Burai Fighter

Games Beaten: 316/709

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Beat Game in Ultimate Difficulty

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

Galaksin reunalla on planeetta, missä elää super-älykäs rotu joita kutsutaan Buraiksi. Vuosisatojen ajan heidän laajat henkiset kykynsä oli kohdistettu yhteen ainoaan tavoitteeseen - universumin hallintaan!

Jotta he saavuttaisivat tämän, he loivat jättimäisen mutantti-robotti -armeijan joka koostui kyborgeista.

Heidän seitsemän tehdastaan valmistivat tuhansia mutantti-robotteja päivittäin ja kohta Burai -armeija hallitsisi koko galaksia, ellei sitä pysäytetä!

Kaveri ehdotti, että otetaan pienimuotoinen kisa kummallekin entuudestaan tuntemattomasta pelistä. Kisa streamattiin meidän kaveriporukan Discord -kanavalle.

Voitin kisan ja yksi syy voittoon oli, että tämäntyyliset pelit eivät ole yhtään kaverin mieleen ja hän sitten siirtyi katsomoon seuraamaan minun läpäisyäni :)

Seitsemän kentän pituinen sivulle rullaava Shoot 'em Uppi siis kyseessä. Yhden osuman kuolemat ovat luonnollisesti tässäkin läsnä.

Pelissä on kolme eri vaikeusastetta; Eagle, Albatross ja Ace. Näiden lisäksi valittavaksi tulee piilotettu Ultimate -vaikeusaste jos onnistuu läpäisemään pelin Ace -vaikeusasteella.

Kisan kävimme Eagle -vaikeusasteella ja kylmiltään sekin tuntui älyttömän vaikealta :D Muut vaikeusasteet hoidin sitten ilman yleisöä :)

Kyseessä on peli, joka vaatii nopeita refleksejä sillä vihollista ja kutia on ruutu täynnä. Onneksi pelihahmo on suhteellisen ketterä ja hitbox antoi paljon anteeksi, sillä ihan selkeät osumat menivät välillä pään sekä jalkojen läpi.

Kenttien rullaaminen ei ollut aina niin suoraviivaista vaan välillä mentiin vähän jokaiseen ilmansuuntaan, jopa takaisin siihen suuntaan mistä oltiin tultu.

Tässä oli jokin salahuone systeemi ja kenttiin oli piilotettuna yhteensä kymmenen salahuonetta. En ihan päässyt kärryille miten näihin salamestoihin pääsi. Välillä kun hahmolla meni johonkin epäilyttävän näköiseen kohtaan, ruutu rupesikin rullaamaan erisuuntaan kuin normaalisti. 

Välillä sitten paikkaan ei päässytkään, mutta eipä tällä niin väliä, salamestoissa oli vain poweruppeja ja lisäreitä joten ei niitä jaksanut alkaa sen paremmin pähkäilemään.

Pelistä löytyi niin loputtomat continuet kuin salasanatkin. Salasanat olivat mahtavia, randomeja neljän kirjaimen sanoja jotka oli nopea syöttää. Kentät sisälsivät vielä jatkopaikkoja ja jos elämiä oli jäljellä, ei tarvinnut ihan kentän alusta aina aloittaa.

Tässä oli vielä yksi todella ihana juttu, sillä ampumisnappia ei tarvinnut rämpyttää vaan pystyi painamaan pohjassa. Ei väsynyt sormi!

Hahmon ampumissuuntaa pystyi kääntämään mihin halusi, jopa viistoihin! Jotta suuntaa pystyi kääntämään, täytyi sormi irrottaa D-padista joka välillä toi eteen tiukkoja tilanteita.

Powerupit ovat tämänkin pelin suola. Asetta pystyy vaihtamaan keräämällä kenttiin ripoteltuja kirjaimia. Näitä kirjaimia saa myös Foureyes -viholliselta jos onnistuu tuhomaan sen.

Powerupit olivat seuraavia:

Laser: Todella tehokas, mutta tällä oli hankalampi osua vihollisiin kun se oli vain tikkusuora kapea viiva. Päivitettynä tällä pystyi ampumaan jopa neljään suuntaan samanaikaisesti!

Missile: Heikompitehoinen kuin laser. Tämän ampumissuuntaa ei pystynyt vaihtamaan ja se ampuikin aina oikealle, päivitettynä tälläkin pystyi ampumaan neljään eri suuntaan samanaikaisesti.

Ring: Renkaiden hyvä puoli oli, että ne menivät seinien läpi ja olivat aika isokokoisia. Päivitettynä pystyi ampumaan kolme rengasta yhtä aikaa samaan suuntaan.

Aseita pystyi siis päivittämään ja tämä tapahtui keräämällä aseen edustamia kirjaimia. Jos vahingossa keräsi väärän kirjaimen, tästä ei ollut muuta haittaa kun ase vaihtui. Aiemmin kerätyt powerupit eivät menneet hukkaan vaan ne jäivät varastoon.

Ruudun alareunassa näkyi kuinka paljon mitäkin asetta oli kerättynä.

Jo viidestä kerätystä powerupista sai aseeseen lisää tehoa ja sillä pystyi ampumaan kahteen eri suuntaan samanaikaisesti.

Jos onnistui kaikki kymmenen keräämään, sai tehokkaimman version aseesta. Vaikka nämä täyteen ladatut aseet olivatkin aika övereitä, niiden kanssa piti olla varovainen sillä kuolemasta päivitykset hävisivät.

Onneksi tämä koski vain kyseisellä hetkellä käytössä ollutta asetta ja muut varastossa olleet päivitykset säilyivät.

Hyvänä puolena tässä oli vielä se, että perus hernepyssyä pystyi käyttämään samaan aikaan näiden mega-aseiden kanssa!

Kentistä löytyi S-kirjaimella varustettuja poweruppeja jotka lisäsivät hahmon nopeutta.

Poweruppien lisäksi käytössä oli vielä pommit. Vasemmassa alakulmassa oli mittari joka oli jaettu kahdeksaan eri lohkoon. Yksi lohko edusti yhtä pommia. Aluksi luulin, että mittari täytyi saada kokonaan täyteen jotta pommin voi käyttää ja ensimmäisissä kentissä ei tullut pommeja käytettyä :D

Mittaria täytettiin tappamalla vihollisia jotka sitten pudottivat satunnaisesti punaisia kristalleja. Neljä kristallia edusti yhtä pommia. Jos mittarin onnistui saamaan täysin täyteen, sai siitä lisärin ja jonka jälkeen mittari tyhjeni.

Tätä ei kannattanut missään nimessä tehdä, sillä pommit olivat paljon parempia kuin yksi lisäri.

Pommeja kannatti käyttää aina pahan paikan tullen, sillä ne tuhosivat vihollisten lisäksi myös niiden ammukset! Yleensä pommin käytöstä kuolleet viholliset pudottivat kristalleja joilla pystyi sitten taas täyttämään mittaria.

Pomoihin ei pommi tehonnut laisinkaan paitsi jos ne sattuivat ampumaan samanlaisia ammuksia kuin viholliset, ne sai hävitettyä pommilla.

Joistain kentistä löytyi piikkipallo joka pyöri pelihahmon ympärillä suojellakseen häntä hieman. Se ei ollut mikään luotettavin laitos vaikka tappoikin sen eteen tulevat viholliset yhdestä iskusta, mutta sen verran hyödyllinen, että se kannatti aina tilaisuuden tullen käydä keräämässä.

Vaikka peli pääosin olikin tätä sivulta kuvattua mäiskettä, kentät kolme ja kuusi erosivat tästä hommasta täysin. Kentät olivat ylhäältäpäin kuvattuja ja tavoitteena niissä oli tuhota jokin komentokeskus.

Ensimmäistä kertaa kun tälläiseen kenttään pääsi, niin ihmetys oli kova kun peli muuttui täysin erilaiseksi :D Nämäkin ovat periaatteessa autoscrollereita sillä pelihahmo kävelee itsestään valittuun suuntaan. 

Kentät koostuvat monista samannäköisistä laatoista ja jos menee ihan alueen reunalle, putkahtaa ulos vastakkaiselta puolelta. Aluksi luulin, että laattojen välinen musta-alue on rotkoa ja ihmettelinkin, että mihin tässä pitäisi mennä :D

Kentän alussa näytetään kartta missä on komentokeskus ja pelihahmo. Sitten vain täytyi lähteä metsästämään kyseistä laitosta. Kuoleman jälkeen paikat vaihtuivat joten piti aina muistaa katsoa alussa näytettävästä kartasta uudet sijainnit.

Todella hankalaa oli arvioida, miten monen laatan päässä komentokeskus oli. Lähdin vain kartan näyttämään suuntaan toivoen parasta.

Kun komentokeskus löytyi, täytyi siinä olevat "silmät" tuhota jonka jälkeen kenttä meni läpi. Todella hämmentäviä olivat nämä lyhkäisyytensä vuoksi. Jos hyvä tuuri kävi, komentokeskus ilmestyi todella lähelle pelihahmoa ja kentän pääsi läpi minuutissa :D

Mietin pelin tavoitetta jonkin aikaa, sillä jos tämän läpäisee Eagle -vaikeusasteella, saa vain tekstin että "hyvin taisteltu soturi, mutta graafisen lopun saat vain Ace -vaikeusasteella".

Sanomattakin selvää, että Ace oli se millä tämä täytyi vähintään läpäistä. Mutta tässä oli vielä yksi pieni juttu, sillä jos pelin läpäisee piilotetulla Ultimate -vaikeusasteella, saa vielä graafisen lopun lisäksi "END" -tekstin jota ei tule millään muulla vaikeusasteella.

TMR meni tämän siitä missä aita on matalin ja hoiti homman pelkästään Eaglella. Mielestäni peli on läpäisemättä.

Aluksi ajattelin, että Ace riittää, mutta päädyin kuitenkin pelaamaan pelin läpi Ultimatella joka erosi Acesta vain niin, että pomot olivat hieman kestävämpiä. Jos Ultimatessa olisi ollut vaikka Game Overista takaisin pelin alkuun -tyylinen ratkaisu, en olisi hommaan ryhtynyt.

Eaglen jälkeen Ace tuntui aivan jäätävän vaikealta. Vihollisten määrää oli lisätty reilusti ja niitä tulikin läjäpäin vastaan. Onneksi aseiden päivittämisellä ja hyvin mietityllä pommien käytöllä homma kuitenkin hoitui.

Jostain syystä pelin viides kenttä on huomattavasti vaikeampi kuin muut. Vihollisten sijoittelu on pirullista tässä lyhyessä, mutta hektisessä kentässä. Kenttä sisältää myös kohdan, missä tausta rullaa älytöntä kyytiä ja vihollisia sekä panoksia on ruutu täynnä.

Tämä sai silmät solmuun kun yritti keskittyä olennaiseen eikä rullaavaan taustaan. Onnistuin keskittämään katseeni pelkästään ruudulla liikkuviin vihollisiin ja panoksiin. Tämä onnistui hieman samaan tyyliin miten saatiin esiin lehdissä olevia "3D" kuvia eli laittamalla silmät kieroon :D

Onneksi tämä hankala kenttä meni suhteellisen kivuttomasti läpi Ultimatea suorittaessa kun oli jo hyvä pohjatreeni alla, pomokaan ei tuottanut suuria vaikeuksia vaikka hieman kestävämpi olikin.

Pomot olivat ehdottomasti pelin helpoin osuus. Ultimate -vaikeusasteella ne kestivät iskuja enemmän, mutta eivät ne silti mitään kovin hankalia olleet...pois lukien yksi.

Toisen kentän pomo, Jawsipede muuttui aika älyttömäksi lisäenergian myötä. Se oli aikaisemminkin ollut hieman pirullinen, mutta nyt sen tuhoamista täytyi yrittää monta kertaa.

Aluksi ruudulla on vain yksi kokonainen mato ja kun sitä ampuu tiettyihin kohtiin, se jakautuu kolmeen osaan. Hankalan tästä teki se, että madot olivat täysin arvaamattomia ja tekivät ihmeellisiä liikkeitä.

Välillä tilanteet muuttuivat tukaliksi kun kaikki kolme matoa ilmestyi ruudulle samanaikaisesti. Madot saattoivat vaihtaa suuntaa ja tähän oli hankala reagoida. Osumispistekin sijaitsi madon häntäpäässä ja välillä ei meinannut millään osua siihen.

Helpoimman pomon tittelin saa neljännen kentän Fangskull. Riitti kun pääsi sen alle laserin kanssa ja tykitti nappi pohjassa muutaman sekunnin ajan.

Viimeinen kenttä ei ollut kovinkaan paha paitsi ihan ensimmäisellä kerralla treenatessa. Sen muutokset olivat todella minimaalisia Eaglen ja Ultimaten välillä, muutama lisävihollinen jotka olivat helppo tuhota.

Viimeinen pomo, Slimedragon oli paljon helpompi kuin Jawsipede. Lohari ampuu kaksi kivikasalta näyttävää tulipalloa jotka jäävät pyörimään pelihahmon ympärille.

Näiden väistelyn opettelu otti oman aikansa, mutta kun sen masteroi, homma oli suhteellisen helppoa. Paras taktiikka oli pysyä ruudun alalaidassa ja väistää tulipallot menemällä lähelle lohikäärmettä.

Välillä tulipallot "irtaantuivat" pyörivästä patterista ja näitä piti varoa, sillä ne saattoivat sinkoutua ihan mihin sattuu. Onneksi pommit tuhosivat tulipallot ja tälläisessä tilanteessa ne kannattikin käyttää.

Tulipallot pudottivat vielä kristalleja joilla sai hieman pommimittaria täyteen!

Ultimatella pomo meni ensimmäisellä yrityksellä läpi vaikka yksi todella ”läheltä piti” -tilanne olikin mukana. Ei ollut hengenlähtö monesta pikselistä kiinni.

Hyvä peli, mutta ei sieltä helpoimmasta päästä. Kova jätkä kun olen, läpäisin päihittämättömän pelin! Jos tämän olisi voinut vetää vain tuolla Eagle -vaikeusasteella läpi, sittenhän tämä olisi ollut melko läpsyttelyä.

Aussie Rules Footy

Games Beaten: 315/709

Genre: Sports

Goal: Win Season Mode

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

En ollut aikaisemmin tälläisestä urheilulajista ennen kuullutkaan. Austraalialainen jalkapallo mikä muistuttaa Rugbyn ja perinteisen jalkapallon sekoitusta.

Hassua, että tämä on julkaistu vain PAL -alueella, en usko että kovinkaan moni tietää lajia täällä Euroopassa Englantia lukuun ottamatta.

Säännöistä sen verran, että ideana on potkia soikion muotoista palloa kananmunan muotoisella kentällä. Aloitus tehdään käsiä käyttämällä mutta syöttäminen tapahtuu pääosin jaloilla.

Palloa saa kuljettaa myös kädessä, mutta aina 15 metrin välein sen täytyy koskettaa kentän pintaa. Maaleja tehdään potkimalla kentän päädyssä olevia maalitolppia kohti.

Jos pelaaja onnistuu saamaan pallon ilmasta kiinni, vihelletään pilliin ja pelaaja saa jatkaa tästä kohdasta haluamallaan tavalla. Kopin saaneelta pelaajalta ei pysty ryöstämään palloa ennen vihellystä.

Ottelut on jaettu koripallon tapaan neljään eri erään ja yksi erä on kestoltaan kolme minuuttia. En tiedä miten pitkiä nämä erät ovat oikeassa matsissa, mutta luultavasti aikaa on lyhennetty tähän peliin.

Lähdin ns. soitellen sotaan ja ilman minkäänlaista käryä säännöistä. Ei aikaakaan kun olinkin jo testailemassa yhtä ottelua. Hommastahan ei aluksi tullut mitään, mutta kun hieman pääsi jyvälle napeista alkoi sujumaan.

Yksi ottelu oli vain harjoittelua, sillä todellinen koitos käytiin Season -tilassa. Tässä täytyi voittaa viisi pelin arpomaa joukkuetta putkeen. Tasapelillä pääsi jatkoon, mutta jos tuli yksikin häviö, alkoi homma alusta.

Tuntui, että joukkueilla oli jonkin verran eroavaisuutta, sillä välillä voitin matseja älyttömällä piste-erolla ja sitten joskus teki tiukkaa voittaa edes toinen ottelu.

Peli rupesi muuten sujumaan ihan OK:sti, mutta aloituksia en onnistunut voittamaan ollenkaan. Viimein keksin, että täytyikin painaa eri nappia kun pelitilanteessa potkaistaessa. Johan rupesi aloitukset hoitumaan ja keksin vielä todella hyvän ajoituksenkin tähän hommaan.

Ottelut olivat kunnon nappien hakkaamista sillä pallon pystyi ryöstämään vastustajalta B-nappia hakkaamalla. Peli oli välillä aika nopea tempoista ja tämän kanssa saikin sormet kipeäksi :D

Jos pelaajat olivat liian suuressa kasassa pallon ryöstämistilanteessa, vihelsi tuomari pelin poikki ja tilanteesta syntyi käsialoitus.

Maalien tekeminen aluksi ihmetytti, sillä välillä tehdystä maalista sai vain yhden pisteen ja välillä kuusi pistettä. Kentän päädyssä oleva maali olikin jaettu kolmeen eri lohkoon ja keskimmäisestä osiosta sai kuusi pistettä ja reunoista vain yhden.

Myös keskelle menevistä epäselvistä tapauksista sai vain yhden pisteen kuten pallon kilahtamisesta tolppaan. Tämä hämmensi koko pelin ajan ja nyt jälkeenpäin vasta selvisi mistä moinen johtui.

Maaleja pystyi tekemään miltä etäisyydeltä hyvänsä kunhan vain potkuvoima riitti.

Maalia kohti potkaiseminen toimi välillä todella kummallisesti. En tiedä yritettiinkö tässä simuloida oikeaa elämää pallon soikean muodon vuoksi vai mitä, mutta välillä se lähti ihan mihin sattuu vaikka painoi oikeaan suuntaan.

Parhaimmat tapaukset oli, kun painoi D-padista alas, mutta pallo lähtikin ihan päinvastaiseen suuntaan. Onneksi tästä seurasi vain vastustajan päädystä aloittaminen josta pallon sai ryöstettyä itselleen aika kivuttomasti.

Vieläkin kaikuu päässä tuomarin "out of bounds on the full" -mölinä. En edes tiedä mitä tuo tarkoittaa, se vain tuli kun pallon potkaisi päätyrajan yli. Jos sivurajan yli potkaisi, tuli perinteinen "out of bounds" -höpinä.

Välillä maalin tekemisen jälkeen homma jatkui vastustajan päädystä ja välillä keskialoituksella. En tiedä mikä tämän määritti, mutta suurimmaksi osaksi jatkettiin vastustajan päädystä mikä oli oikein hyvä juttu, tästä pystyi tekemään uuden maalin helpommin!

Kun peli rupesi sujumaan, dominoin vastustajia jäätävillä piste-eroilla. Parhaimmillaan otteluissa saattoi olla viidenkymmenen pisteen ero :D 

Finaali lähestyi ja ennen finaalimatsia vastaan tulikin jokin hieman haastavampi joukkue ja sehän pisti armottomasti turpaan. Hävisin tälle joukkueelle yhdellä pisteellä ja olin todella suolainen varsinkin, kun aikaisemmat ottelut oli menneet ihan läpsytellen läpi.

Useamman yrityksen se vaati, mutta pääsin kuin pääsinkin finaaliotteluun. Finaalivastustaja ei ollut kovin kummoinen, ilmeisesti valikoitui hieman helpompi tapaus tai sitten oppi vain pelaamaan entistä paremmin, tiedä häntä.

Ottelun loppupuolella vastustaja kuitenkin alkoi tekemään maaleja ja minua rupesi kuumottamaan, että joutuuko tässä taas aloittamaan pelin alusta. Ei tarvinnut ja voitin matsin 26-20!

Ei mitkään jäätävät piste-erot, mutta suurin osa matsista oli pallottelua keskikentän tietämillä.

Ei tämä nyt mikään huono peli ollut ja jos olisin viitsinyt selvittää sääntöjä ja nappeja hieman paremmin, olisi peli mennyt paljon kivuttomammin läpi. Nyt vaan potkin pitkiä vetoja ja toivoin, että saan ne omilla pelaajilla kiinni. 

Helpommalla olisi päässyt jos olisi syötellyt lähimmälle pelaajalle lyhyemmän syötön ja näin syöttelyketjulla hoitanut pallon lähemmäksi maalia. Oh well.

Ihan kiintoisaa mitä kaikkia outoja lajeja tälläisenkin projektin myötä pääsee näkemään ja kokemaan :)

Crystalis

Games Beaten: 314/709

Genre: RPG

Goal: Defeat DYNA

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 7/10 

On olemassa sanonta, että loppu on vain alku valepuvussa. Näin kävi kun suuri sota nielaisi maailman uumeniinsa päättäen tuntemamme sivilisaation ja synnyttäen uuden aikakauden. Aikakausi, jossa tiedettä ja teknologiaa välteltiin koska niiden väitettiin aiheuttaneen ihmiskunnan tuhon. Tällä uudella aikakaudella luotettiin vanhoihin metodeihin; noituuteen ja taikaan.

Sodasta selviytyneet palauttivat hitaasti maailmaa uomiinsa kun kyliä ja kaupunkeja alkoi syntyä. Viisaat sekä luotettavimmat taikurit pitivät järjestystä yllä ja rauha säilyikin satojen vuosien ajan.

Tämä kuitenkin muuttui kun taikuri nimeltään Draygon löysi jo unohdetun tieteen ja kiinnostuneena alkoi opetella sen perusteita koneista sekä lentämisestä. Hän huomasi, että taikuus yhdistettynä koneisiin toisi uskomattoman vallan jolla hallita ihmiskuntaa.

Draygon loi tietokoneen joka pystyi simuloimaan hänen taikavoimiaan. Hän asetti tietokoneen leijuvaan linnoitukseen taivaalle.

Jotta Draygonia vastaan pystyisi taistelemaan, toiset taikurit valmistivat useita tehokkaita miekkoja jotka perustuivat elementteihin. Nämä elementit olivat tuuli, tuli, vesi ja ukkonen. Nämä mahtimiekat kun yhdistää, saadaan kaikista voimakkain miekka - Crystalis.

Draygon kuuli tästä suunnitelmasta ja anasti miekat, mutta ei onnistunut tuhoamaan niitä koska ne oli liian hyvin valmistettu. Koska kaikkia neljää erilaista elementtimiekkaa tarvitaan Crystaliksen muodostamiseksi, päätti hän piilottaa miekat ympäri maailmaa. Jotta muut taikurit eivät pystyisi paikantamaan miekkoja, Draygon riisui heiltä tehokkaimmat taikavoimat.

Epätoivoisena taikurit alkoivat tutkia muinaisia kirjoituksia suuren sodan ajoilta ja selvittivät, että kaikista mahtavin taikuri kuka oli koskaan elänyt, on jäädytettynä eräässä luolassa pahojen voimien toimesta. Hän voisi olla ainoa toivo Draygonin mahdin lopettamiseksi. Taikurit onnistuivat paikantamaan luolan ja huomasivat, että tämä mahtava taikuri olikin vain pojan kloppi!

Vaikka taikurit tiesivät, että tämä poika saattaisi tuhota heidät, herättivät he kuitenkin hänet henkiin. Kun poika heräsi, hänen mielensä oli tyhjä eikä hän muistanut edes omaa nimeään. Pojan täytyi itse löytää kohtalonsa tässä oudossa uudessa maailmassa.

