Family Feud

Games Beaten: 406/709

Genre: Party

Goal: Win $20 000

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

Onnistuuko perheesi keräämään 200 pistettä arvaamalla suosituimmat vastaukset tv-peliohjelman varsinaisiin kyselykysymyksiin? Sinulla on kaksi tai useampi kierros aikaa voittaa pisteet tai "dollarit" joita ne edustavat.

Seuraavaksi lähdet testaamaan loppukierrosta ja yrität voittaa 5000 dollarin suuruisen palkinnon. Jos sinulla ja perheelläsi on tarpeeksi älyä ja tahdonvoimaa, tienestisi voivat kohota huimaan 20 000 dollariin!

Voitto kotiin, Nicke Lingnell! Kyseistä sarjaa tuli ahkerasti katsottua 2000-luvun taitteessa. Silloin ei käynyt mielessäkään, että sarja perustuu jenkeissä julkaistuun Family Feud -ohjelmaformaattiin. Kun tarkemmin alkaa miettimään, niin ei taida kovin montaa suomalaista ohjelmaformaattia olla edes olemassa :D

Pelin idea on melko simppeli. Kaksi joukkueperhettä kilpailee keskenään ja heidän pitää päätellä sadan eri ihmisen vastaukset erilaisiin kysymyksiin. Mitä useampi sadasta ihmisestä oli vastannut samalla tavalla, sitä enemmän joukkue sai pisteitä eli dollareita.

Ihan varma en ole tämän NES-pelin kohdalla, että onko tässäkin käyty ihmisiltä kyselemässä vastauksia kysymyksiin, sillä muutamat olivat sellaisia, että tuskin perus amerikkalaiset olisivat niihin juurikaan mitään keksineet :D Toisaalta taas monessa oli niin järjettömiä vastauksia, että hyvinkin mahdollista, että kansalaiset ovat niitä keksinyt.

Pelin tavoitteena on kilpailla tietokonevastustajia vastaan ja voittaa maksimipotti 20 000 dollaria. Oma joukkue ei missään vaiheessa peliä saa pudota pois tai muuten summa nollaantuu. Vastustajat vaihtuvat pelin edetessä, mutta sillä ei ole muuta kuin visuaalinen ero. Peliä aloittaessani ajattelin tämän olevan nopea ja helppo hupipeli, mutta tämän kanssa sai tuskailla ihan tosissaan ja useamman päivän ajan.

Kisan alkaessa, limaisen oloinen juontaja käy jostain ihmeen syystä suutelemassa molempien joukkueiden pelaajia. Tai ainakin sille kyseinen toiminta näyttää. Perheen tyttären jälkeen ukko mulkoilee kameraan erittäin härskin näköisesti.

Kun tästä kauheudesta päästään eteenpäin, astuu molempien joukkueiden edustajat vastakkain. Ensimmäisenä vuorossa on isät ja oman joukkueeni faija näytti hieman viinaan menevältä möhömahalta. Ruutuun ilmestyy kysymys ja kumpi nopeammin painaa vastauspainiketta, pääsee yrittämään löytää vastauksia kysymykseen. Tässä olisi voinut hieman enemmän olla aikaa, sillä jos kysymys oli vähänkään pidempi, ei kerinnyt lukemaan kuin puoleen väliin kun tietokone painoi jo vastauspainiketta.

Tämä onneksi helpottui samojen kysymysten toistuessa ja nappia pystyi painamaan jo muutaman sanan luettuaan. Koska näihin kysymyksiin on vastannut sata ihmistä, vastauksiakin on monia - maksimissaan 12 kappaletta. Riippuu ihan siitä, onko vastaajat olleet yhtä mieltä asiasta. Muutamassa kysymyksessä vastauksia oli minimaaliset kolme kappaletta ja näihin ei meinannut millään keksiä mitään.

Jos onnistuu löytämään jonkin oikean vastauksen, saa päättää yrittääkö oman joukkueen voimin löytää loput vastaukset vai siirtääkö kysymyksen vastustajalle. Jos vastausnapin painamisen jälkeen ei löytänytkään oikeaa vastausta, saa myös hitaampi joukkue yrittää vastata. Jos homma toistuu ja kumpikaan joukkueista ei toisellakaan kerralla saa mitään aikaiseksi, otetaan uusi kysymys.

Jos vastausvaihtoehtojen selvittämisen otti omalle joukkueelleen, täytyi ne kaikki löytää jotta sai kerrytettyä rahaa kassaan. Kolme kertaa sai vastata väärin ja tämän jälkeen vuoro siirtyy vastustajajoukkueelle. Vastustaja saa kerran yrittää löytää jonkin puuttuvista vastauksista ja jos vastaus meni väärin, sai itse pitää kassaan kerätyt rahat. Vastustajan vastatessa oikein luonnollisesti tilanne meni toisinpäin. Homma meni todella pahaksi tilanteissa, joissa vuoro siirtyi itselle varsinkin sellaisessa tapauksessa kun ei ole hajuakaan vastauksista ja on vain yksi puuttuva vastaus :D

Rahaa kassaan kertyy ihmisten vastausten mukaan. Jos moni ihminen sadasta on vastannut samalla tavalla, saa siitä enemmän massia. Jos vastaukset ovat jakautuneet esimerkiksi 12 kappaleeseen, summat jäivät aika pieniksi jos ei kaikkia vastauksia löytynyt. Jos joukkueet onnistuvat kaivamaan vain ne ei niin suositut vastaukset esiin, loppupotissa saattaa olla vain joitakin kymppejä :D Näinkin kävi monesti, ei vaan millään keksinyt sitä suosituinta vaihtoehtoa.

Kierroksia pelataan niin pitkään kun toisella joukkueella on 200 dollaria kasassa. Kun tämä maaginen raja ylittyy, pääsee loppukierrokselle eli "Fast Money Roundille". Loppukierroksessa kerätään lisää rahaa jotta päästään tuohon haluttuun 20 000 dollariin. Jos tietokonevastustaja sai 200 dollarin rajan rikki ensimmäisenä, peli alkoi tylysti alusta.

Ainakin kysymysten määrään on panostettu ja omalle kohdalle tuli about 140 erilaista kysymystä. Tarkempi luku voi olla 150 luokkaa, sillä läpäisyn lähentyessä samoja kysymyksiä alkoi tulemaan reilummalla kädellä.

Onneksi näissä NES-peleissä muistin määrä on rajallinen ja kysymyksiä ei tule vastaan tuhansia kappaleita, sillä muutoin tämä olisi ollut aivan älyttömän vaikea. Tälläkin kysymysmäärällä homma meni sadismin puolelle.

Aloin tekemään niin, että otin kysymykset ja vastaukset ylös. Yli 130 kysymystä kirjasin kaiken kaikkiaan ja muutama helpompi meni ulkomuistista. Kaikki vastaukset ovat aina samoja samassa kysymyksessä ja ne tulevat samassa järjestyksessä joten tälläinen menettely oli ihan mahdollinen. Vaikka kysymyksiä ottikin ylös, oli tämä silti aivan älyttömän vaikea peli.

Kerrasta poikki -meininki on erittäin julmaa ja tietokone kaivoi vastauksia hyvää tahtia. Suurimmaksi osaksi hankalan tästä teki ihmisten todella omituiset vastaukset. Selkeästi joku ei ole tiennyt mitä jokin asia tarkoittaa ja sanottu vain jotain. Totta kai tietokone osasi päätellä vastaukset, mutta minä en tähän kyennyt.

Hyvänä esimerkkinä kysymys mikä kuului, että "mitä teen kanssa syödään?". Yhtenä vastauksena oli "kana" :D Toinen mieleenpainuva oli, että joidenkin mielestä hyvä eläkkeellejäämisikä on 35 vuotta. No, olisihan se erittäin mukavaa jos noin nuorena voisi jäädä eläkkeelle!

Tässä on myös todella paljon lukuihin perustuvia kysymyksiä jotka meni suurimmaksi osaksi hyvin, mutta jotkin vastaukset menivät trollauksen puolelle. Yleensä näissä lukuihin perustuvissa kysymyksissä vastauksia on paljon ja niitä pystyi systemaattisesti käymään läpi numero tai tasaluku kerrallaan.

Välillä peli heitti hienon kierrepallon vasten kasvoja kun olikin tasalukujen seassa jotain ihan muuta tai numerojärjestyksestä hypätäänkin monta lukua eteenpäin. Yleensä tietokone hienosti hoiti nämäkin omaan taskuunsa vaikka oli enää yksi vastaus jäljellä.

Sanojen kirjoittaminen oli todella omituisesti toteutettu ja en ihan homman logiikkaan päässyt sisälle. Esimerkiksi yhdessä kysymyksessä veikkasin vastaukseksi "Hamburger" ja peli hetken miettimisen jälkeen korjasi kirjoittamani sanan muotoon "Sandwich".  

Ihan kiva, että tämä hyväksyttiin, mutta millähän ihmeen logiikalla "Ice Hockey" tai "Hook" ei kelvannut? Ne olisi pitänyt pelin mielestä kirjoittaa muotoon "Hockey" ja "Captain Hook". Hieman kiehahti näiden kanssa ja näitä löytyi enemmänkin. Kuitenkin pelissä on aikaraja ja miettimiseenkin täytyy käyttää aikaa joten hieman armoa olisi voinut antaa. Kuitenkin oikeassa visailussa nämä sanotaan ääneen joka on ihan eriasia.

Tämä on siinä mielessä hassu peli, että tämän pääsisi periaatteessa todella nopeasti läpi jos kävisi tuuri ja olisi tarpeeksi tietämystä. Loppukierroksella on sellainen hieno porkkana, että jos onnistuu saamaan 200 dollaria kasaan, muuttuu se summa huimaksi 5000 dollariksi!

Eli periaatteessa jos neljä kertaa pääsee loppukierrokselle, peli on siinä...melkoista toiveajattelua. Loppukierros toimii niin, että pelaajalla on 1.30 minuuttia aikaa vastata viiteen eri kysymykseen. Idea on sama kuin pääpelissä eli täytyy yrittää päätellä mitä sata ihmistä olisi veikannut. Erona se, että tässä täytyi löytää vain ne suosituimmat jotta sai tuon 200 dollaria täyteen.

Kun tämä 1.30min aika on ohi, saa vielä uudelleen vastata samoihin kysymyksiin jos vaikka löytäisi jonkin paremman vastauksen.

Aikaa vastailla kysymyksiin on aivan liian vähän. En muista miten paljon sitä oikeassa visailussa oli, mutta tässä on erona se, että ääneen sanomisen sijaan sinun täytyy lukea kysymys ja sen jälkeen näppäillä se. Kirjoittaminenkin on hieman kankeaa ja jos tuli väärä kirjain, täytyi erikseen siirtyä DEL -kohtaan jotta kirjaimen sai poistettua. Hieman fiksumpaa olisi ollut, että kirjaimen olisi voinut pyyhkiä yksinkertaisesti B-napilla.

Kysymykset ovat välillä todella pitkiä ja saattoi sisältää sanoja, mistä ei ollut mitään hajua :D Aika usein en saanut joistain vastauksista yhtään dollaria. Jotenkin tässä loppukierroksessa ihmiset olivat vastanneet tiiviimmin samaa asiaa tai sitten en vaan osannut päästä sisälle jenkkien mieliin. Yksi kysymys mistä en saanut yhtään dollaria vaikka se sama tuli monta kertaa vastaan oli "yleisin kotitulipalon syy?".

Vastasin vaikka mitä kuten kynttilä, uuni, takka...mutta ei, nolla dollaria joka kerta. Hankalaa oli saada rikki tuo maaginen 200 dollarin raja ja jos siinä ei onnistunut, sai pitää vain keräämänsä dollarit normipelistä sekä tästä loppukierroksesta. Tämä tarkoitti yleensä alle tuhatta dollaria joten melkoinen työsarka oli edessä...

Vaikka tässä sai vastata samoihin kysymyksiin kaksi kertaa, välillä oli suuria hankaluuksia keksiä edes ensimmäiseen mitään järkevää :D Muutamilla kerroilla toisella kierroksella sai mukavasti pisteitä kun esimerkiksi korjasi ensimmäisellä kierroksella tulleen kirjoitusvirheen tai testasi jotain toista vastausta.

Tämä loppukierros on siitä paha, että parhaita vastauksia ei näe mistään ellei niitä itse saa selvitettyä. Moniin kysymyksiin jäi veikkaukseksi pyöreä nolla vaikka kokeili ties mitä vastausvaihtoehtoja. Onneksi tässä loppukierroksessa alkoi samat vastaukset kiertämään nopeammin kuin itse pääpelissä, niin senkun vain heitti samat hyvät vastaukset ja sai aina samat hyvät dollarit.

Pienet hikikarpalot nousi ohimolleni kun tajusin, että tässähän on jäätävät määrät kysymyksiä ja homma voi kaatua todella pienen virheen takia. Loppukierrokset menivät penkin alle ja en niistä saanut montaa tonnia kasaan... 

Viimein samat kysymykset alkoivat kiertämään tehokkaammin ja loppukierroksessakin tuli vastaan paljon samoja kysymyksiä. Yhtäkkiä potissa olikin jo reilusti yli 10 000 dollaria! Peli eteni tasaisesti ja viimeinen loppukierros meni niin täydellisesti, että sain jokaiseen kysymykseen jotain oikeita vastauksia!

Huh mikä peli. Tähän olisi tuhlautunut viikkoja, ellei jopa kuukausia jos ei olisi ottanut kysymyksiä ja vastauksia ylös. Olisi kiva tietää, kuka tämän on oikeasti pelannut läpi käyttämättä mitään muistiinpanoja :D

Tykkäsin tästä joka tapauksessa vaikka pienet asiat sai ärsyyntymään.

Ultimate Air Combat

Games Beaten: 405/709

Genre: Simulation

Goal: Blow Up Don Gwano's Palatial Estate (Mission 37)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 8/10

Kenraali Luigi Don Gwano...nimi herättää kauhua heissä jotka ovat eksyneet hänen ilkeään valtakuntaansa. Nyt hän on keräämässä valtavaa armeijaa jotta saisi haltuunsa lähistöllä olevat öljykentät. Onnistuessaan tehtävässään, saa hänen valtakuntansa pöyristyttävät mittasuhteet.

Presidentti näkee tässä vain yhden ratkaisun...hän on näyttänyt vihreää valoa erittäin tarkoille ilmaiskuille. Tehtävien tarkoituksena on lamauttaa hyökkäävä armeija ennen kuin Don Gwanon naapureista tulee romurautaa.

Tässä kohtaa sinä tulet mukaan...olet kaikista taitavin testipilotti ja sinut on valittu hoitamaan nämä erittäin kriittiset tehtävät. Sinulla on käytössäsi ilmatukialus joka sisältää kolme pitkälle kehitettyä hävittäjää.

Apunasi on myös tohtori Newton jonka uusilla mullistavilla keksinnöillä tehtävästäsi tulee hieman siedettävämpi. Tuhoa Don Gwanon armeija ja vapauta maailma hänen vallastaan.

Viime hävittäjäpelistä ei ole kulunut kovin pitkään kun jo oli työn alla. Tämä johtui puhtaasti siitä, että tämä peli valittiin minulle, olisin muuten hieman pidempään pitänyt taukoa samantyylisestä pelistä :)

Siinä mielessä tämä eroaa Captain Skyhawkista, että tämä on laitettu simulaatio -genren alle vaikka kuitenkin kyseessä on yllättävän samantyyliset pelit.

Hauska, että Captain Skyhawkissa lennettiin ensiksi isometrisessä osiossa ja sitten hypättiin "simulaationäkymään" - tässä Air Combatissa homma on toisinpäin.

Pelin pituus aluksi hirvitti, tässä on 37 tehtävää kahlattavana ja olihan siinä tekemistä vaikka tehtävät eivät mitään järin pitkiä ollutkaan. Tehtävät on jaettu neljän nippuihin ja ne sai läpäistä haluamassaan järjestyksessä.

Kun kaikki neljä tehtävää on suoritettu onnistuneesti, avautuu uudet neljä tehtävää. Tehtävän suorittamiseen saa itse valita hävittäjän kolmesta eri vaihtoehdosta:

AV-8 Harrier: loistava hävittäjä joka on parhaimmalla suojakilvellä varustettu. Erikoisuutena tällä hävittäjällä on mahdollisuus laskeutua pystysuoraan helikopterin tavoin.

F-18 Hornet: nopein kolmesta hävittäjästä. Pienen kokonsa vuoksi tähän hävittäjään pystyy asentamaan erittäin moderneja aseita mitä muihin ei ole mahdollista asentaa.

F14 Tomcat: paras hävittäjä ilmahyökkäyksiä varten. Alunperin suunniteltu puolustamaan ilmatukialuksia, mutta muutettu kuolettavaksi tappokoneeksi.

Eniten käytin Tomcattia, sillä ainakin pelin alkupuolella muiden hävittäjien arsenaali ei oikein vakuuttanut ja niillä oli todella vaikea selvitä tehtävistä läpi. Hornettia taisin kerran kokeilla ja läpäisinkin sillä yhden tehtävän.

Harrier alkoi loistamaan pelin loppupuolella koska paremman varustuksen ja helikopterimaisen laskeutumistyylinsä vuoksi. 

Kun on haluamansa hävittäjän valinnut, pääsee sitä itse varustamaan. Pelin alkupuolella ei älyttömästi erilaisia vaihtoehtoja ole ja paras ratkaisun onkin antaa pelin varustaa hävittäjä puolestasi. 

Kun arsenaalia on kertynyt tohtori Newtonin toimesta, kannatti varustaa hävittäjä itse. Automaattisella varustamisella mukaan tuli todella turhia ohjuksia ynnä muita joilla ei tehnyt mitään. 

Kun hävittäjä on varustettu, alkaa itse pelaaminen. Näkymä on kuin suoraan Top Gunista kun sinistä taivasta vasten lennetään tuhoten muita hävittäjiä. Aluksi tämä on melkoista läpsyttelyä kun tuhottavana on vain muutama vastustajan hävittäjä, mutta loogisesti homma vaikeutui, mitä pidemmälle eteni pelissä.

Neljä tehtävää suoritettuaan, seuraavassa tehtävänipussa on yksi vastustajan hävittäjä enemmän kuin aikaisemmin. Pelin loppupuolella vastustajia on huimat yhdeksän kappaletta ja ne täytyy yhden energiapalkin turvin tuhota.

Alkupuolen tehtävissä sai olla tarkkana, sillä jo muutama vastustajan ohjus tuhosi hävittäjän käyttökelvottomaksi. Myöhemmissä tehtävissä tohtori Newton on paranantanut hävittäjien kestävyyttä ja muutamat osumat eivät tuntuneet enää missään.

Energian ja polttoaineen kulumista täytyi seurailla vihollisten tuhoamisen lomassa. Jos polttoaine loppui, ei ollut mitään tehtävissä, sillä tässä osiossa ei moista ihmeainetta saa lisää.

Alkupään hävittäjälentelyissä vastustajien tekoäly on huomattavasti huonommalla tasolla kuin loppupuolella. Ihan perus ohjuksilla osui mainiosti, mutta loppupuolella sai käydä jäätävä tuuri jotta moisella osui vastustajaan.

Lämpöhakeutuvat ohjukset ovat se juttu, mutta hienosti niiden maksimimäärä on kahdeksan kappaletta ja viimeisissä koitoksissa vastustajia on yhdeksän... 

Ohjusten lisäksi tässä voi ampua konekiväärillä mikä onkin ihan mainio laitos alkupuolen heikompiin ja hieman typerämmällä tekoälyllä varustettuihin vihollisiin, mutta onnea vaan jotta saisi loppupään vastustajiin edes osuman saati sitten pudottaa koko koneen alas. Kerran onnistuin tässä mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä, mutta silloin taisivat planeetat olla juuri oikeassa asennossa.

Tämä Top Gun -osio on hieman hassusti tehty, sillä joskus ohjukset eivät millään lähteneet vihollista kohti vaikka kuinka rämpytti nappia. Jotta ohjus lähti matkaan, täytyi vihollisen kohdalle saada kaksi tähtäintä samanaikaisesti.

Vaikka muutaman sekunnin ajan onnistui tähtäimiä pitämään kohteessa, ei ohjus jostain syystä irronnut. Ohjekirjassa on kyllä selitykset erilaisille tähtäimen symboleille, mutta ongelmaa oli juurikin tämän oikean symbolin kanssa, milloin ohjuksen olisi pitänyt irrota. Välillä ukko huutaa kovaan ääneen "Fire" ja mitään ei tapahdu vaikka työntäisi napin ohjaimesta läpi.

Välillä ohjus taas lähti matkaan, vaikka hädin tuskin sai ensimmäistäkään tähtäintä kohdilleen. Todella kummallista. Tämä aiheutti monia kettumaisia tilanteita kun ei saanut hoitaa asioita niin kuin halusi.

Homma alkoi menemään visaiseksi kun muutaman alkupään tehtävän jälkeen vastustajat alkoivat ampumaan ohjuksia kohti meikäläisen hävittäjää. Onneksi Chaff -savulla pääsi suurimmasta osasta eroon ilman sen kummempia ongelmia.

Täytyy antaa pelintekijöille pisteitä äänimerkeistä. "Incoming Missile" -huudahdus oli suuri apu kun ei aina kerinnyt ruudulta lukemaan ohjuksen lähestymistä tiukan taistelun tiimellyksessä. Harmillisesti välillä tämä jäi kuulematta kun NESin äänikanavat olivat täynnä muita ääniä, mutta tätä onneksi tapahtui aika harvoin.

Jos osumaa oli tullut tai ohjukset lopussa, siihen sai helpotusta vihollisilta tippuvista tavaroista. Ohjusten ja energian lisäksi viholliset saattoivat pudottaa pommeja mitä pystyi käyttämään kentän toisessa osiossa.

Näitä tavaroita oli todella hankala kerätä ja joskus vihollinen oli tuhoutunut niin korkealle, että kerääminen ei ollut edes mahdollista. Mahtavana lisänä keräiltävät hävisivät tietyn ajan kuluttua ruudulta. Todella typerää kun miettii miten hankala niitä on kerätä vaikka saisi aikaa reilusti.

Monesti olin liian lähellä kerättävää tavaraa ja oli todella hankalaa päästä hieman kauemmas jotta saisi hävittäjän parempaan kulmaan keräämistä varten. Yleensä tälläisen pidemmän kikkailun myötä tuiki tärkeä tavara kerkesi jo häviämään...

Kun kaikki hävittäjät on saanut tuhottua, alkaa tehtävän toinen osuus. Energioita ei tietenkään saanut täyteen koska kyseessä on sama tehtävä ja tämä sai välillä hieman tukalia tilanteita aikaiseksi. Tämä jälkimmäinen osio on kuin eri pelistä sillä kuvakulma ja graafinen tyyli erosi todella paljon.

Tässä grafiikoiltaan hieman sarjakuvamaisessa osiossa tehtävänä on tuhota jokin viholliselle tärkeä asia joka saattoi esimerkiksi olla useampi öljypumppu tai tärkeä rakennus. Kuitenkin lähes jokaisessa tälläisessä osiossa tuhottiin vain yhtä asiaa. Todennäköisesti siksi, että muuten olisi ollut hankala pysyä kärryillä mitä kaikkea pitää tuhota jotta tehtävä menee läpi.

Arsenaali näissä osioissa on erilainen kuin Top Gun -seteissä. Löytyi muutamia ohjuksia, mutta niitä ei pahemmin tullut käytettyä epäkäytännöllisyytensä vuoksi. Konekivääri ja pommit olivat ne tärkeimmät työkalut millä vihollisen kohteet sai hajalle. Myöhemmin peliin tuli mukaan "Guided Bomb", joka oli jopa hieman peliä rikkova tehokkuudeltaan.

Tämä pommi pysyi hävittäjän alapuolella ja seurasi jatkuvasti hävittäjän liikkeitä. Käytännössä pommin avulla ei tarvinnut kuin lentää jonkin kohteen yli ja pommi teki vahinkoa kohteeseen. Pommi katosi tietyn ajan jälkeen kun se oli tarpeeksi pitkään roikkunut mukana.

Hävittäjällä pystyi lentämään muutamaa eri nopeutta ja luonnollisesti hitaimmalla nopeudella Guided Bomb kerkesi tekemään suuren määrän vahinkoa. Jos vihollisen kohteita on ripoteltu sinne sun tänne, hyvä taktiikka oli lentää hieman kovemmalla nopeudella jotta osui useampaan kohteeseen kerralla.

Jos tähän jälkimmäiseen osioon onnistui pääsemään AV-8 Harrierilla, tehtävä muuttui ihan naurettavan helpoksi. Kun Harrierilla pystyy olemaan paikallaan helikopterin tavoin, Guided Bomb teki järjettömän määrän vahinkoa kerralla. Harmi kun en onnistunut pääsemään Top Gun -osiota läpi Harrierin avulla, olisi peli helpottunut huomattavasti. Katselin muutamaa läpäisyvideota ja TMR:n Nesmania -vetoa ja näissä he käyttivät paljon Harrieria hyväkseen. Tyypit ovat selvästi huomattavasti parempia hävittäjäpeleissä kuin minä :)

Näissä osiossa vihollisia on jos jonkinlaisia. Kaikista rasittavampia ovat kaikki ohjuksia ampuvat. Ohjuksia ei pääse karkuun kuin täydellä lentonopeudella ja välillä kun yritti tuhota jotain kohdetta, täytyi vain lähteä täysillä karkuun ennen kuin ohjus saavutti hävittäjän. Ohjukset tekivät vielä aika paljon vahinkoa.

Helikopterit ja vihollisen hävittäjät ampuivat ohjuksia ja nämä rakkineet seurasivat sinua niin pitkään ennen kuin ne sai tuhottua. Hävittäjät oli helpompi tuhota kun ne seurasivat tasaisella nopeudella, mutta helikopterit jäi useasti tuhoamatta, kun tähän hommaan olisi tarvinnut hidastaa vauhtia liikaa ja silloin olisi ollut täysin ohjusten armoilla. Onneksi hävittäjällä pystyi ampumaan myös taaksepäin, niin hävittäjien tuhoaminen kävi hieman helpommin.

Pelin RNG oli välillä todella armotonta ja hävittäjiä sekä helikoptereita ilmeistyi ruutuun sitä mukaa kun oli saanut aikaisemmat tuhottua. Välillä ei vaan kannattanut jäädä hävittäjiä tuhoamaan kun siinä hommassa sai enemmän turpaansa kuin väistelemällä niitä.

Silloin kun peli oli mukavalla tuulella, ei hävittäjät tai kopterit olleet juurikaan kimpussa. Sai rauhassa keskittyä olennaiseen. Ärsytti kun oli päässyt todella hyvillä energioilla Top Gun -osion läpi ja sitten kettumainen RNG pilasi kaiken.

Onneksi tässä osiossa riitti se, kun tuhosi kaikki tarvittavat kohteet. Välillä tehtävä meni niin tiukille, että juuri ja juuri sai tuhottua viimeisen kohteen kun energiamittarissa oli pikselin verran tavaraa jäljellä :D

Näissäkin osioissa sai polttoainetta, pommeja ja energiaa lisää, mutta ei se mitenkään älyttömän yleistä ollut. Loppupään tehtävissä etenkin energia oli todella kortilla, sitä ei meinannut saada mistään. Täytyi vain pelata hyvin.

Monesti tärkeämpää oli kohteiden tuhoaminen kuin energian metsästäminen. Jos sitä sattui tulemaan vastaan, niin se oli erittäin positiivinen juttu!

Tässä pelissä on ihan liikaa tehtäviä, puolet olisi riittänyt ihan hyvin. Peli alkoi pahasti toistamaan itseään kun molemmissa osioissa on aina sama päämäärä - tuhottavien määrä vain kasvoi hieman.

Vaikeusaste on todella kummallinen, sillä jumitin yhdessä pelin puolessa välissä tulleessa tehtävässä aika pitkän tovin, kun taas myöhemmät tehtävät meni läpi yhdellä yrityksellä. 

Viimeiset neljä tehtävää meni reilun tuurin sävyttämänä koska Top Gun -osiossa on liikaa hävittäjiä F14 Tomcatin arsenaaliin nähden, niin jonkin vihollisen täytyi pudottaa lisää ohjuksia ja kyseinen tavara oli vielä saatava kerättyä :D Resetti lauloi todella hätäisesti jos tehtävän alussa epäonnistui keräämään ohjuksia. Ihan liian aikaa kuluttavaa tuuripeliä yrittää tuhota konekiväärillä näitä loppupään nopeita hävittäjiä. Polttoainekin kului liian vähiin jos liian pitkään lenteli ns. turhaan.

Olin hieman lirissä viimeisen tehtävän jälkimmäisen osion kanssa, sillä Don Gwanon kartano toimitti "viimeisen pomon" virkaa ja se ei ollutkaan ihan siitä heikoimmasta päästä. Minulla oli käytössään kahdeksan Guided Bombia ja ne eivät riittäneet mörskän tuhoamiseen vaikka kuinka hiljaa lensi rakennuksen yli. Energiat alkoivat olemaan todella vähissä ja ei konekiväärillä kerinnyt kovin monta kertaa ampumaan.

Täytyi vaihtaa taktiikkaa ja opetella selvittämään Top Gun -osio AV-8 Harrierin avulla. Harrierin asevalikoimassa olikin kivasti parempia ohjuksia ja homma alkoi sujumaan todella hyvin. Ainut vaan, että useasti tuhosin itse oman hävittäjäni lentämällä liian matalalla kun Tomcatilla ei tarvinnut niin tarkkaan huomioda mitään sen nopeuden vuoksi. Kun hälytysääni alkoi kilkattamaan, sai hävittäjän nopeammin vedettyä takaisin ylös.

Kun sitten viimein pääsin viimeiseen osioon Harrierin siivittämänä, yritin aluksi tuhota kartanon ympäriltä tykistöä, mutta tämä koitui kohtalokseni. Uudella yrityksellä menin suoraan Don Gwanon kartanon päälle ja annoin palaa välittämättä mitään vihollisen tulituksesta. Neljä paikallaan olevaa Guiged Bombia riitti ja kartano tuhoutui leikiten.

Tämä oli aluksi ihan mukiinmenevä peli, mutta alkoi puuduttamaan todenteolla puolenvälin jälkeen kun homma on yhtä ja samaa. Aivan liian monta samanlaista tehtävää täytyy suorittaa.

Salasana pelasti paljon ja se oli sopivan lyhyt. Pääsi nopealla sykkeellä yrittämään tehtävää uudelleen. Aika monesti lausahdus "Incoming Missile" muuttui "Incoming Resetiksi" :D

Jos on tälläisten hävittäjä-simulaattoripelien fani, niin todennäköisesti tästä tykkää, muuten en voi kyllä suositella.

Indiana Jones and the Last Crusade (Taito)

Games Beaten: 404/709

Genre: Action

Goal: Choose the Right Holy Grail (Stage 6)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Sinä pääset ottamaan tohtori Indiana Jonesin roolin itsellesi. Tavoitteenasi on löytää myyttinen Graalin malja. Monet seikkailut ja pulmat odottavat sinua ennen kuin saavutat päämääräsi.

Jokaisen selvitetyn seikkailun jälkeen näet pienen "elokuvan" joten ole tarkkana, sillä näistä elokuvista selviää erittäin tärkeää tietoa jotta voitat pelin.

 

Jälleen yksi uusi pelisarja korkattu. Tämä NESin Indiana Jones -sarja on todella erikoinen, sillä kahden eri pelifirman täytyi väsätä samasta elokuvasta peli :D Näitä ei tehty edes samaan aikaan vaan tämä pelaamani ilmestyi vuonna 1991 ja jälkimmäinen 1993. Ensimmäinen elokuva ei rakkautta saanut ja siitä ei NESille ole lainkaan peliä.

Yleensä pelaan sarjat järjestyksessä, mutta tälläisiä pieniä poikkeuksia täytyy välillä tehdä. Päädyin aloittamaan tästä vanhemmasta Last Crusadesta, koska Temple of Doom olisi ollut liian kamala peli aloittaa pelisarja. Temple of Doom on yksi NESin huonoimmista peleistä, ellei jopa huonoin.

Tämä Taiton väsäämä Last Crusade todella erikoinen tapaus. Peliin voi tuhrautua tunteja tai sen pääsee vartissa läpi. Tuurilla on suuri rooli tämän asian kanssa.

Peli on vielä rakennettu niin, että jos pelaa hyvin, ei yhtä kenttää tarvitse edes pelata lainkaan. Tämä ratkaisu on niin kummallinen, että tajusin asian vasta hyvin loppupuolella läpäisyäni. Luulin, että pelissäni on jotain vikaa kun se skippasi yhden kentän.

Mietin myös sellaista ratkaisua, että peli sisältää jonkin paristomuistin joka muistaa tämän "bonuskentän" läpäisyn. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo pohdintani oli hieman kaukaa haettu, mutta ei näistä vanhoista peleistä aina tiedä.

Pelissä ei varsinaisesti ole mitään ensimmäistä kenttää, vaan tässä voi itse valita kahden tai kolmen vaihtoehdon väliltä mihin haluaa mennä. Viimeiseen kenttäänkin pystyy menemään todella aikaisessa vaiheessa peliä, mutta loppukuvat jää haaveeksi jos tätä menee testaamaan.

Kaikki kentät täytyy pelata (pois lukien tämä yksi, mihin ei joudu jos pelaa hyvin). Kenttien vaikeusaste riippuu siitä, milloin sitä menee yrittämään. Todella mielenkiintoinen lähestymistapa, sai itse katsoa parhaimman ja itselle sopivimman kenttäjärjestyksen. 

Kentissä on paljon vaihtelevuutta ja itse valitsin seuraavanlaisen järjestyksen:

Coronado

Indiana lähtee pitkään metsästämänsä ristin perään joka löytyykin Portugalista, Coronado -nimisestä laivasta. Kenttä on todella yksinkertainen - tapa 15 pahista jonka jälkeen pomovastus ilmestyy laivan hytistä. Pomo pitää hallussaan tätä kauan janottua ristiä.

Käytettävissä olevat lisärit vaihtelevat kenttäkohtaisesti ja tässä laivakentässä niitä löytyy viisi kappaletta. Nyrkkien, potkujen ja hyppypotkun lisäksi Indy osaa käyttää ruoskaansa vihollisten tuhoamiseen. Ruoska jäi itsellä testiasteelle, sillä yhden ainoan kerran onnistuin aktivoimaan sen.

Selectiä painamalla ruoskan saa käyttöönsä, mutta minä luulin, että keräsin sen jostain laivan uumenista. Samapa tuo, potkuilla sai viholliset oikein hyvin tapettua. Tämä kenttä täytyi pelata ensimmäisenä alta pois, sillä jos näin ei tehnyt, vastassa onkin 15:sta pitkäkyntisen sijaan 30:tä kappaletta! Ukot on myös hankalampi mukiloida ja ne käyttävät hanakammin voimakkaita potkuja jotka tappoivat kolmesta iskusta.

Totesin suoraan, että aivan mahdoton saada viiden lisärin turvin 30:tä ukkoa mukiloitua joten tämä kenttä oli aina ensimmäisenä vuorossa.

Brunwald Castle

Nyt lähdetäänkin pelastamaan Indyn iskää linnan sokkeloisilta käytäviltä. Tässä jälleen loistava esimerkki kentästä, mikä täytyi hoitaa nopeasti alta pois. Kentän pystyy valitsemaan vasta kun on mennyt yhden läpi joten tämä on aikaisin vaihe milloin kenttään edes pääsee.

Linna on todella sokkeloinen ja täynnä kaikenlaisia salareittejä. Tässä helpoimmassa versiossa reitti isän luokse on simppeli kun kaikki ovet avautuvat ja ei tarvitse mitään erikoisempia salareittejä etsiä. Ainoastaan isän tyrmä on ovelasti piilotettu takassa sijaitsevan salareitin taakse mikä avautuu kun istahtaa penkille. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin löytämään tämän omin avuin ja sain Indyn istumaan tuolille, sillä pelin kontrollit ovat välillä kankean puoleiset eikä Indy aina tottele komentoja.

Katsoin läpäisyni jälkeen miten hankalin reitti olisi mennyt ja siinä olisi tarvinnut kulkea pitkä matka ja availla monia salareittejä jotta pääsee isän luokse. Natseja ilmestyy randomisti tielle ja niiden tappaminen on tuuripeliä menettääkö itse energiaa vai ei. Viholliset toimivat samalla tavalla kuin laivakentässä ja ne saattoivat tappaa kolmesta osumasta. Tässä kentässä lisäreitäkin on vain kolme kappaletta joten hankalimman reitin selvittäminen natsien huohottaessa niskaan ei ollut se mukavimmalta kuulostava vaihtoehto.

The Catacombs of Venice

Italiassa täytyy käydä katsomassa miltä se Holy Grail näyttääkään. Harmillisesti kuva on mennyt epäjärjestykseen ja se täytyy korjata mallikappaleen piirtämistä varten. Kiirettä pitää, sillä paikka on tulessa. Tulen etenemistä seurataan ruudun alareunasta ja mitä myöhemmässä vaiheessa kentän valitsee, sitä nopeammin paikka palaa.

Pelityyli vaihtuu radikaalisti ja nyt päästääkin selvittämään slide puzzlea eli suomeksi dia palapeliä. Itse rakastan näitä ja saan ne suhteellisen nopeastikin ratkaistua. Armoton aikaraja kuitenkin heitti sen verran kapuloita rattaisiin, että en tätä saanut kertaakaan ratkaistua tässä vaiheessa peliä. Muutaman kerran testailin niin, että heti pelin alussa valitsin tämän kentän ja se menikin täydellisesti läpi kun aikaa oli huomattavasti enemmän käytettävissä.  

Dia palapelin selvittämisellä ei ollut onneksi suurempaa merkitystä, kunhan vain suurin piirtein onnistui saamaan Graalin maljan järjestykseen. 

Aikarajan lisäksi se, miten sekaisin palat ovat, riippuu milloin kentän valitsi. Kun laiva ja linna olivat todella nihkeitä pelata pelin myöhemmässä vaiheessa, eipä tällä kentällä muuta paikkaa ollut. Jouduin tyytymään erittäin sekaisin olevaan dia palapeliin lyhyellä aikarajalla varustettuna.

Kun mielestään on saanut tarpeeksi hyvin palat kohdilleen, katakombeista poistutaan painamalla selectiä. Jos antaa vain ajan kulua loppuun, ei Indy saa minkäänlaista referenssikuvaa maljasta ja tässä vaiheessa on sama painaa resettiä. Mitä paremmin palat on saanut järjestykseen, sitä tarkempi kuva Indyllä on hallussaan pelin loppuhuipennusta varten.

The Desert of Iskenderun

Marcus on joutunut natsien vangiksi ja ukko täytyy pelastaa. Kenttä sijoittuu tankin päälle joka on matkalla jyrkänteen reunalta alas. Tankista hyppii natseja yksi kerrallaan kuin pelleautosta konsanaan ja kokonaisuudessaan ukkoja täytyy mukiloida kymmenen kappaletta.

Lisäreitä tässä kentässä on kuusi kappaletta, mutta ne kuluvat yllättävän nopeasti jos homma menee sekoiluksi. Elämän menettää aina kun tipahtaa tankista pois ja tämä on tehty vähän turhan helpoksi. Muutama osuma vihollisen nyrkistä tai potkusta riitti, että tippui maahan. 

Aluksi oli todella suuria vaikeuksia päästä tätä kenttää läpi, mutta sitten keksin hyvän hyppypotku-taktiikan. Hyppypotku on jämäkkä hyökkäys ja sen voimasta natsit tippuivat yhdestä osumasta maahan. Hyppypotkun ajoittaminen vaati hieman treenausta, sillä se täytyi tehdä juoksun aikana. Juoksemaan Indyn saa, kun painaa D-padista kaksi kertaa samaan suuntaan.

Kun hyppypotkun sai masteroitua, ei kentässä ollut enää mitään hankalaa. Joskus jokin natsi onnistui väistämään hyppypotkun ja tämä johti yhteensä turpasaunaan, mutta muutaman lisärin menetys ei haitannut mitään.

Huvittavaa, että Marcustakin voi pistää pataan kun hän hyppää tankin sisältä ulos. Aluksi luulin, että tämä sinisiin pukeutunut Marcus on jokin natsipäällikkö ja se pitää hakata. Marcuksen mukiloinnista ei ole mitään seuraamuksia ja sitä tulikin aina yritettyä pienen huvin toivossa. Ensimmäisellä kerralla kun sain ukon mukiloitua, putosin itsekin alas tankista ja siinä me sitten Marcuksen kanssa molemmat makoiltiin maassa ja kenttä päättyi. Olin todella hämmentynyt, että mitä ihmettä oikein tapahtui.

Koodaamisen laiskuutta kun riitti, että kunhan Marcuksen sprite koskettaa ruudun vasenta reunaa, kenttä päättyy - oli ukko sitten missä asennossa hyvänsä.

The Road to Berlin

Jos isän tai Marcuksen pelastaminen menee mönkään, ilmestyy tälläinen erikoiskenttä pelattavaksi. Natsit onnistuivat saamaan päiväkirjan haltuunsa ja se täytyy saada takaisin. Kenttä on ylhäältäpäin kuvattu moottoripyöräajelu.

Ehdottomasti pelin hankalin kenttä ja tämän opetteluun meni todella pitkään. Täytyy väistellä moottoripyörillä jahtaavia natseja, hyppiä monenlaisten esteiden yli ja selviytyä erilaisten tykkien tulituksesta.

Kentän tyylistä tuli Bump 'n' Jump vahvasti mieleen. Yhtä hankalaa tuurikauppaa jota ei voi mitenkään päästä läpi ensimmäisellä yrityksellä ellei käynyt satumainen tuuri.

Ajelu sisälsi paljon hyppykohtia ja kahden reitin valintoja jotka täytyi vain tietää. Jos väärän reitin valitsi, henki lähti. Tätä kenttää saa yrittää kolmen lisärin verran, mutta muista kentistä poiketen niiden loppumisen jälkeen ei joudukaan pelin alkuun vaan homma jatkuu kentän alusta.

Jostain kumman syystä pelintekijät antoivat loputtomat yritykset tähän kenttään. Hyvä sinänsä, sillä olisi mennyt mahdottomaksi kyseisen kentän läpäisy jos olisi tarvinnut aina kaikki muu pelata ensin. Toki vielä parempi olisi ollut tieto siitä, että tätä kikkaretta ei ole pakko edes pelata.

Onneksi jouduin tähän kenttään vain kerran ja muilla pelikerroilla onnistuin läpäisemään aikaisemmat kentät ensimmäisellä yrityksellä tai painoin resettiä jos tilanne alkoi näyttää huonolta.

The Lost Temple

Viimeinen koitos erottaa sinut ja Graalin maljan! Voi pojat, että tämä oli hankala kenttä. Kun tähän kenttään astuu isän päiväkirja mukanaan, heti alussa näkee kartan joka sisältää symbolin ja muutamia turvallisia reittejä. Karttaa ei voi katsoa kuin muutaman sekunnin ajan ja sitä ei saa näkyviin enää uudelleen joten parempi pistää kaikki mieleen. Karttoja on monia erilaisia ja ne vaihtuvat aina kun pelin aloittaa alusta. 

Kenttä sisältää kivilaattoja joissa on kirjaimia. Väärälle kivilaatalle hypätessään putoaa kuolemaansa. Yritin seurata kartassa olevaa reittiä ja ihmettelin miksi putosin kuolemaani vaikka selkeästi menin oikeaa reittiä pitkin. Joskus älyttömän tuurin avulla selvisin pidemmälle, mutta oli vain ajan kysymys kun hyppäsin taas altani hajoavan laatan päälle.

Onneksi ohjekirjassa on vinkki tähän hommaan! Ainoastaan niille laatoille on turvallista astua, jotka sisältävät kirjaimia Jumalan muinaisesta kutsumanimestä. Tämä kutsumanimi on JEHOVAH ja nimeä piti tavata kirjainjärjestyksessä. Kun kartta sisälsi useamman reitin, osa niistä on feikkejä. Jos näytti sille, että ei saa tavattua Jehovahia, täytyi kääntyä ympäri ja yrittää jotain toista reittiä.

Takaisinpäin liikkuminen oli todella hankalaa, sillä joka puollella on kirjaimia eikä mitenkään muistanut mistä kohdasta oli kulkenut. Kirsikkana kakunpäällä Indyn kädessä pitämä soihtu sammuu jos tarpeeksi hidastelee. Kovin montaa kertaa ei väärää reittä voinut kulkea tai muuten seisoi täydessä pimeydessä.

Tämän kivilaattakohdan ratkaiseminen vei se luokattoman paljon aikaa. Ihmettelin jatkuvasti, että mitä tein väärin. Jotta tämä menisi vielä enemmän omituiseksi, isän päiväkirjassa olevat karttareitit on merkattu X -symboleilla. Jos tähän kenttään menee ilman päiväkirjaa, näkyy reitit kirjaimin varustettuna joista on helppo katsoa millä reitillä pääsee loppuun asti.

Menin läpällä tähän kenttään hyvin alussa peliä ja olin todella ihmeissäni kun kartta olikin selkeämpi kuin päiväkirjan kanssa. Ainut vaan, että peliä ei voi läpäistä näin kun tarvitsee aikaisemmat kentät selvittää. Olisikohan tässä tarkoitus, että pitää raapustaa paperille kirjaimilla varustettu reitti ja sitten päiväkirjan avulla mennä se läpi. Ongelmana tässä on vaan se, että kartta näkyy vain sen muutaman sekunnin ajan. Todella omituista.

Tämä olisi ollut ihan hullun vaikea selvittää niin, että olisi kerran katsonut karttaa muutaman sekunnin ajan ja sitten yrittänyt muistella jotain reittiä. Otin sitten mokomasta kartasta kuvan jolloin tähän sai hieman helpotusta. Erittäin kuumottavaa ja epävarmaa eteneminen silti oli.

Tästä päiväkirjassa olevasta kartasta täytyi reitin lisäksi muistaa symboli jota tarvitsi kivilaatta -osion lopussa. Nämä symbolit vaihtuivat kartan kanssa aina kun aloittanut uuden pelin. Vain tämän oikean symbolin kohdalta pääsee näkymätöntä siltaa pitkin huoneeseen, missä Graalin malja sijaitsee.

On viimeisen koitoksen aika, oikea Graalin malja täytyisi paikantaa väärien joukosta. Aluksi katsoin, että hommahan on naurettavan helppoa, ei ole kuin kuusi maljaa mistä valita oikea. Eihän se ihan niin mennyt, sillä kun ruudun oikeaan reunaan asetti kursorin, ruutu rullasi ja uusia maljoja ilmestyi ruutuun.

Ruutu vain rullasi rullaamistaan ja kaiken kaikkiaan Graalin maljoja on 18 kappaletta! Todella huikea määrä. Ilman Italiassa väsättyä referenssikuvaa homma olisi kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Maljat olivat todella samanlaisia ja jos hieman heikomman referenssikuvan kanssa oli oikeaa etsimässä, meni se ihan veikkauksen puolelle.

Tähän kaatui monet yritykset ja yhden väärän maljan valitseminen riitti Game Overiin. Onneksi tänne asti pääseminen on nopeaa kun tiesi missä järjestyksessä kentät kannatti mennä. Useamman yrityksen se otti, mutta viimein minulla oli tarpeeksi hyvä referenssikuva minkä avulla pystyin varmasti sanomaan mikä oikea Graalin malja on. Jos tämä mukailisi elokuvaa, olisi tämä osio ollut huomattavasti helpompi.

Todella loistavasti toteutettu, tässä sai oikeasti pitkään tarkastella jotta varmasti klikkaisi oikeaa maljaa. Erot ovat mitättömän pieniä.

Vaikka peli on kontrolleiltaan hieman kankea ja sisältää omituisia suunnitteluratkaisuja, pidin kuitenkin tästä. Graafisesti tämä on erittäin näyttävä. "Elokuvat", niin kuin ohjekirjassa mainitaan ovat todella laadukkaasti tehty ja hahmot näyttävät aivan oikeilta. Pelin idea on erittäin nerokas ja aikoinaan ollut uudelleenpelausarvoakin kun on yrittänyt selvittää kentät erijärjestyksessä.

Jos NESillä jotain Indiana Jones -peliä haluaa testata, tämä on se ainut ja oikea :)

Captain Skyhawk

Games Beaten: 403/709

Genre: Shooter

Goal: Destroy Alien Space Station (Stage 9)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Muukalaiset ovat vaivihkaa hyökänneet maahan ja heidän tavoitteenaan on tuhota koko planeetta. Muukalaiset ovat rakentaneet tukikohtiaan maan kaukaisempiin kolkkiin imeäkseen energiaa jolla ylläpitävät avaruusasemaansa.

Muutaman päivän kuluessa kaikki tarpeellinen energia on imetty ja tämän jälkeen muukalaiset laukaisevat jättimäisen laserin joka tuhoaa maapallon täysin.

Sinun täytyy hyökätä muukalaisia vastaan ja tuhota heidän tukikohtansa sekä avaruusasemansa ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta miten?

Maailman parhaat tiedemiehet ovat luoneet erikoishävittäjän vain sinua varten! Tämä F-14VTS on rakennettu kaikenlaisiin haasteisiin ja se on täynnä mitä uskomattomampia aseita.

Kukaan ei sanonut, että tehtävästä tulee helppo. Pidä hauskaa, kapteeni! On aika käristää muukalaisia!

Jälleen on aika hypätä Raren pelin pariin ja tällä kertaa luvassa on hävittäjälentelyä. Aikaisempaa kokemusta tästä pelistä ei ole laisinkaan jollei muutaman kymmenen sekunnin TMR:n streamin katsomista lasketa :D

Vaikka peli on täysin tuntematon, niin kaikki ihanat Raren elementit ovat mukana. Ihan kun olisi alkanut pelaamaan jotain tuttua peliä. Hävittäjän tuhoutumisäänikin on kuin suoraan Battletoadsista.

Raren peliksi tämä on astetta helpompi vaikkakin loppupuolella on hieman tiukkoja tilanteita, mutta vain mausteeksi.

Peli sisältää yhdeksän tehtävää ja kolme continuea. Mitään salasanahommaa pelistä ei löydy ja continuejen jälkeen homma alkaa ensimmäisestä kentästä. Todella perinteistä Rarea tämänkin asian suhteen.

Kentät on jaettu kolmeen osioon; isometriseen lentelyyn, "Top Gun" -tyyliseen taistelukohtaukseen ja avaruusaseman sisään laskeutumiseen. Rare tykkää tästä isometrisestä kuvakulmasta ja sellainen on näemmä täytynyt tunkea myös hävittäjäpeliin :D

Aluksi tämä tyyli näytti todella ankealle, mutta mitä useammin näitä osiota tuijotteli, näytti ne viimein ihan ok -kamalta. Isometrisiä osiota on kolmea erilaista; vihollisen tukikohdan tuhoaminen, tarvikkeiden jakaminen ja tiedemiehen pelastaminen.

Tukikohdan tuhoaminen ja tiedemiehen pelastaminen ovat hyvin samantyylisiä - lennetään osion loppuun vihollisia ampuen ja tuhotaan lopussa oleva tukikohta tai tiedemiestä puolustava tykistö. 

Tarvikkeiden jakamisessa osio päättyy automaattisesti kun on saanut onnistuneesti pudotettua tarvikkeet merkittyihin paikkoihin. Jos epäonnistuu tarvikkeiden pudottamisessa, osio looppaa ja saa yrittää uudelleen.

Aluksi vihollisten ammuksia oli todella hankala seurata sillä ne eivät näyttäneet edes siltä, että niitä pitäisi väistellä. Ne näyttivät enneminkin timanteilta joita täytyisi keräillä pisteiden toivossa. Muutamassa osiossa ne maastoutuivat todella hyvin taustan väriin ja täytyi todenteolla keskittyä jotta ne sai väistettyä. 

Vaikka ruudun alareunassa kaikenlaisia mittareita näkyikin, ei niistä tarvinnut välittää. Tärkeintä on nostaa heti osion alussa hävittäjä maksimikorkeudelle ja pitää se siinä, niin kaikki viholliset sai tuhottua tältä korkeudelta. Ainoastaan korkeampien vuorien yli ei voinut lentää vaan niitä täytyi väistellä jopa maksimikorkeudessa ollessa. Aijai, ohjekirjassa sanotaan, että hävittäjällä pystyy lentelemään vuorien huippujen yli - kamalaa harhaan johdattamista!

Oikeassa alalaidassa näkyy polttoainemittari, mutta ei se missään vaiheessa päässyt tyhjenemään. En edes aluksi huomannut koko mittaria ja ehkäpä se on laitettu sitä varten, jos tarvikkeiden jakamisessa menisi liian kauan aikaa. 

Muutamassa tälläisessä isometrisessä kentässä omaa hävittäjää jahtaa punainen hävittäjä joka tuhoamisen jälkeen spawnaa samantien takaisin ruutuun kiusaamaan. Aluksi kenttä rullaa jäätävällä nopeudella ja ei meinaa silmät pysyä mukana. Niin klassista Rarea :D

Onneksi kuoleman jälkeen meno hidastuu ja on huomattavasti helpompi nähdä mitä ruudulla tapahtuu. En yhtään kertaa onnistunut pääsemään näitä kenttiä kuolematta, mutta onneksi sillä ei ollut suurta merkitystä. Näiden hävittäjäkenttien lopusta löytyy vihollisten tukikohta ja tämä punainen paholainen ei lopeta jahtaamista edes taistelun ajaksi.

Kerran mokoma hävittäjän kutale ampui panoksensa minuun juuri ennen kuin olin saanut tukikohdan tuhottua. Taistelu täytyi aloittaa alusta :D

Kun isometrisen osion on suorittanut, seuraavana vuorossa on tämä "Top Gun" -tyylinen lentely. Kuvakulma ei ihan vastaa Top Gunia, sillä kyseessä ei ole lentäjän silmistä kuvattu simulaatio. Kuitenkin paljon samankaltaisuuksia löytyy.

Osio on todella yksinkertainen; väistele ohjuksia. Halutessaan voi muut hävittäjät tuhota, mutta se ei ole edes pakollista. Vihollishävittäjät eivät jää ruudulle pörräämään ja jos ne jättää tuhoamatta, lentävät ne pois ruudulta. Hävittäjiä pystyy olemaan ruudulla ainoastaan kaksi samaan aikaan ja vain toinen niistä saattaa ampua hakeutuvan ohjuksen.

Ohjuksia ei tarvitse ensimmäisissä osioissa pelätä, ainoastaan vastaantulevat hävittäjät vievät hengen kerrasta jos sellaisen eteen erehtyy jäämään. Nämä osiot olivat todella helppoja ja kun kerta yksi ohjus pystyi olemaan ruudulla kerrallaan, sen väistäminen oli helppoa. Paras paikka oli olla ruudun keskiosassa, sillä lähes poikkeuksetta takapuolelta tulevat hävittäjät ampuivat ohjuksen ruudun alareunasta.

Vaikka vihollisten tuhoaminen olikin vapaaehtoista, sitä kannatti tehdä seuraavaa kenttäosiota ajatellen.

Kentän viimeinen osio, avaruusaseman sisään laskeutuminen on todella kummallinen ja hieman turha osio. Avaruusasema pyörii ja sen keskellä olevaan aukkoon täytyy päästä sisään oikeassa asennossa. Hävittäjä laskeutuu automaattisesti kun painaa B-painiketta. Kuitenkaan laskeutuminen ei tapahdu tikkusuoraan vaan vastapäivään kiertäen.

Ajoitus pyörivän avaruusaseman kanssa täytyy kohdata tai muuten henki lähti. Onneksi homma ei ihan millintarkkaa ollut ja muutama aika heikko ajoituskin meni perille asti.

Avaruusaseman sisällä ollessaan pystyi ostamaan hävittäjään lisää asepäivityksiä. Löytyi jos jonkinlaista ohjusta ja pommia, mutta ehdottomasti tärkein on hävittäjän aseen tehon nostaminen. Kun tehoa nosti, hävittäjä ampui enemmän ja paljon nopeampaan tahtiin. Todella loistava päivitys, eipä tarvinnut enää rämpyttää sormeaan helläksi.

Kaikki muut ostettavat olikin sitten täysin turhia. En edes tiennyt, miten niitä käytettiin :D Vakiona löytyi yhdet ohjukset, mutta en osannut vaihtaa niitä muihin ostettaviin. Väliäkö tuolla, hävittäjän oma ase maksimiteholla oli niin hyvä, että muita ei edes tarvinnut.

Ostin kuitenkin kaikki aseet maksimiin koska miksipäs ei.

Jo heti ensimmäisen päivän pelisession aikana pääsin viimeiseen isometriseen osioon kahden lisärin turvin. Noutaja tuli kuitenkin ja ei auttanut kun jättää homma seuraavaan kertaan. Seuraavalla pelikerralla pelaaminen vain parani paranemistaan ja vihollisten ammusten väistely alkoi sujumaan paljon paremmin.

Typeriä virheitä sattui ja aivan liian usein lensin liian lähelle korkean vuoren huippua. Hektisen vihollisten ammusten väistelyn lomassa en tarpeeksi tarkasti saanut seurattua missä kohdassa ruutua hävittäjäni on. 

Myös "Top Gun" -osiossa lentelin hieman huolimattomasti ja vihollisten ohjukset pääsivät yllättämään. Jos saa ohjuksen peräänsä, ei sitä voi enää mitenkään väistää. Jotkin näistä Top Gun osiosta alkoivat aika inhottavasti joko suoraan ohjuksella tai vastaantulevalla vihollisen hävittäjällä. Nämä täytyi vain muistaa tai reagoida todella nopeasti jos mieli olla kuolematta heti alkuunsa.

Viimeinen isometrinen kenttä on huomattavasti pidempi kuin muut ja se vaatikin elämän poikineen jotta loppuun asti selvisi. Continuen käytön jälkeen käytettävissä on neljä lisäriä ja kuoleman jälkeen saa jatkaa lähes samasta kohdasta missä meni kuolemaan. 

Kentän meininki on todella hektistä ja skippasinkin suurimman osan vihollisilta niin, että lensin lähellä vuoren seinämää. Viholliset eivät spawnanneet tähän kohtaan ja ammukset menivät mukavasti ohi. Tätä ei voinut jatkuvasti harrastaa koska kentän muoto muuttuu, mutta aina kun oli mahdollista, tein niin :)

Isometrisen osion jälkeen vuorossa on vielä Tom Cruise -lentelyä, mutta tämä osio on yhtä helppo kuin aikaisemmatkin. Tämä viimeinen kahdeksas kenttä ei sisällä avaruusaseman sisään lentämistä ja viimeinen taistelu alkaa heti toisen osion päätyttyä.

Viimeinen taistelu vihollisen avaruusasemaa vastaan ei mikään järin hankala ollut. Pääsin tähän taisteluun hikisen yhden elämän turvin, mutta onneksi minulla oli vielä continue käytettävissäni! Kuoleman jälkeen neljän lisärin turvin avaruusasemalla ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Aluksi avaruusaseman ytimet täytyy tuhota jotta itse keskus aukeaa. Ytimet ampuvat kaksi ammusta kerrallaan ja niiden väistely on helppoa vaikka hävittäjän ohjaaminen olikin hieman omituista tässä pomotaistelussa.

Kun ytimet on tuhottu, silmä avautuu ja se onkin taistelun viimeinen vaihe. Silmä ampuu muutaman ammuksen joita väistellään samoin kuin aikaisempiakin ammuksia. Hetken tulituksen jälkeen vihollisten avaruusasema tuhoutuu, peli on läpi!

Tässä ei hirveästi loppukuvilla mässäilty mikä on tyypillistä Rarelle. Teksti, missä kerrotaan, että olet suorittanut tehtäväsi jonka jälkeen tyly Game Over -teksti ruutuun.

Tämähän on erittäin mainio peli! Sopiva vaikeusaste ja paljon erilaisia kenttiä. Hieman hämmennystä aiheutti kenttien erilaiset osiot, ihan kuin useampi tiimi olisi ollut tekemässä peliä eikä täyteen yhteisymmärrykseen oltu päästy :D

Musiikkiakin tämä olisi kaivannut itse peli-osuuksiin, nyt joutui kuuntelemaan erilaisia pörinöitä.

Ghoul School

Games Beaten: 402/709

Genre: Action

Goal: Defeat King Cornea (Room 129)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Yhtenä päivänä lukion viimeistä luokkaa käyvä Spike O'Hara käveli koulusta kotiin. Oli keskiviikko 29 päivä lokakuuta vuonna 1991. Tottumuksesta Spike oikaisi paikallisen hautausmaan läpi jotta olisi aikaisempaan kotona.

Kun hän saapui hautausmaalle, outo hehku osui hänen silmiinsä. Spike käveli lähemmäs valonlähdettä ja tarkempi kurkistaminen sai hänet äimistymään sillä haudan juurelta löytyi kallo. Spike kumartui kohti kalloa ja kaivoi sen paremmin esiin. Kallo oli aivan psykedeelisen hehkun peitossa. Heti tämän jälkeen aivan yllättäen myrsky puhkesi suoraan Spiken ylle.

Koulussa on seuraavana päivänä anatomian tunti ja Spike ajatteli, että harvinainen kallo olisi hyvä viedä sinne. Hän sulloi kallon reppuunsa ja lähti kotia kohti.

On halloweenin aatto ja Spike vei kun veikin kallon koululle ja näytti sitä opettajalleen tohtori Ernest Femurille. Tohtori innostui kallosta niin paljon, että hän pyysi saada pitää sen jatkotutkimuksia varten.

Spike suostui tähän vaikka kallo oli kasvanut kaksinkertaiseksi ja hehkui enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Spike luuli, että kallo nauraa hänelle kun tohtori asetti sitä jalustalle.

Ulkona myrskysi rajusti. Tämä omituinen episodi vaivasi Spikeä, mutta hän vain kohautti olkiaan ja poistui huoneesta tohtorin kanssa. Kallo jäi yksin huoneeseen ja se lähetti viestin kuolleiden valtakunnalle. Haamut aloittivat hyökkäyksen.

Spikellä oli isompia murheita kuten löytää daami huomisen halloween juhlan tanssiaisiin. Ainut kuka Spiken mieleen tuli on erittäin kaunis cheerleader ryhmän johtaja, Samantha Pompom. Spiken harmiksi häntä oli jo kuitenkin kysytty tansseihin.

Pahentaakseen asiaa, tansseihin kysynyt tyyppi on tuntematon mies nimeltään Frank. Spike on totaalisen allapäin ja häipyi vähin äänin koululta kotiinsa. Seuraavana yönä Spike näki todella synkkiä unia.

Hän uneksi haamuopettajista ja tytön pelastamisesta. Valtava salama iski jota seurasi huuto ja nopeita askelia. Varjot astuivat kouluun sisään. Spike oli täysin tiedoton asiasta ja nukkui makeasti omassa sängyssään.

Seuraavana aamuna Spike sai kuulla erittäin ikävät uutiset: Samantha on kidnapattu! Viimeksi hänet oltiin nähty koulun läheisyydessä kömpelösti liikkuvan isokokoisen tyypin kanssa. Samanthaa pidettiin koululla ja Spiken täytyisi pelastaa hänet.

Koko koulu on hehkun peitossa. Spike seurasi sivusta kun jalkapallopelaajia toisensa jälkeen meni sisään kouluun, mutta kukaan ei palannut sieltä.

Juttu lähti leviämään "kirotusta koulusta". Spike seurasi, kun kaupungin parhaat tuhoajat kaivoivat esiin järeät välineensä ja menivät kouluun sisälle. He ovat henkien hävitysryhmä. Hekään eivät koskaan palanneet koulusta järeitten välineittensä kanssa. "Jos hävitysryhmäkään ei palannut koululta, niin kuka sitten palaisi? Missä heidän hävitysvälineensä ovat?"

Enää Spike ei voinut istua paikallaan ja mietti, että onko Samanthan katoamisella ja koulun oudoilla tapahtumilla jotain yhteistä.

Spiken täytyi ottaa homma omiin käsiinsä ja hän astui kouluun sisälle. Kun hän astui ovesta sisään, ääni alkoi kantautumaan pitkin käytäviä. "Tule luokseni oppilaani, olen haamumestari. Tule luokseni ja näet mikä on minun - haa haa!"

Koulun isot pääovet paiskautuivat kiinni ja Spike oli lukittuna koulun sisälle. Yhtäkkiä selviytyminen lukiossa sai täysin uuden merkityksen.

Näin kun halloween on jälleen ajankohtainen, katselin pelilistaa olisiko siellä vielä jotain teemaan sopivaa peliä ja löytyihän sieltä! Ghoul School joka on tuttu ainoastaan Retkun "Halloween-Sipesial" -videosta. Eipä siitä saanut kuin pintaraapaisun pelistä.

Hauskana sattumuksena läpäisin pelin samana päivämääränä milloin oudot tapahtumat alkoivat ohjekirjan mukaan - ainoastaan 32 vuotta myöhemmin.

Iki-ihanan Imagineeringin väsäämä, ja se kyllä näkyi useammastakin näkövinkkelistä. Äänitehosteet, musiikit ja graafinen tyyli olivat taattua Imagineeringiä. Hieman huvitti, kun vihollisina vastaantulevat lepakot ovat täysin samoja spritejä mitä on käytetty Bart VS. Worldissa :D Eipä siinä, mitä sitä toimivaa muuttamaan! 

Peli on hieman sokkeloinen ja tämä aluksi aiheutti kuumotusta, mutta huoleni oli onneksi turha. Seikkailun olisi hyvin voinut selvittää ihan vain testailemalla eri reittejä, mutta tällä kertaa halusin piirtää kartan. 

