Games Beaten: 256/709
Genre: RPG
Goal: Defeat the White Lion
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10
Valkoinen kummitusmainen leijona hyökkäsi kylään jossa Maria asui. Sankari ajoi keihäänsä kanssa leijonan pois, mutta Marian vanhemmat halusivat tietää mistä leijona oli tullut ja mikä sen hyökkäyksen tarkoitus oli.
Vanhemmat lähtivät matkaan etsimään leijonaa, mutta he eivät koskaan palanneet tältä reissulta...
Yhtenä päivänä Maria saa tarpeeksi rohkeutta lähteä etsimään vanhempiaan, mutta jo alkumatkasta laho silta hajoaa Marian jalkojen alta ja hän joutuu virran vietäväksi.
Maria havahtuu oudosta paikasta sama missio mielessään - löytää vanhempansa ja kohdata valkoinen leijona.
Kaveri tälläisen randomilla valitsi kun pyysin häntä valitsemaan mulle jonkun pelin :)
Tiesin tästä vain eeppisen hienon kansikuvan, muu oli täysin pimennossa.
Kannessa pelihahmo näyttää joltain glam rock pörrötukalta vaikka tässä pelataan nuorella tytöllä :D
No nyt oli todella yksinkertainen RPG!
Ei mitään turhia reittejä, liikaa aseita tai muita säätöjä.
Nautin täysin tämän pelaamisesta ja mestojen tutkimisesta.
Seikkailtiin kylissä, avoimissa maastoissa ja tutkittiin luolia sekä muutamia temppeleitä.
Jälleen kerran puheeksi tulee Startropics, ainakin itse löysin samankaltaisuuksia.
Toisin kuin aikaisemmassa läpäisyssä, The Magic of Scheherazadessa, tässä Startropics tuli mieleen kartalla liikkumisesta.
En tiedä onko jotain samoja pelintekijöitä ollut molemmissa peleissä tai sitten vain puhdasta sattumaa että pelissä on samaa fiilistä.
Sinällään tämä on hyvin perinteistä RPG:tä; on satunnaisia taisteluita, tiettyjen tavaroiden metsästystä jotta pääsee eteenpäin yms. mukavaa.
Ainut isompi poikkeus oli, että tässä ei voinut levuttaa lainkaan taisteluiden avulla, levelit sai eri puolille maailmaa piilotetuista arkuista.
Ei ole tälläistä mekaniikkaa aikaisemmin tullutkaan vastaan, mutta ihan hauskaa vaihtelua.
Tämän avulla ainakin pystyi pitämään vaikeusasteen haluttuna eikä yli-levutuksen vaaraa ollut.
Taisteluista sai ainoastaan rahaa palkinnoksi mitä olikin sitten pelin loppupuolella aikamoinen läjä :D
Suoraviivaisuus oli mahtavaa tässä, sillä tietyllä alueella pyörittiin etsien jotain esinettä minkä avulla sitten edetään toiseen paikkaan.
Alue ei ollut kovin iso mistä esinettä metsästettiin ja tutkittavia kohteita oli vain muutamia.
Vastaan tulevissa kylissä kannatti jutella kaikille tyypeille, ne antoivat oikeasti hyödyllisiä vinkkejä.
Peli sisälsi päätarinan lisäksi muutaman sivutehtävän, mutta en niitä kaikkia saanut suoritettua.
Pelin loppupuolella onnistuin yhden aikaisempaan sivutehtävään tarvittavan esineen löytämään ja sain suoritettua sen.
No, palkinto oli hyvin kämänen - turha vinkki, joka olisi saanut ilman vaivannäköä yhdessä toisessa kylässä asuvalta asukkaalta.
Tästä voi päätellä, että sivutehtävien tekeminen oli täysin turhaa.
Välillä paikkoja tutkiessa vastaan tuli suihkulähteitä. Nämä toimivat tallennuspisteinä ja niistä sai näppärästi energiat ja taiat täyteen!
Mukavat keijut kertoivat vielä vinkkejäkin, voi veljet!
Pelissä ei ole oikein kunnon parannusvälineitä energialle eikä taialle joten tämä oli erittäin hyödyllinen ominaisuus.
Ainoastaan yhdet apuvälineet löytyy energian ja taian täyttämiseen ja niitäkin myy vain muutama kauppias.
Vaikka pelissä onkin kyliä jonkin verran, niin kaikissa ei ole kauppiasta saatavilla.
Pelin puolen välin tienoilla saa kyllä esineen, minkä avulla voi warppailla kylien välillä, mutta eipä varastoja jaksanut aina lähteä täyttämään, helpompi vain käydä keijun luona.
Leveleiden nousun oudon ratkaisun lisäksi, kaikki tärkeät asiat on nimetty hassusti. Levelit on nyt nimellä Hope, energia Courage ja taika kulkee nimellä Dreams.
No, näihin tottui aika nopeasti onneksi.
Maria ei osaa itse taikoa mitään, mutta hän pystyy kutsumaan taisteluun mukaan apureita.
Näitä löytyy lisää pelin edetessä ja ne ovatkin erittäin iso osa taisteluita.
Maria osaa kyllä lyödä miekalla ja suojata itseään, mutta se ei riitä varsinkaan jos vihollisia on vastassa enemmän kuin yksi.
Apurit osaavat lyödä lujaa ja tehdä erilaisia taikoja.
Näitä apureita kannatti hyödyntää jatkuvasti sillä ne eivät vieneet nimeksikään taikaa. Yhden ainoan kerran oli tilanne, missä taikamittari pääsi nolliin ja sekin pidemmän luolaseikkailun ansiosta.
Erittäin mahtava juttu oli, että apureita pystyi kutsumaan kerrallaan niin paljon kuin halusi yhden taistelun aikana. Toki apurin kutsuminen kulutti Marian oman lyöntivuoron, mutta mielummin näin päin!
Apurit toimivat niin, että ne menettivät energiaa vihollisten osumista ja tämän lisäksi omasta liikkeestään.
Kun apuri haihtui ilmaan energian puutoksen vuoksi, sen pystyi kutsumaan heti uudelleen taistelemaan.
Onhan tässä pelissä sitten niitä miinuksiakin, mutta onneksi ei paljoa! Viholliset väistelivät uskomattoman paljon taisteluiden aikana. Välillä hahmot saattoi lyödä neljä kertaa putkeen ohi.
Taisteluita tuli vielä todella tiehään tahtiin, hyvä kun kerkesi muutaman askeleen ottamaan ja taas oltiin taistelussa.
Taistelumusiikki oli vielä jotain uskomattoman rasittavaa ja sitä joutui kuuntelemaan hyvin paljon...
Pelin loppupuolella pelintekijät olivat vielä onnistuneet laittamaan mahdollisimman ärsyttäviä vihollisia samaan taisteluun.
Yksi kolmen joukko oli täynnä vihollisia, mitkä väistelivät monet iskut todella isolla prosentilla. Todella rasittavaa.
Taisteluistakaan ei pahemmin päässyt karkuun, ei ainakaan pahimmista. Välillä kun pyöri pelin alkupuolella ja vastaan tuli vanhoja heikkoja vihollisia, näistä taisteluista onnistui välillä pakenemaan.
Vielä yhtenä nihkeytenä oli pelin tavaravalikko. Sinne meni kaikki tavarat apureista tärkeisiin peliä edentäviin tavaroihin. Myös pelin ainoat parannus-esineet eli leivät olivat tässä valikossa.
Totta kai tämä oli toteutettu vielä ihanaan Earthbound -tyyliin ja jokainen tavara piti olla erikseen valikossa. Tila oli vielä hyvin rajattua joten kun tarvitsi paljon leipiä jotain luolaston tutkimista varten, eipä niitä saanutkaan ostettua.
Sehän olisikin ollut niin vaikeaa laittaa esineen nimi ja numero kuinka paljon niitä on jäljellä...
Kaupasta näitä piti ostaa totta kai yksi kerrallaan, mutta tämä ei ollut ihan niin suuri ongelma nopeasti täyttyvän valikon vuoksi.
Aseita ja muita kamoja tässä ei hirveästi ollut apureiden laajan kirjon vuoksi. Muutaman erilaisen aseen löysin ja paras niistä oli Long Sword mikä teki vihollisiin ihan ok damagea.
Pelin puolen välin tienoilla vastaan tuli kauppias mikä myi tämän miekan lisäksi Aurora -suojaa. Hintalappu tälle tuotteelle oli todella kova ja ajattelinkin sen olevan hyödyllinen tämän vuoksi.
No, kyseinen esine rikkoi sitten peliä mukavasti :D Suojan voi laittaa päälle aina taistelun aikana ja se ei kuluta mitään. Suoja puolittaa vihollisten tekemän damagen. Kyllähän uusien paikkojen viholliset silti olivat hieman hankalahoja varsinkin, jos RNG antoi niiden iskeä ennen kun oli saanut suojan päälle.
Viimeinen pomo, White Lion sai suun hetkeksi montulleen, sillä se teki neljä kertaa pahempaa vahinkoa kuin mikään muu vihollinen :D Taktiikkana tässä oli saada Aurora -suoja mahdollisimman nopeasti päälle ja monta apuria taisteluun.
Leijona tappoi apurin kerta iskusta joten ne eivät kerinneet yleensä kovin kauaa mukana olemaan :D
Muutama ensimmäinen yritys meni ihan puihin kun leijona innostui lyömään eniten Mariaa apureiden sijaan.
No, lähdin sitten tutkimaan vanhoja paikkoja jos sinne olisi jäänyt muutama leveli ja olihan sinne! Näin sitten hieman voimakkaimmilla iskuilla ja energioilla uuteen yritykseen. Keksin myös, että kannattaa ottaa taikoja osaava Rapier -apuri mukaan tähän.
Sen avulla pystyi leijonaa sokaisemaan ja suojaamaan Mariaa vielä tehokkaammin.
Onnistuin läpi menneellä yrityksellä saamaan Auroran ennen bossin hyökkäystä joten energiaa jäi aimo siivu jäljelle.
Tämän jälkeen paljon apureita ruudulle ja leijonan sokaisemista Dark –taian avulla jotta se ei osuisi hahmoihini. Loppupeleissä aika helposti jellona taipui :)
Siis aivan mahtava peli! Pienet ärsyttävät jutut tuovat arvosanaa hieman alaspäin, mutta ei pahasti.
Olihan tämä ehkä hieman lyhyt, loppu tuli todella yllättäen :D
Ilmeisesti olin vielä hieman ali-levelinen kun päihitin White Lionin, sillä olin vain levelillä 22. Jos vertaa TMR läpäisyyn (mitä kävin jälkeenpäin yytsimässä), hänen leveli näytti olevan 26.
Ei kyllä hajuakaan mistä loput levelit olisi saanut tai miten korkealle olisi edes leveleissä päässyt. Yleensä tutkin luolastot melko tarkkaan, mutta näemmä sitten jotain oli unohtunut :)
Kerrankin näin päin, yleensä levuutan hieman isommaksi kuin olisi tarvis, ihan vain varmuuden vuoksi.
Voin kyllä lämpimästi suositella tätä RPG -pelien ystäville :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti