Genre: Sports
Goal: Win 12 Matches
Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 8/10
"Big" George Foreman on palannut! Hänellä on ollut kymmenen vuoden tauko kehästä, mutta nyt tämä entinen raskaansarjan mestari janoaa jälleen titteliä!
Kaveri heitti vielä vähän lisää löylyä kiukaalle ja ehdotti ”vitsillä”, että pelaan tämän vielä heti perään kun on Punch-Out!! -kipinässä liekkiä. Aluksi en kovinkaan hirveästi innostunut ajatuksesta, mutta hieman pitkin hampain kuitenkin kävin pelin kimppuun.
Pelihän on köyhän miehen versio Punch-Out!! -peleistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Todella ankea, ruma ja matsien aikana oleva hiljaisuus on jotenkin ahdistavaa - kuului vaan hanskojen tömähdykset ihoa vasten. Olisi kaivannut rempseää musiikkia Punch-Outin tavoin!
Piirisarjat tässä menivät hieman eritavalla ja vastustajiakin oli muutama kappale vähemmän. Homma on jaettu neljän vastustajan nippuihin ja piirisarjoja on yhteensä kolme. Neljännen vastustajan voitettuaan sai salasanan.
Peliä pelatessani luulin, että vastustajat ovat ihan oikeita nyrkkeilijöitä kun niille oli ihan lempinimetkin lätkäisty, mutta ilmeisesti olin väärässä. Pikaisen Googlettelun tuloksena ei nimillä löytynyt mitään järkevää. Empä sen enempää jaksanut aiheeseen paneutua. Tietämykseni on niinkin hyvällä tasolla, että edes George Foreman ei ole aikaisemmin tullut vastaan :D
Homma eroaa Punch-Outista niin, että tässä ei tarvinnut kaataa vastustajaa kolmea kertaa yhden erän aikana täystyrmäyksen saavuttaakseen vaan sen pystyi jakamaan kaikkien kolmen erän kesken. Määrääkin oli nostettu yhdellä, eli jos neljästi onnistui vastustajan kaatamaan, summeri soi matsin päättymisen merkiksi.
Vastustajien tyrmääminen ja täystyrmääminen osoittautui ihan mahdottomaksi hommaksi. Peli olisi pitänyt opetella täydellisesti ulkoa jotta olisi pystynyt onnistumaan tässä tempussa. Parhaimmillaan onnistuin muutaman vastustajan kaatamaan kahdesti ja tähänkin vaadittiin kaikki kolme erää. En edes tiedä, olisiko tässä voinut tehdä ihan perinteisen tyrmäyksen joten se jääköön ikuisesti mysteeriksi.
KAIKKI voittamani matsit päättyivät tuomarin päätökseen ja hän oli onneksi todella armollinen. Vaikka vastustaja olisi saanut kaadettua Georgen jopa parikin kertaa kaatumatta itse yhtään, saattoi matsin voittaa! Osumat ja lyöntiprosentit määrittivät voittajan. Jos ero oli tarpeeksi suuri, voitto irtosi helposti. Yhdellä kaatumisella tai tasatilanteella voitti lähes poikkeuksetta vaikka ero ei olisi ollut kovinkaan suuri.
Tässä pelissä ei ollut mitään yhdellä lyönnillä kanveesiin kaatavia kikkoja vaan homma hoidettiin ihan perinteisin keinoin. No, saa tässäkin hieman tehokkaamman lyönnin jos onnistuu murjomaan vastustajaa hyvän tovin.
Ruudun alareunaan ilmestyy nyrkkeilyhanska ja se vastaa Punch-Outin tähteä. Sen pystyi käyttämään milloin halusi ja niitä sai varastoitua neljä kappaletta yhtäaikaa. Nämä nyrkit tekivät vahinkoa ihan kivasti jos onnistui tekemään suoran osuman vastustajaan.
Nämäkään eivät säilyneet erästä toiseen niin kuin ei säily Punch-Outin tähdetkään, mutta ainoana hyvänä puolena oli se, että ne eivät hävinneet jos vastustaja löi Georgea.
Vastustajilla on käytössään myös superlyöntejä aivan kuin Punch-Outissa. Suurin osa vastustajista teki superlyönnin sen jälkeen kun olivat hetken hengähtäneet kehän keskiosassa. Muutama poikkeus kuitenkin oli ja he saattoivat murjoa niitä ihan tavallisen lyöntien seassa. Koita siinä nyt sitten väistellä ja lukea milloin tulee mitäkin.
Tämä hengähdystauko oli aika outo juttu, mutta ilmeisesti tämän oli tarkoitus selventää milloin superlyöntejä oli tulossa.
Kylläpäs oli hankala peli päästä sisälle! Punch-Outissa sentään alkupään vastustajat ovat aika anteeksi antavia ja vaikeusaste nousee suhteellisen tasaisesti. Tässä kikkareessa luulot otetaan pois jo heti ensimmäisessä matsissa. Tovi meni ennen kuin hommaan pääsi jyvälle.
Aluksi tosiaan yritin kaataa vastustajia, mutta nopeasti se osoittautui täysin turhaksi hommaksi. Ritti vain, että yritti kaikin mahdollisin keinoin pysyä pystyssä ja tehtyä vahinkoa vastustajaan. Tärkeää oli myös pitää vastustajan osumat minimissä. Ne kun tykkäsi huitoa jäätäviä määriä, niin osumaprosentti meni mukavan alhaiseksi turhan huitomisen vuoksi :D
Vastustajat käyttivät lähes koko ajan samaa kaavaa. Joskus muutamat vastustajat saattoivat heittää jotain randomia väliin, mutta se ei hommaa sekoittanut. Tämä kaavamaisuus oli todella hyvä juttu, sillä tämä olisi ollut minulle pelikelvoton ilman tätä ominaisuutta.
Vastustajien liikkeitä oli välillä todella mahdoton lukea ja tehdä oma ratkaisu sen mukaan. Kuitenkin kun etukäteen tiesi minkä liikkeen vastustaja tulee tekemään, peli eteni :)
Jo ensimmäisessä piirisarjassa otettiin luuloja pois kun kolmas vastustaja, Renko "The Boss" Fujioka vaikutti todella hankalalle. Useamman yrityksen jälkeen sen liikkeitä alkoi jo muistamaan ja viimein ukko kaatui. Onneksi tämän piirin tittelin hallussapitäjä, Lance "The Sheik" Borque ei ollut mikään kummoinen vastus ja salasana tuli helposti!
Toinen piiri alkoi todella helposti, kolme ensimmäistä vastustajaa oli helppo oppia ja voittaa. Tuntui, että tuo ensimmäisen piirin kolmas vastustaja olisi pitänyt olla tässä kun oli huomattavasti hankalampi kuin mikään näistä.
Mutta, sitten vastaan tuli "Irish" Tommy Morton. Ukko ei paljoa säälinyt ja alkuun tuntui, että eihän tämän kanssa ole mitään mahdollisuutta. Todella nopeita ja vaikeasti luettavia liikkeitä ja totta kai puoli helapalkkia vievät superlyönnit. Tappio kolkutteli monesti jo ensimmäisen erän aikana.
Söi miestä rotan lailla yrittää muutama kerta ja hävitä joutuen pieksämään aikaisempi vastustaja, "Terrible" Turak. Ei Turak mikään vaikea ollut, mutta olisi ollut kiva heti päästä kokeilemaan Mortonia. Säännöt ovat säännöt ja aina liiallisesta häviämisestä putoaa pykälän alaspäin. Muutaman kerran kun vielä hävisi, joutui koko piirisarjan alkuun Game Overin myötä, ai että!
Onneksi tässäkin pelissä oli salaisia koodeja joita ei läpäisyn kannalta saanut hyödyntää, mutta ne olivat erinomaisia treenaukseen. Nyt pääsi Tommy Mortonia hakkaamaan suoraan yhden koodin avulla!
Ja voi pojat, kyllä sitä tuli hakattuakin. Vaikeusaste hipoi Tysonin luokkaa, ainakin näin amatöörin näkökulmasta. Ainut hyvä puoli tässä Tommyssa oli, että se teki tismalleen samat liikkeet jos itse vain pystyi tekemään samat. Hänellä ei ollut satunnaisuus -ominaisuutta.
Liikesarjan opetteluun meni tovi jos toinenkin ja se piti tehdä todella tarkasti jotta homma ei kussut. Välillä kuitenkin virheitä sattui ja pakka hajosi ja sen saaminen takaisin kasaan oli työlästä. Piti tarkkaan katsoa, missä vaiheessa Tommyn liikkeiden sykli oli.
Yhtään kertaa tämän harjoittelu -osion aikana en onnistunut pysymään kaikkia kolmea erää pystyssä... eli todella luottavaisin mielin itse koitokseen! :D Ajattelin, että kyllä se onnistunut suoritus sieltä jossain vaiheessa tulee ja parempi se on sitten tulla itse virallisessa matsissa kun tässä harjoittelussa.
Tulihan se viimein sieltä! Sain liikesarjat sujumaan suhteellisen hyvin ja pataan ei älyttömästi tullut. Perinteiseen tapaan hän kaatoi minut ottelun aikana, mutta vain kerran! Onnistuin itsekin jollain ilveellä saamaan Tommyn helat niin alas, että ukko haisteli itsekin kanveesia :D Olin reilussa johdossa lyönneissä, että luultavasti olisin voittanut ilman tätä yhtä kaatoa.
Hieman alkoi kuumottamaan, että mitähän ihmettä sitä vielä edessä... neljä vastustajaa olisi vielä vastassa ja jos tämä Tommy on jo näin älytön niin millä ilveellä muut oikein voittaa.
Pelko oli onneksi turha, sillä viimeisen piirisarjan ukot olivat ihan lasten Mikki Hiiri -tasoa verrattuna Mortoniin. Kahden ensimmäisen vastuksen liikesarjojen opettelu meni ensimmäisen kohtaamisen lomassa ja kolmas vastustaja oli koko pelin helpoin :D
Se seisoi vain paikallaan ja hänen iskuja oli todella helppo väistellä. Ystävällisesti hän vielä murahti jos oli tekemässä superlyöntiään :)
Pelin viimeinen vastustaja, Larry "The Surgeon" Scott vaikutti aluksi pahalle nopeiden iskusarjojensa vuoksi, mutta opin yllättävän nopeasti koko homman. Ei edes Game Overia päässyt tulemaan tässä viimeisen piirisarjan loppupuolella ja Larrykin kaatui viidennellä yrityksellä.
Onneksi ei ollut enää mitään Mortonin tapaista kamaluutta odottamassa.
Oli kyllä melkoinen peli. Todella tyytyväinen, että koitos on ohi. Tämäkin menee siihen ihanaan kastiin "ei enää ikinä".
Omituinen vaikeusaste ja muutenkin mitään sanomaton pelikokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti