Mach Rider

Games Beaten: 439/709

Genre: Action

Goal: Fighting Course: Beat Level 20

          Endurance Course: Beat Level 11 (92km)

          Solo Course: Beat Level 11 (95km)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 10/10

Parin viikon kuumeinen painajaisuni on ohi. Aivan täyttä varmuutta minulla ei ollut mihin kelkkaan olin hyppäämässä kun eräs NES-Retrolainen minulle tämän pelin valitsi. Sen verran tiesin, että ihan mistään helposta pelistä ei ole kysymys. 

Kun olin peliä jo jonkin aikaa pelaillut, pieni järkytys iski kun kävin kurkkaamassa minkä vaikeusasteen TMR on laittanut pelille. Ruudulla komeili niinkin kova lukema kuin yhdeksän! Omalla kohdallani tämä peli nousi tämän projektin vaikeimmaksi läpäisyksi...

Vaikean tästä teki todella tarkat läpäisyrajat ja pelin bugisuus. Ei montaa virhettä saanut tehdä kun läpäisy-yritys oli jo mennyt lietekaivoon.

Peli on tyyliltään moottoripyörällä ajelua ja tavoitteena on saavuttaa tietty kilometrimäärä. Mopedissa ei ole jarruja lainkaan ja vauhtia hidastetaankin heittämällä pienempää vaihdetta tupaan. Pyörä on varustettu konekiväärillä jossa on rajalliset ammukset. Tienpätkällä on jos jonkinlaista estettä ja yhdestä osumasta menee pyörä sekä kuski täysin palasiksi. Onneksi sentään menoa sai jatkaa samasta kohdasta missä oli mennyt törmäämään esteeseen. 

Kaikki tiellä oleva roju ei tuhoa pyörää laakista vaan jotkin vain saa pyörän ikävään sivuluisuun jonka seurauksena voi törmätä pientareen puolella oleviin tynnyreihin.

Tiellä ajelee myös muita vastustajia, mutta tässä ei kuitenkaan mitään sijoituksia lasketa. Vastustajien tehtävänä onkin vain estää pelaajaa. Läpäisyyn vaaditaan kolmen erilaisen pelimoodin päihittäminen. Pelimoodeissa on eroja, mutta pääidea on hyvin samanlainen; saavuta tietty määrä kilometrejä jokaisella tie-osuudella.

Tässä ei varsinaisesti ole mitään loppukuvia ja jokainen pelimoodi looppaakin loputtomasti, mutta ihan selkeät rajat on kuitenkin läpäisyyn saatu kaivettua. Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin eri pelimoodeista ja laitan ne siihen järjestykseen missä ne läpäisin :)

Fighting Course

Tässä pelimoodissa aluksi valitaan tie-osuus kahdesta vaihtoehdosta minkä haluaa ajaa. Erot osuuksien välillä eivät olleet järin suuria - pituudet vaihtelivat hieman ja se, mitä romua vastaan tulee. Jotain pientä juonentynkääkin on tähän pelimoodiin laitettu ja aina tie-osuuden valinnan jälkeen muistutetaan, että olet Mach Rider!

Tie-osuuden pituutta ei nähnyt ennen valintaa.  Tässä pystyi ainoastaan kuvasta päättelemään, kumpi pätkä olisi parempi. Tässä pelimoodissa ruudulla näkyvät kilometrit kertovat miten kaukana maaliviiva on ja kun sen ylittää onnistuneesti, siirrytään seuraavaan tie-osuuteen.

Tässä pelimoodissa on 20 erilaista ajelupätkää jonka jälkeen homma looppaa. Tie-osuuksien valintaruudun alareunassa näkyy missä on menossa, mutta hämäävästi tähän on vain laitettu kymmenen pätkää. Kun siirrytään 11:sta tie-osuuteen, ruudun alareunassa näkyy, että oltaisiin ensimmäisessä :D

Eipä tällä sillein mitään merkitystä ollut, sillä kaikki tie-osuudet olivat täysin erilaisia ja erivärisiä, joten hyvin pysyi kärryllä missä on menossa.

Tie-osuudet eivät ole kovin pitkiä, mutta tähän sisältyy yksi juju! Tässä pelimoodissa on lisärit käytössä. Homma aloitetaan kolmella lisärillä ja niitä saa aina lisää muutaman kisan välein. Kun lisärit loppuvat niin ruudulla komeilee "The End" -teksti ja homma oli siinä.

Todella hankalan tästä teki pelin bugisuus. Vaikka peli onkin tyylillisesti todella edistyksellinen vuoden 1985 peliksi, toteutus ei ihan maaliin mennyt. Ongelmana on se, että kun tie kiemurtelee, niin tiellä olevat objektit eivät ole aina oikealla paikallaan. Tämä koskee vain hieman etäämmällä olevia objekteja.

Kun objekti lähestyy pyörää, on se sitten sille kuuluvalla paikallaan. Tämä aiheuttaa todella suurta hämmennystä kun väistääkin objektia ja se onkin sitten täysin eri kohdassa kun missä sen luuli olevan.

Isoimmaksi ongelmaksi tämän asian suhteen muodostuivat joissain tie-osuuksissa vastaantulevat värikkäät kuulat. Kuulia tulee monesti useampi samaan aikaan ja koita sitten siinä miettiä mihin pitäisi väistää.

Pelissä on sellainen mekaniikka, että hiljempaa ajettaessa takaa tulevat vastustajat tuhoavat pyörän jos he osuvat siihen. Välillä kävi kuitenkin niin, että pyörä tuhoutui kun törmäsi vastustajaan sivusuunnassa. Kun tässä ei voinut kovin kovaa ajella esteiden, liukkauden ja lisärien menetyksen pelon vuoksi, tämä muodostui ikäväksi ongelmaksi.

Todella ärsyttävä bugi joka sai minut vainoharhaiseksi.

Pelistä löytyy myös power-uppeja, mutta jostain ihmeen syystä ne on piilotettu. Näistä ei edes ohjekirjassa mainita ja ovat pelin läpäisyn kannalta välttämättömiä. Onneksi näin nykypäivänä Internetistä saa tietoa tälläisestäkin asiasta.

Kolme erilaista power-uppia löytyy ja ne kaikki saa käyttöönsä samanaikaisesti jos vain onnistuu tekemään niin. Miten power-upin saa haltuunsa on melkoisen kieroutunutta kamaa.

Shield - tuhoa konekiväärin avulla tasan kolme pientareen puolella olevaa tynnyriä ja pidä hallussasi vähintään 180 ammusta. Hieman täytyy selventää mitä helvettiä tämäkin oikein tarkoittaa. Eli kun konekiväärillä ampuu, menettää aina kaksi ammusta. Kisa alkaa niin, että hallussasi on 80 ammusta.

Lisäammuksia saa niin, kun tönii vastustajia pientareen puolella oleviin tynnyreihin. Tönimisestä saa 16 ammusta lisää kokonaismäärään. Homma menee niin, että kisan alussa tuhoaa kolme tynnyriä ja tönii muita kilpailijoita tynnyreihin minkä kerkeää. Jos homma onnistui, seuraavassa kisassa on power-up käytettävissä!

Kilpi on todella loistava power-up, sillä mikään tiellä oleva objekti ei enää voi vahingoittaa pyörää. Vesi- ja öljylätäköistä ei enää liukastu ja tynnyreistä sujahtaa läpi ihan noin vain! No, ihan kaikkeen tämä ei tepsi, sillä muut kilpailijat, pientareen puolella olevat tynnyrit ja värikkäät kuulat tekevät edelleen vahinkoa.

Myös teiden jää-osuudet eivät enää saaneet pyörää sivuluisuun mikä on todella mahtava juttu. Shooter -pelien tapaan yksi virheosuma vie tämänkin huvin pois ja joutuu taas väistelypuuhiin.

Rapid Fire - tämän power-upin saaminen on aavistuksen selkeämpää kuin edellisen, sillä tämän saamiseksi täytyy tuhota TASAN 12 tiellä olevaa tynnyriä. Pientareenpuolella olevia ei lasketa mukaan. Peli kun on mitä on niin, välillä mokoma ei rekisteröinyt osumaa ja jäi tynnyreiden tuhoamismäärä vajaaksi.

Välillä kävi niin ihanasti, että ammukset menivät vain tynnyristä läpi vaikka ihan linjassaan ampuikin kyseistä objektia kohti. Laatupeli! Monta kertaa tynnyreiden lukumäärä jäi vajaaksi kun ei ollut täysin selvää tuhosiko moisen vai ei. Homma toimi myös toisinpäin ja tuhosi esimerkiksi yhden liikaa kun jokin tynnyri tuhoutuikin ja sitä ei selkeästi huomannut.

Tämän power-upin avulla pystyy räiskiä menemään nappi pohjassa ja enää ei tarvitse panosten määrästä välittää mitään, sillä ne muuttuvat loputtomiksi!

More Powerful Ammunition - yksinkertaisuudessaan tuhoa tasan kuusi värikästä kuulaa jotta tämän saa haluunsa. Ehdottomasti vaikein power-up saada ja onnistuinkin vain pari kertaa saamaan tämän. En kuitenkaan koskaan niin, että olisi ollut kaikki kolme power-uppia samaan aikaan käytössä. Tällä ei tee juurikaan mitään jos ei ole Rapid Fireä käytössä.

Värikkäisiin kuuliin on todella vaikea osua ja ei missään tapauksessa kannattanut jäädä kuulan eteen odottelemaan, että tuhoutuiko se, sillä kun kerta ammukset välillä menevät objektien läpi, henki lähtee aika liukkaasti tässä hommassa.

Tämän power-upin vaikutuksesta kaikki vastustajat ynnä muut tuhoutuvat yhdestä osumasta. Vastustajien väri määrää montako osumaa kyseiseen tyyppiin tarvitsee ja jotkin vaativat todella monta osumaa ennen kuin ne tuhoutuivat. 

Päätin, että lähden tavoittelemaan Shield -power-uppia, sillä ei enää tarvinnut keskittyä kaiken mahdollisen väistämiseen. Heti ensimmäisestä kisasta moinen haltuun koska siitä se oli helpoin kerätä. Kerta henki lähti todella liukkaasti bugien myötä, päätin, että en yritä ajaa kisoja täydellä nopeudella läpi.

Tämän mahdollisti aikarajan puuttuminen. Täydellä vauhdilla värikkäiden kuulien väisteleminen on erittäin vaativaa puuhaa. Kolmannella vaihteella ajaminen aiheutti kuitenkin sellaisen ongelman, että takaa tulevat vastustajat saivat pyöräni kiinni ja jos sellainen osui, lähti henki.

Keksin kuitenkin niinkin nerokkaan tavan, että kun ruudulla on kaksi vastustajaa samaan aikaan, ei takaa spawnaa uusia vihollisia. Vastustajia on aika helppo pitää ruudulla, kunhan vain välillä kiihdytteli sopivassa tahdissa. Välillä vastustajat saivat jonkin ihmeellisen nitro-spurtin ja kaasuttivat tiehensä, mutta kun tämän osasi ennakoida, sai ne nopeasti kiinni käyttämällä neljättä vaihdetta.

Tämä oli todella tarkkaa puuhaa, sillä jos kiihdytti liian rajusti, ajautui liian lähelle vastustajaa ja riskinä oli tuhoutua bugin vuoksi. Tarpeeksi treeniä, niin sain rytmin kohdilleen.

Joskus kauempana ollut vastustaja katosi nitro-spurtin aikana ja jos näin kävi, kannatti sitten lähempi vastustaja tuhota. Jos olisi jäänyt kikkailemaan yksinäisen vastustajan taakse, takaa olisi tullut uusi vastustaja aiheuttamaan hämmennystä.

Vastustajan tuhoamisen jälkeen kannatti ajella kaasu pohjassa niin pitkään kunnes löytyi uusi kahden vastustajan setti. 

Jotta onnistuin tämän pelimoodin läpäisemään, tein todella mittavat pohjatyöt. Otin selvää mitkä tie-osuudet ovat lyhimpiä ja missä ei tule värikkäitä kuulia lainkaan. Näin sain huomattavasti paremmat mahdollisuudet läpäisyyn.

Tässä ei kannattanut ihan heti heittää kirvestä kaivoon jos sattui virhe tulemaan, sillä kuulattomissa tie-osuuksissa on mahdollista yrittää saada Shield -power-up takaisin. Se on kuitenkin huomattavasti hankalampaa kuin ensimmäisessä tie-osuudessa. Muutaman kerran onnistuin tässä, mutta ei homma kovin luotettavaa ollut.

Monia yrityksiä se vaati, mutta viimein sain niin täydellisen suorituksen, että pääsin koko homman kuolematta läpi. Viimeinen tie-osuus on todella lyhyt, vain 14 kilometriä ja sen olisi päässyt läpi vaikka olisikin mennyt kuolemaan muutamaan kertaan.

Solo Course

Nimensä mukaisesti tässä ajetaan yksin. Nyt ei enää pelleillä lisäelämien kanssa vaan ajetaan aikaa vastaan. Vähän samantyyppistä settiä kuin Rad Racerissa missä pystyy valumaan maaliviivan yli vaikka aika olisikin loppunut. 

Tätä valumista tapahtuikin todella monessa tie-osuudessa ja muutama meni ihan tuurilla läpi kun valuin juuri ja juuri kilometrirajan yli. Onneksi ajeltavien tie-osuuksien määrä on lähes puolittunut ja tässä niitä ei tarvitse ajaa kuin 11 kappaletta. Tuon 11:sta tie-osion jälkeen tulee vielä erilaisia tie-osuuksia, mutta ajettavien kilometrien sekä aikarajan määrä ei muutu mihinkään.

Kun tässä kerta on tavoitteena ajaa tietty pätkä tietyssä ajassa, ei enempää tarvitse pelata kun peli ei tarjoa muutosta asiaan.

Tässä pelimoodissa kun ei ole vastustajia lainkaan, ei myöskään power-uppeja saa haltuunsa. Tämä hankaloitti hommaa todella paljon kun kaikki tiellä oleva roju täytyi väistää. Monissa tie-osuuksissa aikaraja on todella tiukka ja ei kovin montaa kertaa saanut osua esteisiin.

Tässä kohtaa peli alkoi muuttua liian hankalaksi omalle kohdalleni. Lähes kokoajan täytyi ajaa kaasu pohjassa jotta ehtisi kilometrit saavuttaa ja tämä aiheutti sellaista ongelmaa, että kaikki esteet ilmestyvät aivan liian nopeasti ruudulle.

Jouduinkin turvautumaan pausettamiseen. Onneksi tähän peliin on sentään moinen laitettu ja voin ihan rehellisesti myöntää, että en olisi päässyt tätä ikinä läpi ilman pausen apua. Pausella sai pahimmat kohdat selvitettyä rauhassa kun pystyi tarkastelemaan tiukkaa tilannetta. Välillä esteitä on niin paljon ruudulla, että ei millään saanut kaikkea väistettyä jos olisi vain ajanut normaalisti.

Tietysti värikkäät kuulatkin ovat mukana tässä pelimoodissa ja niihin törmäsi todella helposti jos ei olisi käyttänyt pausea.

Ehdottomasti pahin on viides tie-osuus sillä koko pätkä on jäänpeitossa. Pyörä lähti helposti sivuluisuun ja törmäyksiä esteisiin tapahtui paljon. Lähes jokainen rajan yli mennyt yritys meni juuri ja juuri läpi. Tämän kikkareen jälkeen ei onneksi jäätä tullut kuin satunnaisissa kohdissa ja muutamassa viimeisessä kisassa ei lainkaan!

Viimeinen eli 11:sta tie-osuus meni niin tarkalle kun olla ja voi.  Aika loppui, mutta vauhti riitti juuri ja juuri, että liu'uin viimeisen puuttuvan kilometrin :D

Endurance Course

Tämä pelimoodi on ehdottomasti se syy minkä vuoksi peli on niin brutaalin vaikea. Tie-osuudet ovat täysin samat kuin Solo Coursessa, mutta tässä on vastustajat mukana härväämässä. Solossa on vaikeuksia väistellä tiellä lojuvaa rojua, niin nyt sama homma pitäisi tehdä kun viholliset ovat tönimässä motskaria.