Kartan piirtäminen helpotti todella paljon ja turhien, samojen reittien sahaaminen jäi pois. Nautin suuresti kartan piirtämisestä. Useimmiten en jaksa kyseiseen hommaan ryhtyä, varsinkin jos peli on joku todella pitkä RPG -seikkailu, mutta tälläisen yksinkertaisemman kanssa todella mukavaa hommaa :)

Punkkari Spikellä pyöritään ympäri haamujen ja muiden muukalaisten valloittamaa koulua etsien matkaa edistäviä aparaatteja. Huoneita onkin melkoinen läjä tutkittavana - 129 kappaletta! Suurin osa huoneista sisältää muutamia muukalaisia ja energiaa täyttäviä omenoita. Nämä ns. turhat huoneet sai helposti skipattua kun ne merkitsi tarkasti karttaan.

Seikkailun aikana vastaan tulee monia erilaisia otuksia joita ei niin vaan tuhota pelin alussa hallussa olevalla pesäpallomailalla. Osa vihollisista vaati jonkin tehokkaamman tai tietyn aseen jotta ne sai tuhottua. 

Spikellä onkin tarinan lopussa melkoinen, jokseenkin omituinen arsenaali erilaisia voimakeinoja gamma aseesta aina voileipiin. Ihan kaikkea ei tarvinnut löytää pelin läpäistäkseen, mutta nekin kannatti metsästää pelin etenemisen sujuvuuden kannalta.

Erilaisten hyökkäyskeinojen lisäksi koulun uumenista löytyy jousi- ja imukuppikengät. Kenkien avulla pystyy kulkemaan hieman hankalampien ja mahdottomien huoneiden poikki vahingoittumatta. En ole varma oliko kyseessä bugi vai ihan pelintekijöiden tarkoittama mekaniikka, mutta jos jousi- ja imukuppikenkiä käyttää peräkkäin, pystyy kävelemään katossa missä tahansa huoneessa.

Imukuppikengillä kävellään normaalistikin katossa, mutta kattoon noustaan esimerkiksi jonkin korkean laatikkopinon päältä. Kun nopeasti vaihtoi jousikengistä imukuppikenkiin, Spike nökötti katossa. Näin pääsi kulkemaan muutaman ärsyttävän vihollisen ohi ilman mitään vaaraa. Bugi tai ei, hauska löytö joka tapauksessa :)

Peli sisältää viisi lisäriä, mutta Game Overin jälkeen saa pitää kaikki keräämänsä tavarat joten ainut rangaistus kuolemisesta on se, että joutuu aloittamaan jälleen koulun sisäänkäynniltä.

Koulun tutkimisen lomassa vastaan tuli muutama pomon virkaa toimittava kuolleiden valtakunnan asukki. Näiden tyyppien tuhoamisesta palkittiin aina jollain uudella tavaralla tai reitillä. 

Pomot eivät järin hankalia olleet normaaleihin vihollisiin verrattuna, mutta niihin osuminen teki luokattoman paljon vahinkoa. Kannatti pysyä etäämmällä ja tulittaa sieltä!

Pomot eivät olleet ainoita mitkä tekivät jäätäviä määriä vahinkoa Spikeen. Muutama ihan perus vihollinenkin tappoi muutamasta osumasta jos ei ollut varovainen. Yhdellä pitkällä käytävällä vastaan tulee Frankensteinin hirviötä joita en onnistunut kertaakaan tappamaan. Näitä samoja vihollisia tulee hieman aikaisemminkin vastaan, mutta ne ovat huomattavasti helpompia päihittää.

Nopeasti päälle rynnivät Frankensteinin hirviöt vaativat monta osumaa ja itse kuolee kahdesta osumasta. Ei ollut kovin reilu meininki tässä. Ainoa keino, miten käytävän onnistuin selvittämään, oli kävellä katossa. Siitä sitten tippui näppärästi oven kohdalle ja nopeasti meni sisälle. 

Muuten vihollisten kanssa ei suurempia ongelmia ollut. Mitä nyt ärsyttävät Blinkyt nostattivat aika-ajoin verenpainetta, sillä nämä kaverit ovat liian matalalla jotta niihin pystyisi osumaan. Karkuunkaan oli turha juosta, sillä Blinkyt saivat aina Spiken kiinni. Eipä näistä muukalaisista paljoa energiaa menettänyt, mutta hieman rasittavia olivat huoneet mitkä sisälsivät Blinkyjä.

Ainut tapa tuhota Blinkyt oli käyttää Digestaray -asetta, mutta niihin oli todella hankala osua nopeutensa vuoksi. En edes jaksanut kovin montaa kertaa yrittää, parempi oli vain ottaa iskut vastaan ja siirtyä uuteen huoneeseen.

Peli rullasi oikein mukavasti kiitos kartan piirtelyn ja olinkin ennen pitkää sellaisessa tilanteessa, että minulta uupui vain pelin paras ase; Gamma Gun. Kartta näytti sellaiselle, että kaikki reitit on koluttu läpi. Mitä seuraavaksi?

Yksi reitti minulla oli vielä tutkimatta, mutta pääsy sinne tuntui mahdottomalle. Heti koulun sisäänkäynniltä vasemmalle kävellessä löytyi meduusanpää jota ei voinut tuhota ja se luonnollisesti tappoi yhdestä iskusta.

Useampaan kertaan yritin tappaa kyseistä muukalaista hallussa olevilla aseillani ja kokeilin myös sniikata rumiluksen ohi...tuloksetta. Hieman täytyi raapia päätä kun alkoi ideat loppumaan.

Pakko oli turvautua netin apuun ja ratkaisu oli taas sellainen, että eipä olisi tullut hetkeen mieleen. Katselin läpäisyni jälkeen TMR:n pelailua ja hän keksi ratkaisun tuurilla muutaman tunnin pyörimisen jälkeen :D

Koulurakennuksesta löytyy hissi jolla pystyy liikkumaan neljään kerrokseen kun on ensin tappanut hissinvartijana toimivan Spine Tinglerin. Hissi sisältää kuitenkin pienen jekun, nimittäin salaisen viidennen kerroksen!

Kun kerroksen osoitinta yrittää siirtää neljännen kerroksen ohi, alkaa hissi tärisemään. Minä luulin tärinän tarkoittavan sitä, että osoitinta ei saa siirrettyä enää pidemmälle. Kun tarpeeksi pitkään painoi nappia pohjassa ja antoi hissin täristä, osoitin siirtyi "tyhjän" päälle ja salainen kattokerros avautui.

En kovin paljoa tätä kryptistä ratkaisua fanittanut, mutta onneksi tässä ei sentään tämän enempää mitään vastaavaa ollut.

Hissisekoilun jälkeen pääsee liikkumaan sokkeloiseen ilmanvaihtokanavaan. Tähänkin peliin on täytynyt työntää mukaan tälläinen "etsi oikea ovi" -setti ja osa ovista vie suoraan kuilun pohjalle. Onneksi täältä sokkelosta sentään löytyi Gamma Gun ja kun asetta käytti meduusaan, pääsi oikoreitillä takaisin ilmanvaihtokanavaan. Game Over ei hirveästi etenemistä hidastanut.

Yhden kerran onnistuin löytämään oikean reitin pois ilmanvaihtokanavista, mutta Game Overin jälkeen huumori ei enää riittänyt ja katsoin ratkaisun netistä.

Ilmanvaihtokanavasta putkahdetaan pelin viimeiselle alueelle eli kellariin. Kellari edustaa hyvin samantyylistä sokkeloa kun muukin koulurakennus, mutta tässä vaiheessa en enää karttaa jaksanut piirtää.

Kuitenkin huomattavasti pienemmästä alueesta on kyse ja väärät reitit eivät olleet kovinkaan pitkiä. Toisella yrityksellä oikea reitti jo löytyikin!

Ennen viimeisen pomon, King Cornean ovea vastassa on Admiral Aorta välibossi. Tästä kaverista ei vastusta ollut vaikka siihen tehosikin ainoastaan palsamointineste, mitä roiskutettiin pienessä kaaressa.

Taistelu King Corneaa vastaan oli ohi nopeammin kuin ehti mitään tajuamaan, sillä Gamma Gun suorastaan teurasti muukalaisen. Samantha on vangittuna samaan huoneeseen ja hänen pienen vankilakopin katossa heilui jokin orgaaninen asia. Tajusin heti, että tästä asiasta on päästävä eroon ja käytin tilanteen hoitamiseen voileipää. 

Voileipä lensi mukavassa kaaressa suoraan orgaanisen asian päälle ja se tuhoutui yhdestä osumasta. Hurraa, Samantha on pelastettu!

Ei tämä hullumpi peli ollut vaikka hieman kaihersi tuo kryptinen hissikohta. Koulun rakenne oli juuri sopiva oman kartan piirtelyyn.

Jos jotain muuttaisin tästä, niin Spike voisi olla hieman kestävämpi normaaleja vihollisia vastaan. Nuo muutamat viholliset, mitkä tappoivat parista osumasta, olivat aika ikäviä. Pelin uumeniin on piilotettu kultainen omena joka puolittaa vihollisten tekemän vahingon, mutta silti nämä jotkut örvelöt tekivät aivan liikaa vahinkoa jos erehtyi koskemaan niihin.

Myös alussa oleva meduusanpää olisi voinut olla paremmin suunniteltu. Jokin äänitehoste olisi ollut poikaa kun sitä ampui väärällä aseella. Tietäsi hieman paremmin, että tekeekö mitään vahinkoa vai ei.

Joka tapauksessa, hyvä peli ja tätä oli mukava pelailla :)