Genre: Action
Goal: Choose the Right Holy Grail (Stage 6)
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 7/10
Sinä pääset ottamaan tohtori Indiana Jonesin roolin itsellesi. Tavoitteenasi on löytää myyttinen Graalin malja. Monet seikkailut ja pulmat odottavat sinua ennen kuin saavutat päämääräsi.
Jokaisen selvitetyn seikkailun jälkeen näet pienen "elokuvan" joten ole tarkkana, sillä näistä elokuvista selviää erittäin tärkeää tietoa jotta voitat pelin.
Jälleen yksi uusi pelisarja korkattu. Tämä NESin Indiana Jones -sarja on todella erikoinen, sillä kahden eri pelifirman täytyi väsätä samasta elokuvasta peli :D Näitä ei tehty edes samaan aikaan vaan tämä pelaamani ilmestyi vuonna 1991 ja jälkimmäinen 1993. Ensimmäinen elokuva ei rakkautta saanut ja siitä ei NESille ole lainkaan peliä.
Yleensä pelaan sarjat järjestyksessä, mutta tälläisiä pieniä poikkeuksia täytyy välillä tehdä. Päädyin aloittamaan tästä vanhemmasta Last Crusadesta, koska Temple of Doom olisi ollut liian kamala peli aloittaa pelisarja. Temple of Doom on yksi NESin huonoimmista peleistä, ellei jopa huonoin.
Tämä Taiton väsäämä Last Crusade todella erikoinen tapaus. Peliin voi tuhrautua tunteja tai sen pääsee vartissa läpi. Tuurilla on suuri rooli tämän asian kanssa.
Peli on vielä rakennettu niin, että jos pelaa hyvin, ei yhtä kenttää tarvitse edes pelata lainkaan. Tämä ratkaisu on niin kummallinen, että tajusin asian vasta hyvin loppupuolella läpäisyäni. Luulin, että pelissäni on jotain vikaa kun se skippasi yhden kentän.
Mietin myös sellaista ratkaisua, että peli sisältää jonkin paristomuistin joka muistaa tämän "bonuskentän" läpäisyn. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo pohdintani oli hieman kaukaa haettu, mutta ei näistä vanhoista peleistä aina tiedä.
Pelissä ei varsinaisesti ole mitään ensimmäistä kenttää, vaan tässä voi itse valita kahden tai kolmen vaihtoehdon väliltä mihin haluaa mennä. Viimeiseen kenttäänkin pystyy menemään todella aikaisessa vaiheessa peliä, mutta loppukuvat jää haaveeksi jos tätä menee testaamaan.
Kaikki kentät täytyy pelata (pois lukien tämä yksi, mihin ei joudu jos pelaa hyvin). Kenttien vaikeusaste riippuu siitä, milloin sitä menee yrittämään. Todella mielenkiintoinen lähestymistapa, sai itse katsoa parhaimman ja itselle sopivimman kenttäjärjestyksen.
Kentissä on paljon vaihtelevuutta ja itse valitsin seuraavanlaisen järjestyksen:
Coronado
Indiana lähtee pitkään metsästämänsä ristin perään joka löytyykin Portugalista, Coronado -nimisestä laivasta. Kenttä on todella yksinkertainen - tapa 15 pahista jonka jälkeen pomovastus ilmestyy laivan hytistä. Pomo pitää hallussaan tätä kauan janottua ristiä.
Käytettävissä olevat lisärit vaihtelevat kenttäkohtaisesti ja tässä laivakentässä niitä löytyy viisi kappaletta. Nyrkkien, potkujen ja hyppypotkun lisäksi Indy osaa käyttää ruoskaansa vihollisten tuhoamiseen. Ruoska jäi itsellä testiasteelle, sillä yhden ainoan kerran onnistuin aktivoimaan sen.
Selectiä painamalla ruoskan saa käyttöönsä, mutta minä luulin, että keräsin sen jostain laivan uumenista. Samapa tuo, potkuilla sai viholliset oikein hyvin tapettua. Tämä kenttä täytyi pelata ensimmäisenä alta pois, sillä jos näin ei tehnyt, vastassa onkin 15:sta pitkäkyntisen sijaan 30:tä kappaletta! Ukot on myös hankalampi mukiloida ja ne käyttävät hanakammin voimakkaita potkuja jotka tappoivat kolmesta iskusta.
Totesin suoraan, että aivan mahdoton saada viiden lisärin turvin 30:tä ukkoa mukiloitua joten tämä kenttä oli aina ensimmäisenä vuorossa.
Brunwald Castle
Nyt lähdetäänkin pelastamaan Indyn iskää linnan sokkeloisilta käytäviltä. Tässä jälleen loistava esimerkki kentästä, mikä täytyi hoitaa nopeasti alta pois. Kentän pystyy valitsemaan vasta kun on mennyt yhden läpi joten tämä on aikaisin vaihe milloin kenttään edes pääsee.
Linna on todella sokkeloinen ja täynnä kaikenlaisia salareittejä. Tässä helpoimmassa versiossa reitti isän luokse on simppeli kun kaikki ovet avautuvat ja ei tarvitse mitään erikoisempia salareittejä etsiä. Ainoastaan isän tyrmä on ovelasti piilotettu takassa sijaitsevan salareitin taakse mikä avautuu kun istahtaa penkille. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin löytämään tämän omin avuin ja sain Indyn istumaan tuolille, sillä pelin kontrollit ovat välillä kankean puoleiset eikä Indy aina tottele komentoja.
Katsoin läpäisyni jälkeen miten hankalin reitti olisi mennyt ja siinä olisi tarvinnut kulkea pitkä matka ja availla monia salareittejä jotta pääsee isän luokse. Natseja ilmestyy randomisti tielle ja niiden tappaminen on tuuripeliä menettääkö itse energiaa vai ei. Viholliset toimivat samalla tavalla kuin laivakentässä ja ne saattoivat tappaa kolmesta osumasta. Tässä kentässä lisäreitäkin on vain kolme kappaletta joten hankalimman reitin selvittäminen natsien huohottaessa niskaan ei ollut se mukavimmalta kuulostava vaihtoehto.
The Catacombs of Venice
Italiassa täytyy käydä katsomassa miltä se Holy Grail näyttääkään. Harmillisesti kuva on mennyt epäjärjestykseen ja se täytyy korjata mallikappaleen piirtämistä varten. Kiirettä pitää, sillä paikka on tulessa. Tulen etenemistä seurataan ruudun alareunasta ja mitä myöhemmässä vaiheessa kentän valitsee, sitä nopeammin paikka palaa.
Pelityyli vaihtuu radikaalisti ja nyt päästääkin selvittämään slide puzzlea eli suomeksi dia palapeliä. Itse rakastan näitä ja saan ne suhteellisen nopeastikin ratkaistua. Armoton aikaraja kuitenkin heitti sen verran kapuloita rattaisiin, että en tätä saanut kertaakaan ratkaistua tässä vaiheessa peliä. Muutaman kerran testailin niin, että heti pelin alussa valitsin tämän kentän ja se menikin täydellisesti läpi kun aikaa oli huomattavasti enemmän käytettävissä.
Dia palapelin selvittämisellä ei ollut onneksi suurempaa merkitystä, kunhan vain suurin piirtein onnistui saamaan Graalin maljan järjestykseen.
Aikarajan lisäksi se, miten sekaisin palat ovat, riippuu milloin kentän valitsi. Kun laiva ja linna olivat todella nihkeitä pelata pelin myöhemmässä vaiheessa, eipä tällä kentällä muuta paikkaa ollut. Jouduin tyytymään erittäin sekaisin olevaan dia palapeliin lyhyellä aikarajalla varustettuna.
Kun mielestään on saanut tarpeeksi hyvin palat kohdilleen, katakombeista poistutaan painamalla selectiä. Jos antaa vain ajan kulua loppuun, ei Indy saa minkäänlaista referenssikuvaa maljasta ja tässä vaiheessa on sama painaa resettiä. Mitä paremmin palat on saanut järjestykseen, sitä tarkempi kuva Indyllä on hallussaan pelin loppuhuipennusta varten.
The Desert of Iskenderun
Marcus on joutunut natsien vangiksi ja ukko täytyy pelastaa. Kenttä sijoittuu tankin päälle joka on matkalla jyrkänteen reunalta alas. Tankista hyppii natseja yksi kerrallaan kuin pelleautosta konsanaan ja kokonaisuudessaan ukkoja täytyy mukiloida kymmenen kappaletta.
Lisäreitä tässä kentässä on kuusi kappaletta, mutta ne kuluvat yllättävän nopeasti jos homma menee sekoiluksi. Elämän menettää aina kun tipahtaa tankista pois ja tämä on tehty vähän turhan helpoksi. Muutama osuma vihollisen nyrkistä tai potkusta riitti, että tippui maahan.
Aluksi oli todella suuria vaikeuksia päästä tätä kenttää läpi, mutta sitten keksin hyvän hyppypotku-taktiikan. Hyppypotku on jämäkkä hyökkäys ja sen voimasta natsit tippuivat yhdestä osumasta maahan. Hyppypotkun ajoittaminen vaati hieman treenausta, sillä se täytyi tehdä juoksun aikana. Juoksemaan Indyn saa, kun painaa D-padista kaksi kertaa samaan suuntaan.
Kun hyppypotkun sai masteroitua, ei kentässä ollut enää mitään hankalaa. Joskus jokin natsi onnistui väistämään hyppypotkun ja tämä johti yhteensä turpasaunaan, mutta muutaman lisärin menetys ei haitannut mitään.
Huvittavaa, että Marcustakin voi pistää pataan kun hän hyppää tankin sisältä ulos. Aluksi luulin, että tämä sinisiin pukeutunut Marcus on jokin natsipäällikkö ja se pitää hakata. Marcuksen mukiloinnista ei ole mitään seuraamuksia ja sitä tulikin aina yritettyä pienen huvin toivossa. Ensimmäisellä kerralla kun sain ukon mukiloitua, putosin itsekin alas tankista ja siinä me sitten Marcuksen kanssa molemmat makoiltiin maassa ja kenttä päättyi. Olin todella hämmentynyt, että mitä ihmettä oikein tapahtui.
Koodaamisen laiskuutta kun riitti, että kunhan Marcuksen sprite koskettaa ruudun vasenta reunaa, kenttä päättyy - oli ukko sitten missä asennossa hyvänsä.
The Road to Berlin
Jos isän tai Marcuksen pelastaminen menee mönkään, ilmestyy tälläinen erikoiskenttä pelattavaksi. Natsit onnistuivat saamaan päiväkirjan haltuunsa ja se täytyy saada takaisin. Kenttä on ylhäältäpäin kuvattu moottoripyöräajelu.
Ehdottomasti pelin hankalin kenttä ja tämän opetteluun meni todella pitkään. Täytyy väistellä moottoripyörillä jahtaavia natseja, hyppiä monenlaisten esteiden yli ja selviytyä erilaisten tykkien tulituksesta.
Kentän tyylistä tuli Bump 'n' Jump vahvasti mieleen. Yhtä hankalaa tuurikauppaa jota ei voi mitenkään päästä läpi ensimmäisellä yrityksellä ellei käynyt satumainen tuuri.
Ajelu sisälsi paljon hyppykohtia ja kahden reitin valintoja jotka täytyi vain tietää. Jos väärän reitin valitsi, henki lähti. Tätä kenttää saa yrittää kolmen lisärin verran, mutta muista kentistä poiketen niiden loppumisen jälkeen ei joudukaan pelin alkuun vaan homma jatkuu kentän alusta.
Jostain kumman syystä pelintekijät antoivat loputtomat yritykset tähän kenttään. Hyvä sinänsä, sillä olisi mennyt mahdottomaksi kyseisen kentän läpäisy jos olisi tarvinnut aina kaikki muu pelata ensin. Toki vielä parempi olisi ollut tieto siitä, että tätä kikkaretta ei ole pakko edes pelata.
Onneksi jouduin tähän kenttään vain kerran ja muilla pelikerroilla onnistuin läpäisemään aikaisemmat kentät ensimmäisellä yrityksellä tai painoin resettiä jos tilanne alkoi näyttää huonolta.
The Lost Temple
Viimeinen koitos erottaa sinut ja Graalin maljan! Voi pojat, että tämä oli hankala kenttä. Kun tähän kenttään astuu isän päiväkirja mukanaan, heti alussa näkee kartan joka sisältää symbolin ja muutamia turvallisia reittejä. Karttaa ei voi katsoa kuin muutaman sekunnin ajan ja sitä ei saa näkyviin enää uudelleen joten parempi pistää kaikki mieleen. Karttoja on monia erilaisia ja ne vaihtuvat aina kun pelin aloittaa alusta.
Kenttä sisältää kivilaattoja joissa on kirjaimia. Väärälle kivilaatalle hypätessään putoaa kuolemaansa. Yritin seurata kartassa olevaa reittiä ja ihmettelin miksi putosin kuolemaani vaikka selkeästi menin oikeaa reittiä pitkin. Joskus älyttömän tuurin avulla selvisin pidemmälle, mutta oli vain ajan kysymys kun hyppäsin taas altani hajoavan laatan päälle.
Onneksi ohjekirjassa on vinkki tähän hommaan! Ainoastaan niille laatoille on turvallista astua, jotka sisältävät kirjaimia Jumalan muinaisesta kutsumanimestä. Tämä kutsumanimi on JEHOVAH ja nimeä piti tavata kirjainjärjestyksessä. Kun kartta sisälsi useamman reitin, osa niistä on feikkejä. Jos näytti sille, että ei saa tavattua Jehovahia, täytyi kääntyä ympäri ja yrittää jotain toista reittiä.
Takaisinpäin liikkuminen oli todella hankalaa, sillä joka puollella on kirjaimia eikä mitenkään muistanut mistä kohdasta oli kulkenut. Kirsikkana kakunpäällä Indyn kädessä pitämä soihtu sammuu jos tarpeeksi hidastelee. Kovin montaa kertaa ei väärää reittä voinut kulkea tai muuten seisoi täydessä pimeydessä.
Tämän kivilaattakohdan ratkaiseminen vei se luokattoman paljon aikaa. Ihmettelin jatkuvasti, että mitä tein väärin. Jotta tämä menisi vielä enemmän omituiseksi, isän päiväkirjassa olevat karttareitit on merkattu X -symboleilla. Jos tähän kenttään menee ilman päiväkirjaa, näkyy reitit kirjaimin varustettuna joista on helppo katsoa millä reitillä pääsee loppuun asti.
Menin läpällä tähän kenttään hyvin alussa peliä ja olin todella ihmeissäni kun kartta olikin selkeämpi kuin päiväkirjan kanssa. Ainut vaan, että peliä ei voi läpäistä näin kun tarvitsee aikaisemmat kentät selvittää. Olisikohan tässä tarkoitus, että pitää raapustaa paperille kirjaimilla varustettu reitti ja sitten päiväkirjan avulla mennä se läpi. Ongelmana tässä on vaan se, että kartta näkyy vain sen muutaman sekunnin ajan. Todella omituista.
Tämä olisi ollut ihan hullun vaikea selvittää niin, että olisi kerran katsonut karttaa muutaman sekunnin ajan ja sitten yrittänyt muistella jotain reittiä. Otin sitten mokomasta kartasta kuvan jolloin tähän sai hieman helpotusta. Erittäin kuumottavaa ja epävarmaa eteneminen silti oli.
Tästä päiväkirjassa olevasta kartasta täytyi reitin lisäksi muistaa symboli jota tarvitsi kivilaatta -osion lopussa. Nämä symbolit vaihtuivat kartan kanssa aina kun aloittanut uuden pelin. Vain tämän oikean symbolin kohdalta pääsee näkymätöntä siltaa pitkin huoneeseen, missä Graalin malja sijaitsee.
On viimeisen koitoksen aika, oikea Graalin malja täytyisi paikantaa väärien joukosta. Aluksi katsoin, että hommahan on naurettavan helppoa, ei ole kuin kuusi maljaa mistä valita oikea. Eihän se ihan niin mennyt, sillä kun ruudun oikeaan reunaan asetti kursorin, ruutu rullasi ja uusia maljoja ilmestyi ruutuun.
Ruutu vain rullasi rullaamistaan ja kaiken kaikkiaan Graalin maljoja on 18 kappaletta! Todella huikea määrä. Ilman Italiassa väsättyä referenssikuvaa homma olisi kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Maljat olivat todella samanlaisia ja jos hieman heikomman referenssikuvan kanssa oli oikeaa etsimässä, meni se ihan veikkauksen puolelle.
Tähän kaatui monet yritykset ja yhden väärän maljan valitseminen riitti Game Overiin. Onneksi tänne asti pääseminen on nopeaa kun tiesi missä järjestyksessä kentät kannatti mennä. Useamman yrityksen se otti, mutta viimein minulla oli tarpeeksi hyvä referenssikuva minkä avulla pystyin varmasti sanomaan mikä oikea Graalin malja on. Jos tämä mukailisi elokuvaa, olisi tämä osio ollut huomattavasti helpompi.
Todella loistavasti toteutettu, tässä sai oikeasti pitkään tarkastella jotta varmasti klikkaisi oikeaa maljaa. Erot ovat mitättömän pieniä.
Vaikka peli on kontrolleiltaan hieman kankea ja sisältää omituisia suunnitteluratkaisuja, pidin kuitenkin tästä. Graafisesti tämä on erittäin näyttävä. "Elokuvat", niin kuin ohjekirjassa mainitaan ovat todella laadukkaasti tehty ja hahmot näyttävät aivan oikeilta. Pelin idea on erittäin nerokas ja aikoinaan ollut uudelleenpelausarvoakin kun on yrittänyt selvittää kentät erijärjestyksessä.
Jos NESillä jotain Indiana Jones -peliä haluaa testata, tämä on se ainut ja oikea :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti