Games Beaten: 175/709
Genre: Adventure
Goal: Defeat Tasmanian Devil (Stage 6-4)
Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 3/10
On Väiski Vemmelsäären 50-vuotisjuhlat! Hänen fani clubinsa on suunnitellut kunnon juhlat tämän kunniaksi.
Käy kuitenkin niin, että Väiskin ystävät tulevat tästä kateellisiksi koska he eivät ole saaneet moista huomiota syntymäpäivinään.
Näin he yrittävätkin estää Väiskiä pääsemästä omiin juhliinsa. Aika raffia menoa.
Tälläinen todella keskiverto peli. Ei mikään huono mutta ei mestariteoskaan.
Ihan kiva tätä oli pelailla, leppoisaa etenemistä :)
Pelistä löytyy kuusi maailmaa jotka jokainen sisältää neljä kenttää.
Pomoja oli laitettu reilusti kenttien loppuihin ja vielä maailman viimeisen kentän lopussa oli vähän pahempi bossi odottamassa.
Grafiikat oli hyvin keskivertoa kamaa.
Yksi asia teki tästä todella ärsyttävän pelata; ruutu nyki koko ajan kun käveli eteenpäin. Ei tule äkkiseltään toista peliä mieleen missä olisi noin hirveää nykimistä.
Tämä kävi vähän silmiinkin, mutta onneksi ajan kuluessa hommaan tottui.
Välillä peli söi inputteja ja luulen että tämä johtui tästä nykimisestä. Hypyt eivät onnistuneet ja homma päätyi rotkoon tai muuhun ansaan.
Hitboxit olivat vähän oudot, etenkin bosseissa. Bossit nytkähtivät hieman taaksepäin kun niitä löi ja jos tämän ajoitti väärin, kerkesi pomo tulemaan liian lähelle Väiskiä ja sitä otti osumaa.
Pelissä on vielä hieno mekaniikka että jos ottaa osuman, ei voi lyöntiä voi hetkeen käyttää. Välillä viholliset tai pomot piirittivät niin ankarasti, että ei päässyt lyömään lainkaan :D
Aivan naurettavan helppohan tämä oli. Lisäreitä sai jatkuvalla syötöllä. Yhdessä vaiheessa mulla oli pelin maksimi, eli 99 lisäriä :D
Kenttiin on ripoteltu porkkanoita joita keräämällä sai bonuspeleihin valuuttaa. Bonuspeleistä sai sitten lisäreitä.
Normikentän jälkeen tulee lottopeli jossa täytyy vähintään kolme lukua saada peräkkäin jotta saa lisärin.
Jos onnistuu neljä lukua saamaan peräkkäin, tulee viisi lisäriä.
Kerran sain kunnon jackpotin kun onnistuin kaikki viisi lukua saamaan peräkkäin, tuli 50 lisäriä! :D Ihan älytöntä.
Pääbossin jälkeen tuli erilainen bonuspeli, Whac a Mole -variaatio. Tämä oli ihan hauska ja kun sai vielä oikeanlaisen rytmin päälle, sai lisäreitä aimo kasan :)
Lisärit eivät kyllä muutenkaan hirveämmin kuluneet helppouden vuoksi. Muutama vähän haastavampi kenttä oli mutta ei mitään erikoista.
Kuolema vei aina takaisin kentän alkuun vaikka olisi pomossa kuollut.
Normaalien pomojen lisäksi tässä oli Repe Sorsa vastassa joidenkin kenttien lopussa mutta sitä vastaan ei tarvinnut taistella. Riitti, kun keräsi pomohuoneessa olevan ison porkkanan.
Pääbosseissa oli kyllä mukavasti erilaisuutta. Esimerkiksi Sylvesteri pitää tappaa kahteen kertaan, ensin pieni muoto ja sitten iso. Hekku Haukka taas oli yhdessä Kukko Koppavan kanssa.
Aluksi sitä luulee että Kukko Koppavaa pitää vetää käkättimeen, mutta eihän se ota osumaa ollenkaan. Taistelu pitää hoitaa niin, että ylätasanteella olevaa Hekkua täytyy lyödä ja kun hänet saa kaadettua, Kukko Koppavakin luovuttaa samantien Hekun kuoltua.
Viimeisissä kentissä oli hieman enemmän haastetta ja mukavaa tasoloikkaa.
Viimeisen bossin virkaa toimitti Tasmanian Tuholainen jonka ammuksia täytyi lyödä kimmottaen ne takaisin siihen itseensä. Erittäin helppo, kuin muutkin bossit.
Peli olisi ollut parempi ilman tuota ruudun nykimistä, nyt täytyy rokottaa arvosanaa siitä hyvästä.
Oli kyllä mahtavaa päästä mäiskimään Tipiä vasaralla kupoliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti