Genre: Puzzle
Goal: Collect All of the Carrots (Stage 60)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 2/10
Väiski Vemmelsäären tyttöystävä, Honey on kaapattu! Hänet on viety eriskummalliseen linnaan ja lukittu syvälle sen uumeniin.
Tämän tihutyön takana on tuttu jengi - Sylvesteri, Kelju K. Kojootti, Repe Sorsa ja Viiksi-Vallu.
Koska Väiski ei voi vastustaa porkkanoita, täytyy matkan varrelta löytyvät kerätä parempaan talteen ennen kuin matka taas jatkuu Honeyn luokse.
Tätä tuli muinoin hakattua Game Boylla, kun sen kaverilta lainasin. En muista, että onko kentät samanlaisia näissä kahdessa versiossa, mutta ainakin idea on samanlainen.
Kenttiä löytyy 60 kappaletta ja läpi pääsee keräämällä kaikki porkkanat.
Sinänsä outoa, että Väiski ei tässä pysty hyppimään ollenkaan, onhan kuitenkin kyse jäniksestä.
Pelissä kuolee yhdestä iskusta ja kenttä on aloitettava täysin alusta jos näin kävi. No, tällä ei nyt silleen ollut hirveästi merkitystä koska jokaisen kentän jälkeen sai lisärin ja salasanan.
Vihollisia pystyy tuhoamaan kentistä löytyvillä tavaroilla kuten laatikoilla, punnuksilla, ämpäreillä tai kassakaapeilla.
Näitä tavaroita ei voi poimia mitenkään, vaan ne täytyy työntää vihollista päin tai tiputtaa reunan yli oikeanlaisen ajoituksen saattelemana.
Erittäin hyvä juttu, että kerran tapetut viholliset eivät tule takaisin. Joissain kentissä pystyi tappamaan kaikki viholliset jonka seurauksena läpäisy oli täysin ilmaista :D
Löytyi myös yksi kerättävä tavara, nyrkkeilyhanska. Tämän pystyi laukaisemaan milloin halusi vihollista kohti. Etenkin tiukoissa tilanteissa tätä tuli hyödynnettyä jos ei ollut muuta mahdollisuutta paeta.
Kentistä saattoi löytää taika porkkanamehua joka antoi hetkellisen kuolemattomuuden. Tämä todellakin oli hetkellinen, sillä se ei montaa sekuntia kestänyt.
Tämän avulla sai mukavasti tapettua vihollisia jos ne sattuivat pyörimään lähettyvillä.
Vihollisia oli oikeastaan kahta eri tyyppiä, edestakaisin kävelijöitä ja seuraajia.
Viiksi-Vallu, Repe Sorsa ja Kelju K. Kojootti harrastivat tätä edestakaisin kävelyä. Jos Väiski sattui olemaan samalla tasolla kuin ne, silloin niiden liike muuttui ja he lähtivät seuraamaan Väiskiä. Mutta heti kun meni pois niiden tasolta, kiinnostus seuraamiseen lakkasi.
Sylvesterit taas tykkäsi seurata Väiskiä portaita, putkia ja ovia pitkin. Sylvestereitä on kolmea eri väriä; harmaa, punainen ja vihreä. Harmaa on se tyhmin ja ei hirveästi osannut seurailla Väiskiä muuta kuin samalla tasolla oltaessa. Punainen yritti hieman kovemmin, mutta vihreä sitten osasi jo ihan kivasti seurata Väiskiä.
Ei näistä mikään kyllä mestari ollut, helposti jumittuivat johonkin limboon välillä luoden mahdottomia tilanteita esimerkiksi menemällä pieneen huoneeseen jossa on porkkana eikä tule millään sieltä pois vaikka kuinka yritti härnätä. Sinne meneminen oli lähes mahdotonta, sillä Sylvesterit reagoivat Väiskin liikkeisiin ja ovea lähestyttäessä hyökkäsivät ovea kohti.
Jos Sylvesteri sattui olemaan ylemmällä tasolla kuin Väiski, sen pois saaminen sieltä oli välillä työn ja tuskan takana.
Jos seisoi itse vain paikallaan, möllötti Sylvesterikin liikkumatta. Piti välillä mennä kentän toiseen päähän jotta tilanne muuttuisi.
Onneksi tässä oli mahtava mekaniikka joka helpotti kenttiä huomattavasti. Jos Sylvesterin kanssa oli samaan aikaan putkessa tai ovissa, niistä ei ottanut vahinkoa. Oviin meneminen täytyi ajoittaa oikein jotta tämä onnistui. Portaiden kanssa tämä ei toiminut kun ollaan periaatteessa "samassa" mestassa.
Inhan tekoälyn ja kamerakulman vuoksi, välillä tuli todella ärsyttäviä tilanteita, että täytyi sokkona pudottautua alaspäin ja ei tiennyt, mitä vastassa on. Aika monesti siellä odotti Repe ja kumppanit.
Tässä kun ei pudottautumisen jälkeen voi liikkua mihinkään suuntaan niin kuolema oli varma.
Toinen inha mekaniikka mikä unohtui hyvin usein, oli tiputtautumisen jälkeinen askel. Kun tiputtautuu miltä tahansa korkeudelta alaspäin, Väiski ottaa ylimääräisen pakotetun askeleen eteenpäin.
Jotkin kentät hyödyntivät tätä ettei liian helposti saanut jotain porkkanoita kerättyä ja täytyi kiertää toista kautta. Monesti kuitenkin unohtaessaan mekaniikan osuikin viholliseen kun tiukassa tilanteessa oletti ehtivänsä alta pois.
Peli ei ruvennut puuduttamaan missään välissä vaikka kenttiä on tosiaan se 60 kappaletta. Ne olivat aika nopeita suorittaa, muutamaa joutui hieman pidempään hankaamaan.
Kentässä 30 tapahtui hieman hassu juttu. Heti alkupuolella vastaan tuli tavara jossa näytti olevan porkkanan kuva ja kieltomerkki. En sitten heti tajunnut pikselimössöstä, että mistä on kyse ja keräsin sen. Henkihän siinä lähti.
Yllätyksekseni en kuoleman jälkeen ollutkaan enää samassa kentässä vaan jossain ihan muualla. Kenttä oli kunnon putkisokkelo. Kuolema korjasi jonka jälkeen tuli toinen yllätys, nyt olikin joutunut muutaman kentän taaksepäin :D
Aluksi ajattelin, että pelissä on jotain vikaa, mutta halusin kokeilla uudelleen. Ei kun resettiä ja kentän 30 koodi sisään. Inhana yllärinä pelin koodi ei muista kerättyjä lisäreitä, vaan kaikki keräämäni lisärit oli kutistuneet viiteen.
Saman kieltomerkin kerääminen vei samaan putkisokkeloon. Huomasin, että väliruudussa kentän numeron tilalla on S1, olin päätynyt erikoiskenttään.
Kuolin jälleen ja sitten luovutin ja jatkoin peliä normaalisti. Pelin läpäisyn jälkeen kävin huvikseni läpäisemässä tämän S1 kentän ja en ensi näkemältä huomannut mitään hyötyä tästä.
Myöhemmin ohjekirjasta selvisi, että tämän erikoiskentän läpäisystä saa kolme lisäriä ja sen feilaamisesta todellakin joutuu kolme kenttää taaksepäin. Aikamoista.
Näitä kieltomerkkejä oli muutamassa muussakin kentässä, mutta en enää niitä testaillut. Kieltomerkin poimiminen vie kuitenkin yhden lisärin eli periaatteessa erikoiskentän läpäisystä saa vain kaksi lisäriä...hurraa.
Vaikeusaste ei hirveästi muuttunut pelin edetessä. Kentät menivät suhteellisen tasaiseen tahtiin läpi. Erilaiset vihollisetkin tulivat tutuiksi jo alkukentistä joten samanlaista paahtamista oli loppuun asti.
Viimeisessä kentässä täytyi ajoitukset olla kohdillaan, muuten vihreä Sylvesti pääsi hyökkäämään kimppuun. Kenttä sisälsi kaksi nyrkkeilyhanskaa joiden avulla täytyi tuhota edestakaisin tepastelevat Viiksi-Vallu ja Kelju K. Kojootti.
Tykkäsin kyllä tästä, vähän yksitoikkoinen, mutta ihan mainiota helppoa huvia.
