Genre: Platform
Goal: Defeat the Judge
Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 4/10
Ikään kuin asiat eivät olisi jo tarpeeksi hämäriä, Pugsley parka menettää perheensä kidnappaajien käsiin. Perheenjäsenet on piilotettu ympäri heidän omaa kartanoaan!
Etsinnän tiimellyksessä vastaan tulee hämmentäviä otuksia ja monimutkaisia esteitä.
Jos ihana pieni Pugsley on tarpeeksi kyvykäs, hän onnistuu pelastamaan Gomezin, Grannyn, Wednesdayn ja Ucle Festerin.
Jokainen perheenjäsen kantaa mukanaan pientä osaa luonnottoman hyvää musiikkia ja kun palaset on saatu yhteen, soittaa Lurch niistä koostuvan sävelmän joka avaa salaisen reitin Mortician luo!
Pugsleyn ainoa apuri on Thing, joka auttaa häntä pienin viestein.
Joten valmistaudu kauhistuttavaan seikkailuun...on Pygsleyn raadon metsästyksen aika!
Nyt vuorostaan The Addams Family -pelisarja tulee päätökseen tämän pelin myötä. Ainoastaan nimi on tuttu entuudestaan, siihen se tietämys sitten jäikin.
Ilmeisesti aika hintavasta pelistä on kyse, tai ainakin jossain vaiheessa peli ei ihan sieltä halvimmasta päästä ollut.
Tämä sarjan viimeinen peli on ihan puhdasta tasoloikkaa ilman mitään kummempia krumeluureja. Nimensä mukaan tässä pelataan Pugsleyllä ja tarkoituksena on pelastaa muut perheenjäsenet.
Salasanoja peli antaa mukavaan tahtiin joten seikkailua ei tarvitse aloittaa aina alusta. Peli on suhteellisen lyhyt ja se meni itsellä yhdeltä istumalta läpi. Ei tarvinnut tällä kertaa turvautua salasanojen apuun.
Seikkailu alkaa kartanon ulkopuolelta ja lähdin tutkimaan ympäristöä ennen kartanoon astumista. Ulkopuolella ei jostain syystä ollut musiikkia lainkaan ja ajattelin sen liittyvän jotenkin tunnelman luomiseen.
Hetken tutkimisen jälkeen kun astuin sisään kartanoon, musiikki edelleen loisti poissaolollaan. Etenin kartanon huoneissa ja huomasin, että vaikka platformit ovat pääosin ihan mainiota pikseliarttia, huoneiden taustat ovat pelkkää tasaista väriä.
Värit ovat vielä valittu mahdollisimman näköhermoja ärsyttäviksi - ehkäpä tämä on ollut tietoinen valinta pelin teemaa ajatellen. Platformien sijoittelu on myöskin pääosin hieman kummallisesti toteutettu. Homman juoni alkoi pikkuhiljaa valjeta - pelihän on jäänyt selkeästi keskeneräiseksi!
Jännä sinänsä, sillä jotkin täysin valmiit teokset ovat syystä tai toisesta jäänyt julkaisematta, mutta sitten on tälläinen selkeästi keskeneräinen päätetty pistää myyntiin todennäköisesti dollarinkuvat silmissä.
Tästä ankeasta, ilman musiikkia olevasta tunnelmasta tuli mieleen jotkin vanhat DOS-pelit. Hyvin samanlaisia ääniä kuului esimerkiksi esineiden keräämisestä. Kenttäsuunnittelukin huokui vanhoja DOS -seikkailuja.
Vihollisia löytyi laidasta laitaan ja jotkut niistä olivat todella kummallisia. Varmaan viime hetkellä kyhätty kasaan. Vihollisia nujerretaan päälle hyppäämällä ja tämän homman hitbox on hieman outo. Vihollisten päälle pystyi hyppimään onnistuneesti vaikka ei ihan tarkasti osuisikaan itse otukseen.
Jos kaksi vihollista on hyvin lähellä toisiaan ja molemmat kuolevat saman hypyn aikana, toisesta vihollisesta ottaa jostain syystä osumaa :D
Energiaa pelissä on muutama yksikkö, mutta tiettyjä välipomoja tuhoamalla kokonaismäärää sai nostettua. Kaikki mahdollinen kannatti etsiä, sillä tämä peli ei ihan helppo ollut. Vastassa on pitkiä huoneita täynnä vihollisia ja ansoja. Jos huoneessa meni kuolemaan, joutui alkuun.
Peli on todella antelias lisäreiden suhteen, mutta ne pystyy keräämään vaan yhden kerran. Jo heti alussa saa reilun läjän lisäreitä, kunhan vain tutkii hieman paikkoja. Huoneisiin on piilotettu salapaikkoja ja muutamia löysinkin. Yleensä löytämisestä palkitaan lisäreillä :)
Jos nyt pelaisin pelin uudelleen läpi, niin menisin huoneet hieman eri järjestyksessä jotta hankalimpiin huoneisiin olisi reilusti lisäreitä käytössä. Nyt sai oikeasti hikoilla jotta hullut tasoloikkakohdat sai hoidettua kunnialla loppuun.
Kuten aikaisemmin mainitsin, tämä on todella yksinkertainen tasoloikka. Huoneista löytyy leivoksia ja karamelleja jotka täyttävät energiamittaria kun niitä kerää tarpeeksi monta kappaletta. Muutamassa paikassa vastaan tuli hetkellinen kuolemattomuuspullo ja nopeuskengät.
Kengät kannatti jättää keräämättä, sillä hahmo on ihan tarpeeksi nopea ilman niitä ja kohdista tuli huomattavasti hankalampia höntyilevällä hahmolla.
Jokainen pelastettava perheenjäsen on jonkin mörön vankina. Taistelut ovat aika mitäänsanomattomia ja samanlaisia. Väistele muutama ammus ja hyppää päälle. Toista tämä tarpeeksi monta kertaa ja pomo kuolee.
Hirveästi ei mietintämyssyä oltu käytetty tämän asian suhteen. Ehkäpä jotain muuta myssyä kun pelikin jäi pahasti vaiheeseen. Parin energiayksikön voimin vaikeimpien huoneiden pomot olisivat olleet tuskallisia, sillä yleensä perille pomohuoneeseen ei päässyt kovin monen lisärin turvin.
Lisäenergioiden avulla pystyi hieman rennommin tuhoamaan ruudulle ilmestyneet rumilukset.
Kun perheenjäsenet on pelastettu, aukeaa kartanon aulassa oleva mysteerinen lukittu ovi! Jostain syystä pelastettavien listalta ei löytynyt Cousin Ittiä vaikka muut perheenjäsenet ovat mukana tavalla tai toisella. Kuitenkin tämän karvakasan kuvia löytyy kartanon seiniltä.
Joka tapauksessa lukittu ovi vie pelin viimeiselle alueelle joka on hyvin samanlaista huttua kuin muukin peli. Hieman ketjuissa kiipeilyä ja kiperää tasoloikkaa, siinä se.
Kun tästä ketjusokkelosta on selvinnyt, siirrytään kummalliseen kultaisella taustalla olevaan huoneeseen josta saa yllin kyllin kaikenlaisia hyödykkeitä kuten energiaa ja lisäreitä. Selkeästi tässä valmistaudutaan viimeistä koitosta varten.
Kyllä, juuri näin on asian laita. Viimeinen pomo odottaa huoneen perällä olevassa erillisessä huoneessa kaikessa karmeudessaan. On kyllä harvinaisen ruma sprite...jestas sentään. Tuomari hoideltiin samaan tyyliin päälle hyppäämällä kuin muutkin pomot.
Huoneen keskellä on useita pieniä tasoja joita oli hyvä käyttää apuna ukon päälle hyppäämiseen. Taivaalta satoi välillä rivi tuomarin vasaroita jotka oli helppo väistää. Oikeanlaisella ajoituksella kun ukon kuolemattomuusaika oli häviämässä, hyppäsi uudelleen päälle, näin sai mahdollisimman nopeasti uuden iskun tehtyä.
Pari yritystä se vaati, mutta ei sentään Game Overia tullut. Loppukuvat eivät tarjoilleet mitään kovin erikoista, mutta empä odottanutkaan mitään päräyttävää pelin laadun huomioon ottaen.
Harmi sinänsä, tämä olisi voinut olla ihan mainiokin peli jos vain olisi tehty loppuun asti. Pugsleyn sprite ja taustat olivat ihan mainiota, mutta kaikki muu olikin sitten hiomatonta kakkosnelosta.
Kyllähän tämän kerran pelasi läpi, mutta toiste ei tarvitse pelin kajota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti