Genre: Action/Adventure
Goal: Defeat Hades and Save Helene
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 5/10
Tämä on muinainen tarina ajasta, milloin ihminen ja Jumalat elivät yhdessä. Alueella jota kutsuttiin Peloponnesokseksi, sijaitsi rauhallinen kylä, nimeltä Elis. Eliksessä asuu oikeudenmukaisin neito ja urhea nuorimies, Orpheus.
Helene ja Orpheus vannoivat toisilleen ikuista rakkautta. Mutta valitettavasti Helene joutui käärmeen myrkyllisten hampaiden uhriksi ja menehtyi. Orpheus suri Helenen kuolemaa kolme päivää ja kolme yötä kunnes kuuli rakkauden Jumalattaren, Aphroditen äänen.
"Olen seurannut sinun rakkauttasi ja tiedän sen syvän surun tunteen mitä käyt läpi. Helene ei ole oikeasti kuollut vaan alamaailman kuningas, Hades nappasi hänen sielunsa jotta voisi tehdä hänestä kuningattarensa. Hades on voimakas ja hänellä on paljon apureita alamaailmassaan, Tartaruksessa.
Löytämällä kolme nymfiä on ainut tapa miten voin auttaa sinua. He auttavat sinua jotta löydät tiesi Tartarukseen. Jos rakkautesi on todellista Heleneä kohtaan, saat hänet pelastettua." Orpheus lähtee matkaan ja näin seikkailu alkaa!
Tällä kertaa lähdin seikkailemaan antiikin Kreikkaan. Peli on todella samantyylinen kuin Zelda II vähän joka osa-alueelta vaikka kuitenkaan samaa pelimoottoria ei oltu käytetty. Sinänsä vakuuttavaa, että vain kolme tyyppiä puuhasi tämän parissa ja tekivät paremman pelin kuin Zelda II :D Peli on vielä Infinity pelilafkan ensimmäinen peli!
Pelin suunnitellut tyyppi, Hoshimoto on myöntänyt, että hän on ottanut inspiraatiota Zelda II:sta ja se näkyy selkeästi alkumetreistä viimeiseen taisteluun asti.
Minua ei pätkääkään haittaa, että tämä on näinkin räikeä kopio, sillä huomattavasti miellyttävämpi tätä on pelata kuin Zeldaa :D Tätä oli niin mukava pelata, että ei tullut mieleenkään katsoa vinkkejä netistä. Täytyy myöntää, että muutama asia löytyi hieman tuurilla, mutta pääosin hoksottimia käyttämällä ja NPC -ukkojen vinkit päähän painamalla pääsi todella pitkälle.
Ainoastaan kaksi energiamittaria pidentävää ambrosia -kukkaa jäi löytämättä, mutta hyvin pärjäsi ilman niitäkin :)
Pelissä seikkaillaan ympäri antiikin Kreikkaa etsien erilaisia tavaroita joiden avulla pääsee uusiin paikkoihin. Tasaisin väliajoin jokin antiikin Kreikan mörkö tulee pullistelemaan ja ne täytyy päästää päiviltä - todella perinteistä seikkailupeli-meininkiä.
Sinällään huvittavaa, että tässä on paljon enemmän erilaisia tavaroita kuin Zelda II:ssa. Alueet ja niiden tutkiminen on myös huomattavasti kiehtovampaa hommaa tässä pelissä.
Alueelta toiselle siirrytään randomeiden luolien tai ovien kautta ja ne täytyykin itse laittaa muistiin mistä pääsi mihinkin. Pelistä löytyy kartta, mutta se näkyy vain kun siirtyy uudelta alueelta toiselle. Minkäänlaista lintuperspektiivistä kuvattua karttavaellusta tämä peli ei sisällä.
Mitään älyttömän järkevää logiikkaa siirtymissä ei ole, "jostain pääsee jonnekin" on vahvasti läsnä. Asia menee vielä entistä sekavammaksi kun saa haltuunsa Apollon harpun jonka avulla voi kutsua Pegasuksen avukseen. Pegasus toimii ikään kuin teleporttina, ja kun sitä käyttää oikeassa kohdassa aluetta, vie se jonnekin toiseen paikkaan.
Tämä määränpää ei ole millään tavalla looginen ja niitä en oppinut millään muistamaan. Asia ei pahemmin haitannut, sillä kävelemällä pääsi sitten oikeaan paikkaan jos ei sinne heti päässyt teleporttauksen avulla.
Mistään ihan läpihuuto pelistä ei ole kyse ja tämä onkin paikka paikoin aika hankala. Välillä valittavana on useampi reitti johon pystyy menemään hallussaan olevilla tavaroilla. Kurkkaamalla jonkin uuden alueen menoa pystyi toteamaan onko se liian hurja kyseiseen hetkeen nähden. Täytyi palata takaisinpäin etsimään jokin toinen reitti tai missattu tavara hankalampaa reittiä varten.
Pelistä löytyy ihan mukava määrä kaikenlaista asetta ja muuta tavaraa. Hyökkäystä varten on neljä erilaista asetta; nuija, Staff of Fennel jolla voi ampua tulta ja kaksi erilaista miekkaa. Suojaustakin sankarimme kaipaa ja seikkailun lomassa hän saa kaksi erilaista kilpeä saa haltuunsa.
Löytyy myös kaksi erilaista soitinta joiden avulla pystyy liikkumaan eri paikkoihin, ylempänä mainitsinkin jo Apollon harpun. Toisena erittäin omaperäisesti nimetty soitin, Ocarina jota soittamalla avulias delfiini auttaa uimataidottoman sankarimme muuten mahdottomiin paikkoihin. Troijalaisten ruukku toimii energiantäyttönä ja sen sisältämä nektari täytti energiat kokonaan. Ruukkua pystyi kätevästi täyttämään erilaisista lähteistä joita on ripoteltu ympäri peliä.
Tavaroita sai pääosin Jumalilta - välillä ilmaiseksi ja välillä valuuttaa vastaan. Tässä pelissä ei mitään kylmää kahisevaa pyöritelty vaan haluttua tavaraa ovat oliivit. Viholliset pudottavat oliiveja lisäenergian virkaa toimittavien laakerinlehtien lisäksi ja aluksi luulin oliiveja joksikin pyöreiksi rubiineiksi ennen kuin ohjekirja kertoi toisin. Jostain kumman syystä oliivit on punaisia, välkkyviä ja keltaisella reunuksella höystettyjä "herkkuja". Vähemmästäkin hämääntyy.
Jumalat ovat hieman ahneen puoleisia, sillä joihinkin tavaroihin tarvitsi aimo läjän oliiveja. Oliiveissa on vielä sellainen huono puoli, että kuolema puolittaa määrän minkä on kerännyt. Se, että pudottaako vihollinen oliivin on ihan täysin RNG:stä kiinni. Välillä meni pitkäänkin kun sai tarvittavat oliivit kasaan.
Pelin parhaimman miekan hakeminen oli hieman tuskaisempi juttu, sillä Hephaestos ei myy sitä kuin 70 oliivin hintaan. Ei tässä muuten mitään, mutta reitti Jumalan luokse sisälsi paljon pieniä tasoja joista muljahti helposti rotkon pohjalle vihollisten toimesta. Onneksi tähän meni "vain" neljä yritystä, sillä noin 15-20min meni saada oliivit takaisin taskun pohjalle. Kyseessä on kuitenkin pelin parhain miekka, joten eihän reitti sinne voinut liian helppo olla.
Jumalat eivät ole ainoita ahneita tyyppejä tässä pelissä, sillä muutama perus kansalainenkin pyytää järkyttäviä summia myymistään tuotteista. Onneksi näihin ei mennyt kuin aikaa ja olivat huomattavasti helpommissa paikoissa kuin Hephaestos. Jos tästä pelistä jotain huonoa pitää sanoa, niin tämä oliivi-setti on yksi sellainen...hieman vähemmät oliivimäärät olisivat olleet paikallaan tai sitten niiden määrää ei olisi puolitettu kuolemasta.
Seikkailu eteni todella tasaiseen tahtiin ja en ollut juuri missään kohdassa jumissa kuin korkeintaan hetken. Tai oikeastaan sen puolesta en ollut jumissa, että en olisi tiennyt mihin pitää mennä - jumituksen syynä oli jotkin hankalat kohdat tasoloikkineen ja pomoineen.
Muutamia pomoja sai yrittää hetken, sillä joihinkin niihin on hieman hankala osua. Joko ne ovat nopeita tai sitten niillä on tietty kohta mihin täytyy iskeä. Hyvä vaan, liian helpot pomot ovat meh.
Pomoja on monta erilaista ja ne sijoittuivat yllätys yllätys Kreikan mythologiaan. Pääpomoja ei tarvinnut tuhota kuin kerran ja ne pysyivät lopullisesti poissa, mutta minipomot kuten Centaur tai Talos ilmestyivät aina uudelleen kun palasi takaisin heidän alueelleen.
Kun tarvittavat asiat on suoritettu, pääseekin seikkailemaan Hadesin johtamaan alamaailmaan. Itse Tartarus ei niin hankalalle paikalle vaikuttanut pois lukien alkupuolella kohdattava kolmipäinen koira, Cerberus. Tähän kulkureittiä tiukasti vartioivaan koiraan oli todella hankala osua ja oikean rytmityksen löytäminen vei aikaa.
Koirasta kun pääsi eroon, ei loppupuoli ollutkaan mikään erityisen hankala ja jatkopaikkojakin löytyi kiitettävästi. Todellinen haaste löytyi itse Hadeksen linnoituksesta joka olikin pirun paha paikka!
Linna ei järin pitkä ollut, mutta se vaati yhden tietyn reitin löytämistä hieman sokkeloisesta paikasta. Paikka on vielä täynnä monia ärsyttäviä vihollisia joista käärmeet olivat helposti ykkössijalla. Käärmeisiin törmää aikaisemminkin pelin tiimellyksessä, mutta täällä ne kestävät kaksi iskua pelin parhaimmallakin miekalla. Nopeutensa vuoksi niihin on välillä hankala osua ja ne saattoivat tehdä iskua iskun perään nopeilla puolelta toiselle hyppimisillään.
Energiaa ei linnoituksesta pahemmin saa muuten kuin vihollisten pudottamana. Yksi vanha akan kuvatus kauppaa energiantäyttöä 30 oliivin hintaan, mutta oliivien farmaaminen näissä oloissa on todella työlästä ja hankalaa hommaa. Eukko on nököttää vielä suhteellisen lähellä sisäänkäyntiä jolloin ei vielä ole niin huutava pula energioista. Kunnon mulkvisti.
Linnakkeen syövereistä löytyy ihana nymfi joka täyttää ruukun herkullisella nektarilla, mutta huoneeseen astuminen on iso virhe. Huoneesta poistuessa joutuu koko linnakkeen alkuun :D Toki nyt on ruukku täynnä ihanaa nektaria, mutta joutuu kulkemaan takaisin samaan pisteeseen uudelleen.
Tovin sai oikeaa reittiä metsästää, mutta sitkeällä yrittämisellä reitti hahmottui. Edessäni nökötti kiveksi muutettu Helene ja tiesin Hahdeksen olevan lähellä...
Hades on täysin näkymätön jos ei käytä Moon Crystal kristallipalloa. Moon Crystal saa kuun loistamaan kirkkaana ja nyt veden pinnalta erottuu sankarimme varjon lisäksi Hadeksen varjo. Hades on edelleen liian tumma näkyäkseen kunnolla ja hänen liikkeitä täytyy seurata veden pinnalta.
Täytyy sanoa, että vaikka tämä selkeästi on kopio Zelda II:sen Shadow Link -tappelusta, on tämä erittäin nerokkaasti toteutettu. Todella loistava idea tälläinen varjotaistelu.
Kun Hadesta on aikansa iskenyt miekalla, muuttuu ukko näkyväksi. Taistelu pysyy samana, ainoastaan hieman helpommin pystyy iskuja toimittamaan perille kun varjoa seuraamalla. Tähän taisteluun piti selviytyä suhteellisen täysillä energioilla ja ruukullinen nektaria mukanaan jotta Hadeksen sai hoideltua. Minulta kun puuttui muutama energiapalkkia pidentävä ambrosia -kukka, niin se aiheutti omat haasteensa taistelun suhteen.
Muutaman yrityksen se vaati, että linnoituksen sai selvitettyä tarpeeksi hyvillä energioilla. Viimein se onnistui ja Hades kaatui!
Tätä peliä oli suuri nautinto pelata. Voisin hyvin kuvitella pelaavani tämän joskus uudelleen läpi, Zelda II:sta en. Tässä ei ollut mitään tyhmiä temppeleitä missä juostiin edestakaisin etsien avaimia vaan alueet olivat mielenkiintoisia ja hauskasti toteutettuja. Muutenkin tämä ei ollut ihan niin kryptinen ja kaikki asiat löytyi hieman testailemalla.
Vaikka Zelda II:sen läpäisystä on kulunut jo 200 peliä, on sen tylsä ja puuduttava läpäisy edelleen mielessä. Soundtrack Zeldassa on kuitenkin huippuluokkaa, kuten on tässäkin. Todella loistavia biisejä on tähän peliin sävelletty.
Suosittelen ehdottomasti testaamaan tätä, oli sitten mielipide Zelda II:sta mikä hyvänsä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti