Kid Klown in Night Mayor World

Games Beaten: 351/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Night Mayor (Stage 6) (Hard Mode)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Ennen seuraavaan kohteeseen matkaamista Klownin perhe vietti viihtyisää iltaa omassa sirkusvaunussaan Kansaksen sateisessa yössä. Yllättäen taivaalla välähti ja paha taikuri Night Mayor ilmestyi kuin tyhjästä perheen eteen.

Night Maoyr puhui sihisevään äänensävyyn Kid Klownille: "olen löytänyt mittaamattoman arvokkaan aarteen, mutta tarvitsen sinun apuasi sen avaamiseen. Auta minua niin palkitsen sinut ruhtinaallisesti."

Kid ei suostunut tähän ilkeän taikurin pyyntöön ja kostoksi tästä, Night Mayor taikoi muun perheen pois. Jos Kid mieli nähdä vielä perheensä, täytyi hänen lähteä Night Mayorin perään!

Hieman hassu sattuma tapahtui tämän pelin kanssa. Olin jo pelannut pelin läpi jonka jälkeen katselin uusinta AVGN -videota ja Kid Klown mainittiin siinä. Kävi ilmi, että kyseinen teos on alunperin julkaistu Japanissa nimellä Mickey Mouse 3. Tämä sitten päätettiin julkaista muualla maailmassa pelle-teemalla muutamien spritejen eroavaisuuksilla säestettynä.

Eipä ollut hajuakaan tälläisestä teoksesta. Olin ollut aina siinä uskossa, että tämä peli on uniikki tapaus ja ainut asia mitä pelistä tiesin, on sen sikamainen hinta. Kävin Youtubesta katselemassa ja Mikkihän siellä alkuperäisessä pelissä seikkailee. Minnin pelastaminen on vaihtunut perheen pelastamiseen.

Oli kyseessä sitten Mikki tai Kid Klown, pelihän on perinteistä tasoloikkaa. Tämä ei ollut ollenkaan hullumpi vaikka aluksi hieman jäykähköt kontrollit ja viimeistelemättömän näköiset grafiikat pisti silmään, mutta näihin kuitenkin tottui.

Homma alkaa pienellä intro kentällä jonka jälkeen alkaa varsinainen seikkailu. Peli on jaettu kuuteen eri kenttään ja teemat hyvin perinteisiä metsästä aina Night Mayorin linnaan asti.

Pelin gimmickinä toimii ilmapallot joilla on monta eri käyttötarkoitusta. Vihollisten tappamisen lisäksi niiden avulla availlaan arkkuja, noustaan korkeammille tasoille ja käytetään laskeutumisen hidastamiseen. Tykkäsin miten monipuoliseksi ilmapallot oli tehty. Laiska suunnittelija olisi laittanut ne vain tuhoamaan vihollisia.

Kun vihollisia halusi tuhota ilmapallolla, nakkelu onnistui moniin eri suuntiin. Näin vihollisista pääsi eroon huomattavasti luontevammin. Koska sprite limitit tulevat vastaan, palloja pystyi olemaan ruudulla samanaikaisesti vain kolme kappaletta. Täytyi aina odottaa, että osa palloista oli hävinnyt ruudulta jotta uuden sai nakattua.

Korkeammille tasoille nouseminen onnistui ilmapallon avulla kun sen ensin heitti korkealle ilmaan ja antoi laskeutua maahan jolloin sen päältä pystyi ponnahtamaan korkeuksiin. Tässä täytyi kuitenkin olla nopea, sillä pallo ei kovin pitkään maassa pysynyt. 

Ilmapalloa pystyi pitämään kädessä niin kauan kuin halusi ja tämä mahdollisti sen, että hypyn lälkeen Kid Klown leijaili hiljalleen kohti maanpintaa. Näin jotkin hypyt oli helpompi tehdä ja jos hyppäsi kohti tuntematonta, pystyi paremmin hallitsemaan mihin laskeutui.

Myös kenttien jälkeen ilmapalloille tuli käyttöä bonuspelin merkeissä! Kentistä löytyi keräiltäviä mansikoita ja niiden lukumäärä edusti bonuspelissä heitettävien pallojen määrää. Tästä bonuspelistä sai palkintoja energiaan ja lisäreihin liittyen. 

Pelissä heitellään ilmapalloja palkintoja kohden osumia havitellen. Ajoitus oli hieman hankalahoko oppia, sillä kaaressa lentävät ilmapallot eivät olleet nopeimmasta päästä. Myös ruudulla rullaavien palkintojen nopeus vaihteli joten ei tässä mitään lihasmuistia pystynyt luomaan.

Palkinnot myös trollaili huolella ja ne vaihtoivat kulkusuuntaa lennosta tai olivat sellaisessa paikassa mihin ei voinut edes ilmapalloa heittää :D

No, eipä bonuspelillä ollut älyttömästi merkitystä sillä tässä oli loputtomat continuet. Toki kenttiä pystyi tutkimaan paremmin muutaman lisärin siivittämänä. Game Overin sattuessa joutui kentän aloittamaan alusta.

Pomot eivät mitään järisyttävän pahoja ollut, mutta jos niissä meni kuolemaan, joutui kylmästi aikaisempaan jatkopaikkaan eikä pomosta saanut jatkaa suoraan. Pomojen spritet oli muutettu erilaiseksi alkuperäisestä Mikki -pelistä.

Täytyy sanoa, että hieman laiskempaa piirtämistä oli Kid Klownin porukalla sillä alkuperäiset spritet olivat paljon hienompia. Joitain pomoja ei kuitenkaan oltu muutettu juuri yhtään tai lainkaan.

Pomotaisteluissa oleva musiikki kuulosti etäisesti tutulta, mutta en saa päähäni, että miksi se on niin tuttu. Kuitenkin melkoista piripolkkaa se on ja kuulostaa sille, että Raikku laittaa todellakin urut solmuun.

Peli eteni sulavasti viimeiseen kenttään asti ja eipä siinäkään mitään kummempia ongelmia ollut. Kettä sisälsi "boss rushin", mutta pomoja ei ollut pakko tappaa. Pomot oli sijoiteltu kentästä löytyvien ovien taakse ja niiden ohi pystyi vain kävelemään sen kummempia miettimättä.

Ainut hyöty näiden pomojen uudelleen tuhoamisesta oli, että sai energiat täyteen. Pomot kaatuivat melko helposti ja harvemmin niissä kuoli yrittäessään täyttää energioitaan.

Kentän lopussa oli yksi hieman hämärämpi kohta missä täytyi valita oikea ovi kahdesta vaihtoehdosta. En tiedä kävikö huono tuuri vai mikä, mutta valitsin aina väärän ja jouduin yhden huoneen verran taaksepäin.

Viimein kun kentän loppuun pääsi, siellä odottikin melko massiivinen pomotaistelu. Ensin täytyi jokin lentolisko tuhota jonka jälkeen pääsi itse Night Mayoria vastaan taistelemaan.

Tämä taistelu oli kolmiosainen eikä missään vaiheessa saanut energioita täyteen...ei edes lentoliskon tuhoamisen jälkeen. Eipä tuolla niin väliä ollut sillä Night Maoyr tuhoutui suhteellisen kivuttomasti.

Loppukuvat rullaavat ja peli on läpi...vai onko? TMR:n läpäisytavoitteesta selviää, että peli täytyy läpäistä Hard Modella jotta läpäisy olisi hyväksyttävä. Lopputekstien jälkeen peli tarjoileekin pientä koodinpätkää joka täytyy näppäillä alkuruudussa jotta Hard Moden saa aktivoitua.

Hard Mode ei ollut ihan pelkkää läpsyttelyä, peli muuttui oikeasti vaikeaksi :D Kentissä täytyi edetä paljon varovaisemmin koska viholliset olivat nopeampia ja ne ottivat enemmän iskuja vastaan.

Pomot muuttuivat todella vaikeiksi ja muutaman kanssa kävi kunnon tuuri, että pääsi läpi. Peli kuitenkin eteni tasaisesti vaikeudesta huolimatta kunnes saavuin Night Mayorin linnaan. 

Itse kenttä ei ollut sen kummempi kuin Normal Modella, mutta lopputaistelu oli aika älytön. Neljä pomoa samoilla energioilla...huhheijaa.

Onnistuin oppimaan lentoliskon patternin ja en ottanut siitä enää osumaa, mutta ongelma oli Night Mayorin ensimmäinen muoto. Normal Modella hänen ammukset pystyi tuohoamaan/väistämään helposti, mutta nyt olikin toinen ääni kellossa.

Väistely oli hankalaa ja lopulta brute forcetus osoittautui parhaimmaksi taktiikaksi. Toinen muoto oli yhtä helppo kuin Normal Modella ja todella harvoin osuin sen ammuksiin. Viimeinen muoto oli suhteellisen hankala satunnaisine ammuksineen, mutta pienen tuurin säestämänä sekin hoitui.

Tämä Hard Mode muutti pelkästään The End -ruudun hieman erilaiseksi. En oikein ymmärtänyt, minkä takia tämä piti pelata myös tällä vaikeimmalla läpi, sillä Normal Modellakin lopputekstit rullasivat joka on yleensä merkki pelin läpäisystä. Nyt tämä vastasi 100% läpäisyä. Jos minulta kysytään, niin ei tätä tarvitse vaikeammalla pelata, yksi kierros on täysin hyväksyttävä suoritus.

Hard Mode oli muutenkin melko hankala ja pelin hieman jäykät kontrollit eivät sitä helpottaneet. No, ompahan nyt täydellisesti läpäistynä jos joskus haluaa kaikki pelata 100% läpi :)

Jos pelkän Normal Moden mukaan laittaisin vaikeusasteen, se olisi ollut 4/10, nyt täytyi nostaa muutama pykälä ylemmäksi.

Ei tämä Hard Moden pelaaminen arvosanaa muuttanut suuntaan tai toiseen, tykkäsin pelistä joka tapauksessa! Pelin kalliin hinnan vuoksi tätä ei varmaan aidolla kasetilla kannata harkita, mutta emuhommina suositus tälle.

Nigel Mansell's World Championship Racing

Games Beaten: 350/709

Genre: Racing

Goal: Win World Championship (16 Circuits)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 8/10

Huh, tulipa tiukka peli valittua tähän vuoden viimeisille hetkille. Tarkoituksena ei ollut ihan näin hankalaa peliä pelailla, mielessä oli vain jokin ajelupeli. 

Sormia rikkovaa nopeatempoista formulaa oli luvassa. Toki harvoin nämä formulat ovat mitään kovin helppoja, mutta tämä oli todella hankala!

Täytyy myöntää, että tälläkään kertaa minulla ei ole hajua pelin päätähdestä formulaa kun ei ole oikein koskaan tullut seurattua sillä se on todella tylsä laji. Tällä kertaa tässä pääsi itse pelaamaan nimikkohahmolla kun monissa tapauksissa häntä vastaan on joutunut taistelemaan.

Pelin tavoitteena on ajaa 16 kisaa ja voittaa maailmanmestaruus. Hyvin perinteisellä kaavalla mentiin siis. Jokaisen kisan jälkeen palkittiin salasanalla joka osoittautui erittäin tarpeelliseksi.

Pelintekijöillä on ollut selkeästi realismi mielessä, sillä kuvakulma on valittu simulaatiotyyliin kuskin silmistä kuvattuna.

Alkuvalikosta löytyi perus asetuksien lisäksi mahdollisuus treenata ratoja Nigelin oppien säestämänä! Tässä treenaus moodissa käytiin läpi ajolinjat ynnä muut suoritusta parantavat asiat. Ei hirveästi tullut tähän perehdyttyä ja lähdinkin yhden testaamisen jälkeen suoraan kisailemaan.

Ennen kuin lähdetään sen suuremmin ajelemaan, täytyy auton asetukset säätää kohdilleen. Autosta pystyi muuttamaan mm. vaihteita, renkaita ja takaspoileria. 

Vaihteet sai manuaaliksi tai automaatiksi. Jostain ihmeen syystä jos valitsi automaattilaatikon, ei kisoja voinun oikeastaan voittaa. Aika-ajoissakin kärkiajasta jää monta sekuntia ja aluksi ihmettelinkin miksi tässä ei pärjää. Ilmeisesti automaatti vaihtaa vaihteita todella typerissä kohdissa ja liian tiheästi.

Renkaita löytyi kolme eri vaihtoehtoa; kovat, pehmeät ja märän kelin renkaat. Aluksi testailin vähän kaikkia, mutta päädyin sitten käyttämään vain pehmeitä renkaita. Jos valitsi kovat renkaat, auto lähti hieman helpommin luisuun joka tässä pelissä ei ollut yhtään hyvä juttu.

Takaspoilerin säätämistä en tajunnut ollenkaan, muutaman kerran testasin keskimmäistä vaihtoehtoa ja en huomannut isompaa muutosta eniten käyttämääni nähden. Erot tässä oli luultavasti todella marginaalisia.

Ennen varsinaista kisaa voi halutessaan ajaa aika-ajot jolla sijoitustaan pystyy nostamaan mitä nopeamman ajan sai tehtyä. Ilman aika-ajoa sijoitus on viimeinen eli kahdestoista.

Ilmeisesti tämän aikakauden formuloihin kuuluu, että aika-ajoja ei ajeta täysin itsekseen vaan radalla on myös muita samaan aikaan pyörimässä. Tämä oli täysin perseestä ja typerä lisäys peliin. Monet hyvät aika-ajot kaatuivat siihen, kun jokin toinen kisaaja junnasi edessä ja ei päästänyt ohi. Näissä ei nimittäin ollut juurikaan virheisiin varaa jos mieli kärkisijoille.

En onnistunut ensimmäisen radan aika-ajossa tulemaan kertaakaan ensimmäiseksi. Se ei vaan ollut mahdollista vaikka miten hyvin ajoi. 

Tämän jälkeen onnistuin useastikin tulemaan paalupaikalle, en vain ymmärtänyt miksi tuo ensimmäinen kisa oli noin tiukka aikarajan suhteen. Jossain kisoissa paalupaikka irtosi vaikka hieman auto pientareen puolella kävikin.

Peli otti luulot pois jo heti ensimmäisessä kisassa. Siinä sai todella taistella, että onnistui pisteille pääsemään.

Aluksi kisoista ei tullut yhtään mitään. Vaihteiden vaihtaminen ja oikeiden ajolinjojen hahmottaminen nopeatempoisissa kisoissa ei ollut helppo homma. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt ottaa Nigelin opit haltuun...nääh!

Pitkän treenausputken jälkeen onnistuin viimein pääsemään kolmannelle sijalle! Ajotuntuma alkoi parantumaan ja lihasmuisti kehittyä.

Kisoissa täytyy lähes poikkeuksetta käydä kerran varikolla, sillä renkaat eivät kestä kaikkia kierroksia. Jos renkaat kuluvat loppuun, tulee automaattinen diskaaminen.

Hienon suunnittelutyön tuloksena, vastustajat eivät käy koskaan varikolla. Vaikka ajaisit kisan niin pitkälle kuin renkaat kestää, isompia varikkokäynnin mittaisia eroja muihin ei synny. Ainoa keino miten ei pudonnut viimeiseksi varikkokäynnin vuoksi, oli ajaa ensimmäisenä ja todella hyvin. Näin sai tehtyä eroa toisena ajavaan ja minimoi varikolla käymisen ajanhukan.

Varikkokäynti kesti aina viidestä yhdeksään sekuntiin, riippui ihan pelin RNG:stä. Muutaman kerran hyvä kasvatettu ero toisena ajavaan hävisi savuna ilmaan kun varikko-ukot hidasteli liikaa.

Ainut keino, miten vastustajiin sai tehtyä reilua aikaeroa oli pitkät suorat. Pelaajan auto kulki piirun verran kovempaa kuin kenenkään muun ja suorilla sai eroa aikaiseksi. Jos rata oli kovin mutkainen, voitolle sai heittää hyvästit.

Ongelmat jatkuivat pelin edetessä ja yhden voiton lisäksi ei oikein mitään mainittavia pistesijoja kertynyt. Päätin sitten, että aloitan koko homman alusta. Tämä kannatti ja kisat alkoivat sujumaan hieman paremmin kun oli enemmän treenausta alla.

Onneksi salasanan avulla pystyi aloittamaan kisan alusta jos se meni täysin mönkään. Myös kisassa vallitsevan sään pystyi muuttamaan resetillä, sillä RNG päätti sen, millaisessa säässä kisa ajetaan.

Jos vähinkin satoi vettä, heti vaan resettiä ja salasanaa sisään. Sadekelillä ajaminen oli ihan sula mahdottomuus ja renkaiden vaihto jo heti kisan alkumetreillä todella vastenmielinen ajatus koska silloin olisi joutunut kaikki edessä junnaavat vastustajat ohittamaan :D

Pelissä oli muutamia todella ärsyttäviä asioita jotka söivät pelinautintoa rotan lailla.

Salasanan syöttäminen tässä pelissä oli uskomattoman tuskallista puuhaa. Salasana syötetään niin, että painetaan alas tai ylöspäin ristiohjaimesta jolloin kirjain/numero vaihtuu. Seuraavan syötettävän kirjaimen/numeron kohdalle siirtyminen oli tehty liian herkäksi ja tämä aiheutti sen, että kursori pomppi missä sattuu. Monesti tuli vaihdettua jo valittu kirjain/numero vääräksi tämän pomppimisen vuoksi.

Koska tässä joutui resettamaan todella useasti ja salasanaa täytyi syöttää jatkuvalla syötöllä, tämä oli mainitsemisen arvoinen asia.

Pelin alussa pystyi Nigel Mansellin nimen vaihtamaan halutessaan toiseen. No, tämä uusi nimi ei TIETENKÄÄN tallentunut salasanalla. Eli jos aloittaa resetillä kisan alusta, täytyi Nigelin nimi muuttaa joka kerta. Tähän perään vielä tuo herkullinen salasanan syöttäminen, ai että! Tämän vuoksi en kovin moneen kisaan jaksanut vaihtaa omaa nimeäni. 

Myös kaikki muutkin asetukset nollaantuvat aina kun pelin käynnistää uudestaan. Esimerkiksi musiikki pitää joka kerta laittaa takaisin päälle jos sitä haluaa kuunnella.

Kisan voittamisen jälkeen jos haluaa jatkaa peliä niin, että ottaa salasanan ylös, heittää peli alkuvalikkoon kun salasana on näkynyt ruudulla. Nyt olet tilanteessa jossa sinun täytyy syöttää juuri saamasi salasana jotta pääset taas jatkamaan peliä. On kyllä uskomatonta miten tälläinen yksinkertainen asia on kustu näin pahasti ja vielä vuonna 1993 valmistuneessa pelissä.

Harvemmin tulee näin paljon jauhettua mistään salasanaan liittyvistä asioista, mutta nyt oli pakko koska tämä on niin älytöntä settiä :D

Vastustajat olivat kunnon mulkkuja aika-ajoissa ja itse kisoissa. Ne vaihtelivat kaistaa aivan kuin jokin vanha mummo kävelykadulla. Välillä vastustajat ajelivat täysin keskellä rataa, ettei ollut pahemmin mahdollista mennä ohi. Jos oma auto osui vastustajaan, vaihde vaihtui automaattisesti pienempään. Kiitos peli, enköhän minä itse päätä millä vaihteella ajan kerta olen manuaalilootan valinnut. Reilu peli on perseestä.

Viimeisenä yksi ehdottomasti ärsyttävin asia tässä pelissä - vaihteet. Kerta tässä on pakko ajaa manuaalilaatikolla, olettaisi sen toimivan kunnolla. Mutta ei. Vaihteet eivät vain välillä vaihtuneet jostain kummallisesta syystä vaikka painoi nappia.

Lähes joka kerta jos jokin mutka meni pitkäksi tiesi, että isoimmalla vaihteellahan siihen rysäytettiin kun vaihde ei vain vaihtunut pienempään. Onneksi tässä pelissä ei tarvinnut käyttää kuin isointa kutosvaihdetta ja vitosta millä sitten ajettiin jyrkimmät mutkat.

Välillä sitä ihmetteli, miksi vastustajat ottavat omaa autoa kiinni vaikka ajaa mallikkaasti. Syyhän oli klassinen. Nopealla silmäyksellä huomaa, että onkin vaihdellut vitosesta neloseen kun ei ollut tajunnut, että vaihde ei ollutkaan vaihtunut suurimpaan jonkin mutkan jälkeen. Peli on todella nopeatempoinen eikä tässä kerinnyt aina vilkaisemaan mikä pykälä oli silmässä.

Radat vaihtelivat paljon ja välillä tuli selkeästi helpompia joissa oli myös iisimpi päästä paalupaikalle. Näistä kisoista tuli napattua palkintosijoja. Onneksi näin, sillä muuten olisi ollut äärettömän tuskallinen taival voittaa maailmanmestaruus. Mika Häkkisen kanssa minulla oli tiukka kisa loppuun asti ja onneksi pelin RNG oli välillä minunkin puolellani ja pudotti hänen sijoituksensa heikommaksi jotta piste-ero pysyi maltillisena.

Ennen viimeistä kisaa vääntö oli todella tiukkaa enkä kovin monella pisteellä johtanut Häkkistä. Onneksi ihan viimeinen kuudestoista rata, Australia oli suhteellisen helppo ja onnistuin tulemaan siinä toiseksi. Iloa ei kuitenkaan jatkunut kovinkaan pitkään, sillä tietysti Häkkinen keikkui ensimmäisellä sijalla voittaen koko homman.

Salasanana sisään ja uusi yritys kehiin! Tällä kertaa Häkkinen ei päässyt edes podiumille ja itse tulin jälleen kerran toiselle sijalle! Voitto napsahti kuuden pisteen erolla Häkkiseen. Sain huokaista helpotuksesta ja viimein tämä tuskallinen sormia rikkonut koettelemus oli ohi.

Pelihän on graafisesti ihan nätti ja ajomekaniikat kohdillaan vaihteita lukuun ottamatta., Yllä mainitut ärsyttävät tekijät pudottavat tämän arvosanaa roimasti. Suorastaan vitutti hävitä kisat, kun se ei johtunut omasta syystä.

Kisoissa oleva musiikki on myös oikein mainio, harmi vaan kun sama biisi soi koko homman ajan. Siihen olisi kaivannut pientä muutosta. Kuitenkin mielummin sitä kuin pelkkää moottorien pörinää mikä on oletusvaihtoehtona :D

Mario's Time Machine

Games Beaten: 349/709

Genre: Puzzle

Goal: Defeat Bowser (Door 8)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 3/10

Bowser on taas pahanteossa ja tällä kertaa tämä kilpikonna on saanut haltuunsa aikakoneen nimeltä Timulator. Aikakoneen avulla hän kerää historiallisia esineitä menneisyydestä. 

Keräämisen jälkeen Bowser siirtää esineet museoonsa ja tuhoaa aikakoneen! Tästä seuraa, että historia menee aivan mullin mallin, tulevaisuus kääntyy ympäri ja tämä saattaa muuttaa aikaa...jopa lopullisesti.

Sinun tehtävänäsi on auttaa Marioa ennen kuin Bowser kerkeää toteuttaa suunnitelmansa.

Pitkästä aikaa valitsin ihan itselleni pelin ja tälläinen helmi sieltä valikoitui! Rehellisesti sanottuna tämä ollut ollenkaan hullumpi tekele :D

Jos tämän olisin lapsuudessani saanut, olisin ollut todella pettynyt, mutta näin aikuisena tälläinen tasohyppely/historiapeli oli ihan mainio.

Kyseessä on toinen näistä opetuspeleistä Mario -teemalla. Mario astuu sisään Bowserin museoon ja sisältä löytyy seitsemän ovea joiden takaa kaksi historiallista esinettä kustakin.

Esinettä ei suinkaan saa suoraan näppiin vaan ensin täytyy pelata klassista Mario Bros. -minipeliä. Kun viimeinen Koopa Troopa on tuhottu, pudottaa hän esineen.

Esineen keräämisen jälkeen hypätään keskellä olevaan putkista väsättyyn aikakoneeseen. Ylälaitaan ilmestyy vuosilukuja ja näistä sitten itse pitää päätellä, mihin aikakauteen esine mahdollisesti kuuluu.

Jos esineen ja aikakauden keksiminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, voi edetä seuraavaan oveen ja testata löytyisikö sieltä hieman selkeämpi esine.

Kun aikakoneella pääsee perille, alkaa tämä peli muistuttaa etäisesti perinteistä Mariota. Näistä "kentistä" löytyy tuttuja Koopa Troopia, mutta poikkeuksellisesti ne eivät tee minkäänlaista vahinkoa. Myös rotkot ja muut esteet loistavat poissaolollaan koska pelissä ei voi kuolla lainkaan.

Näissä kentissä tavoitteena on viedä oikea esine oikeaan kohtaan aluetta. Kentistä löytyy infopalikoita joista saa vinkkejä, mikä esine kyseiseen aikakauteen kuuluu ja mahdollisesti mihin se täytyy asettaa.

Vaikka oli oikea esine hallussa, oikean kohdan löytäminen oli haastavaa. Esimerkiksi Newtonin omena täytyi asettaa puun päälle, ei sen alle. 

Jos hallussa oli väärä, aikakauteen kuulumaton esine tai esinettä yritti laittaa hieman väärään kohtaan, jokin lintu kävi hakemassa esineen pois ja se täytyi käydä hakemassa uudelleen tästä Mario Bros. -minipelistä. Väärän esineen viemisestä rankaistiin vielä niin, että joutui itse kävelemään takaisin aikakoneelle, kentästä ei päässyt pois suoraan :(

Kun oikean esineen sai palautettua sille kuuluvalle paikalle, peli antoi näppärästi salasanan! Ihan hyvä asia ajatellen joitain nuorempia pelaajia, sillä näin pystyi seikkailua jatkamaan siihen mihin oli päässyt :)

Eipä tämän pelin kanssa suurempia ongelmia ollut. Esineet löysivät paikkansa kivuttomasti muutamaa lukuun ottamatta. Newtonin omenan paikkaa etsin hieman pidemmän aikaa ja kävin välillä seikkailemassa muualla kun en jaksanut samaa testailu rumbaa harrastaa.

Hieman ärsyttävänä puolena oli, että vuosilukuihin ei tullut minkäänlaista merkintää mihin oli saanut vietyä oikean esineen. Välillä vahingossa tuli mentyä väärään aikakauteen, mutta onneksi niistä pääsi nopeasti pois. Olisihan nämä toki voinut paperille merkitä, mutta en jaksanut nähdä vaivaa.

Joka tapauksessa, vinkkien etsiminen oli kivaa ja esineiden oikeaa aikakautta oli mukava pähkäillä. Onneksi tässä ei ollut mitään vale vuosilukuja vaan kaikkiin täytyi jokin esine palauttaa.

Kun nämä seitsemän ovea oli koluttu ja kaikki 14 esinettä palautettu oikeille paikoilleen, pääsee viimeisen testin pariin! Tässä täytyi vastata oikein kolmeen peräkkäiseen kysymykseen. Tämä tuli kädetettyä pari kertaa kun sähläsin jokin kysymyksen kanssa :D

Kysymykset liittyivät kaikki kentistä löytyviin infopalikoihin. Jos kysymykseen vastasi väärin, peli ystävällisesti vei suoraan tähän aikakauteen ja pystyi käydä infopalikat läpi jos oli tarvis.

Kun oli saanut vastattua oikein kolmeen peräkkäiseen kysymykseen, pääsi haastamaan Bowserin. No, läpsyttelyähän tämä taistelu oli - kolme hyppyä päälle ja peli oli siinä.

En olisi kyllä uskonut, että nautin tästä pelistä. Huomattavasti parempi kuin tämä toinen opetuspeli Mario is Missing!. Nyt tiedän, että sana "Dinosaur" tulee kreikan kielen sanoista "Terrible Lizard", jännittävää!

Top Gun

Games Beaten: 348/709

Genre: Simulation

Goal: Destroy the Space Shuttle and Land Your Plane on Aircraft Carrier

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 6/10

Ahtaudu kolmenkymmenen miljoonan dollarin arvoisen sotakoneen ohjaamoon, työnnä ohjainsauvaa eteenpäin ja tähtää koneen keula keskelle kiitorataa. Aurinko loistaa oranssina Fightertownin horisontissa ja kaikki näyttää olevan rauhallista kun toinen harjoituspäivä on suoritettu.

Otat kupin kahvia ja rentoudut taukotilassa kunnes yhtä äkkiä komentaja astuu huoneeseen ja tervehtii sinua nopeasti. Hänen kasvonsa ovat valkoiset kuin lakana kun hän ojentaa sinulle kirjekuoren jonka päällä lukee "Top Secret."

Kirjeessä sanotaan, että vihollinen on hyökännyt öljykentille ja valmistautuu etenemään liittolaisiamme kohti. Heidän laivasto on täydessä valmiudessa ja tiedustelupalvelumme varoittaa meitä, että he aloittavat pian täyden hyökkäyksen alueellamme.

Konfliktia lisätäkseen, he ovat ottaneet käyttöönsä uusimman avaruustukikohtansa joka pystyy laukaisemaan tuhoaja satelliitteja vain hetken varoitusajalla.

Sinun tehtävänäsi on välittömästi hypätä F-14 hävittäjän ohjaamoon ja tuhota vihollisen ilma, vesi, maavoimat sekä avaruustukikohta. Vain tämän avulla vältämme kolmannen maailmansodan alkamisen. Onnea matkaan.

Allekirjoittanut: Herra presidentti.

Tämä peli ei ole ollut niitä ykkösvalintoja mitä haluaisin pelata, mutta taannoin yksissä bileissä tuli tämä minun peliprojektini puheeksi ja eräs juhlija ehdotti sitten tätä minulle. Pitihän se ilman muuta suostua.

Kyseessä on neljän tehtävän pituinen hävittäjä-simulaatio kolmella elämällä varustettuna. Pelissä on ainoastaan neljä kenttää mikä on niitä harvoja positiivisia asioita tässä kyseisessä teoksessa.

Pelihän on kuuluisa AVGN:n alkupään arvostelusta missä hän yrittää epätoivoisesti laskeutua hävittäjällä lentotukialukselle. Voin sanoa, että ei se itsellä sen juhlallisemmin sujunut :D

Tässä toistuu tämä klassinen kaava, että mitä vähemmän kenttiä, sen hankalampi peli on. Pelin idea on melko yksinkertainen; lennetään tuhoten muita hävittäjiä ja panssaristoa jonka jälkeen täytyy laskeutua lentotukialukselle.

Ensimmäinen tehtävä oli ikään kuin harjoittelua ja vastassa ei ollut kuin muutamia hävittäjiä. Ainut hankalampi osuus oli laskeutuminen lentotukialukselle. Muissa tehtävissä lisänä oli hävittäjän tankkaaminen ja jonkin isomman kohteen tuhoaminen. Tämä kohde toimitti pomotaistelun virkaa.

Ennen jokaisen tehtävän alkua sai valita mitä ohjuksia ottaa käyttöönsä. Valittavana oli kolme erilaista ja ne erosivat määrällisesti ja tehokkuudeltaan. Heikoimpia ohjuksia sai käyttöönsä 40 kappaletta, mutta niillä ei kaikkia vihollisia saanut tuhottua laakista.

Parhaimpia ohjuksia oli vain kymmenen kappaletta ja jos nämä valitsi käyttöönsä, joutui joitain hieman kestävämpiä vihollisia tuhoamaan konekiväärillä jotta ohjukset riittivät pomotaisteluun. Konekiväärin ammuksia oli onneksi loputtomasti ja sillä pystyi huoletta pistää menemään.

Paras valinta oli keskimmäinen paketti, 20 suhteellisen tehokasta ohjusta riitti kaikkeen tarvittavaan.

Hävittäjällä laskeutuminen ja sen ilmassa tankkaaminen oli todella hankala oppia. Laskeutumisessa ruudun keskiosassa näkyi korkeus ja nopeus -arvot joihin piti pyrkiä jotta laskeutuminen onnistuisi. Ihan millin tarkkaa tämä ei ollut, mutta älyttömiin virheisiin ei ollut varaa.

Kun ruutuun lävähtää teksti, että saa laskeutua, alkaa alaosaan ilmestyä ohjeita joita noudattamalla pitäisi hävittäjä saada turvallisesti alas. Välillä näissä ohjeissa ei ollut järkeä ja jos niitä noudatti kirjaimellisesti, syöksyi hävittäjä mereen.

Tärkeä oli seurailla näitä ohjeita sekä katsoa vasemmalla olevia nopeus sekä korkeus mittareita. Kun on lentosimulaatiosta kyse, ylös- ja alaispäin oli laitettu käänteiseksi. Kun laskeutumisohjeissa sanottiin ylös tai alas, peli tarkoitti, että alusta täytyy siirtää ylös tai alaspäin eikä painaa D-padista.

Tämä oli todella hämäävää ja lähes joka kerta tuli aluksi painettua väärään suuntaan. Onneksi korjausliikkeen pystyi tekemään nopeasti. Lopulta ainoa mitä tuli seurailtua oli vasemmalla olevat mittarit sekä ohjeissa näkyvät vasemmalle ja oikealle ohjeistukset. Näiden avulla laskeutumisesta tuli paljon varmempaa.

Jos epäonnistui laskeutumaan, siitä menetti vain elämän ja peliä sai jatkaa seuraavasta tehtävästä. Kun tässä on vain kolme elämää, ei jokaista laskeutumista pysynyt heittämään läskiksi. Onnistuneesta laskeutumisesta peli tarjoilee tuhat pistettä! Tavallaan aika hauska, että peli palkitsee siitä, mitä täytyy pakolla tehdä :D

Tankkaaminen oli lähes yhtä hankalaa kuin laskeutuminen. Homma toimi samalla periaatteella, erona vain että keskellä olevasta ruudusta täytyi seurata ohjeiden lisäksi milloin polttoaineletku on hävittäjän päällä olevan X:n kohdalla. Muuttujia oli paljon sillä nopeus, korkeus ja sivusuunnat täytyi olla täydellisesti oikein jotta letku kiinnittyi hävittäjään.

Nopeatempoista menoa tämä oli alusta lähtien. Vihollisten konekiväärien ammuksista sai ottaa maksimissaan kolme osumaa ja neljännestä lähti henki. Ohjuksista puolestaan henki lähti kerrasta. Konekivääreiden panoksia ja ohjuksia pystyi väistelemään, mutta välillä ohjukset tulivat niin hankalassa kulmassa omaa hävittäjää päin, että väistäminen ei onnistunut. Ainut keino oli ampua ne omalla konekiväärillä hajalle.

Tasaisin väliajoin ruudun keskiosaan ilmestyy "Danger" -teksti joka tarkoittaa sitä, että hävittäjä on tähtäimessä. Tästä pääsi eroon nopealla sivuttaisliikkeellä. Tämän onnistuin jokaisen kerran väistämään, joten en tiedä olisiko tästä kuollut kertaiskusta...todennäköisesti olisi.

Jo toisessa tehtävässä otetaan luulot pois, kun hävittäjien lisäksi soppaan heitetään laivastoa ja sukellusveneitä. Nämä tykittävät armottomasti monta ohjusta kerrallaan ja sai olla tarkkana jotta ne onnistui väistämään.

Minulla oli suuria vaikeuksia päästä toista tehtävää läpi. Aina jossain kohdassa osui ohjukseen tai hävittäjän tankkaaminen epäonnistui. Tankkauksen aikana ohjeita tuli ruudulle niin nopeaa tahtia, että ei niihin kerinnyt tarpeeksi nopeasti reagoimaan ja letku meni väärään kohtaan.

Jos tankkaamisessa hidasteli tarpeeksi kauan, lähti tankkauskone pois ja jätti meikäläisen kärvistelemään lähes kuivalla polttoainetankilla. Lento ei kauaa jatkunut ja hävittäjä syöksyi mereen. Ohjuksiin ja tankkaamiseen sai jo pari elämää kulutettua ja viimeinenkin sitten hävisi joko matkalla pomotaisteluun tai sen aikana.

Mielessä kävi jo vaikka mitä pelkotiloja, että tämä on kuukausien grindaus...ei kuulostanut millään tavalla houkuttelevalta. Eipä tarvinnut grindailla, sillä tähänkin peliin oli päässyt pieni koodausvirhe, miten ihana juttu!

Pelissä tavoitteena on vain lentää tarpeeksi kauan siihen pisteeseen asti, että jokin pakollinen asia tulee eteen kuten tankkaaminen, pomotaistelu tai lentotukialus. Mitään vihollisia ei tarvinnut tuhota pomotaistelun lisäksi.

Tämä mahdollisti sen, että tässä pystyi lentelemään karkuun ampumatta ketään ylimääräistä. Tämä onnistui niinkin helpolla tavalla kuin painamalla alas + oikealle pohjassa jolloin hävittäjä kohosi korkeuksiin. Oikealle painaminen mahdollisti sen, että vastaantulevien hävittäjien ammukset menivät hienosti ohi.

Tämän takia myös vedessä/maalla olevat viholliset eivät osuneet hävittäjään. Toisessa ja neljännessä tehtävässä on molemmissa yksi ohjus joka onnistui tunkeutumaan tämän kikan läpi ja ne täytyy väistää tai tuhota. Tämä kikka ei myöskään poistanut ruutuun ilmestyvää "danger" -tekstiä ja tämä piti hoitaa perinteisellä keinolla pois. 

Aivan upeana lisähelpotuksena tankkaamisesta tuli todella leppoisaa! Alas ja oikealle painaminen hidasti aluksen nopeutta todella reilusti ja nopeus oli siinä vaiheessa todella alhainen kun tankkaamisen aika koitti. Koska tankkaamisessa pitää saavuttaa tietty nopeus, ei tässä aluksi tarvinnut kuin kiihdyttää vauhtia.

Kun tämä kiihdytys tapahtuu hitaasti, ruudulle ilmestyviin ohjeisiin kerkeää reagoimaan paljon paremmin. Tällä tavalla en enää feilannut tankkausta yhtään kertaa.

Todella tylsäähän pelaamisesta tuli tämän juustoilun vuoksi kun täytyi vain monta minuuttia putkeen painaa alas + oikealle pohjassa tuijottaen taivaan sineä.

Tajusin tässä tylsyyksissä lentäessäni, että nyt kun ei tarvitse mitään pahemmin tuhota, voin ottaa parhaimmat ohjukset käyttöön jotta saa pomot nopeammin alas. Tämä oli loistava oivallus ja pomot tuhoutuivatkin kolmesta ohjuksesta.

Muutaman yrityksen se otti, että pääsin neljännen tehtävän hankalasta ohjuskohdasta kuolematta ohi, mutta kun se onnistui, olinkin jo viimeisessä taistelussa. Taistelu ei eronnut mitenkään aikaisemmista, ohjuksia ja hävittäjien konekivääreiden kuteja lenti kuin aikaisemmissakin taisteluissa.

Taistelun jälkeen täytyi vielä laskeutua lentotukialukselle. Tässä on jujuna se, että tätä EI saa feilata. Hieman kyllä kuumotti, sillä en millään olisi halunnut aloittaa peliä enää alusta. Korkeus ja vauhti eivät olleet ihan optimaaliset ja lentotukialus läheni lähenemistään.

Sain kuitenkin viime hetkellä arvot sallittujen rajojen sisälle ja hävittäjä laskeutui turvallisesti.

Ei ollut millään muotoa lemppari peli tämä. Hieman turhan armoton vaikeusaste ja liian tarkkaa näpräämistä laskeutumisen/tankkaamisen kanssa. Ompahan kuitenkin pelattu läpi :)

Bad Dudes

Games Beaten: 347/709

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat Dragon Ninja (Stage 7)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Presidentti....kidnapattu? Mutta pahinta tässä on se, että kidnappauksen takana on Dragon Ninja. Ainoastaan sinä pystyt pelastamaan presidentin.

Dragon Ninjalla on käytössään helikopteri jolla hän aikoo viedä presidentin pois. Jos hän pääsee karkuun ennen kuin ennätät paikalle, emme näe presidenttiä enää koskaan.

Dragon Ninja odottaa sinua, mutta ennen sitä sinun täytyy tuhota joukko hänen alamaisiaan kun matkaat kaupungissa, metsässä ja jopa ajoneuvojen katoilla!

No nyt oli melkoinen ÄIJÄ peli kyseessä :D Useampaan otteeseen tuli hymähdeltyä tämän kanssa.

Jo heti hahmonvalintaruudusta käy ilmi, miten tiukka settiä on luvassa kun valittavien hahmojen nimet ovat Blade ja Sriker!

Seuraava kuva on varmaan monelle tuttu vaikka ei olisi peliä pelannutkaan. Oletko tarpeeksi paha dude jotta pystyisit pelastamaan presidentin? Kyllä olin!

Tästä tuli armottomasti Double Dragon -sarja mieleen. Tässä vaan perus ukkojen sijaan mätkitään ninjoja.

Seikkailu on seitsemän kentän pituinen ja tässä matkataan kaupungissa, taiteillaan rekan päällä, möyritään viemärissä, samoillaan metsässä, kiidetään junan katolla, talsitaan luolassa ja kuljetaan tehtaassa.

Peli alkaa kolmella elämällä, mutta aina kentän läpäisystä saa yhden lisää. Loputtomia continueja tässä ei ollut ja en ihan tarkkaan pysynyt kärryillä monta niitä kokonaisuudessaan oli...ehkä kolme tai neljä kappaletta.

Hieman kakkosluokan pelin tavaramerkkejäkin näkyy, sillä hyppy ja lyöntinapit oli totta kai laitettu päinvastoin. Eipä tämä uusi juttu ollut, mutta vaati hetken totuttelemisen. Liikkuminen oli hieman tahmean tuntuista, mutta niinpä se on Double Dragoneissakin joten tällä ei ollut juurikaan merkitystä. 

Tuntui, että pelihahmon ja vihollisten spriteistä puuttui muutama frame, muutoin peli rullasi kyllä mainiosti. Aluksi tämä hieman häiritsi mutta, hommaan tottui onneksi.

Nyrkkien ja potkujen lisäksi tässä oli muutama erikoisempi liike, mutta näitä en käyttänyt kertaakaan pelatessani tätä. Perus nyrkit tappoivat viholliset kivuttomasti ja rehellisesti sanottuna nämä erikoisemmat liikkeet selvisivät minulle vasta läpäisyn jälkeen...klassinen tilanne! :D

Kentissä vilistää aina silloin tällöin punaisia ninjoja ja jos sellaisen onnistuu mukiloimaan, pudottaa ninja jonkinlaisen hyödykkeen. Kyseessä voi olla nunchuck, puukko, energiaa tai aikaa.

Punaisten ninjojen pudottamat hyödykkeet oli fiksattu ja aina sama ninja pudotti saman tavaran. Lisäaika oli ehdottomasti turhin mahdollinen mitä ninja pudotti, sillä sitä sai vain muutaman sekunnin ja ei tässä koskaan ollut tilannetta, että aika olisi lopussa.

Aseista nunchuck oli paljon parempi kuin puukko. Molemmat teki saman verran vahinkoa, mutta nunchuckilla sai hieman enemmän etäisyyttä lyöntiin. Kuolemasta menetti aseen, mutta mahtavana ominaisuutena ase siirtyi seuraavaan kenttään jos onnistui tuhoamaan pomon kuolematta siinä.

Pelin pomot tekivät paljon vahinkoa varsinkin heidän erikoisliikkeillään, mutta niiden patternit oli todella yksinkertainen oppia. Jos onnistui pääsemään nunchuckin kanssa pomoon asti, tuli taistelusta täysi vitsi :D

Taisteluissa sisälsivät paljon variaatiota mikä oli todella hyvä asia. Muutama alkupään pomo tuli vastaan loppupään kentissä välivastuksina, mutta niiden energian määrää oli laskettu. Nunchuckilla muutama isku ja ukko oli kanveesissa.

Jos joutui perus nyrkeillä taistelemaan pomoja vastaan, niin huomasin, että kannatti pyöriä spriten sisällä jatkuvasti lyöden, näin pomo ei saanut pahemmin tehtyä vahinkoa pelihahmoon. Tämä toimi ainakin junakentän pomon kanssa, sillä häntä vastaan joutui muutamaan otteeseen taistelemaan ilman nunchuckia.

Pomon voittamisen jälkeen tullut hieman liian kovalla äänentasolla oleva "I'm Bad" -sanonta oli juustoisuudessaan mahtava!

Viimeinen kenttä ei pituudellaan päätä huimannut, mutta se sisälsi aina niin ihanan boss rushin! Tässä kentässä sai olla todella tarkkana, sillä virheisiin ei ollut pahemmin varaa.

Kenttä olisi ollut todella helposti läpäistävissä jos olisi onnistunut pääsemään tänne muutaman lisäelämän turvin.  Perus kolme elämää oli hieman tiukka määrä.

Jos erehtyi kuolemaan ennen boss rushia, sai käydä melkoinen mäihä, että loppukentän selvittää läpi. Boss rush söi lähes poikkeuksetta reilun siivun energiaa ja ainakaan minun taidoillani viimeistä pomoa ei pystynyt selvittämään yhdellä lisärillä ja muutamalla lisä energiapalkilla.

Onneksi pomoja oli helpotettu ja ne eivät ottaneet ihan niin montaa osumaa kuin aikaisemmissa kohtaamisissa.

Viimeinen taistelu käytiin helikopterin jalustan päällä. Tässä täytyi itse hypätä nousevan helikopterin kyytiin ja ihmettelin kun aina jostain ihmeestä menetin energiaa. Aluksi luulin, että maa muuttuu vahinkoa tekeväksi alustaksi jos siitä ei tarpeeksi nopeasti nouse pois, mutta totuus olikin hieman toinen.

Jos helikopterin kyytiin hyppäsi liian aikaisin, osui pelihahmon pää yläpuolella pyöriviin lapoihin :D No, ihan looginen homma. Hieman kun hyppyä myöhästytti, niin kyytiin nouseminen onnistui energiaa menettämättä.

Viimeinen bossi, Dragon Ninja (joka näytti siltä, että oli tullut suoraan glam rock bändin keikalta taistelemaan) oli todella paha vastustaja. Muutamalla iskulla hän sai pelihahmon energiat nolliin.

Tämän vuoksi oli tärkeää päästä tähän vähintään kahden elämän voimin ja mielellään lähes täysillä energioilla. Läpäisyyn johtaneella yrityksellä menin kuolemaan ennen boss rushia, mutta itse boss rush sujuikin todella mallikkaasti enkä ottanut siinä juuri yhtään osumaa.

Mitään sen suurempia taktiikoita en keksinyt Dragon Ninjaan vaan brute forcella päin näköä. Pomon spriten sisällä pyöriminen toimi myös tässä ja hikisesti kolmen energiapalkin voimalla sain Dragon Ninjan kumoon!

Tämä oli oikein mainio pläjäys! Grafiikat oli hyvät ja musiikit todella kovat! Etenkin rekkakentän biisi oli melkoinen bängeri.

Paljon vaihtelevuutta ja vaikeusaste mukavan leppoisella tasolla viimeistä bossia lukuun ottamatta. Suosittelen :)

Volleyball

Games Beaten: 346/709

Genre: Sports

Goal: Win Against Any Team

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 3/10

Taas palautui "ihanat" koulun liikuntatunnit mieleen kun tätä pelaili. 

Tämä taitaa olla NESin ainut perinteinen lentopallo, muut ovat sitten ranta -versioita. Ei muistikuvaa, että onko näillä kahdella lajilla jonkinlaisia muita eroavaisuuksia kuin pelipaikka.

Tämä kuuluu näihin Nintendon todella vanhoihin Black Box -urheilupeleihin ja nämähän on tunnetusti olleet todella simppeleitä. Tämä peli ei ollut poikkeus.

Läpäisy irtosi yhden joukkueen voitolla mikä oli erittäin hyvä juttu, sillä tämä perinteinen lentopallo on vielä kuivempaa kuin rantalentis.

Tässä pystyy mukavana vaihteluna pelaamaan myös naisilla ja ne ovatkin ensisijainen vaihtoehto. Toki kerta tälläinen mahdollisuus annetaan niin naiset it is! Joukkueiden valitseminen oli hieman kummallista, sillä omaksi joukkueeksi ei voinut valita kuin USA:n. Jos pelasi kaksinpelinä, silloin pystyi valitsemaan minkä maan halusi.

Ohjekirjasta selvisi, että joukkueet ovat eritasoisia ja ne ovat vahvuusjärjestyksessä valintaruudussa. Tässä järjestys vaikeimmasta heikoimpaan: The United Sosialist Soviet Republic, The People's Republic of China, Cuba, Japan, Brazil, The Republic of Korea ja The Republic of Tunisia.

Testailin huvikseni muutamia matseja näitä hieman vaikeampia joukkueita vastaan ja eipä siitä tullut mitään :D Liian tiukkoja lyöntejä minun puolelle kenttää ja palloa ne eivät pudottaneet koskaan.

Tunisiaa vastaan kun taisteli, niin huomasi, että joukkueilla on todellakin eroja. He feilasivat helppojakin tilanteita ja pudottelivat palloa. Mutta ihan läskiksi tämänkään joukkueen kanssa ei voinut hommaa vetää, vaan piti koko ajan olla skarppina, muuten tuli armottomasti nenään.

Erät olivat viidentoista pisteen mittaisia ja kumpi ensin saavutti tuon pisterajan, voitti erän. Eriä taas puolestaan oli viisi kappaletta. Kaikkia eriä ei tietysti tarvinnut pelata jos onnistui voittamaan esimerkiksi kolme ensimmäistä.

No, Tunisian kanssa homma hoitui kivuttomasti ja pienen alkukankeuden jälkeen voitin suoraan kolme ensimmäistä erää. Välillä pisteiden teko oli tiukassa kun aloitus vaihtui puolelta toiselle ilman pisteiden saamista.

Eipä tämän pelaaminen ketuttanut ollenkaan varsinkin kun sai hommasta nopeasti kiinni. Jos tässä olisi pitänyt tahkota jokin älytön turnaus, olisi varmaan mielipide pelin suhteen ollut hieman toinen :D

Shadowgate

Games Beaten: 345/709

Genre: Point & Click

Goal: Defeat Behemoth and Warlock Lord

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Viimeisimpänä kuninkaana, vain sinulla on voimaa estää pahaa Warlock Lordia summonoimasta Behemothia ja vapauttamasta tätä petoa maan päälle.

Sinun seikkailusi sijaitsee Shadowgaten linnassa missä on salaisia käytäviä, ansalattioita ja muita ikäviä koettelemuksia.

Rohkeutesi ja viisautesi avulla selvität tiesi näiden ohi, mutta miekasta ei ainakaan haittaa ole.

Nyt on tämä kolmas ja viimeinenkin ICOM Simulations -porttaus pelattu läpi. Olin aluksi siinä uskossa, että tämä olisi ensimmäinen näistä kolmesta seikkailupelistä mekaniikat huomioiden, mutta tämä onkin uusin.

Alkuperäinen julkaisujärjestyskin eroaa NESin julkaisuista, mutta mitäpä väliä tuolla on kun pelit ovat kuitenkin hyvin samantyylisiä.

Täytyy valitettavasti sanoa, että pidin tästä vähiten. Pelissä oli muutama hieman rasittava seikka joiden takia se päätyi pronssi sijalle. Ei tämä kuitenkaan millään muotoa huono peli ole!

Tällä kertaa mennäänkin hieman kauemmaksi nykyhetkestä ihan keskiajalle asti. Paikkana toimii Shadowgate -niminen linna joka on täynnä mysteereitä. Ihan perinteistä Point n' Click -meininkiähän tämä on, mutta tämän pelin kohdalla on haluttu tuoda hieman uudenlaista näkemystä hommaan.

Peliin on lisätty todella inhottava aikaraja! Linnaan on ripoteltu soihtuja ja niitä keräämällä saa pidettyä itseään hengissä. Aina yhden soihdun täytyy olla sytytettynä ja jos se sammuu, peli päättyy siihen. Soihtuja on rajallisesti joten ei kannata jäädä liikaa pyörimään paikalleen.

Tälläiset hommat pilaavat ainakin omaa pelinautintoa. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, tykkään miettiä rauhassa ratkaisuja. Rupeaa vain ahdistamaan ja ajatus ei kulje halutulla tavalla kun tiedostaa tälläisen aikarajan olemassaolon.

Peli vielä ihanasti heittää varoitusbiisin kun soihtu on lähellä sammumispistettä. Sekös on oikein mukavaa!

Pelissä pystyy sentään tallentamaan vapaasti missä haluaa ja se hieman helpottaa tätä soihtusekoilua, mutta hieman rasittavaa pelata johonkin tiettyyn pisteeseen asti pohtien että "pitäisikö painaa resettiä ja aloittaa aikaisemmasta tallennuspisteestä keräten kaikki löytämänsä tavarat uudelleen jotta olisi reiluisti soihtuja jäljellä vai vetää itsensä lähelle softlockia kun tallennuksen jälkeen ei uusia soihtuja löydy."

Softlockin uhka on ihan mahdollinen, sillä välillä pelissä on pitkiäkin pätkiä missä ei soihtuja tule vastaan. Ympäri linnaa pyöriessä ja asioita testaillessa soihtuja kuluu reilusti. Yleensä painoin kiltisti resettiä ja keräsin tavarani uudelleen nopeammalla temmolla.

Pelissä on tämän soihtuhomman lisäksi myös yksi toinen mahdollinen tapa softlockata. Yhteen linnassa olevaan huoneeseen ei pääse kuin tiettyä itemiä käyttämällä ja huoneesta poistuttaessa tämän itemin vaikutus häviää. Näitä itemeitä saa pelin aikana kaksi kappaletta ja en tiedä mitä käy jos molemmat tuhlaa ilman, että selvittää huoneessa olevaa pulmaa. 

No, ei tämä nyt järin pitkä peli ole jos joutuisi alusta aloittamaan varsinkin kun tietää reitit ja tavaroiden sijainnit, mutta ei kuulosta kovinkaan hauskalta hommalta.

Seuraava jälleen kerran pelinautintoa pilaava asia oli jatkuva kuoleminen. Kuolemista tapahtui kyllä Uninvitedissä ja Déjà Vussakin, mutta tässä homma meni melko överiksi :D

Liioittelematta joka toinen asia tappoi pelihahmon tavalla tai toisella. Hieman alkoi Game Over -ruudun tuijottelu maistumaan puulta kun oli kokeillut monia eri itemeitä jonkin pulman selvittämiseksi eivätkä ne toimineet. Olisi ollut paljon mukavampaa testailla asiat ilman turhia venailuja.

Oli tässä ihan hauskojakin kuolemia varsinkin sellaiset jotka eivät periaatteessa liittyneet mihinkään pulmaan, kunhan vain tyhmyyksissään meni testaamaan jotain.

Ihan en jaksanut omin neuvoin tätä selvittää yllämainituista syistä, mutta suurimman osan pulmista ratkaisin.  Muutaman pulman ratkaisematta jättäminen kaatui typerään pelisuunnitteluun.

Pelissä piti muutamaan otteeseen yhdistellä itemeitä toisiinsa ja olinkin kokeillut yhdistelmiä laihoin tuloksin. Kävikin ilmi, että yhdistäminen pitää tehdä tietyssä järjestyksessä ja olin kokeillut juuri sitä väärää.

En oikein tajua mitä väliä sillä on yhdistääkö kepin kiveen vai kiven keppiin, kuitenkin lopputulos on ihan sama :D

Pelissä oli kyllä viimeinen bossi, mutta se oli toteutettu kuin mikä tahansa pulma. Ihan hauska, että toteutus oli näin, eipä tähän olisi parempaa loppua voinut vaatiakaan.

Sen päihittämiseen vaadittiin useammasta pulmasta saadut itemit jotka täytyi yhdistää toisiinsa. Tämä oli huomattavasti monimutkaisempi homma kuin mikään muu pelissä oleva.

Hieman kaksijakoiset fiilikset tästä pelistä sillä tarina, pelin tyyli ja graafinen ulkoasu oli kyllä oikein mainioita, mutta nämä muutamat seikat hieman söivät pelinautintoa.

Kyllähän tämä siltikin sinne parhaimmistoon kuuluu ja voisin pelata uudelleen!