Sentään tässä pelimoodissa sai käyttöön power-upit joita ilman tämä olisi ollut täysin pelaamiskelvoton. Tie-osuudet ovat muutaman kilometrin lyhempiä kuin Solossa, mutta tällä ei nyt suurempaa merkitystä ollut.

Tässä vaiheessa oli selvää, että käytän pausea hyödykseni niin paljon kuin mahdollista. Power-upin menettäminen tarkoitti resettiä, sillä objektien, vastustajien ja satunnaisten jää-osuuksien yhdistelmä olisi ollut aivan liikaa itselleni. Kahdesta ensimmäisestä tie-osuudesta sai mukavasti Shieldin ja Rapid Firen käyttöön. Aikaisintaan viidennestä tie-osuudesta saa More Powerful Ammunationin, mutta en kertaakaan onnistunut niin, että olisi ollut kaikki kolme power-uppia samaan aikaan käytössä.

Vain muutaman kerran sain More Powerful Ammunationin kaikkien yritysten aikana, niin hankala se oli saada. Luovutin sitten tämän power-upin suhteen ja keskityin pelaamaan kahden voimin. Rapid Firellä pärjäsi ihan mainiosti kunhan vain muisti hidastaa vauhtia jotta jäi vastustajan taakse jolloin sen sai sitten ammuttua pois edestä. Etenkin mustat vastustajat vaativat todella monta ammusta jotta ne tuhoutuivat, mutta tällä taktiikalla nekin hoitui pois tieltä.

Tässäkin pelimoodissa viides tie-osuus aiheutti harmaita hiuksia. Jää eillut ongelma, mutta värikkäiden kuulien, vastustajien ja tien muodon yhdistelmä sai pasmat sekaisin ja sorruin typeriin virheisiin. Useasti kävi niin ikävästi, että vastustaja ilmestyi ruutuun todella ärsyttävällä hetkellä ja töni pyöräni värikästä kuulaa päin.

Tässä pelimoodissa violetit vastustajat muodostuivat todelliseksi ongelmaksi. En näistä ole maininnut aikaisemmin koska niistä ei ole ollut haittaa. Solossa heitä ei luonnollisesti ole lainkaan ja Fightingissä ne eivät spawnaa kun pitää kahta vastustajaa samanaikaisesti ruudulla.

Violetit vastustajat ovat sellaisia, että ne tulevat pelkästään takaapäin ja he ajavat niin lujaa, että edes täydellä nopeudella ei heille pärjää. Tämä meinaa sitä, että ainut keino selviytymiseen on väistää heidän edestään pois. Voi pojat, että näiden väistäminen on suolesta. Useasti väistötilanne tapahtuu vielä mutkan aikaan jolloin he saattavat työntää joko pientareella olevaan tynnyriin tai värikkääseen kuulaan. En oikein päässyt perille, mikä aktivoi violettien vastustajien tulemisen.

Välillä samassa tie-osuudessa heitä ei tullut lainkaan ja välillä jos huono tuuri kävi, heitä saattoi tulla kymmenen putkeen. Onneksi pausetuksen avustuksella pystyi hieman hahmottamaan millä kaistalla mokomat ajavat, että osasi väistää pois edestä.

Ehdottomasti suurin osa yrityksistäni kaatui tuohon ärsyttävään viidenteen tie-osuuteen. Viimeistään meno tyssäsi kuudenteen tai seitsemänteen kun tyhmän virheen vuoksi ei hommaa ollut järkeä jatkaa. Muutaman kerran pääsin kahdeksanteen ja ensimmäisellä kerralla munasin itse homman niin, että pysähdyin liian aikaisin kun muistin, että olin jo saavuttanut tarvittavat kilometrit. Tässä siis kannatti pysähtyä pientareelle heti kun tarvittavat kilometrit on täynnä koska riski pyörän tuhoamiseen putosi reilusti. Mutkiin ei kannattanut pahemmin pysähtyä, sillä joskus vastustajat ajoivat hieman liian lähellä pientaretta ja saattoivat tuhota pyörän. Tämäkin tuli monesti koettua.

Peli antaa äänimerkin kun kilometrit on täynnä, mutta joskus kun äänikanavat ovat liian täynnä jää äänimerkki tulematta. Hieman ärsytti tälläinen virhe kun olisin hyvin päässyt Rapid Firen kanssa kokeilemaan uusia tie-osuuksia... :D

Meni todella pitkään ennen kuin pääsin uudelleen kahdeksanteen tie-osuuteen. Viimein kun se tapahtui, pidin huolen, että kilometrit ovat varmasti täynnä ennen kuin pysäytän pientareelle. 

Homma meni todella hyvin ja vaikka ensimmäistä kertaa yhdeksättä tie-osuutta ajelinkin, se sujui mutkitta, kiitos pausetuksen. Mutta kun olin taivaltanut hieman yli puolen välin tarvittavia kilometrejä, violetti paskiainen tönäisi minut pientareella olevaa tynnyriä päin. Mieli mureni hieman, mutta päätin kuitenkin yrittää ajaa tie-osuuden loppuun asti, sillä saahan siitä hyvää kokemusta seuraavaa yritystä varten. Pääsin kuin pääsinkin tie-osuuden läpi ja testaamaan seuraavaa.

Kymmenes tie-osuus on siitä mukava, että siinä ei ole värikkäitä kuulia lainkaan. Pausetuksen avulla sain objektit väistettyä mukavasti. Peli yritti mukavasti trollata laittamalla reilun satsin violetteja vastustajia, mutta sain ne kaikki väistettyä :)

Tässä vaiheessa sormeni alkoivat olemaan jo todella puutuneet ja käsi muutenkin kipeytyi. Syynä tähän on erikoinen ote jota täytyi käyttää tämän pelin kanssa. Etusormeni on jatkuvasti start -napin päällä, keskisormeni B-napilla ja nimetön A-napilla. A:ta ja B:tä painan jatkuvasti pohjassa ja starttia näpyttelen tilanteen mukaan. Todella ikävä asento pidemmän päälle.

Kaiken tämä kärsimyksen jälkeen viimeinen tie-osuus siinsi suoraan edessäni. Koko pätkä on pelkkää mutkaa ja todella halpamaisesti sijoiteltuja värikkäitä kuulia. Vaikka minulla ei power-uppeja ollutkaan, ajattelin yrittää jos peli vaikka menisikin läpi. Toiveet eivät olleet kovin korkealla, sillä tässä ei saa tehdä kuin pari virhettä ja sitten ei aika riitä millään tarvittaviin kilometreihin.

Peli onneksi antoi ihan mukavasti helpompia vastustajia jotka pystyi ohittamaan helposti. Siniset vastustajat ovat välillä sellaisia, että ne yrittävät tosissaan kisata kanssasi ja eivät meinaa jäädä jälkeen millään. Tämä aiheuttaa vaaratilanteita erilaisten objektien kanssa, kun kummatkin yrittävät töniä toista johonkin esteeseen.

Huomasin suorituksen aikana, että tämän tie-osuuden värikkäät kuulat tulevat aina samassa kohdassa ja samassa linjassa. Tämä helpotti hieman vaikka pausea käytinkin. Violetit kuskit olivat totta kai mukana ja sainkin ne aika hyvin väistettyä. Tie-osuuden lopussa yksi violetti sai tönäistyä minut tynnyriin joka sai pasmat hieman sekaisin.

Menin vielä toisen kerran osumaan esteeseen, mutta onneksi aika riitti kilometrirajan ylitykseen! Jos olisin vielä kerran kaatunut, olisi saattanut suoritus epäonnistua. En edes halua kuvitella millaista tämä sekamelska olisi ollut ilman pausetusta. Itselle täysin mahdotonta.

Läpäisyn jälkeen adrenaliinipiikki kesti pari tuntia, niin kova rutistus tämä oli! Olen niin tyytyväinen, että tätä ei tarvitse pelata enää koskaan eikä kuunnella tuota samaa biisiä mikä soi koko pelin ajan.

Näin kaikki pelimoodit läpäisseenä tuo ensimmäinen Fighting Course olisi varmasti mennyt täydellä vauhdilla ja pausetuksella huomattavasti mukavammin kuin tuolla kolmosvaihteen taktiikalla. Mutta väliäkö tuolla, ei enää ikinä tätä hirvitystä tarvitse pelata.