Conflict

Games Beaten: 210/709
Genre: Strategy
Goal: Defeat Enemy Commander's Unit (16 Maps)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 8/10

Sodankäynti-simulaattori jossa kaksi vihollista taistelevat toisiaan vastaan. Asetelma on hieman Suomi vs. Neuvostoliitto kun toinen on reilusti heikommilla varustuksilla.

Kuulemani mukaan tämä peli aiheutti pelaajassa vittuuntumista ja raivoa todella epäreilun tietokoneen suosimisen vuoksi.
Rohkeasti vain sotimaan, olihan tämäkin peli joskus läpäistävä!

Kyllähän tässä melko paljon epäreiluutta oli, mutta oikeanlaisella taktikoinnilla ei peli niin vittumainen ollut minkälaisen käsityksen olin saanut.
Suurimmaksi osaksi jopa pidin tästä.

Eli, lautapeli -tyylistä sotimista kuudentoista pelilaudan verran. Viimeiseen eli kuudenteentoista pelilautaan vaaditaan salasana ja se muodostuu jokaisesta aikaisemmasta pelilaudasta.
Jokaisesta voitosta saa yhden kirjaimen.
Pelilaudat pystyi pelaamaan missä järjestyksessä halusi, tämä oli suuri pelastus. Pelaisin varmaan vieläkin tätä ja olisi monia pelitunteja vielä jäljellä :D

Vuorotellen tietokoneen kanssa ohjaillaan omia yksiköitä. Kolmea yksikköä pystyi oman vuoron aikana liikuttamaan. Kun yksiköt kohtaavat, soditaan vuoropohjaisesti.

Ideana oli saada vastustajan komentajayksikkö tuhottua. Se oli jokaisessa pelilaudassa oman tiimin värinen tankki joka oli merkitty H kirjaimella.
Jos onnistui, sen pystyi vaikka heti käydä tuhoamassa ja matsi oli siinä, mutta harvoimpa se noin helposti kävi...

Löytyi kaikenlaista arsenaalia tankeista hävittäjiin. Joissain pelilaudoissa oli huoltoajoneuvo jolla pystyi täyttämään yksiköiden varusteluja.
Riippuen liikuteltavasta yksiköstä, sillä oli tietty määrä "askeleita" joita se pystyi ottamaan.
Myös varustelut olivat hyvin erilaisia, joiltain löytyi tehokkaita ohjuksia kun jollain toisella vain konekivääri.
Yksiköissä oli myös polttoaineenkulutus jota täytyi seurailla.

Hieman ärsyttävää oli, kun ei nähnyt mistään monta askelta pystyi ottamaan tai paljon yksikössä oli vielä polttoainetta jäljellä.
Askeleet toki pystyi mulkoilemaan ohjekirjasta, mutta polttoaine piti muistaa. Välillä yksiköt jämähtivät sitten keskelle skutsia kun ei kyseisessä pelilaudassa ollut edes huoltoajoneuvoa saatavilla :D
Myös ammukset ja energian määrä piti itse muistella pelilautanäkymässä. Ne kyllä tietysti näkyivät taistelutilassa, mutta olisihan se ollut kiva tietää ennen tätä, että kannattaako kyseisellä yksiköllä hyökätä vai käydä täyttämässä varastot.

Onneksi pelilaudat sisälsivät lentokenttiä ja kaupunkeja jotka myös palauttivat yksiköt täyteen iskuunsa. Jos energiat ja ammukset olivat todella alhaalla, täytyi tässä ruudussa viettää useampi kierros.

Jokaisen vuoron aikana pystyi tekemään lisää yksiköitä. Sai valita, tekeekö joko ilmassa kulkevan vai maa-yksikön. Molempia ei voinut samaan aikaan valmistaa.
Erilaiset yksiköt olivat eri arvoisia ja täytyi olla tietty määrä pisteitä, jotta niitä pystyi valmistamaan.
Nämä valmistus tehtaat pystyy myös tuhota jolloin ei voi enää mitään valmistaa. Joskus tämä koituu kohtaloksi, mutta ei onneksi aina.

Pelissä on pistejärjestelmä joka nousee ja laskee erilaisten tapahtumien seurauksena. Jos vaikka tuhoaa vihollisen yksikön, saa siitä tietyn verran pisteitä, riippuu ihan siitä, miten hyvä tuhottava yksikkö oli.
Vastustaja menettää tuhon myötä roiman kasan pisteitä.
Pisteet nousevat myös vallattujen kaupunkien ja lentokenttien avulla.

Eli nämä pisteet määräävät, minkälaisia yksiköitä pystyy valmistamaan. Jos on onnistunut tuhoamaan paljon vihollisen yksiköitä ja valtaamaan alueita oman väriseksi, pystyy valmistamaan parempia tuhokoneita.
Vaihtoehtoisesti taas vastustaja ei pysty valmistamaan juuri mitään :D

Peli on todella epäreilu alkupisteiden kanssa, sillä lähes joka pelilaudassa vastustajalla on 5000 pistettä enemmän kun pelaajalla. Muutamassa pelilaudassa määrä on vielä roimasti isompi :D
Tämä tarkoittaa sitä, että vihollinen voi heti alusta lähtien valmistaa mitä vain haluaa ja pelaajan täytyy kikkailla että saisi pisteet kasaan parempia yksiköitä varten.

Sinällään tämän ymmärtää, pitäähän sitä haastetta olla, mutta tietokone rupeaa heti alusta asti valmistamaan kaikista älyttömämpiä hävittäjiä ja tankkeja. Niiden tuhoaminen muutamassa pelilaudassa on ihan täysin tuurista kiinni.

Pelissä on erilaista maastoa ja ne vaikuttavat siihen, miten hyvin yksiköt ovat suojassa taistelun aikana.
Jotkin alueet kuten metsä ja vuoret tuovat hyvän suojan. Tämä helpottaa tuohon epäreiluun tietokoneen suosimiseen.
Kaupungit olivat loistavia suojapaikkoja. Ne toivat hyvin suojaa ja jos taistelusta selvisi hengissä, pystyi heti varustelut täyttämään :)

Taistelut olivat se mikä teki tästä hieman rasittavan. Vuoron perään iskettiin toista, välillä oikeilla valinnoilla ja tuurilla sai useamman iskuvuoron putkeen.
Tietokonetta suosittiin oikein urakalla ja välillä suhteellisen varmatkin taisteluvoitot meinasivat kääntyä tappioiksi.
Ei vaan osu, ei sitten millään. Monta vuoroa menee putkeen että tietokone naputtaa osumaa ja omat laukaukset menevät kaikki ohi. Kirosanoja pääsi.

Huomasin kuitenkin sen, että kun tietää millä hyökätä mitäkin yksikköä vastaan, tuuri tasapainottui hieman. Rupesi itsellekin tulemaan niitä hyviä osumia.

Taistelutilanteissa valitaan joko hyökkäys tai puolustus sen mukaan, mitä juuri tarvitsee tehdä. Joskus on parempi puolustautua vaikka voisi hyökätä sillä saattaa saada etulyöntiaseman viholliseen.
Joillain yksiköillä oli etulyöntiasema toisia vastaan ja melkeimpä aina nämä päättyivät vahvemman voittoon, ei toki aina :)

Ensimmäisessä pelilaudassa kesti muutamien epäonnistuneiden yritysten lisäksi huimat 4 tuntia! :D
Tämä johtui puhtaasti siitä, että ei oikein osannut pelata peliä niin tehokkaasti. Jos nyt kokeilisi uudelleen, menisi se suhteellisen nopeasti läpi.
Aluksi tein hirmuiset hyökkäysjoukot ja ympäröin vihollisen komentajayksikön mutta mitä paremmaksi pelissä tuli, sitä vähemmillä yksiköillä hyökkääminen tapahtui.
Jossain homma meni niin tiukille, että sai vain yhden hävittäjän komentajayksikön kimppuun. Onneksi tuuri oli välillä minunkin puolellani ja sen sai suhteellisen kivuttomasti tuhottua.

Hieman kuumotti, että onko jokainen pelilauta sitten noin pitkä, ei onneksi. Yleensä niissä kesti 30 minuutista pariin tuntiin.
Joskus tuli vähän turhaankin varmisteltua voittoa, mutta parempi se kuin aloittaa täysin alusta.

Tässä oli kaksi todella epäreilua pelilautaa. Muut meni täysin taktikoinnilla ja oikeiden yksiköiden hyödyntämisellä läpi. Niitä oli kiva pelata.
Hienoa pelisuunnittelua kun kaksi ensimmäistä pelilautaa on ihan suhteellisen leppoisia asetelmiltaan ja kolmas sitten pelin vaikein, ihan reilusti :D
Tämä toinen epäreilu oli yhdeksäs pelilauta, mutta ei sitä voi edes verrata tuohon kolmanteen.

Kolmas meni läpi ihan puhtaasti tuurilla. Vielä ihan nipin napin.

Perus kaavana näissä taisteluissa on ollut se, että kun vihollinen saa heti käyttöönsä kaikki parhaimmat vehkeet, saa pelaaja sitten hyvät puolustusmahdollisuudet.
No, kolmannessa ei ollut sellaisista tietoakaan.
Monet pelilaudat sisälsivät maassa kulkevia M48 -nimisiä yksikköjä, jolla oli näppärä tuhota hävittäjiä ja helikoptereita. Näiden osumatarkkuus oli vielä suhteellisen hyvä.
Ei kaikki pelilaudat sisältäneet M48 -yksiköitä, mutta niiden tilalla oli sitten muita keinoja hyökätä vihollisen kimppuun. Näissä pelilaudoissa pystyi valmistamaan hävittäjiä suhteellisen nopeasti ja pystyi lähes suoraan hyökkäämään komentajayksikön kimppuun.

Suurimassa osassa pelilaudoista puolustus oli paras hyökkäys. Jumitti vain oman komentajayksikön ja tehtaiden luona odottamassa uusien yksiköiden valmistumista sekä vihollisen hyökkäystä alueelle.
Hyökkäyksestä ei ollut toivoakaan kun olisi tullut hävittäjältä pommia niskaan.
M48 -yksiköillä sai hyökkäyksen tehneet hävittäjät nippuun ja näin ollen vihollisen pisteet minimiin. Se ei pystynyt enää valmistamaan uusia hävittäjiä tai helikoptereita joten voitto oli melkoisen helppo tässä vaiheessa.

Takaisin kolmanteen pelilautaan. Tässä ei siis ollut juuri mitään puolustusmahdollisuutta vihollisen pommihävittäjää vastaan. Onneksi se valmisti vain yhden sellaisen.
Tietokone tekee siis aina samat liikkeet jos itse tekee samat. Näin pystyi aina pelilaudan aloittamaan alusta muuttaen hieman taktiikkaansa paremmaksi.
Muissa pelilaudoissa liikkuminen oli huomattavasti vapaampaa, tässä kolmannessa jokainen liike piti olla millin tarkkaa, muuten tuli turpaan ja pahasti.

Ongelma oli tuo pommikone ja M48 -yksiköiden puuttuminen. Tankkien, sotilaiden tai helikoptereiden konekivääreillä hävittäjään osuminen oli todella nihkeää. Olisi saanut käydä jäätävä tuuri että sen olisi saanut tiputettua alas.
Katselin TMR:n työskentelyä tämän pelilaudan parissa ja se sai tiputettua alas kyseisen pommikoneen. Lucky bastard...
Tämän hävittäjän ainut päämäärä oli päästä mahdollisimman nopeasti minun komentajayksikön luokse ja tuhota se. Suojaaminen oli hankalaa, sillä yksiköt oli kivasti ripoteltu vielä ympäri pelilautaa.

Nerokkailla ja tarkkaan harkituilla liikkeillä sain estettyä sen aikeet tarpeeksi pitkäksi aikaa jotta sain omia helikoptereita ja hävittäjiä lähelle vihollisen komentajayksikköä.
Tottakai tämä komentajayksikkö nakottaa vielä vuoren päällä, metsän kanssa kaikista hankalammassa maastossa osua.
Selvisin yhdellä helikopterilla tuhoamaan yksikköä. Taistelu ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin ja inha tietokoneen nuoleskelu loisti tässä oikein kunnolla.
Eipä sille paljoa energiaa jäänyt taistelun päätyttyä. Ainiin, taistelu loppuu automaattisesti tietyn ajan jälkeen jos ei kumpikaan ole saanut toista hengiltä.
Ihmeen kaupalla sain vielä yhden kopterin lähelle komentajayksikköä ja tarkkaan seurasin askelia, että en mene liian lähelle vihollisen hävittäjiä että ne voisivat hyökätä tähän.
Komentajayksikkö oli sitten päättänyt lähteä kaupunkiin parantelemaan itseään. Se oli minun onni, sillä siihen oli nyt helpompi osua ja askeleeni riittivät juuri ja juuri siihen hyökkäämiseen.
Tarkalle meni, mutta sain sen hengiltä.
Jos olisin onnistunut hävittäjän saamaan samaan tilanteeseen, olisi taistelu ollut lasten leikkiä. Kopterin osumatarkkuus on huonompi. Vihollinen piti hävittäjiä pahana uhkana, joten nehän tippuivat taivaalta nopeasti.
Aivan älytöntä, en tiedä olisinko enää uudestaan onnistunut luomaan voitokasta skenaariota.

Viimeisestä pelilaudasta ei tarvitse sen enempää mainita, se oli todella helppo. Huvikseni halusin viimeistellä homman että tuhoan tietokoneelta ihan jokaisen yksikön ja sitten vasta komentajayksikön.

Varovaisesti voin suositella tätä lautapelien ystäville. Tämä vaatii vaan aika paljon opettelua että millä yksiköllä kannattaa mihinkin hyökätä.
Kolmas pelilauta kannattaa jättää suosiolla viimeiseksi jotta osaa pelata peliä kunnolla. Ei sekään kyllä takaa voittoa.