Genre: Shoot 'em Up
Goal: Beat Game in Ultimate Difficulty
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 8/10
Galaksin reunalla on planeetta, missä elää super-älykäs rotu joita kutsutaan Buraiksi. Vuosisatojen ajan heidän laajat henkiset kykynsä oli kohdistettu yhteen ainoaan tavoitteeseen - universumin hallintaan!
Jotta he saavuttaisivat tämän, he loivat jättimäisen mutantti-robotti -armeijan joka koostui kyborgeista.
Heidän seitsemän tehdastaan valmistivat tuhansia mutantti-robotteja päivittäin ja kohta Burai -armeija hallitsisi koko galaksia, ellei sitä pysäytetä!
Kaveri ehdotti, että otetaan pienimuotoinen kisa kummallekin entuudestaan tuntemattomasta pelistä. Kisa streamattiin meidän kaveriporukan Discord -kanavalle.
Voitin kisan ja yksi syy voittoon oli, että tämäntyyliset pelit eivät ole yhtään kaverin mieleen ja hän sitten siirtyi katsomoon seuraamaan minun läpäisyäni :)
Seitsemän kentän pituinen sivulle rullaava Shoot 'em Uppi siis kyseessä. Yhden osuman kuolemat ovat luonnollisesti tässäkin läsnä.
Pelissä on kolme eri vaikeusastetta; Eagle, Albatross ja Ace. Näiden lisäksi valittavaksi tulee piilotettu Ultimate -vaikeusaste jos onnistuu läpäisemään pelin Ace -vaikeusasteella.
Kisan kävimme Eagle -vaikeusasteella ja kylmiltään sekin tuntui älyttömän vaikealta :D Muut vaikeusasteet hoidin sitten ilman yleisöä :)
Kyseessä on peli, joka vaatii nopeita refleksejä sillä vihollista ja kutia on ruutu täynnä. Onneksi pelihahmo on suhteellisen ketterä ja hitbox antoi paljon anteeksi, sillä ihan selkeät osumat menivät välillä pään sekä jalkojen läpi.
Kenttien rullaaminen ei ollut aina niin suoraviivaista vaan välillä mentiin vähän jokaiseen ilmansuuntaan, jopa takaisin siihen suuntaan mistä oltiin tultu.
Tässä oli jokin salahuone systeemi ja kenttiin oli piilotettuna yhteensä kymmenen salahuonetta. En ihan päässyt kärryille miten näihin salamestoihin pääsi. Välillä kun hahmolla meni johonkin epäilyttävän näköiseen kohtaan, ruutu rupesikin rullaamaan erisuuntaan kuin normaalisti.
Välillä sitten paikkaan ei päässytkään, mutta eipä tällä niin väliä, salamestoissa oli vain poweruppeja ja lisäreitä joten ei niitä jaksanut alkaa sen paremmin pähkäilemään.
Pelistä löytyi niin loputtomat continuet kuin salasanatkin. Salasanat olivat mahtavia, randomeja neljän kirjaimen sanoja jotka oli nopea syöttää. Kentät sisälsivät vielä jatkopaikkoja ja jos elämiä oli jäljellä, ei tarvinnut ihan kentän alusta aina aloittaa.
Tässä oli vielä yksi todella ihana juttu, sillä ampumisnappia ei tarvinnut rämpyttää vaan pystyi painamaan pohjassa. Ei väsynyt sormi!
Hahmon ampumissuuntaa pystyi kääntämään mihin halusi, jopa viistoihin! Jotta suuntaa pystyi kääntämään, täytyi sormi irrottaa D-padista joka välillä toi eteen tiukkoja tilanteita.
Powerupit ovat tämänkin pelin suola. Asetta pystyy vaihtamaan keräämällä kenttiin ripoteltuja kirjaimia. Näitä kirjaimia saa myös Foureyes -viholliselta jos onnistuu tuhomaan sen.
Powerupit olivat seuraavia:
Laser: Todella tehokas, mutta tällä oli hankalampi osua vihollisiin kun se oli vain tikkusuora kapea viiva. Päivitettynä tällä pystyi ampumaan jopa neljään suuntaan samanaikaisesti!
Missile: Heikompitehoinen kuin laser. Tämän ampumissuuntaa ei pystynyt vaihtamaan ja se ampuikin aina oikealle, päivitettynä tälläkin pystyi ampumaan neljään eri suuntaan samanaikaisesti.
Ring: Renkaiden hyvä puoli oli, että ne menivät seinien läpi ja olivat aika isokokoisia. Päivitettynä pystyi ampumaan kolme rengasta yhtä aikaa samaan suuntaan.
Aseita pystyi siis päivittämään ja tämä tapahtui keräämällä aseen edustamia kirjaimia. Jos vahingossa keräsi väärän kirjaimen, tästä ei ollut muuta haittaa kun ase vaihtui. Aiemmin kerätyt powerupit eivät menneet hukkaan vaan ne jäivät varastoon.
Ruudun alareunassa näkyi kuinka paljon mitäkin asetta oli kerättynä.
Jo viidestä kerätystä powerupista sai aseeseen lisää tehoa ja sillä pystyi ampumaan kahteen eri suuntaan samanaikaisesti.
Jos onnistui kaikki kymmenen keräämään, sai tehokkaimman version aseesta. Vaikka nämä täyteen ladatut aseet olivatkin aika övereitä, niiden kanssa piti olla varovainen sillä kuolemasta päivitykset hävisivät.
Onneksi tämä koski vain kyseisellä hetkellä käytössä ollutta asetta ja muut varastossa olleet päivitykset säilyivät.
Hyvänä puolena tässä oli vielä se, että perus hernepyssyä pystyi käyttämään samaan aikaan näiden mega-aseiden kanssa!
Kentistä löytyi S-kirjaimella varustettuja poweruppeja jotka lisäsivät hahmon nopeutta.
Poweruppien lisäksi käytössä oli vielä pommit. Vasemmassa alakulmassa oli mittari joka oli jaettu kahdeksaan eri lohkoon. Yksi lohko edusti yhtä pommia. Aluksi luulin, että mittari täytyi saada kokonaan täyteen jotta pommin voi käyttää ja ensimmäisissä kentissä ei tullut pommeja käytettyä :D
Mittaria täytettiin tappamalla vihollisia jotka sitten pudottivat satunnaisesti punaisia kristalleja. Neljä kristallia edusti yhtä pommia. Jos mittarin onnistui saamaan täysin täyteen, sai siitä lisärin ja jonka jälkeen mittari tyhjeni.
Tätä ei kannattanut missään nimessä tehdä, sillä pommit olivat paljon parempia kuin yksi lisäri.
Pommeja kannatti käyttää aina pahan paikan tullen, sillä ne tuhosivat vihollisten lisäksi myös niiden ammukset! Yleensä pommin käytöstä kuolleet viholliset pudottivat kristalleja joilla pystyi sitten taas täyttämään mittaria.
Pomoihin ei pommi tehonnut laisinkaan paitsi jos ne sattuivat ampumaan samanlaisia ammuksia kuin viholliset, ne sai hävitettyä pommilla.
Joistain kentistä löytyi piikkipallo joka pyöri pelihahmon ympärillä suojellakseen häntä hieman. Se ei ollut mikään luotettavin laitos vaikka tappoikin sen eteen tulevat viholliset yhdestä iskusta, mutta sen verran hyödyllinen, että se kannatti aina tilaisuuden tullen käydä keräämässä.
Vaikka peli pääosin olikin tätä sivulta kuvattua mäiskettä, kentät kolme ja kuusi erosivat tästä hommasta täysin. Kentät olivat ylhäältäpäin kuvattuja ja tavoitteena niissä oli tuhota jokin komentokeskus.
Ensimmäistä kertaa kun tälläiseen kenttään pääsi, niin ihmetys oli kova kun peli muuttui täysin erilaiseksi :D Nämäkin ovat periaatteessa autoscrollereita sillä pelihahmo kävelee itsestään valittuun suuntaan.
Kentät koostuvat monista samannäköisistä laatoista ja jos menee ihan alueen reunalle, putkahtaa ulos vastakkaiselta puolelta. Aluksi luulin, että laattojen välinen musta-alue on rotkoa ja ihmettelinkin, että mihin tässä pitäisi mennä :D
Kentän alussa näytetään kartta missä on komentokeskus ja pelihahmo. Sitten vain täytyi lähteä metsästämään kyseistä laitosta. Kuoleman jälkeen paikat vaihtuivat joten piti aina muistaa katsoa alussa näytettävästä kartasta uudet sijainnit.
Todella hankalaa oli arvioida, miten monen laatan päässä komentokeskus oli. Lähdin vain kartan näyttämään suuntaan toivoen parasta.
Kun komentokeskus löytyi, täytyi siinä olevat "silmät" tuhota jonka jälkeen kenttä meni läpi. Todella hämmentäviä olivat nämä lyhkäisyytensä vuoksi. Jos hyvä tuuri kävi, komentokeskus ilmestyi todella lähelle pelihahmoa ja kentän pääsi läpi minuutissa :D
Mietin pelin tavoitetta jonkin aikaa, sillä jos tämän läpäisee Eagle -vaikeusasteella, saa vain tekstin että "hyvin taisteltu soturi, mutta graafisen lopun saat vain Ace -vaikeusasteella".
Sanomattakin selvää, että Ace oli se millä tämä täytyi vähintään läpäistä. Mutta tässä oli vielä yksi pieni juttu, sillä jos pelin läpäisee piilotetulla Ultimate -vaikeusasteella, saa vielä graafisen lopun lisäksi "END" -tekstin jota ei tule millään muulla vaikeusasteella.
TMR meni tämän siitä missä aita on matalin ja hoiti homman pelkästään Eaglella. Mielestäni peli on läpäisemättä.
Aluksi ajattelin, että Ace riittää, mutta päädyin kuitenkin pelaamaan pelin läpi Ultimatella joka erosi Acesta vain niin, että pomot olivat hieman kestävämpiä. Jos Ultimatessa olisi ollut vaikka Game Overista takaisin pelin alkuun -tyylinen ratkaisu, en olisi hommaan ryhtynyt.
Eaglen jälkeen Ace tuntui aivan jäätävän vaikealta. Vihollisten määrää oli lisätty reilusti ja niitä tulikin läjäpäin vastaan. Onneksi aseiden päivittämisellä ja hyvin mietityllä pommien käytöllä homma kuitenkin hoitui.
Jostain syystä pelin viides kenttä on huomattavasti vaikeampi kuin muut. Vihollisten sijoittelu on pirullista tässä lyhyessä, mutta hektisessä kentässä. Kenttä sisältää myös kohdan, missä tausta rullaa älytöntä kyytiä ja vihollisia sekä panoksia on ruutu täynnä.
Tämä sai silmät solmuun kun yritti keskittyä olennaiseen eikä rullaavaan taustaan. Onnistuin keskittämään katseeni pelkästään ruudulla liikkuviin vihollisiin ja panoksiin. Tämä onnistui hieman samaan tyyliin miten saatiin esiin lehdissä olevia "3D" kuvia eli laittamalla silmät kieroon :D
Onneksi tämä hankala kenttä meni suhteellisen kivuttomasti läpi Ultimatea suorittaessa kun oli jo hyvä pohjatreeni alla, pomokaan ei tuottanut suuria vaikeuksia vaikka hieman kestävämpi olikin.
Pomot olivat ehdottomasti pelin helpoin osuus. Ultimate -vaikeusasteella ne kestivät iskuja enemmän, mutta eivät ne silti mitään kovin hankalia olleet...pois lukien yksi.
Toisen kentän pomo, Jawsipede muuttui aika älyttömäksi lisäenergian myötä. Se oli aikaisemminkin ollut hieman pirullinen, mutta nyt sen tuhoamista täytyi yrittää monta kertaa.
Aluksi ruudulla on vain yksi kokonainen mato ja kun sitä ampuu tiettyihin kohtiin, se jakautuu kolmeen osaan. Hankalan tästä teki se, että madot olivat täysin arvaamattomia ja tekivät ihmeellisiä liikkeitä.
Välillä tilanteet muuttuivat tukaliksi kun kaikki kolme matoa ilmestyi ruudulle samanaikaisesti. Madot saattoivat vaihtaa suuntaa ja tähän oli hankala reagoida. Osumispistekin sijaitsi madon häntäpäässä ja välillä ei meinannut millään osua siihen.
Helpoimman pomon tittelin saa neljännen kentän Fangskull. Riitti kun pääsi sen alle laserin kanssa ja tykitti nappi pohjassa muutaman sekunnin ajan.
Viimeinen kenttä ei ollut kovinkaan paha paitsi ihan ensimmäisellä kerralla treenatessa. Sen muutokset olivat todella minimaalisia Eaglen ja Ultimaten välillä, muutama lisävihollinen jotka olivat helppo tuhota.
Viimeinen pomo, Slimedragon oli paljon helpompi kuin Jawsipede. Lohari ampuu kaksi kivikasalta näyttävää tulipalloa jotka jäävät pyörimään pelihahmon ympärille.
Näiden väistelyn opettelu otti oman aikansa, mutta kun sen masteroi, homma oli suhteellisen helppoa. Paras taktiikka oli pysyä ruudun alalaidassa ja väistää tulipallot menemällä lähelle lohikäärmettä.
Välillä tulipallot "irtaantuivat" pyörivästä patterista ja näitä piti varoa, sillä ne saattoivat sinkoutua ihan mihin sattuu. Onneksi pommit tuhosivat tulipallot ja tälläisessä tilanteessa ne kannattikin käyttää.
Tulipallot pudottivat vielä kristalleja joilla sai hieman pommimittaria täyteen!
Ultimatella pomo meni ensimmäisellä yrityksellä läpi vaikka yksi todella ”läheltä piti” -tilanne olikin mukana. Ei ollut hengenlähtö monesta pikselistä kiinni.
Hyvä peli, mutta ei sieltä helpoimmasta päästä. Kova jätkä kun olen, läpäisin päihittämättömän pelin! Jos tämän olisi voinut vetää vain tuolla Eagle -vaikeusasteella läpi, sittenhän tämä olisi ollut melko läpsyttelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti