Games Beaten: 176/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Count Dracula on Hard Mode (Stage 7-2)
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 5/10
Yön pimeydessä hän vaanii uhrejaan prinssin intohimolla ja villieläimen armolla.
Hän iskee terävät hampaansa uhriensa kurkkuun ja imee elinvoimat itseensä.
Hän on Kreivi Dracula, joka on saanut sinun rakkaan Mina Murrayn pauloihinsa hyponoottisella taijallaan.
Sinä, Jonathan Harker, sinun täytyy iskeä puuvaarna Draculan sydämestä läpi ja pelastaa Mina ikuiselta elämältä vampyyrina.
Aluksi rupesin pelaamaan peliä Medium -asetuksella kun peli sitä ehdotti. No, hetken pelailun jälkeen vilkaisin läpäisytavoitetta ja huomasin, että pelihän onkin pelattava Hardilla läpi.
Syytä tähän en tiedä, ehkäpä peli ei mene kaikkiin tasoihin pelkällä Mediumilla?
Joka tapauksessa, en hirveästi huomannut eroa Hardin ja Mediumin välillä. Ainut selkeä ero oli, että isoja sydämiä ei saanut enää laatikoista mitkä palauttivat kolme yksikköä energiaa.
Eipä tämä mikään iso ongelma ollut.
Pelissä on seitsemän eri aluetta jotka sisältävät kaksi kenttää jokainen. Eli 14 kentän verran kahlattavaa löytyy.
Kentät ei ole mitenkään järisyttävän pitkiä joten nopeasti tässä eteni.
Aina alueen ensimmäisessä kentässä tietyn ajan kuluttua tuli yö ja viholliset aktivoituivat.
Jos ei halunnut jäädä keräämään ylimääräistä roinaa, kentän pystyi juoksemaan melkeimpä loppuun asti ilman vihollisia :D
Melkein kaikki alueen ensimmäiset kentät olivat sijoitettuna linnaan. Nämä oli melkoisen trollaavia paikkoja. Paljon piikkejä ja alkuun päin pudotuksia.
Alueen toisessa kentässä tätä ei tapahtunut ja vihollisia oli jo alusta asti mukana.
Pomot oli jostain syystä todella helppoja ja heikkoja tässä, myös itse kreivi Dracula. Suhteellisen helpot patternit jotka oppi nopeasti.
Pomohuoneet oli tehty erittäin ahtaiksi. Ei niissä oikein kannattanut liikkua.
Pomot helpottuivat vielä entisestään jos sai paremmat kudit taisteluun. Jokaiseen alueeseen oli piilotettu jokin heppu jonka tarkoitusta en aluksi tajunnut kun se ei edes antanut mitään.
Mutta hänen pelastamisensa jälkeen pomoissa oli paremmat ammukset käytössä.
Kentissä oli paljon piilotettuja mestoja jotka löytyivät salaseinien kautta. Välillä peli trollasi ja reitistä ei päässytkään salapaikkaan vaan joutui alkupuolelle kenttää.
Jokainen kenttä oli pullollaan suoraan Mariosta pöllittyjä kysymysmerkki laatikoita. Näistä laatikoista löytyi kaikkea kivaa kuten aseita, energiaa, aikaa, lisäreitä ja jopa continue!
Jotain timantteja ja kolikoitakin löytyi mutta ne antoivat vain pisteitä, hurraa.
Pelissä oli aikaraja monien pelien tyyliin. Mutta tämä aikaraja oli oudosti toteutettu. Yleensä jos kuolee, niin aikaraja palautuu alkuperäiseen pisteeseensä. No, tässä pelissä ei.
Kuoleman jälkeen aika oli samassa kohdassa kuin ennen kuolemista. Välillä jos kuoli kaukana edellisestä jatkopaikasta, aika yleensä kerkesi loppumaan ennen kuin selvisi takaisin samaan pisteeseen.
Pomotkin tapettiin saman aikarajan puitteissa ja jos liikaa tuhlasi aikaa, ei sitä kerinnyt tappamaan. Ajan loppuminen kustansi yhden elämän mutta ärsyttävää oli, jos kuoli juuri ennen ajan loppumista ja sitten kuoli heti perään uudelleen tähän aikarajaan :D
Todella ärsyttävää pelisuunnittelua oli peli täynnä aikarajan lisäksi. Monesti viholliset ilmestyivät täysin nenän eteen eikä niihin kerinnyt reagoimaan vaan otti osuman. Monesti myös hypyn jälkeen odotti joku vihollinen vittumaisessa paikassa.
Ainut keino oli opetella vihollisten paikat sillä ne pysyivät aina samoina.
Toisesta alueesta alkaen toisen kentän puolessa välissä oli jonkinlainen minibossi. Aluksi yritin tappaa sitä mutta se ei onnistunut millään.
Selvisikin, että tätä täytyy vain väistellä tietyn aikaa ja se sitten häviää.
Nämä minibossit oli lähestulkoon kaikki melko samanlaisia, mutta pieniä muutoksia tuli kuten nopeus ja useampi samaan aikaan.
Viidennen alueen minibossi oli ehdottomasti kaikkein ärsyttävin oppia. Se teki ihan ihmeellistä patternia ja ei kyllä millään saanut kiinni, miten sitä pitäisi väistellä.
Onneksi pausetus-taktiikalla pääsi vähän oppimaan sen käyttäytymistä.
Näiden minibossien ongelma oli liiallinen nopeus. Ei niitä ilman tuota pausetus-taktiikkaa pystynyt kovin helposti lukemaan, ei ainakaan kolmen viimeisen alueen minibosseja.
Viimeinen kenttä oli melkoisen jännä. Todella lyhyt, mutta hetken tutkiskelun jälkeen pyörikin ympyrää :D
Tässä oli monia salahuoneita jotka sisälsivät paljon lisäaikaa. Tämä oli hyvä, sillä aikaa kentässä oli melkoisen vähän.
Salahuoneiden jälkeen ihmettelin, että mihinkähän tässä pitäisi mennä.
Viimein sitten korkealta pudotessani löysin salareitin joka vei pieneen huoneeseen ja siellähän se Dracula odotti!
Taistelu Draculaa vastaan oli todella helppo, ihan kuin mikä tahansa taistelu :)
Hienosti vielä viimeisen continuen viimeisellä elämällä meni tämäkin peli läpi, onneksi ei tarvinnut enää aloittaa alusta!
Ihan jees peli, kusisuudet laskee arvosanaa kyllä jonkin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti