The Flintstones: The Surprise at Dinosaur Peak!

Games Beaten: 438/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Momma Dinosaur (Stage 10)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Retu ja Tahvo huomaavat, että Siru ja Pam-Pam ovat kadonneet! He tutkivat naapurustoa ja huomaavat, että lapset leikkivät tulivuoren juurella. Juuri kun kaksikko saapuu lasten luokse, laavan virtaus estää heitä pääsemästä pidemmälle.

Ainoastaan ahne lentolisko pystyy kuljettamaan heidät laavavirtauksen ohi. Kyyti ei ole suinkaan ilmainen sillä tämä ahne lentolisko vaatii jalokiviä palkaksi jotta veisi kaksikon lasten luokse.

Retun ja Tahvon täytyy selvittää tiensä 12 esihistoriallisen tason läpi jotta saisivat jalokivet kasaan. He ovat valmiina seikkailuun kun Retu nappaa nuijansa ja Tahvo ritsansa!

Pitkästä aikaa NESin kalliimpaa osastoa. Muistan pelin lapsuudestani kun kaverini yritti peliä läpäistä, mutta yritykseksi jäi. Viimeinen pomo oli liian hankala! Mieleeni paloi kuva tästä isosta punaisesta dinosauruksesta ja se onkin ainut asia mitä pelistä muistan. En itse peliin koskenut vaan katselin pelaamista vierestä. Tähän päivään asti peli oli jäänyt täysin kokematta.

Tämä teos on niinkin myöhään julkaistu kuin 1993 ja kyllähän sen huomaa. Ihan mukavan näköinen ja kaikki toimii hyvin. Ei tämä minusta mikään mestariteos ole, mutta ihan hauska yhdessä illassa läpästy huvittelu.

Pelissä on kymmennen kenttää ja pari minipeliä. Ohjekirjassa sanotaan, että pelissä olisi 12 kenttää, mutta ilmeisesti nuo minipelit lasketaan kentiksi. Loputtomat continuet tekivät tästä aika simppelin ja stressittömän kokemuksen. Viimeisessä kentässä on kuitenkin haastetta kerrakseen, mutta loputtomien yritysten vuoksi sekään ei osoittautunut liian hankalaksi.

Erona ensimmäiseen peliin Rescue Dino and Hoppyyn tässä pääsee pelaamaan myös Tahvolla. Retulla on ensimmäisen pelin tyyliin kyky nappailla tasojen reunoista kiinni jolloin saa itsensä kammettua tasanteen päälle. Tahvo ei voi tätä tehdä, mutta hänen kykynään on roikkua naruista joita on ripoteltu pitkin kenttiä.

Hahmoa pystyy vaihtamaan painamalla select -nappia ja välillä hahmoa täytyi vaihtaa ns. lennosta tai muuten ei päässyt eteenpäin. Tahvolla on aseenaan ritsa jolla pystyi tappamaan viholliset ynnä muut pomot etäämmältä. Ritsan ammus ei ole niin tehokas kuin Retun nuija, mutta eipähän tarvinnut mennä iholle taistelemaan.

Kentät ovat tiukkaa tasoloikkaa ja on mukaan saatu yksi "shooter" -kenttäkin.

Peli alkaa parin lisärin ja kolmen sydämen voimin. Lisäreitä ja sydämiä saa lisää, mutta sydämet menettää jos onnistuu itsensä tapattamaan. Hedelmistä saa energiaa lisää ja lounasrasia täyttää energiat kokonaan. Lounasrasiaa pystyi säästelemään ja käyttämään milloin halusi.

Kentistä löytyy vaihtoehtoisia aseita jotka vaativat ase-energiaa jotta niitä voi käyttää, mutta näiden käyttö jäi todella vähäiseksi. Löytyi esimerkiksi kirves ja keilapallo, mutta viholliset kuolivat näppärästi Retun nuijalla. Tämän vuoksi muiden aseiden käyttö jäi unholaan. Muutaman kerran vahingossa heitin kirveen ja onnistuin tappamaan vihollisen, tässä pähkinänkuoressa lisä-aseiden käyttökokemukseni :D

Retun nuijaa pystyi lataamaan ja täydellä latauksella nuija teki kiitettävästi vahinkoa. Latausvoimaa sai pidennettyä keräilemällä tiettyjä tavaroita, mutta sekin lyheni alkuperäiseen mittaansa kuoleman jälkeen.

Seikkailuun on laitettu mukaan muutama bonus minipeli. Ensimmäisestä osasta tutun koripallon lisäksi tässä pääsee pelaamaan lätkää. Aluksi koripallo tuntui todella hankalalta ja jouduinkin muutamaan otteeseen yrittämään voittamista. Korin tekeminen vaati hyvää ajoitusta, sillä korin virkaa toimittava lintu laittoi suunsa kiinni tasaisin väliajoin.

Lätkäpelin maalin kanssa on sama homma, mutta siinä maaleja syntyi helpommin vaikka dinosaurus suutansa sulkikin. Paras taktiikka oli vaan heti alussa lämätä ja toivoa, että dinosauruksen suu olisi avoinna ja yleensä se olikin.

Molemmissa minipeleissä pelataan ensin Retulla ensimmäinen erä ja toinen erä sitten Tahvolla. Mitään eroa ei tässä ollut kuin spriten muoto. Täysin hämärän peittoon jäi minkä palkinnon minipeleistä saa. Vastustaja sanoi voiton jälkeen, että "palkinnon saa pitää kunnes tulee Game Over". Ohjekirjaa en vilkaissut koko läpäisyn aikana, mutta tuskin mitään maailman tärkeintä palkintona oli kun en edes huomannut sitä :D

Peli soljui mukavasti eteenpäin ja Game Overeita ei hirveästi edes tullut. Kentät eivät mitään kovin vaikeita olleet pomoista puhumattakaan. Pomojen patternit oppi nopeasti ja ne kuolivat aika nopeasti jos sai iskettyä Retun täyteen ladatulla nuijalla.

Muutama pomo tuli hoideltua Tahvon ritsan avulla, sillä se osoittautui turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Iskuja pomot kestivät kiitettävästi jos käytti ritsaa, mutta eipähän ollut niin suurta vaaraa kuolla.

Jokaisen kentän pomosta sai jalokiven joita sitten tarvittiin pelin loppupuolella. Ahne lentolisko ei suostu kuljettamaan parivaljakkoa tulivuoren puoleen väliin ilman näitä jalokiviä. Hommahan on vaan pelkästään visuaalinen lisä, sillä mitään kenttää ei voi skipata joten jalokivet saa pakosti.

Kun lentolisko kuljettaa parivaljakkoa tulivuorelle, peli muuttuu hetkellisesti shooteriksi. Ideana on väistellä tai ampua kaikenlaista lentävää lohkaretta, mutta kun peliä olin aikaisemmin katsellut, tiesin hienon kikan miten kentän pystyi selvittämään tekemättä yhtään mitään.

Heti alussa siirsi lentoliskon ruudun oikeaan yläkulmaan jolloin juuri mikään lohkare ei osunut lentoliskoon. Muutama harva onnistui nirhaisemaan lentoliskon nahkaa, mutta suurin osa meni ohi. Tämän vuoksi kentän pääsi läpi vaikka silmät kiinni :) 

Ilman tätä tietoa lohkareiden väistely ja tuhoaminen olisi ollut hieman kinkkisempi juttu!

Viimeinen kenttä olikin sitten helposti pelin vaikein osuus. Kentässä ollaan tulivuoren sisällä seikkailemassa. Kentän ensimmäinen puolisko on tiukkaa tasoloikkaa ja piikkien väistelyä. Nopeasti nouseva laava ja siinä samassa tehtävät kielekkeisiin tarraamiset aiheuttivat kuumotusta jokaisella yrityksellä, mutta en kuollut tässä kohdassa kertaakaan. Jokaisella yrityksellä näytti, että laava saavutti Retun, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.

Jälkimmäinen osuus missä juostaan karkuun laavan kuumuudesta hehkuvaa kivipyörää, on tehty aavistuksen liian hankalaksi. Pelin mekaniikat ovat suhteellisen kankeat ja tälläinen todella tarkka pakeneminen ei onnistunut ihan sulavasti. 

Kivipyörää täytyy juosta karkuun aika pitkä pätkä ja molempien hahmojen kykyjä täytyi hyödyntää. Välillä oli sekunneista kiinni, että kivipyörä olisi saanut hahmot kiinni. Muutamaa kohtaa ei edes voinut ensimmäisellä yrityksellä päässyt läpi, sillä niissä täytyi tietää, että alaspäin pudotuksen jälkeen pitää rikkoa kiviseinä jotta pääsee etenemään. Kiviseinän rikkominen piti aloittaa jo pudotuksen aikana, muuten ei aika riittänyt kivipyörän väistämiseen.

Tämän osuuden loppupuolella vastaan tulee arkku, mitä ei vaan kerkeä rikkomaan ja sisältöä keräämään. Jos tätä olisi mennyt yrittämään, ei olisi ennättänyt turvaan. Jäi mysteeriksi, mitä hyvää arkku olisi sisältänyt. Ehkäpä jollain täydellisellä suorituksella arkun olisi saanut rikki, mutta itse en kyennyt moiseen.

Kun kentän viimein sai suoritettua, on viimeisen taistelun aika. Ensin taistellaan ensimmäisen kerran tulivuoren ulkopuolella vastaan tulevaa pientä punaista dinosaurusta vastaan. Tämän jälkeen onkin sitten pelin oikean viimeisen pomon, äiskä dinosauruksen vuoro.

Hieman täytyy antaa miinusta tämän pomon suunnittelusta. Pomolla on kolme erilaista liikettä; irtoliekkien ampuminen, maantömistys jolloin isot lohkareet putoavat taivaalta ja yhtenäisen pitkän liekin ampuminen. 

Kun väistää irtoliekkejä, paras paikka seistä on ihan dinosauruksen vieressä. Tämä muodostaa kuitenkin sellaisen ongelman, että jos dino tekeekin yhtenäisen pitkän liekin, sen väistäminen on mahdotonta. Äiskä dino laskee päänsä matalammalle tasolle jonka jälkeen aloittaa liekin ampumisen. Liike tapahtuu muutamien framejen aikana ja jos seisoo pomon vieressä, osuu sen päähän pakosti.

Tämän viimeisen pomon kanssa saikin sitten pienen tovin taistella. Game Over vei kentän alkuun ja joutui aina tuon inhottavan kivipyörä -osuuden pelaamaan. Onneksi ennen pomoa löytyi yksi lisäsydän ja eväslaatikko jotka helpottivat taistelua. Neljä sydäntä ja eväslaatikko riittivät mainiosti pomon tuhoamiseen.

Liiallisiin virheisiin ei kuitenkaan ollut varaa pomon inhojen liikesarjojen vuoksi. Käytin eväslaatikon kun minulla oli yksi energia jäljellä ja näin sain täysillä energioilla jatkaa taistelua. Kyllä dinosauruksen kutale viimein sitten taipui. Ymmärrän kyllä, miksi kaveri ei tätä penskana päässyt läpi.

Ihan hauska peli joka tapauksessa. Ei kuitenkaan älyttömän hintansa väärti, mutta onneksi pelaaminen onnistuu myös ilman pienen pankkilainan ottamista.

Star Wars

Games Beaten: 437/709

Genre: Platform

Goal: Destroy the Death Star (Stage 6)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 8/10

On sisällissodan ajanjakso. Kapinalliset avaruusalukset hyökkäävät piilotetusta tukikohdasta ja he ovat voittaneet ensimmäisen taistelunsa pahaa Galactic Empireä vastaan.

Taistelun aikana kapinalliset vakoojat onnistuivat varastamaan salaiset piirustukset Empiren ultimaattisesta aseesta, Death Starista. Tällä raskaasti suojatulla avaruusasemalla on tarpeeksi hyökkäysvoimaa, että se voisi tuhota koko planeetan.

Empiren pahojen agenttien jahtaamana prinsessa Leia ryntää kotiin avaruusaluksellaan hallussaan salaiset piirustukset joiden avulla hän voisi pelastaa kansansa ja palauttaa rauhan galaksiin.

Tähtien sota...monelle niin tuttu, itselle ei niinkään. Perusjutut kyllä tiedän ja olenhan sentään kerran nämä vanhemmat 1-6 -leffat katsonut läpi. Pidin kyllä elokuvista, voisihan ne joskus uudestaankin katsoa.

Nämä NESin Star Wars -pelit kuuluvat siihen kategoriaan, että olen hieman vältellyt näiden aloittamista. Tämä peli valittiin minulle, joten oli täydellinen hetki aloittaa työstäminen. Hämärän peitoissa ei tämä Star Wars peli ollut, sillä olen joskus katsellut muiden pelaamista ja nähnyt kuinka he ovat tuskailleet läpäisyn kanssa.

Vaikeusasteeltaan tämä on sitä korkeampaa luokkaa ja kyllähän tässä tekemistä oli, että peli meni läpi.

Peli on jaettu kuuteen eri kenttään jotka sisältävät useita osioita. Ihan ei aina pysynyt kärryillä milloin seuraava kenttä alkaa, mutta eipä sillä mitään merkitystä ollut. Osiot täytyy pelata ns. kerralla läpi, sillä kuolemasta joutuu alkuun. Osioiden välissä on onneksi jatkopaikkoja ja edes continuen käyttäminen ei vie kauemmaksi alkuun. 

Peli on todella antelias continueiden suhteen sillä niitä on huimat kymmenen kappaletta! Continue aloitetaan aina kahden lisärin voimin, mutta seikkailun tiimellyksessä lisäreitä saa lisää. Muutamat niistä on piilotettu todella hyvin ja en olisi löytänyt niitä ilman vinkkioppaan apua.

Muutamissa kohdissa tulikin turvauduttua vinkkioppaaseen pelin brutaalin vaikeusasteen vuoksi, mutta ei sentään mitään naama oppaassa kiinni -meininkiä tullut harrastettua.

Peli alkaa lintuperspektiivistä kuvatusta ajelu-osuudesta jossa tutkitaan Tatooine aavikolla olevia luolia. Luolista löytää mm. legendaarisen valomiekan joka on helposti pelin tehokkain ase. Tämän kapistuksen ojentaa kukas muukaan kuin Obi-Wan Kenobi! Lukella on käytössään myös jokin ase, mutta se on aika heikkotehoinen. 

Aavikolta pystyi poistumaan milloin halusi seuraavaan vaiheeseen peliä, mutta se ei ollut kannattavaa ilman luolien tutkimista. Hieman myöhemmässä vaiheessa peliä on luvassa avaruudessa lentelyä jossa täytyy väistellä kohti tulevia meteoriitteja. Näistä aavikon luolista löytyy alusta suojaavia kilpiä jotka helpottavat tätä lentelyä huomattavasti. 

Vaikka luolien tutkiminen veikin aikaa, kaikki tarpeellinen kannatti kerätä. Aavikolta löytyy myös robottiapuri R2-D2 kenestä on hyötyä aivan pelin loppupuolella. Luolat ovat aivan rehtiä tasoloikkaa joka ainakin itselle on sitä parasta hunajaa. 

Aluksi kontrollit vaativat hieman totuttelua. Jotkin hypyt olivat todella pitkiä ja ne täytyi tehdä juoksemalla jotta pääsi yli. Luken sai juoksemaan kun painoi B-nappia pohjassa. Otti pienen tovin ennen kuin Luke pääsi tarvittavaan nopeuteen ja pienemmiltä tasoilta hypätessä täytyi seisoa aivan tason reunalla jotta juoksu aktivoituisi. Tämä ei aina toiminut ihan niin kuin sen olisi pitänyt ja joskus hyppy ei vaan lähtenyt.

Pelin brutaali vaikeusaste alkoi näkyä jo heti luolastojen aikana. Vaikeita hyppyjä ja viholliset tekevät jäätävästi osumaa jos niiden ruumiisiin erehtyi ottamaan kontaktia. Hieman yliampuvaa, että menettää 3/4 energiapalkista yhdestä kontaktista. Tämä ei ihan pienempiin vihollisiin pätenyt, mutta suurin osa vihollisista teki näin paljon vahinkoa. 

Tässä vaiheessa peliä huomasi myös, että korkealta pudotessaan pelihahmo menettää energiaa. Oikeastaan pudotuksen ei tarvitse olla edes mikään överi, vaan suhteellisen matalaltakin pudotessaan menettää energiaa. Tämän olisi voinut ehdottomasti jättää pois koska peli on jo muutenkin todella vaikea. Nyt piti todella varovasti edetä ja toivoa, että ei putoaisi liian korkealta.

Luken lisäksi pelissä pystyy ohjailemaan myös muita hahmoja. Han Solo löytyy pelin alkupuolelta mistäs muualtakaan kuin Cantina baarista. Han Solo on piilotettu hahmo ja hänet pystyy helposti missaamaan ja tämän tein itsekin aluksi. 

Näissä extrahahmoissa on sellainen huono puoli, että jos ne kerran kuolevat, ovat he lopullisesti poissa käytöstä. Onneksi jokaisella hahmolla on oma energiapalkkinsa joten energiakapseleita löydettäessä voi täyttää näiden kertakäyttöisien hahmojen energioita. 

Myöhemmin pelistä löytyy vielä Prinsessa Leia. Leia ei ole ihan niin piilossa kuin Han ja häneen saattoi törmätä ihan vahingossakin. Näitä lisähahmoja ei tullut pahemmin käytettyä kun en oikein keksinyt mitään järkevää käyttötarkoitusta. Han Solon tehokkaalla aseella oli hyvä tuhota muutamat viholliset jos Luken energiat olivat vähissä. 

Näin saattoi selvitä energiakapselille ilman lisärin menetystä. Prinsessa Leia on taas niinkin turha hahmo, että hänellä hypättiin vain yksi todella pitkä tasojen välinen hyppy mitä ei muilla hahmoilla voinut tehdä. Tässä kohdassa on onneksi myös vaihtoehtoinen reitti jos Leia oli kuollut tai jätetty kokonaan hakematta.

Pelissä on tasoloikkien lisäksi avaruuslentelyitä. Kolme erilaista hahmon silmistä kuvattua "simulaatio" -lentelyä joiden lisäksi vielä on yksi lintuperspektiivistä kuvattu. Jokin outo aivopieru pelintekijöille on tullut näiden kanssa, sillä kontrollit muuttuvat simulaatio lentelyiden välillä. 

Ensimmäisessä, missä täytyy väistellä vastaan tulevia meteoriitteja kontrollit ovat ns. päinvastaiset millaisiin on yleensäkin tottunut lento/FPS -peleissä. Eli kun painaa ylöspäin, alus liikkuu alaspäin. Hieman myöhemmässä vaiheessa peliä tulevassa toisessa simulaatiolentelyssä homma toimiikin päinvastoin. 

Lentelyssä ei väistelläkään meteoriitteja vaan tuhotaan aluksia ja oman aluksen liikuttelun sijaan liikutetaan pelkkää tähtäintä. Heti tämän toisen simulaation jälkeen tulee kolmas ja viimeinen simulaatio-osuus missä sitten ohjataan alusta ja tähtäintä. Tässä kontrollit ovat taas samat kuin ensimmäisessä. 

Alusta ja tähtäintä liikutetaan periaatteessa samaan aikaan sillä erolla, että ensin liikkuu tähtäin ja vasta sen jälkeen alus alkaa liikkua kun tähtäin on ääriasennossa. Kun nämä kaksi simulaatiota ovat heti peräkkäin joka aiheuttaa erittäin pahaa hämmennystä kun ohjaamisen suunta vaihtuu :D Vaikka näissä simulaatioissa eroja onkin, niin olisi silti voinut samansuuntaiset kontrollit olla kaikissa.

Ohjauksen lisäksi yksi todella hämärä pelisuunnittelu ratkaisu näihin simulaatiolentelyihin on laitettu mukaan. Jostain syystä näissä on vain yksi elämä käytössä jonka jälkeen joutuu käyttämään continuen jos sellaisia on vielä jäljellä. Ei ole väliä oliko ennen simulaatiota kaksi vai seitsemän lisäriä, niitä ei lasketa. Tässä on kuitenkin sellainen juju, että jos lentelyn onnistuu pääsemään kuolematta läpi, säästyvät aikaisemmin kerätyt lisärit. 

Tähän en kuitenkaan koskaan pystynyt. Henki lähti aina jonkin simulaatiolentelyn aikana. Kolmas simulaatiolentely on pelin vaikein kenttä - olisi ollut mukava yrittää sitä lisäreiden siivittämänä. En ihan ymmärrä mitä tässä on haettu - ehkäpä eri tyypit on koodannut tasoloikat ja simulaatiot.

Oikeastaan jokainen pelin kenttä ja osio on hankalia ja reilusti opettelua vaativia. Oli sitten kyseessä perinteinen tasoloikka tai simulaatiolentely, Game Overeita riitti. Jokainen kenttä toi uusia elementtejä kuten Death Starin labyrinttimainen suunnittelu jossa täytyi löytää oikea reitti monien ovien joukosta. Death Starin loppupuolella on pelin viimeinen tasoloikka kenttä ja se vei melko pitkään, että pääsin kentän läpi. 

Mesta on täynnä piikkejä ja todella tiukkoja tasoloikkakohtia. Kun kerta kuoleman jälkeen joutuu aloittamaan osion alusta, tätä joutui opettelemaan jotta sai jokaisen hypyn ja vihollisen tuhoamisen/väistämisen menemään nappiin. Turhiin osumiin ei ollut varaa, sillä loppupuolella menetti lähes pakosti hieman energiaa todella tiukan pelisuunnittelun vuoksi. Tämä paikka on myös se ainoa, missä tarvitaan prinsessa Leian pitkää hyppyä. 

Hyppy on Leialla helppo ja kun heti vaihtaa hahmon takaisin Lukeen, ei ole vaaraa, että Leia menettäisi energiaa. Kerran kävi niin, että onnistuin tapattamaan Leian varomattoman ja tietämättömän pelailun vuoksi. Tämän jälkeen tajusin, että hahmoa ei saa enää takaisin. Jouduin Lukella yrittämään vaihtoehtoista reittiä ja sinne mentäessä menetti aina energiaa korkean pudotuksen vuoksi.

Pomoja tässä ei kovin montaa ole ja niiden vaikeusaste on sitä alhaisempaa luokkaa. Jälkimmäinen jätehuoneessa oleva mölliäinen kuolee yhdestä valomiekan sivalluksesta :D

Hieman yllätyin kun pääsin ensimmäisellä yritykselläni Death Stariin asti. Tämän jälkeen noutaja tulikin hyvin nopeasti, sillä Death Starin sokkeloiset osiot olivat hieman liikaa ensikertalaisen opeteltavaksi. Useita yrityksiä se vaati ennen kuin olin saanut oikeat reitit opeteltua. Näitä sokkelo-osiota on vielä kaksi kappaletta ja jälkimmäisestä täytyy etsiä prinsessa Leia. Pelin viimeisessä tasoloikkakentässä jumitin todella pitkään. 

Osion tiukat tasoloikkakohdat piikkeineen olivat vain liikaa ja en koskaan onnistunut pääsemään loppupuolelle täysillä energioilla. Lopussa odotti vielä kaksi tuhoutumatonta vihollista jotka täytyi vaan väistää. Tämä oli hieman liikaa itselle. Kun viimein onnistuin tästä tuskien taipaleesta etenemään, seuraavana odotti kaksi simulaatio-osiota putkeen. Näistä ensimmäinen, mitä yksi Youtubesta löytyvän läpimeno-oppaan tekijä sanoi pelin vaikeimmaksi osioksi, ei kyllä itselleni ollut se vaikein. Tähtäimellä yritetään tuhota vihollisten aluksia ja ammuksia. Todella hankala tämä lentely kyllä on, mutta seuraava, pelin viimeinen simulaatiolentely meinasi pistää jauhot suuhun. 

Tässä missä ohjaillaan alusta sekä tähtäintä meno on omaan makuuni vähän turhankin hektistä välillä. Myös hitboxit ovat jotenkin omituiset, sillä vaikka selkeästi asettaa tähtäimen aluksen tai ammuksen kohdalle, ammukset menevät ohi. Sitten taas ihan täysin väärässä kohdassa oleva tähtäin osui vihollisten ammuksiin. Tässä osiossa suojakilvet ovat suoraan maksimilla ja jos pelin alusta keräsi R2-D2:n mukaansa, tämä veijari korjaa suojakilpiä taistelun tiimellyksessä. 

Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että viholliset ammuksia täytyy väistellä hetken aikaa ilman osumia jotta R2-D2 aloittaa korjaustyöt. Todella hitaasti mokoma robotti kilpiä korjasi ja ei montaa palkkia suojaa saanut yhden taistelun aikana. 

Ensimmäisellä yrityksellä pääsin testaamaan tätä osiota vain muutaman continuen voimin, sillä edellisen opettelu vaati niistä suurimman osan. Seuraavalla yrityksellä onnistuin pääsemään tähän viimeiseen simulaatiolentelyyn yhdeksän continuen voimin. Vaikka kuinka yritin, ei tästä tullut mitään. Vihollisen aluksia täytyy tuhota järisyttävät 70 kappaletta! En varmaan edes puoleen väliin päässyt millään yrityksellä... Yritin sellaista taktiikkaa, että siirryn aluksellani mahdollisimman kauas vihollisten aluksista ja heti kun ensimmäinen näkyy ruudulla, liikutan alukseni pois vihollisten aluksien tähtäimestä samalla ampuen niitä. 

Tällä taktiikalla sai vihollisen ammuksia väisteltyä ihan hyvällä prosentilla. Ongelmana oli vain, että tämä taktiikka on toivottoman hidasta ja ennen pitkään osumia tuli. Seuraava yritys meni samalla tavalla ja en saanut juurikaan mitään aikaiseksi. Alkoi jo hieman hirvittää, että miten ihmeessä minä näin vaikean osion pääsen läpi. 

Seuraavana päivänä kokeilin hieman erilaista lähestymistapaa hommaan ja liikutin tähtäintä ympäri ruutua samalla ampuen. Koska tässä on todella omituiset ja epätarkat hitboxit, tämähän toimi yllättävän hyvin! Ihan pelkällä roiskimisella ei pärjännyt vaan täytyi myös hyödyntää vanhaa ruudun reunaan pakenemistaktiikkaa.

Tarkalle se joka tapauksessa meni, suojakilpiä ei montaa jäänyt jäljelle.

Kun viimein tämän kammotuksen pääsin läpi, käteni tärisivät hieman ja oli pidettävä pieni tauko ennen pelin viimeistä osiota - lintuperspektiivistä kuvattua lentelyä. Lisärit tekivät paluun ja nyt saa muutaman kerran per continue yrittää läpäistä osion. Osiossa täytyy hyvien reaktioiden siivittämänä väistellä ruudulle ilmestyvää rojua suhteellisen kapeilla käytävillä. Myös vihollisalukset kiusaavat tässäkin. Hieman tuli Battletoadsin Turbo Tunnel mieleen väistelytahdista. 

Tämä osio ei tuottanut ongelmia muuta kuin ihan loppupuolella. Tiesin jo etukäteen, että peli päättyy siihen kun ampuu ohjuksilla Death Starin ydintä jolloin se tuhoutuu. Ydin näyttää epämääräiseltä pikseli-sotkulta ja jos en olisi tiennyt, että siihen pitää ampua, olisin ollut todella ihmeissäni. Sain ohjukset osumaan ytimeen todella helposti ytimeen, mutta tämän jälkeen käytävä kapenikin yllättäen ja alukseni osui seinään. Luulin aluksi, että tässä ei tarvitse enää painaa mitään ja peli päättyy automaattisesti tuhoamisen jälkeen. Muutaman kerran tämä sama toistui kun en ollut siirtänyt alusta tarpeeksi keskelle. 

Onneksi lisäreitä ja continueja oli jäljellä mukavasti kun hankalin simulaatiolentely meni toisella yrityksellä läpi. Muutaman kerran meinasi hieman keskittyminen herpaantua ja osion alkupuolellakin tuli kohellettua tyhmiin kohtiin, mutta viimein sain täydellisen suorituksen onnistumaan ja Death Star räjähti komeasti.

En olisi uskonut, että pidin tästä pelistä näin paljon. Peli on upean näköinen, välikuvissa hahmojen naamat vastaavat todellisuutta hienosti. Kontrollit on hyvät mitä nyt juoksun saaminen osoittautui välillä haastavaksi. Musiikit ovat kovaa tasoa. 

Vaikeusaste ehkä hivenen liian raju, mutta ainakin läpäisy tuntui erittäin palkitsevalle. 

Phantom Fighter

Games Beaten: 436/709

Genre: Action

Goal: Defeat Obo (Town 8)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Nuo muinaiset hassut Kiinalaiset haamut, Kyonshiet ovat jälleen vapaalla jalalla ja aiheuttavat hävitystä kahdeksassa kylässä. Haamutaistelija Kenchi ja hänen epäpätevä avustajansa on kutsuttu pelastamaan nämä kylät.

Hyödyntäen Kung Fu mestarin kykyjä ja erilaisia tavaroita heidän täytyy murskata tiensä kohti voittoa. Mutta eteneminen ei ole pelkästään fyysistä paahtoa, sillä haamutaistelijan täytyy vastata tiukkoihin tietovisakysymyksiin ennen kuin mestari paljastaa salaiset kykynsä jotka auttavat sinua tuhoamaan Kyonshiet.

Muinaiseen Kiinaan sijoittuvaa mäiskintää. Pelissä on kahdeksan kenttää tai oikeastaan kylää, mutta kaava on aina sama - löydä kolme Jade -kiveä jonka jälkeen pääset taistelemaan pomoa vastaan. Tämän jälkeen edetään seuraavaan kylään.

Kylä -näkymässä ei voi muuta kuin kävellä ympäriinsä - itse äksöni tapahtuu sitten kylissä sijaitsevissa taloissa ja muissa rakennuksissa.

Jade -kiviä hallussaan pitää pahat Kyonshiet jotka ovat eräänlaisia hyppiviä vampyyreja! Nämä hahmot pohjautuvat Kiinalaisiin kansantaruihin. Aluksi ihmettelin mitä ihmeen omituisia kädet suorana pomppivia tyyppejä viholliset oikein on ja luulinkin niitä aluksi zombeiksi :D

Peli hyödyntää salasanoja ja niitä saa aina kuolemisen jälkeen, mutta niitä jaetaan myös kun siirtyy uuteen kylään. 

Kun peli alkaa saa valita tekstin rullaamisnopeuden. Ei missään tapauksessa kannata valita hidasta, sillä tekstin rullaaminen on hitaampaa kuin stondiksen saaminen kännissä. Onneksi sentään tekstin nopeutta pystyi säätämään kylänäkymässä joten ei se nyt maailmanloppu ollut jos erehtyi hitaan valitsemaan.

Nopea vaihtoehto on taas aivan liian nopea, ei kerkeä mitään lukemaan :D Keskitason tekstinrullaus on taas aavistuksen liian hidas ja kun tässä pelissä samoja tekstejä joutuu lukemaan uudelleen ja uudelleen, niin homma kävi hieman rasittavaksi. Aina samat läpät joutui lukemaan kuolemisen jälkeen ja tuntui kuin ne kestäisi ikuisuuden.

Nopeaa tekstiä ei uskaltanut pitää päällä, sillä jos sattuikin etenemään pelissä, olisi jäänyt jokin teksti huomaamatta. Joutui vain kärvistelemään samojen tekstien lukemisen kanssa.

Eipä ole aikaisemmin tekstin nopeus muodostunut tälläiseksi ongelmaksi. Aloin lopulta tekemään niin, että jos jumitin jossain kylässä pidemmän aikaa, niin laitoin nopean tekstin päälle ja sitten ennen pomoa vaihdoin sen hitaammalle.

Kylistä löytyy Kyonshien täyttämien talojen lisäksi mm. temppeli ja harjoittelupaikka. Temppelissä vieraillessa mukava rouva antaa energiat täyteen joka on todella kiva juttu. Hieman outoa on, että jokaisen kylän temppelissä täytyy murjoa yksi tai useampi Kyonshi jotta parantajan luokse pääsee. Luulisi, että tälläinen temppeli olisi rauhoitettu alue :D

Onneksi sentään temppelissä olevat Kyonshiet eivät tule takaisin edes Game Overin jälkeen. Harjoittelupaikassa opetetaan Kenchille uusia liikkeitä. Opettaminen ei ole ilmaista, vaan mestarille täytyy antaa muinaisia kirjakääröjä. 

Kirjakääröjä löytää taloista joissa on Kyonshieja. Murjomisen jälkeen rakennuksen perällä saattaa odottaa jokin kansalainen joka sitten ojentaa tietyn määrän kääreitä. Onneksi näissä samoissa paikoissa pystyy vierailemaan useamman kerran keräten samat kirjakääröt. Game Over vie puolet kirjakääröistä pois mikä alkoi tuntua etenkin pidemmällä pelissä, missä tarvittavien kirjakääröjen määrät nousevat huomattavasti isommiksi.

Ennen mestarin luokse pääsemistä jokin avustaja kysyy ihmeellisiä kysymyksiä Kenchiltä. Ukkoa heittää kysymyksen ja kolme vaihtoehtoa ja niistä piti löytää yksi oikea vastaus. En oikein tiedä, miten George H. W. Bushin koiran nimen arvuuttelu liittyy muinaiseen Kiinaan. Sentään ei tarvinnut murjoa ketään tällä kertaa. Väärästä vastauksesta ei rankaistu mitenkään, joutui vaan astumaan takaisin harjoitusmestaan ja vastaamaan uuteen kysymykseen.

Muinaisten kirjakääröjen lisäksi Kyonshien vankeina on henkilöitä jotka saattavat antaa jonkin erikoisen tavaran. Nämä tavarat osoittautuivat täysin turhiksi ja en niitä montaa kertaa pelin aikana testannut. Nyrkit ja potkut ovat huomattavasti tehokkaampi tapa hyppivien vampyyrien tuhoamiseen.

Kerättäviä tavaroita voi käyttää muutaman kerran jonka jälkeen ne häviävät. Myös Game Over vie nämä tavarat pois joten ei maksa vaivaa yrittää kerätä niitä. Kerättävinä tavaroina on miekka, peili ja talismaani. Hyvänä esimerkkinä miekka jota voi käyttää muutaman kerran ja se tekee vähemmän vahinkoa kuin normi iskut. Näitä erikoisia tavaroita ei edes jokaisessa kylässä ole vaan ne on ripoteltu sinne sun tänne.

Näiden tavaroiden aktivointi on tehty myös hieman kummallisesti, sillä täytyy mennä rakennuksen ulko-ovelle jossa Kenchin epäpätevä apuri odottaa. Apuri sitten kysyy mitä haluaa tehdä. Vaihtoehtoina on rakennuksesta poistuminen, siellä jatkaminen tai jonkin tavaran käyttäminen. Samanlaista maalinkuivumisen odottelua on apurin tekstien odottelukin.

Todella outo tavara on kello jota soittamalla oikeassa talossa antaa pelaajan hallita yhtä Kyonsieista! Tämä voi paperilla kuulostaa hyvältä idealta, mutta kun miettii miten Kyonshiet liikkuvat, ilo loppuu lyhyeen. Voi hyvää päivää mitä tervassa hyppimistä tämän ukkelin liikuttelu on.

Kerran onnistuin yhden normaalivihollisen tappamaan tällä kaverilla, mutta muuten se ei saanut muutamaa palkkia enemmän vahinkoa aikaiseksi. Toki kiusa se on pienikin kiusa, mutta hitautensa vuoksi aivan kammottava hahmo. Ei tätä ohjattavaa Kyonshieta saa kuin kahdessa kylässä käyttöönsä mikä ei haitannut pätkääkään.

 

Peli vaikutti alkuun todella hankalalta ja kuolemia tuli jatkuvasti. Kenchillä ei alussa ole kummoisia liikkeitä ja Kyonshien käyttäytyminen vaati totuttelua jotta ne sai tapettua ilman suurempia energianmenetyksiä.

Paras taktiikka oli yrittää saada jokin Kyonshi tapettua jotta sai kerättyä muutaman kirjakäärön. Tätä samaa sitten toisti kunnes tarvittava määrä oli hallussa. Ensimmäisen kylän mestarilla on monta erilaista liikettä opetettavana ja ne kannattikin kaikki kerätä ennen kuin lähti sen pidemmälle etenemään. Onneksi kirjakääröjen määrät olivat tässä vaiheessa peliä todella maltilliset ja uusien liikkeiden haalimiseen ei mennyt älyttömästi aikaa.

Oikeastaan hankalimmat kylät olivat ensimmäinen ja toinen juurikin liikkeiden heikkouden vuoksi. Tästä eteenpäin mestarilta sai jo niin kovan luokan liikkeitä, että Kyonshiet kukistuivat leikiten. Myöhempien kylien talojen sisällä olikin yhden Kyonshien sijaan useampi jotka täytyi kaikki mukiloida jotta sai lopussa odottavan palkinnon. Jos missään vaiheessa taistelua poistui talosta vaikkapa parantamaan itseään, niin takaisin palatessa kaikki Kyonshiet olivat tulleet takaisin.

Tämän vuoksi ihan läskiksi hommaa ei voinut heittää, vaan täytyi yrittää mahdollisimman vähillä osumilla hoitaa kaikki. Parin "normaalin" Kyonshien jälkeen vastassa odotti hieman tukevampi Kyonshi, mutta jostain syystä nämä ilmeisesti välipomoiksi tarkoitetut pomppijat olivat huomattavasti helpompia vastuksia kuin perus tyypit. Nämä etenivät todella hitaasti ja niihin sai tehtyä osuman ilman sen suurempia ongelmia.

Yksi pieni trollauskin on saatu mukaan peliin, sillä viidennessä kylässä ei ole harjoittelupaikkaa lainkaan. Tästä en hirveästi välittänyt, sillä minulla oli jo sen verran kovia liikkeitä, että harjoittelupaikan puuttuminen ei haitannut. Siirryin kuudenteen kylään ja tässä pienessä kylässä ei ollut harjoittelupaikan lisäksi muuta kuin kolme taloa ja pomohuone. Kolmesta talosta sai luonnollisesti Jade -kivet pomohuoneen sinetin rikkomista varten.

Tämä tarkoitti sitä, että kirjakääröjä ei ollut lainkaan tarjolla. Minulla löytyi varastosta noin 50 kirjakääröä, mutta tämän kylän mestari vaatikin huimat 80 jotta olisi saanut uuden liikkeen opittua. Aluksi ajattelin, että skippaan koko liikkeen, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Pelasin viidennen kylän uudelleen keräten tarvittavat kirjakääröt, sillä olisi ollut huomattavasti työläämpää palata viimeisestä kylästä takaisin viidenteen kylään jos viimeistä pomoa ei olisikaan saanut tuhottua ilman tätä liikettä.

Pomot tässä pelissä ovat aika helppoja ja suurin osa samaa tasoa kuin perus Kyonshiet. Seitsemännen kylän pomo aiheutti aluksi hieman ongelmia, sillä sen ampumat tulipallot tekivät jäätävän määrän vahinkoa. Sain sen kuitenkin mukiloitua useamman yrityksen jälkeen.

Onneksi pomoja sai yrittää suoraan uudelleen ilman, että olisi tarvinnut Jade -kivet kerätä. Ainoastaan tarvitsi vain kävellä pomohuoneen ovelle. Jostain syystä pelintekijät olivat laittaneet myöhempien kylien pomohuoneisiin perus Kyonshieja jotka täytyi mukiloida ennen kuin pääsi itse pomoa kokeilemaan. Tämä homma aiheutti pariin otteeseen hieman harmaita hiuksia, koska en juuri koskaan päässyt näitä tyyppejä läpi menettämättä energiaa.

Todella kiva sitten itse pomoa alkaa pieksämään vajaalla energiapalkilla. Pahimmillaan saattoi olla neljä normaalia Kyonshieta ennen pomoa ja tämä alkoi pidemmän päälle puuduttamaan.

Peli alkoi pahasti toistamaan itseään ja kahdeksan idealtaan täysin samanlaista kylää on hieman liikaa. Onneksi sentään muutama kylä sisälsi vain Jade -kivien keräämisen ja pomotaistelun. Viimeinen kylä on onneksi tälläinen.

Itse kylä meni todella nopeasti kun tätä samaa settiä oli jo tehnyt seitsemän kertaa aikaisemmin, mutta viimeinen pomo aluksi tuotti hieman päänvaivaa. Obo -noita teleporttaili ympäri huonetta ja ampui ammuksia jotka tekivät paljon vahinkoa. 

En oikein saanut taistelusta kiinni kun ennen viimeistä pomoa joutui saman tutun Kyonshien tappamis -mantran tekemään. Tietysti ennen viimeistä pomoa täytyi hoidella ne kaikista ärsyttävimmät Kyonshiet. Kolme näistä meni ihan rutiininomaisesti, mutta vihreä pieni Kyonshie aiheutti hankaluuksia. Jotenkin siihen osuminen oli erityisen haastavaa ja tyyppi kesti vielä iskuja hyvin vaikka minulla olikin kaikki liikkeet hallussa.

Yleensä taistelu viimeistä pomoa vastaan alkoi todella vähäisillä energioilla. Ei siinä kovin kummoista saanut aikaiseksi kun teleporttaileva noita hoiti Kenchin nopeasti pois päiviltä.

Monien yritysten jälkeen mieleeni juolahti mielenkiintoinen taktiikka. Etenin mahdollisimman nopeasti huoneen oikeaan laitaan ihan seinään kiinni. Pidin Kenchin kyykyssä ja hakkasin nyrkeillä minkä kerkesin. Obo ei jostain syystä teleportannut ihan seinään kiinni muuta kuin harvoissa tapauksissa.

Tästä minun taktiikasta tuli mieleen Zelda II: Adventure of Linkin Shadow Link -taistelu missä paras taktiikka on olla seinässä kiinni ja hakata miekalla :D Tämä kikka meinasi onnistua jo ensimmäisellä yrityksellä, mutta henki sitten lähti ammuksen voimasta. Obo teleporttasi sellaiseen kohtaan, että ammus ei mennytkään Kenchin yli vaan osui juuri ja juuri hiusrajaan.

Tästä oppineena muutin taktiikkaani niin, että kun Obo teleporttasi tähän pisteeseen ja ampui, hyppäsin sen yli. Näin viimeisestä pomosta tuli yksi pelin helpoimmista pomoista.

Vaikka tämä hieman itseään toistava olikin, niin tykkäsin pelistä. Peli myös näyttää yllättävän hyvältä 80-luvun puolella tehdyksi peliksi. Kenchin animointi on todella näyttävää, mutta tämän vuoksi liikkuminen on hieman kankeanpuoleista.

Erikoistavaroiden hyödyntäminen olisi voinut olla isommassa roolissa, nyt ne jäivät käyttämättä kun muut iskut olivat tehokkaampia. Myös se, että tavarat eivät säily Game Overin tai salasanan syöttämisen jälkeen on aika ikävää.

Loopz

Games Beaten: 435/709

Genre: Strategy/Puzzle

Goal: Beat 50 Puzzles (Game Type C)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 9/10

Entuudestaan tuntematonta Strategia/Puzzleilua. Kansikuvasta voi päätellä, että peli on jokin Pipe Dreamin -tyylinen ja onhan tässä hieman samankaltaisuuksia. Varsinkin A ja B -pelimoodeissa on hieman samantyylinen idea.

Pelin läpäisyyn vaaditaan C -pelimoodin läpäisy sillä sen päihittäminen antaa onnittelutekstin ruudulle. A ja B -pelimoodit on vain pisteiden keräämistä varten. C -pelimoodin läpäisyn jälkeen testailin huvikseni myös A:ta ja B:tä.

A ja B -pelimoodit ovat melko samantyylisiä idealtaan, mutta C:ssä on reilusti eroavaisuutta.

A ja B -pelimoodeissa ideana on yhdistellä erilaisia muotoja yhtenäiseksi kuvioksi. Periaatteessa voitaisiin puhua putkenpätkien yhdistelemisestä koska siltähän se näyttää. Kun yhtenäisen putkikuvion saa rakennettua, häviää se ruudulta tilaa viemästä. Peli arpoo satunnaisesti, minkälainen putkenpätkä ruudulle ilmestyy.

Pelissä on todella yksinkertaiset kontrollit: A:sta käännellään ja B:stä asetetaan. Hieman aluksi näppäimet menivät sekaisin, mutta hetken totuttelun jälkeen virheitä ei enää syntynyt.

Tässä on myös aikarajapalkki ruudun alareunassa ja jos se kuluu loppuun asti, menettää "elämän". Jos kaikki kolme elämää kuluu loppuun, peli päättyy. Ajan loppuminen muodostuu ongelmaksi siinä vaiheessa kun ruutu on täynnä putkia mitkä ei yhdisty mihinkään eikä niitä saa yhdistettyä mihinkään. Itse en ole niin kaukonäköinen, että olisin osannut ennakoida putkien paikkoja valmiiksi. Heitin vaan kaikkea peräkkäin.

Pisteet lasketaan yhteen ja halutessaan voi yrittää uudelleen päihittääkseen oman hi-scorensa. Välillä putkien ilmestymisen välissä ruudulle pärähtää poistopalikka jolla pystyy poistamaan turhia putkia ruudulta. Jos halusi kovat pisteet tehdä, niin poistopalikan tulemiseen ei kannattanut liikaa luottaa, sillä se ei ollut kovin yleistä.

B -moodi ei eroa oikeastaan A:sta muuten kuin, että siinä on jotkin kertoimet ja pääsee pelailemaan bonuskenttää. Ei hajuakaan, miten pääsin tähän bonuskenttään kun vain kerran testasin kyseistä pelimoodia, mutta bonuksessa muodot eivät poistuneetkaan ruudulta. Tietysti heti ensimmäisen putkihässäkän tälläsin keskelle ruutua joka sitten aiheutti HIEMAN ongelmia :D

Sitten itse tämän pääasian eli C -pelimoodin pariin. Moodi eroaa niinkin paljon kahdesta muusta, että tässä ruudulla on valmiiksi putkista muodostettu kuvio ja peli poistaa kuviosta putkia tietyn määrän. Putket täytyy sitten itse laittaa takaisin paikalleen tai ainakin niin, että kuvio on yhtenäinen. Muutamissa puzzleissa pystyi putkia asettamaan ns. "väärin" ja puzzlen pääsi silti läpi.

Sama aikarajapalkki ja elämät ovat tässäkin käytössä sillä erotuksella, että jos aika kuluu loppuun, joutuu koko puzzlen aloittamaan alusta. Kun kuvio on valmis, siirrytään seuraavaan. Tässä moodissa on yhteensä 50 puzzlea ja aina viiden välein sai salasanan. Jos missään näiden viiden puzzlen aikana loppuu elämät, joutuu aloittamaan viiden sarjan alusta. Mitä pidemmälle peli eteni, sitä hankalammaksi oli saada onnistumaan tuo viiden puzzlen putki.

Kun olen tälläinen hieman huonomuistinen ja hahmotuskykykään ei mitään ihan priimaa ole, niin tämä peli osoittautui itselle sadistisen vaikeaksi. Alkuun homma on mukavan helppoa läpsyttelyä, mutta todelliset vaikeudet alkoivat kahdenkymmenen viimeisen puzzlen kohdalla. Kuviot muuttuivat monimutkaisimmiksi, aikaa reagoida on paljon vähemmän. Myös kuviot eivät olleet symmetrisiä ja ei voinut enää vakoilla kuvion toisesta reunasta, että mihin puuttuva putki menisi. Nämä osoittautuivat todella hankaliksi!

Peli vielä arpoo puzzlen alussa mitä putkia poistuu ja missä järjestyksessä putket pitää laittaa takaisin kuvioon. Välillä peli murjoi oikein olan takaa ja antoi aluksi sellaisia putkia mitä ei voinut heti yhdistää mihinkään. Olisi pitänyt muistaa täysin tyhjästä kohdasta mihin putken pala tulee tarkalleen.

Puzzlet 31-45 olivat todella pahoja ja niihin kului useampi päivä, että sain selvitettyä kaikki. Mutta sitten taas puzzlet, 46-50 - voi hyvää päivää miten brutaalia oli saada nämä läpi. Minulla kesti näiden viiden viimeisen kanssa yhtä pitkään kuin kaikkien muiden puzzlejen kanssa yhteensä :D

Oikeastaan isoimpana ongelmana viiden viimeisen kanssa oli se, että aikaraja on vedetty ihan överiksi. En edes ennen näitä viittä viimeistä kiinnittänyt huomiota siihen, että aikaraja olisi pienentynyt mitä pidemmälle pelissä eteni. Näissä viimeisissä sen huomasi selkeästi. Vertasin huvikseni ihan ensimmäisen ja viimeisen setin aikaraja-eroa ja se on huimat kolme sekuntia!

Ensimmäisessä viiden puzzlen setissä setissä saa miettiä viiden sekunnin ajan mihin putken laittaa, mutta viimeisessä setissä aikaa on vain kaksi sekuntia. Kun peli arpoo putkien ilmestymisjärjestyksen, tämä alkoi olemaan jo liian haastavaa hommaa. Piti salamannopeasti keksiä mihin putki kuuluu ja kuljettaa se paikalleen. Lukuisia kertoja kävin niin, että juuri kun olin saanut kuljetettua putken oikealle paikalleen ja klikkaamassa asettamisnappia - aika loppui.

Puzzlen 46 opetteluun meni tovi jos toinenkin, mutta viimein sain homman haltuun. Onneksi puzzlet 47 ja 48 ovat käytännössä ilmaisia ja niitä ei voinut pahemmin feilata. Molemmat puzzlet sisältävät vain yhden ruudun kokoisia pieniä kulmaputkia jotka täytyy vain naputella paikoilleen. Kun tietää mitä seuraavaksi tulee, pystyi kursorin asettamaan valmiiksi oikealle kohdalle. Outoa, että nämä kaksi ovat niin samanlaisia.

Puzzle 48 on vielä helpompi ja lyhyempi versio puzzlesta 47 mikä on hyvin hämmentävää :D Puzzle 49 on sitten helposti pelin pahin puzzle ja se vei aivan järisyttävät määrät aikaa jotta opin kuvion. Kuvio on koko ruudun kokoinen eikä tyhjää tilaa ole lainkaan. Kuvio on onneksi symmetrinen, mutta totta kai pientä vittuilua on pitänyt hommaan heittää, sillä kaikki putket eivät ole kuitenkaan samanlaisia vaikka symmetrisen kuvion muodostaakin.

Vasempaan reunaan on laitettu muutama erittäin ikävä putki joiden muistamiseen meni aikaa, että mihin ihmeeseen ne täytyi asettaa. Tärkeänä oli myös muistaa, mihin yhden ruudun kokoiset suorat putket menevät. Niitä ei voinut lätkiä mihin hyvänsä, vaan niillä on tarkat paikat. Pieniä putkia on yhteensä seitsemän kappaletta ja jokainen läpäisy-yritys alkoi sillä, että laskin monta niistä poistui kuviosta. Tämän jälkeen pidin tarkasti silmällä mitkä olin jo asettanut paikalleen. Tämä homma sai aivot solmuun.

Sormet ristissä toivoin, että viimeinen puzzle olisi jokin todella helppo ns. "kiitos" -puzzle, mutta ruudulle kuitenkin lävähti toinen koko alueen täyttävä kuvio joka on hyvin samantyylinen kuin tuo brutaali aikaisempi puzzle. Epätoivo valtasi mieleni, sillä edellisen puzzlen läpäiseminen oli jo sellainen työmaa, että huh huh. Ajattelin, että tässä menee päiviä ellei viikkoja, että saan kuvion opeteltua. Kävikin kuitenkin niin, että viimeinen puzzle oli huomattavasti helpompi kuin edellinen!

Kyllä sitäkin sai yrittää useita kertoja, mutta siinä ei ollut mitään ikäviä erikoisputkia ja kuvion symmetria täsmäsi hienosti molemmin puolin putkien muodon osalta. Pieni hermostuminen tämän kohdalla jokaisella yrityksellä oli, sillä kun tähän pääsi sen verran harvoin, ei ajatus meinannut pysyä kasassa.

Peli antaa jostain täydet elämät tämän viimeisen yrittämistä puzzlen yrittämistä varten. Eikä siinä vielä kaikki, sillä yksi extra elämäkin annetaan helpotukseksi! Hämmentävä ratkaisu, mutta ehkä tekijät ajattelivat, että pieni helpotus on paikallaan brutaalin 49:n jälkeen.

Todella hieno tunne oli asettaa viimeinen putki omalle paikalleen päivien grindaustyön jälkeen :)

Empä ole aikoihin näin haastavaa puzzlepeliä pelannut. Jos antaisin puolikkaita pisteitä tässä blogissani, niin tämä peli ansaitsisi 9,5 - sen verran älyttömästä pelistä on kyse. Nyt tämä saa vaikeusasteeksi "vain" yhdeksän.

Vaikka tämä älyttömän hankala olikin, tykkäsin tästä todella paljon. Mahtava idea ja sai hieman muistiaan treenata! Suosittelen Strategia/Puzzle -nälkäisten testaamaan :)

Time Lord

Games Beaten: 434/709

Genre: Action/Platform

Goal: Eliminate Drakkon King (Stage 6)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 8/10

Tervetuloa Time Lord. Emme pysty tapaamaan sinua henkilökohtaisesti sillä muukalaiset ovat hyökänneet tutkimuskeskukseen ja kaikki henkilökunta on evakuoitu.

Olet aloittamassa henkeä uhkaavan seikkailun jotta Drakkonin joukot eivät valloittaisi maapalloa. Drakkoneilla on edistyksellisin aikamatkustusteknologia koko aurinkokunnassa. Drakkon lordit muodostavat voimakkaita liittoja neljällä historiallisella aikajaksolla.

Jos heidän armeijansa onnistuvat muuttamaan historiaa, Drakkonit pystyvät helposti päihittämään joukkomme nykyajassa. Maapallosta tehdään kaivostoimintaan keskittyvä siirtomaa jossa ihmiset toimivat orjina.

Sodan voittamiseksi sinun täytyy matkustaa menneisyyteen ja tuhota vihollinen. Mutta meidän aikamatkustuslaitoksemme on rajoittunut ja sitä voi käyttää kerran vuodessa. Tehtävä täytyy suorittaa loppuun ennen tammikuuta 3000 tai muuten tuhoudut laitteen mukana.

Me luotamme sinuun, Time Lord!

Huh huh, vaikein Raren peli mitä on tähän asti tullut läpäistyä. Vaikeus tulee puhtaasti erittäin typeristä teknisistä ratkaisuista. Hieman tiesin entuudestaan, millaisesta pelistä on kyse, mutta vaikeusaste tuli ihan puskista.

Pelin ideana on koluta kuusi kenttää läpi ja etsiä niihin piilotetut Orbit. Orbien löytäminen ei ole ihan simppeli juttu ja monien kohdalla täytyi käyttää älliään jotta keksii miten kyseisen kapistuksen saa haltuunsa. Kentät sisältävät viisi Orbia pois lukien ihan viimeinen kenttä, siinä ei tarvitse enää kerätä mitään.

Koska kyseessä on Rare, ei tässä millään loputtomilla continueilla herkutella. Niitä ei ole itse asiassa tässä yhtään kappaletta. Kolmen lisärin turvin lähdetään matkustamaan menneisyyteen, mutta onneksi seikkailun edetessä lisäreitä saa muutaman kappaleen lisää.

Kuusi kappaletta on kaiken kaikkiaan piilotettu kenttien uumeniin - ei enempää eikä vähempää. Harvoin peleissä on ihan näin spesifi määrä lisäreitä mitkä voi saada :D Kun lisäreiden määrä on rajoitettu, ei auta kuin pelata hyvin tai itkeä nurkassa Game Overin tullessa. Jälkimmäiseen allekirjoittanutkin sortui muutamaan otteeseen kun peli otti kunnon niskaperseotteen meikäläisestä.

Pelissä on aikaraja joka mainitaan ohjekirjassa, mutta tästä en ollut tietoinen ennen kuin luin pelin juonen. Vaikka miten leppoisaan tahtiin eteni, ei ajan loppumisesta ollut pelkoa. Aluksi luulin, että oikeassa alalaidassa oleva palkki edusti pomojen energiamäärää, mutta se onkin aikamittari.

Aina kentän läpäisyn jälkeen siitä lähtee siivu pois ja ilmeisesti jos todella verkkaisesti pelaisi, palkin tyhjenemistä tapahtuisi kentän aikanakin.

Ensimmäinen kenttä jos sitä voi edes kentäksi kutsua on todellakin niin perus settiä kun olla ja voi. Seikkaillaan MB Time Travel Centerissä vuodessa 2999 ja ideana on kävellä teleportin luo joka vie sitten historian uumeniin. Matkalla on muutama vihollinen ja tasoloikan treenaamiseen laatikoita.

Tämäkin kenttä sisältää viisi kerättävää Orbia jotka ovat ihan toistensa vieressä. Ei vielä tarvitse alkaa selvittämään Orbien mysteereitä sen kummemmin.

Seuraavassa kentässä, Castle Harmanissa päästäänkin jo tositoimiin. Heti kentän alussa huomaa, miten loistava biisi peliin on kyhätty! Ei muutkaan kappaleet huonoja ole, mutta tämä linnan biisi on kyllä omaa luokkaansa. Taavi Viisas on laittanut urut kunnolla solmuun.

Kenttä on aika lyhyt ja helpohko, sai rauhassa etsiä Orbeja. Ei Orbit vielä tässä vaiheessa olleet kovin hurjan hankalasti piilotettu vaikka muutamaa sai pienen tovin metsästää. Esimerkiksi kentän alussa kun kerää maahan ilmestyviä kärpässieniä, hetken keräilyn jälkeen Orb ilmestyy kerättäväksi.

Jokaisessa kentässä on sama kaava, eli neljä Orbia löytyy ihan itse kentästä ja viidettä pitää hallussaan jokin isompi pahis!  Tämän ensimmäisen kentän lopussa odotti lohikäärme joka oli ihan tuurista kiinni, miten hyvin sen sai tapettua. Pelissä on outo mekaniikka, että kun lyö, on hetkellisesti kuolematon.

Tämä samantyylinen mekaniikka on NESin Batman: The Video Gamessa myös. Tosin tässä pelissä se ei aina toiminut niin luotettavasti. Paras taktiikka lohikäärmettä vastaan oli vain seisoa paikallaan ja huiskia miekalla jonka sai kerättyä kentän alkupuolelta. Lohikäärme hyppi pelihahmon yli ja ampui tulipalloja. Harvoin onnistuin pääsemään lohikäärmeen kuolematta läpi.

Lähes jokaisessa taistelussa pomojen ammukset tekivät paljon enemmän osumaa kuin itse pomon ruhoon osuminen, mutta välillä huonon tuurin saattamana tulipallo löysi tiensä Time Lordiin.

Kolmannessa kentässä, Death Man's Gulchissa alkaa meininki jo hieman hankaloitumaan ja muutamaa Orbia jouduin tovin miettimään miten ne saisi haltuunsa. Kentät tarjoilevat erilaisia kenttäkohtaisia aseita ja tässä villiin länteen sijoittuvassa pläjäyksessä aseina ovat revolveri ja haulikko.

Molemmat oikein hyödyllisiä kapistuksia erilaisiin tilanteisiin. Muutaman Orbin metsästykseen täytyi käyttää asetta jotta niiden luokse pääsi. Kenttä sisältää yhden salaisen lisärin jonka sai kun löi nyrkillä hevosenkenkiä joita sinkoili ulos tallista. Ajattelin aluksi, että tästä saisi yhden Orbin, mutta lisärin saaminen oli erittäin positiivinen yllätys!

Kentän pomon virkaa toimittaa jokin äijä sombrero päässään jota yksi speedrunaaja kutsui Tex-Mexiksi. Ihan osuva nimi joten sillä mennään.

Tämän pomon kohdalla peli alkoi näyttää todellisen vittumaisen puolensa. Aikani tykittelin Tex-Mexiä, mutta ukko vain käveli ympäriinsä ja jatkoi ampumistaan minua kohti. Henkihän operaation aikana lähti ja peli alkoi alusta.

Uutta yritystä kehiin ja sama ongelma jatkui. Aloin olemaan jo aika hyvä ammusten väistelyssä ja selvisinkin pitkän tovin ilman osumia, mutta ukko ei vaan kuole. Parhaimmillani tykittelin noin 10 minuuttia useita ammuksia kohti Tex-Mexiä, mutta ei...ei vaan kaadu.

Jouduin nöyrtymään ja katsoin netistä, että mitähän ihmettä. Usealla videolla Tex-Mex kaatui noin minuutissa. Alun perin tykitin ukkoa ruudun vasemmassa reunassa, mutta videoiden katsomisen vuoksi vaihdoin oikeaan reunaan. Näin ukkoon sai paremmin osumia tasaisena nauhana.

Tämä homma oli erittäin julmaa käsille, sillä B:n rämpytyksen lisäksi täytyi vasemmalla kädellä näpyttää ylös sekä alas jotta oikeanlainen rytmi pysyy. Tex-Mex tykkää vaeltaa ruudun yläreunasta alareunaan. Se hyvä puoli tässä on, että Tex-Mex ei koskaan muuta kaavaansa ja kävelee aina samalla tavalla.

Vaikka onnistuinkin ampumaan pitkiä pätkiä putkeen, ei ukko aina kuollut kovinkaan helposti. Tulin siihen johtopäätökseen, että joko äijän energiat ovat RNG -generoituja tai sitten tässä on Snake Rattle 'n' Rollin viimeisen isojalkabossin tyylinen meininki, eli bossin helat tulevat täyteen jos ei hetkellisesti osu siihen.

Joka tapauksessa, aivan järkyttävän paskaa pelisuunnittelua. Välillä täytyi pitää taukoa kesken taistelun kun kädet olivat jo niin kipeät ja puutuneet. Tämä Tex-Mex on pelin vaikein ja ärsyttävin pomo. On muissakin pomoissa omat ongelmansa, mutta ei mitään tähän verrattuna.

Neljännessä kentässä, The Dora Marie, Caribbeanissa seikkaillaan merirosvolaivassa! Heti kentän alussa lokit kuljettavat nokissaan kaloja jotka randomilla putosivat laivan kannelle. Kaloja kannatti keräillä, sillä ne antoivat pelin toisen piilotetun lisärin! Laiva itsessään on todella haastava paikka ja jokainen liike täytyi suunnitella tarkkaan jotta ei menettänyt liikaa energiaa.

Tässä vaiheessa Orbien etsiminen kävi jo aika tuskaiseksi pelin vaikeuden vuoksi ja osa Orbien sijainneista tuli katsottua netistä. Hengissä pysyminen oli jo temppu sinällään ja siihen lisättynä kryptisesti piilotettujen Orbien etsiminen oli hieman liikaa.

Kentästä sai käyttöönsä kaksi asetta miekan ja heittoveitset. Kentän puolivälin tienoilla vastaan tulee osio, missä tynnyreitä vyöryy alas rappusia. Hieman myöhemmin tynnyreitä vyöryy myös päällekkäin pinottuja laatikoita pitkin. Tynnyreitä on mahdoton väistää ja energiaa kului reilusti ylöspäin kavutessa.

En keksinyt millään miten tästä olisi muka voinut selvitä ilman vahinkoa ja netin avulla selvisikin, että miekalla täytyi huitoa ilmaa jotta hahmo muuttui kuolemattomaksi jonka seurauksena tynnyrit vyöryivät hahmon ohi. Tämä oli ensimmäinen hetki, kun tajusin tämän kuolemattomuuskikan ja tämä tieto helpotti tulevia pelikertoja. Jotenkin ihmeellinen ratkaisu ja joskus vaikka ilmaa hakkasikin, saattoi tynnyri tehdä joka tapauksessa vahinkoa.

Kentän pomo, Giant Clam on erittäin paha vastus ilman juustoilua. Simpukka hyppii kohti aika kovalla nopeudella kohti ja hieman hitaanpuoleinen pelihahmo kuoli kahdesta osumasta. Oikeastaan ainut tapa miten pomon pääsi jotenkin fiksusti läpi, oli mennä taistelualueen oikeaan alanurkkaan ja heitellä heittoveitsiä.

Simpukka kimpoaa hieman poispäin kun se osuu ruudun reunaan ja tasaisella rytmityksellä siihen sai tehtyä hyvin vahinkoa. Välillä kuolemattomuusaika ei toiminut ja simpukka osui pelihahmoon. Katselin Youtube -läpäisyä ja pelaaja onnistui menemään simpukan osumatta siihen lainkaan.

Tämä ei minulla onnistunut kertaakaan ja kuolin aina vähintään kerran - huonolla mäihällä kaksikin kertaa. Jotenkin tuntuu, että tässäkin RNG -elementti on vahvasti läsnä tai sitten tein vain jotain väärin.

Viides kenttä, Front Line Trences, France sijoittuu toiseen maailmansotaan. Tässä on sitä menoa ja meininkiä ja kenttä imaisi aina useamman lisärin koska monet kohdat olivat vain liian hankalia jotta ne olisi päässyt kuolematta läpi. Sotilaat spawnaavat lähes välittömästi takaisin samaan kohtaan mihin ne oli tappanut.

Tässä vaiheessa en enää edes vaivautunut etsimään yhtäkään Orbia omin neuvoin vaan katsoin suoraan netistä miten ne saa. Jotenkin todella ärsyttävää, että tämmöinen mahtava peli-idea on pilattu aivan liian vaikealla vaikeusasteella.

Tässä kentässä on vielä hankalampaa pysyä hengissä kuin edellisessä joten Orbit olivat todellakin vain sivuseikka. Kentässä aseita löytyy jälleen kaksi kappaletta; pistooli ja kranaatit. Kranaatit on huvittavasti toteutettu, sillä pelihahmo heittää ne vaakasuoraan ja ne voi itse räjäyttää milloin haluaa :D

Kentän lopusta löytyy kaasunaamari jonka avulla täytyy kerätä yksi Orb joka on kaasua täynnä olevassa käytävässä. Tämänkin kohdalla koodaaminen on jäänyt hieman puolitiehen, sillä jos sattui menemään hieman liian kauas alueesta tai hidasteli tarpeeksi, kaasunaamari hävisi. Eikä hidastelun tarvinnut edes olla mitään etana -tasoa, vaan pienikin hitaus sai naamarin häviämään.

Riitti jos hieman huolimattomasti hyppäsi tikkaisiin jotka veivät Orbin luokse, putosi liian alas jolloin naamari hävisi. Kyllä Orbin sai ilman kaasunaamariakin, mutta se tiesi energian menetystä ja yleensä myös kuoleman.

Kentän pomona toimii iso sotilaan korsto joka minun kohdallani toimi täysin eritavalla kuin Youtube -videoilla. Sotilas hoidettiin kranaateilla, mutta jos ukko tuli liian lähelle, ei kranaatit enää tehonneet. Kranaatteja ei onneksi tarvinnut yrittää räjäyttää vaan riitti, että sellaisella osui sotilaaseen. Youtube -videoissa kranaatit osuivat ongelmitta sotilaaseen vaikka heppu oli kiinni pelihahmossa.

Todella omituista. Sain kuitenkin sotilaan tapettua yhden tai kahden elämän menetyksellä vaikka jouduinkin hieman kikkailemaan.

Viimeinen kuudes kenttä sijoittuu jälleen pelin nykyaikaan, MB Time Travel Centeriin. Kenttä sisältää kaksi asetta vaikka periaatteessa kentän voisi läpäistä pelkkien nyrkkien ja potkujen avulla millä tavalla TMR hoiti homman. Itsellä ei rahkeet riittäneet moiseen kikkailuun, sillä kentän viholliset ovat todella kestäviä ja tulivoimalla ne sai tuhottua nopeasti.

Ensimmäisen aseen saa heti kentän alussa kun keräilee jonkin robotin sylkemiä limakasoja (nam). Toisen pyssyn, ohjus-aseen sai juuri ennen viimeistä pomoa ja sen kerääminen on pelkkää ajan haaskausta, sillä laser-aseella ja nyrkeillä viimeisen pomon sai tuhottua parhaiten.

Kenttään täytyi päästä useamman lisärin voimin tai muuten ei tullut mitään. Pelin epäreiluuden vuoksi harvemmin oli paria lisäriä enempää tämän viimeisen kentän hoiteluun. Viimein kun onnistuin pääsemään Drakkon Kingin luokse, se tuhosi minut lähes heti. Seuraavaan kohtaamiseen menikin tovi jos toinenkin kun en vaan onnistunut pääsemään aikaisempia kenttiä tarpeeksi hyvin läpi.

Uskomattoman stressaavaa hommaa kun yksikin virhe saattaa olla kohtalokas. Välillä tuli todella hyviä suorituksia jolloin onnistuin pääsemään neljänteen kenttään kuolematta, mutta sitten joko kenttä tai Giant Clam otti luulot pois. Neljäs kenttä oli kanssa kunnon lisäri-syöppö ja sotilas vei melkein aina sen pari lisäriä.

Viimein onnistuin pääsemään viimeiseen kenttään huiman neljän lisärin turvin. Pieni virne ilmestyi kasvoilleni ja salaa mielessäni ajattelin, että nyt peli menee läpi...ja paskat. Drakkon King oli vittumaisella tuulella ja se imaisi kaikki lisärini. Yritin käyttää hyppypotkutaktiikkaa koska samaa taktiikkaa käytettiin läpäisyvideossa, mutta elämät vain hävisivät hujauksessa.

Olin hetken kuin maani myynyt ja uusi yritys ei houkutellut pätkääkään. Ajattelin, että jos en näin monen lisärin voimin pääse viimeistä pomoa läpi, meneekö tämä sitten koskaan? Hetken se taas vaati ennen kuin sain samanlaisen unelmayrityksen neljän lisärin turvin.

Vaihdoin taktiikkaa ja tuhosin Drakken Kingin ensimmäisen muodon laser-aseen avulla joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Nyt ei lisäreitä kulunut lähellekään samaan tahtiin kuin potkujen ja nyrkkien voimin. Tässä viimeisessä pomossa sama outo aura vaivasi pelaamistani, sillä en onnistunut pitämään kuolemattomuusaikaa päällä samaan tahtiin kuin Youtube -tyypit.

Taistelun toisessa vaiheessa hylkäsin hyppypotkut ja hakkasin Drakkenia paikallani nyrkeillä. Elämiä kului muutama kappale, mutta sain kuin sainkin muukalaisen hengiltä.

Menihän se viimein läpi, todellinen tuskien taival. Minua ärsyttää koska pelissä on todella hyvä meininki idean, grafiikoiden kuin musiikinkin suhteen, mutta kaikki on pilattu huonolla viimeistelyllä ja epäreiluilla ratkaisuilla.