torstai 2. syyskuuta 2021

The Krion Conquest


Games Beaten:
300/709
Genre: Action/Platform
Goal: Defeat Krion Empire Leader (Stage 5)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 6/10

Vuonna 1999 Krionin imperiumi laskeutui maan päälle ja he ajoivat maailman tuhon partaalle.
Krionin imperiumi vaati, että maan asukkaat antautuvat välittömästi.
Kun asukkaat kieltäytyivät tästä, Krionin imperiumi aloitti massiiviset hyökkäykset.
Imperiumi rakennutti valtavia tukikohtia ympäri maapalloa joihin he lähettivät robottejaan.
Maailman parhaimmatkin sotajoukot olivat ällikällä löytyjä imperiumin voimasta ja tehokkuudesta.
Lähes kaikki uskoivat, että kohta maailmaa hallitsee Krionin imperiumi.
Onko enää mitään toivoa...

Yksi etappi jälleen saavutettu, 300 läpäistyä NES-peliä! Paljon on erilaisia pelejä tähänkin sadan kasaan mahtunut :)
Mietin, että minkähän pelin sitä valitsisi tähän tasalukuun ja listaa plärätessäni katseeni osui The Krion Conquestiin.
Muutama muukin oivallinen vaihtoehto oli, mutta tämän kiinnostavuus vei voiton. Kyseistä peliä olikin miettinyt jo pidemmän aikaa ja tämähän oli täydellinen hetki läpäistä peli.
Pelihän ei kovinkaan tuttu ollut itselle, ainut kokemus on noin viidentoista vuoden takaa kun yksi kaveri teki tästä TASin ja kerran tämän katsoneena muistikuvat eivät olleet kovinkaan hääppöiset.
Muistin jo ennen pelin aloittamista, että tämä on jonkinlainen Mega Man -klooni. Sitähän se olikin, vihollisia ja kenttiä myöten. Francescan nytkyttävä kävelytyyli oli myöskin kuin suoraan Mega Manista. 



Tässä ei kuitenkaan voinut valita kahdeksasta kentästä mihin haluaa mennä, vaan kaikki pelataan aina samassa järjestyksessä.
Kenttiä löytyi vain viis kappaletta ja viimeinen kenttä on vain yksi huone ja pomotaistelu. 
Nämä neljä ensimmäistä kenttää ovat kuitenkin aika pitkiä ja ne jokainen sisältää kolme eri osiota.
Game Overista joutuu pelin alkuun, mutta onneksi peli sentään jakaa lisäreitä jokusen kappaleen kenttiä läpi kahlatessa.
Kuolemasta joutuu aina kyseisen kentän osion alkuun, ei onneksi tarvinnut ihan koko kenttää aloittaa alusta :)

Francesca kantoi mukanaan taikasauvaa joka toimi myös ampumavälineenä. Tätä taikasauvaa pystyi myös lataamaan ja ladattu ammus olikin melko tehokas. Perus taikasauvan lisäksi Francesca pystyi käyttämään erilaisia kykyjä hyödykseen joita valittiin kykyvalikosta. Tästä hommasta tuli jälleen Mega Man mieleen. Kykyvalikko oli kuin suoraan Mega Man ykkösestä tai kakkosesta. Listassa näkyvät kyvyt vastasivat Robotmastereilta saatuja uusia aseita.
Mega Manista poiketen, Francescalla on jo valmiina hallussaan kaikki "Robotmastereiden" kyvyt eikä mitään tarvitse kerätä. Kyvyt olivat vielä loputtomasti käytettävissä, valitsi vain oikeaan tilanteeseen oikean kyvyn.
Perus hernepyssyn lisäksi löytyi seuraavanlaisia kykyjä:

Freeze: Ladattuna tällä pystyi jäädyttämään vihollisia ja kentistä löytyviä ansoja.

Fire: Francesca muuttuu tulilinnuksi joka tuhoaa kaikki viholliset ruudulta. Tekee myös mukavasti vahinkoa pomoihin. Miinuksena tämän käyttämisestä menettää kolmanneksen energiapalkista.

Ball: Seinistä kimpoileva pallo jolla on näppärä tappaa hieman hankalimmissa paikoissa olevia vihollisia.

Shield: Tämäkin ase toimii latauksella. Luo pystysuoran suojan vihollisten ammuksia vastaan.

Broom: Luuta joka avulla pystyy lentämään hankaliin paikkoihin.

