Mr. Gimmick

Games Beaten: 10/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Shadow (Stage 7)

Arvosana: 10/10

Vaikeusaste: 6/10

Maryn isä osti Marylle syntymäpäivälahjan kulkukauppiaalta. Kulkukauppias myi isälle pehmolelun, ja paketoi sen kauniisti. Isä ei tiennyt, että lelu on taikatoteemi, jolla on salaperäisiä voimia - mustalaisten lelulle antama nimi on Gimmick.

Mary ilahtui kun hän avasi paketin. Hän oli niin haltioissaan, että leikki Gimmickin kanssa koko loppuillan. Yöllä tapahtui kuitenkin kummia: kaikki Maryn entiset lelut heräsivät henkiin ja olivat kateellisia Gimmickille, koska Mary ei enää muka välittänyt heistä. Lelut ryömivät Maryn sängyn viereen ja kantoivat hänet salaperäiseen maahan. Mr. Gimmick lähti seuraamaan Marya pelastaakseen hänet. Hän loikkasi tyhjyyteen ikkunasta juuri ennen kuin se oli sulkeutumassa. Mr. Gimmickin on löydettävä Mary ja pelastettava hänet kummallisen maan paholaisilta pyrstötähtien avulla.

Tähän alkuun täytyy todeta, että tässä on minun mielestäni NESin paras peli! Sunsoftin pelit ovat yleensä muutenkin erittäin laadukkaita, mutta tämän kanssa meni täysin nappiin! Olin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että pääsin tätä jo penskana pelaamaan kun kaverini omisti kyseisen pelin. Pelin historia on siinä mielessä kiinnostava, että tätä ei julkaistu missään muualla kuin Japanissa ja Pohjoismaiden alueella johon Suomikin kuuluu. Bergsala joka toimii Pohjoismaiden maahantuojana, kiinnostui pelistä ja julkaisi siitä pienen erän meidän iloksemme. Peli ei myynyt kuitenkaan kovin hyvin ja tämän vuoksi nykyään pelistä saa pulittaa melkoisia summia. Peliä kaavailtiin myös Amerikan markkinoille, mutta homma jäi pelkästään prototyyppitasolle. Nykyään prototyypistä on tehty uudelleenjulkaisuja muiden toimesta. Noin 13 vuotta sitten hommasin pelin omiin kokoelmiini ja jouduin pulittamaan CIB:stä huimat 860 euroa! Nykyään tuolla summalla ei saa CIB:ä itselleen vaan joutuu pulittamaan reilusti enemmän.

Sinällään hieman outoa, että peli ei sitten kuitenkaan myynyt hyvin, sillä peli on aivan loistava! Pelissä seikkaillaan Yumetarolla, mutta suomenkielisessä ohjekirjassa puhutaan vain Gimmickistä tai Mr. Gimmickistä. Ei varmaan ollut tuo alkuperäinen nimi tiedossa. Peli sisältää kuusi kenttää ja yhden salaisen kentän. Grafiikat ovat upeat ja musiikit NESin parhaimmistoa. Pelin fysiikat ovat myös ihan omaa luokkaansa. Sankarin Yumetaron luoma tähti-ase on koodattu todella hienosti. Riippuen siitä mihin kohtaan tähden heittää, fysiikat muuttuvat sen mukaan. Tähdellä pystyy myös ratsastamaan ja sitä tarvitaankin erilaisiin tilanteisiin. Tähden avulla voi myös kulkea todella vauhdikkaasti eteenpäin ja tämä tekee etenkin Speedruneista erittäin viihdyttäviä. Aluksi tuntuu, että tähden avulla ei millään pääse joihinkin paikkoihin, mutta kun hommaan pääsee sisälle, onnistuvat hieman vaativammatkin tähtikikkailut.

Pelin kaikki seitsemän kenttää eroaa toisistaan todella paljon. Välillä seikkaillaan merirosvolaivassa, välillä taas aavikolla tai synkässä kaivoksessa. Jokainen pelin normaalista kuudesta kentästä sisältää salaisen esineen ja kun kaikki kerää, avautuu salainen seitsemäs kenttä. Tämä kuitenkin täytyy hoitaa ilman Game Overia jotta salaiseen kenttään pääsee. Kun kentän läpäisee, pelin kartalla näkyy mistä kentästä on salaisen esineen saanut haltuunsa. Musta pallero heiluttaa punaista lippua valkoisen sijaan jos salainen esine on löydetty.

Pelissä on loputtomat continuet ja jos haluaa vain pelin läpäistä ns. huonolla lopulla, se onnistuu tämän vuoksi aika helposti. Peli ei todellakaan mikään ihan helppo ole jos tavoittelee parasta loppua. Lisäreitä peli tarjoilee reilusti ja niitä saa pisteistä. Pisteitä saa vihollisia tuhoamalla ja salaisia esineitä keräilemällä. On tässä yksi salainen huonekin viidennessä kentässä josta saa kerättyä loputtomasti lisäreitä. Tämä helpottaa salaisen lopun saamista jotta lisärit eivät pääse loppumaan. Salaiset esineet on piilotettu hyvin ja joutuu pähkäilemään mistä ne löytyvät. Myös reitti salaiselle esineelle on yleensä aika hankala ja joutui masteroimaan tähden käyttämisen jotta ne sai haltuunsa. Ehdottomasti pelin inhottavin salahuone sijaitsee neljännessä kentässä. Itse salahuone ei ole järisyttävän hankala yhtä tiukkaa tähtikimmotusta seinästä lukuun ottamatta, mutta hankalin juttu on sinne pääseminen. Tässä jos feilaa putoamalla alempaan ruutuun, ei voi salapaikkaan enää päästä. Jatkopaikka on sopivasti laitettu juuri tuohon salahuoneesta seuraavaan ruutuun, joten elämän menettäminenkään ei auta vaan on aloitettava peli alusta jos mielii saada kaikki salaiset esineet.

Tähden lisäksi Yumetaro löytää kenttien varrelta muutamia kertakäyttöisiä hyökkäyksiä. Löytyy pommeja ja punainen ammus, joka kulkee ruudun halki. Näiden lisäksi löytyy vielä energiat täyttävä taikajuoma joka pelasti monelta tilanteelta. Kentät alkavat vain kahden energian voimin, mutta kentän varrelta löytyy kaksi kellertävää lientä sisältävää pulloa jotka antavat kaksi energiapalluraa lisää. Nämä kannatti ehdottomasti käydä poimimassa, sillä varsinkin jotkut pomotaistelut ovat todella pahoja vain kahden energian turvin. Pommeilla pystyi tuhomaan normaaleja vihollisia, mutta niiden päätarkoitus on kuitenkin auttaa Yumetaroa pääsemään salaisiin paikkoihin. Pomoja vastaan pommit ovat erittäin hyviä kun niitä pystyy heittelemään yläviistoon mihin ei tähdellä välttämättä ylety, ellei tee seinän kautta kimmotusta. Yumetaro voi maksimissaan kantaa kolmea kertakäyttöistä hyökkäystä mukanaan.

Voisi luulla, että tälläisen ylisöpön pelin pomot olisivat helppoja. Niissä on kuitenkin enemmän haastetta kuin osaisi olettaa. Pari viimeistä pomoa on vielä tänäkin päivänä melkoisen haastavia ja kuluttavat elämiä. Viidennen kentän pomo on kaksiosainen ja molemmat vaiheet ovat aika pahoja. Ensimmäisenä vastaan tulee pelin perus vihollinen jonkinlaisessa vaijerilla liikkuvassa kärryssä. Kärry liikkuu ruudun yläreunassa ja ainoa tapa saada osumaa tähän on tehdä jättimäinen tähtiheitto hyppäämisen jälkeen jolloin tähti kimpoaa korkealle. Kärry tykittää ammuksia suoraan alaspäin ja ampumistahti kiihtyy mitä useamman osuman on saanut tehtyä. Lopussa ampumistiheys on jo niin brutaalia, että sitä ei voi väistää. Täytyy vain ajoittaa osumat niin hyvin, että kärryn sai tuhottua ennen kuin pahin tykitys yltää Yumetaron luokse. Kun kärryn on saanut tuhottua, astuu esiin kentän varsinainen pomovastus, metallinen hämähäkkirobotti. Musiikki muuttuu erilaiseksi ja tässä huomaa, että nyt on tosi kyseessä. Robottiin on todella hankala saada osumia tehtyä kun se tykittää jos jonkinlaista hyökkäystä ruudulle. Tähti häviää automaattisesti jos se osuu johonkin ammukseen. Pommit ovat oivallisia tähän vaiheeseen, sillä ne saa heitettyä helpommin robottiin kuin tähden.

Kuudennen kentän pomo, lentelevä purppuraan kaapuun sonnustautunut velho on kyllä trollaamisen mestari. Velho tykkää lennellä ruudun yläreunassa eikä meinaa millään tulla alas. Tähän pomoon on pommit oivallisia jos sellaisia sattuu olemaan vielä jäljellä. Saa muutaman ns. ilmaisen osuman tehtyä. Pomo on koodattu niin, että jos Yumetaro joutuu velhon ampuman kuplan sisään, taikuri tulee automaattisesti kimppuun. Kuplasta ei menetä energiaa, mutta tähden ampuminen ei onnistu kun on kuplan vankina. Tähän toimii sellainen taktiikka, että ampuu ensin tähden kimpoilemaan huoneeseen ja sitten hyppää kuplaan jolloin kimpoileva tähti saattoi osua velhoon. Monesti käy kuitenkin niin, että velho ampuu useamman kuplan kerralla jolloin tähti osuu kuplaan ja häviää.

Kun velho on piesty, siirrytään joko salaiseen kenttään tai vaihtoehtoisesti huonomman lopun loppukuviin. Musta haikara kuljettaa Yumetaron takaisin kotiin ja hän jää haaveilemaan pelastamatta jääneestä Marysta. Jos kuitenkin keräsi kaikki salaiset esineet ilman Game Overia, taivaalta laskeutuu pieni saareke jossa on linna. Itselle tämän salaisen kentän pelaaminen on pakollista, muuten ei jää niin hyvä maku läpäisystä. Viimeinen kenttä on aika helppo, tunnelmallinen kävely kohti viimeistä pomoa. Musiikki on mukavan lempeää ja viholliset suloisia. Pidän eniten valkoisista "hampaan" näköisistä otuksista joiden päällä voi ratsastaa. Näitä ei kuitenkaan kannata mennä ampumaan, sillä ne vauhkoontuvat ja lähtevät perään. Kentässä on myös suloisia kissavihollisia. Kissat ovat parhaita!

Salakentän pomo on kummallinen eikä sovi pelin söpöön teemaan yhtään. En oikein tiedä mikä ajatusprosessi tämän takana on ollut. Missään vaiheessa ei edes kerrota kuka tämä heppu oikein on. Pomon ensimmäinen muoto näyttää Batmanilta joka ampuu isoja säteitä kohti Yumetaroa. Kun Batman on hoideltu, paljastuu todellinen viimeinen pomo joka näyttää joltain G.I. Joe -variaatiolta.  Viimeiseen pomoon osuminen vaatii jo melkoista tähden masterointia. Keskivartalo on ainut kohta mihin tätä ukkoa voi osua ja se vaatii tähden kimmotusta hypyn jälkeen oikeassa kulmassa. Välillä ei osu sitten millään vaikka kuinka yrittää. Hankala homma kun pomo ampuu kaikenlaista rojua taukoamatta ja tähti tuhoutuu osuessaan niihin. Onneksi tässä vaiheessa ei lisäreistä tarvitse välittää lainkaan, sillä Game Overin jälkeen meno jatkuu viimeisen kentän alusta. Uutta yritystä vaan! Pidän tässä viimeisessä kentässä todella paljon siitä miten söpö ja seesteinen meno kentässä on ja sitten kun viimeisen pomon luokse saavutaan, musiikki hiljenee hetkellisesti jonka jälkeen pomomusiikki alkaa soimaan. Viimeisen pomon musiikki on yksi NESin parhaimmista biiseistä, aivan loistavaa settiä!

Kun pomo on tuhottu, linnan ytimenä toimiva kristallipallo räjähtää ja Yumetaro teleporttaa itsensä sekä Maryn takaisin Maryn huoneeseen. Mary on turvassa ja seikkailu ohitse! Aivan uskomattoman hyvä peli. Sopivasti haastetta ja peli on nätti kuin mikä. Pelin soundtrack on helposti NESin parasta antia. Tästä löytyy salainen valikko pelin alusta mistä pääsee fiilistelemään pelin musiikkeja. Löytyy sieltä yksi käyttämätön biisikin mikä on myös erittäin laadukas. Varmaan on ollut mielessä yksi kenttä tai vastaava peliin vielä luoda, mutta sitä ei sitten koskaan toteutettu. Nykyään Gimmickistä pääsee nauttimaan myös jatko-osan merkeissä mikä ilmestyi vuonna 2024. Tähdellä kikkailu on viety äärimmilleen ja jos ei koskaan ensimmäistä osaa ole pelannut, on meno paikka paikoin todella haastavaa. Erittäin loistava peli on myös tämä jatko-osa. Grafiikat on mukavan värikkäät ja sarjakuvamaiset. Musiikeista vastaa legendaarinen David Wise!