Genre: Action
Goal: Defeat Skeleton (Stage 11-4)
Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 4/10
Yritys nimeltä B.E.D.A. osallistuu elektronisten laitteiden ja sotilasaseiden kehittämiseen. Yrityksessä ei suinkaan toimi ihmiset, vaan muukalaiset jotka tulivat maan päälle jo vuosisatoja sitten.
Muukalaiset olivat kehittäneet myös erikoisen "mönjän" jonka avulla he pystyivät selviytymään maan päällä. Tästä mönjästä he saivat ravintonsa.
Jos tätä mönjää antoi ihmiselle, vaikutukset olivat todella erilaiset. Aine on hyvin koukuttava ja tappava. Tämän vuoksi B.E.D.A. massatuotti mönjää hyvien voittojen toivossa.
Etsivät Quinn Hart ja hänen työparinsa Reese on määrätty paikantamaan tämän mönjän alkulähde. Reese kuitenkin katoaa mystisesti prosessin aikana ja hänen ruumistaan ei koskaan löytynyt.
Nyt Hart yrittää yksin saada selville, mistä mönjä on peräisin ja ketkä ovat sen valmistamisen takana.
Hieman tuntemattomampi peli, ei ollut tästä ihan hirveästi tullut kuultua aikaisemmin.
Tästä tuli Shatterhand vibat itselle niin graafisesti kuin pelillisestikin.
Mukavasti oli perinteisen tasoloikkailun lisäksi laitettu mukaan muutama ylhäältä päin kuvattu ajelu ja Hartin silmistä kuvattu ampumiskohtaus.
Kenttiähän tässä on 11 kappaletta ja ne ovat pituudeltaan aika lyhkäisiä. Tähän kaupan päälle vielä loputtomat continuet joten aika helposta pelistä oli loppupeleissä kysymys.
Muutama hieman hankalampi pomo ja kenttä, mutta ei mitään överiä.
Peli alkaa räväkästi ajelukentällä. Tulee mieleen Shooter -pelit ainoastaan vain naamioituna tälläiseksi ajeluksi. Ampui menemään kaiken vastaan tulevan, suhteellisen kivuton aloitus.
Vastaan tulevista laatikoista löytyi vielä energiaakin helpotukseksi. Lopussa odotti pieni pomo mikä oli vaan selkeästi introkentän tasoinen.
Kenttä meni vähän kuin itsestään ohi, en kuollut tai mitään. Hetken ajelun jälkeen olin jo pomoa pieksämässä :)
Ajelun jälkeen siirryttiinkin normaalimpaan pelityyliin, sivusta rullaavaan tasoloikkaan. Kontrollit ovat jämäkät ja vihollisten hakkaaminen laserruoskalla on tyydyttävää. Hieman yllätyin, että asetta kutsuttiin ohjeissa laserruoskaksi, sillä minusta se näytti enemmän lasermiekalta :D
Eniveis, peli sisältää vielä kaksi muutakin hyökkäystapaa, aseen ja kranaatit. Aseen panoksia ja kranaatteja on alussa vain rajoitetusti, mutta viholliset pudottavat niitä tasaisin väliajoin.
Ase oli kyllä täysin hyödytön kapistus ja en tainnut käyttää sitä kuin kerran yhden pomon viimeistelemiseen kun kranaatit loppuivat. Aseen luodin kantavuus oli ihan naurettava, melkein sama oli hakata laserruoskalla :D
Kranaatit olivat sitten taas täysin eri juttu. Ne olivat pomoja vastaan todella hyviä ja niillä tuli muutamaa perus vihollistakin paiskattua!
Ärsyttävä juttu oli, että asevalinta pysyi myös kuolemisen jälkeen samana, eikä vaihtunut takaisin perus laserruoskaan. Monesti kuoleman jälkeen tuli tuhlattua kranaatti, kun unohti, että se olikin valittuna.
Kentissä ei ihan hirveästi ollut mitään erikoisuuksia, muutamia kentän tyyliin liittyviä esteitä. Ihan hyvä vaan että ei oltu lähdetty liikaa kikkailemaan, siinä saattaa mennä helposti metsään.
Kentän läpäisyn jälkeen ja muutamissa tapauksissa kentän aikanakin näkyvät välivideot olivat upeita! Todella paljon oli vaivaa nähty niiden tekemiseen. Mukava oli seurata juonta noin hienosti tehdyistä välivideoista.
Muutenkin pelin grafiikat hivelivät silmää, tykkäsin kovasti.
Viimeisenä erilaisena kenttätyyppinä löytyy sitten tuo ampumiskohtaus. Automaattisesti rullaava ruutu ja viholliset pomppivat nenälle, aika tutunkuuloinen meininki muista peleistä.
Tämä oli toteutettu jännästi, sillä tässä hyödynnettiin vain kranaatteja ja asetta. Ammuksia ja kranaatteja sai vihollisista lisää ja jos toinen loppui, pystyi toista käyttämään.
En tiedä mitä olisi käynyt jos molemmat olisi loppunut samaan aikaan.
Tässä ei kyllä haastetta ollut minkään vertaa, sillä viholliset saivat helposti pois ruudulta jo pelkkien kutien avulla. Kranaatilla pystyi monta ukkoa tappamaan kerralla, kunnon ruuduntyhjennys.
Kenttien kestokaan ei päätä huimannut, ei aikaakaan kun se oli jo ohi :)
Pomot olivat pelin haastavin osuus. Jostain syystä jo toinen pomo tuotti hieman hankaluuksia, en meinannut millään oppia sen patternia. No, menihän se lopulta kun tarpeeksi opetteli.
Tykkään tälläisestä Mega Man -tyylisestä ratkaisusta, että pomot ei ole liian randomeita vaan ne voi opetella aika helpostikin.
Hetki tutkaillaan pomon liikkeitä ja sitten hyödynnetään opittua. Jotkin pomot pystyi oppimaan jo ensimmäisellä yrityksellä.
Pomoissa oli paljon erilaisuutta ja ei yksikään ollut samanlainen toisen kanssa, mahtavaa.
Viimeisessä kentässä haaste kasvoi hieman jyrkemmän harppauksen. Paljon tiukkaa tasoloikkaa ja lattian alta hyppivät ninjat jotka heittelivät kolme terää. Pieniä palikoita ja rotko välissä, tähän päälle vielä hyppivät ninjat niin melkoinen soppa siitä syntyy :D
Välillä nämä kohdat onnistui menemään osumatta, mutta monesti osumia tuli otettua. Onneksi tämä oli laadukkaasti tehty ja osuman jälkeen hahmo lennähtää taaksepäin juuri oikean pituuden takaisin palikalle.
Kenttien lopussa mukavasti saa vielä palan lihaa joka täyttää reilusti energiaa. Tämä ihanuus oli myös tässä viimeisessä kentässä, pääsi monesti täysillä energioilla viimeisen pomon kimppuun.
Täytyy sanoa, että viimeisen kentän viholliset olivat kummallisia. Kenttä on torni minkä sisustus vastaa vanhaa kartanoa, mutta viholliset koostuivat palloja heittelevistä pelleistä, ninjoista ja jonkinnäköisistä ihmissusista :D
Viimeisen pomon virkaa hoiti oma klooni joten se käytti lähes samoja aseita kuin itse Hart. Klooni oli suhteellisen helppo, muutaman kerran täytyi yrittää uudelleen.
Kentästä kun onnistui keräämään kasan kranaatteja, tämä oli tosi helppo. Huomasin, että klooni käyttää vaan oikeastaan asetta ja ampuu aina siltä korkeudelta, millä itse on. Kyykky -taktiikalla tämä hoitui erittäin helposti, eli odottaa hetken, että klooni alkaa ampumaan ja tämän jälkeen kyyristyy väistääkseen panokset.
Hommahan ei tähän lopu vaan klooni muuttaa itsensä jäätävän kokoiseksi luurangoksi. Tämän muodon jipot opin jo toisella yrityksellä. Aluksi luulin, että sen jalkojen välissä täytyy olla kun siinä oli hyvin tilaa, mutta osumaa tuli luurangon kurotellessa alaspäin Hartia kohti.
Luuranko hyppäsi ensin pienen hypyn jonka jälkeen isomman loikan ampuen kolme ammusta eri tasoille molemmille puolille huonetta. Tässä ei tarvinnut kuin kävellä isomman loikan jälkeen luurangon ali ja väistää alin ammus. Jälleen kerran kranaatit olivat hyödyksi, niillä sai tehtyä helposti vahinkoa tähän.
Nautinnollinen peli, mutta ihan liian helppo. Jotenkin olettaa, kun pelissä on loputtomat continuet, se on erittäin haastava. Hyvänä esimerkkinä Ninja Gaiden.
No, välillä näinkin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti