Games Beaten: 260/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Wally Walrus (World 5-4)
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 4/10
Niin kuin kaikki kiivilinnut, myös Tiki on iloa ja hauskuutta rakastava, jopa nimi Tiki tarkoittaa onnellisuutta.
Tiki ja hänen ystävänsä asuvat saarella jota kutsutaan Uudeksi-Seelanniksi. Mutta yhtenä päivänä tapahtui jotain kamalaa!
Mursu nimeltä Wally liiteli ilmapallollaan saarelle ja kaappasi kaikki Tikin ystävät!
Mikä pahinta, myös Tikin tyttöystävä Phee-Phee joutui mursun kynsiin.
Nopeiden refleksien ansiosta, Tiki ei joutunut itse vangiksi ja lähtee nyt pelastamaan Phee-Pheetä ja ystäviään.
Hauska, kun minulla oli kaveri kylässä viikonlopun ja halusin vähän näyttää tätä peliä hänelle sekä kohdan, mihin asti olin päässyt.
No, pääsin viimeisen maailman ensimmäiseen kenttään suhteellisen vaivattomasti ja pelihän meni vielä läpikin, hupsista :D
Muutama pelikerta oli takana ennen tätä joten ihan hyvin meni sitten loppupään kentät :)
Pelin söpö Kiiwi-lintu ja mukavan näköiset grafiikat hämäävät luulemaan, että kyseessä on mahtava peli. Tälläisessä uskossa itsekin olin ennen aloittamista.
No, ei tämä nyt ihan mikään jätekasa ollut, hieman keskinkertainen tasohyppely muutamilla rasittavilla asioilla höystettynä.
Pelihän on alkuperäiseltä nimeltään The NewZealand Story ja alunperin julkaistu Arcade-masiinalle. Tästä on tehty jälkeen päin monia käännöksiä eri laitteille.
Jostain kumman syystä pelin nimi piti vääntää jenkeissä muotoon Kiwi Kraze ja muuttaa kansi huonoksi huume tripiksi. Voi olla, että alkuperäisellä nimellä varustettuna se ei olisi kiinnostanut jenkeissä niin paljoa.
Alkuperäisen nimensä mukaisesti, tässä seikkaillaan ympäri Uutta-Seelantia pienen tennareilla varustetulla kiivilintu Tikillä :)
Kiivit eivät osaa lentää joten tässäkään ei moista pysty tekemään, onneksi löytyy vaihtoehtoisia tapoja!
Peli sisältää viisi erilaista maailmaa ja jokaisessa on neljä kenttää. Joihinkin kenttiin on ripoteltu varppeja joiden avulla pääsee mukavan nopeasti etenemään.
Lähes jokaisen maailman lopussa odottaa pomo, aika perinteistä settiä.
Energiapalkkia tässä ei tunneta ja Tiki kuoleekin vain yhdestä iskusta. Continueja löytyy jokunen kappale ja muutamia elämiä on ripoteltu kenttiin menoa pidentämään.
Kuoleman jälkeen saa jatkaa tasan siitä kohdasta mihin jäi..kolmen ensimmäisen maailman verran. Jostain syystä tämä mekaniikka muuttuu neljännessä ja viidennessä sellaiseksi, että kenttä on aina kuolemisen jälkeen pelattava alusta.
Tiki osaa ampua jousipyssyllä nuolia melkoisella tahdilla ja se onkin hyvä perusase. Tämän lisäksi kentistä saattaa löytyä muutama hyökkäystä tehostava juttu kuten laserpyssy tai pommit.
Laser ei hirveämmin eroa perus jousipyssystä, sillä pystyy ampumaan seinien lävitse. Pommi taas muuttaa ampumisen ihan erilaiseksi, näitä kannattaa heitellä mahdollisimman ylhäältä vihollista kohti kaarevan heittoradan vuoksi.
Pommit ovat aika onnettomat, sillä ne lentävät omille kintuille jos vaan pelkästään omalta tasolta heittelee. Ainut hyvä käyttöpaikka oli toisen maailman pomo, se muuttui läppähelpoksi pommien avulla.
Nämä erikois-aseet eivät säily kentästä kenttään ja jos kuolee tai poimii jonkin toisen aseen, ne vaihtuvat.
Näiden kahden aseen lisäksi löytyy vielä kirja joka tappaa kaikki viholliset ruudulta, taikasauva jonka avulla pystyy muuttumaan kuolemattomaksi pienen hetken ajaksi, kello joka pysäyttää viholliset ja joystick jonka avulla lento-alustojen ohjailu on helpompaa.
Jo heti alusta huomaa, että peli on hyvin vanha, sillä kentistä löytyy vanhojen PC-pelien sokkelomaista tuntua. En ole itse hirveämmin tälläisien kenttien fani.
Onneksi tässä ei kuitenkaan tarvinnut lähteä mitään avaimia tai vastaavia metsästämään ympäri maita ja mantuja vaan riitti, kun pelasti kentän lopussa häkissä olevan kiivilinnun.
Startista sai päälle kartan, mikä näytti Tikin olinpaikan ja kentän lopun. Kartta oli kyllä melko hyödytön kun siitä ei nähnyt kirjaimellisesti mitään muuta, ei maaperää ei mitään.
Joskus pahimmissa sokkelokentissä tuli vilkaistua, että kulkee edes oikeaan suuntaan :D
Välillä grafiikat olivat niin sekavia että ei tiennyt mihin pystyi hyppäämään tai mistä edetä. Monesti täytyi hypätä tason läpi ylemmälle tasolle. Joskus joutui jopa katon läpi hyppäämään altaaseen jossa on vettä.
Tämä tuntui niin bugilta kun olla ja voi, mutta oli ihan legit pelimekaniikka. Hahmo kun oli tarpeeksi lähellä veden rajaa, se muljahti altaan puolelle uimaan näin päästen jälleen oikealle reitille.
Vielä kun tähän graafiseen sokkelo-sotkuun heitetään piikit jotka eivät edes ensi näkemältä näytä piikeiltä, tai toisenlaiset jotka häviävät todella helposti taustaan saadaan mukava soppa aikaiseksi!
Niin monet kuolemat tuli vedettyä silmät pyöreinä, kun ei aluksi tajunnut mihin kuoli.
Hitboxit olivat tyyliä Donkey Kong Country. Vaikka selkeästi osui esimerkiksi piikkiin, ei siihen kuollut. Välillä vastaan tuli tilanteita, mitkä näyttivät täysin mahdottomilta, mutta kun onnistui pääsemään mielessään paskojen hitboxien tasolle, ne onnistui selättämään.
Vastapainona jotkin hitboxit olivat sitten ihan liian tarkkoja. Välillä ei tarvinnut edes osua mihinkään kun henki lähti. Ai miten ihanaa epäjohdonmukaisuutta.
Uiminen oli kanssa melkoista touhua, tuntui kun Tiki ui tervassa, niin hidasta se oli. Onneksi vedessä ei pahemmin mitään vaaroja ollut piikkien lisäksi, riitti vain, kun löysi oikean reitin.
Toki tähän on pitänyt laittaa mukaan hapen tarve ja happi kuluu vielä aika nopeasti. Veden pinnan löydyttyä happimittari palautuu todella hitaasti täyteen. Onneksi tähän löytyi nopeampi keino - kun rämpytti ampumisnappia, mittari palautui hetkessä.
Pelin loppupuolella tämä nopean hapen saaminen oli erityisen tärkeää sillä peliin on laitettu Bubble Bobble -tyylinen "Hurry Up" -muistutus. Jos kentässä tarpeeksi hidastelee, perään ei suinkaan tule valkoista kummitusta vaan punainen kellokaulainen paholainen.
Tästä pääsee eroon vain kuolemalla tai läpäisemällä kentän. Onneksi kyseinen kaveri on melkoisen hidas, ja maaliin pääsee ihan näppärästi vaikka paholainen jahtaisikin.
Hieman inhaa kenttäsuunnittelua kun kentät tosiaan on sokkelomaisia ja täytyisi löytää nopeasti oikea reitti ennen paholaisen ilmestymistä.
Vihollisia löytyi kahta eri sorttia. Toisiin kuoli suoraan ja toisiin sai osua huoletta, ainoastaan niiden ammuksiin menehtyi. Tätäkään ei oikein tiennyt muuta kuin kokeilemalla.
Viholliset ilmestyivät tyhjästä ja välillä ne tekivät niin inhottavia trolli ratkaisuja, että meinasi hermo mennä. Kyllähän se ihan reilua on, että juuri ennen maalia jokin vihollinen spawnaa suoraan eteen ja tappaa.
Pelissä piti monesti lennellä tiettyihin paikkoihin mihin ei oikein muuten päässyt. Ainut tapa miten tämä onnistuu kiivilinnulta, on varastaa lentoväline vihollisilta.
Lentovälineen pystyi suoraan "pöllimään" hyppäämällä vihollista kohti tai vaihtoehtoisesti ampumaan päällä olevan vihollisen jonka jälkeen sai lentovälineen käyttöönsä. Ampuminen oli paljon tarkempaa, sillä tässä saattoi vahingossa tuhota lentovälineen.
Jos lentovälineen tuhosi, joskus jäi tilanteeseen että ylös pitäisi päästä, mutta vihollisia aluksineen ei näy missään. Joutui menemään taaksepäin jotta ne spawnaisi uudelleen.
Toisessa maailmassa vastassa oli rasittava kenttä, missä piti sokkona tippua erilaisten reittivaihtoehtojen läpi ja vain yksi reitti johti eteenpäin. Muut reitit olivat umpikujia ja jos sellaiseen tippui, joutui odottamaan paholaista jotta sai hengen pois Tikiltä.
Tämä osio oli niin huonosti toteutettu, että viholliset eivät spawnanneet sinne minne olisi tarvinnut. Ne vain jumittivat muissa umpikujissa.
Kävi muuten uskomaton munkki tämän pelin kanssa. Homma junnasi hieman paikallaan kun elämiä kului alkupään trollikenttien parissa.
No, ensimmäisen maailman toisessa kentässä edetessäni ammuskelin huvikseni ilmaan tylsyyksissäni ja eteeni ilmestyikin jokin portaali.
Portaalin takaa paljastui lisäri ja sen avulla pääsi skippaamaan hieman kenttää. Rupesin pohtimaan, että löytyisiköhän tälläistä samanlaista ensimmäisestä kentästä.
Kenttä on tosi lyhyt ja nopea tutkia jokainen mahdollinen paikka. Ihan kentän loppupuolelta löytyi kuin löytyikin portaali!
Portaalissa oli valittavana useita eri reittejä. Valitisin sen missä on eniten vihollisia tiellä ja jatkoin tykitystä vihollisten kuoltua. Löytyi uusi portaali...
Hetken ihmetteli, että missähän sitä ollaan kunnes tajusin graafisesta tyylistä, että olin päätynyt toiseen maailmaan ja vielä sen viimeiseen kenttään!
Aivan mahtava löytö, tämä varppasi kuusi kenttää eteenpäin :D
Tätä tulikin sitten muissa yrityksissä käytettyä ja osa trollaavista kentistä jäi nielemään pölyä.
Tykkäsin tämän pelin pomoista vaikka kolmannen maailman pomo olikin hieman epäreilu. Ensimmäisen maailman valas pomosta tuli vahvasti mieleen Yoshi's Islandin Prince Froggy, sillä tässäkin joutuu pomon sisään taistelemaan. Randomilla tippuvia kuolatippoja oli välillä väisteltävä tuurin avulla, mutta aika usein se meni läpi kivuttomasti.
Kolmannen maailman pomo ampui luotisateen tietyssä kuviossa jota oli tosi hankala väistää. Hieman heikohkot kontrollit ja heikot hitboxit tekivät tästä nihkeän.
Tärkeintä oli ampua mahdollisimman virheettömästi pomoa kohti jotta se kuoli ennen kuin kerkesi ampua liikaa luoteja. Kaikki pomot olivat aika heikkoja kestämään osumia mikä oli loistojuttu :)
Neljännessä maailmassa ei ollut pomoa lainkaan, vaan tilalle oltiin laitettu erittäin inha kenttä. Kentän tyylinä toimi merirosvolaiva ja tässä täytyi vain löytää vankina oleva kiivilintu.
Ehkä pelintekijöillä oli sen verran sydäntä, että ei laittanut näin brutaaliin kenttään vielä pomoa vastaan, kuitenkin olisi joutunut alusta aloittamaan kuoleman jälkeen.
Kenttä oli ehdottomasti pelin paskinta antia. Todella sekava, tiukkoja hyppyjä ja paljon piikkejä. Tässä joutui tosissaan katsomaan, missä reitti oikein menee.
Ilman huonoja hitboxeja, tämä olisi ollut ihan älytön kenttä. Yksi ihana trolli kohtakin oli saatu mukaan. Muutaman alasmenevän palikan alla odottikin piikit jotka tappoivat jos ei hypännyt pois tarpeeksi nopeasti. Eipä kukaan ensimmäisellä kerralla :D
Viimeinen maailma ei ollut edes mikään super paha. Pari ensimmäistä kenttää olivat melkoisia sokkeloita tulivuoren uumenissa, mutta rauhallisella etenemisellä näki oikean reitin.
Kaksi seuraavaa sitten taas...voi pojat. Totta kai tähänkin oli pitänyt laittaa jääkenttiä. Näillä kontrolleilla höystettynä ne olivat melkoista vääntämistä.
Varsinkin pelin viimeinen kenttä, todella tarkkaa tasoloikkaa muutaman pikselin kokoisia palikoita pitkin. Tavallaan tämä kenttä oli ihan mahtava, kun oppi hallitsemaan nämä jäämekaniikat.
Lopussa odotti Wally Walrus joka osoittautui todella helpoksi pomoksi, itse asiassa se oli pelin helpoin pomo :D
Ainut inhottava asia oli, että jos kentästä sattui vahingossa saamaan aseeksi pommit, ei tätä mitenkään voinut päästä läpi. Mursu ampui ammuksia kaaressa ja osumat täytyi tehdä hänen ilmapalloonsa.
Nuolilla tämä oli lasten leikkiä, sen kun vain muutaman kerran tykitti kunnon sarjan ilmapalloon ja homma oli siinä.
Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi tästä, ei nyt ihan järkky peli, mutta ei mikään mestariteoskaan. Olisi kyllä kaivannut useamman kuin yhden kenttäbiisin, rupesi tulemaan hieman korvista se :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti