Genre: Puzzle
Goal: Defeat Wario (Stage 99 in B-Mode)
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 9/10
Rauhallisen metsän uumenissa eleli henkiä ja otuksia täysin omissa oloissaan. Tähän tuli muutos kun Wario apureineen hyökkäsi metsään muuttaen paikan Warion metsäksi. Tänne ei ollut hyväntahtoisilla otuksilla mitään asiaa.
Toad, tuo Sienivaltakunnan sankari löytää tiensä metsään ja aikoo auttaa otuksia pääsemään takaisin kotiinsa. Avukseen hän saa pommeja taikovia henkiä joiden avulla Wario apureineen saadaan häädettyä pois.
Kun apuri-armeijat on saatu tuhottua, on aika kohdata itse Wario...
Seuraan Twitchissä erästä streamaajaa jolla on tälläinen samanlainen projekti menossa NES -pelien suhteen kuin minulla ja hänellä on tämä kyseinen peli juuri nyt työn alla.
Aikani streamia katsellessani peli rupesi todenteolla kiinnostamaan vaikka tarkoituksena ei ollut aloittaa tätä vielä pitkään aikaan.
TMR:n ja Retkun läpäisyjen pohjalta tiesin, että kyseessä on melko hankala peli joka vaatii nopeita ratkaisuja, sorminäppäryyttä sekä ennakointikykyä. Ennakointikyky ei kuulu vahvimpiin osa-alueisiini joten aavistuksen verran pelin aloittaminen jännitti.
Hauskana yksityiskohtana on, että tämä peli oli viimeinen jenkeissä julkaistu lisenssipeli joka tuli sopivasti joulumarkkinoille vuonna 1994.
Pelin nimi on hämäävä eikä tässä pelata Wariolla, vaan iki-ihanalla Toadilla! Wario toimii jälleen pahiksen roolissa.
Pelihän on tälläinen Tetris -tyylinen ruuduntyhjennyspeli. Tässä on kuitenkin ihan muukin tavoite kuin kerätä pisteitä, täytyy saada kaikki ruudulla näkyvät örvelöt tuhottua.
Örvelöitä saa tuhottua pommien avulla joita juonessa mainittu henki luo ruutuun tasaista tahtia. Örvelöt tuhoutuvat vähintään kahden nipuissa ja vain oman värisen pommin vaikutuksesta. Eli minimivaatimus on kaksi örvelöä ja yksi pommi.
Ylärajaa ei örvelöiden tuhoamiseen ole, paitsi tietysti pelialueen reunat. Jotta peliin saisi lisää mielenkiintoa, kaikkia örvelöitä ei voi vaan suoraan tuhota vaan niihin on kolme erilaista tuhoamistapaa - pysty- ja vaakasuunta sekä myös vinottain.
Jotain vihollistyyppejä täytyy tuhota vain tietyllä tavalla esimerkiksi Beakereita ja Scrameja pystyy tuhoamaan vain viistoon asetetulla rivillä. Spookit ja Dovot olivat ehkä ne inhottavimmat vihollistyypit sillä niitä täytyi iskeä tuplasti jotta ne kuolivat.
Spookejen kanssa piti olla vielä nopea, sillä jos ne lopettivat välkkymisen ennen toisen iskun tekemistä, joutui homman aloittamaan alusta. Välillä peli ei antanut oikean väristä pommia ja tuhoamisyritykset epäonnistuivat.
Dovejen kanssa ei sentään tarvinnut olla nopea, mutta nämä penteleet vaihtoivat väriä iskun jälkeen ja tarvitsi löytää erivärinen pommi jotta ne sai lopullisesti tuhottua.
Pelissä on huimat 99 kenttää/puzzlea ja joka kymmenes kenttä on pomo. Poikkeuksena ensimmäinen slotti, siinä on vain neljä kenttää koska homma ei ala nollasta. Jos pelaa A-Modea, pomojen tilalla on vain joku perus kenttä joten sanomattakin selvää että läpäisyyn otetaan pomojen siivittämä B-Mode :) Pelissä on paristomuisti ja jatkopaikan saa aina kun on päihittänyt viisi kenttää tai pomon.
Tämä ratkaisu on etenkin pelin loppupuolella aika brutaali, sillä viisi hankalaa ja nopeaa kenttää putkeen on aikamoinen suoritus.
Tässä pystyy kuitenkin tienaamaan continueja jos onnistuu läpäisemään kentän tarpeeksi nopeasti. Kentän vasemmalla puolella näkyy laskuri kuinka monta kolikkoa on enää jäljellä. Kolikot vähenevät sitä mukaa miten pitkään kentässä on mennyt.
Yksi continue maksaa 30 kolikkoa ja tämän saavuttamiseksi täytyy useampi kenttä päästä nopeasti läpi.
Alkupuolella continueja tuli ihan solkenaan ja minulla niitä taisi olla maksimissaan seitsemän kappaletta. Loppupuolella kenttien pituuden vuoksi harvemmin muutamaa kolikkoa enempää onnistui ansaitsemaan.
Tämän vuoksi loppupuolella Game Overeita tuli jatkuvasti kun teki pienen virheen ennen jatkopaikkaa ja joutui monen kentän verran taaksepäin...
Toad pystyi aika vapaasti kävelemään vihollisten päällä milloin missäkin asennossa ja eri napeilla pystyi nappaamaan joko kokonaisen vihollispinon käteen tai vaihtoehtoisesti vain yhden tietyn vihollisen/pommin mitä sattui tarvitsemaan sillä hetkellä. Ainoastaan itsensä alta Toad ei voinut vihollista poimia.
Nerokkaalla järjestelyllä pystyi saamaan huikeita komboja aikaiseksi. Vihollisia kannattikin järjestellä värien mukaan mahdollisimman paljon, sillä jos onnistui kasaamaan viiden samanvärisen vihollisen pinon ja tuhoamaan sen, palkittiin siitä timantilla jonka värin peli arpoi randomilla.
Timantin tuhoamiseen riitti kaksi samanväristä vihollista/pommia. Jos onnistui käyttämään vain pommeja, pinoamistyylillä ei ollut väliä. Jos joutui turvautumaan vihollisiin, täytyi ne pinota vihollistyypin tuhoamistyylin mukaan.
Timantit olivat erittäin loistavia sillä ne tuhosivat kaikki timantin väriset viholliset ruudulta. Pommeja se ei valitettavasti tuhonnut joten niistä piti päästä eroon muilla keinoin.
Jumiin tässä ei onneksi pystynyt jäämään vaikka olisi millainen kasa rojua päällä. Toad putkahti pitkänkin vihollis tornin alta pintaan ihan noin vain! Toki jos on hommannut itsensä jumiin ruudun ylälaitaan liiallisten vihollisten ja pommien keskelle, mitään ei ole enää tehtävissä ja kuolo korjasi.
Tässä kannatti tarkkaan seurailla jos joku väri oli melkein kokonaan tuhottu. Ruudun yläreunassa oleva henki ei enää pudottele kyseisen värisiä pommeja kiusaamaan suoritusta.
Jotta tämä pelaaminen ei olisi liian helppoa, ilmestyy Wario tekemään tuhojaan aina tietyn ajan kuluttua. Ruudun oikeassa laidassa Birdon alapuolella on mittari joka täyttyessään houkuttelee Warion paikalle. Henki vaihtuu johonkin korppiin ja nyt pelkkien pommien tippumisen lisäksi ruutuun alkaa sataa vihollisia.
Tämän vuoksi on tärkeää saada myös kaikki turhat pommit tuhottua sillä Wario pudottelee vihollisia vain ruudulla olevien värien mukaan. Erittäin turhauttavaa jos ruudulla on yksi tietyn värinen pommi ja Wario alkaa latomaan sitten sen värisiä vihollisia reilummalla kädellä.
Tämähän ei vielä Wariolle riitä, vaan hän taklaa puunrunkoa saaden sen katon tippumaan pykälän verran alaspäin. Tätä hän sitten harrastaa useamman kerran kunnes Wario -mittari on tullut täyteen.
Kattoa pystyy onneksi nostamaan takaisin ylöspäin tekemällä joko vähintään neljän komboja tai tuhoamalla vihollisia/pommeja viistossa. Jos katto pääsee liian alas, alkaa kentän päihittäminen olemaan todella hankalaa.
Warion ilmestymistä pystyy myös hieman viivästyttämään tekemällä pitkiä komboja jolloin ilmestymispalkista häviää pieni siivu pois. Tätä Warion ja normaalin kentän vuorottelua jatkuu sitten niin pitkään kun kenttä on mennyt läpi tai sen on feilannut.
Pomot eivät olleet kovinkaan kummoisia yhtä lukuun ottamatta. Niihin tehtiin vahinkoa samanvärisien rivien avulla, samaan tyyliin kun kentässä tuhoaisi vihollisia. Minimissään kaksi vihollista + pommi, mutta pidemmillä komboilla sai enemmän energiaa pois.
Kaikkien pomojen toiminta oli hyvin samantyylistä; taikoivat paljon vihollisia ja pommeja ruutuun ja niistä piti sitten järjestellä kauniita oikeanvärisiä rivejä. Pomot vaihtoivat paikkaa aina tietyn ajan jälkeen ja teleporttauksen alle ei kannattanut jäädä, sillä henki lähti yhdestä osumasta.
Tämä teleporttailu oli ihan positiivinen asia sillä uuteen paikkaan ilmestynyt pomon ruho tuhosi ruudulla olevia vihollisia sekä pommeja jos niitä oli kerääntynyt liiallinen määrä.
Alkupään pomo Goro tuotti eniten vaikeuksia, sillä se oli ainut pomoista mikä pudotti kattoa alaspäin. Varmaan tällä nykyisellä pelikokemuksella menisi hyvinkin kivuttomasti läpi, mutta alkupuolella kun mekaniikat eivät olleet ihan täysin hallussa se tuotti suuria vaikeuksia.
Goro oli myös ainut pomo mihin kuolin, muut menivät läpi ensimmäisellä yrityksellä. Onneksi olin onnistunut haalimaan continueja kunnon kasan joten muutama kuolema tuntunut missään!
Paras taktiikka pomoja vastaan oli, että ei älyttömästi välittänyt siitä, tekeekö siihen osumaa vai ei. Keskittyy tuhoamaan vihollisia ja pommeja parhaansa mukaan. Niitä nimittäin rupesi kasaantumaan vähän liiankin kanssa jos vain keskittyi tekemään osumia pomoon.
Monesti sitten ketjureaktiona pienen tuurin saattelemana osumaa tuli bossiin. Toki jos oli ihan selkeitä paikkoja kannatti osuma pistää heti sisään :)
Olipahan jyrkkä vaikeusaste tällä pelillä! Loppupään kentät on vedetty ns. överiksi sillä monesti tarvitsi jäätävän tuurin, että pääsi edes jollain tavalla liikenteeseen kun vihollistornit olivat niin lähellä ruudun yläreunaa heti aloituksessa.
Voitte vaan kuvitella kun pitää viisi kenttää päästä putkeen läpi ja siihen tarvitaan ripaus tuuria... Välillä tilanteet olivat sitä tasoa, että ihan viimeisellä mahdollisella hetkellä tuuri kävi ja henki pudotti oikean värisen pommin rikkoen hieman vihollistornia. Sitten siitä pikkuhiljaa sai murrettua itselleen tilaa.
Kenttien alkujen piti mennä vielä suhteellisen jouhevasti, sillä jos Wario kerkesi tulla kun vihollistornit olivat korkealla, ei ollut mitään tehtävissä.
Jos kenttien loppupuolella viivytteli liian pitkään niin henki alkoi pudottamaan pommeja niin jäätävää nopeutta, että ei meinannut millään pysyä mukana. Kyllä sitä jotenkin ihmeen kaupalla välillä selvisi näistäkin tilanteista.
Käytin loppupään kentissä Pausettelua hyväkseni. Rehellisesti täytyy myöntää, että ei mitään toivoa olisi ollut ilman. Ei ainakaan minun aivoillani tehdä niin nopeita ratkaisuja reaaliajassa mitä peli olisi vaatinut. Onneksi tässä ei ruutu mennyt mustaksi jos Pausetti toisin kun Tetriksessä.
Tämän Pausenkin avulla homma meinasi olla ihan älytöntä ja joutui heittelemään vihollisia eri paikkoihin salamannopeasti. Homma oli välillä niin nopeatempoista, että meni napit sekaisin ja tuli tehtyä typeriä virheitä.
Vaikeusasteen huomattava nousu tapahtuu kun pääsee kenttään 70. Tätä ennen homma on suhteellisen mutkatonta läpsyttelyä. Jostain syystä nämä 70-78 -kentät olivat todella pahoja. Homma hieman helpottui kun pääsi 80-88 -kenttiin. Vihollistyypit eivät olleet niin hankalia näissä. Selkeästi 70 ja 80 -kentät olisi pitänyt olla toisinpäin.
Sitten kun viimein pääsi viimeiseen kymmeneen kenttään niin voi pojat, ihan älytöntä touhua. Onneksi olin päihittänyt edellisen pomon nopeasti ja tienasin kaksi continuea! Näiden avulla pääsin sitten kentät 90-95 läpi. Ilman continueja pelaisin varmaan edelleen kyseisiä kenttiä, nimittäin siellä oli muutama todella paha joihin joutui continuet käyttämään.
Viimeiset neljä olivat sitten maksimaalista pelaajan lannistamista. Kenttää 95 yritin muutamaan otteeseen, siinä molemmat vihollistyypit olivat vinottain tuhottavia, ai että! Kun tästä selvisin eteenpäin, pääsin loput kentät ja viimeisen bossin ensimmäisellä yrityksellä.
En voi vieläkään uskoa, että näin tapahtui. Muutamassa kentässä kävi aivan jäätävä munkki ja sain pelastettua itseni ihan ylärajasta vaikka koko ruutu oli lähes täyttynyt vihollisista ja pommeista.
Kyllä sitä tässä hieman kehittyi ja osasi lukea tilanteita nopeammin vaikka ei olekaan mikään mestari tämän tyypin peleissä :)
Onneksi viimeinen pomo, Wario ei ollut kummempi kuin muutkaan pomot. Wario tulee vastaan jo 69 -kentän pomona ja tämä viimeinen vastus on lähes identtinen. Wario on ainut pomo kenen taistelussa on viistosti tuhottavia vihollisia mukana.
Tämä toi pienen lisämausteen hommaan. Tuttua kaavaa jatkettuani, että tuhoaa vain vihollisia välittämättä sen suuremmin pomosta, sai Warionkin viimein antautumaan.
Vaikka Wario oli periaatteessa aika helppo, niin kyllä sitä vastaan taistellessa hieman jännitti, sillä en millään halunnut pelata näitä haastavia kenttiä uudelleen. Tuskin olisi yhtä hyvä tuuri käynyt.
Todella koukuttava ja hyvä peli, mutta brutaalin vaikea. Toki jos jollain on hyvää ennakointikykyä ja taitoa nähdä nopeasti erilaiset ratkaisut eihän tässä sitten mitään liian hankalaa ole.
Katselin huvikseni Youtubesta tämän Speedrunia. Joku on sen verran kaheli, että on moiseen hommaan ryhtynyt. Pari tuntia homma kesti ja ilman tuota minun Pause -kikkaa. Aivan älytöntä.
Jos haluaa haastavaa ja hyvää pelattavaa, niin tässä oiva vaihtoehto. Aluksi tämä voi tuntua sille, että eihän tässä mitään kovin kummoista ole ennen kuin todellisuus iskee vasten kasvoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti