Genre: Platform
Goal: Defeat King Koopa (World 8-4)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10
Eräänä päivänä sieniasukkaiden kuningaskuntaan hyökkäsi Koopa, jonka kilpikonnaheimo on tunnettu mustasta magiastaan. Rauhaa rakastavat sieniasukkaat muutettiin kiviksi, tiiliksi ja jopa erilaisiksi kasveiksi. Sienivaltakunta muuttui raunioiksi.
Ainoa, kuka pystyy kumoamaan taian ja muuttamaan sienivaltakunnan asukkaat takaisin normaaliksi on prinsessa Toadstool, Sienikuninkaan tytär. Valitettavasti hänet on siepannut kilpikonnien kuningas, Koopa.
Mario, tarinan sankari (ehkä) kuulee sieniasukkaiden ahdingosta ja alkaakin suunnitella pelastusretkeä, jotta prinsessa saataisiin pelastettua pahan Koopan kynsistä. Tuhoutunut sienivaltakunta on palautettava ennalleen.
Sinä olet Mario! On sinusta kiinni, saadaanko sieniasukkaat pelastettua Koopan mustan magian pauloista!
Klassisista klassisin Mario veljekset! Tätä alkuperäistä en koskaan omistanut muuta kuin myöhemmin aikuisiällä. Minulla oli jokin pirakartilla oleva versio mitä sitten tuli pelailtua. Sama pelihän se periaatteessa oli, pois lukien pienet graafiset muutokset.
Itselleni tämä on ollut hankalampi kuin muut NESin Mario -pelit. Tämä johtuu tyystin pelin kontrolleista. Marion liikuttaminen on melko tönkköä ja hypyn aikana ohjailu on jäykkää. Myös Marion paikalleen pysähtyminen vie oman aikansa.
Kun on irrottanut sormensa D-padilta, Mario ottaa vielä tämän jälkeen muutaman askeleen. Omaan makuuni homman pitäisi tapahtua ripeämmin.
Tässä ensimmäisessä pelissä on Mario 3:sen tyyliin kahdeksan maailmaa, mutta vain neljä kenttää jokaisessa niissä. Maailmat eivät hirveästi eroa toisistaan, ei selkeästi ollut vielä teemojen tekeminen se tärkein juttu. Muutamassa maailmassa seikkaillaan yöllä, siinä suurin ero maailmoiden suhteen.
Kenttätyyppejä sentään on muutama erilainen; perinteisen maan päällä seikkailun lisäksi möngitään maan alla, uidaa vedessä ja hiivitään hämärissä linnoissa. Pelissä ei myöskään ole minkäänlaista karttanäkymää, vaan musta ruutu missä kerrotaan, mikä kenttä on menossa.
Pelissä on muutamia erilaisia power-uppeja kuten supersieni, mikä kasvattaa Marion isoksi Super Marioksi! Tulikukan avulla voi viholliset tuhota etäämmältä tulipallojen avulla. Voimatähdellä saa hetkellisen kuolemattomuuden ja voi vaan juosta kaikesta mahdollisesta läpi.
Kolikoita keräilemällä saa lisäreitä ja on lisärisieniä piilotettu pitkin kenttiä. Tässä ensimmäisessä Mariossa on aika yksinkertainen arsenaali tavaraa, mutta erittäin hyvin ne toimivat näin yksinkertaisessa pelissä.
Kentät loppuvat aina lipputankoon, pois lukien viimeiset linnakentät. Mitä korkeammalle lipputankoon onnistuu hypätä, sitä enemmän saa pistetä. Muksuna yritti mahdollisimman korkealle hypätä vaikka pisteillä ei nyt sen kummempaa merkitystä ollutkaan.
Jos lipputankoon hyppäsi silloin, kun pelin kolminumeroisen kellon viimeisessä numerossa on joko yksi, kolme, tai kuusi, sai palkinnoksi ilotulituksia! Tämä hämmensi pienenä suunnattomasti, kun ei tiennyt, miten sai ilotulitukset aikaan.
Ilotulituksia ilmestyi se määrä, minkä numeron kohdalla onnistui lipputankoon hyppäämään. Ilotulituksista ei ole sen kummempaa hyötyä, vain pisteiden keräämistä jos sellaista mielii. Ilotulitushomma on speedrunaajien painajainen, sillä jos vahingossa aavistuksen väärään aikaan hyppäsi lipputankoon, menetti rutkasti aikaa :D
Muutamien maailmoiden linnakkeissa on hieman hävytöntä kenttäsuunnittelua, sillä niissä täytyy löytää oikea reitti tai muuten linna looppaa loputtomasti. Tämä hämmensi skidinä, koska peli ei edes anna minkäänlaista äänimerkkiä siitä, että onko oikealla vai väärällä reitillä.
Tämä onneksi fiksattiin Super Nintendon All Stars -versioon, siinä kuluu äänimerkki riippuen siitä menikö oikeaan vai väärään reittiin. Kyllähän nämä sitkeällä yrittämisellä sai menemään läpi, mutta ikinä muista miten se oikea reitti menikään.
Linnojen lopussa lipputankojen sijaan odottaa Koopa, tai oikeastaan feikkiversio, sillä tämä oikea kilpikonnien kuningas majailee viimeisessä linnakkeessa. Sillan toisella puolella on kirves ja jos onnistuu keplottelemaan itsensä Koopan ohi kirveelle asti, saa kirveen avulla tuhottua sillan kiinnikkeet ja pudotettua Koopan laavaan.
Koopien tuhoaminen onnistuu myös tulipallojen avulla ja näin pystyy feikkien henkilöllisyyden paljastamaan! Kuollessaan feikkiversiot muuttuvat normaaleiksi vihollisiksi. Koopat hankaloituvat mitä pidemmälle pelissä etenee. Tulipallojen lisäksi he alkavat viskomaan vasaroita ja niitä on välillä aika pirullinen väistellä!
Kun jokin feikkiversio on tuhottu, linnan lopussa ei odotakaan ihana prinsessa Toadstool, vaan yksi sieniasukkaista. Tämä Toad -niminen hahmo näyttää kiitoksena kahta keskisormea ja sanoo, että "prinsessa on toisessa linnassa". Kiitos paljon. Ei kai Toad nyt oikeasti keijot pystyssä ole, pikselit ovat vain laitettu huvittavasti niin, että se näyttää sille :D
Tai mistäs sitä tietää millainen huumori kehittäjätiimillä on tuohon aikaan ollut :D
Jos tätä mahtavaa pelikokemusta haluaa lyhentää eikä halua pelata jokaista maailmaa läpi, löytyy kentistä warppaus -huoneita. Huoneista löytyy kolme putkea minkä sitten meni valitsemaan, siihen maailmaan päätyy. Lyhkäisimmillään voi ensimmäisestä maailmasta warpata neljänteen ja siitä suoraan kahdeksanteen! Peli on tällä tavoin yhdessä hujauksessa läpi.
Kyllähän tästä saa mukavasti irti, jos sen kahlaa läpi kokonaisuudessaan. Musiikit ovat mainiot ja legendaariset jotka vievät huomion hieman alkukantaisista grafiikoista. Mikään ihan helppo tämä ei ole, varsinkin kun pelaa jokaisen maailman läpi. Kun elämät loppuu, peli alkaa alusta.
Pelissä on myös continue "koodi", mitä ei mainita ohjekirjassa ja se muistaakseni selvisi vasta monien vuosien jälkeen pelin julkaisusta. Tätä en tiennyt enkä ole itse koskaan käyttänyt.
Tämä on itselle se heikon näistä NESin Mario -peleistä. Hieman turhan alkukantainen ja kontrollit eivät ole makuuni. Kyllähän tätä silloin tällöin nostalgiapärinöissään pelailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti