Wurm: Journey to the Center of the Earth

Games Beaten: 524/710

Genre: Shooter/Action

Goal: Defeat Sogalz (Act 5-5)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

On vuosi 1999. Outo ilmiö on alkanut muodostumaan maapallon pinnalle. Tuhoavat maanjäristykset ja vulkaaniset purkaukset ovat tuhonneet maapalloa, muuttaen elintärkeää egolokista tasapainoa. Huolestuneet johtajat ovat kutsuneet älykkäimmät tiedemiehensä keskustelemaan mahdollisista syistä ja seurauksista jos ilmiö jatkaa maapallon tuhoamista. Päätöksen seurauksena joukko tiedemiehiä laitetaan tutkimaan ilmiötä syvälle maanpinnan alapuolelle. Merijalkaväki miehistönä, monirakenteinen alus, VZR, valmisteltiin tehtävään. He ketkä olivat nähneet VZR:n toiminnassa, alkoivat kutsua alusta Wurmiksi. Yksitellen, neljä VZR -alusta lähetettiin liikkeelle. Kaikki neljä alusta katosivat ja kaikki yritykset saada kontaktia miehistöihin oli turhaa. 

Joukko erikoismerijalkaväkeä kutsuttiin pelastamaan kadonneet miehistön jäsenet ja kohtaamaan jotain, mikä on muutakin kuin vain geologinen ilmiö. Mutta kun merijalkaväki nousivat Wurmin kyytiin, ei evät pystyneet kuin ihmettelemään: "mitä ihmettä muille oikein tapahtui?"

Avaruusteema jatkuu aivan tuntemattomalla pelillä. Pelissä on Anime -söpöilyä mukana ja luulin sen pohjautuvan johonkin sarjaan, mutta tämä on ihan oma tekeleensä. Peli on ihan mainio, mutta se on tungettu hieman liian täyteen kaiken maailman erilaisia pelimuotoja. Tämä on pääosin avaruusräiskintää pienillä muilla mausteilla höystettynä. Pelissä on kahdenlaisesta kuvakulmasta kuvattuja avaruuslentelyjä, ns. Zapper -osio ilman Zapperia ja sivustapäin rullaavaa tasoloikkaa. Näitä kaikkia on vuorotellen yhden kentän aikana. Pelistä löytyy viisi kenttää ja salasana. Ei tämä mikään erityisen pitkä peli siis ole.

Kentät alkavat sivuttain rullaavalla avaruuslentelyllä. Aluksesta löytyy kaksi erilaista mittaria; polttoaine ja suojakilpi. Polttoaine kuluu tasaisesti alaspäin ja vihollisiin osuminen kuluttaa suojakilpeä. Suojakilpi on kuitenkin sellainen, että se täyttyy itsestään jos ei osu hetkeen mihinkään. Viholliset pudottavat satunnaisesti lisää polttoainetta ja tämä on välillä pakollista napata jotta selviää kentän loppuun. Alus on varustettu keulassa olevalla poralla ja sillä täytyikin välillä kaivaa reittiä lentelyn lomassa. Pelin edetessä sai toisenkin aluksen käyttöönsä mitä pystyi vaihtamaan lennosta. Tämä alus on nopeampi ja ampuu lasereita. Mutta jos edessä on kaivettavaa maata, täytyi vaihtaa takaisin pora-alukseen. Pora-alus saa myöhemmin myös pientä päivitystä arsenaaliin ja asetta pystyi vaihtamaan kirjaimellisesti lennosta aluksen tapaan. Lintuperspektiivistä kuvatut lentelykentät ovat kuvakulmaa lukuun ottamatta samanlaisia, niissäkin täytyi porata maata ja väistellä vihollisia. Joskus oikein hetkisen meiningin takia en kerinnyt vaihtamaan pora-alusta ajoissa, niin lensin vain päin porattavaa maastoa. Onneksi tästä ei kuollut kerrasta, menetti vain hieman suojakilpeä. Loppupuolella en jaksanut enää edes vaivautua vaihtamaan alusta kerta siitä ei juurikaan rangaistu :D

Zapper -tyyliset osuudet olivat tavallaan pomotaisteluita tai ainakin jonkinlaisia välipomoja. Ruudulla näkyy tähtäin ja sitä sitten ohjailtiin ristiohjaimella. Tässä olisi ollut potentiaalia laittaa ohjausvaihtoehdoksi Zapper, mutta ei sitä voi kuitenkaan käyttää. Aluksi ennen kuin voi hyökätä mihinkään voi halutessaan jutella oman aluksen miehistölle. He saattoivat kertoa, mitä vastukselle pitäisi tehdä. Esimerkiksi joko he tiesivät tai arvelivat, missä heikko kohta mahtaisi sijaita. Miehistöltä saattoi saada myös energiaa ja mahdollisuusprosentteja. Tämän pystyi skippaamaan jos halusi, mutta sitä ei ollut kovin järkevää tehdä. Mahdollisuuden prosenttimäärä näkyy ruudun oikeassa yläkulmassa energiapalkin yläpuolella. Tämä mahdollisuusprosentti on ilmeisesti se, miten paljon saa vahinkoa tehtyä vastukseen. Tätä ei tarvinnut saada täyteen asti, vähempikin riitti pomovastuksen tuhoutumiseen. 

Kun on vinkit saanut, alkoi armoton tykittäminen. Vaikka tiesikin mihin täytyy osua, hitboxit ovat hieman kummalliset ja sai heilutella tähtäintä, jotta vastukseen osui. Hetken hyökkäämisen ja väistelyn jälkeen pääsee uudelleen puhumaan miehistölle. He ovat analysoineet tilannetta lisää ja nyt saattoi saada uusia vinkkejä miten edetä. Yleensä tässä vaiheessa sai lisää energiaa ja mahdollisuusprosentteja. Jos jokin miehistön jäsen ei tiennyt mitään, saattoi häneltä tulla myös miinusmerkkisiä juttuja prosentteihin sekä energiaan. Mahdollisuusprosentit nousivat myös kun tuhosi vastuksien ampumia rojuja. 

Minulla oli suuria vaikeuksia toisen kentän vastuksen kanssa, sillä en oikein vielä ensimmäisen kentän vastuksen pohjalta hahmottanut tätä hommaa. Ensimmäinen vastus tuhoutui niin nopeasti, että siinä ei oikein kerinnyt mitään ajattelemaan. Tämä toinen vastus oli huomattavasti kestävämpi ja vaikeampi. Minulla oli suuria ongelmia osua vastuksen heittelemiin kivenlohkareisiin - ne välillä tuhoutuivat kivuttomasti ja välillä taas vaikka kuinka ampui, osuivat päin näköä. Tämä pomo myös hyökkäili läpsimällä ja polkemalla jalalla alustani. Läpsäisyn pystyi väistämään samaan tapaan kuin pienemmät pomojen heittelemät rojut eli siirtymällä sivulle niin, että ne hävisivät pois ruudulta. Mutta jalalla polkemista ei voinut mitenkään väistää. En tainnut kertaakaan saada tätä väistettyä niin, että olisin saanut osumaa jalkaan. Onneksi tällä ei niin väliä ollut, sillä tarpeeksi kun jutteli miehistölle ja yritti väistää muut iskut, alkoi homma luonnistua ja voitin mokoman kiviukkelin. Tämän jälkeen ei ollutkaan näiden vastuksien kanssa juuri ongelmia kun tajusi idean.

Viimeisenä pelimuotona on sitten tuo tasoloikka. Ihanalla Anime-tytyllä liikutaan ampuen ja hyppien. Jos halusi ammuksia säästää tai ne olivat lopussa, pystyi tytyllä myös potkimaan. Viholliset pudottivat ammuksia sekä energiaa. Näissä ei sen kummempaa kikkailua ollut, pyörittiin ja etsittiin hahmoja tai tavaroita jonka jälkeen lukitut ovet aukesivat. Lopussa odotti aina sama vastus, Sogalz joka muutaman osuman jälkeen luikki karkuun. Tämän jälkeen osio oli saatu hoidettua. Nämä tasoloikat ovat pelin ehdottomasti heikointa antia. Hieman kankeaa menoa joka suhteessa ja ei reitin etsiminen kovin hauskaa ollut vaikka paikat eivät mitään älyttömiä sokkeloita olleet.

Tuon toisen kentän kiviukkelin jälkeen ei suurempia ongelmia ollut paitsi hieman neljännessä kentässä. Tässä on poikkeuksellisesti kaksi sivuttaissuunnasta kuvattua avaruuslentelyä putkeen ja jälkimmäinen oli hieman hankalahko. Kentässä tulee niin paljon vihollisia kimppuun, että suojakilpi ei ehtinyt latautua. Muuten neljäs kenttä olikin sitten aika helppo. Vastuksena on siisti robotti jonka heikko kohta vaihtoi paikkaa. Aluksi tätä robottia täytyi ampua päähän, mutta selvittelyn jälkeen löytyi, että oikea heikko kohta onkin olkapäässä. 

Viides eli viimeinen kenttä ei tarjoillut sen kummempia mullistuksia, paitsi aivan lopussa. Samanlaista avaruuslentelyä, Zapper -osiota sekä Anime-tytyllä loikkimista. Ainut ero tässä oli, että Anime-pomppimisen jälkeen ei siirrytäkään alukseen ja välikuviin, vaan eteen tuleekin pomovastus! Sogalz haastaa jälleen riitaa ja nyt taistelumuoto on vaihtunutkin tasoloikkakohtaamisesta Zapper -tyyliseen taisteluun. Pomotaistelu on pienimuotoinen Puzzle, sillä pelin varrella kerätyt eriväriset kristallit täytyi aktivoida oikeassa värijärjestyksessä. Olen viimeaikoina kohdannut värikkäitä juttuja ja niiden oikein asettelemista vähän turhankin paljon :D Tämä oli onneksi todella helppo. Väärästä asettelusta ei edes rankaistu mitenkään. Sain tämän melkein kerralla oikein, sillä värivaihtoehtoja on vain neljä. Peli vielä heti kertoo jos laittoi värit väärään järjestykseen. Toisella yrityksellä sain kristallit oikeaan järjestykseen ja tämän jälkeen pääsikin tykittämään Sogalzia. Kaveri ei edes liikkunut mihinkään ja hetken tykittämisen jälkeen hän tuhoutui.

Loppukuvat olivat melko omituiset. Pelastettu prinsessa heitti kunnon tarinankerronnat mitkä kestivät tovin. En ihan hirveästi jaksanut näihin keskittyä, mutta varmaan upeaa kerrottavaa oli! Pelihän oli ihan miellyttävä kokemus. Kenttien osiot olivat todella lyhyitä sen vuoksi, että tähän on tungettu paljon erilaisia pelimuotoja yhden kentän sisään. Itse ehkä olisin jättänyt tuon tasoloikkahomman kokonaan pois ja keskittynyt parantamaan muita pelimuotoja. Zapper -osion pomovastus olisi hyvin voinut olla kentän päävastus eikä muutaman osuman jälkeen karkuun luikkiva Sogalz. Joka tapauksessa, hauska peli!