Karnov

Games Beaten: 444/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Alakatai (Stage 9)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Karnov, tuo tulta syöksevä venäläinen etsii Babylonin kadonnutta aarretta. Hän juoksee, ui kiipeää ja lentää yhdeksän tason halki. 

Lukemattomat oudot erikokoiset viholliset yrittävät estää Karnovia löytämästä aarretta!

Hieman käppäinen tasoloikkapeli. Joskus hieman nähnyt peliä pelattavan, mutta aika tynnyrissä olen kasvanut tämän pelin suhteen. 

Yhdeksän kenttää bosseineen ja loputtomine continueineen. Peli on alunperin julkaistu Arcademasiinalle ja sitten käännetty NESille.

Pelistä löytyy jos jonkinlaista esinettä ja niitä pystyi keräämään varastoon. Jotkin esineet ovat pakollisia kenttien läpäisyn kannalta ja niitä kannattikin käyttää harkitusti.

Todella vähäisiksi jäi esineiden käyttö lukuun ottamatta pakollisia käyttökohtia.

Karnov-äijän perusaseena on tulipallot joita ukko syöksee nielustaan. Tulipallojen tehokkuutta pystyi lisäämään keräämällä energiapalloja. Tulipalloja pystyi päivittämään kaksi kertaa ja tehokkaimmillaan ukko syöksi kolmen rivin tulipallosarjan kohti vihollisia.

Tulipalloasetta ei voinut päivittää jos oli ottanut osuman vihollisista, sillä silloin energiapallosta sai energian takaisin. Pelissä kuolee kahdesta osumasta ja yhden osuman jälkeen ukko sinertää pahasti, tästä tiesi, että hengenlähtö on lähellä. Kentissä on jatkopaikkoja, mutta elämien loputtua kenttä alkaa alusta.

Hieman inhottavasti Game Over -ruudussa osoitin on "Game Over" -kohdassa "Continuen" -sijaan. Tämä sama tyyli on toistunut muissakin pelaamissani peleissä joten hommaan osasi varautua. Piti vain rauhassa miettiä ennen kuin meni painamaan nappia.

Kyllähän tästä huomasi, että vanha peli on kyseessä. Hitboxit ovat mitä ovat ja viholliset saattoivat ilmestyä miten sattuu. Tarkoitan sitä, että yleensä samat viholliset ilmeistyivät tietyissä kohdissa, mutta välillä tämä paletti hajosi ja saattoi tulla ihan randomeita vihollisia vastaan mitä kyseisessä kohdassa ei muuten tullut.

En tiedä oliko tämä tarkoituksellista pelisuunnittelua, mutta kun tätä tapahtui niin satunnaisesti niin todennäköisesti ei. Kentissä on useampia reittivaihtoehtoja ja menin yleensä helpommalta näyttävää reittiä pitkin. Joillain reiteillä aikaisempien kenttien pomoja joutui kohtaamaan uudelleen, mutta reittivalinnoilla osan näistä sai skipattua.

Tässä pelissä on kyllä ihan mukavasti variaatiota, sillä välillä uidaan meressä ja lennetään ilmassa. Jos jossain kohdassa täytyi käyttää esimerkiksi lentämistä, peli antoi äämimerkin. Tai ainakin luulen, että äänimerkki liittyi asiaan, sillä kohdasta ei olisi muuten päässyt eteenpäin.

Nyt kun läpäisyn jälkeen ohjekirjaa silmäilen, niin uimisessa olisi voinut käyttää jotain uimanaamaria, mutta en oikein tiedä miten se olisi asiaa hyödyntänyt. Uimiseen ei sentään muuten tarvinnut käyttää mitään esinettä toisin kuin lentämiseen.

Ei pelissä mitään happimittaria ollut ja hyvin Karnov ui ilman mitään varusteita. Kuudes kenttä on pelisuunnittelultaan aika ankeaa kamaa, sillä varastossa täytyy olla siipiä jotta pystyi lentämään kentässä olevien isojen rotkojen yli. Kentästä kyllä saa siipiä varastoon, mutta heti alussa ei moisia jaella ja kenttä alkaa jäätävän ison rotkon ylityksellä.

Jos siipiä ei olisi ollut, olisi varmaan joutunut painamaan resettiä :D Onneksi käytin esineitä todella maltillisesti ja kentän alussa minulla oli siipiä viisi kappaletta. Myös pommeja tarvitsi tuhoamaan seiniä ja sama homma kuin siivissä, softlockissahan sitä olisi ollut ilman pommeja.

Pomot olivat hyvin samantyylisiä vaikka niiden ulkomuoto vaihtuikin. Liikkuivat hitaasti Karnovia kohti ja tykittivät ammuksia. Jos pomoon sattui pääsemään päivitettyjen tulipallojen kanssa, ne helpottivat tuhoamista huomattavasti.

Kolmannen kentän pomon, punaisen T-Rexin kanssa oli pieniä hankaluuksia, sillä en onnistunut pääsemään siihen kunnon tulivoiman turvin. Pienellä opettelulla sen ampumien tulipallojen väistely alkoi hahmottumaan paremmin ja peli eteni.

Pomojen ollessa aika samantyylisiä, menivät monet ensimmäisellä yrityksellä.

Viimeinen kenttä ei tuonut oikein mitään erilaista peliin. Laaja kenttä missä on monia eri reittivaihtoehtoja ja valitsinkin sellaisen, mistä sai kaksi energiapalloa kerättyä. Tässä kentässä sai mukavasti yhden nihkeän välipomon skipattua hyvällä reittivalinnalla.

Viimeinen pomo, Alakatai eroaa ulkomuodoltaa täysin Arcadeversiosta. Arcadessa taistellaan Dark Wizardia vastaan ja NES-versiossa punaista lohkikäärmettä. En tiedä, mistä moinen tyylin vaihdos, olisi tuo velho ollut ihan hyvä viimeinen pomo.

Erikoista tässä viimeisessä taistelussa on, että sen aikana ei voi käyttää mitään esineitä. Jos esineitä oli aktivoinut ennen pomohuoneeseen astumista, ne poistuivat käytöstä. Myös päivitetyt tulipallot häviävät jos sellaisia on onnistunut pomolle asti kuljettamaan. 

Lohikäärme ilmestyy johonkin kolmesta oviaukosta ja ampuu tulipallon kohti Karnovia. Itse lohikäärmeestä ei ota vahinkoa, mutta tulipallosta menettää energiaa. Eipä tämä kovin hankala ollut, toisella yrityksellä pääsin mokoman läpi.

Tulipallon ajoittaminen ei ollut mitään kovin hankalaa ja lohikäärme ei älyttömästi osumia kestänyt.

Ihan hauska peli, hieman vaan aika näkyi tässä teoksessa.

Softlock hommat on aina suolesta ja jos tässä oikeasti pystyyy softlockaamaan, on se aika halpamainen tapa laittaa peliin pituutta.

Platoon

Games Beaten: 443/709

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Destroy Final Enemy Bunker (Stage 4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Platoon videopeli pohjautuu palkintoja voittaneeseen elokuvaan. Peli on jaettu neljään erilaiseen kenttään: viidakko ja kylä, tunneli systeemi, bunkkeri ja 3-D viidakko.

Sunsoftin pelit jatkuvat. Olen hieman yllättynyt kuinka paljon tuntemattomia pelejä tältä firmalta tulee vastaan. Alunperin tämä on Oceanin väsäämä peli vanhoille tietokoneille.

Samannimiseen leffaan pohjautuva peli ja tämä oli minulle aivan tuntematon tekele molemmilla saroilla.

Pelissä on neljä kenttää ja kentät muistuttavat minipelejä. Jokainen näistä kentistä on erilaisia ja niissä on omat säännöt kussakin.

Stage 1

Ensimmäisessä kentässä seikkaillaan viidakon uumenissa. Aluksi tavoitteena on löytää räjähteitä ja tämän jälkeen silta, joka täytyy tuhota.

Viidakko on todella sokkeloinen ja vihollisen sotilaita tulee esiin joka puolelta. Reiteiltä löytyy ansalankoja jotka vievät hengen kerrasta.

Tässä ensimmäisessä kentässä on viisi sotilasta käytössä ja jos kaikki menettää, tulee Game Over. Yksi sotilas kestää maksimissaan neljä osumaa jonka jälkeen lähtee henki. Viholliset pudottavat satunnaisesti energiapakkauksia jotka parantavat yhden osuman verran. Kuolemasta ei joudu kentän alkuun vaan saa jatkaa täysin samasta kohdasta missä on menossa.

Lähdin sokkeloista viidakkoa selvittämään hyvin yksinkertaisella kaavalla; etenin aina niin pitkälle kuin mahdollista ja kun ei pidemmälle päässyt, siirryin toiseen ruutuun. Jos viimeisen mahdollisen siirtymän jälkeen edessä odottaa umpikuja, palasin takaisin ja kokeilin yhtä aikaisempaa reittiä.

Viidakko on rakennettu siten, että oikealle tai vasemmalle pääsi kävelemään vapaasti, mutta jos halusi edetä muualle, täytyi pienistä avonaisista kohdista vaihtaa ruutua. Tällä keinolla sain räjähteet yllättävänkin nopeasti kerättyä.

Sillan luokse pääseminen ei ihan näin näppärästi onnistunut, vaan siinä täytyi mutuilla tämän aikaisemmin hyväksi havaitsemani etenemisen lisäksi. Olen oikeassa elämässä toivoton muistamaan mitään reittejä nopeasti ulkoa. Jos suunnistan jonnekin tiettyyn paikkaan, en enää osaa reittiä takaisin sieltä. Tälläinen looginen päättely reittien suhteen puuttuu ja se on kyllä hankaloittanut elämääni :D

Tässä pelissä kuitenkin yllättävän nopeasti opin molemmat reitit ulkoa. Mutta jos kävi niin, että satuin hieman väärästä kohdasta kulkemaan, en enää pysynyt kärryillä missä olin menossa ja oli pakko painaa resettiä ja aloittaa alusta.

Kun sillan on saanut posautettua, siirrytään kentän viimeiseen osioon, kylään. Vietnamilaisesta kylästä täytyy löytää reitti luolastoon. Luolastoon ei voi suinpäin mennä, vaan kylässä olevien talojen uumenista piti löytää kaksi tavaraa jotta eteneminen jatkuisi.

Ensimmäinen esine on luolaston kartta ja toinen soihtu jonka avulla pimeässä luolastossa näkee eteensä. Tämä kylä on pieni ja siinä on vain muutama talo jonka vuoksi esineiden löytäminen oli todella helppoa. Osa taloista on ansoitettu ja jos meni tutkimaan vääriä asioita, lähti henki räjähdyksen voimasta.

Nämä ansat ovat onneksi aina samoissa paikoissa niin kuin muutkin esineet joten toisella kerralla ei enää virheitä päässyt käymään.

Kylässä pyörii siviilejä ja jos sellaista meni ampumaan, ruudun alareunassa oleva moraalimittari laski. Tämä ei ollut missään vaiheessa ongelma, sillä aika monta siviiliä sai tykittää jotta mittari olisi mennyt tyhjäksi.

Sinänsä huvittavaa, että tätä moraalimittaria ei näy missään muussa vaiheessa peliä kuin tässä lyhkäisessä kylä -osiossa. Ollut devaajilla motivaatiota tehdä moinen näin pientä kohtaa varten.

Stage 2

Toinen kenttä sijoittuu kylmään ja kalseaan luolastoon. Kuvakulma vaihtuu pelihahmon silmistä kuvatuksi joidenkin RPG -pelien tyyliin. Oikeassa reunassa näkyy ensimmäisestä kentästä löydetty kartta ja sen avulla pysyi mukavasti kärryillä missä on menossa. 

Tässä kentässä käytössä on vain kaksi sotilasta ja kuolemasta joutuu koko kentän alkuun. Myös kaikki keräämäsi esineet häviävät ja ne täytyy hakea uudelleen. Luolaston uumenista täytyy löytää muutama valoraketti ja kompassi.

Esineet ovat piilotettu luolasta löytyviin huoneisiin ja huoneita tutkitaan laittamalla tähtäin jonkin asian päälle. Näistä huoneista löytyy myös ammuksia ja energiapakkauksia jotka olivat äärimmäisen tärkeitä kentän läpäisyn kannalta.

Tämän kentän selvittämisessä meni yllättävänkin pitkään, sillä tässä lähti henki todella helposti ja kenttä piti aloittaa aina nollatilanteesta. Luolaa tutkiessa vastaan tuli vihollisia ja niihin täytyi reagoida todella nopeasti tai muuten ne saivat tehtyä vahinkoa. Neljä osumaa vei hengen ensimmäisen kentän tapaan.

Viholliset ilmestyvät ruutuun ihan satunnaisesti ja kokoajan sai olla valppaana. Pahimpia olivat vedestä nousevat viholliset puukkojensa kanssa ja jotenkaan näihin ei yleensä saanut reagoitua tarpeeksi nopeasti. Kun luolassa kävelee eteenpäin, tähtäin heiluu puolelta toiselle kuin vanhan kellon heiluri.  Tämä ilmeisesti simuloi aseen liikettä kun sotilas kävelee.

Kun ruutuun pamahtaa vihollinen, heiluminen lakkaa ja tähtäintä pääsee itse liikuttamaan. Tämä oli hyvin hämmentävää kun tähtäin saattoi olla missä hyvänsä heilumisen vuoksi :D 

Jonkin aikaa siinä meni, mutta sain viimein kartoitettua mistä kaikki tarvittavat esineet löytyivät. Vaikka kenttä olikin täysin hallussa, ei läpäisy aina ihan varmaa ollut. RNG:n vuoksi joskus panokset eivät vain riittäneet seuraavaan huoneeseen asti mistä sai lisää panoksia. Vihollisista pääsi kyllä ohi ilman ammuksiakin, mutta tätä ei voinut kovin montaa kertaa hyödyntää vähäisten osumamäärien vuoksi.

Luolastosta pääsee pois tikkaita pitkin. Löysin nämä tikkaat hyvin nopeasti, mutta niitä ei voinut käyttää ennen kuin oli löytänyt kaikki tarvittavat esineet. Sen verran helppo tämä luolasto kuitenkin oli, että ei tarvinnut alkaa mitään omaa karttaa piirtämään ja merkitsemään esineiden sijainteja.

Stage 3

Pelin yksinkertaisin ja lyhkäisin kenttä ja tässä on sama kuvakulma kuin toisessa kentässä, mutta tässä ei liikuta mihinkään vaan kökötetään bunkkerissa. Pimeän viidakon syvyyksistä ilmestyy sissejä joita täytyy tappaa tietty määrä.

Tässä kentässä käytössä on kaksi sotilasta ja osumia saa ottaa vain kolme kappaletta. Tätä kenttää en feilannut kertaakaan, niin helppo se oli. Viholliset pystyi havaitsemaan jo hyvissä ajoin ennen kuin he alkoivat ampumaan kohti.

Muutaman kerran menetin toisen sotilaani kun jostain syystä en vain osunut tulittajaan - joku bugi ehkäpä? Mitään tässä ei tarvinnut kerätä, riitti kun ampui vain tietyn määrän sotilaita. Homma oli ohi muutamassa minuutissa.

Stage 4

Ehdottomasti pelin hämmentävin kenttä. Jouduin perhana vieköön pienen vinkin katsomaan netistä kun en vain saanut kenttää läpi. Nyt kuvakulma on vaihtunut lintuperspektiiviin ja tässä kentässä täytyy löytää tiensä viimeisen pomon luokse käyttämällä toisesta kentästä saatua kompassia.

Käytössä on kaksi sotilasta ja nämä äijät kestävät huimat viisi osumaa! Kenttä on jaettu pieniin ruutuihin ja ruudun yläreunasta pääsee etenemään seuraavaan ruutuun. Vaihtoehtoina on vasen, oikea tai sitten vain jompaan kumpaan suuntaan - riippui missä ruudussa on menossa. Tässä kentässä on miinoja jotka vievät hengen kerrasta. Tämä tarkoitti sitä, että piti edetä todella varovasti kun tässä on vain kaksi sotilasta käytössä.

Ruudun yläreunaan ilmestyy vihollisia ja ne kannatti tappaa ennen kuin lähti etenemään uuteen ruutuun. Tässä olisi pystynyt kikkailemaan itsensä ilman vihollisten tappamistakin seuraavaan ruutuun, mutta se olisi ollut turhan riskaabelia.

Vihollisia ilmestyi noin viisi kappaletta ja ne rullasivat ruudulla aika nopeaan tahtiin. Aivan tuurilla meni, osuiko viholliseen vai ei. Tässäkin kentässä on rajalliset ammukset ja yllättävän tiukalle meni ammusten määrä edestakaisin härväävien vihollisten vuoksi.

Ohjekirjassa annettiin pieni vinkki, että pitää suunnata pohjoiseen. Yritin useita kertoja, mutta ei vaan onnistunut. Päädyin aina pyörimään ympyrää koska ruudusta ei aina päässyt etenemään siihen suuntaan mihin olisin halunnut. Kentän ulkoasu on vielä todella sekava, yritin epätoivoisena myös ruudun muista kohdista edetä toiseen ruutuun, mutta yläreuna on ainoa paikka mistä näin pystyi tekemään.

Kentässä on vielä neljän minuutin aikaraja joten ei voinut liikaa härävätä. Hermo alkoi pikkuhiljaa menemään kun aina joutui nuo kolme ensimmäistä kenttää pelaamaan läpi jotta pääsi yrittämään uudelleen.

Oli pakko sitten katsoa netistä, mitä ihmettä teen väärin. Vastaus on, että en tehnyt mitään väärin, pelintekijät olivat kusseet kompassin. Minulla on sellainen käsitys, että punainen osoitin kompassissa näyttää etenemissuuntaa - tai ainakin yleisesti näin on.

Tässä pelissä osoitin, mitä piti seurata, onkin sininen... Kentän ensimmäisessä ruudussa punainen osoitin näyttää etelään ja sininen pohjoiseen. Olisi tästä ehkä pitänyt pystyä päättelemään kumpaa osoitinta täytyy seurata, mutta ajattelin, että hahmoa täytyi kääntää jotta punainen osoitin menisi pohjoista kohti.

Ehkä olen vain tyhmä tai ajattelin asian liian monimutkaisesti, mutta tällä kertaa näin. Mieleeni tuli testata myös kulkemista sinisen osoittimen suuntaan ja kokeilinkin tätä hetken, mutta jätin sitten leikin kesken kun tuntui, että homma ei etene. Jos olisin hetken jaksanut pidempään testata, niin olisin selvinnyt ilman netin apua. Tuntui vain niin epäloogiselta seurata sinistä osoitinta, että homma jäi testausvaiheeseen :D

Kun tämä osoitinsekoilu selvisi, menikin kenttä todella nopeasti läpi. Viimeinen pomo bunkkerissa oli aivan ilmainen ja meni ensimmäisellä yrityksellä! Tähän vihulaiseen täytyi heittää viisi pommia joita käytettiin vain tässä pomotaistelussa. Ukkelin ammuksia oli helppo väistellä ja olin tässä vaiheessa ottanut vasta kaksi osumaa joten ei tehnyt edes tiukkaa.

Tämä oli yllättävän hyvä peli! Vähän kismittää tuo kompassihomma, mutta muuten tätä pelasi oikein mielellään. 

Rocket Ranger

Games Beaten: 442/709

Genre: Action

Goal: Defeat the Alien (Moonbase)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Vuosi on 1990. Yötaivaalla näkyy muukalaisten kuu josta laskeutuu vihollisten aluksia tasaisena aaltona Euroopan ylle. Heidän asukkaat perustavat uuden maan nimeltään Greater Leutonia. Pahat Leutonianit joita johtaa eversti Krag lähetettiin valloittamaan koko maailma.

Aamun sarastaessa Leutonialaiset laskeutuvat zeppeliinillänsä Washington DC:hen ja kidnappaavat tohtori Branstorffin sekä hänen kauniin tyttärensä Janen.

Kaikki riippuu sinusta nuori Amerikkalainen tiedemies ja sinun uudesta täydellisestä rakettipuvusta. Vain sinä muuttumalla Rocket Rangeriksi pystyt pelastamaan Branstorffit ja pelastamaan maailman pahojen Leutonialaisten vallasta. Alahan mennä!

Olipas harvinaisen hämmentävä peli päästä kärryille, että mitä tässä pitäisi tehdä. Vaikka ohjeitakin katselin, niin en oikein siltikään tajunnut jutun juonta. Netti sitten hieman selvensi kuvioita ja pääsin homman jujuun kiinni.

Pelin idea yksinkertaisuudessaan on kerätä viisi raketin osaa ja polttoainetta rakettiin. Kun tämän on toteuttanut, pääsee kuuhun suorittamaan tehtävän loppuun.

Rocket Rangerin vihollisina on ympäri Eurooppaa hyökkääviä Leutonialaisia jotka ovat alkuperäisessä vuonna 1988 julkaistussa tietokonepelissä natseja. Ehkä ihan hyvä päätös oli olla mainitsematta natseja Nintendopelissä :D

Olin pitkään jumissa kun en tiennyt miten polttoainetta kerätään. Rocket Rangerin rakettireppu käyttää myös polttoainetta ja jos löpö pääsi loppumaan, peli on käytännössä siinä. Onnistuin muutamiin kohteisiin lentämään repussa valmiiksi olevan polttoaineen turvin, mutta ei se pitkälle kantanut kun en saanut mistään lisää.

Muutamia raketin osia sain haalittua kasaan, mutta olin täysin pihalla, miten homma etenee.

Pelissä on yksi iso maailmankartta jossa näkyy erilaisia symboleja. Kartan yläkulmassa rullaa kuukaudet ja ajan kuluessa kartalle ilmestyy uusia juttuja. Rocket Rangerilla on apunaan viisi agenttia jotka yrittävät selvittää missä raketin osat sekä polttoainevarastot sijaitsevat.

Kun Rocket Ranger on päämajassaan Yhdysvalloissa, pystyy valikon avulla tiedustelemaan agenteilta ovatko he löytäneet mitään mielenkiintoista. Jos ei mitään mielenkiintoista ollut löytynyt, pystyi agentin sijaintia vaihtaa toiseen valtioon. Ajan etenemistä pystyi itse hallitsemaan kun painoi karttanäkymässä start -näppäintä.

Kun aika kului, kartalle ilmestyi uusia asioita ja jos hyvä tuuri kävi, agentit löysivät polttoainevarastoja sekä raketinosia. Tässä pystyi hieman RNG -kikkailemaan niin, että heti alussa paineli starttia ja katsoi mitä kivaa kartalle ilmestyi. Jujuna tässä on se, että Rocket Ranger ei voi hengailla Yhdysvaltojen päämajassaan kuin maksimissaan vuoden, tai muuten hänet pidätetään ja peli on ohi. 

Kun pelin juonen tajusin, tein niin, että yritin niin monta kertaa, että sain heti ensimmäisen vuoden aikana esille polttoainevaraston ja muutamia raketinosia. Tämän jälkeen siirsin agentit toisaalle ja toivoin, että loput raketinosat löytyisivät nopeasti.

Tässä pystyi lentämään mihin valtioon halusi, mutta jos valtiossa ei ollut mitään merkintää, ei sieltä mitään löytynyt.

Pelissä on erilaisia chaptereita ja ne vaihtuivat vähän miten sattuu. En oikein tajunnut mitä merkitystä näillä chaptereilla on pelin etenemisen kannalta. Taisin läpimenneellä yrityksellä olla seitsemännessä chapterissa menossa. Luulisin, että tässä on joku raja mihin asti chaptereita voi pelata. Todennäköisesti peli päättyy kun on tarpeeksi tuhlannut aikaa.

Eri maihin lentäminen vie eri määrän rakettirepun polttoainetta ja jos polttoainevarasto sattui olemaan todella kaukana Yhdysvalloista, täytyi päämajan varastosta käydä hieman lainaamassa jotta lento onnistuisi. Aina kannatti heti lentää polttoainevarastolle ja käydä sieltä varastamassa polttoainetta. Tämän jälkeen seuraavaksi kannatti lentää valtioon missä sijaitsi raketinosa jonka jälkeen sitten takaisin polttoainevarastolle. 

Onneksi yhtä polttoainevarastoa pystyi ryöstämään kerta toisensa jälkeen eikä tarvinnut monia varastoja löytää. Joskus jos huono tuuri kävi, tästä hommasta jäi kiinni ja Rocket Ranger palasi takaisin päämajaansa tyhjin käsin.

Polttoainevarastolle lennetään yöaikaan ja grafiikat tässä näkymässä on erittäin tylsät. En oikein edes tajunnut, mikä homman juju on, mutta silmiini homma näytti siltä, että Rocket Ranger pudottelee lumihiutaleita pienien tykkien päälle. Kun tarpeeksi oli pudotellut lumihiutaleita, homma päättyy.

Raketinosien varastaminen on taas todella koomista hommaa. Taistellaan yhtä sotilasta vastaan kunnon nyrkkitappelussa. Tästä tuli vahvasti mieleen Three Stooges -sekoilut äänimaailmaa myöten :D Tämä tappelu on todella helppoa hommaa ja ei tarvinnut kuin yhtä liikettä tehdä ja vastustaja ei saanut iskuja ollenkaan perille.

Kun kaikki sillä hetkellä kartalla näkyvät raketinosat on löytynyt, täytyy palata päämajaan antamaan agenteille uudet käskyt jotta loputkin löytyy. Toisin kuin polttoainevaraston kanssa, raketinosat täytyy etsiä eri paikoista. Jos meni jo aikaisemmin vierailtuun paikkaan, nyrkkitappelun jälkeen ruudulle ilmestyi harmitteluteksti, että osa on jo hallussasi.

Läpi menneellä suorituksella sain niin hyvän RNG:n, että polttoainevaraston lisäksi suoraan kartalle ilmestyi kolme raketinosaa!

Pelissa on myös muutakin sisältöä kuin vain raketinosien ja polttoaineen haaliminen, mutta nämä olivat onneksi vapaaehtoisia. Jos siirtyi Leutonialaisten valtaamalle valtiolle, siirryttiin samantyyliseen taistelunäkymään kuin polttoainevarastelun kanssa. Rocket Rangerin avulla täytyi tuhota tietty määrä lentokoneita ilman, että ottaa enemmän kuin kolme osumaa. Jos sattui osumaan lentokoneen ammukseen, ärjähti Rocket Ranger erittäin miehisesti :D

Kun taistelun suoritti onnistuneesti, Leutonialaiset poistuivat valtiosta. Tällä hommalla ei sinänsä niin suurta merkitystä ollut, vaikkakin jos nämä tyypit valtasivat liikaa valtioita, peli päättyi. Näin ei kuitenkaan päässyt missään vaiheessa käymään. Jos Leutonialaiset siirtyivät samaan valtioon missä jokin agentti sijaitsi, riskinä on, että he tappavat tiedustelijani. Tätäkään ei kovin usein käynyt, vaikka monia kuukausia samassa valtiossa nakottivatkin.

Pelissä on myös muutama pelastustehtävä. Jos kartalla näkyvän zeppeliinin tuhoaa, pelastuu juonessa mainitut Branstorffit. Jokin pelastustehtävä on myös Afrikan puolella jossa täytyy ampua Leutonialaisten valtaama jokin muinainen temppeli. Muutaman kerran yritin tuhota zeppeliiniä huonolla menestyksellä enkä kertaakaan käynyt temppeliä tykittämässä. Nämä pelastustehtävät eivät vaikuttaneet mihinkään - ei edes loppukuviin, joten annoin asian olla.

Kun sain pelin ideasta kiinni, vaati se jokusen yrityksen, että sain homman rullaamaan halutulla tavalla. Yksi hyvä yritys kaatui siihen, että siirsin agenttini liian myöhään uusiin valtioihin ja suurin osa niistä tapettiin. Läpi menneellä yrityksellä olin huomattavasti viisaampi ja heti kun olin saanut raketinosat haltuuni, palasin takaisin päämajaan ja siirsin agentit uusiin valtioihin jotta saan muutaman puuttuvan käsiini. Samalla reissulla siirsin aimo annoksen polttoainetta raketin varastoon.

Pelissä ei periaatteessa tiedustelu-hommaa tarvitse lainkaan, voi vaan riskillä lentää valtioon, missä agentti sijaitsee ja siinä sitten selviää onko valtiossa raketinosaa vai ei. Tätä hommaa kannatti tehdä niin, että ensin lensi polttoainevarastolle ja sitten sen jälkeen valtioon, missä agentti sijaitsi. Näin polttoaine ei päässyt loppumaan.

Tämä taktiikka toimi loistavasti ja ei tarvinnut kuin muutaman kerran käydä päämajassa siirtämässä agentit uusiin valtioihin eikä tarvinnut odotella heidän raporttiaan. Lopun polttoaineen sai kerättyä näppärästi, kun polttoainevarasto -vierailun jälkeen kävi lähimmässä raketinosa -mestassa. Sotilaan mukiloinnin jälkeen ei saa mitään, mutta pystyi kivasti lentämään takaisin varastolle hakemaan lisää polttoainetta. Kun tämän homman teki lähimmän raketinosamestan kanssa, matkaan ei kulunut juurikaan polttoainetta.

Kun olin saanut tarvittavan 200 yksikköä polttoainetta haltuuni minkä raketti tarvitsee, siirsin kaiken raketin polttoainesäilöön ja matka jatkui kuuhun.

Muutaman välivideon jälkeen alkaa taisteluruutu jossa ammutaan naisiksi naamioituneita muukalaisia. Tällä kertaa ei lennetä Rocket Rangerilla, vaan ukko majailee ruudun alareunassa. Muukalaiset on melko helppo tappaa, kunhan vain sai panokset lentämään oikealle kohdalle. Panosten korkeutta säädeltiin siirtämällä Rocket Ranger -äijää ylös tai alaspäin.

Tämän kohtauksen jälkeen ruutuun ilmestyi jokin onnitteluteksti pienellä kysymyksellä varustettuna. Kun asian oli sisäistänyt ja painanut ohjaimen nappia, ruutuun ilmestyi ehkä karmein asia mitä olen NESillä nähnyt.

Jäätävän kokoinen muukalainen ja oikein ääniefektillä varustettuna. Tämä taitaa olla NESin ainut Jumpscare! Jos olisin tätä peliä pienenä pelannut, takuulla olisin säikähtänyt tätä mölliäistä ja sen karjaisua :D 

Kyseessä on pelin viimeinen pomo ja tätä kuvatusta täytyi ampua silmiin jotta ne sai puhkottua. En tiedä monta osumaa tässä olisi ollut varaa ottaa, mutta veikkaan kolmea niin kuin lentelykohtauksissakin. Kerran osuin muukalaisen ammukseen ennen kuin sain sen hengiltä. Aika rujon näköinen ja kuuloinen oli tuo silmät puhki möllöttävä muukalainen.

Suosittelen vahvasti tsekkaamaan vaikka Youtubesta tämän kohtauksen, on nimittäin sen verran raju! :D

Möllin tuhoamisen jälkeen sankarimme saa oikein kunnon suudelman kauniilta Janelta. Ehkä Jane jotenkin selvisi muukalaisten kynsistä vaikka en häntä pelastanutkaan.

Tämä oli ihan viihdyttävä peli kun hommaan pääsi sisälle. Aluksi ahdisti todella paljon pelin sekavuus, mutta se hävisi sitten kun kävi vähän vinkkejä katselemassa.

Hieman parempia kontrolleita tämä olisi kaivannut. Lentokoneen ja zeppeliinin ampumien oli todella työlästä hommaa. 

Graafisesti tämä on ihan nätti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Musiikeista miinusta, sillä niitä ei juurikaan ollut. 

Mendel Palace

Games Beaten: 441/709

Genre: Action/Puzzle

Goal: Rescue Candy (Round 10-10)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Candy tarvitsee apuasi! Hän on jäänyt vangiksi omaan uneensa! Sumo, Dragon ja muut hänen nukkensa ovat yllättäen heränneet eloon. He eivät anna Candyn herätä unestaan...koskaan!

Sen sijaan he kantoivat Candyn palatsiin nimeltä Mendel. Candy raukka, hänen ainoa toivonsa on ystävänsä Bon-Bon...ja se olet sinä!

Mutta sinun tehtäväsi ei tule olemaan helppo. Bon-Bonin tulee päihittää ja olla älykkäämpi kuin Candyn pahat nuket jotta hän selviytyy petollisista tasoista.

Onnea matkaan Bon-Bon! Candy odottaa sinua sillä aikaa kun hänen pahat kaappaajansa odottavat sinua!

Hieman kummallinen Actionia ja Puzzlea sekoitteleva peli. Peli ei ollut entuudestaan tuttu, mutta siitä huolimatta lähdin testailemaan tätä ilman ohjekirjan apuja.

Pelissä on kymmenen maailmaa ja niistä kahdeksan saa pelata haluamassaan järjestyksessä. Jokainen maailma sisältää kymmenen puzzlea ja Game Overin sattuessa saa peliä jatkaa samasta puzzlesta mihin jäi.

Vaikka tässä saikin valita mihin haluaa mennä, pelasin maailmat kellon suuntaisesti vasemmasta yläkulmasta aloittaen. Kursori on valmiiksi tämän maailman kohdalla joten oletan pelintekijöiden tarkoittavan sitä "ensimmäiseksi" maailmaksi. Selkeästi tämä ei ollut se optimaalisin reittivalinta, sillä heti alkuun tuli aika kiperiä puzzleja!

Loppupuolen puzzlet olivat huomattavasti helpompia ja ne menivätkin hujauksessa läpi. 

Pelin ideana on tuhota kaikki Candyn pahat nuket jotka näkyvät ruudulla jonka jälkeen siirrytään seuraavan puzzlen pariin. Nukkejen tuhoamiseen on monta tapaa, mutta yleisin tapa on työntää heidät seinää vasten jolloin he räjähtävät kappaleiksi. Bon-Bon -pelihahmo osaa kääntää lattiassa olevia laattoja ja jos nukke sattui seisomaan käännettävän laatan päällä, se paiskautui eteenpäin.

Laattoja kääntelemällä saattoi löytää piilotettuja asioita ja vaihtoehtoisia tapoja tuhota nuket. Esimerkiksi esiin saattoi tulla eräänlainen ponnahduslauta joka tönäisi Bon-Bonin nukkeja päin tuhoten ne.

Pelissä on muutama lisäelämä mikä helpottaa hommaa mukavasti, sillä puzzlea ei tarvitse aloittaa ihan alusta jos lisäreitä on jäljellä. Game Overin jälkeen luonnollisesti puzzle alkaa alusta. 

Välillä nukkejen tuhoaminen oli työn ja tuskan takana, sillä ruudulla saattoi olla jos jonkinlaista vipeltäjää. Joissain puzzleissa on inhottavia alustoja jotka spawnasivat kuolleet nuket takaisin elävien kirjoihin. Ainut keino puzzlen selvittämiseksi oli tuhota nämä alustat kääntämällä ne pois ruudulta.

Yksi maailma sisältää vain yhden tyylisiä nukkeja. Eri maailmoiden nuket käyttäytyivät eri tavalla ja jotkin nuket olivat todella ärsyttäviä saada tuhottua. Löytyi esimerkiksi hyppiviä, uivia, pelihahmoa seuraavia ja randomisti liikkuvia nukkeja.

Monta puzzlea meni ns. tuurilla läpi kun sain jonkun hullun kombon tehtyä erilaisten piilotettujen asioiden vuoksi ja nuket tuhoutuivat hieman yllättäen :D

Vaikka tässä loputtomat continuet onkin, salasanaa ei tähän ole laitettu. Kun pelin kerran aloitti, se täytyi tykitellä läpi yhteen menoon. Onneksi tämä ei järin pitkä ollut, läpäisin pelin noin kolmeen tuntiin vaikka useita puzzleja jouduinkin hankaamaan useamman Game Overin verran.

Kun yhden maailman kaikki yhdeksän puzzlea on suorittanut, pomovastus hyppää ruudulle. Välillä pomon virkaa toimittaa yksi erikoisempi nukke tai sitten useampi kyseisessä maailmassa vastaan tulleita nukkeja. Pomot täytyi pelata aina yhteen pötköön läpi, kuolemasta kaikki nuket tulivat takaisin. Tällä kertaa lisäreistä ei ollut suurempaa apua.

Pomoissa kävi hieman samantyylisesti kuin puzzleissa; jotkut meni todella nopeasti läpi ja joitain joutui sitten hankaamaan kerta toisensa jälkeen.

Näissäkin oli välillä rutkasti tuuria mukana, sillä välillä satuin kääntämään juuri oikeaa laattaa oikealla hetkellä ja pomo tai vihollisrykelmä kuoli kerrasta.

Kun kahdeksan maailmaa on suoritettu onnistuneesti, pääsee kokeilemaan kartan keskellä olevaa linnaa. Meno ei eronnut muusta pelistä oikein millään tavalla - ainoastaan aikaisemmista puzzleista tutut viholliset täytyi kohdata uudelleen ja niitä on vuorotellen eri puzzleissa.

Pomotaistelun jälkeen, joka tässä poikkeuksellisesti on jo yhdeksännen puzzlen kohdalla, siirrytään välivideoon jota aluksi luulin loppukuviksi. Kymmenes puzzle on vain välivideon alku joka syventää tätä hullua lorea! Peli ei suinkaan ollut tässä, vaan vielä yksi pilviin piilotettu linna täytyy suorittaa.

Vielä pääsee kymmenen puzzlen verran peliä pelaamaan ja tässä maailmassa on uusi nukketyyppi; potkivat karate-nuket. Aika helppoja perusvihollisia, mutta muutama puzzle oli todella kiperä päästä läpi. Yksi ehdottomasti ärsyttävimmistä oli kahdeksas puzzle missä jokainen puzzlessa oleva laatta on täynnä nukkejen spawnausalustoja.

Yllättävän kauan meni saada kaikki alustat pois ruudulta jotta karate-nuket sai lopullisesti tuhottua. Monta Game Overia ja pitkiä yrityksiä myöhemmin puzzle viimein meni läpi.

Yhdeksäs puzzle on taas pomotaistelu ja vastassa on sama ukkeli mikä on tullut vastaan muutaman kerran aikaisemminkin. Sain ukon todella nopeasti tuhottua onnenkantamoisen siivittämänä.

Peli ei suinkaan vielä ollut tässä, vaan pelin viimeinen pomo, jokin mystinen lady täytyy vielä hoidella pois päiviltä. Tätä ladya (joka kiusaa koko pelin ajan herättäen nukkeja henkiin) vastaan joutui taistelemaan kerran aikaisemminkin ja tämä viimeinen taistelu on hyvin samantyylinen. Lady ampuu tähtirykelmiä ja jos sellainen osuu pelihahmoon, muuttaa se hahmon joksikin nukeksi.

Tähtirykelmän väri määrää minkälaiseksi nukeksi Bon-Bon muuttuu. Aikaisemmassa kohtaamisessa tämän naikkosen kanssa nukketyypit oli rajattu vain muutamaan, tässä taisi olla kaikki mahdolliset. Ei puhettakaan, että tämän naisen olisi saanut seinää vasten pelkällä Bon-Bonilla, sillä laattojen käänteleminen ja tähtirykelmien väisteleminen samanaikaisesti osoittautui mahdottomaksi.

Joillain nukeilla ei voinut edes kääntää laattoja ja täytyi muistaa, mistä rykelmistä muuttui parhaimmaksi nukeiksi. Ykkösvalinnaksi osoittautui karate-nukke jolla sainkin sitten ladyn viimein tuhottua. Taistelun aikana on myös hämärä "ominaisuus", että kun nukeksi muuttuu, niin peli ohjailee sitä automaattisesti. Kuitenkin itse pystyi myös ohjaamaan nuken suuntaa, mutta välillä se pisti vastaan.

Tämä oli hieman hämmentävää, mutta ei osoittautunut ongelmaksi. "Balettitanssija -nukke oli tässä taistelussa ehdoton vitsi, sillä sitä ei voinut lainkaan itse ohjata ja se ei voinut kääntää laattoja. Yleensä taistelu päättyi niin, että tanssija osui naikkoseen ja henki lähti.

Taistelu ladyn kanssa kesti yllättävän pitkään, sillä en vain onnistunut työntämään häntä seinään päin vaikka miten yritti. Ei karate-nukke mikään huippu hyvä ollut, mutta paras vaihtoehto kuitenkin. Jos vääränlaiseen tähtirykelmään meni osumaan, niin ei peli ollut vielä välttämättä pelattu, jos tarpeeksi pitkään onnistui väistelemään naikkosta, muuttui Bon-Bon takaisin normaaliin muotoonsa.

Ei tämä huono peli ollut laisinkaan, mutta ei kyllä sieltä parhaimmasta päästä myöskään. Jotkut puzzlet olivat todella rasittavia ja liikaa tuuriin pohjautuvia. Ei tässä hirveästi puzzle -elementtejä ollut, enemmän homma painottui tuohon action -osastoon.

Freedom Force

Games Beaten: 440/709

Genre: Shooter

Goal: Finish Unknown Guerrilla Hideout (Scene 5)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Joukko äärimmäisiä sissejä joita kutsutaan "tuntemattomiksi sisseiksi" on kaapannut koko lentokentän haltuunsa. Pian huomaat, että sissit ovat jakautuneet kolmeen erilaiseen ryhmään. 

Rad Max ja Manic Jackson ovat koulutettuja tälläisiä äärimmäisiä tilanteita varten. Heidän tehtävänään on saada sissit kuriin ja lentokenttä takaisin normaaliin käyttöön.

Jälleen Zapper -pelin aika. Minun täytyi ihan rapakon takaa tämä tilata, koska pelistä ei Eurooppalaista julkaisua ole olemassa. Sunsoft hyppäsi tähän lisälaite -sirkukseen ja väsäsi oman pyssypelin!

Huvittavaa sinänsä, että pelin saapumisessa kesti noin kuukausi ja sen pelasi hieman päälle tunnissa läpi :D

Peli sisältää viisi todella lyhyttä kenttää jotka pääosin sijoittuvat lentokentälle. Vaikka viidennen kentän jälkeen tuleekin onnitteluteksti, niin tässä voi halutessaan pelata neljä looppia. Loopeilla ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä, sillä loppukuva ei juurikaan eroa eri kierrosten kesken.

Läpäisyyn riittää siis hyvin yhden loopin vetäminen. Sanoisin, että jos haluaa kaikki neljä looppia vetäistä, se olisi sitten 100% läpäisy.

Ohjekirjasta selvisi, että kolmesta ensimmäisestä loopista saa haltuunsa salaisen sanan ja se täytyy kirjata ohjekirjan sivulle ylös. Kun on saanut kaikki kolme salaista sanaa kerättyä voi ohjekirjan sivun lähettää postissa ja voi voittaa palkinnon. Aika omituinen peli-idea.

Minulla oli pieni pelko tämän pelin suhteen yhteensopivuuden kanssa, että miten PAL –kuvaputkitelkkarini soveltuu yhteen NTSC konsolin ja pelin kanssa. Valitettavasti pelkoni kävi toteen ja ongelmia ilmeni. Muuten peli rullasi hienosti, mutta värit olivat kadonneet jonnekin. Antoi ihan erilaista haastetta pelata pelkillä harmaasävyillä :D

Kokeilin pelata peliä myös PAL NESilläni, mutta ei siitä tullut mitään, sen verran pahoja grafiikkaongelmia oli, että peli oli pelaamiskelvoton.

Pelasin kuitenkin pelin läpi harmaasävyisenä ja tarkoituksena oli ottaa paremmat kuvat kaverin luona jonka telkkarissa peli näkyy värien kanssa. Kävi kuitenkin niin, että siinä hieman olutta nauttineena ja hieman erilaisen pelisetupin vuoksi en saanut peliä läpäistyä. Vierailun alkuperäinen tarkoituskaan ei ollut tämän kikkareen pelaaminen joten se jäi täysin toissijaiseksi jutuksi.

Mielenkiintokin katosi hommasta aika tehokkaasti ja päätin, että olkoon tässä blogissani sekä värillisiä että harmaasävyisiä kuvia. Näin jälkeenpäin ajateltuna ideahan on erittäin hyvä, sillä nyt on siitäkin läpäisystä kuvat miten tämän alunperin meninkin läpi.

Jokaisessa kentässä ammutaan pahiksia ja yritetään välttää ampumasta panttivankeja. Tässä oli todella hämärästi toteutettu milloin kenttä loppuu. Välillä se loppui hieman myöhempään kuin toisella kerralla ja mitään kiveen hakattua loppuruutua ei ole. Ohjekirjasta selvisi, että kenttä loppuu kun on tarpeeksi tappanut pahiksia - käy järkeen.

Ohjekirjassa mainitaan, että pelissä on erilaisia lisävarusteita kuten energiapakkauksia, ammuksia ja aseita. Aluksi ihmettelin, että miten ihmeessä kyseisiä kapistuksia saa itselleen, mutta sitten tajusin, että nehän ilmestyvät satunnaisesti ruudun oikeassa alakulmassa olevaan laatikkoon.

Kun lisävaruste ilmestyi ruutuun, sitä täytyi ampua nopeasti jotta sen sai käyttöönsä. Energiapakkausten kohdalla tämä homma on täysi vitsi, sillä ne pysyivät ruudulla noin sekunnin verran :D Täysin tuurista kiinni, saiko moiseen osuttua.

Neljännessä kentässä yhden ainoan kerran vastaan tuli ilmapallo jonka tuhoaminen siirsi minut automaattisesti seuraavaan kenttään. Ilmeisesti jokaisessa kentässä on jotain salaisia hahmoja joita täytyi ampua jotta ilmapallon sai ilmestymään. En todellakaan ole varma tästä asiasta, ohjekirja ei ole kovinkaan tarkka asian suhteen.

Ilmapallosta sai myös energiat ja ammukset täyteen, mutta tätä en muista koska kaikki tapahtui niin nopeasti.

Lisävarusteiden joukossa on myös tavara joka muuttaa pelin hieman hankalammaksi yhden kentän ajaksi. Tätä tuli välillä vahingossa ammuttua sillä se ilmestyi samaan ruutuun muiden lisävarusteiden kanssa. Ihan en päässyt kärryille miten kenttä vaikeutui, ehkä viholliset ilmestyivät ruutuun hieman nopeammin.

Lisävarusteiden etenkin aseiden kerääminen oli täysin turhaa, sillä viholliset kuolivat poikkeuksetta yhdestä osumasta. Ammusten ja energiapakkausten kerääminen oli ainut hyödyllinen asia koko hommassa.

Kranaatinheitintä ei kannattanut missään tapauksessa kerätä, sillä se tuhosi kaikki viholliset kerralla ruudulta. Tämähän kuulostaa ihan mainiolta, mutta mokoma tuhosi myös panttivangitkin samaan syssyyn. Asetta ei voinut vaihtaa ja panokset oli vain tuhlattava jotta sai perus aseen takaisin. Kantapään kautta tuli tämäkin asia opittua.

Peli sisältää mittarin joka kertoo kuinka monta panttivankia on ampunut. Jos tappoi kuusi panttivankia, joutui takaisin ensimmäiseen kenttään ja energioita ei saanut täyteen. Tässä vaiheessa oli sama painaa resettiä. Aika järjetöntä pelisuunnittelua :D

Muutamien kenttien välissä pääsee pelailemaan jotain sanapeliä jossa täytyi yrittää ratkaista ruudun yläreunassa oleva sana ampumalla alapuolella olevia kirjaimia. Jos ampui viisi kertaa väärää kirjainta, sanapeli loppui. Sain tämän muutaman kerran suoritettua ja palkinnoksi ei tule muuta kuin pisteitä.

Ensimmäisen sanapelin taustamusiikki kuulosti todella tutulle ja se onkin Blaster Masterin pomobiisi! Aina ilahdutti, kun sanapeliin pääsi kuuntelemaan tätä hyvää biisiä. Muutenkin pelissä on oikein näppärät musiikit :)

Pääsin jo melkein ensimmäisillä yrityksillä viimeiseen kenttään. Tätä en edes tajunnut, sillä luulin, että kohtauksen vaihtuessa kenttä on vielä samaa. Kentät ovat todella lyhyitä jonka vuoksi hämmennys oli suuri.

Katsoin huvikseni Youtube -videosta kuinka kauan menee ensimmäisen kentän läpäisyyn ja se onkin huimat 36 sekuntia! Kaikkien viiden kentän läpäisyyn menee noin 7 minuuttia. Tekijöitä ei voi ainakaan liian pitkästä pelistä syyttää :D

Peli muuten eteni mukavasti, mutta viimeistä kenttää saikin yrittää useampaan kertaan kun siinä lähti henki todella nopeasti. Jos vihollista ei saanut nopeasti hengiltä, se saattoi tyhjentää energiapalkin sekunneissa. Ammuin myös monesti panttivankeja kun en harmaasävyjen vuoksi erottanut, kuka on vihollinen ja kuka panttivanki :D

Viimeinen kenttä on tumman punainen ja viholliset ovat vihreitä joten mukava kontrastiero niiden välillä on. Nopeaa reagointia ei kerinnyt tekemään kun täytyi muodosta päätellä kuka kukin on. Lisäksi tähän on laitettu yksi vihollinen joka näyttää aivan panttivangilta. Hieman hämmensi, kun vanha mummo veti raketinheittimen esiin ja alkoi tykittää :D

Tämän kanssa sai olla todella tarkkana, sillä jos liikaa panttivankeja ampui, peli meni takaisin ensimmäiseen kenttään. Mummelin ratkaisun odotteluun tuhrautui aikaa ja sen aikana vihollisia saattoi ilmestyä ruudulle.

Muissakin kentissä energiaa menetti todella helposti, mutta vaikka energiapakkauksia ei saanutkaan kerättyä, kolmannen kentän puolessa välissä saa energiat täyteen hieman yllättäen. Luulen, että ammuttujen vihollisten määrä tai pisteet olivat syynä tähän. Joka tapauksessa tämä on erittäin mainio juttu.

Pelistä löytyi ominaisuus joka teki tästä sitten suhteellisen helpon ja tätä käytinkin hyväkseni etenkin viimeisessä kentässä. Jos pitää ohjainta toisessa kädessä, pelin voi laittaa pauselle start -napista. Näin kun välillä pausetteli, sai kerättyä myös energiapakkauksia jotka muuten oli lähes mahdoton kerätä.

Pausen avulla sai asetettua Zapperin piipun suoraan vihollisen päälle ja sitten sen kuin räiski menemään. Kunhan joskus keksin miten pääsen kotioloissa tämän pelaamaan värien kanssa, vedän ensimmäisen loopin ihan ilman mitään pausetteluja. Nyt oli oikeastaan pakko turvautua tähän, koska aivan liian mahdotonta hommaa ilman kunnollia värejä.

Viimeisessä kentässä sissiporukan pomo "Eugene Extreme" vilahtaa ruudulla pitäen panttivankia hallussaan, mutta ukkoa ei tarvitse ampua. Jännä, että tähän ei oltu laitettu mitään pomotaistelua tätä ukkoa vastaan, missattu tilaisuus!

Eipä ollut kovin kaksinen tekele. Hieman löysää suorittamista Sunsoftin kaltaiselta firmalta. Neljän loopin ja ihmeellisen palkintokisan sijaan, olisi voinut tehdä pidempiä kenttiä joissa lisävarusteista olisi ollut oikeasti jotain hyötyä.

Mach Rider

Games Beaten: 439/709

Genre: Action

Goal: Fighting Course: Beat Level 20

          Endurance Course: Beat Level 11 (92km)

          Solo Course: Beat Level 11 (95km)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 10/10

Parin viikon kuumeinen painajaisuni on ohi. Aivan täyttä varmuutta minulla ei ollut mihin kelkkaan olin hyppäämässä kun eräs NES-Retrolainen minulle tämän pelin valitsi. Sen verran tiesin, että ihan mistään helposta pelistä ei ole kysymys. 

Kun olin peliä jo jonkin aikaa pelaillut, pieni järkytys iski kun kävin kurkkaamassa minkä vaikeusasteen TMR on laittanut pelille. Ruudulla komeili niinkin kova lukema kuin yhdeksän! Omalla kohdallani tämä peli nousi tämän projektin vaikeimmaksi läpäisyksi...

Vaikean tästä teki todella tarkat läpäisyrajat ja pelin bugisuus. Ei montaa virhettä saanut tehdä kun läpäisy-yritys oli jo mennyt lietekaivoon.

Peli on tyyliltään moottoripyörällä ajelua ja tavoitteena on saavuttaa tietty kilometrimäärä. Mopedissa ei ole jarruja lainkaan ja vauhtia hidastetaankin heittämällä pienempää vaihdetta tupaan. Pyörä on varustettu konekiväärillä jossa on rajalliset ammukset. Tienpätkällä on jos jonkinlaista estettä ja yhdestä osumasta menee pyörä sekä kuski täysin palasiksi. Onneksi sentään menoa sai jatkaa samasta kohdasta missä oli mennyt törmäämään esteeseen. 

Kaikki tiellä oleva roju ei tuhoa pyörää laakista vaan jotkin vain saa pyörän ikävään sivuluisuun jonka seurauksena voi törmätä pientareen puolella oleviin tynnyreihin.

Tiellä ajelee myös muita vastustajia, mutta tässä ei kuitenkaan mitään sijoituksia lasketa. Vastustajien tehtävänä onkin vain estää pelaajaa. Läpäisyyn vaaditaan kolmen erilaisen pelimoodin päihittäminen. Pelimoodeissa on eroja, mutta pääidea on hyvin samanlainen; saavuta tietty määrä kilometrejä jokaisella tie-osuudella.

Tässä ei varsinaisesti ole mitään loppukuvia ja jokainen pelimoodi looppaakin loputtomasti, mutta ihan selkeät rajat on kuitenkin läpäisyyn saatu kaivettua. Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin eri pelimoodeista ja laitan ne siihen järjestykseen missä ne läpäisin :)

Fighting Course

Tässä pelimoodissa aluksi valitaan tie-osuus kahdesta vaihtoehdosta minkä haluaa ajaa. Erot osuuksien välillä eivät olleet järin suuria - pituudet vaihtelivat hieman ja se, mitä romua vastaan tulee. Jotain pientä juonentynkääkin on tähän pelimoodiin laitettu ja aina tie-osuuden valinnan jälkeen muistutetaan, että olet Mach Rider!

Tie-osuuden pituutta ei nähnyt ennen valintaa.  Tässä pystyi ainoastaan kuvasta päättelemään, kumpi pätkä olisi parempi. Tässä pelimoodissa ruudulla näkyvät kilometrit kertovat miten kaukana maaliviiva on ja kun sen ylittää onnistuneesti, siirrytään seuraavaan tie-osuuteen.

Tässä pelimoodissa on 20 erilaista ajelupätkää jonka jälkeen homma looppaa. Tie-osuuksien valintaruudun alareunassa näkyy missä on menossa, mutta hämäävästi tähän on vain laitettu kymmenen pätkää. Kun siirrytään 11:sta tie-osuuteen, ruudun alareunassa näkyy, että oltaisiin ensimmäisessä :D

Eipä tällä sillein mitään merkitystä ollut, sillä kaikki tie-osuudet olivat täysin erilaisia ja erivärisiä, joten hyvin pysyi kärryllä missä on menossa.

Tie-osuudet eivät ole kovin pitkiä, mutta tähän sisältyy yksi juju! Tässä pelimoodissa on lisärit käytössä. Homma aloitetaan kolmella lisärillä ja niitä saa aina lisää muutaman kisan välein. Kun lisärit loppuvat niin ruudulla komeilee "The End" -teksti ja homma oli siinä.

Todella hankalan tästä teki pelin bugisuus. Vaikka peli onkin tyylillisesti todella edistyksellinen vuoden 1985 peliksi, toteutus ei ihan maaliin mennyt. Ongelmana on se, että kun tie kiemurtelee, niin tiellä olevat objektit eivät ole aina oikealla paikallaan. Tämä koskee vain hieman etäämmällä olevia objekteja.

Kun objekti lähestyy pyörää, on se sitten sille kuuluvalla paikallaan. Tämä aiheuttaa todella suurta hämmennystä kun väistääkin objektia ja se onkin sitten täysin eri kohdassa kun missä sen luuli olevan.

Isoimmaksi ongelmaksi tämän asian suhteen muodostuivat joissain tie-osuuksissa vastaantulevat värikkäät kuulat. Kuulia tulee monesti useampi samaan aikaan ja koita sitten siinä miettiä mihin pitäisi väistää.

Pelissä on sellainen mekaniikka, että hiljempaa ajettaessa takaa tulevat vastustajat tuhoavat pyörän jos he osuvat siihen. Välillä kävi kuitenkin niin, että pyörä tuhoutui kun törmäsi vastustajaan sivusuunnassa. Kun tässä ei voinut kovin kovaa ajella esteiden, liukkauden ja lisärien menetyksen pelon vuoksi, tämä muodostui ikäväksi ongelmaksi.

Todella ärsyttävä bugi joka sai minut vainoharhaiseksi.

Pelistä löytyy myös power-uppeja, mutta jostain ihmeen syystä ne on piilotettu. Näistä ei edes ohjekirjassa mainita ja ovat pelin läpäisyn kannalta välttämättömiä. Onneksi näin nykypäivänä Internetistä saa tietoa tälläisestäkin asiasta.

Kolme erilaista power-uppia löytyy ja ne kaikki saa käyttöönsä samanaikaisesti jos vain onnistuu tekemään niin. Miten power-upin saa haltuunsa on melkoisen kieroutunutta kamaa.

Shield - tuhoa konekiväärin avulla tasan kolme pientareen puolella olevaa tynnyriä ja pidä hallussasi vähintään 180 ammusta. Hieman täytyy selventää mitä helvettiä tämäkin oikein tarkoittaa. Eli kun konekiväärillä ampuu, menettää aina kaksi ammusta. Kisa alkaa niin, että hallussasi on 80 ammusta.

Lisäammuksia saa niin, kun tönii vastustajia pientareen puolella oleviin tynnyreihin. Tönimisestä saa 16 ammusta lisää kokonaismäärään. Homma menee niin, että kisan alussa tuhoaa kolme tynnyriä ja tönii muita kilpailijoita tynnyreihin minkä kerkeää. Jos homma onnistui, seuraavassa kisassa on power-up käytettävissä!

Kilpi on todella loistava power-up, sillä mikään tiellä oleva objekti ei enää voi vahingoittaa pyörää. Vesi- ja öljylätäköistä ei enää liukastu ja tynnyreistä sujahtaa läpi ihan noin vain! No, ihan kaikkeen tämä ei tepsi, sillä muut kilpailijat, pientareen puolella olevat tynnyrit ja värikkäät kuulat tekevät edelleen vahinkoa.

Myös teiden jää-osuudet eivät enää saaneet pyörää sivuluisuun mikä on todella mahtava juttu. Shooter -pelien tapaan yksi virheosuma vie tämänkin huvin pois ja joutuu taas väistelypuuhiin.

Rapid Fire - tämän power-upin saaminen on aavistuksen selkeämpää kuin edellisen, sillä tämän saamiseksi täytyy tuhota TASAN 12 tiellä olevaa tynnyriä. Pientareenpuolella olevia ei lasketa mukaan. Peli kun on mitä on niin, välillä mokoma ei rekisteröinyt osumaa ja jäi tynnyreiden tuhoamismäärä vajaaksi.

Välillä kävi niin ihanasti, että ammukset menivät vain tynnyristä läpi vaikka ihan linjassaan ampuikin kyseistä objektia kohti. Laatupeli! Monta kertaa tynnyreiden lukumäärä jäi vajaaksi kun ei ollut täysin selvää tuhosiko moisen vai ei. Homma toimi myös toisinpäin ja tuhosi esimerkiksi yhden liikaa kun jokin tynnyri tuhoutuikin ja sitä ei selkeästi huomannut.

Tämän power-upin avulla pystyy räiskiä menemään nappi pohjassa ja enää ei tarvitse panosten määrästä välittää mitään, sillä ne muuttuvat loputtomiksi!

More Powerful Ammunition - yksinkertaisuudessaan tuhoa tasan kuusi värikästä kuulaa jotta tämän saa haluunsa. Ehdottomasti vaikein power-up saada ja onnistuinkin vain pari kertaa saamaan tämän. En kuitenkaan koskaan niin, että olisi ollut kaikki kolme power-uppia samaan aikaan käytössä. Tällä ei tee juurikaan mitään jos ei ole Rapid Fireä käytössä.

Värikkäisiin kuuliin on todella vaikea osua ja ei missään tapauksessa kannattanut jäädä kuulan eteen odottelemaan, että tuhoutuiko se, sillä kun kerta ammukset välillä menevät objektien läpi, henki lähtee aika liukkaasti tässä hommassa.

Tämän power-upin vaikutuksesta kaikki vastustajat ynnä muut tuhoutuvat yhdestä osumasta. Vastustajien väri määrää montako osumaa kyseiseen tyyppiin tarvitsee ja jotkin vaativat todella monta osumaa ennen kuin ne tuhoutuivat. 

Päätin, että lähden tavoittelemaan Shield -power-uppia, sillä ei enää tarvinnut keskittyä kaiken mahdollisen väistämiseen. Heti ensimmäisestä kisasta moinen haltuun koska siitä se oli helpoin kerätä. Kerta henki lähti todella liukkaasti bugien myötä, päätin, että en yritä ajaa kisoja täydellä nopeudella läpi.

Tämän mahdollisti aikarajan puuttuminen. Täydellä vauhdilla värikkäiden kuulien väisteleminen on erittäin vaativaa puuhaa. Kolmannella vaihteella ajaminen aiheutti kuitenkin sellaisen ongelman, että takaa tulevat vastustajat saivat pyöräni kiinni ja jos sellainen osui, lähti henki.

Keksin kuitenkin niinkin nerokkaan tavan, että kun ruudulla on kaksi vastustajaa samaan aikaan, ei takaa spawnaa uusia vihollisia. Vastustajia on aika helppo pitää ruudulla, kunhan vain välillä kiihdytteli sopivassa tahdissa. Välillä vastustajat saivat jonkin ihmeellisen nitro-spurtin ja kaasuttivat tiehensä, mutta kun tämän osasi ennakoida, sai ne nopeasti kiinni käyttämällä neljättä vaihdetta.

Tämä oli todella tarkkaa puuhaa, sillä jos kiihdytti liian rajusti, ajautui liian lähelle vastustajaa ja riskinä oli tuhoutua bugin vuoksi. Tarpeeksi treeniä, niin sain rytmin kohdilleen.

Joskus kauempana ollut vastustaja katosi nitro-spurtin aikana ja jos näin kävi, kannatti sitten lähempi vastustaja tuhota. Jos olisi jäänyt kikkailemaan yksinäisen vastustajan taakse, takaa olisi tullut uusi vastustaja aiheuttamaan hämmennystä.

Vastustajan tuhoamisen jälkeen kannatti ajella kaasu pohjassa niin pitkään kunnes löytyi uusi kahden vastustajan setti. 

Jotta onnistuin tämän pelimoodin läpäisemään, tein todella mittavat pohjatyöt. Otin selvää mitkä tie-osuudet ovat lyhimpiä ja missä ei tule värikkäitä kuulia lainkaan. Näin sain huomattavasti paremmat mahdollisuudet läpäisyyn.

Tässä ei kannattanut ihan heti heittää kirvestä kaivoon jos sattui virhe tulemaan, sillä kuulattomissa tie-osuuksissa on mahdollista yrittää saada Shield -power-up takaisin. Se on kuitenkin huomattavasti hankalampaa kuin ensimmäisessä tie-osuudessa. Muutaman kerran onnistuin tässä, mutta ei homma kovin luotettavaa ollut.

Monia yrityksiä se vaati, mutta viimein sain niin täydellisen suorituksen, että pääsin koko homman kuolematta läpi. Viimeinen tie-osuus on todella lyhyt, vain 14 kilometriä ja sen olisi päässyt läpi vaikka olisikin mennyt kuolemaan muutamaan kertaan.

Solo Course

Nimensä mukaisesti tässä ajetaan yksin. Nyt ei enää pelleillä lisäelämien kanssa vaan ajetaan aikaa vastaan. Vähän samantyyppistä settiä kuin Rad Racerissa missä pystyy valumaan maaliviivan yli vaikka aika olisikin loppunut. 

Tätä valumista tapahtuikin todella monessa tie-osuudessa ja muutama meni ihan tuurilla läpi kun valuin juuri ja juuri kilometrirajan yli. Onneksi ajeltavien tie-osuuksien määrä on lähes puolittunut ja tässä niitä ei tarvitse ajaa kuin 11 kappaletta. Tuon 11:sta tie-osion jälkeen tulee vielä erilaisia tie-osuuksia, mutta ajettavien kilometrien sekä aikarajan määrä ei muutu mihinkään.

Kun tässä kerta on tavoitteena ajaa tietty pätkä tietyssä ajassa, ei enempää tarvitse pelata kun peli ei tarjoa muutosta asiaan.

Tässä pelimoodissa kun ei ole vastustajia lainkaan, ei myöskään power-uppeja saa haltuunsa. Tämä hankaloitti hommaa todella paljon kun kaikki tiellä oleva roju täytyi väistää. Monissa tie-osuuksissa aikaraja on todella tiukka ja ei kovin montaa kertaa saanut osua esteisiin.

Tässä kohtaa peli alkoi muuttua liian hankalaksi omalle kohdalleni. Lähes kokoajan täytyi ajaa kaasu pohjassa jotta ehtisi kilometrit saavuttaa ja tämä aiheutti sellaista ongelmaa, että kaikki esteet ilmestyvät aivan liian nopeasti ruudulle.

Jouduinkin turvautumaan pausettamiseen. Onneksi tähän peliin on sentään moinen laitettu ja voin ihan rehellisesti myöntää, että en olisi päässyt tätä ikinä läpi ilman pausen apua. Pausella sai pahimmat kohdat selvitettyä rauhassa kun pystyi tarkastelemaan tiukkaa tilannetta. Välillä esteitä on niin paljon ruudulla, että ei millään saanut kaikkea väistettyä jos olisi vain ajanut normaalisti.

Tietysti värikkäät kuulatkin ovat mukana tässä pelimoodissa ja niihin törmäsi todella helposti jos ei olisi käyttänyt pausea.

Ehdottomasti pahin on viides tie-osuus sillä koko pätkä on jäänpeitossa. Pyörä lähti helposti sivuluisuun ja törmäyksiä esteisiin tapahtui paljon. Lähes jokainen rajan yli mennyt yritys meni juuri ja juuri läpi. Tämän kikkareen jälkeen ei onneksi jäätä tullut kuin satunnaisissa kohdissa ja muutamassa viimeisessä kisassa ei lainkaan!

Viimeinen eli 11:sta tie-osuus meni niin tarkalle kun olla ja voi.  Aika loppui, mutta vauhti riitti juuri ja juuri, että liu'uin viimeisen puuttuvan kilometrin :D

Endurance Course

Tämä pelimoodi on ehdottomasti se syy minkä vuoksi peli on niin brutaalin vaikea. Tie-osuudet ovat täysin samat kuin Solo Coursessa, mutta tässä on vastustajat mukana härväämässä. Solossa on vaikeuksia väistellä tiellä lojuvaa rojua, niin nyt sama homma pitäisi tehdä kun viholliset ovat tönimässä motskaria.

Sentään tässä pelimoodissa sai käyttöön power-upit joita ilman tämä olisi ollut täysin pelaamiskelvoton. Tie-osuudet ovat muutaman kilometrin lyhempiä kuin Solossa, mutta tällä ei nyt suurempaa merkitystä ollut.

Tässä vaiheessa oli selvää, että käytän pausea hyödykseni niin paljon kuin mahdollista. Power-upin menettäminen tarkoitti resettiä, sillä objektien, vastustajien ja satunnaisten jää-osuuksien yhdistelmä olisi ollut aivan liikaa itselleni. Kahdesta ensimmäisestä tie-osuudesta sai mukavasti Shieldin ja Rapid Firen käyttöön. Aikaisintaan viidennestä tie-osuudesta saa More Powerful Ammunationin, mutta en kertaakaan onnistunut niin, että olisi ollut kaikki kolme power-uppia samaan aikaan käytössä.

Vain muutaman kerran sain More Powerful Ammunationin kaikkien yritysten aikana, niin hankala se oli saada. Luovutin sitten tämän power-upin suhteen ja keskityin pelaamaan kahden voimin. Rapid Firellä pärjäsi ihan mainiosti kunhan vain muisti hidastaa vauhtia jotta jäi vastustajan taakse jolloin sen sai sitten ammuttua pois edestä. Etenkin mustat vastustajat vaativat todella monta ammusta jotta ne tuhoutuivat, mutta tällä taktiikalla nekin hoitui pois tieltä.

Tässäkin pelimoodissa viides tie-osuus aiheutti harmaita hiuksia. Jää eillut ongelma, mutta värikkäiden kuulien, vastustajien ja tien muodon yhdistelmä sai pasmat sekaisin ja sorruin typeriin virheisiin. Useasti kävi niin ikävästi, että vastustaja ilmestyi ruutuun todella ärsyttävällä hetkellä ja töni pyöräni värikästä kuulaa päin.

Tässä pelimoodissa violetit vastustajat muodostuivat todelliseksi ongelmaksi. En näistä ole maininnut aikaisemmin koska niistä ei ole ollut haittaa. Solossa heitä ei luonnollisesti ole lainkaan ja Fightingissä ne eivät spawnaa kun pitää kahta vastustajaa samanaikaisesti ruudulla.

Violetit vastustajat ovat sellaisia, että ne tulevat pelkästään takaapäin ja he ajavat niin lujaa, että edes täydellä nopeudella ei heille pärjää. Tämä meinaa sitä, että ainut keino selviytymiseen on väistää heidän edestään pois. Voi pojat, että näiden väistäminen on suolesta. Useasti väistötilanne tapahtuu vielä mutkan aikaan jolloin he saattavat työntää joko pientareella olevaan tynnyriin tai värikkääseen kuulaan. En oikein päässyt perille, mikä aktivoi violettien vastustajien tulemisen.

Välillä samassa tie-osuudessa heitä ei tullut lainkaan ja välillä jos huono tuuri kävi, heitä saattoi tulla kymmenen putkeen. Onneksi pausetuksen avustuksella pystyi hieman hahmottamaan millä kaistalla mokomat ajavat, että osasi väistää pois edestä.

Ehdottomasti suurin osa yrityksistäni kaatui tuohon ärsyttävään viidenteen tie-osuuteen. Viimeistään meno tyssäsi kuudenteen tai seitsemänteen kun tyhmän virheen vuoksi ei hommaa ollut järkeä jatkaa. Muutaman kerran pääsin kahdeksanteen ja ensimmäisellä kerralla munasin itse homman niin, että pysähdyin liian aikaisin kun muistin, että olin jo saavuttanut tarvittavat kilometrit. Tässä siis kannatti pysähtyä pientareelle heti kun tarvittavat kilometrit on täynnä koska riski pyörän tuhoamiseen putosi reilusti. Mutkiin ei kannattanut pahemmin pysähtyä, sillä joskus vastustajat ajoivat hieman liian lähellä pientaretta ja saattoivat tuhota pyörän. Tämäkin tuli monesti koettua.

Peli antaa äänimerkin kun kilometrit on täynnä, mutta joskus kun äänikanavat ovat liian täynnä jää äänimerkki tulematta. Hieman ärsytti tälläinen virhe kun olisin hyvin päässyt Rapid Firen kanssa kokeilemaan uusia tie-osuuksia... :D

Meni todella pitkään ennen kuin pääsin uudelleen kahdeksanteen tie-osuuteen. Viimein kun se tapahtui, pidin huolen, että kilometrit ovat varmasti täynnä ennen kuin pysäytän pientareelle. 

Homma meni todella hyvin ja vaikka ensimmäistä kertaa yhdeksättä tie-osuutta ajelinkin, se sujui mutkitta, kiitos pausetuksen. Mutta kun olin taivaltanut hieman yli puolen välin tarvittavia kilometrejä, violetti paskiainen tönäisi minut pientareella olevaa tynnyriä päin. Mieli mureni hieman, mutta päätin kuitenkin yrittää ajaa tie-osuuden loppuun asti, sillä saahan siitä hyvää kokemusta seuraavaa yritystä varten. Pääsin kuin pääsinkin tie-osuuden läpi ja testaamaan seuraavaa.

Kymmenes tie-osuus on siitä mukava, että siinä ei ole värikkäitä kuulia lainkaan. Pausetuksen avulla sain objektit väistettyä mukavasti. Peli yritti mukavasti trollata laittamalla reilun satsin violetteja vastustajia, mutta sain ne kaikki väistettyä :)

Tässä vaiheessa sormeni alkoivat olemaan jo todella puutuneet ja käsi muutenkin kipeytyi. Syynä tähän on erikoinen ote jota täytyi käyttää tämän pelin kanssa. Etusormeni on jatkuvasti start -napin päällä, keskisormeni B-napilla ja nimetön A-napilla. A:ta ja B:tä painan jatkuvasti pohjassa ja starttia näpyttelen tilanteen mukaan. Todella ikävä asento pidemmän päälle.

Kaiken tämä kärsimyksen jälkeen viimeinen tie-osuus siinsi suoraan edessäni. Koko pätkä on pelkkää mutkaa ja todella halpamaisesti sijoiteltuja värikkäitä kuulia. Vaikka minulla ei power-uppeja ollutkaan, ajattelin yrittää jos peli vaikka menisikin läpi. Toiveet eivät olleet kovin korkealla, sillä tässä ei saa tehdä kuin pari virhettä ja sitten ei aika riitä millään tarvittaviin kilometreihin.

Peli onneksi antoi ihan mukavasti helpompia vastustajia jotka pystyi ohittamaan helposti. Siniset vastustajat ovat välillä sellaisia, että ne yrittävät tosissaan kisata kanssasi ja eivät meinaa jäädä jälkeen millään. Tämä aiheuttaa vaaratilanteita erilaisten objektien kanssa, kun kummatkin yrittävät töniä toista johonkin esteeseen.

Huomasin suorituksen aikana, että tämän tie-osuuden värikkäät kuulat tulevat aina samassa kohdassa ja samassa linjassa. Tämä helpotti hieman vaikka pausea käytinkin. Violetit kuskit olivat totta kai mukana ja sainkin ne aika hyvin väistettyä. Tie-osuuden lopussa yksi violetti sai tönäistyä minut tynnyriin joka sai pasmat hieman sekaisin.

Menin vielä toisen kerran osumaan esteeseen, mutta onneksi aika riitti kilometrirajan ylitykseen! Jos olisin vielä kerran kaatunut, olisi saattanut suoritus epäonnistua. En edes halua kuvitella millaista tämä sekamelska olisi ollut ilman pausetusta. Itselle täysin mahdotonta.

Läpäisyn jälkeen adrenaliinipiikki kesti pari tuntia, niin kova rutistus tämä oli! Olen niin tyytyväinen, että tätä ei tarvitse pelata enää koskaan eikä kuunnella tuota samaa biisiä mikä soi koko pelin ajan.

Näin kaikki pelimoodit läpäisseenä tuo ensimmäinen Fighting Course olisi varmasti mennyt täydellä vauhdilla ja pausetuksella huomattavasti mukavammin kuin tuolla kolmosvaihteen taktiikalla. Mutta väliäkö tuolla, ei enää ikinä tätä hirvitystä tarvitse pelata.