Zelda II: The Adventure of Link

Games Beaten: 201/709
Genre: Action/RPG
Goal: Defeat Dark Link (Great Palace)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 6/10

Hyrulessa vallitsee kaaos. Prinsessa Zelda on loihdittu ikiuneen ja Ganonin uskolliset joukot riehuvat kauniissa Hyrulessa. Näillä joukoilla on myös keino saada Ganon takaisin henkiin.
Muutama tippa Linkin verta Ganonin tuhkien päälle herättäisi hänen pahuutensa jälleen eloon. Veren täytyi olla juuri Linkin, koska hän on ainut kuka on onnistunut tuhoamaan pahuuden kuninkaan.

Kun Link täytti 16 vuotta, hänen käsivarteensa ilmestyi mystinen merkki. Kyseessä on yksi osa Triforcesta.
Link menee kauan kuningaskuntaa palvelleen palvelija, Impan puheille joka oitis tunnistaa muinaisen merkin. Impa kuljettaa Linkin North Castlen luokse jossa Zelda nukkuu.
Sinetöidyn oven saa ainostaan avattua kuninkaalisen perheen palvelija. Impa painaa Linkin käden ovea vasten ja ovi aukeaa!
Huoneessa on arkku, joka sisältää kuusi kristallia ja käärön. Impa ojentaa käärön Linkille joka osaa tulkita muinaista kirjoitusta.
Käärössä sanotaan että "Link tulee hallitsemaan Triforcea tulevaisuudessa. Triforce koostuu kolmesta eri osasta; valta, viisaus ja rohkeus. Valta ja viisaus löytyy North Castlesta, mutta rohkeus on piilotettu Great Palaceen joka kuhisee hirviöitä.
Great Palace on sinetöity kuudella eri sinetillä jotka voi murtaa ainoastaan asettamalla kristallit kuuteen eri palatsiin ympäri Hyrulea".

Kun Triforce on saatu taas yhtenäiseksi, tämän avulla pystytään herättämään prinsessa Zelda ikiunestaan.
Jos Triforcen yhdistäminen ei onnistu ja Link kuolee, saavat Ganonin joukot verta haltuunsa ja onnistuvat palauttamaan pahuuden kuninkaan.

Vihdoinkin läpi tämä kauan välttelemäni peli.
Kaveri tästä jaksoi aina välillä muistutella että pitäisi pelata läpi, nyt oli sitten aika.

Tämän kyseisen pelin olen aloittanut useampaakin kertaan, mutta aina se on vain kesken jäänyt, ei maistu.

Pelistä puuttuu sellainen Zeldamainen fiilis täysin. Tulee olo, että pelaa vain jotain keskinkertaista RPG -peliä.

Nintendo kokeili vähän toisenlaista tyyliä tehdä Zelda-peli ja minun mielestäni homma meni ihan vihkoon.
Ei toimi sivusta rullaavana ollenkaan. Homma menee liian yksinkertaiseksi ja tylsäksi.

Lisäksi peli sisältää expan keräämistä. En pidä expan grindaamisesta ja en sitä todellakaan olisi halunnut tehdä Zelda -pelissä.
Tässä joutuu kolmen eri osa-alueen expoja nostamaan jotka ovat lyöntivoima, taika- ja energian kuluvuus.

Peli sisältää mukavan kokoisen kartan jota sitten tutkitaan ja etsitään kuutta eri palatsia jotta pääsee viimeisen palatsin kimppuun.
Zeldamaiseen tyyliin jokaiselle alueelle ei heti pääse, vaan täytyy selvittää aikaisempia paikkoja ensin.

Karttaan ilmestyy välillä vihollisten siluetteja. Jos näiden kanssa onnistuu törmäämään, joutuu pieneen taisteluruutuun. Taistelun hankaluus määrittyy siten, että törmääkö ison- vai pienen möllin siluettiin.
Taistelussa ei ole pakko tappaa vihollisia, riittää kun kävelee vain jompaan kumpaan reunaan. Tämä on kuitenkin hyvä tapa kerätä expaa.
Taistelun maasto muuttuu kivasti sen mukaan, missä viholliseen törmäsi. Tästä pisteet, oli hauska lisä.

Netistä saatua karttaa käytin häikäilemättömästi hyväkseni kun ei vaan mielenkiinto riittänyt alueiden tutkimiseen. Hyvä että käytin, sillä aika monet asiat olivat hyvin piilotettuna.
Hienoa, kun pelin etenemisen kannalta merkittävät tavarat on kunnolla piilotettuna :D
Lähinnä tuli tsekkailtua, mistä sydämenpalat löytyvät ja osa loitsuista.

Pelin suurin ongelma on, että sen vaikeusaste nousee liian jyrkästi. Jo ensimmäisessä palatsissa oli ongelmia ja joutui sitä ah niin ihanaa grindaamista harjoittamaan, että sai tasoja nostettua.
Loppupuolella viholliset on jo niin kestäviä ja hankalia tappaa, että parempi vaan mennä niistä ohi. Tämä on "todella" hyvän pelin merkki kun haluaa vaan rynniä kaikesta läpi tappamatta juuri mitään.

Vielä semmoisen ihanuudenkin ne on tähän keksineet kun lisärit. Kolmen lisärin voimalla mennään ja muutaman pystyy löytämään pelin tiimellyksessä.
En tiedä voiko lisärit kerätä uudelleen Game Overin jälkeen vai ovatko ne kertakäyttöisiä, ei tarvinnut tähän sen paremmin perehtyä sillä keräsin lisärit aivan lopussa ja käytin ne matkalla Great Palaceen.
Kuoleman jälkeen sai aina jatkaa samasta huoneesta mihin jäi. Mutta, jos Game Over tuli, joutui ihan pelin alkuun, nukkuvan Zeldan huoneeseen.
Aivan järkyttävän paska ratkaisu. Monet paikat olivat todella hankalia ja vaativat paljon opettelua. Rupesi melko nopeasti korpeamaan aina kävellä takaisin kohtaan, mihin oli jäänyt.
Poikkeuksena ihan viimeinen paikka, Great Palace, sieltä sai jatkaa myös Game Overin jälkeen.

Muiden Zeldojen tapaan, tässäkin kerätään kaikenlaista rojua joiden avulla pääsee sitten etenemään pelissä.
Koska peli oli suurimmaksi osaksi sivustapäin kuvattu, ei tavaroita oikein voinut hyödyntää näissä osioissa.
Tavaroita käytettiin karttanäkymässä jossa esimerkiksi rikottiin jokin esteenä oleva kivi tai käveltiin veden päällä.
Suurin osa näistä tavaroista oli automaattisia, missä on ensimmäisen Zeldan hauskuus selvittää, mihin mitäkin tavaraa voi hyödyntää?

No, heikot tavarat oltiin korvattu loitsuilla joita velhot opettivat kylissä.
Yleensä velhon löytämiseksi täytyi tehdä jokin kryptinen asia.
Taiat olivat kyllä oikein hyviä ja monikäyttöisiä. Esimerkiksi hyppytaian avulla pystyi hyppäämään paljon korkeammalle, keijutaialla pystyi lentelemään paikkoihin, mihin ei muuten päässyt.

Eli kuudessa palatsissa täytyy vierailla ennen viimeiseen Great Palaceen pääsyä. Palatsit olivat melko tylsiä ja samanlaisia. Pyörittiin ympäriinsä ja etsittiin avaimia.
Avaimet onneksi säästyivät Game Overin jälkeen ja pystyi näppärästi lähteä tutkimaan mihin se käy.
Tässä taas huomataan Zelda -pelin ongelmat kun se käännetään sivusta päin rullaavaksi. Ei saada mitenkään mielenkiintoisia tai vaihtelevia palatseja.

Pomot olivat tästä samaisesta syystä aika mitään sanomattomia. Lähes kaikki oli samanlaisia, paitsi kuudennen palatsin bossi, tulilohikäärme Barba.

Peli alkaa jo suhteellisen hankalasti, mutta todellinen vitutuksen multihuipennus saavutetaan kun päästään Death Mountainille. Mesta on tottakai sokkelo ja viholliset ovat todella kestäviä.
Koita siinä sitten muistella missä oli käynyt ja minne mennyt kun aina Game Overin jälkeen sai pelin alusta asti kävellä samaan paikkaan. Netistä löytyvä kartta tuli mukaan kuvioihin suhteellisen nopeasti.

Tämän jälkeen peli hetkellisesti hieman helpottuu kun onnistuu vielä löytämään uuden miekkataidon, alaspäin lyönnin.
Vihollisista on huomattavasti helpompi päästä eroon tämän keinon avulla, sen kun vain pomppii niiden yli.

Kun oli saanut grindattua tarpeeksi energiaa, taikaa ja lyöntivoimaa, vihollisten ja pomojen tappaminen meni hieman kivuttomammin.

Osan viidennestä palatsista katsoin netistä kun ei meinannut mitenkään löytää oikeaa reittiä vaikka joka huone oli koluttu useampaan kertaan.
Selvisikin, että salaseinän takaa löytyi oikea reitti. Ai että, pelin pisteet sen kuin nousee. Joten kuten ymmärrän jos pommittamalla täytyy reittiä ehjistä seinistä, mutta tässä olisi täytynyt hyppiä jokaista seinää vasten.

Myös viimeisen, Great Palacen karttaa vähän vilkuilin. Ihan hyvä idea oli, sillä tässäkin paikassa oli hieman kyseenalaisia ratkaisuja.

Viimeiset pomot olivat aika helppoja. Thunderbird vaati muutaman yrityksen jotta sen heittämät tulipallot onnistui väistämään paremmin. Hieno, että tähän pomoon ei voi tehdä osumaa, ennen kuin on käyttänyt Thunder -loitsun.
Onneksi tämän tiesin entuudestaan ja ei tarvinnut aikaa tuhlailla sen enempää asian selvittämiseen.

Ilmeisesti pelin viimeinen pomo, Dark Link on melko hankala, mutta kiitos AVGN:n videon, se olikin pelin helpoin vastus. Riitti, kun oli vasenta seinää vasten kyykyssä ja hakkasi miekalla kokoajan.
Dark Link otti osumaa mutta itse ei.

Nyt tämä on onneksi läpi, ei tarvitse enää tähän koskea.

Panic Restaurant

Games Beaten: 200/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Ohdove (Stage 6)

Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 4/10

Kokki nimeltä Cookie oli kävelemässä ravintolalleen kunnes hän huomasi jotain olevan pielessä.
Vastassa odotti ilkikurinen kokki nimeltään Ohdove. Hän ilmoitti ottaneensa ravintolan haltuunsa ja täyttäneensä sen mutatoiduilla elintarvikkeilla!
Cookiella ei ollut muuta mahdollisuutta, kun ottaa paistinpannunsa esiin ja lähteä mätkimään elintarvikkeita saadakseen ravintolansa takaisin.

Yksi välietappi saavutettu, 200 peliä läpäisty! Vielä on monia pelejä läpäistävänä, mutta tähän mennessä on mennyt oikein mukavasti :)

Halusin ottaa jonkun hyvän pelin tähän kohtaan ja mieleeni tuli sitten tämä. Peli on tuttu vuosien takaa, Save State -ajoilta.
Siihen aikaan kun halusi päästä pelin läpi hinnalla millä hyvänsä, tuli käytettyä paljon Save Stateja.
Onneksi läpäisy oli nopea ja kertaluontoinen, joten en minä tästä juuri mitään muistanut. Ainoastaan että kyseessä on hyvä mutta hieman hankala peli.
Nyt on sitten tämäkin laatupeli pelattu ihan täysin autenttisesti läpi :)

Kuuden kentän verran seikkaillaan Cookien ravintolassa ja sen lähimaastossa.
Kentät on hauskasti laitettu kuuden ruokalajin menuun.

Kun kyseessä on näinkin lyhyt peli, hyvä että kentissä on paljon vaihtelevuutta. Aluksi ollaan ravintolan puutarhassa, sitten ruokasalissa, keittiössä, pihalla, kylmätiloissa ja viimeisenä kellarissa.
Kenttien vaikeusaste nousee mukavan tasaisesti ja viimeinen kenttä onkin jo haastava.

Kentät on tehty hieman Castlevania tyyliin, sillä aina oven takana odottaa jatkopaikka.

Kenttiin on piilotettu minipeli. Pitää etsiä tikkaat jotka johtavat hudin ulkopuolelle ja näin niistä pääsee bonusmestaan. Minipelejä on kaksi, kalastus ja kananmunien keräily.
Peli ilmeisesti arpoo, kumpi minipeli tulee pelattavaksi.
Molemmat olivat ihan hauskoja, kalastuksessa kerätään kaloja hanskan ja narun avulla. Välillä vedestä lentelee pommeja ja jo yhden sellaisen kerätessään, peli päättyy siihen.
Kananmunapelissä linnut pudottelevat munia ja ne pitää saada kerättyä pannulla. Jotkin linnut pudottavat pommin ja kalastuksen tapaan, minipeli päättyy jos sellaisen erehtyy keräämään.
Näistä peleistä sai vain pisteitä. Olisin kyllä mielummin lisärin ottanut. En ole edes ihan varma saiko tarpeeksi pisteitä keräämällä elämiä.

Periaatteessa elämien keräämisellä ei ollut niinkään väliä, sillä tässä oli loputtomat continuet. Ainoastaan keräämät energiapäivitykset hävisivät Game Overin jälkeen ja palattiin taas perinteiseen kahteen yksikköön.

Eli, peli tarjoilee muutamia erilaisia helpottavia juttuja.
Tikkareista saa yhden energiayksikön lisää ja niitä voi olla maksimissaan neljä. Helpottaa peliä kummasti kun pääsee neljän energian voimin etenemään.
Karkkeja keräämällä saa menetettyä energiaa lisää yhden sydämen verran.

Kentissä on myös erilaisia keittiövälineitä joita Cookie hyödyntää aseina. Löytyy lusikka jonka avulla voi lyödä etäämmälle, haarukka jolla voi pomppia pomppukepin tavoin, lautasia joita voi heitellä kuin frisbeetä ja kattila jolla saa hetkellisesti kuolemattomuuden.
Huono puoli näissä paremmissa aseissa on se, että ne menettää kun ottaa yhden osuman. Tästä ratkaisusta en pitänyt yhtään. Monesti aseen saatuaan menetti sen heti ensimmäiseen viholliseen.
Parempi olisi ollut, jos aseen olisi menettänyt vasta kentän läpäistyään.

Tästä päästäänkin näppärästi pelin vihollisiin. Niitä oli oikein mukava määrä erilaisia. Tykkäsin että niiden ammuksetkin pystyi torjumaan, tämä oli viimeisessä kentässä pakollista sillä eteenpäin ei olisi päässyt ilman tämän masterointia.
Yksi asia tässä pelissä oli todella ärsyttävää, ruudun ulkopuolelta hyökkäävät viholliset. Välillä uutta aluetta tutkiessa jokin elintarvike syöksyy päälle ruudun ulkopuolelta sellaista vauhtia, että ei siihen kerkeä reagoimaan.
Tämä ei ollut mikään ihan pieni ongelma, vaan tätä tapahtui monessa eri paikassa. Välillä myös alaspäin mentäessä saattaa pudota vihollisen päälle kun ei osaa ennustaa tulevaa.

Pomot olivat oikein hauskoja ja erilaisia. Kylmätilojen jäätelöbossi oli vähän outo, tai ainakin sen hitboxit olivat. En oikein keksinyt useamman yrityksenkään jälkeen miten se oli suunniteltu.
Pääosin kuitenkin pomot olivat melko helppoja, niillä ei ollut pahemmin kuolemattomuusaikaa, joten paistinpannu vaan heilumaan ja niistä pääsi aika kivuttomasti eroon.

Viholliset pudottivat aina kolikon kun ne tuhosi. Kentän jälkeen kolikot pääsi tuhlaamaan pelikoneeseen.
Oli kyllä harvinaisen paska pelikone. Vaikka kaikki viisi linjaa lukitsi ja kolikoitakin oli moneen tälläiseen yritykseen, voittoja ei juurikaan tullut.
Muutaman kerran onnistuin tikkarin ja karkin tästä nappaamaan. Lisärit olivat kaukainen haave.
Pääpalkinto oli hieman outo, 10 000 pistettä? No, jos joku haluaa huippupisteet kerätä niin tätä kannattaa silloin toivoa :D

Viimeinen bossi otti yrityksen poikineen. Ideana oli puhkaista Ohdoven ilmapallo joka kannatteli hänen paistinpannuaan.
Hankalaksi homman teki se, että ilmapallo piti puhkaista tietyn aikavälin aikana. Homma piti hoitaa vielä kananmunia viskelemällä ja Cookiella oli heikko heittokäsi, sillä hän viskoi niitä todella lyhyelle etäisyydelle.
Ohdove kiersi aina saman lenkin ja kun tämä kierros meni alkuun, ilmapallo täyttyi takaisin alkuperäiseen muotoonsa.
Muutaman kerran sai treenata tätä patternia jotta sen oppi täydellisesti. Virheisiin ei nimittäin ollut pahemmin varaa.
Ohdove viskeli vielä porkkanoita kolmeen eri suuntaan samanaikaisesti ja näihin osuminen hidasti menoa niin paljon, että suosiolla kannatti odottaa kierroksen nollautumista.

Oli mukava pelata laadukasta peliä! Tykkäsin vaikeusasteesta. Ei liian helppo, mutta ei liian vaikeakaan. Muutamat pienet jutut ärsyttivät, eivät liikaa onneksi :)

Breakthru

Games Beaten: 199/709
Genre: Action
Goal: Finish Stage 5

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 3/10

Tehtävänäsi on löytää varastettu PK430 hävittäjä ja lentää sillä takaisin kotimaahan. 
Tehtävän suorittamiseksi, sinun täytyy matkata läpi linnoituksen, siltojen, preerioiden, kaupungin ja lentokentän jotta pääset käsiksi hävittäjään.
Vihollisjoukoilla on monia keinoja sinun pysäyttämiseksi joten varovainen saa olla!

Nopea, helppo ja hauska peli :)

Loputtomat continuet tekivät tästä erittäin rennon pelailla. Eipä tämä ilman niitäkään olisi kovin hankala ollut, muutaman kentän lisätreenausta vain.

Eli, ajellaan jonkinlaisella ajoneuvolla vihollisia tuhoten. Viiden kentän verran matkaa taivalletaan.

Yhdestä iskusta kuoli, mutta kentät sisälsivät useampia jatkopaikkoja joten eipä tämä minkään ongelma ollut.

Ajoneuvon nopeutta pystyi säätelemään ja välillä täytyi ajaa täyttä vauhtia jotta pääsi tiettyjen esteiden yli.
Välillä esteet tulivat hieman yllättäen, eikä vauhtia kerinnyt kiihdyttämään tarpeeksi. Ei kun uudestaan!

Meno oli toisinaan melko hetkistä ja luoteja ynnä muita pommeja sai tosissaan väistellä.
Onneksi tämä ajoneuvo osasi hypätä, sillä monet hankalat kohdat pääsi ohittamaan ihan vaan hyppäämällä kaiken kaaoksen yli.

Minkäänlaisia power uppeja peli ei sisältänyt, pelkällä hernepyssyllä paukuteltiin.

Jostain syystä pelin toinen kenttä oli huomattavasti vaikeampi, kuin mikään muu.
Se oli vielä kaikista pisinkin, useampi Game Over kului tämän parissa. Onneksi Game Overin jälkeenkin sai jatkaa jatkopaikasta, johon oli päässyt.
Toinen kenttä sijoittui kahdelle vierekkäiselle sillalle ja niiden välillä piti hyppiä rotkoja väistellen.
Kentän loppu oli yhtä kaaosta, pienoinen munkki kävi, että tämä loppu meni ensimmäisellä yrityksellä läpi :D

Muut kentät olivatkin sitten aika helppoja, hieman väistelyä ja esteiden yli hyppelemistä.
Ne olivat myös aika lyhyitä. Välillä tuli fiilis "tässäkö tämä jo oli".

Muutamassa kentässä oli helikopteri vihollisena. Aluksi luulin, että tämä on jokin pomotaistelu, mutta sen pystyi helposti hävittämään ruudulta tuhoamatta sitä.

Viimeinen kenttäkään ei eronnut pahemmin muista vaikeudeltaan, perus räiskimistä. Mitään loppupomoa ei ollut, haettiin vain varastettu hävittäjä ja that's it.

Peli rupesi loppukuvien jälkeen loopaamaan joten halutessaan pääsi toista kierrosta kokeilemaan. Luultavasti peli hankaloitui kokoajan aina uudella kierroksella, en jäänyt sen paremmin tutkailemaan.

Fox's Peter Pan & the Pirates

Games Beaten: 198/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Captain Hook (Stage 9)

Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 3/10

Mikä-mikä maa, taianomainen saari jossa toiveesi toteutuvat ja lapset eivät koskaan kasva aikuisiksi.
Keijujen ja merenneitojen koti, paras paikka koko maailmassa!
Seitsemän meren pahamaineisin merirosvo, kapteeni Koukku kiinnostuu saareista ja haluaa sen itselleen.
Samalla hän voi kostaa Peter Panille ja pistää hänet kävelemään lankkua pitkin.
No sehän ei käy päinsä vaan Peter Pan lähtee Koukun ja hänen miehistönsä perään hävittääkseen heidät saarelta pois.

Jo heti alussa kun pelin käynnistin, ruudulle rullasi THQ:n logo, ei hyvälle vaikuta.

Ja niin siinä sitten kävi, peli oli aikamoista kuraa.

Yhdeksän kenttää kahlataan läpi vieraillen synkissä metsissä, luolissa ja itse kapteeni Koukun botskissa.

Pelintekijät ovat olleet vielä oikein ovelia, sillä kaksi kenttää tuli uudelleen vastaan, erilaisella väriskaalalla. Ihan kun sitä ei huomaisi :D

Kontrollit olivat yllättävän hyvät, mitä nyt lentäminen oli hieman kusisesti tehty.

Kenttien ideana oli tappaa kaikki merirosvot. Kätevästi ruudun yläreunasta pystyi seuraamaan, monta on vielä jäljellä.
Kentän lopussa odotti vielä kapteeni Koukku.
Ei hajuakaan, olisiko sekin pitänyt nuijia kentän päätteeksi, sillä hienon glitchin takia, äijä hävisi ruudusta ja vihollislaskuri meni nollaan.
Antoi vain ukon tepastella hetken ympäriinsä ja se sitten hävisi, omituista.

Kentistä löytyi arkkuja joista sai energiaa. Energiamäärät säästyi kivasti kentästä toiseen ja loppupäässä peliä sitä olikin jo aikamoinen määrä.
Arkuissa saattoi olla myös ansa ja Peter Pan jäi hetkeksi häkkiin jumiin. Yleensä ei ollut edes vihollisten ammuksia tai mitään ruudulla, vain pelkästään odottelua että häkistä vapautuisi.

Ensimmäisen kentän alussa lentovoimaa oli 250 yksikköä. Se kului aika nopeasti jos liikaa lenteli. Kenttiin oli ripoteltu mukavasti täydennystä tähän ja aina yhden kerättyään, sai lentovoiman täyteen.
Energian tavoin, sama määrä siirtyi sitten seuraavaan kenttään, joten kannatti välillä säästää lentovoimaa jotta seuraavan kentän hankalimmat kohdat pääsi lentämällä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, lentäminen oli aika kusisesti tehty. Välillä hahmo ei lähtenyt lentämään heti vaan tippui hieman alaspäin. Myös ammuksiin osuttuaan Peter tippui hieman alas.
Jotenkin tässä oli kokoajan sellainen epävarma fiilis.

Kolme viimeistä kenttää oli hyvin samanlaista huttua. Kaikki sijoittuivat kapteeni Koukun laivaan ja ne olivat lähes identtisiä.
Näissä sai olla tarkkana, sillä helposti muljahti veteen ja joutui kentän alkuun. Välillä oli mahdoton sanoa, mihin pystyi astumaan ja mihin ei. Kaikki näytti niin samanlaiselta.
Tässä piti lentovoimaakin säästellä ja miettiä missä sitä käyttää, sillä välillä alueelta toiselle siirtyminen oli pitkän lentomatkan takana.

Myös viimeisen kentän lopussa odotti kapteeni Koukku, luonnollisesti.
Ei ollut aluksi hajuakaan mitä sille pitää tehdä kun en aikaisempiin taisteluihin tullut koskenutkaan :D
Aluksi tökin sitä miekalla, mutta ei sen kummempaa vaikutusta ollut.
Koukkuhan pitikin työntää lankulta alas suoraan krokotiilin kitaan!

Erittäin mitäänsanomaton peli. Suhteellisen ruma muutamaa metsäkenttää lukuun ottamatta ja todella itseään toistava.
Loppukuva kyllä kruunasi tämän laatutekeleen.

Super Spike V'Ball

Games Beaten: 197/709
Genre: Sports
Goal: Win World Cup (Beat 7 Teams)

Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 6/10

Olipa kyllä Via Dolorosa tämä peli :D

Lentopallo lajina ei ole millään tavalla kiinnostava ja ei tämä ranta -versiokaan hetkauttanut.
Tuli ikäviä koulun liikuntatunteja mieleen.

Tämän kanssa meni tunti poikineen vaikka ei loppupeleissä kovin hankalasta pelistä ollutkaan kyse.
Lähinnä motivaation puute sai sen aikaiseksi, että jaksanut paneutua paremmin.

Vaatimuksena oli läpäistä World Cup eli seitsemän vastustajaa ympäri maailman.

Homma hoidettiin 2 VS. 2 meiningeillä.

Itse sai valita millä hahmoilla pelasi. Mukana oli Bimm...siis Billy ja Jimmy ja tietysti otin sitten ne, olivathan ne cooleimman näköisiäkin. En tiedä onko tässä jotain yhteyksiä Double Dragonsiin, luultavasti ei.

Tästä pelistä tuli mieleen Technosin Nekketsu -sarja, vaikka ei tällä ole sen kanssa mitään tekemistä. Taiton peli kuitenkin kyseessä.02 - Tikapuut Taivaaseen
Hahmot tietenkin oli ihan erinäköisiä, mutta musiikeissa vähän samantyylistä meininkiä ja tässä pystyi käyttämään superlyöntejä.

Nekketsu -sarjasta tuttuja superlyöntejä oltiin siis laitettu mukaan. Tosin, tässä ei ollut kuin yksi sellainen, ei mitään hahmo- tai joukkuekohtaisia.
Hypyn jälkeen kun painoi vielä kolmesti B-nappia, hahmon käsi rupesi vilkkumaan. Tämän jälkeen kun iski palloa, se lähti uskomattomalla vauhdilla vastustajan puolelle.
Jos onnistui ajoittamaan tämän täysin oikein, pystyi vastustajan pelaajia kaatamaan kumoon pallon voimalla. KABOOM!
Tämän ajoitus oli itselle ihan täysin mahdoton oppia, vain kaksi kertaa sain sen onnistumaan lukuisista matseista huolimatta. No, onneksi pärjäsi nopealla pallolla ja muilla konsteilla.

Pelissä pystyi määrittämään monesta pisteestä matsit menevät poikki. Peli ehdotti 15:sta, mutta säädin ihan oman mielenterveyden takia sen vain viiteen.
Hyvä ratkaisu, matsit oli nopeita voittaa tai hävitä.

Sinällään outo peli, sillä vaikeusaste pysyi lähes samana koko pelin keston ajan. Ainoastaan kahdessa viimeisessä matsissa havaitsin selkeän muutoksen.
Tämän vuoksi aloitus oli todella karhea. Ehkäpä jos olisi helpottanut jos olisi mennyt vähän muita pelimoodeja tutkimaan aluksi eikä suoraan syöksynyt World Cupiin :D

Vastustaja joukkueet harrastivat paljon tätä superlyöntiä mitä itse en hallinnut. Pitkään olin siinä käsityksessä, että tätä iskua ei voi torjua kuin suoraan verkolta.
Viisi ensimmäistä matsia menivätkin enemmän tai vähemmän tuurilla kun vihollisjoukkue kohelsi omiaan ja antoi ilmaisia pisteitä.

Tämän pelityylini takia, joukkueen voittamiseen saattoi mennä montakin yritystä tai sitten vain yksi. Toista vastustajaa, Italiaa vastaan jumitin varmaan tunnin :D

No, jonkin aikaa pelissä edetessäni vastaani tuli US NAVY -joukkue. Olin seonnut laskuissa ja ajattelin, että tämä oli viimeinen vastustaja sillä matsipaikkakin vaihtui rannalta pois.
Vaikeusaste nousi aika rajusti tässä vaiheessa ja olikin työn ja tuskan takana voittaa tämä joukkue.

Jouduin muuttamaan pelityyliäni koska tämän joukkueen superlyönnit oli ihan mahdoton torjua. Muutaman kerran onnistuin pallon palauttamaan niiden puolelle superlyönnin jälkeen.
Selvisikin, että superlyöntejä onkin suhteellisen helppo torjua ihan vaan paikallaan pysymällä ja A:ta rämpyttämällä. Ukot syöksyy suoraan pallolle ja usein ne saivat sen haltuunsa.
Tulipas typerä olo kun tämä selvisi. Olisi nuo alkupään matsit mennyt todella helposti läpi.

Kun kerta tätä superlyöntiä en hallinnut, joutui keksimään jonkinlaisen muun keinon pisteiden tekemiseksi. Löytyihän semmoinen, ja aika varmakin vielä.
Pallo täytyi lyödä mahdollisimman lähelle verkkoa ja joko ylä- tai alaviistoon, riippuu siitä missä itse oli. Tämä kikka vaati vielä sen, että vastustajat seisovat tietyissä kohdissa.
Jos ukot nakkottivat samalla tasolla, ei kikka toiminut mitenkään, ne saivat aina pallon haltuunsa.
Mutta jos ne sattuivat olevaan hieman lomittain, niin että paikka mihin pallo on tarkoitus lyödä on tyhjänä, sai hyvin todennäköisesti sai pisteen tehtyä.
Tämäkin kyllä vaati nopean pallon ja vähän tuuria, ei aina toiminut esimerkiksi tätä US NAVYä vastaan.

US NAVYn jälkeen tulikin vielä yksi vastustaja, suuri ja mahtava neuvostoliitto!
Tasoltaan se oli oikeastaan sama kuin US NAVY, ei tarvinnut mitään kikka kolmosia opetella.
Se meni vielä paljon nopeammin läpi kuin edellinen matsi.

Onneksi tässä oli loputtomat continuet, olisi muuten tullut revittyä hiuksia päästä. Salasanaakaan ei ollut, mutta kun vastassa oli vain seitsemän vastustajaa, ei se ollut niin nuukaa.
Harkitsin jo koneen jättämistä yöksi päälle niin kuin tein Rad Racerin kanssa, mutta onneksi tähän ei tarvinnut turvautua :D En todellakaan olisi tätä enää alusta halunnut aloittaa.

Onneksi tämä on nyt pelattu läpi.

Ferrari Grand Prix Challenge

Games Beaten: 196/709
Genre: Racing
Goal: Play Trough 16 Races and Win Championship

Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 4/10

Tällä kertaa ei pääsekään valitsemaan tiimiä, vaan ajetaan pelkästään Ferrarin tallissa!

Perinteiseen tyyliin ajetaan 16 kilpailua ympäri maapalloa.

Tässä pelissä oli myös tallikohtaiset pisteet mukana, en muista olisiko aikaisemmissa pelaamissani Formulapeleissä näin ollut.

Salasana löytyi, mikä oli erittäin hyvä juttu pelin epäkohtien takia.
Ainut vaan, että salasanan syöttäminen oli tahmeaa. Kursori jumitti jotenkin oudosti ja monesti tuli laitettua väärä merkki kun oletti, että kursori on oikealla kohdalla.

Todella kummallinen peli oli tämä. Peli näytti hyvin samalta kuin aikaisemmat Formulat mitä on tullut pelattua.

Kivannäköinen katsella ja musiikit olivat ihan ok. Aika moni muu asia ei sitten ollutkaan näin :D

Alussa sai valita, ajaako manuaalilla vai automaatilla. Testasin kerran manuaalilla ja siitä ei tullut kyllä yhtään mitään.
Todella hienosti vaihteisto oli laitettu nurinpäin. Eli alaspäin painettaessa vaihteet menevät ylöspäin ja sama toisinpäin. Ei kyllä itsellä riittänyt muistaminen tähän hommaan näin nopeatempoisessa menossa.
Varsinkin, kun yleensä vaihteisto toimii toisinpäin.

Ensimmäistä aika-ajoa kun testailin, huomasin että autolla voi lasettaa kaasu pohjassa ihan kokoajan, edes mutkiin ei tarvinnut hidastaa :D
Vauhti pysyi koko ajan 325km/h.
Renkaat kuitenkin kuluivat kisan edetessä ja kisojen viimeisillä kierroksilla joutui joissain jyrkemmissä kohdissa ihan himpun verran hidastamaan jotta pysyi tiellä.
Nurmikolla ajaminen ja auton pyörähdys kuluttivat renkaita sitten entisestään.

Varikolla ei kannattanut käydä laisinkaan. Renkaiden kunto kesti kyllä vaaditut viisi kierrosta ihan hyvin jos vältti nurmikkoa ja pyörimistä.
Varikkokäynti hoidettiin vielä niin, että itse pitää rämpyttää A:ta ja B:tä nopeasti jotta pääsi aikaisempaan pois varikolta.
Sijoitukset putosivat ihan älyttömästi jos varikolla kävi. Vaikka uusilla renkailla oli parempi ajaa, ei kärkeä saanut enää millään kiinni. Jotenkin tuntui, että vastustajat ei tätä hommaa myöskään harrastaneet.

Tosiaan, perinteisesti ennen kisaa ajetaan aika-ajot. Tietyn aikarajan alle pitää päästä, jotta itse kisaan pääsee osallistumaan.
Aika-ajot oli todella kummallisesti toteutettu. Vaikka ajoi täysin virheettömästi kaasu pohjassa ilman että ajoi kertaakaan nurmikolle tai pyörähtänyt, ei kärkeen ollut mitään asiaa.
Sija 16 taisi olla paras, mille ylsin. Monesti täydellisellä ajolla päätyi viimeiselle sijalle numerolle 26, ihan helvetin outoa.
En sitten tiedä vaikuttiko automaatin valinta niin radikaalisti tähän, että sen avulla ei voinut paremmille sijoille päästä.

No, onneksi jopa viimeiseltä sijalta pystyi nousemaan helposti kärkikahinoihin sillä pelaajan auto kulki paljon kovempaa kuin muiden.
Tässä kun rupeaa pohdiskelemaan, että jos kerta pelaajan auto on paljon muita nopeampi, miksi sitten aika-ajoissa tulee niin surkeat sijoitukset aina? Melkoista.

Muut kuskit olivat tässäkin pelissä melkoisia trolleja. Hieman heikommilla sijoituksilla ajavat eivät sen suuremmin välittäneet jos heidät ohitti, mutta kun mitä lähemmäs kärkeä meni, alkoi kunnon vittuilu.
Nämä sankarit kiilasivat pelaajan autoa kohti niin, että molemmat sitten pyörähti :D Monesti kävi niin, että kun yritti mennä edestä pois, päätyi nurmikolle ja matka hidastui.
Mutkat olivat kaikkein pahimpia, sillä välillä vastustajat vaihtelivat ajolinjojaan ja niistä ei voinut päästä ohi pyörähtämättä.

Onneksi tämä peli oli todella reilu pisteytyksen kanssa. Yleensä ajelupeleissä tietyt kuskit keräävät kaikki pisteet ja pysyvät kärkikahinoissa.
No, tässä eniten pisteitä kisan jälkeen sai joku heikompikin kuski. Pisteet menivät siis aika tasaväkisesti.
Tämän takia kaikkia kisoja ei tarvinnut ajaa hyvin tai laisinkaan. Pysyi helposti pisteissä kärjessä tai sen tuntumassa.
Ilman näin reilua pisteytystä, tämä olisi ollut hullun hankala.

Monta kisaa jäikin ajamatta tai keskeytin kun ei vaan millään pystynyt niin monia kuskeja ohittamaan. Lähinnä tätä tapahtui erittäin mutkaisissa radoissa.

Tämä on tällä hetkellä ainut ajelupeli, missä en onnistunut yhtäkään kisaa voittamaan, paras sijoitus oli toinen :D
Toiseksi pääsi suhteellisen helposti, mutta yleensä ensimmäinen kuski oli niin kaukana, että kierrokset eivät riittäneet sen kiinni ottamiseen.

Yhden kerran voitto oli todella lähellä, olin juuri menossa ensimmäiselle sijalle ja vielä olisi ollut kierroskin ajamatta joten tilanne näytti hyvälle.
Kävi kuitenkin todella ikävästi ja auto ajautui varikolle, tipuin kolmannelle sijalle, kyllä vitutti :D

Voitto tuli kuitenkin ihan mukavalla piste-erolla. Tallipisteistä ei tarvinnut pahemmin välittää sillä tallikaverit hoitivat pisteitä kotiin vaikka itse olisikin ollut tien sivussa keskeyttäneenä :D

Taas on yksi Formulapeli vähemmän listalla, mikä on kyllä todella hyvä asia!

Snow Brothers

Games Beaten: 195/709
Genre: Platform
Goal: Defeat King Scorch's Minions (Floor 50)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 3/10

Jo pitkään kuningas Scorch on yrittänyt saada maailmaa haltuunsa. 
Ainoa este tähän on Nick ja Tom, Whitelandin prinssit.
Kävi kuitenkin niin, että yhtenä päivänä Scorch keksi keinon jäädyttää vihollisensa.
Korkean kristallivuoren huipulta hän lähetti kylmiä tuulia jotka muuttivat prinssit lumiukoiksi!
Ilman prinssien apua, Whiteland oli äkkiä saarrettu.
Tämä ei vielä kuningas Scorchille riittänyt, vaan hän halusi vielä ryöstää pienen Snowlandin kuningaskunnan prinsessat itselleen.
Kun Nick ja Tom kuulivat tästä, he lähtivät oitis kohti Scorchin linnaa. Rauha täytyy saada kahteen kuningaskuntaan ja prinsessat pelastutettua.

Eräs NES-Retrolainen suositteli tätä minulle seuraavaksi peliksi. Pelin nopea läpäisy ja helppous houkutteli. Joskus vuosia sitten olen tätä muutaman tason verran testannut, mutta ei ollut hirveästi muistikuvia tästä.

Pelihän on selkeä Bubble Bobble -kopio. Kuplien sijaan, viholliset täytyy saada lumipallojen sisään jonka jälkeen ne voi tuhota.
Vihollisten tuhoamisen jälkeen, siirrytään seuraavaan tasoon.

Ampumisnappia rämpyttämällä saadaan lunta luotua ja vihollisen lumipallon sisälle. Pallo täytyy vierittää eteenpäin, jotta vihollinen kuolee. Jos pallo osuu matkalla vihollisiin, ne kuolevat samalla.
Viholliset pääsevät pois lumipalloista jos aikailee liikaa.

Tasoja tässä on 50, mutta peli on todella nopea pelata läpi tästä huolimatta.
Joka kymmenes taso sisältää pomon.

Pelissä on yhdeksän continueta ja kaksi elämää per continue. Homma jatkuu lennosta Arcade -tyyliin mikä oli ihan hyvä juttu.
Nämä continuet on yksi syy, miksi tämä on niin helppo. Varaa on perseillä reilusti.

Tässä on reilusti erilaisia vihollisia ja muutamia etenemistä helpottavia power uppeja.
Power uppeja sai, kun onnistui tuhoamaan useamman vihollisen kerrallaan.

Punaisesta pullosta saa nopeutta hahmon liikkumiseen, sinisen avulla pystyy heittämään isompia lumihiutaleita ja vihreän juoman avulla niitä pystyy heittämään pidemmälle.
Kuoleman jälkeen kaikki power upit häpytyy pois. Erittäin ikävää on punaisen juoman menetys, hahmo kävelee kuin tervassa kun on tottunut nopeuteen.

Peli oli muuten ihan mainio, mutta ääniefektejä oli liian vähän. Hieman erikoisempi ongelma, ei ole tullut ennen vastaan, ainakaan näin isona ongelmana.
Tämä häiritsi lähinnä pomoissa. Välillä ei tiennyt, ottiko ne vahinkoa lainkaan kun ei kuulunut tai näkynyt mitään.
Toinen bossi imaisikin continuen poikineen kun en tajunnut teenkö asioita oikein vai en. Lopulta selvisikin, että kaikki pomot ottaa vahinkoa vain lumipalloista.
Ihan varma en viimeisestä pomosta ollut, se välkkyi kun sitä viskoi lumihiutaleilla.

Muutamassa tasossa oli ärsyttävää pelisuunnittelua. Nimittäin niissä pystyi jäämään jumiin. Ainut keino ulospääsyyn oli tehdä vihollisesta lumipallo ja hypätä sen päältä pois.
Jos vihollisen oli tappanut, oli hieman kiipelissä. Onneksi softlock tämä ei ollut sillä Bubble Bobblen tyyliin tasossa aikailusta tuli erikoinen vihollinen ruutuun jota ei voinut tappaa.
Tästä tyypistä pääsi eroon tappamalla kaikki viholliset tai kuolemalla sen hyökkäyksiin. Jumissa ollessa ei paljoa vaihtoehtoja ollut.
En tiedä oliko tekijät hakeneet jotain Bubble Bobble -tyylisiä tasoratkaisuja, mutta tässä pelissä ei tämä oikein toiminut.

Pomon päihittämisen jälkeen pääsi bonuspeliin. Perinteinen yksikätinen rosvo, mutta en onnistunut voittamaan tästä mitään. Läpäisyn jälkeen kun ohjeita selailin, olisi jostain pienemmistä bonuspeleistä saanut slotteihin lisää vaihtoehtoja.
Ilmankos ei oikein onni suosinut :D

Hieman harmittaa kun tämä ei mennyt ensimmäisellä yrityksellä läpi, lähellä se kyllä oli. Toisen pomon kanssa kikkailu kulutti sen verran monta continuea, että ei sitten loppuun asti riittänyt.
Toisella yrityksellä ongelmia ei liiemmin ollut, homma oli nopeasti ohi.

Pomot oli yleisesti aika helppoja kun tajusi tuon oikean tappamistavan. Ainoastaan kolmas pomo tuotti ongelmia, sen liikkeitä oli vaikea lukea. Kaksi lintua jotka vaihtoi puolia ja pudotteli munia.
Hankala oli katsoa, kummalle puolelle lintu tulee jotta sitä pystyy osumaan lumipallolla.

Viimeisessä bossissa ei mitään hirmu erikoista ollut. Hieman Mega Man 7 pomon, Burst Manin tyyliin tässä joutuu kuplan sisään ja siitä pitää yrittää päästä pois ennen katossa olevia piikkejä.
Välillä kuplista tippui liekkejä, välillä vihollisia joilla sitten tehtiin damagea bossiin. Helppo homma.

Pienellä viilauksella tämä olisi ollut oikeinkin hyvä peli mutta hieman jäi sellainen hätäillen väsätty. Mutta nautin kuitenkin pelaamisesta :)