkällä pelissä. Kala ja kotka ovat todella ylivoimaisia, sillä niiden hyökkäykset tekevät paljon enemmän vahinkoa kuin Jaken taika-ammukset.

Eläimeksi muuntautumiset ovat todella hyödyllisiä monissa kentissä. Kala on luonnollisesti hyvä vedessä ja kotka lentelemään hankalien kohtien yli. Jotta näiden käyttö ei ihan överiksi menisi, on tähän laitettu pieni ehto. Mitään näistä hyödyntävistä taioista ei voinut käyttää jos on muuntautunut eläimeksi.

Jos halusi esimerkiksi energiansa täyttää, täytyi ensin käyttää taikaa joka muuttaa Jaken takaisin ihmiseksi jonka jälkeen pystyi taas käyttämään energiantäyttöä. Tämän jälkeen halutessaan pystyi uudelleen muuttumaan eläimeksi jos taikaa oli jäljellä.

Pelissä on siis myös taikamittari ja jokainen taika vie tietyn siivun siitä pois. Taiat eivät kuitenkaan mitään älyttömiä määriä vienyt kerralla ja esimerkiksi energiat pystyi täyttämään moneen otteeseen. Hieman mittarin kulumista täytyi kuitenkin seurailla jos halusi sen riittävän esimerkiksi pomotaisteluun.

Kentät ovat mukavan mittaisia ja täynnä herkullista tasoloikkaa. Muutamassa kentässä vastaan tuli vihollisia joita ei perus taika-ammuksella saanut hengiltä ellei kävellyt reilua matkaa taaksepäin. Ongelmana tässä oli sitten se, että vihollinen spawnasi takaisin jos oli liian kauaksi kävellyt. Todella mitätön ongelma ottaen huomioon, että taikoja käyttämällä tästäkin olisi selvinnyt kivuttomammin.

En ole varma onko pelissä loputtomia continueja kun vain yhden kerran kuolin Game Overiin. Game Overista rankaistaan sen verran, että joutuu kentän pelaamaan täysin alusta. Kentän läpäisystä palkitaan lisärillä mikä on hieno juttu.

Muutamaan otteeseen eteneminen oli hiuskarvan varassa kun sain viimeisellä elämällä pomon nujerrettua.

Pomot ovat upeita ilmestyksiä rumine naamoineen ja isoine spriteineen. Fanitan vanhoja kasari- ja ysärileluja - näistä bosseista tuli vahvasti fibat siihen suuntaan! 

Ihan järin vaikeita pomot eivät olleet, paria sai muutaman yrityksen kokeilla, mutta loput meni ensimmäisellä yrityksellä läpi. Eläimeksi muuttumisia kannatti hyödyntää pomojen kanssa, sillä esimerkiksi kotkalla pystyi helposti lentämällä väistelemään pomon ammukset.

Graafisesti peli on todella nätti ja selkeä. Muutamia "testaa ja muista" -kohtia on kenttiin laitettu mukaan esimerkkinä katosta putoavat kivenjärkäleet. Kentän loppupuolella taikamittarin määrää kannatti seurailla, sillä pomotaisteluun sitä ei saanut täyteen.

Jos pomossa meni kuolemaan, joutui takaisin aikaisempaan jatkopaikkaan. Mielestäni ihan hyvä ratkaisu kun peli ei järin vaikea ole.

Suurta huvitusta aiheutti pelin välivideot joissa esinntyi Zebediah. Näissä kohdissa oleva biisi kuulosti hyvin paljon Poliisiopiston Blue Oyster Bar -biisiltä, El Bimbolta :D

Peli eteni mutkitta ja huomasin olevani Act 5:ssa eli pelin viimeisessä koitoksessa. Kentän jälkimmäisen puolen grafiikoista tuli mieleen Vincent van Gogh taiteellinen tyyli. Tykkäsin erittäin paljon tästä ratkaisusta!

Viimeinenkään kenttä ei järin pitkä ollut, mutta se sisälsi todella paljon iskuja kestävän minibossin. Sitä saikin useampaan otteeseen yrittää ennen kuin mörkö tuhoutui. Paras taktiikka oli käyttää kotkaa jonka avulla minibossin ammuksia ja itse minibossia oli helpompi väistellä. Etuna tässä oli vielä, että kotka oli valmiina käytössä kun siirryttiin viimeiseen taisteluun.

Suureksi yllätykseksi viimeinen bossi, Edogy kuoli ensimmäisellä yrityksellä. Tällä jättimäisellä ritarilla oli kaksi muotoa ja molemmilla omat energiapalkit. Kun ensimmäinen vaihe on tuhottu, saa ritari pyörät alleen ja rullaa edestakaisin taisteluruutua.

Taistelu pysyy samana; vahinkoa pystyy tekemään vain kun Edogy laskee miekkansa päänsä edestä pois. Kotka oli tähän ainut ratkaisu Edogya vastaan, sillä ukko otti vahinkoa vain päähän ammuttaessa ja spriten ollessa iso on pääkin hyvin korkealla. Kotkalla pystyi myös väistelemään Edogyn ammukset erittäin näppärästi.

Todella hyvä peli ja varmasti tulen tämän vielä uudelleen pelaamaan läpi. Uudella kierroksella hyödynnän muuntautumistaikoja reilusti enemmän ja jo ensimmäisissä kentissä.

Pelin lyhyyden vuoksi tämä ei kaivannut edes minkäänlaista salasanasysteemiä, helposti pääsee pariin tuntiin läpi :)

Bomberman II

Games Beaten: 381/709

Genre: Puzzle

Goal: Finish Area 6-8

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

Bomberman kävelee aurinkoisena päivänä kadulla omissa ajatuksissaan kunnes hän huomaa, että paha kaksoisolentonsa astuu sisään pankkiin. Kaksoisolento ryntää ulos ja lähestyy Bombermania jättäen ryöstösaaliin hänen viereensä.

Poliisit saapuvat paikalle ja luulevat, että Bomberman on ryöstön takana! Tämä viaton kansalainen heitetään poliisiauton kyytiin ja nakataan tyrmään. Mikä nyt neuvoksi?

Tämän sinivalkoisen nappisilmän viimeinen seikkailu NESillä. Huimat viisi vuotta siihen meni, että tälle sarjalle saatiin jatkoa. Vaikka Bombermaneja onkin tullut pelailtua useammilla eri alustoilla, tämä NESin toinen Bomberman on jäänyt täysin välistä.

Pelissä on 48 kenttää ja ne on jaettu kuuden maailman kesken. Kuolemia tässä ei tarvinnut pelätä, sillä Game Overin sattuessa saa jatkaa samasta kentästä mihin oli päässyt ja sai pitää vielä osan power-upeistakin!

Löytyi salasanakin joten kaikki herkut on tähän peliin laiettu :)

Perinteistä Bomberman -meininkiä on tämäkin peli. Pommitetaan huonetta ja tapetaan kaikki örkit. Siinä sivussa täytyy löytää piilotettu ovi josta pääsi seuraavaan kenttään. Mukana on ensimmäisestä osasta tuttuja örkkejä, mutta löytyy suuri liuta uusiakin tuttavuuksia. Teleporttaavia ja seinien läpi kulkevia vihollisia on hieman enemmän kuin aikaisemmin.

Power-upitkin taisi kaikki samat löytyä myös ensimmäisestä osasta. Pommeihin sai muutaman eri päivityksen kuten määrän lisääminen, liekin pituuden lisääminen ja itse laukaistavat pommit. Muita power-uppeja on sitten taas pommien läpi käveleminen, seinien läpi käveleminen ja hetkellinen kuolemattomuus.

Kuolemattomuutta oli hieman muutettu järkevämpään suuntaan, sillä nyt sitä sai käyttää vain tietyn aikaa. Ensimmäisessä Bombermanissa oman pommin liekkeihin pystyi osumaan niin kauan kunnes kuoli johonkin viholliseen ja menetti kyseisen power-upin.

Power-uppeja löytyi yksi per kenttä joten kun se oli löydetty, ei etsimiseen tarvinnut enää tuhlata aikaa.

Kenttiä löytyi kahta eri kokoa, yhden- ja kahden ruudun kokoisia. Kentissä on yllättävän tiukat aikarajat ja varsinkin loppupuolella meni todella tiukille, että sai kaikki viholliset tapettua ja oven löydettyä.

Itse laukaistavat pommit olivat erittäin hyvä apu, mutta jos meni kuolemaan, menetti tämän erittäin loistavan apuvälineen. Seuraavaa power-uppia saattoikin saada odottaa todella pitkään, sillä peli arpoi mikä power-up mistäkin kentästä löytyy. Kenttiä pystyi vetämään ihan perus varustuksellakin läpi, mutta se vaati hieman tuuriakin. Välillä meni ihan sekuntipeliksi, että kerkesi juoksemaan ovelle viimeisen vihollisen kuoltua :D

Yhden ruudun kentissä aikaraja oli huomattavasti tiukempi kuin kahden ruudun kentissä. Aluksi kentät eivät sisältäneet kovinkaan paljoa tuhottavaa, mutta mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän joutui reittiä pommittamaan. Loppupuolella kentät olivat jo niin täynnä rojua, että ei millään ehtinyt kaikkea tuhoamaan.

Pelissä on ykkösestä tuttu bonuskenttä missä tuhotaan ilmapalloja. Todella mahtavaa, että tässäkin pystyy tekemään ns. loputtoman liekin eli pommin räjähtäessä alkaa vain rämpyttämään pomminpudotusnappia. Bomberman ei ota liekeistä eikä vihollisista vahinkoa joten tämä oli mahdollista toteuttaa. Niin siistiä kävellä ympäriinsä liekkien ympäröimänä ja vihollista vaan kaatuu. 

Bonuskentän edetessä siellä saattoi tulla vastaan Bombermanin kaksoisolento ja ei, tämä ei ole se pankinryöstäjä. Tarkoituksena on saada tämä veijari kiinni jos siinä onnistui, sai lisärin!

Tämän läpäisyssä ei kauaa loppupeleissä nokka tuhissut, sellainen yhden illan projekti. Onnistuin pitämään itse laukaistavia pommeja hallussani kentästä toiseen joiden avulla eteneminen helpottui mukavasti.

Kun pommit sitten viimein menetti, muutama Game Overkin komeili ruudussa. Viimeisen maailman ensimmäisestä kentästä löysin power-upin, millä pystyi kävelemään seinien läpi. Vihollisten luo pääseminen helpottui todella, kun ei tarvinnut pommittaa jäätäviä määriä seiniä.

Menin möhlimään ja menetin tavaran toiseksi viimeisessä kentässä, mutta onneksi hieman pienen tuurinkin saattelemana sain loput kentät hoideltua ihan perus pommeilla. Onneksi pommien määrää eikä liekin pituutta vähennetä kuolemasta, sillä näiden loppupään kenttien vihollisten kanssa olisi mennyt sormi suuhun. Etenkin teleporttaavat ja seinien/pommien läpi kulkevat otukset olisivat olleet haasteellisia tapettavia.

Pelissä ei ollut minkäänlaista viimeistä pomoa vaikka olin koko ajan siinä uskossa, että pankinryöstäjä rosvo komeilisi lopussa. Loppukuvissa sentään kaveri aneli armoa kuin Dr. Wily konsanaan.

Todella hyvä peli ja mukavan leppoisaa tekemistä! Jos tästä jotain moitittavaa haluaa tästä sanoa, niin maailmojen väliset tarinavideot olivat hieman tylsiä, samasta kuvakulmasta kuvattuja settejä. Pienellä muutoksella niistä olisi saanut mielenkiintoisia.

Mutta, eipä tuo ole kuin tippa meressä muuten niin loistavassa teoksessa. Vahva suositus tälle pelille!

Thunderbirds

Games Beaten: 380/709

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Defeat Hood (Stage 9)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Pahamaineinen konna Hood haluaa itselleen kaikki Myrskylintujen alukset. Jos tähän ei suostuta, pommittaa hän maapalloa meteoriiteilla. Tämäntasoinen operaatio vaatii paljon virtaa ja osa virtalähteistä sijaitsee maapallolla.

Myrskylinnuilla on 60 päivää aikaa selvittää, missä virtalähteet sijaitsevat ja lopettaa Hoodin aikeet ennen kuin on liian myöhäistä.

Muistan kun lauantai aamuisin telkkarista tuli liuta piirrettyjä ja niiden joukossa ohjelma nimeltä Myrskylinnut. Hieman kummastellen katselin ohjelmaa ja tyylillisesti se ei uponnut laisinkaan. Tälläinen hieman realistisempi nukeilla höystetty meininki ei ollut se juttu, halusin Turtlessit ruutuun!

Pettymys oli aina kova kun seuraavan ohjelman nimi oli Myrskylinnut. Eihän tuohon aikaan mitään mistään ymmärtänyt ja näin vanhemmalla iällä kun ohjelmaa tarkastelee, olihan tuo todella kunnianhimoinen tapa tehdä lapsille ajanvietettä. Ottaen vielä huomioon, että ohjelma oli tullut alunperin 60-luvulla.

Tästäkin aiheesta oli tietysti väännettävä NES-peli ja mikäs muukaan ohjelman luonteeseen sopivampi genre olisikaan kuin Shoot 'em Up! Tämä vielä yllätti vaikeusasteellaan, ei ollut ihan helppo peli läpäistä.

Heti pelin alussa pilottien isä, Jeff Tracy heittää kartalle kolme lokaatiota, mitkä mahdollisesti sisältää Hoodin virtalähteitä. Näistä kolmesta saa itse valita mihin haluaa mennä. Kun jonkin näistä kolmesta suorittaa, aukeaa saman lokaation alle muutama muu lisätehtävä. Tehtäviä on yhdessä lokaatiossa kahdesta kolmeen kappaletta ja kun kaikkien lokaatioiden tehtävät on suoritettu, tulee vielä viimeinen tehtävä jossa lähdetään itse Hoodin perään.

Yhteensä pelissä on yhdeksän tehtävä ja todella omituinen lisärisysteemi. Alussa on 60 päivää aikaa saada Hoodin sekoilut aisoihin ja päivät kuluvat joko tehtävän läpäisystä tai aluksen hajoamisesta. Tehtävän läpäisystä menee yksi päivä, mutta jos tehtävässä on useampi osuus, menee päiviä sen mukaan.

Jos onnistuu tuhoamaan aluksensa, menee sen korjaamiseen kolme päivää. Kun päivät ovat loppuneet, saa Hood suunnitelmansa toteutettua ja peli päättyy Game Overiin.

Tehtävät olivat todella haastavia ja täytyi vähän puntaroida, minkälaisella taktiikalla lähti liikenteeseen. Pelissä on onneksi salasana ja niitä kannattikin ottaa jatkuvasti ylös. Jos oli hyvä draivi päällä, ei millään jaksanut alkaa syöttämään salasanaa ja antoi vain päivien kulua aluksien tuhoutumisien myötä.

Homma meni lopulta todella tarkalle päivien suhteen kun ensimmäisen tehtävän läpäisyyn kului päivä poikineen. Näin jälkiviisaana fiksumpaa olisi ollut aloittaa peli alusta ja ottaa sellainen salasana ylös, missä ensimmäisenä läpäisty tehtävä olisi mennyt ilman liiallisia aluksen tuhoamisia.

Loppupäässä joutui hieman liikaa kikkailemaan salasanan syötön kanssa, koska päivät eivät olisi riittänyt loppuun asti liian lepsulla pelaamisella. Salasana oli vielä tuskallisen hidas syöttää. Mieltä ylentävää oli hajottaa aluksensa muutamaan ensimmäiseen viholliseen jonka jälkeen sai heti uudelleen alkaa syöttää tätä hidasta salasanaa :D

Vaikka tämä peli onkin aika haastava, sentään energiapalkki on laitettu mukaan helpottamaan meininkiä! Huimat kolme osumaa saa ottaa ennen kuin henki lähtee. Hieman vaikeutta tähän kuitenkin tekee kuolemattomuus framejen puuttuminen ja jos sattui liian pitkään osumaan seinään/viholliseen, henki lähti hetkessä.

Punertavat viholliset pudottivat kaikenlaisia päivityksiä helpottamaan matkantekoa. Maksimissaan aseeseen sai kaksi päivitystä ja aluksen ympärille pari apuria. Näiden lisäksi vielä jotkin viholliset pudottivat energiaa.

En oikein tajunnut millä logiikalla nämä päivitykset toimivat, sillä ne välillä vihollisen tuhoamisen jälkeen ne lentelivät ympäri ruutua niin, että niitä ei meinannut saada millään kiinni :D Joskus ne imeytyivät magneetin lailla suoraan aluksen lähelle. Paikka paikoin oli niin kettumaisia tilanteita, että päivitys lensi suoraan ruudun yläreunasta ulos, täysin mahdotonta saada kiinni. Sydämelliset kiitokset.

Asepäivitykset ovat kenttäkohtaisia ja riippuu millä aluksella on liikenteessä. Aseena saattoi olla kunnon laaseri tai esimerkiksi raketit.

Joidenkin tehtävien lopusta sai erikoistavaroita joilla pystyi muuttamaan apureiden liikerataa. Nämä eivät olleet mitään kertakäyttöisiä vaan ilmestyivät oikeaan alakulmaan valittavaksi. B-nappia painamalla sai vaihdettua apureiden patternia esimerkiksi pyörimään aluksen ympärille. Tämä oli oikein kiva lisä, sillä joissain tehtävissä vihollisten sijainnit olivat sellaisia, että tätä vaihtelua täytyi harrastaa jotta ne sai helpommin tuhottua.

Peli ottaa suoraan luulot pois valitsi sitten minkä tahansa kolmesta aloitustehtävästä. Tehtävissä täytyi tehdä äärimmäisen tarkkoja väistelyitä ja reagointeja jotta selvisi hengissä. Onneksi salasanan sai aina kun yksi tehtävä on läpäisty. 

Vesiteemaan sijoittuvassa tehtävässä oli kunnon Battletoadsin Turbo Tunnel -kohta. Ei nyt ihan kuitenkaan niin pitkä ja brutaali, mutta kuitenkin. Täytyi tehdä nopeita väistöjä jotta ei ajanut alusta seinään. Tämän lisäksi täytyi vielä väistellä vihollisia ja niiden ammuksia. Tiukkaa menoa!

Yhden tehtävän grafiikat rullasivat niin nopeasti, että en meinannut erottaa vihollisia enkä niiden ammuksia nopeasti liikkuvasta taustasta. Silmät menivät kunnolla solmuun. Onneksi tässä asepäivitykset kulkeutuvat kentästä toiseen ja onnistuin kuin onnistuinkin menemään tämän kauhujen tehtävän ensimmäisellä yrityksellä. Hyh, hyh.

Hieman kyseenalaista pelisuunnitteluakin oli mukaan livahtanut. Tuli-alueen toinen lisätehtävistä tuotti todellista päänvaivaa omituisuudellaan. Tehtävän gimmickinä on Gradiuksesta tutut rihmastot, mitä täytyy ampua jotta sen välistä pystyy lentämään. Rihmastosta ottaa luonnollisesti osumaa.

Aluksi luulin, että tähän tehtävään tarvitsee jotain erikoisasetta jostain toisesta tehtävästä kun ei meinannut millään onnistua tekemään reittiä tiheään rihmastoon. Ratkaisu oli kuitenkin todella yksinkertainen, täytyi kerätä kaikki asepäivitykset ennen tätä rihmastokohtaa sillä päivitetyllä aseella pystyi ampumaan leveämmin - sai reittiä tehtyä myös hieman sivuttaissuunnassa. Tämän tehtävän alus ampuu vain suoraan ylöspäin ja apureiden ammukset eivät tee vahinkoa näihin rihmastoihin.

Vaikka keksikin tavan miten tehtävä läpäistään, oli se silti todella hankala. Monesti asepäivitykset lentelivät ruudusta ulos tai sellaiseen paikkaan, että ilman osuman ottamista niitä ei voinut kerätä. Rihmasto oli vielä upeasti värjätty lähes saman väriseksi kuin muukin maa-aines, niin eihän sitä aina meinannut erottaa ruudulta.

Omituisena juttuna vielä oli, että aluksena tässä tehtävässä toimi jokin jättimäinen pora. Eikö se nyt olisi voinut porata rihmastot hajalle? :D

Tehtävän lopussa odotti vielä melko paha myrkkyä syöksevä kukkabossi. Tovi siihen kului, että tehtävän sai viimein niputettua.

Kun nämä alkupään kahdeksan tehtävää on hoideltu, päästään viimeiseen koitokseen ulkoavaruuteen. Avaruuslentely ei ollut edes kovinkaan hankala, apurien ampumistyyliä muuttamalla sai viholliset hyvin tuhottua. Viimeisen pomon virkaa toimitti jo aikaisemmin kentässä vastaan tullut isompi alus jonka ampui laaseria. Ilmeisesti Hood kökötti hökötyksen sisällä.

Hidas helposti väisteltävä alus, ei mitään ongelmia kyseisen laitoksen kanssa ja se menikin ensimmäisellä yrityksellä läpi. 

Näin täysin tuntemattomaksi peliksi yllättävän hyvä. Grafiikat olivat huippuluokkaa jos unohtaa tulitehtävässä esiintyneet hieman kyseenalaisesti värjätyt rihmastot. Vaikeusaste ehkä aavistuksen liian tiukka, tässä sai oikeasti olla hyvät reaktiokyvyt jotta kenttiä pääsi läpi.

Ei tämä kovin pitkä sentään ole, itsellä yhden illan projekti vaikka tulikin munailtua ihan huolella.