Olen kuullut kehuttavan tätä peliä ja ei näemmä syyttä, sillä tämä oli oikein mainio tekele! Juuri sopivan simppeli RPG meikäläisen makuun.

Peli sisältää kymmenen eri aluetta ja niiden välillä täytyy seikkailla etsien erilaisia peliä edistäviä tavaroita sekä asioita.

Levutus kuuluu tähänkin peliin, mutta se ei ole onneksi älyttömän suuressa roolissa. Levuttaminen kävi mukavan nopeasti ja samalla hommasta sai rahaa taskunpohjalle. Viholliset pudottivat aina kuollessaan eriarvoisia kolikoita :)

Halutessaan pelissä pystyi etenemään ilman suurempia levutus-sessioita sillä vastaantulevia vihollisia tappamalla sai expaa kerättyä kivasti varsinkin jos oli onnistunut saamaan itsensä jumiin. Itse kyllä suoritin muutaman levutus-session ihan vaan varmuuden vuoksi jotta eteneminen olisi helpompaa.

Vaikka loppupään leveleiden expamäärä näytti suurelta, niin loppupuolella vihollisista sai jäätävän kasan expaa joten jos halusi maksimi levelille, se ei ollut mikään suuri operaatio.

Ohjekirja oli suuri apu pelin kanssa. Se kertoi kaikkien pelialueiden sisältämät paikat ja järjestykset missä ne pitäisi suorittaa. Ohjekirja kertoo myös alueilla olevien kylien määrän joita onkin hurjat 11 kappaletta!

Kylät olivat todella hyödyllisiä paikkoja. Niiden asukkaat antoivat peliä edistäviä vinkkejä, niissä pystyi yöpymään ja ostamaan tavaraa. Yöpymisellä täyttyi energiat ja taikamittari.

Kilvellä varustetusta kaupasta sai hommatuttua suojapanssareita ja kilpiä. Tavarapuodista pystyi ostamaan lähinnä erilaisia rohtoja. Rohdoilla pystyi täyttämään energiaa tai palautumaan jostain myrkytystilasta.

Kylissä kannatti ehdottomasti jutella kaikille asukeille. Monesti peli ei edes edennyt ellei ollut jutellut jonkun tietyn hahmon kanssa.

Tässä pelissä ei huidotakaan ihan perinteisillä miekoilla vaan käyttöönsä saa neljä erilaista elementtimiekkaa. Elementteinä toimivat tuuli, tuli, vesi ja ukkonen. Miekat sai käyttöönsä yksi kerrallaan pelin edetessä.

Jokaista näistä miekoista tarvitsee pelin läpäisyn kannalta, sillä jotkin viholliset, seinät tai muut asiat tuhoutuvat vain tietyllä elementillä. Tämä toi hieman rasittavan piirteen peliin, sillä välillä vastaan tuli alueita mitkä sisälsivät erityyppisiä vihollisia jotka täytyi sitten hoidella kahta miekkaa käyttämällä. Sai jatkuvasti käydä menusta vaihtamassa miekan tyyppiä.

Miekat eivät sellaisenaan olleet kovinkaan kummoisia, mutta niihin kun liitti elementin omaavan kristallipallon tai käsikorun sai tehoa lisättyä. 

Alapalkissa näkyy voimamittari ja kun hyökkäysnappia painaa pohjassa tämä mittari alkaa täyttyä. Jos käytössä on vain pelkkä miekka, voimapalkin saa ladattua tasolle yksi ja hyökkäys on suhteellisen mieto. Mutta jos on onnistunut löytämään kristallipallon saa voimahyökkäyksen menemään toiselle tasolle ja hyökkäys on paljon suurempi.

Käsikorulla voimamittarin sai parhaimmalle eli kolmannelle tasolle ja tämä hyökkäys olikin sitten jo melko massiivinen. Hyökkäys kulutti myös taikamittaria joten täytyi miettiä missä sitä viitsi käyttää.

Voimamittaria ladattiin paikallaan seisomalla. Tämä toi välillä haastavia tilanteita eteen kun monta vihollista hyökkäsi kerralla kimppuun ja ei millään saanut mittaria täyteen.

Näiden neljän miekan lisäksi saa vielä kaikkien elementtimiekkojen yhdistelmän, Crystalis -miekan, mutta tämä tapahtuu ihan pelin lopussa ja sillä on vain yksi käyttötarkoitus; tuhota viimeinen vastustaja.

Taikamittaria ei suinkaan käytetty vain miekkojen kanssa, vaan suurin käyttötarkoitus oli erilaisissa taioissa. Taikoja kuten miekkojakin sai pelin edetessä käyttöönsä.

Näitä löytyi kahdeksan kappaletta ja ne olivat seuraavanlaisia:

Refresh: Täytti energiapalkkia.

Paralysis: Tällä pystyi laittamaan vihollisia ja kyläläisiä uneen, mutta se ei vaikuttanut viisaisiin miehiin.

Telepathy: Pystyi keskustelemaan telepaattisesti viisaiden miesten kanssa. Viisaat miehet antoivat yleensä peliä helpottavia vinkkejä.

Teleportation: Tämän avulla matkustaminen kylästä toiseen onnistui käden käänteessä! Toimi vain jos oli jo aikaisemmin vieraillut kyseisessä kylässä.

Recovery: Jos sankarimme oli saanut jonkin tartunnan, tällä pystyi parantamaan tilan normaaliksi.

Change: Tämän taian avulla pystyi naamioitumaan toiseksi hahmoksi jonka avulla sitten hämättiin kyläläisiä.

Barrier: Loi sankarin ympärille suojakentän joka sitten suojeli ammuksilta.

Flight: pystyi lentämään niin pitkään kun taikamittaria riitti. Tämän avulla pääsi paikkoihin joihin ei ollut minkäänlaista toivoa aikaisemmin.

Peli oli muuten hyvä, mutta tässä oli pieniä ärsyttäviä tekijöitä. Jumitustilanteita tuppasi olemaan todella usein, mutta aika hyvin ne sai ratkaistua omin avuin. Muutamassa paikassa täytyi turvautua ulkopuoliseen apuun.

Esimerkiksi pelin alkupuolella saa käyttöönsä kaasunaamarin jonka avulla pääsee myrkyllisessä metsässä kulkemaan ilman huolen häivää. Kaasunaamari laitetaan päälle ja astutaan metsään ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.

Hieman myöhemmässä vaiheessa mukaan tarttui jänissaappaat jotka ovat tässä samassa tavaravalikossa kaasunaamarin kanssa. Ohjekirja kertoo, että näiden avulla pystyy hyppimään. Kaasunaamarin tavoin saappaat saa aktivoitua päälle.

Yritin sitten etsiä paikkaa missä hahmo hyppäisi jonnekin hankalaan paikkaan. Kävikin ilmi, että saappaita täytyi itse käyttää. Ongelmana oli, että mistä napista homma tapahtuu sillä toisesta lyödään miekalla ja toisesta käytetään taikaa.

No, taian saikin kytkettyä pois päältä ja johan hahmo rupesi loikkimaan kuin jänis konsanaan. Inha ratkaisu sillä oletin tietysti, että tätä käytetään kaasunaamarin tavoin automaattisesti.

Muutamia muitakin hieman ärsyttäviä juttuja oli kuten täysin random puskasta tai joesta löytyvät tärkeät peliä edistävät tavarat. Ihan tuurilla täytyi näihin osua.

Pomoja pelistä löytyi mukava nippu, mutta ne eivät olleet kovinkaan haastavia. Kun oli varautunut hyvin pomoa varten, ne kuolivat nopeasti. Kyllähän niihin tuli välillä kuoltuakin, mutta peli oli todella armollinen jatkopaikan suhteen ja kuoleman jälkeen sai jatkaa suoraan pomosta :)

Pomoissa oli sama homma kuin vihollisten kanssa, niihin tehosi vain tietty elementti. Taistelut alkoivat aina niin, että testasi, mikä elementti teki vahinkoa. 

Inhaan bugiinkin törmäsin yhden pomon kanssa, sillä MIKÄÄN saatavilla olleista elementeistä ei tehnyt vahinkoa. Pitkään ympäri pyöriessäni ja miettiessäni, että mitähän ihmettä pitää tehdä, kävin kurkkaamassa viimein netistä vinkkiä ja hieman ärsyynnyin - olin tehnyt kaiken oikein, peli vaan päätti olla kettumaisella tuulella.

Pelin viimeinen alue oli hieman jännästi toteutettu. Sieltä ei nimittäin päässyt enää pois eikä mitään kauppaa löytynyt. Onneksi sentään energia- ja taikamittarin sai täyteen tätä koitosta varten.

Täällä myös pelimekaniikkaa muutettiin hieman, sillä alueella edettiin tappamalla tietyt viholliset. Hieman outo ratkaisu, sillä aikaisemmin pelissä vihollisia tuli loputtomasti kun pyöri samoilla alueilla. Lisäksi tässä viimeisessä mestassa oli muutamia vihollisia joita tuli loputtomasti joten hieman hämmennystä aiheutti.

Tämän ongelman kanssa tuli tovi pyörittyä kun ei tajunnut mitä pitäisi tehdä. Muuten viimeinen alue oli sitten todella lyhyt muutaman kerroksen rykäisy.

Viimeinen pomo, DYNA, oli todella helppo. Luultavasti varmaan senkin takia, että viimeisestä alueesta ei saa hommattua mitään aputavaroita ja on pärjättävä niillä mitä on. Muutamat väistelyt ja Crystalis -miekan ammuksella osumat sydämen ytimeen ja se oli tuhottu.

Olisin henkilökohtaisesti kaivannut hieman enemmän haastetta tähän, tuntui kun olisi jotain alkupään pomoa piessyt.

Kokonaisuudessaan tämä oli kuitenkin erittäin hyvä peli! Levuttaminen oli leppoista ja tykkäsin SNESin Earthbound -tyylistä, että viholliset näkyvät ruudulla eikä hypätä vain yhtäkkiä johonkin random vuoropohjaiseen taisteluun.

Alueita oli kiva tutkia ja vaikka jumiin tuli jäätyäkin usein, useimmiten ratkaisu löytyi kun jaksoi vain hieman hieroa aivonystyröitä. Pelin paras kilpi jäi löytämättä, mutta hyvin pärjäsi ilmankin :)

Peli ei ole edes mikään jäätävä eepos, joten jos NESin RPG:t kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan :)

Racket Attack

Games Beaten: 313/709

Genre: Sports

Goal: Become a Champion (Beat 7 Opponents)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 7/10

Kansainvälinen tennisturnaus on meneillään ja olet selvinnyt finaaliin asti! Olet turnauksen yksi kovimmista pelaajista voimakkaan syötön ja rystyn ansiosta. Olet pro-pelaaja! Mutta niin on vastustajasikin. Olet pelannut häntä vastaan ennenkin ja molemmat ovat voittaneet matseja.

Nyt voit näyttää miljoonayleisön edessä kuinka hänet voitetaan! Tehtävä ei ole helppo ja sinun onkin otettava kaikki keinot käyttöön jotta saat hänet lyötyä!

Tennispelit käyvät vähiin ja hyvä niin, sillä ei ole omia lemppareita nämä. Kyseinen peli oli vielä sieltä huonoimmasta päästä ja ei ollut kovinkaan nautinnollista pelata tätä :D

Tavoitteena on voittaa seitsemän pelaajan turnaus. Jokaisen voiton jälkeen sai salasanan mikä pelasti paljon.

Tässä pystyi valitsemaan pelasiko miehillä vai naisilla. Isona erona oli, että miesten sarjassa otteluvoitot olivat paras viidestä ja naisilla paras kolmesta.

Erät täytyi perinteisesti voittaa kahden pisteen erolla. Jos kävi kuitenkin niin, että päädyttiin 6-6 tasatilanteeseen, ratkaistiin se pistepelillä. Pelattiin matsi ja se kumpi sai ensimmäisenä seitsemän pistettä, voitti erän.

Valitsin ehdottomasti naiset koska ei tarvinnut niin pitkiä otteluita pelata :D

Valitsin saman hahmon kuin TMR ja tämä Juana ei ainakaan GameFAQs -sivuston mukaan ollut mitenkään kummoinen pelaaja, hyvin loppupäässä listaa. En sitten tiedä oliko tällä niin suurta merkitystä, ihan hyvin Juanalla pelaaminen onnistui.

Pelikentän sai valita kolmesta eri kenttätyypistä; ruoho-, savi- tai kova-alusta. Testasin muutaman pelin savi-alustalla ja se ei tuntunut niin hyvältä kuin kova-alusta joten sillä mentiin loppuun asti.

Kankeaa paskaahan tämä oli. Hahmon liikuttelu vaati aika pitkän totuttelemisen kun se liikkui hieman jäykästi. Mailan heiluttaminenkin oli jotenkin hitaanpuoleista ja monesti kävi niin, että ei osunut palloon ollenkaan. Tämä johtui osittain myös hieman oudosta hitboxista. 

Tätä palloon osumattomuutta tapahtui ihan viimeisessäkin matsissa, siihen ei vaan saanut tuntumaa. 

Paras taktiikka pisteiden tekemiseen oli, että lähes aina kun vastustaja oli lyönyt pallon pelaajan puolelle, löi sen takaisin käyttämällä B-napin heikompaa lyöntiä. Tämän jälkeen juoksee nopeasti verkkoon kiinni ja kun vastustaja palauttaa pallon, iskee A-napilla jäätävän pommin jota vastustaja ei saa kiinni.

Tämä ei ihan täydellisesti toiminut enää paria viimeistä vastustajaa vastaan, mutta pienellä muokkauksella sai kuitenkin onnistumaan. Yleensä se vaati, että palloa pomputellaan hieman enemmän puolelta toiselle jotta pallon sai parempaan kulmaan jotta vastustaja ei onnistu palauttamaan sitä.

Onneksi pelin tuomari oli melkoinen puusilmä, sillä siltä jäi välillä näkemättä ihan selvät rajanylitykset. Homma ei ollut onneksi puolueellista kumpaankaan suuntaan vaan molemmille pelaajille tarjottiin tätä hienoa mahdollisuutta.

Muutaman kerran homma meni ihan väittelyksi asti, että menikö se pallo rajan yli vai ei. Tähän tilanteeseen oli tehty oikein hieno välivideokin!

Kun näistä kankeista kontrolleista sai jonkinlaisen otteen, alkoivat vastustajat kaatua. Neljä ensimmäistä vastustajaa olivat aika helppoja ja ne menivätkin hyvin nopeaa tahtia läpi.

Meininki muuttui kolmanneksi viimeisen vastustajan kanssa. Enää ei riittänytkään, että vastustajan aloituksessa jäpittää paikallaan ja lyö kohti tulevaa palloa oikeaan aikaan vaan nyt joutui oikeasti liikkumaankin.

Tämä oli aluksi suuri järkytys ja tuntui, että eihän palloihin voi mitenkään osua. Hommaan kuitenkin tottui ja tarkalla seuraamisella onnistui menemään kohtaan mihin pallo tuli.

Kunnollinen vittuilu alkoi kuitenkin vasta toiseksi viimeisessä matsissa. Peli meinasi nimittäin jäädä softlcokiin. Ottelu oli loppupuolella ja johdin kirkkaasti kunnes vastustaja rupesi perseilemään oikein kunnolla.

Vastustaja iski aloituksen verkkoon kerta toisensa jälkeen. Ihan tarkkaa lukumäärää en muista, mutta vähintään tämä tapahtui kahdeksan kertaa. Ei ollut väliä liikuinko johonkin vai jäpitinkö paikallaan, lopputulos oli sama.

Muutama kirosana pääsi suusta kun ajattelin, että tämä hyvin mennyt ottelu täytyy aloittaa alusta. Onneksi sitten viimein vastustaja ei lyönytkään enää verkkoon ja peli jatkui.

Oikeat säännöthän menevät niin, että jos verkkoon lyö kaksi kertaa, saa vastustaja pisteen. Ei ilmeisesti pelintekijät olleet niin tarkasti sääntöjä tutkineet.

Viimeinen vastustaja, McKay oli erittäin tuskallinen kokemus. Tämän kanssa saikin tapella hieman pidempään. McKay palautteli "varmoja" pommilyöntejä ihan hyvällä prosentilla, joten hänen kanssaan joutui tehdä enemmän töitä hyvien tilanteiden rakentamiseksi.

Jos tilanne näytti vähänkään epävarmalta oli parempi vaan yrittää rakentaa se paremmaksi kuin lähteä suinpäin läiskimään koska pallo tuli takaisin hyvin todennäköisesti.

Hienona lisämausteena tässä viimeisessä matsissa aloituksen tekeminen oli todella tarkkaa. Ainoastaan ihan vasemman tai oikean rajan reunaan lyönti hyväksyttiin. Jos löi johonkin muuhun, se oli aina virheellinen. Tätä tapahtui kyllä jo muutamassa aikaisemmassakin ottelussa, mutta ei ihan näin jyrkästi.

Hyvänä puolena tässä oli se, että vastustaja palautti pallon melkein aina lähes samaan kohtaan ja pystyi ennakoimaan tilanteen todella hyvin.

Vielä kirsikkana kakun päällä oli, että oikealta vasemmalle aloittaessa jos lyö pallon liikuttamatta hahmoa, vastustaja palauttaa sen aina verkkoon. Tämä verkkoon palautus tapahtui vielä niin, että pallo valui pelaajan puolelle ja siihen ei millään kerinnyt mukaan. Vastustaja sai pisteen.

Tämän pystyi korjaamaan siten, että kuljetti pelaajan ihan äärivasemmalle ja teki siitä aloituksen. Joskus kuitenkin verkkolyöntejä tapahtui tästä huolimatta. Myös toisinpäin lyödessä tätä verkkoon lyömistä tapahtui, mutta paljon pienemmällä prosentilla. Mukava, kun jokin ratkaiseva tilanne päättyy tähän halpamaiseen verkkolyöntiin.

Ilmeisesti tämä on ihan sallittua tenniksen säännöissä, mutta todella paskamainen tyyli nostaa pelin vaikeusastetta. 

McKay harrasti myöskin tätä aloituksesta verkkoon lyömistä. Useampi kuti verkkoon ja kun et varmasti ole valmiina lyökin se sitten kunnon lyönnin pelaajan puolelle. Mahtavaa.

En muista koska olisi ollut näin kovat paineet pelin kanssa. Ottelun loppupuolella kuumotti aivan älyttömästi ja ei meinannut pakka pysyä kasassa. Monesti pakka hajosikin ja McKay vei voiton. Viimein se kuitenkin onnistui ja voittopokaali oli minun!

Melkoista jätettähän tämä oli lähinnä tuon huijaamisen ja kyseenalaisen vaikeusasteen nostamisen takia. Alunperin meinasin antaa tälle arvosanaksi nelosen, mutta huijaaminen ottaa armotta pari pistettä pois.

Älkää pelatko tätä.

Hogan's Alley

Games Beaten: 312/709

Genre: Shooter

Goal: Game A - Beat Round 30

          Game B - Beat Round 4

          Game C - Beat Round 10

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 3/10

Oli korkea aika Zapper -pelille, sillä viime läpäisystä on kulunut aikaa! Tällä kertaa ei tarvinnut edes kuvetta kaivaa pelin hankkimiseksi vaan kyseinen teos löytyi kaverin hyllystä :)

Tässä pääsikin paukuttelemaan ihka oikeita ganstereita. No okei, pahvisia gansterien jäljitelmiä, mutta ajatuis on tärkein. Gangsterien ampumisen lisäksi käydään testaamassa taitoammuntaa.

Peli sisältää kolme erilaista pelimuotoa ja kaikissa on tavoitteena päästä "Super Sharpshooter!" -tasolle. Tähän tasoon pääseminen määräytyi pelimuodon mukaan.

Kun tämä "Super Sharpshooter!" -taso on saavutettu, ei peli anna mitään uutta vaan alkaa loopaamaan ja pelaamista saa jatkaa kunnes on feilannut tarpeeksi monta kertaa.

Game A (Hogan's Alley A)

Tässä ensimmäisessä pelimuodossa ruudulle lävähtää kolme pahvista hahmoa ja kun ne kääntyvät, täytyy siviilien seasta paikantaa gansterit ja ampua ne. 

Siviilejä löytyy kolme erilaista; Lady, Professor ja Policeman. Gangstereita on sama määrä, mutta ne on nimetty paljon generisemmin vain kirjain erona.

Professor ja Policeman sekoittui todella helposti Gangster A:n ja C:n kanssa joten täytyi olla todella tarkkana. Lady oli selkeästi erilainen muodoltaan kuin väritykseltäänkin joten sen kanssa ei virheitä pahemmin sattunut.

Ruudun yläreunassa näkyi kuinka pitkä aika pelaajalla on reagoida hahmojen kääntymisen jälkeen. Aika vaihteli 2,5-0,7 sekunnin välillä. 

Jos siviiliä erehtyi täräyttämään, siitä sai yhden hutilaukauksen. Hudin sai myös jos reagoi liian hitaasti ganstereiden kanssa. Kymmenestä hutiosumasta peli alkoi alusta.

Tässä pelimuodossa vaadittiin kolmekymmentä kierrosta Super Sharshooter! -tason saavuttamiseksi.

Tämä oli todella helppo ja se menikin ensimmäisellä yrittämällä läpi. Ainoastaan Policeman tuotti hieman hankaluuksia ja sitä tulikin vahingossa muutaman kerran täräytettyä. 

Game B (Hogan's Alley B)

Nyt ollaankin sitten pelin nimen mukaisesti kujalla tai ainakin siellä päin. Super Sharpshooteriin vaadittiin neljännen tason läpäisy.

Tämä ei sijoittunut pelkästään yhteen ruutuun vaan kun ruudulla näkyvät gansterit oli hoideltu, siirryttiin eteenpäin tässä hämyisessä kaupunginosassa.

Tässä pahvihahmot kurkistelevat ikkunoista, aitojen takaa ynnä muista paikoista. Gansterit ja siviilit pysyvät samoina kuin aikaisemmassa Game A:ssa ja tässä pelimuodossa se muodostuikin pienoiseksi ongelmaksi.

Tämä ei ihan niin kivuttomasti mennytkään läpi, vaan joutui useamman kerran ottamaan alusta. Ongelmaksi muodostui siviilien liian samankaltainen väritys. Liipaisinsormi oli liian herkkänä ja Professor sekä Policeman sai muutaman ylimääräisen hengitysreiän useampaan otteeseen.

Tässäkin pelimuodossa kymmenestä hutilaukauksesta joutui alkuun ja jos niitä tuli useampi jo ensimmäisellä kierroksella, kannatti suosiolla painaa resettiä.

Game C (Trickshooting)

Eroaa täysin muista pelimuodoista ja tässä ei tarvitse ganstereita rei'ittää. Tavoitteena on saada tyhjiä säilykepurkkeja vasemmalla oleviin piste-alueisiin. 

Kymmenen kierroksen suorittamisella pääsi Super Sharpshooteriksi ja kymmenestä hutilaukauksesta joutui alkuun. Tässä tuo hutilaukaus -termi on ehkä vähän väärä, sillä tölkeistä sai kyllä ampua huti, mutta jos tölkki erehtyi putoamaan ruudun alareunaan, silloin sai yhden hutilaukauksen.

Tämä oli todella helppo, sillä jos tölkin ampui liian korkealle, se ei enää tullut alas. Siitä ei tietenkään saanut enää pisteitä, mutta läpäisyn kannalta se oli yhdentekevää.

Yritin kuitenkin ampua tölkkejä piste-alueisiin, että tässä olisi edes jokin pointti. Pienestä palikasta ennen piste-alueita sai 100 pistettä mikä minusta oli hieman outoa, sillä tölkin saaminen siihen oli huomattavasti hankalampaa kuin perus slotteihin.

Tämähän oli vallan mukava ja leppoinen peli! En ollut tätä aikaisemmin testannut ja näin ensimmäiselläkin pelikerralla peli meni alle tunnissa läpi :)

Suosittelen testaamaan!

Wario's Woods

Games Beaten: 311/709

Genre: Puzzle

Goal: Defeat Wario (Stage 99 in B-Mode)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 9/10

Rauhallisen metsän uumenissa eleli henkiä ja otuksia täysin omissa oloissaan. Tähän tuli muutos kun Wario apureineen hyökkäsi metsään muuttaen paikan Warion metsäksi. Tänne ei ollut hyväntahtoisilla otuksilla mitään asiaa.

Toad, tuo Sienivaltakunnan sankari löytää tiensä metsään ja aikoo auttaa otuksia pääsemään takaisin kotiinsa. Avukseen hän saa pommeja taikovia henkiä joiden avulla Wario apureineen saadaan häädettyä pois.

Kun apuri-armeijat on saatu tuhottua, on aika kohdata itse Wario...

Seuraan Twitchissä erästä streamaajaa jolla on tälläinen samanlainen projekti menossa NES -pelien suhteen kuin minulla ja hänellä on tämä kyseinen peli juuri nyt työn alla.

Aikani streamia katsellessani peli rupesi todenteolla kiinnostamaan vaikka tarkoituksena ei ollut aloittaa tätä vielä pitkään aikaan.

TMR:n ja Retkun läpäisyjen pohjalta tiesin, että kyseessä on melko hankala peli joka vaatii nopeita ratkaisuja, sorminäppäryyttä sekä ennakointikykyä. Ennakointikyky ei kuulu vahvimpiin osa-alueisiini joten aavistuksen verran pelin aloittaminen jännitti.

Hauskana yksityiskohtana on, että tämä peli oli viimeinen jenkeissä julkaistu lisenssipeli joka tuli sopivasti joulumarkkinoille vuonna 1994.

Pelin nimi on hämäävä eikä tässä pelata Wariolla, vaan iki-ihanalla Toadilla! Wario toimii jälleen pahiksen roolissa.

Pelihän on tälläinen Tetris -tyylinen ruuduntyhjennyspeli. Tässä on kuitenkin ihan muukin tavoite kuin kerätä pisteitä, täytyy saada kaikki ruudulla näkyvät örvelöt tuhottua.

Örvelöitä saa tuhottua pommien avulla joita juonessa mainittu henki luo ruutuun tasaista tahtia. Örvelöt tuhoutuvat vähintään kahden nipuissa ja vain oman värisen pommin vaikutuksesta. Eli minimivaatimus on kaksi örvelöä ja yksi pommi.

Ylärajaa ei örvelöiden tuhoamiseen ole, paitsi tietysti pelialueen reunat. Jotta peliin saisi lisää mielenkiintoa, kaikkia örvelöitä ei voi vaan suoraan tuhota vaan niihin on kolme erilaista tuhoamistapaa - pysty- ja vaakasuunta sekä myös vinottain.

Jotain vihollistyyppejä täytyy tuhota vain tietyllä tavalla esimerkiksi Beakereita ja Scrameja pystyy tuhoamaan vain viistoon asetetulla rivillä. Spookit ja Dovot olivat ehkä ne inhottavimmat vihollistyypit sillä niitä täytyi iskeä tuplasti jotta ne kuolivat.

Spookejen kanssa piti olla vielä nopea, sillä jos ne lopettivat välkkymisen ennen toisen iskun tekemistä, joutui homman aloittamaan alusta. Välillä peli ei antanut oikean väristä pommia ja tuhoamisyritykset epäonnistuivat.

Dovejen kanssa ei sentään tarvinnut olla nopea, mutta nämä penteleet vaihtoivat väriä iskun jälkeen ja tarvitsi löytää erivärinen pommi jotta ne sai lopullisesti tuhottua.

Pelissä on huimat 99 kenttää/puzzlea ja joka kymmenes kenttä on pomo. Poikkeuksena ensimmäinen slotti, siinä on vain neljä kenttää koska homma ei ala nollasta. Jos pelaa A-Modea, pomojen tilalla on vain joku perus kenttä joten sanomattakin selvää että läpäisyyn otetaan pomojen siivittämä B-Mode :) Pelissä on paristomuisti ja jatkopaikan saa aina kun on päihittänyt viisi kenttää tai pomon.

Tämä ratkaisu on etenkin pelin loppupuolella aika brutaali, sillä viisi hankalaa ja nopeaa kenttää putkeen on aikamoinen suoritus.

Tässä pystyy kuitenkin tienaamaan continueja jos onnistuu läpäisemään kentän tarpeeksi nopeasti. Kentän vasemmalla puolella näkyy laskuri kuinka monta kolikkoa on enää jäljellä. Kolikot vähenevät sitä mukaa miten pitkään kentässä on mennyt.

Yksi continue maksaa 30 kolikkoa ja tämän saavuttamiseksi täytyy useampi kenttä päästä nopeasti läpi.

Alkupuolella continueja tuli ihan solkenaan ja minulla niitä taisi olla maksimissaan seitsemän kappaletta. Loppupuolella kenttien pituuden vuoksi harvemmin muutamaa kolikkoa enempää onnistui ansaitsemaan.

Tämän vuoksi loppupuolella Game Overeita tuli jatkuvasti kun teki pienen virheen ennen jatkopaikkaa ja joutui monen kentän verran taaksepäin...

Toad pystyi aika vapaasti kävelemään vihollisten päällä milloin missäkin asennossa ja eri napeilla pystyi nappaamaan joko kokonaisen vihollispinon käteen tai vaihtoehtoisesti vain yhden tietyn vihollisen/pommin mitä sattui tarvitsemaan sillä hetkellä. Ainoastaan itsensä alta Toad ei voinut vihollista poimia.

Nerokkaalla järjestelyllä pystyi saamaan huikeita komboja aikaiseksi. Vihollisia kannattikin järjestellä värien mukaan mahdollisimman paljon, sillä jos onnistui kasaamaan viiden samanvärisen vihollisen pinon ja tuhoamaan sen, palkittiin siitä timantilla jonka värin peli arpoi randomilla.

Timantin tuhoamiseen riitti kaksi samanväristä vihollista/pommia. Jos onnistui käyttämään vain pommeja, pinoamistyylillä ei ollut väliä. Jos joutui turvautumaan vihollisiin, täytyi ne pinota vihollistyypin tuhoamistyylin mukaan.

Timantit olivat erittäin loistavia sillä ne tuhosivat kaikki timantin väriset viholliset ruudulta. Pommeja se ei valitettavasti tuhonnut joten niistä piti päästä eroon muilla keinoin.

Jumiin tässä ei onneksi pystynyt jäämään vaikka olisi millainen kasa rojua päällä. Toad putkahti pitkänkin vihollis tornin alta pintaan ihan noin vain! Toki jos on hommannut itsensä jumiin ruudun ylälaitaan liiallisten vihollisten ja pommien keskelle, mitään ei ole enää tehtävissä ja kuolo korjasi.

Tässä kannatti tarkkaan seurailla jos joku väri oli melkein kokonaan tuhottu. Ruudun yläreunassa oleva henki ei enää pudottele kyseisen värisiä pommeja kiusaamaan suoritusta.

Jotta tämä pelaaminen ei olisi liian helppoa, ilmestyy Wario tekemään tuhojaan aina tietyn ajan kuluttua. Ruudun oikeassa laidassa Birdon alapuolella on mittari joka täyttyessään houkuttelee Warion paikalle. Henki vaihtuu johonkin korppiin ja nyt pelkkien pommien tippumisen lisäksi ruutuun alkaa sataa vihollisia.

Tämän vuoksi on tärkeää saada myös kaikki turhat pommit tuhottua sillä Wario pudottelee vihollisia vain ruudulla olevien värien mukaan. Erittäin turhauttavaa jos ruudulla on yksi tietyn värinen pommi ja Wario alkaa latomaan sitten sen värisiä vihollisia reilummalla kädellä.

Tämähän ei vielä Wariolle riitä, vaan hän taklaa puunrunkoa saaden sen katon tippumaan pykälän verran alaspäin. Tätä hän sitten harrastaa useamman kerran kunnes Wario -mittari on tullut täyteen.

Kattoa pystyy onneksi nostamaan takaisin ylöspäin tekemällä joko vähintään neljän komboja tai tuhoamalla vihollisia/pommeja viistossa. Jos katto pääsee liian alas, alkaa kentän päihittäminen olemaan todella hankalaa.

Warion ilmestymistä pystyy myös hieman viivästyttämään tekemällä pitkiä komboja jolloin ilmestymispalkista häviää pieni siivu pois. Tätä Warion ja normaalin kentän vuorottelua jatkuu sitten niin pitkään kun kenttä on mennyt läpi tai sen on feilannut.

Pomot eivät olleet kovinkaan kummoisia yhtä lukuun ottamatta. Niihin tehtiin vahinkoa samanvärisien rivien avulla, samaan tyyliin kun kentässä tuhoaisi vihollisia. Minimissään kaksi vihollista + pommi, mutta pidemmillä komboilla sai enemmän energiaa pois.

Kaikkien pomojen toiminta oli hyvin samantyylistä; taikoivat paljon vihollisia ja pommeja ruutuun ja niistä piti sitten järjestellä kauniita oikeanvärisiä rivejä. Pomot vaihtoivat paikkaa aina tietyn ajan jälkeen ja teleporttauksen alle ei kannattanut jäädä, sillä henki lähti yhdestä osumasta.

Tämä teleporttailu oli ihan positiivinen asia sillä uuteen paikkaan ilmestynyt pomon ruho tuhosi ruudulla olevia vihollisia sekä pommeja jos niitä oli kerääntynyt liiallinen määrä.

Alkupään pomo Goro tuotti eniten vaikeuksia, sillä se oli ainut pomoista mikä pudotti kattoa alaspäin. Varmaan tällä nykyisellä pelikokemuksella menisi hyvinkin kivuttomasti läpi, mutta alkupuolella kun mekaniikat eivät olleet ihan täysin hallussa se tuotti suuria vaikeuksia.

Goro oli myös ainut pomo mihin kuolin, muut menivät läpi ensimmäisellä yrityksellä. Onneksi olin onnistunut haalimaan continueja kunnon kasan joten muutama kuolema tuntunut missään!

Paras taktiikka pomoja vastaan oli, että ei älyttömästi välittänyt siitä, tekeekö siihen osumaa vai ei. Keskittyy tuhoamaan vihollisia ja pommeja parhaansa mukaan. Niitä nimittäin rupesi kasaantumaan vähän liiankin kanssa jos vain keskittyi tekemään osumia pomoon.

Monesti sitten ketjureaktiona pienen tuurin saattelemana osumaa tuli bossiin. Toki jos oli ihan selkeitä paikkoja kannatti osuma pistää heti sisään :)

Olipahan jyrkkä vaikeusaste tällä pelillä! Loppupään kentät on vedetty ns. överiksi sillä monesti tarvitsi jäätävän tuurin, että pääsi edes jollain tavalla liikenteeseen kun vihollistornit olivat niin lähellä ruudun yläreunaa heti aloituksessa.

Voitte vaan kuvitella kun pitää viisi kenttää päästä putkeen läpi ja siihen tarvitaan ripaus tuuria... Välillä tilanteet olivat sitä tasoa, että ihan viimeisellä mahdollisella hetkellä tuuri kävi ja henki pudotti oikean värisen pommin rikkoen hieman vihollistornia. Sitten siitä pikkuhiljaa sai murrettua itselleen tilaa.

Kenttien alkujen piti mennä vielä suhteellisen jouhevasti, sillä jos Wario kerkesi tulla kun vihollistornit olivat korkealla, ei ollut mitään tehtävissä.

Jos kenttien loppupuolella viivytteli liian pitkään niin henki alkoi pudottamaan pommeja niin jäätävää nopeutta, että ei meinannut millään pysyä mukana. Kyllä sitä jotenkin ihmeen kaupalla välillä selvisi näistäkin tilanteista.

Käytin loppupään kentissä Pausettelua hyväkseni. Rehellisesti täytyy myöntää, että ei mitään toivoa olisi ollut ilman. Ei ainakaan minun aivoillani tehdä niin nopeita ratkaisuja reaaliajassa mitä peli olisi vaatinut. Onneksi tässä ei ruutu mennyt mustaksi jos Pausetti toisin kun Tetriksessä.

Tämän Pausenkin avulla homma meinasi olla ihan älytöntä ja joutui heittelemään vihollisia eri paikkoihin salamannopeasti. Homma oli välillä niin nopeatempoista, että meni napit sekaisin ja tuli tehtyä typeriä virheitä.

Vaikeusasteen huomattava nousu tapahtuu kun pääsee kenttään 70. Tätä ennen homma on suhteellisen mutkatonta läpsyttelyä. Jostain syystä nämä 70-78 -kentät olivat todella pahoja. Homma hieman helpottui kun pääsi 80-88 -kenttiin. Vihollistyypit eivät olleet niin hankalia näissä. Selkeästi 70 ja 80 -kentät olisi pitänyt olla toisinpäin.

Sitten kun viimein pääsi viimeiseen kymmeneen kenttään niin voi pojat, ihan älytöntä touhua. Onneksi olin päihittänyt edellisen pomon nopeasti ja tienasin kaksi continuea! Näiden avulla pääsin sitten kentät 90-95 läpi. Ilman continueja pelaisin varmaan edelleen kyseisiä kenttiä, nimittäin siellä oli muutama todella paha joihin joutui continuet käyttämään.

Viimeiset neljä olivat sitten maksimaalista pelaajan lannistamista. Kenttää 95 yritin muutamaan otteeseen, siinä molemmat vihollistyypit olivat vinottain tuhottavia, ai että! Kun tästä selvisin eteenpäin, pääsin loput kentät ja viimeisen bossin ensimmäisellä yrityksellä.

En voi vieläkään uskoa, että näin tapahtui. Muutamassa kentässä kävi aivan jäätävä munkki ja sain pelastettua itseni ihan ylärajasta vaikka koko ruutu oli lähes täyttynyt vihollisista ja pommeista. 

Kyllä sitä tässä hieman kehittyi ja osasi lukea tilanteita nopeammin vaikka ei olekaan mikään mestari tämän tyypin peleissä :)

Onneksi viimeinen pomo, Wario ei ollut kummempi kuin muutkaan pomot. Wario tulee vastaan jo 69 -kentän pomona ja tämä viimeinen vastus on lähes identtinen. Wario on ainut pomo kenen taistelussa on viistosti tuhottavia vihollisia mukana. 

Tämä toi pienen lisämausteen hommaan. Tuttua kaavaa jatkettuani, että tuhoaa vain vihollisia välittämättä sen suuremmin pomosta, sai Warionkin viimein antautumaan.

Vaikka Wario oli periaatteessa aika helppo, niin kyllä sitä vastaan taistellessa hieman jännitti, sillä en millään halunnut pelata näitä haastavia kenttiä uudelleen. Tuskin olisi yhtä hyvä tuuri käynyt.

Todella koukuttava ja hyvä peli, mutta brutaalin vaikea. Toki jos jollain on hyvää ennakointikykyä ja taitoa nähdä nopeasti erilaiset ratkaisut eihän tässä sitten mitään liian hankalaa ole.

Katselin huvikseni Youtubesta tämän Speedrunia. Joku on sen verran kaheli, että on moiseen hommaan ryhtynyt. Pari tuntia homma kesti ja ilman tuota minun Pause -kikkaa. Aivan älytöntä.

Jos haluaa haastavaa ja hyvää pelattavaa, niin tässä oiva vaihtoehto. Aluksi tämä voi tuntua sille, että eihän tässä mitään kovin kummoista ole ennen kuin todellisuus iskee vasten kasvoja...