Genre: Adventure
Goal: Defeat Pumpkin Junior (Level 9)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 4/10
Tervetuloa paikkaan nimeltä Salaattikuningaskunta missä hedelmät ja vihannekset elävät täydellisessä harmoniassa. Linnan lähellä sijaitsee kylä nimeltä Salandora ja sen laitamalta löytyy pronssinen patsas ritari Kurkusta.
Vanha persimoni kertoo tarinaa kylässä asuville lapsille. "Tänään kerron tarinan kuinka minun esi-isä tapasi herra Kurkun ja päihitti pahan ministeri Kurpitsan." Vanha persimoni vilkaisi lapsia ystävällisesti ja aloitti kerronnan.
Vaikka Salaattikuningaskunta on nykyään rauhallinen, aikoinaan siellä vallitsi sota. Eritoten taisteluita käytiin pahojen viljelijöiden kanssa ketkä metsästivät hedelmiä sekä vihanneksia ruoakseen.
Kuningas Sipuli ajoi viljelijät alas ja suojeli kuningaskuntaa. Hän lakkautti arvoasteikon joka erotti hedelmät ja vihannekset tehden kaikista tasa-arvoisia.
Kuitenkaan ministeri Kurpitsa ei vähää välittänyt tästä uudistuksesta ja sai aikaan kapinan. Kurpitsa rakennutti itselleen linnan Kärpäsloukkuvuoren juurelle ja antoi itselleen tittelin Kurpitsa Suuri.
Hän loi arvoasteikon jossa kurpitsat olivat muiden yläpuolella ja korkeiden verojen avulla sai sorrettua muuta kansaa. Kaikki ketkä ei totellut Kurpitsaa, syöstiin tyrmään.
Kuningas Sipuli onnistui kiertämään Kurpitsan ja hänen joukkonsa. Kuningas, prinsessa Tomaatti ja entiset sotilaat perustivat ryhmän nimeltä Vastustajat - ryhmä joka koostuu vihanneksista sekä hedelmistä joiden tehtävä on hankkitua Kurpitsasta eroon.
Kävi kuitenkin niin, että prinsessa Tomaatti sekaantui Kurpitsan juonitteluihin ja tämän seurauksena vangittiin Kärpäsloukkuvuorella olevan linnan uumeniin.
Kuningas ei kestänyt tätä ja hän menehtyi suruunsa. Kansa oli täysin poissa tolaltaan. Kaiken kukkuraksi, Kurpitsa uhkasi naida prinsessa Tomaatin!
Hääpäivän lähestyessä ritari Kurkku tekee paluun ja kuullessaan mitä on tapahtunut, lähtee hän oitis Kurpitsan perään. Prinsessa on pelastettava ilkeän ministeri Kurpitsan kynsistä!
Jälleen yksi merkintä "aikoinaan muutaman minuutin testannut ja hylännyt" -pelien listaan. Teoksen hassu nimi sai aikoinaan kiinnostuksen heräämään ja olihan sitä testattava. Ajatuksen kanssa kun peliin paneutui, se olikin ihan mielenkiintoinen.
Tässä on todella omalaatuinen idea. Pelin on periaatteessa Point and Click -osastoa, mutta tässä ei voinut klikkailla ruutua lainkaan. Eteneminen tapahtui ainoastaan komentojen avulla joita löytyi ruudun molemmilta puolilta.
Voi olla, että jollain vanhalla kotitietokoneella tälläinenkin idea on jo ennestään toteutettu, mutta itselle täysin uusi juttu.
Peli sisältää yhdeksän eripituista lukua joissa täytyi selvittää erilaisia pulmia jotta pääsi etenemään seuraavaan. Aina luvun päättymisen jälkeen sai salasanan.
Heti kättelyssä ruutuun lävähtää läjä komentoja joita testailemalla pelissä edetään. Yleensä eteneminen on rajoitettu muutamaan ruutuun ja pidemmälle ei päässyt ennen kuin oli selvittänyt näiden muutaman huoneen pulmat.
Sinänsä jännä konsepti, että pelin puoleen väliin onnistuu tiensä selvittämään vaikka kaksivuotias kersa, jos vain ohjain pysyy kädessä. Tarpeeksi kun komentoja testailee, niin tässä etenee pakosti.
Täysin suoraviivainen tämä ei kuitenkaan ole, sillä välillä samaa komentoa täytyi käyttää useasti jotta oikea ratkaisu löytyi.
Vaikka päämäärätön komentojen hakkaaminen kantaa pitkälle, silti pelihahmojen vinkkejä ja muita tekstejä kannatti seurata jotta homma sujuisi jouhevammin. Joskus vinkit olivat ns. kertakäyttöisiä ja ei niitä enää nähnyt muuten kuin aloittamalla luvun pelaaminen uudelleen. Muistiin kirjoittaminen oli tässäkin enemmän kuin järkevää.
Luvut olivat hieman hassusti toteutettu, sillä välillä ne olivat vain muutaman ruudun pituisia kokonaisuudessaan - välillä sitten sai ravata pitkin maita ja mantuja myös takaisinpäin jotta luku tulisi päätökseen.
Vaikka pelin päätavoitteena onkin pelastaa prinsessa Tomaatti, luvuissa oli omat pienet tarinansa. Täytyi päästä jostain pahasta hahmosta eroon ja auttaa kansalaisia.
Ritari kurkun ei tarvitse matkustaa itsekseen ja hänellä onkin matkakaverinaan persimoni Percy. Percy onkin hyödyllinen apuri, sillä käskystä hän tekee likaisimmat työt.
Percyltä saa myös hyödyllisiä vinkkejä jos on täysin jumissa tarinan pyörteissä.
Vaikka peli onkin pääosin komentojen klikkailua, on tässä pieni osuus muutakin. Muutamassa paikassa pääsee ihan itse kävelemään ja se on toteutettu iki-ihanalla RPG -pelien suoraan silmistä -kuvakulmalla :D
Nämä alueet ovat todella pieniä eikä näihin tarvitse edes karttaa piirtää vaikka mestat näyttävät ihan samalta. Riitti, kun vain pyöri ympyrää ja tutki jokaisen nurkan.
Toinen hieman tämän kyseisen teoksen perinteistä pelityyliä rikkova asia on taistelut. Näitä ei pelissä montaa ole ja ne on toteutettu kivi, paperi & sakset -tyyliin. Ihan täysin perinteistä KPS -settiä tämä ei ole, sillä kun voittaa KPS:n, täytyy vielä yrittää katsoa samaan suuntaan kuin vastustaja. Jos tämä ei onnistu, homma jatkuu KPS:stä.
En todellakaan tajunnut tämän samaan suuntaan katselun pointtia ja olisi voinut hyvin jättää kyseisen setin pois. Pääosin KPS -pelit olivat tuuripohjaisia muutamaa lukuun ottamatta.
Ruudun alareunassa näkyivät voimapisteet ja ohjekirjan mukaan ne vaihtelivat taistelukohtaisesti. Täytyy myöntää, että en oikein sisältänyt tätä pistejärjestelmää, voitto tuli kun se tuli. Yleensä siihen vaadittiin kolme pistettä. Yksi piste tuli kun voitti KPS:n sekä samaan suuntaan katsomisen.
Pisteitä kierrätettiin eikä niitä saanut mihinkään talteen. Jos vastustaja sai pisteen, se hävisi pelaajalta ja se täytyi voittaa uudelleen jotta pääsi yrittämään uutta pistettä. Todella hämärä systeemi.
Häviöstä ei kuitenkaan rokotettu pahemmin, joutui vain yhden ruudun taaksepäin. Tätä en kuitenkaan kokenut kuin ainoastaan Kurpitsan kanssa joka onkin sitten niin ilkeä, että heitti häviöstä koko luvun alkuun :(
Peli oli todella helppoa läpsyttelyä muutamaa loppupuolen lukua lukuun ottamatta. Vaikka pelin idea onkin yksinkertainen, saattoi jokin asia unohtua testata. Näissä luvuissa täytyi rampata paljon samoissa ruuduissa ja testailla samoja paikkoja jotta jotain uutta löytyisi.
Kahdeksannessa eli toiseksi viimeisessä luvussa täytyi olla erityisen tarkkana, sillä paria taistelua ei voinut oikein voittaa jos ei lukenut kansalaisten antamia vinkkejä.
Esimerkiksi taistelu ministeri Kurpitsaa vastaan olisi ollut lähes mahdoton ilman kansalaisen vinkkiä. Kurpitsa tekee aina KPS hommat samassa järjestyksessä, ainoastaan katsomissuunta täytyi veikata.
Ensimmäisellä yrityksellä unohdin koko vinkin ja yritin "väkisin" päästä taistelua läpi. Eihän siitä tullut mitään ja jouduin luvun alkuun. Tämä oli kieltämättä järkytys vaikka ihan ymmärrettävä ratkaisu. Luku on aika pitkä ja oli hieman tervan juontia palata takaisin Kurpitsan luo. Toisella kerralla muistin vinkin ja taistelu meni näppärästi läpi.
Periaatteessa kahdeksas luku on pelin viimeinen kunnon luku. Se on pitkä ja hankalahko sekä sisältää kekseliäisyyttä vaativan taistelun ministeri Kurpitsaa vastaan. Yhdeksännessä luvussa ei ole muuta kuin yksi taistelu.
Pelin viimeiseksi pomoksi on laitettu Kurpitsan poika - Kurpitsa Junior. Tämä taistelu on oikeastaan sama kuin mikä tahansa muu taistelu, ei sen kummempia kikkailuja. Vaikka tämän olisi kädettänyt, olisi siihen päässyt nopeasti uudelleen.
Kädetys olikin todella lähellä. Aluksi sain ihan hyvän putken onnistuneita KPS suorituksia, mutta usein meni katsomissuunta pieleen ja Junior kosti armottomasti.
Jonkin aikaa Junioria vastaan taistellessani päätin, että vedän homman ihan "läskiksi" ja en tee mitään muuta, kuin rämpytän D-padista alaspäin. Alaspäin painalluksella Percy valitsi vaihtoehdoksi kiven ja jostain syystä Kurpitsa Junior valitsi monesti sakset. Kuinka kätevää!
Junior tykkäsi myös katsella useammin alaspäin kuin muihin suuntiin joten tämäkin osuus meni hieman liiankin helposti läpi kun vain rämpytteli D-padista alaspäin. Parastahan tässä oli se, että olin viittä vaille häviämässä Juniorille ennen kuin aloitin tämän leikkimielisen testailun :D
Kokonaisuudessaan tämä oli ihan mainio peli. Ei mikään mestariteos, mutta yksinkertaisuutensa vuoksi se piti otteessaan loppuun asti. Pari kertaa jouduin pisimmän, kahdeksannen luvun aloittamaan alusta, henkilökohtaisen elämäni kiireet tuli vastaan.
Eipä tuolla niin merkitystä ollut, samaan pisteeseen pääsi suhteellisen nopeasti kun vain muisti reitin.
Tässä pelissä tuli myös koettua ensimmäinen pervoksi haukkuminen NES -pelin tiimoilta. Oikein sydäntä lämmittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti