Dragon Warrior III

Games Beaten: 416/709

Genre: RPG

Goal: Defeat the Master Archfiend Zoma

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Kauan kauan sitten maailmaa kurissa ja nuhteessa piti paha pirulainen nimeltään Baramos. Tämän julmurin aikeissa on tuhota koko maailma. Legendaarisen Ortegan jälkeläinen lupautuu ottamaan tehtävän vastaan ja tuhota Baramosin. Hän värvää avukseen kolme muuta urheaa seikkailijaa.

Myöhemmin retkueelle selviää, että Baramos on vain mestaripaholaisen, Zoman oppipoika ja tämä pääpiru pitää tukikohtaansa Pimeässä Maailmassa joka sijaitsee maan uumenissa.

Saavatko sankarit pahan Zoman tuhottua ja valaistua synkän Pimeän Maailman?

"Toivottavasti kolmosen kanssa ollaan oltu sitten vähän fiksumpia." Näihin sanoihin päättyi lähes neljä vuotta sitten pelaamani Dragon Warrior II:sen blogiteksti. Toiveeni ei ihan toteutunut, sillä pelissä on todella ärsyttäviä juttuja jotka nakersivat pelinautintoa jonkin verran.

Vihdoin ja viimein palasin tämän pelisarjan pariin. Ennakolta osasin odottaa, että järkälemäinen seikkailu on edessäni. Kyllähän tähän pelitunteja sai roppakaupalla kulumaan.

Perusmeiningeiltä hyvin samanlaista settiä kuin kaksi ensimmäistä osaa. Huomattavana erona hahmojen luonti, sillä tässä sai täysin vapaasti itse luoda retkueen kolme muuta jäsentä.

Vaihtoehtoja löytyy reilusti ja hetkellisen pohdinnan jälkeen päädyin fighteriin, wizardiin ja merchanttiin. Ajattelin niin, että fighter on hyvä melee -hyökkäyksissä ja wizzard sitten taas taikoo vastustajat tainnoksiin.

Merchant oli täysin villikortti ja valitsin sen ihan silkasta uteliaisuudesta. Tämä osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä hahmon sai varustettua hyvillä suojilla ja aseilla. Lisäksi merchant onnistui kaivamaan vihollisten taskuista viimeisetkin kultakolikot taistelun päätyttyä. Lisätienestit eivät olleet koskaan pahasta.

Pelin päähahmo on ainut uniikkia "hero" -hahmoluokkaa kantava jäsen. Hero on siitä loistava, että se lyö kovaa ja osaa myös taikoa. Heron taiat keskittyivät enemmän hahmojen parantamisen puolelle.

Jos jostain syystä luodut hahmot eivät olleetkaan omaan mieleen, pystyi tässä luomaan uusia ja vaihtelemaan niitä miten halusi. Todella edistyksellinen askel verrattuna aikaisempiin sarjan peleihin. Myöhemmin pelissä pystyi muuttamaan retkueen hahmoluokkia niin, että hahmolle sai lisäksi jonkin toisen hahmoluokan. Vähän sama idea kuin Pokemoneissa, että joillain Pokemoneilla on kaksi erilaista tyyppiluokkaa.

Ainut huono puoli tässä oli se, että muutettavan hahmon levelit putosivat nollaan jos halusi käydä muutosprosessin läpi. Tämän vuoksi en tähän sen enempää paneutunut, mutta hieno lisä jos haluaa kikkailla jotain uskomattomia hahmoluokka -komboja!

Hyvin perinteisesti aloitin tämän pelin pelaamisen kunnon grindaus -sessiolla. Useamman tunnin levutin hahmoja ja keräsin kultaa. Tämä on tuttu kaava itselle joka helpottaa pelin etenemistä. Kun viimein tuli aika edetä, ei tarvinnut sormi suussa miettiä mihin ihmeeseen sitä tarvitsisi mennä, sillä pelin ohjekirja on kuin jäätävän kokoinen peliopas :D

Lähestulkoon kaikki tarvittava löytyi ohjeista. Sieltä selvisi tarkasti mihin pitää mennä ja mitä tehdä. Piilotetut tavaratkin on mainittu ohjeissa. Tavallaan hieman hassua, että näinkin yksityiskohtaisesti löytyi kaikki tieto, mutta en valita!

Pakettiin kuului vielä maailmankarttakin, mutta tätä kun ei itseltä löytynyt niin jouduin turvautumaan intternetin apuun. Tässä pelissä on hieman samaa ongelmaa kuin toisessa osassa, että taisteluita tulee todella tiheään tahtiin joten jonkin hieman syrjemmässä olevan paikan etsiminen ei ollut se kiinnostavin juttu varsinkaan, kun reitit eivät aina olleet suoraviivaisia.

Tämä kolmas osa on jaettu periaatteessa kolmeen erilaiseen chapteriin jotka ovat kuuden mystisen "orbin" etsiminen, oppipoika Baramosin tuhoaminen ja mestaripaholaisen, Zoman tuhoaminen.

Ensimmäisen chapterin aikana meno on aika rajoittunutta ja käytännössä eteneminen on hyvin putkijuoksumaista. Kun tämä todella pitkä orbien metsästys on ohi, alkaakin huomattavasti vapaampi osio. Enää ei tarvinnut turvautua patikointiin tai laivalla seilaamiseen vaan pystyi lentämään legendaarisella linnulla, Ramialla joka kuoriutui orbien vaikutuksesta.

Ai että peli muuttui mukavan rennoksi kun pystyi vain lentelemään mihin halusi ilman jäätäviä määriä taisteluita.

Taisteluista puheen ollen, ne ovat ehdottomasti pelin heikointa antia. Pelintekijät heittivät hieman liikaa vettä myllyyn tämän pelin kohdalla ja tekivät ihan perus vihollisistakin todella ärsyttäviä. Heti pelin alkupuolella vastaan tulee vihollisia jotka on varustettu jos jonkinlaisilla taioilla.

Viholliset tykkäävät spämmiä taikoja koko taistelun ajan. Taiat ovat vielä sellaisia, että niiden vaikutus yleensä kohdistuu koko retkueeseen. Ehdottomasti ärsyttävintä antia olivat nukutus, kuolema, hämmennys ja limbo -taiat.

Kaksi ensimmäisenä mainittua on vielä sellaisia, että ne kohdistuivat joko jengiin. Aivan mahtavaa, kun koko joukko nukkuu ja viholliset spämmii lisää samaa taikaa hakaten porukkaa kuoliaaksi. Kunnon noidankehä.

Kuolema -taika on idealtaan jo niin naurettava, mutta älyttömäksi se muuttuu, kun se välillä käy koko retkueen läpi. Onneksi sen onnistumisprosentti on suhteellisen pieni, mutta kyllä se pisti nakertamaan, kun olit todella lähellä jonkin luolaston loppua tai pomovastusta ja jokin vihollinen päättää tappaa hahmosi kuolema -taialla. Tässä pelissä hahmojen herättämiseen tarvittavat tavarat ovat todella harvinaisia.

Limbo -taika on tästä listasta oma inhokkini, sillä osuessaan se heittää hahmon pois taistelusta. Taistelun jälkeen voi ilokseen huomata, että eihän hahmoa ole enää koko retkueessakaan. Piti oikein netistä tarkistaa, että hävisikö hahmoni lopullisesti, mutta ei onneksi. Hahmon voi noutaa takaisin pelin ensimmäisestä kylästä, samasta paikasta missä luodaan hahmoja.

Tämä on vielä vittumaisempi kuin kuolema -taika, sillä nyt on aivan pakko poistua takaisin pelin alkuun hakemaan hahmoa takaisin. Kuolleen hahmon voi sentään vielä pelastaa "Leaf of the World Tree" -tavaran avulla jos sellainen sattui olemaan varastossa.

Näiden inhottavien taikojen lisäksi viholliset käyttää kaikenmaailman muitakin taikoja jotka osuvat kaikkiin retkueen jäseniin. Viholliset saavat vielä sellaistakin etua, että ne voivat iskeä useamman kerran putkeen. Esimerkiksi ensin käyttävät jonkin taian ja sitten iskevät vielä nenään. 

Viholliset ovat myös todella kestäviä ja jostain syystä energiamäärät vaihtelevat paljon samojen vihollisten suhteen. Kaksi samanlaista vihollista ja toisella saattaa olla paljon enemmän energiaa kuin toisella. 

Jotenkin todella hassua, että tämän pelin normaaleilla vihollisilla on sellaiset arsenaalit ja energiavarastot kuin muiden RPG -pelien pomovastuksilla :D 

Monesti kiehahti, kun viholliset vain mättivät hahmoni hengiltä epäreiluilla komboilla mille ei mahtanut yhtikäs mitään. Jokainen taistelu pystyi helposti olemaan se viimeinen mihin matka tyssäsi. Välillä en päässyt montakaan askelta kylästä poispäin kun henki lähti.

Kuoleminen tässä on vielä todella ärsyttävää, sillä keräämäsi kullan määrä puolittuu ja hahmot täytyy käydä yksitellen herättämässä henkiin. Herättämisen hinta määräytyy levelin mukaan ja se ei ollut loppupuolella mitään halpaa lystiä. 

Pelin taistelusysteemi on rakennettu niin, että jos vihollinen kuolee ja jokin hahmon lyöntivuoro on vielä tulossa, lyö hän automaattisesti ohi vaikka ruudulla olisi vihollisia jäljellä. Tämä on tuttua huttua myös toisessa osassa.

Tämä johtuu siitä, että viholliset on jaettu erilaisiin vihollisryhmiin. Jostain syystä edes tähän kolmanteen osaan ei ole korjattu sitä, että jos jonkin vihollisryhmän möröt kuolevat, löisi hahmot automaattisesti jäljellä olevia vihollisia.

Tämä ei varsinaisesti ole mikään ärsytyksen aihe, mutta pelissä vastaan tulee taisteluita jossa saman tyyppiset viholliset on jaettu eri vihollisryhmiin :D Välillä ihmettelin, että miksi kaikki hahmot lyövät samaa vihollista kunnes tajuan, että yksi vihollinen ei olekaan samassa vihollisryhmässä. Kun taisteluita tulee paljon ja homma alkaa puuduttamaan, tulee sitä naputeltua nopeasti tekstit pois ja ei aina huomannut tätä vihollisryhmähommaa.

Hassun tästä tekee se, että yleensä kaikki saman tyypin viholliset ovat samassa ryhmässä, mutta joskus ei. Aivan uskomattoman typerä ratkaisu, mitähän tälläkin on haettu?

Kirsikkana kakun päällä sellainen kiva asia, että kun itse käyttää taikaa joka osuu kaikkiin vihollisiin, menee se suurimmasta osasta ohi. Onko se nyt reilua, että vihollisten taiat osuvat aina ja omani harvoin. Taikojen käyttäminen vei vielä melkoisien siivun taikamittarista joten olisi vähintään suotavaa, että lähes jokainen taika osuisi.

Vaikka tämä hankala peli onkin lähinnä epäreiluista taisteluista johtuen, yllättävän sulavasti peli eteni. Muutamia isompia luolastoja tai linnoja joutui useamman kerran yrittää jotta ne pääsi läpi. Kuolemasta ei menetä mitään muuta kuin puolet kullasta joten kun jaksoi vain yrittää, niin jatkuvasti nousevien leveleiden ansiosta paikat meni läpi. Ensimmäinen hieman pidempi jumitus oli Baramos -oppipojan kanssa. Jouduin jonkin aikaa levuttamaan ja keräämään kultaa parempia varusteita varten.

Tämän jälkeen peli etenikin mukavan sulavasti kohti loppuhuipennusta. Ihanan nostalginen olo tuli, kun pelin viimeisessä alueessa, World of Darknessissa soi ensimmäisen pelin musiikki ja pyörittiin samoissa maisemissa! Myös samoja vanhoja tuttuja vihollisia ilmestyi reitilleni, hauska lisä :)

Mestaripaholaisen, Zoman linnaa joutui sahamaan aika pitkään ja etenemisestä ei meinannut aluksi tulla mitään vaikka hahmoni olikin hyvillä leveleillä. Ongelmana oli, että monet taistelut olivat imeneet taikavarastoni tyhjiin ja en voinut enää parantaa hahmojani. Ongelmaan löytyi onneksi ratkaisu - Sage's Stone joka löytyi Zoman linnan uumenista.

Aluksi pelkäsin käyttää tätä tavaraa koska luulin sen häviävän muutamasta käyttökerrasta, mutta onneksi sitä pystyi käyttämään loputtomasti! Tätä kiveä ei voinut käyttää kuin taisteluissa, mutta eipä sillä niin väliä. Energiat pysyivät hyvällä tasolla kun kolme hahmoa löi vihollisia ja yksi käytti kiveä. Kivi vaikutti yhdellä kertaa kaikkiin hahmoihin joka on aivan mainio juttu!

Vaikka tämä ihana Sage's Stone löytyikin, välillä viholliset pääsivät niskan päälle ja pilasivat etenemiseni Zoman luo. Uskomattomia hyökkäys komboja jotka vain nurjersi hahmoni nopeasti. Totta kai tänne viimeiseen linnaan oli pakko työntää Troll King -nimisiä vihollisia Limbo-taikoineen. Ihan vaan jokusen kerran täytyi käydä jokin retkueen jäsen noutamassa ensimmäisestä kylästä takaisin joukkoon...

Sinnikkäällä etenemisellä pääsin kuin pääsin viimeinkin linnan viimeiseen huoneeseen. Ennen Zomaa vastassa on kolme aika kovatasoista pomovastusta. Onneksi hahmoni ovat sillä tasolla, että ne löivät todella kovaa ja näistä otuksista pääsi kivuttomasti eroon. Fighterini Matti tykkäsi lyödä paljon "critical hittejä" jotka tekivät todella paljon vahinkoa.

Kun pienemmät pomovastukset oli hoidettu, itse Zoma astuu kuvioihin. Zoma löi kovaa, todella kovaa. Tämä ei varsinaisesti tullut yllätyksenä kun kyseessä on Dragon Warrior -peli ja viimeinen pomo. Aikamoista vääntämistä se oli Dragon Warrior II:sen viimeisen pomon, Malrothin kanssa.

Zoma tykkäsi taikoa ja luonnollisesti jokainen taika osui oman retkueeni kaikkiin jäseniin. Vaikka kuinka yritin käyttää Sage's Stonea, Zoman taiat olivat liian voimakkaita ja henki lähti aika liukkaasti. Iski pienoinen pelko, että tässähän on tuntikausien lelveligrindaus edessä.

Kävin hieman vinkkiä katsomassa ja selvisikin, että yhdellä tavaralla, Sphere of Lightilla pystyy puolittamaan tämän paholaisen energiat! En tiedä vaikuttiko se myös ukkelin hyökkäyskäyttäytymiseen, sillä ihan niin älyttömiä taika-komboja ei tällä toisella yrityksellä enää tullut.

Varustauduin myös tähän toiseen yritykseen niin, että annoin Sage's Stonen wizardiltani Tepolta merchant Litkun hellään huomaan. Litkun iskut olivat heikkotehoisia Zomaa vastaan joten parempi antaa hänen parannella porukkaa.

Sain pidettyä hahmoni hyvissä energioissa todella pitkään, mutta viimein Litkun energiat hupenivat liikaa ja hän kuolla kupsahti. Hero Samin taikamittari huuti tyhjyyttään ja ei ollut enää mitään saumaa parantaa kenenkään energioita.

Onneksi hahmoilla oli mukavasti energiaa jäljellä. Vaikka Zomaan pystyikin käyttämään taikoja, jostain syystä Tepon taikomiset menivät kaikki harakoille, ainoastaan yksi noin kymmenestä yrityksestä osui. Todella loistavaa.

Vaikka vain kahdella hahmolla sai osumia perille, niin Matin critical hitit ja Samin todella voimakkaat lyönnit riittivät ja Zoma tuhoutui! Täytyy myöntää, että hieman yllättäen tämä menikin jo tällä toisella yrityksellä läpi. Erittäin loisto juttu!

Tuhoutuvasta linnasta poistumisen jälkeen kunkku antaa Samille palkinnoksi arvonimen Erdrick tästä sankariteosta. Muut saivat ilmeisesti vain lämmintä kättä.

Harmi kun pelin taistelupuoli oli niin ärsyttävää settiä. Varmasti moni tykkää tuostakin systeemistä ja saatan olla vähemmistöä mielipiteeni kanssa, mutta ei vain maistunut. 

Muuten pelin juoni ja itse seikkaileminen olivat erittäin nautinnollista hommaa :)