Castelian

Games Beaten: 536/710

Genre: Platform

Goal: Complete the 8th Tower (Edge of Doom)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 7/10

Olet todistamassa tyypillistä kimaltelevaa kesäaamua Jemmervillen kaupungissa. Molemmat auringot ovat nousseet Centrus planeetan ylle, missä tietysti kesä on ainoa vuodenaika. Juuri täällä sijaitsevista saaren arvokkaista jalokiviesiintymistä puhutaan kaikkialla Triangulum-galaksissa, ja ne ovat lähes jokaisen tässä maailmankaikkeuden kolkassa elävän eliömuodon kadehtimia.

Julius oli nukkumassa hänen terraariossaan kun hologrammi-puhelin sylki ulos viestinsä. Se oli Domoloco and Sons Inc:n johtaja. "Julius, meillä on vakava tilanne. Kuvernööri on raportoinut, että seitsemän muukalaistornia on ympäröinyt saaren. Jos lisää ilmestyy, saari on täysin eristetty. Naviportit on lähes kokonaan suljettu. Hyperrahtialukset ovat loukussa... mikään ei pääse sisään eikä ulos." "Olen henkilökohtaisesti luvannut kuvernöörille, että Domoloco and Sons hoitelee nämä tornit... Kukaan ei tiedä mitä ne ovat tai mistä ne tulivat, mutta haluan, että ne tuhotaan! Se ei liene liian hankala tehtävä, eihän?"

Julius avasi rauhallisesti silmänsä ja huomasi, että johtajan henkilökohtainen hologrammi - ei siis hänen sihteeristään - oli edelleen aktiivisena: "Herää Julius ja kaada tuo torni!" Juuri kun Julius oli sanomassa jotain, hologrammi hävisi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. 

Pieni vihreä olio nimeltään Julius on laitettu kapuamaan kahdeksan tornin huipulle! Ohjekirjassa virheellisesti puhutaan seitsemästä tornista vaikka tässä on kuitenkin kahdeksan tornia selvitettävänä. Peli on todella yksinkertainen ja se selittyy sillä, että pelihän on alun perin todella vanha tekele. Hieman kun asiaa selvittelin, niin tästä on väännetty lukuisia erilaisia versioita eri alustoille - lähinnä kotimikroille. Pelin alkuperäinen nimi on Nebulus ja jostain syystä se on vaihdettu tätä NES-versiota varten. Muitakin erilaisuuksia löytyy, esimerkiksi bonuskentät ovat täysin erilaisia muissa versioissa. Famicom-versioon on vielä pelin päähahmokin vaihdettu erilaiseksi ja siinä seikkaillaan jollain kummallisella linnulla. Peli on erittäin trollaavaa sorttia ja sekin selittyy pelin iän myötä. Tästä löytyy kaksi continuea ja kolme elämää, mutta peli tarjoilee todella avokätisesti lisää lisäreitä.

Ideana on yksinkertaisesti päästä tornin huipulla olevaan oveen jonka jälkeen siirrytään bonuskentän kautta seuraavaan torniin. Vaikka Juliuksella onkin käytössä valkoiset ammukset joita hän heittelee, ei tässä voi kovinkaan montaa vihollista tuhota. Taitaa joissain kentissä olevat pomppivat pallot olla ainoita vihollisia mitä voi tuhota. Ammuksilla voi hajottaa myös vilkkuvia palikoita jotka estävät etenemistä. Pelissä on erittäin paljon "trial 'n' error" -bullshittiä ja eipä tähän voinut muuten varautua kuin muistamalla, missä trollaavat kohdat sijaitsevat. Löytyy mm. alta häviäviä palikoita ja taaksepäin kuljettavia palikoita joissa piti vain tiukasti kävellä eteenpäin jotta niistä pääsi ohi. Nämä erikoisemmat tasot eivät eroa millään tavalla muista palikoista mikä on aika ikävä juttu. Olisi ehkä voinut jonkin pienen indikaattorin laittaa kun tälläinen palikka tulee vastaan. Mutta ymmärrän kuitenkin, että alkuperäisestä pelistä oli täytynyt tehdä mahdollisimman hankala jotta peli ei liian sähäkästi mene läpi.

Kun ensimmäistä tornia lähtee kapuamaan ylöspäin, tulee väistämättä mieleen Battletoadsin Dark Queenin torni, The Revolution. Tornin pyörimisefekti muistuttaa The Revolutionia aika paljon ja värityskin on samantyylinen. Voi olla, että Battletoadsin jäbät ovat ottaneet vaikutteita tästä pelistä. Pelissä ei voi periaatteessa kuolla kuin aivan tornin alareunassa, sillä viholliset vain tönäisevät Juliuksen tason tai pari alaspäin osuessaan. Pelissä ei ole mitään energiamittaria tai vastaavaa. Aikaraja onkin tämän pelin pahin vihollinen ja aivan älyttömään perseilyyn ei ole varaa jotta pääsee huipulle asti. Bonuskentistä saa reilusti lisäaikaa seuraavaan torniin jos sellaisen onnistui selvittämään maaliin asti. Bonuskentissä edetään poikkeuksellisesti vasemmalta oikealle hyppien tasoja pitkin ja väistellen kuiluja. Bonuskentät ovat täynnä timantteja joista saa reilusti pisteitä. Pisteistä saa sitten lisäreitä! Bonuskentissä on vain yhtä vihollistyyppiä; vasemmalta tai oikealta puolelta lentäviä "atomeja." Bonuskenttien vaikeusasteet vaihtelivat reilusti ja jotkin loppupään bonuskentät ovat huomattavasti helpompia kuin alkupäässä olevat. Lisäaika helpotti uuden tornin tutkimista ja virheitäkin sai tehdä reilummin kuin on enemmän aikaa käytössä. Lisäaika ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, tornit pääsee läpi, kunhan vain on tarkkana. 

Kuten aikaisemmin mainitsin, pelin vihollisia ei voi pahemmin tuhota - täytyi vain väistellä. Tämä on välillä helpommin sanottu kuin tehty, sillä välillä vihollisia on useita samassa rykelmässä. Nämä tuhoutumattomat viholliset liikkuvat joko vaakatasossa tai pystysuunnassa. En tiedä onko tietoinen valinta, mutta välillä vihollisten liikkumispatternit menevät sellaisessa tahdossa, että eteneminen meni todella hankalaksi, välillä jopa lähes mahdottomaksi. Olisin arvostanut, että tälläiseen todella tarkkuutta vaativaan peliin olisi laitettu kellontarkat vihollisten liikkumiset - eikä niin, että pakka saattoi hajota miten sattuu. Useissa tilanteissa joutui väistelemään vaakasuunnassa kulkevia vihollisia niin, että menee turvaan hieman alemmalle palikalle. Joskus ajoitukset osuivat sellaiseksi, että ei vaan kerinnyt mennä turvaan. Myös todella hankalia ovat kohdat, missä on esimerkiksi kolme pystysuunnassa liikkuvaa vihollista peräkkäin. Samassa rykelmässä saattoi olla usealla erilaisella nopeudella liikkuvia vihollisia ja joutui todella tarkkaan katsomaan oikean hetken, milloin kaikkien kolmen vihollisen ohi pääsi kerralla. Viholliset on asetettu niin tiiviisti, että niiden väliin ei voinut jäädä odottamaan. Onneksi peli hävittää aikaisempia vihollisia kun on selviytynyt tarpeeksi korkealle. Ei tarvitse enää taistella aikaisempien hankalien kohtien kanssa jos sattui putoamaan alaspäin. Torneissa on sellaisia ihania kohtia, että kun hissillä kulkee ylöspäin, ei näe vaakasuunnassa rullaavia vihollisia lainkaan. Täytyi vain toivoa, että ei osuisi mihinkään. Viholliset vielä osuessaan toiseen viholliseen vaihtaa kulkusuuntaansa mikä teki joistain kohdista täysin arpapeliä.

Kolmannessa tornissa meni sormi suuhun jo heti alkupuolella kun en vain keksinyt miten pääsisin eteenpäin. Tovin yritin, mutta jouduin pienen vinkin katsomaan netistä. Kun pelin mekaniikat eivät olleet vielä iskostuneet päähäni, ei tullut mieleenikään, että etenemisessä täytyisi käyttää ruudulle satunnaisesti ilmestyvää "atomi" -vihollista hyödyksi. Atomi tönäisee Juliuksen alemmalle tasolle jonka jälkeen meno jatkuu. Tätä mekaniikkaa ei hirveästi hyödynnetty enää tämän jälkeen, vain toisen kerran seuraavassa, neljännessä tornissa. Olisin aika pitkään saanut jumittaa kolmannessa tornissa ennen kuin olisin keksinyt miten edetä :D Atomiviholliset ovat erittäin pirullisia tapauksia satunnaisen ilmestymisen vuoksi. Välillä atomit ilmestyivät ruudulle juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Atomien yli ei voinut hypätä, sillä kun torni rullaa ympäri, yli hyppääminen jäi aina vajaaksi. Vaihtoehtona on mennä jostain ovesta sisään juuri ennen kuin atomi osuu Juliukseen ja näin sai vältettyä atomiin osumisen. Toki jos on mahdollista mennä eri tasolle kuin missä atomi on, näin väistö onnistui myös.

Jostain syystä pelintekijät ovat laittaneet ampumisen ja hyppäämisen saman napin taakse. Johtuukohan valinta kenties pelin aikaisemmista versioista, mene ja tiedä. Tämä kuitenkin aiheutti välillä ikäviä tilanteita kun hyppäsikin vahingossa kun tarkoituksena oli ampua. Jos seisoi paikallaan, silloin Julius ampui ja samaan aikaan liikkuessa Julius hyppäsi. Pelin hitboxit ovat aika järkyttävästi toteutettu ja vihollisiin osui aivan liian helposti. Tälläisessä todella tarkkuutta vaativassa pelissä moinen ei ole hyvä juttu. Tuntui, että bonuskentissä atomin hitbox on erilainen kuin normaaleissa torneissa ja osumia tuli huomattavasti harvemmin. Tasolta tasolle hyppiminenkin on aika karmeaa hommaa, sillä jos hyppäsi hieman väärästä kohdasta, saattoi Julius muljahtaa palikan reunalta alas. Nämä hitboxit ja palikoille hyppimiset pilasivat omaa pelinautintoa reilulla kädellä. Kun kerta tehdään näinkin tiukkaa tasoloikkaa, olisi tämä asia pitänyt hoitaa erittäin hyvin. 

Peli eteni verkkaista tahtia kohti viidettä tornia. Lukuisia kertoja jouduin pelin aloittamaan alusta kun täytyi opetella kaikki kohdat tarkasti. Myös kun tässä täytyy muistaa todella paljon juttuja, saattoi jotkin aikaisemmat asiat unohtua. Kyllähän ne sitten viimein iskostui takaraivoon kun yrityskertoja oli kertynyt jo useita. Viides torni on pelin yksi vaikeimmista ja jouduin jälleen yhden pienen vinkin katsomaan kun en vain tiennyt yhtään minne pitäisi mennä. Kun tornissa kaikki näyttää samalle ja vielä kun vahingossa putosi alaspäin, meni tässä todella helposti sekaisin missä on menossa. Viides torni on monimutkainen ja todella pitkä. Sai todella tarkasti pelata, että aika riitti loppuun asti. Torni alkaa vielä todella ärsyttävällä hypyllä, missä täytyy väistää ylös ja alaspäin liikkuvaa vihollista. Vihollisen jälkeen on vielä katoava palikka kiusana. Jos hypyn feilasi, tippui veteen. Hyppy täytyi tehdä millintarkasti ja tähän paloi elämä poikineen ennen kuin ajoituksen sai haltuun.

Ihmettelin kovasti, että miten TMR tämän oli läpäissyt neljään tuntiin, mutta kun läpäisyn jälkeen kävin hänen vetoaan katsomassa, selvisi, että TMR oli käyttänyt Save State -treenausta hyödykseen. Hyi, ei moisia puijauksia! Sitkeästi selvitin itse muutamaa pikku juttua lukuun ottamatta tornien ansat. Kyllähän se aikaa otti, mutta onnistui! Viidennen nihkeän tornin jälkeen kuudes ja seitsemäs torni eivät olleet mitenkään kovin hankalia. Toki, aluksi joutui selvittelemään tornien rakenteen, mutta pituudeltaan nämä tornit eivät olleet kovinkaan pahoja. Aikaa jäi mukavasti jäljelle varsinkin, jos onnistui kikkailemaan suurimman osan tornista ilman suurempia virheitä. 

Mutta sitten kun viimein pääsin kahdeksanteen torniin...huh heijaa. Vaikeusaste nousi useamman pykälän verran jo heti alkumetreillä. Heti kättelyssä odottaa neljän ylös ja alaspäin liikkuvan vihollisen rypäs mikä täytyy väistää yhdellä tehokkaalla liikkeellä. Tähän kohtaan paloi aivan luokattomasti lisäreitä. Onnistuin satunnaisesti pääsemään kohdasta ohi, mutta se vaati lähes framen tarkan tempauksen. Homma oli aivan liian satunnaista meikäläisen taidoille joten täytyi jälleen vilkaista netistä vinkkiä. Harmillisesti netistä löytynyt läpäisy käytti tätä samaa taktiikkaa kuin minä joten helpotusta tuskaan ei löytynyt. Päätin tässä vaiheessa, että katson koko viimeisen tornin läpäisyn valmiiksi, sillä tänne asti pääseminen vei aika paljon aikaa ja älyttömän aloituskohdan vuoksi kunnollisia yrityksiä sai vain muutaman. Onneksi katsoin netistä, sillä viimeinen torni on todella brutaali. Hieman alun jälkeen tulee sellainen tasoloikkakohta, että oksat pois. Tässä kohdassa täytyy hyppiä palikalta toiselle ja jos tekee virheen, putoaa alas. Jokaisella palikalla on ylös ja alaspäin liikkuva vihollinen. Näillä pelin kontrolleilla tämä tilanne on hermoja raastava. Myös se ihana juttu, että vihollisten ajoitukset muuttuvat tekivät tästä aivan älyttömän. Välillä ei vaan mitenkään voinut päästä loppuun asti kun viholliset syöksivät Juliuksen alas. Riippui siitä mistä kohdasta vihollinen tönäisi Juliuksen alas jäikö henkiin vai ei. Eikä tässä vielä kaikki! Kun pääsi turvapaikkaan, täytyi sama kohta kulkea vielä toiseen suuntaan yläpuolelta käsin. Tämä ei ihan niin paha ollut kuin tuo aikaisempi hyppely, mutta haastetta löytyi reilusti. Ajatuksena, että tämä älytön kohta pitäisi selvittää jonka jälkeen sitten alkaa tutkimaan loppukenttää oli puistattava. Kenttä on todella pitkä ja tässä täytyi rullata tornia paljon, että sai ammuttua välkkyviä palikoita pois tieltä. Lopputorni ei vaikeudeltaan ollut onneksi ihan tuon hankalan kohdan tasoa, mutta olisi siihen mennyt todella paljon aikaa jos olisi itse alkanut hommaa selvittelemään. Loppupuolella on vielä todella ihana kohta, missä hissillä täytyi nousta ylöspäin ja vain toivoa, että ruudun ulkopuolella oleva, sivusuunnassa rullaava vihollinen ei osuisi tielle. Tähän viimeiseen torniin on laitettu vielä oikein kiva loppuratkaisu, sillä yhden loppuoven sijaan tästä niitä löytyykin neljä kappaletta. Kolme tiputtaa Juliuksen alaspäin ja vain yksi on kentän loppu. Onneksi minä tiesin mihin oveen mennä, joten tämän kanssa ei tarvinnut taistella. 

Olin viimein päässyt ensimmäistä kertaa tuon älyttömän tasoloikkakohdan ohi, etenin todella varovaisesti kohti tornin huippua. Katselin välillä videolta, mihin seuraavaksi pitäisi mennä. Putosin muutamaan otteeseen alaspäin pienien virheiden vuoksi, mutta se ei onneksi haitannut mitään. Hyppäsin yhden hissin päälle hieman huonosti ja päädyin kapistuksen vasempaan reunaan. Yritin kääntyä ympäri, mutta kiitos pelin ihanien kontrollien, Julius muljahti reunalta alas. Tipuin todella kauas ja aika ei enää riittänyt kiipeämään takaisin. Myöhemmin selvisi, että tämä hissi olisi vienyt aivan tornin loppuun... Kesti todella monta yritystä, että onnistuin pääsemään uudelleen tähän samaan pisteeseen. Meinasin uudelleen feilata hypyn, mutta onneksi Julius pysyi hissin päällä ja pääsin huipulle asti. Peli meni viimein läpi!

Olipahan peli taas, huh. Jos tähän olisi hieman enemmän panostettu ja viilattu tiettyjä juttuja, tämä olisi ollut ihan hauska seikkailu. Ei minua trollaaminen niin paljoa haittaa jos pelin mekaniikat ovat muuten täydessä iskussa. Nyt tämän pelaaminen aiheutti vain harmaita hiuksia. Jos tämä olisi pelkästään NESille julkaistu, olisin antanut huomattavasti huonomman arvosanan, mutta annetaan armoa kun kyseessä on erittäin vanha peli.