Jackie Chan's Action Kung Fu

Games Beaten: 189/709
Genre: Platform
Goal: Defeat the Sorcerer (Area 5)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10

Jackie Chan ja hänen kaksoissiskonsa Josephine ovat Kiinan parhaat Kung Fu -taistelijat. Koska he olivat treenanneet yhdessä lapsesta saakka, teki tämä asia heistä hirmuisen tiimin.
Kaikki oli hyvin, kunnes heidän Mestarinsa arkkivihollinen, mahtava velho palasi Kiinan muurin takaa hallitsemaan koko maata.
Velho heitti taian Josephinen niskaan ja se sai hänet katoamaan. Velho uskoi, että kun toinen parivaljakosta puuttui, ei toisella olisi mitään mahdollisuuksia häntä vastaan.
Jackie lähtee urheasti yksinään matkaan. Homma ei ole helppo, sillä Velholla on mahtava joukko kätyreitä jotka täytyy nujertaa. Josephine ja Kiina on pelastettava!

Hieman hankalampi kuin aluksi ajattelin. Olen kuullut tästä pelistä ja sitä on sanottu helpoksi.
No, eihän tämä nyt mikään hirmu hankala ollut kuitenkaan, muutamassa kohdassa pientä kangistelua.

Suhteellisen perinteistä tasoloikkaa. Spritet pelissä olivat aika isot, mutta se ei menoa haitannut. Sai ainakin paremmin selvää Jackien ilveilystä :)

Lyhyt peli, vain viisi kenttää. Pienenä vastapainona kentät olivat aika pitkiä, ei kuitenkaan mitään överitasoa.

Pelissä on kuusi elämää alussa ja Game Overin tullessa homma alkaa alusta. Elämiä saa kuitenkin aika mukavasti käymällä Bonus-tasoissa.
Jostain syystä tässäkin pelissä elämiä sanotaan Continueiksi, eli periaatteessa on vain yksi kuolema ja monta continuea. No, samapa se.
Ohjekirjassa mainitaan "salainen" -koodi jolla saa 99 elämää. Aika mielenkiintoista, että peliä helpotetaan näinkin radikaalisti. Itse en tätä käyttänyt vaan rehdisti alkuun kun kuolo korjasi :)

Erilaisia Kung Fu -liikkeitä oli peliin laitettu mukavasti. Perusliikkeinä on lyönti ja hyppypotku. Näillä liikkeillä pärjäsi mukavasti kaikenlaisia vihollisia vastaan.
Erikoisliikkeitä sai kentissä olevilta tavara-sammakoilta. Sammakon kun pieksi, se tiputti randomilla jonkun erikoisliikkeen.
Liikkeitä oli rajallinen määrä, joten kannatti miettiä mihin ne tuhlasi.
Aluksi näiden käyttäminen vähän unohtui ja perus meiningeillä pieksin porukkaa. Huomasin kuitenkin, että erikoisliikkeet tekevät pomoihin melkoisen paljon vahinkoa ja uusilla pelikierroksilla käytinkin liikkeitä aina tilaisuuden tullen.

Kentissä oli mukavasti eroavaisuutta. Hyvä sinänsä, sillä tylsää olisi ollut pelata viisi samanlaista kenttää :D
Jatkopaikat olivat joissain kentissä harvassa. Ne oli tähän peliin laitettu aina ruudun vaihtumisen jälkeen. Joskus alue saattoi olla todella pitkäkin ja kuolema ihan loppupuolella vei takaisinpäin.

Kaikki muut kentät olivat oikein mainioita paitsi kolmas, siitä en ihan hirveästi pitänyt. Todella pitkiä osuuksia ilman jatkopaikkaa ja kenttä toisti paljon itseään.
Aluksi hypittiin tovi lentävien kilpikonnien kilpien päällä. Jos luiskahti alas, ei suinkaan kuollut vaan tippui vaan alemmalle tasolle. Ihan hyvä idea mielestäni, mutta välillä hieman turhauttava.
Toisessa osuudessa mentiin jokea pitkin väistellen vaikka minkälaista vihollista. Monta ruudullista tätä samaa, hieman olisi vaihtelua kaivannut tähän.

Kenttiin oli piilotettu kello jonka avulla pääsi Bonus-tasoihin. Erilaisia juttuja tekemällä sai pisteitä ja pisteillä sitten sai lunastettua palkintoja. Palkinnot tulivat automaattisesti, ilmeisesti ensisijaisen tarpeen mukaan.
Jos oli energia vähissä Bonukseen tultaessa, sitä sai ensimmäisenä. Lisäreitä sai vasta viimeisenä mikä oli kyllä vähän meh, olisi ollut mukava itse valita palkintonsa.
Bonukset olivat mukavan erilaisia kaikki. Välillä hypittiin pilvien päällä, välillä hakattiin karppeja nyrkeillä.

Muuten tämä oli erittäin mainio peli, mutta yhdestä asiasta en pitänyt. Tässä oli ihan liian vähän kuolemattomuusaikaa. Viholliset pystyivät imemään energiat tyhjiin sekunneissa. Varsinkin, jos niitä tuli kunnon lauma kerralla.
Myös pomot saivat paljon tuhoa aikaan isoine spriteineen.
Tästä johtuen monesti oli tarve energialle. Sitä saikin kahdella eri tavalla. Välillä tavara-sammakko pudotti kulhollisen nuudeleita joista sai kaksi yksikköä energiaa lisää. Toinen tapa oli kerätä vihollisten pudottamia Jadeja.
Piti kerätä 30 kappaletta ja tällä keinolla sai kaikki energiat täyteen. Tätä en onnistunut kovin montaa kertaa tekemään. Yleensä kuolo korjasi ennen kuin kerkesi saamaan tuon 30 täyteen.

Pomoista puheen ollen, ne olivat oikein mainioita. Tai no, kolmannen kentän pomo oli hieman ärsyttävä. Näemmä kolmannen kentän kanssa ei mennyt mikään ihan putkeen :D
Pomo lenti ilmassa ja siihen täytyi osua hyppypotkulla. Tämä sammakon-mutaatio ampui ympärilleen nuijapäitä jotka täytyi tuhota jotta itse sammakkoon pystyi osumaan. Joskus tuurilla onnistui tekemään samalla vahinkoa pomoon kun tuhosi nuijapään.
Tässä meni helposti rytmi sekaisin ja ilman kuolemattomuusaikaa, homma oli aika tuskaista.
Oma lempparini oli neljännen kentän pomo. Pompittiin pilvien päällä ja yritettiin potkia jotain kyklooppia silmään.

Viimeinen ei ollut kovinkaan hankala, haaste oli oikeastaan suhteellisen sopiva. Loppupuolella kenttää luulin jotain lohikäärmepatsasta viimeiseksi pomoksi :D
No, helpostihan se sitten kuoli ja niitä tuli vielä pari lisää tämän jälkeen. Tämä oli pelin viimeinen suora ja aina kun kuoli loppupomoissa, tämä kohta täytyi vetää uudestaan.
Hieman puuduttavaa, mutta onneksi tästä sai erikoisliikkeen mukaansa myöhempää varten.

Viimeisen pomon ensimmäinen muoto tuotti uskomattoman paljon hankaluuksia. En oppinut millään sen patternia ja kuolin muutaman kerran Game Overiinkin. Täytyi peli aloittaa täysin alusta...

Viimein sitten muutin taktiikkaa ja se toimi. Tämä bossi oli vielä paljon kestävämpi kuin mikään muu pelissä, meni hemmetin kauan kun sen sai hengiltä.
Olin automaattisesti sitä mieltä että tämä oli se viimeinen pomo koska oli niin hankala. Noh, ei ollut :D

Viimeisenä vastaan tuli vielä hämähäkki ja sitä vastaan taisteltiin pilven päällä lentämällä. Onneksi Josephine sisko on tässä vaiheessa saatu pelastettua ja hän antaakin energiaa täyteen hämähäkkiä varten.
Muutaman kerran kuolin tähän kun ei ollut taktiikka hallussa.
Keksin sitten säästää erikoisliikkeen hämähäkkiä varten ja pieksää tuo ensimmäinen muoto ihan vaan normaaleilla lyönneillä. Tämä muutos kannatti, sillä hämis kuoli helposti erikoisliikkeisiin.

Menihän se mukavasti läpi, ei mitään suurempia tuskailuja :)
Tykkäsin tästä, kivat grafiikat ja musiikit. Erikoisliikkeet oli hyvä lisä peliin.
Hieman helpohko ja pienet pelisuunnitteluvirheet laski arvosanaa, mutta hyvin vähän.

Fun House

Games Beaten: 188/709
Genre: Action
Goal: Finish Area 12 (Room 6)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 7/10

Aluksi pelin kansikuvaa katseltuani, tein huomion että nyt näyttää todella vahvasti joltain TV-pelin käännökseltä. Oikeassa olin! Piti ihan pientä pätkää käydä Youtubesta vilkaisemassa.

Tämä perustuu siis jenkeissä ja briteissä pyörineeseen hupailuohjelmaan. Oikeastaan peli sisältää vain yhden osion kyseisestä ohjelmasta, itse Fun Housen.

Pelaaja heitetään rullaluistimet jalassa erilaisiin huoneisiin jotka ovat täynnä erilaisia esteitä. Pelaajan tehtävänä on selvittää, mitä missäkin huoneessa täytyy tehdä.

No, selvittäminen on lähinnä vain oikean reitin etsimistä sillä perus idea on sama; tuhoa kaikki maalitaulut tietyn aikarajan puitteissa.

Maalitauluja on kahdenlaisia erilaisia: löytyy ihan perinteinen ilman merkintöjä. Sitten löytyy myös numerollisia maalitauluja. Nämä maalitaulut täytyy ampua numerojärjestyksessä jotta aina seuraava aktivoituu.

Välillä kentissä sai pyöriä kuin puolukka siellä kuuluisassa paikassa, sillä maalitaulut olivat missä sattuu. Tämä oli rasittavaa varsinkin näiden numeroitujen kanssa, täytyi tarkkaan pistää merkille missä mikin sijaitsi.
Kun viimeisen maalitaulun sai tuhottua, siitä muuttui avain. Onneksi pelintekijöillä oli hieman sydäntä ja avaimen ilmestyttyä ne antoivat kymmenen sekuntia lisäaikaa saada avain.

Pelissä edettiin rullaluistimilla ja se tuntui kun pelihahmo olisi kokoajan jäällä. Tähän tulee vielä lisähuvia kun kentät rupeavat sisältämään jäätä. Otti oman aikansa että tähän tottui.
Liukuhihna -esteet olivat kanssa melkoisen rasittavia välillä, varsinkin kun niitä meni joka puolella ja eri suuntiin.
Kaikista ärsyttävimmät esteet olivat kuitenkin Boingerit. Nämä donitsin näköiset systeemit saavat pelihahmon kimpoilemaan kuin Flipperissä konsanaan. Vasta myöhemmässä vaiheessa peliä tajusin, että nehän voi tuhota...
Yhdessä kentässä ei voinut edetä ilman niiden tuhoamista.

Tässä oli ihan järkyttävän huonot hitboxit. Vihollisiin osui vaikka selvästi oli vielä pienen matkan päässä niistä. Varsinkin siniset ja punaiset liekit, näiden kanssa monet kirosanat lenteli kun selvästi ne menivät ohi mutta hahmo vaan kimpoilee ympäri huonetta.
Boingerien hitboxitkin oli ihan järkyttävät ja jos niitä oli paljon ympäri huonetta, kimpoilu oli taattu.

Vihollisista oli myös muutakin haittaa kun vaan pelkkä niistä kimpoilu. Jotkin viholliset kuluttivat aikaa alaspäin. Tätä tekivät ainakin liekkitykit joiden ammuksiin osui monesti useampaan kerralla.

Muutamia kivoja tavaroita löytyi kentistä. Lisää aikaa sai kelloista ja kengät keräämällä hahmo juoksi nopeasti. Kolikoita keräilemällä olisi saanut lisäreitä, mutta eipä kentissä ollut moiseen aikaa tuhlattavaksi. Muutenkin kun ei kovin paljoa taaksepäin joudu Game Overin satuttua, ne olivat suhteellisien turhia.
Löytyi myös warppauskuutio, mutta onnistuin vain yhden tälläisen löytämään. Se oli ihan näkyvillä yhdessä alkupään kentässä. Ilmeisesti näitä olisi ollut enemmän, mutta ne olivat piilossa.

Pelin alussa huomasin, että musiikit kuulostavat hyvin Rad Gravitymaisilta. Ei hyvä, ei ollenkaan. Rad Gravity ei ollut pelinä se mieluisin kokemus. Jännä sinänsä, sillä ei ole saman tekijän peli edes :D

Aluksi peli vaikutti ihan hauskalle mutta nopeasti Fun Housesta tuli Nightmare House. Peli sisältää 72 huonetta ja ne on jaettu 12 tasoon. Eli kuusi jokaisessa tasossa.
Kolmella elämällä sai yrittää läpäistä näitä kuutta tasoa ja jos epäonnistui, joutui tason ensimmäiseen kenttään.
Rangaistus ei ollut onneksi liian paha, olisihan voinut ihan täysin pelin alkuunkin joutua.

Pelin edetessä huomasin ilokseni että tässä on loputtomat continuet. Vastapainona sitten ei jatkomahdollisuutta myöhempää pelikertaa varten. Eikun alusta vaan jos halusi jatkaa toisena päivänä.
Vittumaisesti suunniteltu, kenttiä on aivan liikaa. Minulla meni 5h läpäistä tämä ja suurin aika kului loppupään kenttiin. Epätoivo iski monesti ja homma rupesi maistumaan puulta. Mielessä kävi jo että jätän koneen yöksi päälle ja jatkan seuraavana päivänä, mutta onneksi tähän ei tarvinnu turvautua :D

Kuten mainitsin, peli olisi saanut olla lyhyempi. Kentät olivat liian samanlaisia, oikeastaan sama idea koko ajan. Hieman vaan viholliset ja muut esteet vaihtuivat.

Viimeiseen kuuteen kenttään meni tovi jos toinenkin, lähinnä ihan viimeisen kentän takia. Tarvittiin aimo annos tuuria ja sorminäppäryyttä sen päihittämiseksi.
Kenttä oli täynnä Boingereita ja tietysti ammuttavat maalitaulut olivat eri puolilla kenttää. Piti puolelta toiselle pallotella.
Loppu meinasi mennä vielä räpellykseksi, kun jäisen pinnan vuoksi en saanut hahmoa hallintaani jotta saisin kerättyä avaimen.

Loppupeleissä melko rasittava peli.
Ärsyttävintä tässä oli se, että tiukan aikarajan takia uuden kentän ensimmäiset yritykset olivat pelkkää tutkimista ja reittien muistamista. Plääh.
Hyvä potentiaali pilattu. Olisivat kehitelleet enemmän pelimuotoja ohjelman tyyliin, olisi tämä voinut olla paljon parempi :)

Mario is Missing!

Games Beaten: 187/709
Genre: Puzzle
Goal: Solve 14 Cities and Defeat Bowser

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 2/10

Voi ei, Bowser ja hänen koopalapsensa ovat taas rikollisilla teillä! Tällä kertaa ihan oikeassa maailmassa.
He ovat napanneet Marion vangikseen ja aloittaneet maailman sekoittamisen.
Bowser on rakentanut laitteen jonka avulla pystyy lähettämään Koopia ympäri maapalloa. Koopat varastelevat tunnettuja aarteita Bowserin jättimäiseen taidevitriiniin.
Luigin tehtävänä on palauttaa varastetut aarteet omille paikoilleen ja pelastaa Mario.

Mitähän tästä juonesta sanoisi... :D

Pelihän on vielä opettavainen, maailman historiaa luonnollisesti.

Eli, Luigilla seikkaillaan ympäri maailmaa etsien aarteita. Yhteensä 14 kaupungissa pyöritään ja näissä jokaisessa perus idea on ihan sama.

Pelin alussa valitaan ovi ja oven takaa paljastuu kaksi putkea. Putket edustavat reittejä eri kaupunkeihin. En ymmärrä miksi yhden oven taakse oli laitettu kaksi putkea, miksi putket eivät voineet olla samassa tilassa.

No, kaupungissa ensimmäinen tehtävä on selvittää, missähän sitä mahdetaan olla. Tämän on tärkeää, sillä Yoshi pitää saada ohjattua samaan kaupunkiin, missä Luigi on. Ihmisiltä kyselemällä asia selvisi todella nopeast. Monesti ne sanoivat suoraan, missä ollaan. Olisi ollut hauskempaa jos olisi pitänyt hieman miettiä ja kysellä useammilta ihmisiltä vinkkejä.

Jaa että miksi Yoshi pitää saada samaan kaupunkiin? Kaupungeissa on infopisteitä joihin täytyy Koopilta saadut aarteet laittaa. Luigi on ilmeisesti liian lyhyt ja ilman Yoshia ei voi tiskin takana olevalle eukolle puhua. Järjetöntä.

Eli siis jokaisessa kaupungissa on kolme Koopaa ja ne tappamalla saa niiden hallussa pitämät aarteet. Jokainen aarre käy vain tiettyyn infopisteeseen ja aarteita tarkastelemalla pystyi selvittämään, mikä menee mihinkin.

Väärän aarteen kokeilusta ei verotettu millään tavalla ja helpommalla pääsi, kun vain kokeili aarteet randomilla ilman sen suurempia miettimisiä.
Kartan avulla näki kätevästi missä infopisteet sijaitsivat.

Kun oikea aarre on saatu oikealle paikalleen, kysyy infopisteen naikkonen sinulta jonkin kysymyksen liittyen aarteeseen.
Kysymyksiä oli muutama erilainen ja tässäkään ei vääristä vastauksista verotettu.
Alussa jaksoi kysymyksiä tutkailla ja pohtia oikeaa vastausta, mutta loppupäässä meni jo täysin tuuri kokeilulla.

Hieman rupesi puuduttamaan kun tässä ei mitään muutosta ollut. Kaikki kaupungit olivat samanlaisia: etsi Koopat, etsi infotiskit, vastaa kysymyksiin ja poistu kaupungista...huh huh.

Olihan tässä yksi pomokin, ihan lopussa! Ilmeisesti sen oli tarkoitus esittää Bowseria, ei kyllä hirveästi näyttänyt sille.
Yhtään iskua se ei onnistunut minuun tekemään, en tiedä olisiko siitä menettänyt energiaa tai jotain.
Iskuja se kyllä kesti reilusti enemmän kuin normaalissa Mario -pelissä.

Loppuruudussa oli vielä rahasumma, minkä onnistui keräämään. Niin, kun aarteen oli saanut oikealle paikalleen ja vastattua kysymykseen oikein, sai rahaa.
En sitten tiedä, veikö väärät vastaukset rahasummasta pienen siivun pois. En tiedä, ei kiinnosta.

Grafiikat olivat ihan hienot, hyvin oli saatu käännettyä Super Mario Worldin grafiikat 8-bittiseen muotoon :)
Kaupungit olivat ulkoasultaan erilaisia ja niiden kartat erosivat toisistaan, muuten ihan täysin samaa huttua.

Shadow of the Ninja

Games Beaten: 186/709
Genre: Platform
Goal: Defeat the Emperor Garuda (Stage 5-2)

Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 4/10

On vuosi 2029 ja eräs sekopää hallitsee suurinta kaupunkia Amerikassa.
Keisari Garuda ja hänen seuraajansa ovat rakennuttaneet valloittamattoman linnakkeen muistomerkiksi hänen pahuudelleen.
Tavanomaiset joukot eivät ole onnistuneet pysäyttämään Garudan pahansuopia suunnitelmia, mutta hän on kuitenkin huolissaan...
Raportin mukaan, kaksi hahmoa on onnistunut rikkomaan kaupungin laitamilla olevat suojaukset. Garuda tuntee väristyksiä ja aistii hyökkääjien olevan Ninjoja.
Kayate ja Lady Kaede ovat nämä ninjat ja he kuuluvat Iga-klaaniin. Heidän tehtävänään on soluttautua Garudan linnoitukseen ja tuhota hänen imperiuminsa.
Ninjat ovat varustautuneet hyvin ja yhdessä he voivat onnistua tässä tehtävässä!

Nyt oli todella loistava peli!

Ei tästä hirveästi pahaa sanottavaa ole, ehkä hieman lyhyehkö ja hitboxit olisi voineet olla aavistuksen paremmat.

Löytyy viisi aluetta joissa oli erimäärä kenttiä. Esimerkiksi ensimmäisessä alueessa oli 3 + bossi kun kolmannessa alueessa oli vain yksi pidempi kenttä ja bossi siinä samassa.

Itse pelailin Kayatella, en tiedä olisiko hahmoilla ollut jotain eroa, kunhan vain valitsin sen.

Alussa aseena on pelkkä Katana, mutta kenttiin on ripoteltu monenlaisia aseita laatikoihin. Kestoaseiden lisäksi löytyy muutamia heitettäviä kertakäyttöisiä juttuja kuten Shurikeneita ja pommeja.
Hieman oudosti nämä kertakäyttöiset tulevat pääaseen tilalle ja ne on käytettävä loppuun ennen kuin pystyy taas omaa asetta käyttämään. Ehkäpä aseen valinta vaikka select -napista olisi ollut parempi ratkaisu.

Joistain kentistä löytyi vielä käärö joka paransi lyöntitehoa. En onnistunut kovin monesta kentästä tätä löytämään, ehkäpä niitä oli laitettu vain muutamaan.

Grafiikat ja musiikit olivat kyllä ykkösluokkaa. Tykkäsin kovin.
Kontrollitkin olivat jämäkät. Välillä hitboxit olivat hieman oudot, vaikka selkeästi oli vihollisen vieressä, ei siihen aina saattanut osua. Nopeat viholliset maata pitkin liikkuvat olivat kanssa ongelma. Ne ottivat kaksi osumaa kuollakseen ja monesti ensimmäisen osuman jälkeen ei hahmo lyönyt tarpeeksi nopeasti toista iskua ja osumaa tuli.
Kentissä olevia tasoja pitkin pystyi kiipeämään ylös ja laskeutumaan alas. Ylös meno hoitui ihan vaan ylöspäin painamalla, mutta alaspäin tarvitsikin painaa kaveriksi A-nappia. Tämä monesti pääsi unohtumaan, ja tuli roikuttua hölmön näköisenä tasossa kiinni :D

Kenttiin oli onneksi ripoteltu energiaa, sillä välillä se oli todella tarpeen. Välillä yhden energiapalkin voimin pääsi kuin pääsikin energian luo. Sinisestä energiasta sai täydet ja viholliset pudottivat punaisia energioita jotka täyttivät vain osan.
Pomojen jälkeen ei suinkaan saanut täysiä energioita vaan pienen määrän. Eli jos onnistui perseilemään liikaa pomossa, seuraavan kentän aloitus oli hankalampi.

Pelissä on viisi continuea ja ne nyt olisi voineet hyvin olla elämiä. Sillä kerran kun kuolee, menetti yhden continuen.

Pomot olivat alkuun aika hankalia, mutta jokaiseen löytyi sitten pienen tutkiskelun jälkeen oivat taktiikat.

Ei tämä peli hirmuisen vaikea ollut. Kokoajan tuli pientä progressia. Viimeinen kenttä oli alkuun hankalan oloinen, mutta sekin sitten meni suhteellisen helposti kun löysi taktiikan.
Pelin viimeinen osuus oli autoscroller ja se sisälsi paljon vihollisia.
Viimeisessä kentässä oli vielä todella hassu kohta ihan lopussa. Kaksi reittiä ja toinen piti valita. Kiivettiin tikapuita pitkin viimeiselle tasanteelle. Matkalla löytyi itemilaatikot molemmin puolin.
Toinen sisälsi täydet energiat ja toinen käärön joka paransi tätä lyöntitehoa.
Tämä viimeinen osio oli niin vaikea että pakosti tarvitsi lisä energiaa jotta viimeistä pomoa pystyi treenailemaan ja jopa päihittämään. Mutta, ilman kääröä, se ei ottanut juuri mitään osumaa. Aikamoinen dilemma.
Keksin tähän ihan mahtavan ratkaisun. Kun tarpeeksi nopeasti toimi ja kiipesi nopeasti ylös, pystyi kentän rajojen ulkopuolella kävelemään ja nämä molemmat itemit sai napattua!

No, tämähän oli todella helpottava juttu ja vika pomo menikin sitten ensimmäisellä täyden energian ja käärön nappaus yrityksellä läpi. Pomon patterni oli loppupeleissä todella helppo oppia.
Kun sen energiat olivat puolessa välissä, tuli sille raivo -moodi päälle ja se rupesi tekemään iskuja nopealla tahdilla. Kun alku -osuus oli opeteltu ja energiaa ei ollut mennyt juuri mitään, tästäkin vaiheesta selvisi aika helposti.

Tätä oli ilo pelailla vaikka alusta joutuikin aina aloittamaan. Harmi kun oli niin lyhyt :)

Gremlins 2: The New Batch

Games Beaten: 185/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Mohawk-Spider (Stage 5-2)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10

NESillehän ei löydy kuin yksi Gremlins -peli. Tämä on tehty toisen leffan mukaan joten siitä johtuu ehkä tämä hieman hämäävä nimi.

Kuusi vuotta on kulunut siitä, kun Gremlinsit aiheuttivat tuhoa Kingston Fallsissa. Gizmo on elänyt tämän ajan Mr. Wingin kanssa Chinatownissa.
Yrittäjä Daniel Clamp yritti ostaa Mr. Wingin kauppaa mikä sattui olemaan juuri keskellä sitä aluetta, johon Daniel aikoo rakentaa valtavan toimisto rakennuksensa, Clamp Centren.
Mr. Wing ei anna periksi eikä halua myydä. Kävi kuitenkin niin, että vanha ja väsynyt mies menehtyi ja hänen kauppansa hajotettiin maan tasalle.
Purkutöiden lomassa Gizmo onnistui pakenemaan raunioista, mutta Clamp Genetics Labissa työskentelevä geneetikko onnistui nappaamaan tämän otuksen. Gizmo vangittiin Clamp Centreen.

Sillä välin Billy Peltzer ja hänen tyttöystävänsä, Kate olivat muuttaneet pienestä kaupungista suureen New Yorkiin. Billy työskentelee Clamp Centressä markkinoinnin parissa ja Kate tekee opastettuja kierroksia.
Yhtenä päivänä Billy kuulee, kun postimies hyräilee Gizmon uniikkia laulua. Postimies kertoo, että hän kuuli laulun jossain päin Clamp Genetics Labia.
Billy lähtee etsimään Gizmoa kyiseisetä laboratoriosta ja löytääkin hänet. Jälleen kaksikko on yhdessä!

Toinen työntekijä kutsuu Billyn luokseen. Billy piilottaa Gizmon työpöydän laatikkoonsa ja käskee hänen olemaan hiljaa kunnes palaa.
No, mehän tiedämme että Mogwai -otukset ovat todella uteliaita ja eihän Gizmo malta laatikossa pysyä vaan lähtee seikkailemaan.

Mehän kaikki muistamme ensimmäisestä elokuvasta että mitä Mogwaille EI saa tehdä...

1) Ei saa altistaa kirkkaalle valolle
2) Ei saa kastella
3) Ei saa syöttää kello 12 jälkeen

Tästä eteenpäin tarina jatkuu pelin muodossa, sinun tehtävänäsi on ottaa selvää miten se päättyy...

Aikoinaan teki mieli pelata jotain NESpeliä ja tämä sitten valikoitui hyllystä. Aikaisempaa kokemusta pelistä ei ollut.
Peli ei oikein maistunut ja jätin homman kesken kentässä 4-2.

Nyt sitten vuosia myöhemmin päätin, että nyt on tämän pelin vuoro, olihan siitä jo aikaisempaa kokemustakin.
Mietin että miksiköhän tämä aikoinaan jäi kesken ja sitten pelatessani muistot alkoivat palata mieleen...

Peli sisältää yhteensä yhdeksän kenttää ja ne on jaettu niin, että kenttiä on kaksi per alue. Pois lukien viides eli viimeinen alue, siinä on jostain syystä vain yksi kenttä.

Peli on siinä mielessä hieman brutaali että se alkaa aina yhdellä lisärillä. Game Overin jälkeen joutuu tason alkuun, vaikka olisi päässyt pomolle asti.
Vastapainona, peli antaa jokaisen kentän jälkeen salasanan joten siitä voi kätevästi jatkaa, mihin asti on päässyt.

Lisäreitä saa ostettua pelin aikana, mutta harvemmin sitä näki tarpeelliseksi. Oli tärkeämpääkin ostettavaa. Tämä osoittautui virheeksi...

Tästä päästäänkin aasinsiltana pelin kauppa-osioon:

Jostain syystä Mr. Wing on taas hengissä ja hän kauppaa Gizmolle kaikenlaista hyödykettä. Ukkelin kauppa taitaa löytyä jokaisesta kentästä, tai ainakin lähes kaikista. Jossain vaiheessa kenttää vastaan tulee ovi josta kyseiseen puljuun pääsee.
Tavaroita pystyy ostamaan kristalleilla joita viholliset pudottavat.
Kauppa on siinä mielessä kusisesti tehty, että sieltä saa ostettua vain yhden tavaran. Oston jälkeen kauppaan ei pääse enää uudelleen joten kannattaa tarkkaan miettiä mitä ostaa.

Kauppaan ei kannata mennä jos on liian vähän kristalleja, sillä vaikka ei ostaisi mitään, Mr. Wing lähtee muille maille.

Tavaroita on viittä erilaista: perus energiantäyttö, yksi lisäyksikkö kokonaisenergiaan, ilmapallo, tehopakkaus aseeseen ja lisäri.

Game Over verottaa aika pahasti sillä kaikki keräämäsi päivitykset lähtee pois. Jos olisi kaupasta ostanut lisäreitä, olisi saanut jatkaa täysin samasta kohdasta missä kuoli.
Tätä en tiennyt ja luultavasti olisin ostanut niitä aina tilaisuuden tullen. Luulin, että kenttä alkaa aina alusta jos kuolee, oh well :D

Ilmapallo on todella hyödyllinen kapistus. Jos tippui rotkoon, sen avulla pystyi lentämään pienen matkan pois tältä alueelta. Monesti pääsi todella pitkälle kentässä, hankalien kohtien ohi.
Bonuksena vielä että rotkoon putoamisesta ei ota vahinkoa ollenkaan jos on ilmapallo varastossa. Yksi tälläinen oli valmiina, lisää sai ostettua kaupasta.

Jokaisen alueen toisen kentän lopussa on pomo. Eipä ne mitään pahoja olleet, viimeistä lukuun ottamatta. Gremlins -poppoon johtajaa, Mohawkia vastaan joutuu taistelemaan useampaan otteeseen. Kolme neljästä bossista on Mohawk eri muodoissa :D
Ensimmäisessä alueessa ei pomoa ole lainkaan ja ensimmäinen tuleekin vasta toisessa alueessa vastaan.

Alueen jälkeen saa aina uuden paremman aseen. Tämä ase pysyy käytössä Game Overin jälkeenkin ja sitä pystyy päivittämään kaupassa. Helpottaa kummasti kun hankalasti tapettavat viholliset saakin helpommin nippuun.

Aluksi kaupasta tuli ostettua tehopakkauksia käytössä olevaan aseeseen koska aseet päivittyvät melkoisen paljon paremmaksi. Ne ovat tehokkaampia ja yleensä ampuivat moniin eri suuntiin. Kuitenkin kun kuoleman jälkeen päivityksen menetti, keskityin ostamaan vain energiaa.

Pelihän on ihan ok tasoa. Olisi saanut paremman arvosanan jos muutamaan asiaan olisi keskitytty paremmin. Hieman tyhmää että aina aloitetaan yhdellä elämällä, olisi nyt vaikka pari ollut.
Tasoille hyppiminen oli huonosti toteutettu. Hitboxit oli mitä oli. Jos vastassa oli laavaa tai liukuhihna, hyvin usein tuli näissä kohdissa energiaa menetettyä.
Laavan hitbox oli liian edessä. Hyppy piti tehdä ennakkoon jotta ei osunut laavaan. Tätä oli vaikea muistaa koska normaalien rotkojen yli hyppiminen ei tuottanut ongelmia.
Liukuhihnoilla ollessa ei saanut mennä liian reunalle tai rotko "imaisi" Gizmon syvyyksiinsä. Eli tässäkin tapauksessa joutui ennakkoon hypätä.

Hommahan eteni niin, että aluksi hyvillä päivityksillä selvisi jonkin matkaa, sitten inhoissa tasoloikkakohdissa kuoli ja menetti kaikki hyödykkeet. Sitten jankkasi kenttää heikoilla varusteilla kunnes se meni läpi.
Kenttä 4-2 oli ehdottomasti pelin hankalin ja tähän jäin silloin aikoinaan jumiin. Todella pitkä sisältäen paljon vihollisia ja tiukkaa tasoloikkaa.
Kenttä lopulta hoitui siten, että yritti päästä mahdollisimman pitkälle ilman rotkoon tippumista. Näin sai ilmapallon säilytettyä hankaliin loppukohtiin. Kaupasta osti energiat täyteen ja toivoi parasta.
Kyllähän se sitten viimein meni läpi. Lopussa odotti vielä pomo. Ei se mikään super vaikea ollut, mutta pahan levelin jälkeen se tuntui sille. Kyllä tämä useamman yrityksen vaati.

Yllätykseksi, viimeinen kenttä oli suhteellisen helppo. Kauppa ei tarjoillut energiapäivityksiä lainkaan ja tässä kannattikin satsata aseen tehopakkaukseen.
Viimeinen pomo vaati kyllä yrityksen poikineen. Aluksi yritin tarkempaa lähestymistä ampuen muutamia panoksia ja väistellen sen jalkoja. Tämä ei sitten toiminut. Jalkojen väistely oli liian hankalaa ja ei koskaan osannut arvioida, mihin suuntaan Mohawk-hämis liikkuu.
Vaihdoin tyyliä ja siirryin päättömämpään rämpytys-menetelmään. Seisoin oikeassa kohdassa ja ammuin niin paljon kuin mahdollista. Tällä keinolla bossi kuoli naurettavan helposti.
Toki tämä menetelmä vaatii energiaa, ei ihan yhden sydämen voimin mennä koittamaan :D

Läpäisyn jälkeen olin sitä mieltä, että en tähän enää koske, mutta nyt kun tarkemmin luki tuon lisärijutun, niin kyllähän tätä voisi vielä joskus testailla. Tietää että aseet säilyvät pidemmälle lisäreiden voimalla, se helpottaa huomattavasti.

Musiikit, grafiikat ja kenttien väliset välivideot olivat parasta laatua, eipä Sunsoftilta voi oikein muuta odottaakaan näiden suhteen.

Guerrilla War

Games Beaten: 184/709
Genre: Run and Gun
Goal: Defeat the Dictator (Stage 10)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 1/10

Paha diktaattori hallitsee pientä saarta ja saaren kansa on ahdingossa!
Saarelle tarvitaan apujoukkoja ja sinne lähetetään sissijohtaja ja hänen toverinsa.
He saapuvat hiljaa ja salaisesti veneellä rantaan.
Diktaattorin armeija on ottanut saaren asukkaita panttivangikseen ja heidät täytyy pelastaa diktaattorin jahtaamisen ohessa.
Diktaattori ja hänen armeijansa on saatava pois päiviltä!

Nyt oli täysin ilmainen läpäisy! Paljoa tätä helpommaksi ei peli enää voi tulla, ainakaan jos puhutaan muusta, kuin pienille lapsille tarkoitetuista peleistä.
Tämä on hyvä valinta jos haluaa jotain tämän tyylistä projektia tehdä tai pelata muuten vaan jotain helppoa NESpeliä.

Helpon tästä teki loputtomat continuet. Kuolemilla ollut mitään väliä ja Game Overin jälkeenkin sai jatkaa täysin samasta kohdasta kun mihin kuoli, jopa pomoissa.
Periaatteessa suurimman osan pelistä voisi vain juosta läpi tappamatta ketään mutta eihän se ole hauskaa?

Taistellaan läpi kymmenen kentän. Matkalla löytyy paljon sotilaita, tankkeja ja muita vaaroja.

Tästä tulee vahvasti mieleen Ikari Warriors. Ikari itsessään on melkoisen kämänen peli ja väkisinkin mieleen hiipii ajatus, että olisipa tämä ollut Ikari ja jätetty se alkuperäinen peli tekemättä :D
Tosin, ei sen nyt näin helppo olisi tarvinnut olla, rajallisilla continueilla tietty :)

Sissillä on aluksi vain pieni hernepyssy käytössään, mutta kentistä löytyy reilusti uusia aseita. Aseen kuitenkin menettää aina kun kuolee. Aseet ovat todella tehokkaita ja pomotkin kuolevat melkoisen sähäkkään niitä käyttämällä.
Onneksi tässä ei tarvinnut ampumisnappia rämpyttää vaan pystyi kätevästi pitämään pohjassa. Yleensä näissä peleissä missä voi ampumisnappia pitää pohjassa, ampumisnopeus on onneton ja joutuu kuitenkin rämpyttämään.
No, tässä ei onneksi ollut näin. Ammusta lähti mukavaa vauhtia kohti vihulaisia!

A-napista pystyi viskelemään kranaatteja ja ne olivat erittäin näppäriä monissa kohdissa. Normi aseella ei pystynyt ampumaan esteiden läpi joten heittämällä kranaatin, pääsi porukasta eroon. Kranaatilla pystyi rikkomaan myös tiettyjä esteitä, ne tehosivat tankkeihin sekä bosseihin ihan mukavan tehokkaasti.

Kentissä on monenlaista estettä ja hidastetta. Löytyy kuoppia, jokia ja kiviä. Kunnon arsenaalilla tai tankilla kivistä pääsi nopeasti eroon, mutta heikommalla varustuksella joutui hieman kikkailemaan.

Tankkeja lyöytyi kenttien varrelta ja ne olivatkin oikein hyödyllisiä. Jos tankki otti liikaa osumaa, se rupesi piipittämään ja jonkin ajan päästä räjähti. Piipityksen kuullessaan kannatti kyllä juosta karkuun.
Tankki käytti samoja aseita mitä hahmolla oli käytössään, erittäin näppärää.

Välillä ukkoa oli ruudussa jopa liikaakin, meno oli melkoisen älytöntä :D Onneksi oli loputtomat continuet!

Vaikka tässä olisikin ollut mahdollisuus vain juosta peli läpi juurikaan yrittämättä, en sitä tehnyt.
Muutamissa kohdissa joutui kyllä käyttämään kuoleman jälkeistä näkymättömyysaikaa hyödyksi kun hektisen menon takia olisi kuollut saman tien uudelleen.

Pomot olivat kaikki hyvin erilaisia ja hauskoja. Niiden väistely ei ollut liian hankalaa ja monesti onnistui pääsemään paremman aseen turvin seuraavaan kenttään.
Erittäin miellyttävää kun sai väistettyä kaikki bossin ampumat kudit tai pommit hurjilla liikkeillä!

Loren mukaan saaren asukkaita oli otettu panttivangiksi ja niitähän löytyikin joka puolelta. Jos asukkaan pelasti, sai 1000 pistettä mutta jos sellaisen tappoi, lähti -500 pistettä pois.
Tällähän ei nyt mitään väliä ollut kun ei pisteitä tullut seurattua. Varsinkaan kun ne näkyivät vain pause -menussa.
Sen kun tykitteli menemään, paskat asukkaista :D

Viimeinen pomo, diktaattori ei ollut sen vaikeampi kuin muutkaan pomot. Heti aluksi siihen ei voinut tehdä vahinkoa vaan täytyi tuhota neljä tykkiä jotka suojelivat äijää.
Tykkien jälkeen diktaattori pillastui todenteolla ja rupesi viskomaan pommeja ja ampumaan ohjuksia hulluun tahtiin.
Ei kun vaan kranaatteja ukon niskaan ja jonkin ajan päästä puhti loppui.

Oli erittäin miellyttävä peli! Mukavat grafiikat ja musiikit, ainoastaan ihan liian helppo loputtomien continuejen takia.

Toki

Games Beaten: 183/709
Genre: Shoot 'em Up
Goal: Defeat Vookimedlo (Stage 6)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10

Soturi nimeltään Toki oli tyttöystävänsä Mihon kanssa kävelyllä viidakossa. 
Yhtäkkiä Tokin pahin vihollinen, Vookimedlo hyökkäsi puun takaa esiin. Hänen seuranaan oli toiseksi pahin vihollinen, Bashtar, näkymätön jätti. Tai, sanotaan että osoittain näkymätön, sillä hänestä on näkyvissä saappaat, hanskat ja sydän. 
He hyökkäsivät Tokin ja Mihon kimppuun. Bashtar kantoi Mihon pois ja Vookimedlo muutti Tokin pieneksi avuttomaksi apinaksi. Toki vaipui synkkyyteen.
Onneksi hän törmäsi metsän henkeen, joka oli nähnyt mitä Tokille ja Miholle kävi ja oli asiasta hyvin vihoissaan. 
Hän antoi Tokille mahtavan voiman jonka avulla hän voi sylkeä tulipalloja suustaan.
Nyt suunta kohti Kultaista Palatsia, sillä Vookimedlolle on annettava nenään jotta Toki saa Mihon pelastettua ja normaalin muotonsa palautettua.

Muutaman kerran tätä Sega Megadrivella testaillut ja peli tuntui hankalalta.
Hieman jännittynein fiiliksin lähdin yrittämään.
Megadriven versiossa pystyi vielä vaikeusastetta säätämään, tässä ei.

Mutta mutta, tämähän olikin suhteellisen helppo! Peli vielä tarjoili neljä continueakin :)
Peli oli vielä tosi reilu sen suhteen, että continuenkin jälkeen sai jatkaa jatkopaikasta. Ei edes heittänyt kentän alkuun.

Kuusi kenttää ja kuusi pomoa eli suhteellisen lyhythän tämä on.

Apinaksi muutettu sankarimme pystyy ampumaan suustaan ammuksia. Ammuksia pystyy ampumaan kaikkiin muihin suuntiin paitsi suoraan alas. Hyvin sai osuttua vihollisiin tämän ansiosta.

Ammuksiin saa hetkellisiä tehopäivityksiä. Välillä Toki syöksee suustaan tulta ja välillä ampuu ammuksia moniin eri suuntiin kerralla.

Löytyy myös kuolemattomuus kypärä ja taikakengät joiden avulla pystyy hyppäämään korkeammalle.

Pomojen jälkeen saa aina kolme helpottavaa tavaraa. Yleensä tarjolla oli lisäelämä ja energiaa mutta välillä sai kokonais energiamäärään yhden yksikön lisää. Tämä kuitenkin lähti pois jos Game Over sattui tulemaan ja joutui palaamaan alkuperäiseen kahteen energia yksikköön.

Lisäreitä saa kerättyä kahdella eri tavalla. Kentistä löytää kolikoita joita keräämällä 50 kappaletta saa lisärin. Myös 50 000 pisteen välein saa aina mukavasti lisärin. Muutamassa tiukassa kohdassa oli mukava ylläri kun lisäri jingle soi :)

Kentät oli mukavasti suunniteltu ja olivat erilaisia. Vihollisia tuli välillä aika kasa kerrallaan mutta asepäivityksillä ja hyvillä kontrolleilla niistä selvisi mukavasti.

Vaikka kontrollit oli yleisesti hyvät, parin asian kanssa meni vähän mönkään. Muutamissa kentissä esiintyi liaaneja joihin hyppääminen oli aika tarkkaa. Pari kertaa tipuin piikkeihin kun Toki ei vaan tarrannut siitä kiinni.
Myös viimeisen kentän rullaavat alustat oli aika perseestä, alustalta toiselle hyppääminen piti ajoittaa todella hyvin, muuten se jäi vajaaksi tai meni yli. Tavaroita ei tässä kohdassa kannattanut pahemmin keräillä, sillä alustalle takaisin pääseminen oli huteraa.

Pomot olivat omituisia mutta tykkäsin niistä. Ehkä hienoin bossi oli ilmeisesti mahalaukkua esittävä örvelö joka röyhtäili. Hienosti vielä suusta ei tullut perus röyhtäystä vaan "BURB" -teksti joka teki vahinkoa :D

Taas meni läpäisy turhan tarkalle. Onnistuin ensimmäisen continuen käyttämään kentässä viisi ja huomasin, että kaikki keräämäni energia yksiköt olivat palautuneet kahteen. Tämä teki hommasta vaikeaa ja tämän kentän pomo oli hieman haastava kahdella energialla.

Kuudennen kentän rullaavien alustojen mekaniikkojen opettelu vei elämän poikineen. Muuten kenttä oli suhteellisen helppo.

Viimeistä pomoa pääsin hurjan kahden lisärin voimalla kokeilemaan ja onneksi se meni jälkimmäisellä läpi :D Sain viimeisen pomon aikana yhden lisärin pisteistä, mutta tajusin sen vasta taistelun loputtua :D

Pomolla oli kaksi muotoa. Ensimmäiseen oli helppo osua sillä koko punainen vaate oli hitboxia. Toinen muoto oli haastavampi, ainoastaan pieni sydän mihin piti osua.

Eipä tämän pelaaminen alusta olisi pahemmin haitannut, oli sen verran hyvä peli! Hienosti oli näemmä NESillekin saatu tämä käännettyä.