Suurin osa näistä aseista oli ihan käyttökelpoisia, mutta muutamaa ei tullut juurikaan käytettyä. En nähnyt Firen tai Shieldin käyttöä mitenkään tarpeellisena.
Fire käytti ihan liikaa energiaa ollakseen hyödyllinen. Pomoissakin sen käyttö vähän unohtui kun pomon energiapalkkia ei ollut näkyvillä. Ei uskaltanut riskeerata omia energioitaan vähäisiksi jos pomo ei kuollutkaan tulilintuun.
Shield oli ehdottomasti turhin kapistus, sillä se ei kulkenut Francescan mukana vaan jäi paikalleen töröttämään. Lataaminen vei liikaa aikaa ja samassa ajassa kun sen olisi ladannut, oli jo tuhonnut vihollisen toisella keinolla.
Broom oli ehdottomasti pelin paras ase. Tai no, eihän tämä virallisesti ase ole vaan apuväline. Sen avulla pystyi lentelemään hankalien kohtien yli ja lentäessä pystyi vielä ampumaankin. Erittäin hyvä vertaus on Mega Man 3:sen Rush Jet, tämä toimi hyvin samalla tavalla.
Erona se, että tässä täytyi aina ampua siihen suuntaan mihin halusi luudan kulkevan, ei pystynyt pelkällä D-padilla vaihtamaan suuntaa. Miinuksena luudalla ei voinut lentää alaspäin mikä aiheutti monia kiperiä tilanteita.
Luudan menoa ei voinut myöskään mitenkään pysäyttää. Se vain hävisi automaattisesti kun törmäsi johonkin esteeseen. Tämä aiheutti välillä nihkeitä tilanteita varsinkin silloin, kun matka taittui ylöspäin.
Trollaukseltakaan ei välttynyt tämän pelin kanssa. Välillä luuta täytyi laittaa juuri oikeaan kohtaan tai muuten se osui myöhemmin tulevaan esteeseen. Koska luutaa ei voinut pysäyttää, tämä tarkoitti lähes aina rotkoon tai piikkeihin putoamista.



Tykkäsin miten tämä peli oli toteutettu. Kenttiä ei voinut vaan juosta läpi vaan täytyi tarkasti muistaa viholliset ja erilaiset esteet. Kykyjä täytyi hyödyntää monissa kohdissa.
Tarpeeksi kun kenttiä tahkosi, alkoivat kohdat sujumaan mutkitta ja pääsikin vähemmillä osumilla loppuun.
Kenttien teemat olivat hyvin perinteistä settiä jotka keskittyivät hyvin lähelle äiti maata. Aluksi seikkaillaan maan alla, sitten jäätiköllä, vedessä ja lopuksi pilvien lomassa taivaalla.
Kolmas kenttä poikkesi muista, sillä siinä oli mukana happimittari. Kenttä on lähes kokonaisuudessaan veden alla ja happimittari kului vähän liiankin nopeasti. Aikailuun ja paikallaan junnaamiseen ei ollut varaa, vaan huoneet täytyi painaa aika vauhdilla jotta pääsee seuraavaan ilmataskuun.
Jostain syystä tästä kolmannesta kentästä tuli mieleen Mega Man 5:sen Dr. Wilyn linnan toinen kenttä. Sinällään huvittavaa kun tämä peli on kaksi vuotta vanhempi kun Mega Man 5.
Viholliset tässä pelissä oli todella pihejä pudottamaan energiaa. Välillä oli hetkiä, jolloin täytyi vain farmata jotta ei menetä elämää, sillä tiesi jo etukäteen miten paljon tulee menettämään missäkin kohdassa.
Näihin farmaushetkiin paloi aikaa ihan älyttömästi, mutta ne olivat sen arvoisia.
Jos kentässä sattui olemaan lisäri tai energiaa, näitä ei saanut päästää silmistään sillä jos nämä menivät ruudun ulkopuolelle, ne jostain syystä hävisivät eikä tulleet enää uudelleen takaisin.
Todella ärsyttävä ominaisuus. Monta kertaa tiukan väännön jälkeen selvisi energian luo ja sitten vihollisia väistellessä onnistui hävittämään sen pois.



Mega Man -mielikuvasta ei pääse edes pomojen luona karkuun sillä ne olisivat voineet yhtä hyvin olla jossain Mega Manissa.
Pomot olivat hidastempoisia ja outoja. Ne noudattivat hyvin samaa kaavaa; väistele iskuja ja tämän jälkeen iske itse perään.
Tällä tyylillä toimi kolme ensimmäistä pomoa, neljättä sentään pystyi mättämään lähes niin paljon kun halusi.
Pomoja vastaan oli perus taikasauva vaihtoehto. Vielä kun onnistui tykittämään ladatun kudin pomoon, sai paljon tuhoa aikaiseksi. Eivät ne montaa iskua tällä tyylillä kestäneet.
Neljättä pomoa ei voinut perus tussarilla ampua, vaan täytyi turvautua joko Balliin tai Broomiin. Itse valitsin Broomin, koska sen avulla pystyi väistämään paremmin pomon ampumat ohjukset ja piikkipallot.
Ennen pomotaistelua, kyseisen pomon tiedot esiteltiin ruudulla. En tiedä kenen idea oli laittaa ne välkkymään kunnon epilepsia -tyyliin. Tekstiä oli hankala lukea kun välillä taustalla näkyi pomohuone ja välillä teksti.
Aluksi luulin, että tämän täytyy olla jokin bugi, mutta Youtubesta löytyvissä läpäisyissä kaikissa on tämä sama efekti.



Viimeinen kenttä avautui eteeni ja lähdin pelottomana tutkimaan, mitä hankaluuksia se pitäisi sisällään. Yllätyksekseni se sisälsi vain yhden huoneen jonka jälkeen oltiinkin taistelemassa jotain pinkkiä tyyppiä vastaan.
Tämä viimeinen kenttä on todellakin vain näin lyhyt, mutta se sisältää kolme pomoa.
Tämä nimettömänä pysyvän Krion imperiumin johtajan ensimmäinen muoto ei vaikuttanut kovinkaan hankalalle. Se teleporttaili viiteen eri kohtaan huonetta ja ampui ammuksia.
Tässä kannatti suosiolla pysyä vain alimmalla tasolla, sillä väisteleminen olisi mennyt todella hankalaksi jos olisi lähtenyt ylös kikkailemaan.
Tykkäsin tästä pomosta todella paljon! Kun sai patternin haltuun, väistely kävi kuin itsestään. Tässä oli vain yksi ongelma, miten älyttömästi tämä pomo kestää iskuja?
Päästelin menemään ladatulla taikasauvalla ja valehtelematta pisimmät yritykset kestivät sen 10 minuuttia. Kuitenkin aina ampumisen jälkeen pomo välähti ja päästi äänen osuman merkiksi.
Monet elämät ja Game Overit meni tällä täysin samalla kaavalla, ei vaan kuole vaikka miten ampuu. Pakko oli turvautua netin apuun. No, netistä ei selvinnyt oikein mitään, Youtubessakin pelaaja ampui samalla tavalla - tosin välillä perus panoksia ampuen.
Seuraavaksi kokeilin sitten ampua ihan vaan näillä pelkillä normaalipanoksilla ilman lataamista. Pomo kuoli alle minuutissa...
Pakko sanoa, että nyt en tiedä mistä tämä johtui. Onko pelintekijöillä tullut jokin bugi tähän hommaan, että ladattu panos toimii vikaa pomoa vastaan todella huonosti tai jopa ei ollenkaan.
Toinen muoto oli sitten klooni Francescasta. Mielestäni aika turha vaihe, sillä tämä oli hyvin samankaltainen ensimmäisen muodon kanssa ja tätä tarvitsi väistellä vielä vähemmän.
Ylemmillä tasoilla klooni ampui Ball -aseella ja ammukset eivät edes voineet osua jos pysytteli alimmalla tasolla. Francescan tasolla klooni taas tykitteli ladatulla taikasauvalla. Paras taktiikka oli seisoa yhdessä kohdassa, väistää ladattu ammus ja ampua kloonia.



Viimeinen muoto olikin sitten hieman toista maata vaikeutensa ja kokonsa suhteen! Taistelukenttä oli pienentynyt vain kolmeen pieneen palikkaan.
Pomon kropasta löytyi paikkaa vaihtava alue josta se otti vahinkoa. Välillä tämä alue pysyi paikallaan pidempään ja välillä se vaihtoi paikkaa jo yhdestä iskusta.
Yksinkertainenhan tämä loppujen lopuksi oli. Pomo ei tehnyt kuin yhtä liikettä - ampui käsistään tulipalloja.
Näiden väistämisen oppiminen otti pienen tovin sillä pomo ei suinkaan heti päästä tulipalloa kädestään vaan latasi sitä hetken.
Tämän väistelyn kun masteroi, meni pomo sitten aika kivuttomasti läpi. Mielestäni ihan sopiva vaikeustaso viimeiselle pomolle.



Nyt on sitten tämäkin outolintu pelattu ja kyllä minä tästä nautin. Omituista tehdä Mega Man -tyylinen klooni, mutta tämä oudolla tavalla toimi.
Peli oli kuitenkin hieman buginen ja joissain kohdissa trollaava joten kyllä tämä kerta läpäisy riitti.
Mietin että voiko tätä suositella Mega Man -sarjan ystäville? No miksi ei jos haluaa jotain samankaltaista testailla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti