Genre: Sports
Goal: Defeat Leader of the V.I.P.E.R. (Stage 6-4)
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10
V.I.P.E.R. (Vicious International Punks and Eternal Renegades) -nimisellä terroristijärjestöllä on varallisuudet lopussa. On olemassa yksi erittäin suosittu urheilulaji, RollerGames.
Laji on niin suosittu 2000-luvulla, että sen ympärillä pyörii isot palkintorahat.
Terroristijärjestö palkintorahojen toivossa manipuloi kolme joukkuetta puolelleen ja kaappaa rakastetun asiamiehen, Emerson "Skeeter" Bankheadin.
CIA ja FBI eivät ole oikeita tämän tehtävän suorittamiseen, sillä heiltä puuttuu nopeutta, oveluutta sekä raakaa voimaa.
Sen sijaan matkaan laitetaankin kolme joukkuetta joilta löytyy kyseisiä taitoja.
Matka johtaa läpi katujen, viemäreiden, kaatopaikan ja muutaman muunkin kohteen, missä et olisi uskonut rullaluistimilla pystyvän menemään!
Laitetaan V.I.P.E.R. maistamaan hyvien tiimiläisten laakerikuulia!
Harvoimpa sitä menee Konamin peli jota ei ole edes koskaan kokeillut yhdeltä istumalta läpi muutamassa tunnissa - no nyt meni!
Peli ei kuitenkaan ollut ihan täysin entuudestaan tuntematon, sillä seurasin jokin aika sitten hieman speedrunner Arcusin treenailuja "big20" -tapahtumaa varten jossa tämä peli oli mukana.
Kuitenkin speedrunner -taktiikat ja kasuaalinen pelaaminen poikkeavat hyvin paljon toisistaan ja ei sitä Arcusin treenaamista tullut ihan nenä kiinni näytössä seurattua :)
Pelihän on aika lyhyt ja helppo loputtomien continuejen ansiosta. Tässä on vain kuusi kenttää jotka ovat yleensä jaettu useampaan osioon.
Game Overin jälkeen saa jatkaa siitä osiosta mihin jäi, ei tarvitse edes kenttää aloittaa täysin alusta.
Osiot pitää päästä läpi yhdellä elämällä, sillä jos kuolee missä tahansa osion kohdassa, joutuu alkuun.
Jotkin kenttien osiot ovat aika pitkiä ja vaativat jonkin verran treenausta jotta pääsee alusta loppuun kuolematta.
Aluksi saa valita kolmesta eri joukkueesta mieleisensä. Joukkuetta voi vaihtaa Game Overin jälkeen jos haluaa.
Valittavana oli Thunderbirds, Hot Flash ja Rockers.
Itse valitsin Hot Flashin ja pelasin sillä alusta loppuun. Isoin syy valintaan oli kyllä Arcus, hän pelaili kanssa kyseisellä joukkueella :D
Joukkueiden eroista en hirveästi tiedä, mutta ainakin ohjekirjan mukaan joukkueilla on erilaiset erikois-iskut.
Pelissä siis rullaluistellaan ja mäiskitään vastaan tulevia vihollisia. Myös ihanaa tasoloikkaa kenttiin on ripoteltu, täytyy esimerkiksi väistellä tynnyreitä tai hyppiä vesi-esteiden yli.
Kentän lopussa päästään aina haastamaan jokin kolmesta joukkueiden pomoista.
Pääosin hyökkäykseen käytetään nyrkkejä, mutta on tässä muutama muukin tapa hyökätä. Välillä kenttä lukittuu paikalleen jolloin joutuu tuhoamaan kaikki ruudulla näkyvät viholliset jotta pääsee etenemään.
Näissä taisteluissa ohjaus muuttuu hieman helpommaksi hallita ja hahmolla pystyy tekemään hyppypotkuja.
Oikeassa alakulmassa on kolme keltaista pötkylää. Ne kuvastavat erikois-iskujen määrää. Kun painaa A ja B-napin samanaikaisesti pohjaan, tekee hahmo hienon kierrehypyn jolla voi tuhota pahimmatkin viholliset muutamalla osumalla.
Näitä on tosiaan vain kolme, joten kannattaa miettiä missä kohdassa kenttää ne käyttää. Tosin, osion vaihtuessa nämäkin saa takaisin kuten normaalitkin energiat.
En ole varma onko Thunderbirdsillä ja Rockersilla tämä sama erikois-isku, mutta luultavasti ainakin yhtä tehokas se on.
Pomoihin tuli nämä erikois-iskut säästettyä kentän viimeisessä osiossa. Eipä niitä tarvinnut kolmen erikois-iskun jälkeen enää montaa kertaa mätkiä kun ne olivat hengeti.
Kesti hieman tottua mekaniikkoihin. Kun hahmon kääntää, se tekee pienen pyörähdys-animaation mikä aluksi aiheutti hämmennystä. Tottunut näissä vanhemmissa peleissä, että pelihahmo kääntyy salamannopeasti vastakkaiseen suuntaan.
Toinen totuttelua vaatinut asia oli hyppiminen. Kun kulki tiettyyn suuntaan hyppimällä ja halusi vaihtaa suuntaa, se tapahtuikin portaittain eikä nopeasti. Välillä erehtyi tippumaan rotkoon kun unohti tämän :D
Rotkojen ylihyppäämiset täytyi ajoittaa hyvin, sillä monesti oli tilanteita, missä alusta oli pieni tai joutui tekemään monta hyppyä putkeen. Joissain tilanteissa täytyi ihan pysäyttää vauhti täysin tai muuten olisi valunut rotkoon.
Kaksi kenttää kuudesta ovat autoscrollereita jossa ei ole kuin yksi osio. Rullaluistelua ei voi pysäyttää mitenkään joten ei auta kuin väistellä eteen tulevaa tavaraa.
Aika lyhyitä olivat kumpainenkin, hieman rojujen väistelyä ja rotkojen yli hyppimistä molemmissa. Pomon virkaa toimittaa pommeja pudotteleva helikopteri ja rekka josta tippuu läjä tynnyreitä. Näemmä huonosti suljettu peräluukku.
Nämä molemmat pomot olivat aika helppoja, riitti kun pojotti ihan vasemmassa alanurkassa ja hyppi tulevan esteen yli. Välillä saattoi ottaa osumaa, varsinkin rekan pudottamista tynnyreistä, mutta ei niin paljoa, etteikö se olisi mennyt läpi.
Aluksi peli sujui ihan leppoisasti, mutta kolmannen kentän toinen osio otti luulot pois. Olin tässä kohdassa reilusti pisimpään jumissa :D
Hieman hankalahko osio täytyi selvittää väistellen liekinheittimiä ja tähän päälle vielä pomo, Guru Drew. En onnistunut kohvin kummoisilla energioilla pääsemään Guruun joten turpaan tuli.
Guru Drew ei loppupeleissä ollut kovinkaan hankala, mutta kokemuksen vähyys sekä mekaniikkoihin tottumattomuus sai sen tuntumaan sille.
Viides kenttä oli kanssa hieman hankalahko. Toisin kuin kolmannessa kentässä, pelin mekaniikat olivat jo suhteellisen hyvin hallussa ja eteneminen sulavampaa.
Tämän kentän ensimmäisessä osiossa oli kyllä yksi todella paha luolakohta mikä imi elämän poikineen. Luolassa luistellaan pitkää suoraa pitkin ja maa sortuu jalkojen alta.
Nämä sortumiskohdat piti vain pistää muistiin, ei niihin olisi pystynyt mitenkään reagoimaan ensimmäisillä kerroilla. Varsinkin, kun välillä piti tehdä todella minimaalisia loikkia jotta pääsi laskeutumaan kovalle maalle eikä seuraavan sortuvan kohdan päälle.
Luolaa ei voinut oikein edes treenata kun kuolemisen jälkeen joutui aina osion alkuun ja täytyi pitkä pätkä pelata jotta pääsi takaisin luolalle.
Paras taktiikka luolaan oli edetä mahdollisimman rauhallisesti. Pienillä hypyillä vältti menemästä vahingossa liian pitkälle.
Onnistuin vielä feilaamaan hienosti kun en nähnyt luolan poistumisreittiä, vaan hyppäsin tyhjyyteen luullen, että siellä odottaisi jokin taso. Turhan hyvin tämä poistumisreitti maastoutui muuhun taustaan!
Toinen osio oli kyllä kunnon tasoloikkaa, täytyi hyppiä laiturilta laiturille ja pieniä lauttoja pitkin, erittäin nautinnollista!
Viimeinen kenttä ei ollut loppupeleissä edes älyttömän paha, yhtä kohtaa lukuun ottamatta. Ensimmäinen osiokin meni heti kättelyssä läpi.
Hieman vihollisten väistelyä ja pakotettuja taisteluita jonka jälkeen pääsikin etenemään seuraavaan osioon.
Toinen osio oli ehdottomasti pahin asia tässä kentässä ja varmaan hankalin koko pelissä. Todella tarkkoja hyppyjä liukuhihnalta toiselle piikkimeren yli.
Otti tovin keksiä oikea nopeus jotta hahmo hyppii täydellisesti liukuhihnalta liukuhihnalle. Lopussa odotti vielä liekinheittimet ja jos huonossa kohdassa osui moiseen, tippui piikkeihin.
Tässä ei ollut edes mitään kuolemattomuusframeja, joten henki lähti piikeistä heti.
Helpommin tämä kuitenkin meni kuin kolmas kenttä, sillä kokemusta oli jo niin paljon takana :)
Kentän viimeinen osio ennen pomoa oli todella lyhyt. Aikaakin pelikellossa oli vain 35 sekuntia! Niin, pelissähän on siis aikaraja, mutta tämä oli ainut kohta missä sen edes huomasi saatika se pääsi loppumaan :D
Ehdottomasti kentän paras osuus, todella loistavaa tasoloikkaa! Hyppyjä tynnyreiden ja rotkojen yli väistellen kuolettavia piikkipalloja.
Tähän viimeiseen kenttään oltiin laitettu pomo erilliseen osioon. Ihan hyvä ratkaisu, vaikkakin tuo lyhyt kolmas osio rupesi menemäänkin melko rutiinilla läpi viimeistä hyppyä lukuun ottamatta.
Muutamat mukavat tasoloikat jonka jälkeen joutuu vielä parit perus vihut pieksämään. Tämä kyllä rupesi hieman puuduttamaan kun joutui saman tekemään aina kun kuoli viimeisessä pomossa.
V.I.P.E.R. -järjestön johtaja oli kyllä melko paha vastustaja. Se sai monesti hahmon "lukkotilaan" josta oli hankala päästä pois, tämä vei energian poikineen.
Paras taktiikka oli käyttää erikois-iskut heti alkuun ja moukaroida loput iskut hyppypotkuilla. Hypyt täytyi ajoittaa oikein, muuten ei onnistunut.
Pomo teki kolmea erilaista liikettä - lyöntejä, lyhyt hyppy ja pitkä hyppy. Odotti maltillisesti niin pitkään kunnes bossi teki pitkän hypyn ja oikealta etäisyydeltä hyppäsi jalka edellä sen selkään.
Todella hankala oli saada tämä ajoitus kohdilleen, mutta kun se onnistui ei tuottanut ongelmia :)
Erittäin mainio peli! Salasanaakaan tämä ei kaivannut helppoutensa ja lyhykäisyytensä vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti