Genre: Platform
Goal: Defeat The Ancient Security Robot (Stage 7-6A)
Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 8/10
Irene katoaa mystisesti tutkittuaan mysteerisen Ashtarin liikkeitä. Super salainen CIA erikoisjoukkojen ryhmä löydetään vanhojen raunioiden edessä minkä uskotaan olevan Ashtarin olinpaikka. Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta.
Ashtar, kuka näki lohikäärmemiekan syntymisen ja tiesi sen potentiaaliset mahtavat voimat, nousi jälleen pimeän valtakuntansa syvyyksistä. Ryu, joka ei tiennyt asiasta mitään on suuressa vaarassa, sillä Ashtarin on tarkoitus tuhota hänet käyttäen mustaa magiaa.
Ja näin saaga jatkuu sankarimme viimeisen taistelun merkeissä. Ryun voitokkaan kaksintaistelun jälkeen Jaquion kanssa, Ashtar palasi takaisin pimeyteen. Mutta uusi paha olento on jo matkalla ja uusi seikkailu odottaa hyväuskoista Ryu Hayabusaa...
Ai että mitä nautintoa oli pelata pitkästä aikaa oikeasti todella hyvää tasoloikkapeliä. Tämäkin pelisarja on nyt purkissa mikä on tietty hieman harmillista, sillä olisihan näitä tämän tyylisiä pelaillut mielellään enemmänkin!
Kahdesta ensimmäisestä osasta poiketen tässä sarjan kolmannessa osassa ei ole loputtomia continueja. Aika jämäkkä muutos, ihan kun nämä Ninja Gaidenit eivät olisi muutenkin tarpeeksi hankalia :D
Tämä uudistus on mielestäni hieman kaksijakoinen juttu, sillä toki se tuo erilaista pelifiilistä ja jännitystä kun ei voikaan loputtomasti jatkaa siitä missä on menossa. Toisaalta taas loputtomien continuejen avulla pystyi harjoittelemaan todella hankalia kohtia uudestaan ja uudestaan.
Välillä hieman syletti palata pelaamaan ensimmäisiä kenttiä kun ne oikeastaan pystyi juoksemaan läpi. Juuri kun sai hyvän tatsin johonkin hankalaan kenttään tai pomoon joutuikin taas aloittamaan alusta...
Pelistä löytyy seitsemän kenttää ja ne on jaettu useampiin osioihin.
Huomasi kyllä, että en ollut pelannut pitkään aikaan Ninja Gaideneita ja Ryun liikuttaminen oli täysin ruosteessa. Pikkuhiljaa hommaan kuitenkin tottui ja Ryun hallitseminen alkoi tuntumaan luontevalta.
Muutamia eroavaisuuksia tästä löytyy verrattuna aiempiin osiin. Continuejen puuttuminen lienee se ilmeisin, mutta löytyy tästä muutakin. Myös jatkopaikkoja on erittäin niukasti. Kuudessa ensimmäisessä niitä on yksi per kenttä ja viimeisessä kaksi kappaletta. Välillä täytyi kulkea todella pitkiä pätkiä kuolematta. Edes pomosta ei saanut jatkaa uudelleen vaan sama tuttu jatkopaikka odotti jos pelasi huonosti. Peli on myös aika niukka pudottamaan energiantäyttöjä joten tässä sai oikeasti pelata kieli keskellä suuta.
Heti pelin alussa käytössä on Windmill Throwing Star erikoisase mikä täytyi esim. kakkosessa erikseen kerätä. Yksi todella loistava uudistus on, että viholliset eivät ilmesty uudelleen jos ne on kertaalleen tappanut. Ei ole väliä miten kauaksi kävelee, alue kumisee tyhjyyttään jos on sivaltanut miekalla pahikset kylmäksi. Tämä helpotti todella monia kohtia kun pystyi yksitellen tappamaan viholliset eikä vain rynniä suinpäin päälle.
Pelissä on yksi todella iso suunnitteluvirhe, nimittäin aikaraja. Se on tehty ihan liian tiukaksi ja monesti ei aika millään riittänyt koko kentän läpäisyyn. Itse kun pelasin tätä vielä todella varovaisella ja tarkalla otteella niin aika oli jatkuvasti lopussa. Sama aika rullaa kentän alusta aina pomoon saakka. Todella turhauttavaa kuolla ajan puutteeseen tiukassa pomotaistelussa.
Speedrun ukoilla aikarajan kanssa ole mitään ongelmaa, mutta ei kaikkien tarvitse kenttiä mennä läpi juosten täysillä - johan siinä jää kauniit grafiikatkin ihailematta. Seitsemäs kenttä on viimeinen naula tähän aika-arkkuun, sillä siinä kaikki kolme osiota + kolme pomoa täytyy vetää saman aikarajan puitteissa läpi :D Ei mitään toivoa, että tämä olisi onnistunut.
Ajan loppumisesta seuraa luonnollisesti kuolema. Seitsemännen kentän viimeisessä osiossa tapatin itseni tahalleen kun ei ollut mitään järkeä yrittää jatkaa matkaa muutaman sekunnin ajan. Olisi nyt luullut, että sarjan kolmannessa osassa tämä homma olisi hoidettu hieman paremmin. Kelloon reilummin aikaa tai sitten se olisi vaan jätetty kokonaan pois. Kun kerta continuetkin ovat rajalliset, ei halua elämäänsä menettää minkään ajanloppumisen takia.
Trial & Error on todella vahvasti läsnä tämän pelin kanssa. Aluksi mahdottomilta tuntuneet kohdat alkoivat sujumaan kunhan vaan tarpeeksi jaksoi toistaa samoja juttuja. Täytyy myöntää, että muutamassa kohdassa olin täysin monttu auki, että "mitenhän tuosta voi ikinä edes päästä", mutta niin vaan sitkeällä opettelulla kohdat taipuvat!
Vaikka kentät ovatkin aluksi brutaalin vaikeita, pomot eivät sitä olleet oikein missään vaiheessa. Suurimpaan osaan löytyi todella nopeasti taktiikat ja ne menivätkin lähes jokaisella yrityksellä kuolematta. Ainoat suurimmat ongelmat minulla oli kolmannen pomon kanssa ja siihen kuolinkin reilusti eniten läpäisyn aikana.
Tämä sama konsepti on tuttu muistakin Ninja Gaideneista missä kaksi samanlaista mörköä hyppii ympäri huonetta ja vain toista voi vahingoittaa. Tämä versio viskoi hetken hyppimisen jälkeen heittotähtiä ja näiden väistelyssä minulla oli suuria vaikeuksia. En vaan jotenkaan saanut ajoitusta kohdalleen.
Joka kerta sai jännittää meneekö kyseinen pomo läpi. Painoin tylysti resettiä jos menin kuolemaan tässä pomossa enemmän kuin yhden kerran. En halunnut tuhlata vähiä lisäreitä mokomaan mörköön :D
Vaikka muut pomot aika helppoja ovatkin, ei ne kuitenkaan ihan läpihuutojuttuja olleet. Taktiikka täytyi keksiä ja pitää siitä kiinni, muuten henki lähti melko liukkaasti.
Viides kenttä on alkuun todella julma ja kun sen onnistui viimein selvittämään pomohuoneeseen asti, mahtavana yllätyksenä kentän pomo on aivan älyttömän helppo. Loistavaa, kun ei erittäin hankalan kentän jälkeen tarvinnut enää minkään älyttömän hankalan mörön kanssa alkaa painimaan.
Kenttien suhteen pahimmat ongelmat olivat viidennessä ja seitsemännessä kentässä. Molemmat näistä kuitenkin riittävien toistojen jälkeen alkoivat tuntumaan ihan siedettäviltä - varsinkin viides kenttä.
Seitsemänteen kenttään on selkeästi työnnetty ne kaikki pahimmat asiat ja oletetaan, että tässä vaiheessa Ryun hallinta on täydellisessä kunnossa. Kolmiosaisen kentän toisen osion opetteluun meni ehdottomasti eniten aikaa.
Kenttä alkaa mukavan leppoisasti kauniin sinisellä taivaalla varustetulla ulkoilma hyppelyllä, mutta näyttää sitten todelliset kyntensä siirryttäessä toiseen osioon. Ei toisessakaan osiossa ollut oikeastaan kun yksi hankala kohta minkä opettelu vei elämän poikineen.
Tässä kohdassa täytyi hypätä liikkuvalta alustalta toiselle ja alustojen ympäristö on täynnä sähköansoja. Jotta selviää tasolta toiselle tasolle, täytyy tehdä todella paljon näppäinkomentoja pienessä aika-ikkunassa ja yksikin virhe syöksee sankari ninjan kuilun pohjalle.
Aluksi yritin ratkaista tätä hyppelykohtaa "väärin" ja tarkoituksenani oli väistää ensimmäinen sähköansa alapuolelta roikkuen tasossa kiinni. Tämän toteuttaminen oli todella hankalaa ja 1/10 yrityksestä onnistui. Vaihdoin sitten taktiikkaa ja hyppäsin sähköansan yli. Tämä muutos kannatti, sillä todennäköisyys vaihtui täysin toisinpäin ja pääsin jatkamaan kentässä eteenpäin paljon varmemmalla otteella.
Mitään liian hurjaa ei toinen osio tarjoillut enää tämän sähköansa -kohdan jälkeen, ainoastaan muutama hieman inhottavasti sijoiteltu lentävä vihollinen huoneessa, missä täytyi kulkea suoraan ylöspäin hyödyntäen pieniä liikkuvia alustoja.
Viimeinen osio onkin sitten aikamoista ilotulitusta! Paljon piikki-ansoja joista menettää ihan överimäärän energiaa jos sattuu osumaan. Tässä osiossa on myös pelin hankalin huone joka sisältää paljon lentäviä vihollisia ja alta murentuvia tasoja. Tämän huoneen opetteluun meni eniten aikaa koko pelissä ja se vaati oikeastaan lähes kaikkien vihollisten paikkojen ulkoa opettelun.
Onneksi osion alkupuolelta löytää Vacuum Wave Art -erikoisaseen joka luo Ryun ylä- ja alapuolelle edestakaisin liikkuvat aallot. Asetta käyttämällä juuri oikeissa kohdissa sai viholliset tuhottua näppärästi. Tässä huoneessa suurempi vaara on pudota rotkoon kuin kuolla energian puutteeseen, sillä murenevat tasot eivät ole järin suuria ja niihin ei voi liian pitkäksi aikaa jäädä ihmettelemään.
Täytyy myöntää, että olen ylpeä itsestäni, että onnistuin pääsemään tämän erittäin hankalan huoneen monta kertaa niin, että en menettänyt lainkaan energiaa! Vaikka aluksi huone näytti jopa täysin mahdottomalle, toistot tekivät tehtävänsä :)
Kun tuon hankalan huoneen sai hoidettua, ei kentässä enää mitään älyttömän vaikeaa ollut. Luonnollisesti kun on kyse Ninja Gaidenista, pomoja on kolme kappaletta. Nämä olivat itselle sarjan helpoimmat viimeiset pomot, kaikki kolme vaati vain pari yritystä ennen kuin ne sai hoideltua. Tässäkin pelissä on onneksi sama kaava kuin aikaisemmissa; jos saa jonkin pomon hoideltua ja menee kuolemaan, seuraavan kerran pomohuoneeseen saavuttaessa alkaa taistelu suoraan siitä pomosta mihin jäi. Aikaisempia ei tarvitse tappaa uudelleen.
Ensimmäinen muoto oli näistä kaikista hankalin, mutta kun keksi kaavan, pomo ei ole keskivertoa kummempi. Kun mutatoitunutta Clancya lyö, alkaa hän ampumaan koko ruudun pituisia sähköjä joita tulee kolme peräkkäin. Tässä täytyi ajoittaa väistely niin, että viimeisen sähkön jälkeen heti löi Clancya jotta hän aloittaa sähköjen ampumisen uudelleen.
Toinen muoto on sitten helpoin näistä kolmesta. Clancy on integroitunut seinän kanssa ja ei edes pysty liikkumaan. Ainut asia, mitä tämä epämuodostuma pystyy tekemään, on heitellä jonkinlaisia pommeja Ryun päälle. Tämän tappamiseen riitti erikoisaseen spämmääminen ja viimeistely miekalla, sen kummempaa taktiikka ei tarvinnut olla. Energiaa tämä taktiikka vaati ja sen käyttäminen sisälsi kuolemisen ja kävelyn takaisin pomohuoneelle.
Pelin viimeinen pomo, The Ancient Security Robot on upea ilmestys ja se onkin täydellistä pikseli taidetta omaan makuuni. Itse taistelu taas ei ole kovinkaan hankala ja jos vertaa aikaisempiin Ninja Gaideneihin - tämä on reilusti helpompi viimeinen vastus. Pomolla on kaksi muotoa; ensin täytyy tuhota suojakilpi mikä onnistuu näppärästi Fire Wheel Art -erikoisasetta käyttämällä koska ei tarvitse seisoa kuin ruudun vasemmassa laidassa tykittämässä. Vasen reuna on myös erinomainen paikka pomon ammusten väistelyyn, sillä laserit eivät edes yllä sinne asti.
Pomon toinen, viimeinen muoto on vielä helpompi kuin ensimmäinen. Taistelussa täytyy tuhota robotin punainen ydin ja väistellä "käsistä" tulevia lasereita. Laserien kulma ei koskaan muutu ja ne ampuvat aina samaan pisteeseen. Sopivasti niiden välissä on Ryun verran tilaa joten aika turvallisin mielin sai seisoa.
Minulla kävi pelaamisen aikana jokin ihme bugi. Pieleen menneen läpäisy-yrityksen jälkeen aloitin pelin normaalisti alusta. Hetken pelattuani katseeni kuitenkin osui yläpalkissa olevaan erikoisaseiden energiamittariin, sillä siinä oli jo valmiiksi 100 yksikköä normaalin 40 yksikön sijaan. Tätä erikoisaseiden mittaria pystyy korottamaan keräämällä kentistä "lohikäärmeen hengen kääröjä" jotka nostavat mittarin pituutta kymmenellä yksiköllä.
Maksimi on periaatteessa 90 yksikköä, mutta jostain syystä jos menee kuolemaan viimeisissä pomoissa, pystyy viimeisen käärön kerätä uudestaan ja näin ollen maksimiksi tuleekin 110. Mutta todella erikoista oli, että pelin alussa määrä lähenteli loppupuolen lukemia :D
Tämä oli kuitenkin vain visuaalinen bugi, kun tuon 40 erikoisasetta oli tuhlannut, ei voinut enempää käyttää :( Totta kai peli meni sitten läpi bugisella erikoisasemittarilla varustettuna. Tajusin vasta myöhemmin, että olisi voinut jo heti kättelyssä resettaa ja ottaa kunnon yrityksen, mutta ajattelin pelata hieman treenin kannalta ja kuinkas sitten kävikään.
Tuli fiilis, että en halua jättää näin hyvän pelin läpäisyä näin "puolitiehen" ja päätin heti putkeen pelata pelin uudelleen läpi ilman bugista mittaria. Hienoa kun viimeisessä pomossa erikoisasemittari näytti jo 200 yksikköä :D Tämä olisi varmaan herättänyt erinäisiä kysymyksiä jos olisin moisesta läpäisystä jättänyt kuvan tähän blogiini ja ollut mainitsematta asiasta.
Eipä uudelleen pelaaminen mitään haitannut, on kuitenkin sen verran kova peli kyseessä!
Silkkaa nautintoa oli tämän läpäisy. Juuri sitä oikeaa vaikeusastetta itselle, että joutuu hieman grindaamaan, mutta ei kuitenkaan viikkotolkulla. Kakkonen oli aivan liian helppo kun se meni yhdeltä istumalta läpi, tämän kanssa sai useamman päivän taistella. Parhautta.
Tämä kolmonen on hankala peli, mutta silti ensimmäinen Ninja Gaiden on itselle se kaikista vaikein. Nopeasti uudelleen spawnaavat viholliset ja viimeisen kentän älytön koodausvirhe tekevät siitä todella kinkkisen pelin läpäistä.
Jos kaksi ensimmäistä Ninja Gaidenia on läpäistynä ja tämän kolmannen rajalliset continuet kauhistuttaa, niin ei hätää! Japani-versio on huomattavasti helpompi ja siinä on jopa salasana millä pääsee jatkamaan peliä jos ei yhdeltä istumalta jaksa pelata.
Tämä on lähes täydellinen peli, mutta muutamat pienet kauneusvirheet eivät ihan täyteen kymppiin arvosanaa nosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti