The Punisher

Games Beaten: 481/710

Genre: Railshooter

Goal: Defeat The Kingpin (Stage 19)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

The Punisher ei aina ollut tälläinen mitä on tänä päivänä. Oli aika jolloin ei ollut ollenkaan Punisheria...oli vain Frank Castle, entinen merijalkaväensotilas, poliisitutkija ja perheenisä. Kuitenkin eräänä päivänä hänen vaimonsa ja lapsensa joutuivat mafiahyökkäyksen uhreiksi.

Siitä päivästä lähtien nimeä Frank Castle ei ollut enää olemassa...The Punisher otti hänen paikkansa...ja hänen ainoa tarkoituksensa on eliminoida rikollisuus. The Punisherin ongelmana on, että hän menee välillä liian pitkälle. Niin kuin hän tykkää sanoa: "jaan omantyyppistä oikeuttani."

Hän ei ole luonut kovinkaan monia ystävyyssuhteita ollessaan poliisin päämajassa. Tämän vuoksi hän toimii yksin.

The Kingpin, isoin isoista pahiksista (mies hyökkäyksen takana) on nähnyt paljon vaivaa hallitakseen New Yorkia. Hän ja hänen alamaisensa ovat soluttautuneet Ison Omenan strategisiin rikospaikkoihin tehden normaalien kansalaisten elämästä mahdotonta.  

Poliisi näyttää olevan voimaton estääkseen tätä...jonka vuoksi vain yksi mies voi hoitaa ongelman pois...The Punisher.

Ihmeellinen sattuma, että toinen peli putkeen missä ei juurikaan musiikkia ole. Infiltratorin tavallaan ymmärrän, kun kyseessä on simulaatiopeli, mutta tämä Punisher olisi kyllä hyviä biisejä kaivannut...tai edes jonkinlaisia biisejä. Sentään pomotaisteluissa oli musiikkia.

LJN:n julkaisema ja Beam Softwaren kehittämä, eli selkeästi lupaus seikkailusta. Aluksi peli vaikutti todella käppäiselle ja en oikein tiennyt mitä mieltä tästä olen. Mutta kun olin tätä jonkin aikaa pelaillut, tämähän alkoi maistumaan! Ei ollenkaan hullumpi peli.

NESin harvoja Railshootereita missä pääosin ohjaillaan tähtäintä asioiden päälle mitä haluaa tuhota. Tätä ei kuitenkaan voi pelata Zapperilla vaan pelkällä ohjaimella. Hienosti tämä toimi pelkällä ohjaimella vaikka Zapper -tuki olisikin ollut tervetullut. 

Peli rullaa automaattisesti eteenpäin eikä tässä voinut pysähtyä lainkaan. Tähtäimen siirtelyn lisäksi tässä pystyy liikuttamaan Punisheria ruudun reunasta toiseen. Kun ampui, silloin ei voinut liikkua mihinkään. Ammusten väistelyn ajaksi täytyi ampuminen lopettaa hetkeksi.

Pelissä on kuusi eri pahista mitkä täytyy päihittää. Ennen kuin pääsee pahiksen kimppuun, täytyy läpäistä kaksi kenttää. Eli tässä on 19 kenttää kokonaisuudessaan kun laskee pomot mukaan - aika paljon! Viimeinen pomo, The Kingpin eroaa hieman tästä tutusta kaavasta, sillä ennen kuin pääsee tätä kaveria vastaan taistelemaan, täytyy läpäistä kolme kenttää.

Continueja tässä ei ole lainkaan ja liikkeelle lähdetään viidellä lisärillä. Onneksi peli on suhteellisen antelias lisäreiden suhteen ja niitä saakin kenttien varrelta sekä jos tappaa tarpeeksi porukkaa kentän aikana.

Aluksi tässä voi valita kolmesta pahiksesta mihin haluaa mennä - vähän Mega Man -tyyliin. Graafisesti tämä ei sieltä kauneimmasta päästä ole ja välillä kentät olivat melkoista sekamelskaa. Musiikin puute antoi oman mausteensa soppaan kun kuului vain Punisherin aseen jyke. Kentissä kannatti ampua kaikkea mahdollista, sillä piilotettuja juttuja on joka puolella. Myös sellaisissa paikoissa mitkä ei edes näytä sille, että sieltä saisi jotain hyvää itselleen.

Ampumista kannatti kuitenkin hieman miettiä, sillä pelissä on rajalliset ammukset. Ihan nolliin ei ammukset kuitenkaan mene vaikka antaisi aseen laulaa jatkuvalla syötöllä, sillä yksi ammus jää aina jäljelle jolloin Punisher ampuu todella hitaaseen tahtiin. 

Kentistä saa reilusti lisää ammuksia ja ne ovat aina samoissa paikoissa. Kaikki muutkin kerättävät jutut ovat samoilla paikoilla ja kun vain painoi mieleensä mihin kannatti ampua, pystyi ammuksia säästämään. Yhden hitaan ammuksen turvin eteneminen on aika tuskaista ja tätä tulikin etenkin alkuvaiheessa harrastettua useasti kun ei tiennyt mihin kannattaisi ampua.

Pelissä on erilaisia aseita ja muita juttuja joita on piilotettu kenttiin. Löytyy yksi tehokkaampi konekivääri, kranaatteja ja kranaatinheitin. Kranaatteja sekä kranaatinheitintä käytetään B-napista ja näitä voi hyödyntää samanaikaisesti kun tykittää menemään.

Löytyy myös aikaisemmin mainitsemiani lisäammuksia - näiden lisäksi energiapakkauksia, lisäreitä ja luotiliivit. Luotiliivien kerääminen ei periaatteessa anna suojaa vaan se kasvattaa energiapalkkia pienen siivun verran. Kun näitä keräilee useamman, saa energiapalkin maksimiin. Harmillisesti mikään näistä ei siirry kun vaihdetaan uuteen pahikseen. Sentään kamat pysyvät pahikselle asti hallussa jos ei mene kuolemaan.

Kuolema nollaa kaikki keräämät jutut paitsi energiapalkin pituuden. Kentistä löytyy myös bonushuoneita joista sai paljon kaikkea herkkua kerättyä. Bonushuoneet on luonnollisesti piilotettu ja ne tulevat esiin jos ampuu johonkin tiettyyn kohtaan. Kun kenttiä on hangannut tarpeeksi, näidenkin sijainnit alkoi muistaa muiden asioiden lisäksi.

Vihollisten tappaminen todellakin kannattaa, sillä mitä enemmän onnistuu tappamaan, sitä parempi palkintoja saa kentän jälkeen. Palkintoina on lisää energiaa, ammuksia, kranaatteja ja lisäelämä. Lisäelämän saamiseen vaaditaan vähintään 95% tapettuja vihollisia.

Jos onnistuu tappamaan jokaisen vihollisen kentästä, siitä palkitaan Supergunilla! Tämä ase on aivan älytön, sillä panoksia tässä mahtiaseessa on huimat 750 kappaletta! Vertailun vuoksi perusaseessa on vain 250 kappaletta. 

Tämä ase ampuu todella nopeaan tahtiin ja sillä sai viholliset tuhottua nopeasti. Myös pahikset kaatuivat todella nopeasti jos vain aseen sai pidettyä pahikselle asti. Vain yhdessä kentässä onnistuin saamaan tämän Supergunin. Useasti vihollismäärä jäi yhden päähän ja se kyllä harmitti.

Tähänkin aseeseen sai lisää ammuksia jonka vuoksi käyttöaika vain piteni. Jos erehtyi vahingossa vaihtamaan konekivääriin, niin ei hätää, kun konekivääristä loppuvat ammukset, vaihtuu ase takaisin Superguniin. Näin käyttöaikaa pystyi kasvattamaan entisestään!

Aluksi pelin vaikeusaste tuntui jyrkältä ja en oikein osannut väistellä mitään. Enkä tässä vaiheessa tajunnut, että vähän kaikkialle kannattaa ampua jotta saa helpotuksia esille. Viisi lisäriä ei riittänyt mihinkään ja Game Overeita tuli. Isoimpia vaikeuksia tuotti pahis, Colonel Kliegg.

Klieggin kentät olivat ihan ok -tasoa, mutta itse Kliegg aiheutti harmaita hiuksia. Ukko piilottelee tankkinsa uumenissa ja ampuu räjähtäviä ammuksia. Ammukset ovat samantyylisiä kuin peruskentissä olevat vihollisten kranaatit ja räjähdyksestä menetti ison siivun energiaa.

Aluksi tankki liikkuu ja kun energiapalkki on puolessa välissä, tankki hajoaa sen verran, että se ei voi enää liikkua. Kun tankki jökötti paikallaan, sen ammuksia oli huomattavasti hankalampi väistellä. Lopuksi ukko tulee vielä tankkinsa uumenista ampumaan konekiväärillä. En millään saanut tätä pomoa tuhottua, mutta kun tajusin Supergunin olemassaolon, homma helpottui huomattavasti.

Pienellä opettelulla sain kaikki viholliset tapettua tämän pahiksen ensimmäisessä kentässä ja sain pidettyä asetta aina Klieggille asti. Välillä viholliset ilmestyivät ruudun vasempaan reunaan ja kun peli rullaa automaattisesti eteenpäin, täytyi periaatteessa muistaa, että vihollinen ilmestyy ruudun reunaan tai vihu jäi tappamatta.

Supergunilla tankki tuhoutui sekunneissa ja hankala Kliegg muuttui todella helpoksi. Muiden pahisten kanssa ei suurempia ongelmia ollut vaikka en Supergunia saanutkaan käyttööni. Hitman lenteli helikopterillaan ja sen tykityksiä ei ollut niin tuskallista väistellä. Taistelun toisessa vaiheessa kun tykit on tuhottu alkaa Hitman viskelemään kranaatteja. Ukko viskasi aina kolmen kranaatin sarjan ja oikeanlaisella liikuskelulla sai ne väistettyä kivuttomasti.

Muutamassa taistelussa on todella mahtava twisti ja pomot tulevat ns. iholle. Tämä pääsi täysin yllättämään ja ensimmäinen tämän tyylinen kohtaaminen on pahiksen, Jigsawin kanssa. Taistelutyyli muuttuu hieman Punch Outin kaltaiseksi otteluksi. Nyt ei enää päässytkään aseella tykittämään vaan täytyi luottaa lyönteihin ja potkuihin. Hetken mähinän jälkeen siirrytään taas "normaaliin" taistelutyyliin ja käytetään taas aseita. Tätä sitten vuoroteltiin niin pitkään kunnes taistelu oli ohi.

Jotenkin aivan mahtava idea, hieman erilaisuutta peliin! Hauskin pomo oli ninja nimeltä Sijo jossa myös käytetään tätä Punch Out -mekaniikkaa hyödyksi. Lähitaistelussa Sijo yrittää saada samurai-miekallaan iskuja perille ja ns. normaalissa näkymässä viskoo jonkinlaisia teriä kohti Punisheria.

Taistelun rytmitys on hienosti tehty, kaikkea pystyi väistämään aika helpostikin. Toista maata kuin Colonel Klieggin kanssa :D

Muutaman tovin se otti, mutta viimein pääsin yrittämään viimeistä kenttää. The Kingpinin kentät ovat helposti pahimpia mitä pelissä on nähty. Vihollista tulee jatkuvalla syötöllä ja kentissä on monia aikaisemmissa kentissä harvemmin nähtyjä sinko-äijiä. Singon kudin räjähdykset tekevät samaa vahinkoa kuin Klieggin tankin ammukset tai Hitmanin kranaatit.

Aika pirullinen perusvihollinen kun tätä kaveria saa vielä tykittää pitkään ennen kuin se kuolee. En onnistunut viimeisistä kentistä löytämään bonushuoneita ollenkaan ja täytyi pärjäillä mitä muu kenttä tarjoili. Harmillisesti Supergunin saaminen jäi kahdessa kentässä yhden vihollisen päähän, tämä harmitti suuresti :(

Pääsin kuin pääsinkin The Kingpinin luokse, mutta minulla oli vain kuusi lisäriä ja tilanne ei sen vuoksi näyttänyt kovin ruusuiselta. Aivan vihkoon homma sitten loppupeleissä menikin kun ei ollut hajuakaan, mitä ukko tekee. Aluksi The Kingpin ampuu aseellaan kaksi ammusta jotka luonnollisesti räjähtävät tehden paljon vahinkoa.

Pienen tauon jälkeen ukko ampuu taas saman kahden sarjan. Hetken päästä siirrytään totta kai Punch Out -moodiin. En osannut väistellä ammuksia lainkaan ja hommahan menikin sitten pelkäksi "Brute Forceksi" erittäin huonolla menestyksellä. Myös Punch Out -vaihe meni huonosti ja en oikein saanut mitään aikaiseksi. The Kingpin tekee kunnon jymäytys -iskun mistä menettää paljon energiaa.

Lisäri toisensa jälkeen hiipui pois ja ruudulla nakotti Game Over. Ei tämä varsinaisesti hirveästi haitannut, sillä onnistuin kuitenkin pääsemään viimeiselle pomolle asti ja tätä peliä on miellyttävä pelata. Pieni tauko ja ei kun uutta yritystä sisään!

Toinen yritys menikin sitten todella hyvin vaikka en onnistunut edelleenkään saamaan Supergunia kuin Klieggin ensimmäisessä kentässä :D Vihollisten paikat iskostuivat entistä paremmin mieleen ja inhottavia sinko-äijä pystyi tuhoamaan huomattavasti paremmin kun muisti, millä kohdilla he suurin piirtein ovat.

Jälleen olin The Kingpinin luona ja tällä kertaa 11 lisärin turvin! Nyt kun tiesin miten homma menee, ei mitään älyttömiä ongelmia ollut. Rytmitys oli tärkeää ammusten väistelyssä ja aina kun ohitti Kingpinin, heitti kranaatin ukkoa kohti. Lähitaistelussa käytin potkuja hyväkseni, mutta aina välillä ukko sai moukaroitua Punisheria.

Ihan aluksi en saanut rytmitystä kuntoon ja henki lähti. Kranaatteja ei ole käytössä kuoleman jälkeen kuin viisi kappaletta ja ne kuluivat nopeasti loppuun. Onneksi kuoleman jälkeen sai lisää ja kun minulla oli lisäreitä reilusti, ei tässä sen suurempaa ongelmaa ollut. Lähitaistelussa yritti kaikin keinoin väistellä ja saada osumaa, että ei kuluisi turhia lisäreitä.

Kyllähän se ukko viimein taipui ja peli meni läpi :)

Vaikka tämä onkin hieman jäykähkö, lähes musiikiton graafisesti ei niin upea ilmestys - täytyy myöntää, että nautin tämän pelaamisesta. Tässä on jotain samantyylistä karheaa kiehtovuutta kuin Mad Maxissa.

Vaikeusastekin putosi mukavasti kun tätä oppi pelaamaan. Ei ollut mitään typeriä RNG -ratkaisuja.

Infiltrator

Games Beaten: 480/710

Genre: Simulation/Action

Goal: Destroy Mad Leader's Missile Control Rooms and Fly Back to Headquaters (Stage 3)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 8/10

Viesti kapteenille Johnny "Jimbo-Baby" McGibbitsille/soluttautujalle STOP

Maailman tuho (vähintään) STOP

Kapteeni STOP

Tarvitsemme sinua STOP Maailma on tuhon partaalla STOP Ainoastaan sinä voit pelastaa meidät STOP Whizbang Enterprizes Gizmo DHX-3 hyökkäyshelikopteri on lähtöalustalla STOP

Mad Leader täytyy pysäyttää STOP Ainoastaan sinä voit pysäyttää hänet STOP Pysäytä hänet keinolla millä hyvänsä STOP Mukana on Gizmon lento-ohjekirja, salainen viestintäkoodi, muu tehtävään liittyvä informaatio, aseita, filminauha (ennakkoon maksetulla käsittelypostituksella ja McGibbitsin opas maalla tapahtuvaan tunkeutumisen suorittamiseen (taskuversio) STOP 

Onnea matkaan Jimbo-Baby - maailman kohtalo on käsissäsi STOP

Prikaatinkenraali Buson "Old Blood 'n' Guts Shaughnessy

Nyt oli osittain mennyt mönkään tämän pelin genre TMR:n pelilistauksessa. Piti olla pelkkää Actionia, mutta tämähän onkin Simulaation ja Actionin sekoitusta. Simulaatiota on vielä enemmän kuin itse Actionia.

Tämä sisältää vain kolme kenttää, mutta tässä on sen verran jyrkkä oppimiskäyrä, että tuo määrä on ihan tarpeeksi. Molemmat pelityypit vaativat runsaasti Trial and Error -hommaa ja eteneminen oli tämän vuoksi tuskallisen hidasta.

Peli on alunperin julkaistu vanhoille tietokoneille ja sen kyllä huomaa. Tämä on ilmeisesti vain yhden ukkelin aikaansaannos tai näin päättelen, sillä alkukuvassa lukee By Chris Gray.

Grafiikat ovat melko karmeat eikä peli sisällä musiikkia juuri lainkaan. NES -käännös on alkuperäisiä versioita kunnioittava vaikka olisihan tätä voinut hieman kaunistella.

Pelihahmon, todella upeasti nimetyn Jimbo Babyn täytyy estää Mad Leaderin puuhastelut. Ensiksi lennetään simulaationäkymässä vihollisen alueelle jonka jälkeen sitten liikutellaan itse Jimboa ja tehdään erilaisia pieniä juttuja vihollisen alueella jonka jälkeen palataan taas omaan tukikohtaan.

Simulaatio-osuus oli aivan älyttömän tuskaista opetella. Ohjekirjasta löytyy kyllä kaikki lentämiseen tarvittavat avut, mutta jotenkin tämän asian sisäistäminen kesti erittäin pitkään. Jouduin hieman Youtubesta vilkuilemaan apua vaikka ohjekirjassa kerrottiinkin asioita mitä mikin homma meinaa. En vain saanut mitään tuntumaa kopterilla lentämiseen.

En tiedä oikeasta lentämisestä mitään, mutta tässä täytyy seurailla niin monenlaisia eri juttuja, että varmaan on aika lähellä oikealla helikopterilla lentämistä. Jotenkin sellainen fiilis tuli, että pelintekijällä on tietämystä kopterilla lentämisestä.

Jos tässä hetkeksikin herpaantui, yleensä se tarkoitti epäonnistumista. Aivan ensitöikseen täytyi helikopteri startata. Tämä tapahtui hienosti Start -napista. Tämän jälkeen Status -kohdasta katsoa, missä vihollisen alue sijaitsee ja tämän jälkeen syöttää ADF -taajuus jotta alue paljastuisi.

Tämän jälkeen noustaan ilmaan ja lähdetään lentämään kohti vihollisen aluetta. Tämän sisäistäminen vei aivan liian kauan aikaa ja yritin manuaalisesti lentää vihollisen alueelle. Myöhemmin selvisi, että täytyi seurailla mittaristossa näkyvää lentokoneen kuvaa ja pitää sen suunta suoraan ylöspäin jotta oikea suunta pysyy tasaisena.

Kopterin korkeutta täytyi myös seurailla tarkasti, että ei lennä liian matalalla. Aluksi tämä unohtui ja rysähdin maahan. Korkeus täytyi pitää myös maltillisena, jotta laskeutumiseen ei tuhrautuisi liikaa aikaa, sillä polttoaineen määrää piti pitää myös silmällä.

Aina tasaisin väliajoin hävittäjiä lenteli helikopterin lähettyvillä ja he tiedustelivat millä asialla olen. Tässä pystyi antamaan kaksi eri vaihtoehtoa, "Infiltrator" tai "Overlord." En oikein näiden eroa tajunnut ja yleensä heitin vain Overlordin. Peli sitten arpoi, että sainko jatkaa turvallisesti matkaa vai hyökkäsikö hävittäjä päälle.

Jos hyökkäys tapahtui, täytyi vihollinen poistaa päiviltä. Onneksi taistelutilanne on suhteellisen yksinkertainen. Peli kertoo suoraan, kumpaa puolustusta täytyy käyttää jos vihollinen ampui kohti. Täytyi käyttää joko Chaffia tai Flarea jotta ammukset eivät osuisi. Aluksi kohelsin tämän kanssa, sillä valikossa liikutaan Selectillä ja Startilla enkä millään muistanut, kummalla nappulalla liikutaan ylös tai alas. Puolustautuminen täytyi tehdä aika nopeasti joten sähellykseen ei ollut pahemmin varaa.

Vihollisen pystyi tuhoamaan Missileillä tai Gunilla. Missilet ovat aivan turhia, sillä yhdellä Gunin osumalla sai vihollisen pudotettua alas. Joskus jos hyvä tuuri kävi, ei tarvinnut montaa kertaa taistella ja pääsi lähelle vihollisen aluetta sen suurempia ongelmia. Taisteluissa oli se huono puoli, että ei oikein kerinnyt keskittyä muuhun kuin hyökkäämiseen ja puolustamiseen. Suunta karkasi ja välillä korkeuskin putosi vauhdilla jos ei huomannut sitä seurailla.

Mittaristosta löytyi Turbo -nappi jonka avulla pääsi lentämään monin verroin nopeammin kuin normaalisti. Tämä kuitenkin aiheutti moottorin ylikuumenemista ja jos moottori kuumeni liikaa, se hajosi eikä helikopteria voinut enää ohjata. Moottori hajosi myös jos radiota piti turhaan päällä.

Joskus vahingossa aktivoin radion enkä enää osannut ottaa sitä pois. Viholliset pystyivät myös hajottamaan moottorin jopa yhdellä osumalla ja se tarkoitti myös tehtävän epäonnistumista. Tämä oli ihan tuurista kiinni, sillä välillä moottori ei hajonnut edes muutamasta osumasta.

Välillä kun moottori hajosi, saattoi mennä pitkäänkin ennen kuin kopteri joko putosi maahan tai vihollinen tuhosi kopterin. Resetillä pääsi onneksi hieman nopeammin yrittämään uudelleen.

Kun saapui vihollisen alueen ylle, alkoi mittaristossa oleva lentokoneenkuva pyöriä vimmatusti. Tämä tarkoitti sitä, että nopeus piti pudottaa nolliin ja aloittaa laskeutuminen. Korkeutta täytyi pudottaa, mutta varovasti, että ei liian nopeasti tömähtänyt maanpinnalle.

Tämäkin vaati todella monta yritystä, sillä aina meni sekaisin, kumpaan suuntaan D-padia täytyi painaa. Viimeiset metrit täytyi laskeutua todella hitaasti ja pitää helikopteri täysin vaaterissa tai muuten laskeutuminen epäonnistui.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä jos meni laskeutumaan ilman Whisper -nappulan ollessa päällä, vihollinen spottasi kopterini ja homma alkoi alusta. Whisper nosti myös moottorin lämpötilaa ja se täytyi aktivoida juuri ennen laskeutumista.

Lentäminen vihollisen alueelle alkoi sujumaan hyvin, mutta aina homma kaatui laskeutumisen kanssa. Tässä täytyi niin monta asiaa hoitaa samaan aikaan, että menin aivan sekaisin. Välillä laskeutumisen aikana jokin hävittäjä tuli perseilemään ja laskeutuminen täytyi keskeyttää. Whisper täytyi myös muistaa ottaa pois päältä jotta moottori ei kärähtäisi.

Noin neljä tuntia siihen meni, että sain ensimmäisen onnistuneen laskeutumisen aikaiseksi :D Välillä en vain tajunnut mitä tein väärin ja virheiden tajuaminen vei paljon aikaa.

Kun viimein pääsin ensimmäisen kentän Action -osioon, huomasin ilokseni, että tästä kohdasta pystyy jatkamaan eikä helikopteri-osuutta tarvinnut enää suorittaa! Ensimmäisessä kentässä olisi pystynyt suoraan skippaamaan helikopterilentelyn, mutta tämä olisi ollut silkkaa hulluutta, koska myöhemmissä kentissä helikopteri-osuus on pakollinen.

Action -osuudet ovat kaikki lähes samanlaisia; vieraile erilaisissa rakennuksissa, etsi kulkukortti jonka avulla saa lukitut ovet auki ja suorita sitten juttuja lukituissa huoneissa. Action -osuuksissa on aikaraja joka vaihteli kymmenestä minuutista kahdeksaan minuuttiin.

Sitten se paras juttu - jos teet yhdenkin virheen, joudut Action -osuuden alkuun. Kävelet sitten miinaan tai vihollinen nappaa sinut, lopputulos on sama. Jimbo-parka ei osaa edes uida joten vesistöjäkin täytyi varoa. Tämäkin tuli muutamaan otteeseen tutuksi. Asiat täytyi vain opetella täydellisesti jotta homman sai suoritettua kunnialla maaliin.

Miinanpaljastimella pystyi välttämään osumat miinoihin kun vain muisti aktivoida laitteen ja kävellä nappi pohjassa alueiden ohi. Peli ei kerro missä miinoja on, joten miinanpaljastinta täytyi pitää jatkuvasti kädessä. Näissä Action -osuuksissa ei tapeta ketään vaan käytetään kahdenlaista nukutusmenetelmää vihollisiin; sprayta ja kranaatteja. Viholliset nukahtavat hetkeksi ja pystyi turvallisesti etenemään.

Nukutus juttuja on rajallinen määrä, mutta rakennusten sisältä saattoi löytää lisää nukutuskranaatteja. Sprayta ei saanut enää lisää, mutta onneksi se on suhteellisen riittoisaa. Kun peli alkoi tulla tutuksi, kävelin välillä vain huoneesta toiseen ilman mitään nukutuksia. Välillä viholliset lähtivät perään, mutta kun tarpeeksi nopeasti eteni, eivät he enää pysyneet perässä.

Karttanäkymässä viholliset ovat huomattavasti aggressiivisempia ja tässä näkymässä ukkelit kannatti nukuttaa heti jos ne hyökkäsivät kimppuun.

Rakennuksien lipastot ja laatikot sisälsivät paljon turhaa roinaa, mutta onneksi tavarat ovat aina samoilla paikoilla ja kun vai muisti mistä löyti mitäkin, ei tarvinnut jokaista laatikkoa käydä läpi.

Vihollisille olisi voinut myös näyttää jotain paperia, minkä avulla heitä pystyi hämäämään, mutta tämä ei toiminut aina. Kerran testasin ja totesin paperin täysin turhaksi. Nukutusmenetelmä riitti mainiosti.

Musiikin puuttuminen alkoi raivostuttaa aika nopeasti, sillä tässä on todella hankala välttää hälytyksen syntymistä. Koko loppukentän joutui oikeastaan kuuntelemaan hälytys-sireenin tuuttausta joka ei mitään miellyttävintä ollut. Hälytyksen sai kyllä pois jos onnistui löytämään kortin ja huoneen, mistä hälytyksen sai poistettua.

Tämä on kuitenkin todella turhaa, sillä uusi hälytys ilmaantui todella nopeasti. Vihollisia pystyi hämäämään myös vaihtamalla vaatetusta. Joidenkin rakennuksien uumenista löytyi oranssi asu ja näin viholliset eivät tunnistaneet Jimboa vaikka hälytys olisikin ollut päällä. Tämä ei kuitenkaan täysin varmaa ollut ja välillä vihollinen onnistui näkemään oranssin asun läpi. Nukutuksella tästäkin selvisi kivuttomasti.

Ensimmäisessä Action -osuudessa täytyi kulkukortin jälkeen löytää neljä kemikaalipurkkia ja viedä ne ensin analysoitavaksi jonka jälkeen viedä kemikaalit vielä huoneeseen, missä ne neutralisoitiin. Tämän jälkeen täytyi vielä selvitä onnistuneesti takaisin helikopterille.

Tämä sama kaava on oikeastaan jokaisessa Action -osuudessa, kohteet hieman vain vaihtelivat. Toisessa kentässä kulkukortin jälkeen täytyi löytää jokin professori ja viimeisessä räjäyttää ohjusten ohjaukseen tarkoitetut huoneet. Sitten jälleen täytyi palata helikopterille aikarajan puitteissa.

Aikarajat ovat todella tiukkoja ja vaikka tiesikin mitä pitää tehdä, ei aikaa ihan älyttömästi jäänyt jäljelle. Ei auttanut kuin ottaa huoneiden kartoista kuva jotta muistaa mistä sai mitäkin. Sitten vain muistella mitä piti tehdä missäkin järjestyksessä. 

Toisessa kentässä helikopteri-osuuden suorittaminen on pakollista, mutta onneksi sen jälkeen sai salasanan eikä sitä tarvinnut enää uudelleen suorittaa. Action -osuuksissa on rajallinen määrä yrityksiä ja kun peli on yhtä Trial and Erroria, alkuun joutui monta kertaa.

Onneksi simulaatiolentelyt ovat kaikki lähes samanlaisia, ainoastaan vihollisen alue vaihtui hieman. Kun helikopterihommasta sai kunnon otteen, meni tämä osuus kentästä muutamassa minuutissa läpi.

Viimeinen kenttä heittää hieman vettä myllyyn eikä tässä saanutkaan salasanaa Action -osuuteen. Kun aluksi joutui opettelemaan kentän salat, joutui monta kertaa vetämään helikopterilentelyn uudelleen. Viimeisessä Action -osuudessa täytyi löytää seitsemän huonetta mihin räjähteet pitää asettaa.

Hieman huvittavaa, että jo ensimmäisen Action -osuuden valikossa näkyvät nämä viimeisessä tarvittavat räjähteet vaikka niitä ei vielä edes tarvita. Joissain rakennuksissa on useampi räjäytettävä huone ja tämänkin tajuamiseen meni hetki jos toinenkin.

Vielä todella mukavana yllätyksenä viimeistä räjähdettä ei saa asettaa sellaiseen huoneeseen, mikä on syvällä rakennuksen uumenissa. Kun viimeinen räjähde on asetettu, alkaa räjähteiden ajastin raksuttamaan ja rakennuksesta täytyy poistua nopeasti. Jos tähän käyttää liikaa aikaa, henki lähti.

Tämäkin tuli kantapään kautta opittua ja suunnittelinkin reitin sitten niin, että viimeinen räjäytettävä huone on mahdollisimman lähellä ulko-ovea. Huvittavasti tässä viimeisessä Action -osuudessa alueen kolme alimmaista rakennusta ovat sellaisia, että niiden sisältö on satunnaisessa järjestyksessä.

En oikein tämän pointtia tajunnut, sillä kaikissa kolmessa rakennuksessa täytyy vierailla. Ymmärtäisin tämän jos vaikka yksi rakennuksista olisi turha. Aika kauan tämän viimeisen kentän kanssa sai painia kun ensin piti hoitaa helikopterilentely ja sitten yrittää Action -osuutta.

Aina jotain typeriä virheitä tuli tehtyä ja ei kun homma alusta. Välillä kun vaihtaa rakennuksessa huoneesta toiseen, vihollinen on suoraan ovensuulla. Täytyi reagoida todella nopeasti tai jäi kiinni. Kun vain muisti kulkea Spray kädessä, sai nopeasti nukutettua vihollisen.

Viimein sain onnistuneen suorituksen ja pääsin takaisin helikopterille. Vielä täytyi lentää takaisin omaan tukikohtaan, mutta lentäminen tässä vaiheessa oli jo niin hyvin veressä, että se meni ilman suurempia ongelmia.

Lopuksi sai aivan upean kuvan Jimbosta ja "Our Hero!" -tekstin. Olipan taas peli, hohhoijaa. Ei tästä oikeastaan minkäänlaista nautintoa saanut. Ehkä joku, kuka tykkää simulaatiolentelyistä pienellä Actionilla höystettynä, nauttisi tästä hieman enemmän.

Pakko antaa tälle suhteellisen kova vaikeusaste ihan tuon simulaatio-osion opettelun vuoksi. Jos olisin pelkästään turvautunut ohjekirjaan, olisin ollut pitkään tämän kanssa jumissa.

Gotcha! The Sport!

Games Beaten: 479/710

Genre: Shooter

Goal: Beat Three Stages (Loops After)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 2/10

Kaikki on kiinni sinusta...olet yksin...et voi saada apua keneltäkään. Selkeästi mahdollisuudet ovat sinua vastaan, mutta nyt voit näyttää todellakin taitosi. Sinulla on Zapper kädessäsi ja mukava määrä värikuulia hallussasi.

Älä tuhlaa yhtäkään, sillä tarvitset niitä kaikkia. Vihollisia on kaikkialla ja he ovat hyviä ampumaan.

Olit sitten tiheässä vehreässä metsikössä, urbaanissa getossa tai lumen peittämässä talvisessa metsässä - sinulla on vain yksi asia mielessäsi...selviytyminen. Rekisteröi osuma vihollispelaajaan ja merkkaa hänet maaliläiskällä.

Mutta varo, sillä tässä pelissä he ampuvat takaisin ja ainut tapa olla turvassa on ampua ensimmäisenä suora osuma. Tämä on ultimaattinen haaste...uskalla ottaa se...yritä selviytyä. 

Matka siihen pisteeseen, että sain läpäistyä tämän pelin, oli aika omituinen seikkailu! Peli valittiin minulle jo toukokuussa, mutta en omistanut pelikasettia joten aloittaminen viivästyi. Kysyin sitten ystävältäni, että olisiko hänen kokoelmassaan tätä kyseistä teosta ja kyllähän se löytyi.

Ystävääni näin vasta heinäkuussa joten jouduin hetken odottelemaan pelin aloittamista. Kun kyse on Zapper -pelistä, täytyi tämä luonnollisesti pelata kuvaputkitelkkarilla.

Tämän pelin läpäiseminen hoituu noin viidessä minuutissa. Peli sisältää vain kolme kenttää ja juuri kun olin päässyt toisen kentän loppuun, rakas kuvaputkitelkkarini sanoi sopimiksensa irti :(

Kuva hävisi ja kuului pelkät äänet. Telkkari oli temppuillut aikaisemminkin, mutta yleensä klassinen "nyrkillä kopautus" kylkeen sai kuvan takaisin ruudulle. Tällä kertaa ei tämä enää toiminutkaan.

Jouduin siirtämään läpäisyä ja pelailemaan muuta tässä välissä. Kävin syyskuussa kävin erään ystäväni luona saunomassa ja kaljottelemassa unohtamatta retroilua. Sainkin idean, että otan pelin mukaan ja läpäisen sen illan aikana kun kyseinen ystäväni sattuu myös omistamaan kuvaputkitelkkarin.

Viimein sain pelin läpäistyä ja ystäväni sekä hänen ystävänsä pelasi myös tämän läpi. Kaikkien läpäisyyn tuhrautui aikaa noin vartin verran :D

Kyseessä on siis Zapper -peli ja ideana on lipunryöstö. Olet yksin vihollislaumaa vastaan ja sinun täytyy hoitaa kaikki itse.

Tässä ei tapeta ketään vaan räiskitään värikuula-aseilla. Hieman muista Zapper -peleistä poiketen tässä täytyi itse liikkua D-padista ja joutuikin pitämään ohjainta Zapperin lisäksi kädessä. Hieman nihkeä asetelma, sillä itse tykkään pelailla Zapper -pelejä niin, että pitelen asetta molemmilla käsilläni.

Toki tätä halutessaan voinut myös pelata niin, että liikkumisen olisi hoitanut esimerkiksi varpaalla, mutta ihan hyvin homma sujui tälläkin tavalla.

Pelissä on kolme eri vaikeusastetta ja riitti, että tämän pelasi helpoimmalla läpi. Valinta on onnekkaasti helpoimman vaikeusasteen kohdalla ja valitsen aina sen mitä peli ehdottaa jos mitään erikoisempaa tarvetta ei ole valita jotain muuta.

Kenttien aikana räiskittiin värikuula-aseilla vastustajan ukkoja ja kerättiin lisää ammuksia ammuslaatikoista. Kun ruudun reunaan selvisi, täytyi vastustajan lippua ampua ja palata takaisin omalle lipulle. 

Tämä sama homma täytyi tehdä kolme kertaa ja peli oli sitten läpi. Tässä ei kannattanut pahemmin pysähdellä vaan painella jatkuvasti eteenpäin vihollisen lipulle asti.

Testasin huvikseni myös vaikeinta vaikeusastetta ja olihan se todella haastavaa verrattuna helpoimpaan. Henki lähti helposti toisin kuin helpoimmalla vaikeusasteella.

Helpoimmalla vaikeusasteella ei tarvinnut kuin painaa D-padista eteenpäin ampuen satunnaisia vihollisia sen kummempia välittämättä.

Ensimmäisessä kentässä otellaan jossain rämeiköllä, toisessa kentässä urbaanissa kaupunkimaisemassa ja kolmannessa lumisessa vuoristomaisemassa. Tämä on niin köykäinen peli, että ei tästä oikein muuta positiivista voi sanoa kun, että grafiikat ovat ihan hienot.

Pelissä ei varsinaista loppua ole vaan kolmannen kentän jälkeen siirrytään jälleen ensimmäisen kentän rämeikköön. Hieman olisi enemmän sisältöä kaivannut tähän.

Mutta ompahan tämä pelattu läpi vihdoin ja viimein!

Galaxy 5000: Racing in the 51st Century

Games Beaten: 478/710

Genre: Racing

Goal: Finish the Planet X

Arvosana: 10/10

Vaikeusaste: 6/10

Olet vahva, viisas ja janoat mainetta. Elät nopeudelle ja vaaralle - elät kilpailua varten! 51. vuosisadalla, panssaroidut turboalus-kilpailut ovat ilkeiden nuorten juttu. Aloitat Merkuriuksen pienemmistä ajoluokista, mutta jos pärjäät hyvin, pääset pidemmälle.

Jos olet hyvä ja onnekas, saatat päästä kisaamaan aurinkokuntamme parhaimpia vastaan jäisien jätteiden ympäröimään Plutoon. Turboalusten kisoissa, aikarajan päihittäminen on pääasia. Jos et pääse maaliin ajoissa, se on loppusi.

Jotta pystyt kisaamaan nopeasti, sinun täytyy hyödyntää radan profiilia etsien oikoreittejä, tuhoten esteitä ja tehden haastavia hyppyjä. Voittaaksesi myöhemmät kilpailut, tarvitset etulyöntiaseman.

Voittamalla kilpailuja tarjoaa se etulyöntiaseman parempiin palkintosummiin jotta voit korjata alustasi ja hankkimalla parempia kilpureita. Mutta varaudu, sillä myös vastustajasi hankkivat parempia kilpureita tehden myöhemmistä kisoista hankalia.

Joten kiristä kypäräsi nyöri ja valmistaudu ultimaattiseen kisatunnelmaan!

Hieman kummallisesti nimetty peli, mutta tässä tapauksessa ei nimi peliä pahenna. Peliä en ollut aikaisemmin koskaan testannut, mutta hieman tiesin tästä entuudestaan. Kyseessä on aurinkokuntamme eri planeetoilla rälläämistä erilaisilla aluksilla.

Yhdeksällä eri planeetalla kisataan ja tämä on sitä aikaa kun rakas Plutomme oli vielä planeetta. Olen kapinallinen ja en hyväksy, että Pluto poistettiin planeetoiden listalta!

Jokaisella planeetalla kisataan neljä kertaa samalla radalla ja erona on vain se, että esteet ynnä muut tykit lisääntyvät. En edes aluksi tajunnut, että rata pysyy muodoltaan samana, sen verran hektistä kisaamista oli luvassa.

Jokaisen planeetan radat ovat pääosin "ympyrän" muotoisia sisältäen tiukkoja kurveja ja avonaisia kohtia minne pystyi aluksella putoamaan.

Pelissä on jännä läpäisytavoite, sillä jos kaikki yhdeksän planeettaa hoitaa niin, että ei käytä yhtään continuea, pääsee vielä salaiseen Planet X:ään kisailemaan. Ilman Planet X:n läpäisyä peli ei anna loppukuvia eikä "The End" -tekstiä.

TMR ei tätä suorittanut vaan lopetti pelin pelaamisen heti kun oli saanut Pluton kisat ajettua. Hän oli käyttänyt yhden continuen suorituksen aikana jonka vuoksi Pluton jälkeen ruudulle tuli vain "Game Over" -teksti.

Tätä TMR:n tapaa voi periaatteessa pitää Bad Endinginä, mutta itse en kyllä tässä tapauksessa hyväksy tuota läpäisyksi. Ei kaikkia pelejä tarvitse 100% läpäistä, mutta kyllähän lopputekstit ja "The Endit" täytyy saada jos peli sellaisia tarjoilee.

Eli pelissä kisataan kaikki aurinkokuntamme planeetat järjestyksessä aina Merkuriuksesta aina Plutoon asti. Jokaisen planeetan läpäisyn jälkeen saa käyttöönsä continuen ja niitä pystyikin käyttämään jos kisa meni mönkään. Continuen käytöstä rangaistiin niin, että joutui aloittamaan uudestaan planeetan ensimmäisestä kisasta.

Vaikka läpäisyä ei hyväksytäkään continuen käytön takia, oli niistä kuitenkin se hyöty, että ratoja pystyi treenailemaan kunnollista suoritusta varten.

Tässä pelissä on kolme muuta kisailijaa pelaajan lisäksi, mutta tässä ei periaatteessa tarvitse voittaa kisoja. Pystyi jäämään viimeiseksi eikä se tietänyt kuin rahallista menetystä. Kisoissa rullaa kello, mitä vastaan taistellaan. Kisa täytyy selvittää maaliin asti tämän aikarajan puitteissa, muuten seurasi Game Over.

Kisoissa ajetaan neljä kierrosta ja kun aika on lopussa, alkaa rata hiljalleen hävitä ruudulta lopulta pudottaen alukset avaruuden uumeniin...

Pelissä on mukana ääniefektejä esimerkiksi kun hyppää hyppyristä tai tönii vihollisia. Minulle tuli näistä vahvasti Earthworm Jim mieleen. Jotenkin niin ysäriä tämä meininki :)

Koska tässä kisataan erilaisilla planeetoilla, ei painovoima pysy aina täysin samana. Välillä aluksella pystyi hypyn jälkeen liitämään pienen tovin kun taas toisella planeetalla alus putosi nopeasti radan pintaan kuin kivi. Tämä täytyi ottaa huomioon, sillä aika nopeasti tippui radalta pois jos ei hypännyt oikeassa kohdassa.

Kaksi ensimmäistä planeettaa ovat ns. opettelua ja ne sisältävät kaiteet jotta ei radalta putoaisi pois. Muut planeetat ovat sitten Mario Kartin Rainbow Roadin -tyylisiä missä ei kaiteita ole lainkaan. 

Pelin alussa sai valita aluksen ohjauksen ja valittavana on joko Alfa tai Beta -ohjaus. Alfalla alus kääntyi siihen suuntaan kun D-padista painoi. Betalla taas ylöspäin on aina kaasu ja alaspäin jarru. Alusta ohjattiin painamalla vasemmalle tai oikealle. Testailin molempia vaihtoehtoja ja päädyin Alfaan, sillä en oikein sisäistänyt Beta -vaihtoehtoa.

Aluksen ohjaus vaati totuttelua, sillä välillä käännökset piti tehdä hieman ennakkoon jotta tiukemmista mutkista selvisi. Liian jyrkästi ei kuitenkaan kannattanut kääntää tai alus kääntyi täysin päinvastaiseen suuntaan ja oli todella hankala saada alusta enää hallintaansa.

Radoissa on muutamia reittivaihtoehtoja ja hyppimällä pystyi oikomaan pieniä pätkiä. Jo toisessa planeetassa, Venuksessa tietokonevastustajat oikoivat muutamaan otteeseen ja tätä täytyi itsekin käyttää hyödyksi jos mieli paremmille sijoituksille.

Kisojen aikana aluksella pystyi ampumaan vastustajia sekä muita radalla olevia asioita. Alus ampui eteenpäin silloin kun painoi D-padia, mutta jos ei painanut mitään, alus ampui taaksepäin jolloin sai takana tuleviin kisailijoihin tehtyä vahinkoa.

Alusta ohjataan niin, että ei tarvitse jatkuvasti painaa D-padia. Kaasu pystyy pohjassa ja alusta tarvitsi vain kääntää siihen suuntaan, mihin radan reitti vei. Tämän sisäistäminen vei hetken totutella ja aluksi painoinkin jatkuvasti D-padia. Tämä teki höpöä sormille, mutta kun asian sisäisti, sai peukalo huilia silloin kun ei tarvinnut kääntää mihinkään suuntaan.

Alfa -asetuksella ei jarrua ole lainkaan vaan hieman suuntaa muuttamalla sai alusta hidastettua hieman. Eipä tässä jarrua tarvinnutkaan mihinkään, radat on sen verran nerokkaasti tehty, että täydellä vauhdilla pysyi hienosti radalla.

Jokaisen kisan jälkeen kisasta saadulla rahasummalla pystyi korjaamaan alusta. Mitä paremmalle sijoitukselle pääsi, sitä enemmän sai rahaa itselleen. Voittosummat nousivat myös pelin edetessä.

Vastustajat sekä radalla olevat muut asiat tekivät alukseen vahinkoa ja sitä täytyi korjailla. Tämän vuoksi voitot olivat tärkeitä jotta sai mahdollisimman paljon rahaa korjauksiin.

Alusta pystyi päivittämään parempaan jos oli saanut tarvittavan rahasumman kasaan. Aluksia on viisi erilaista ja kaikki asiat paranivat päivityksen myötä. Ohjattavuus ja nopeus parani sekä ammukset muuttuivat tehokkaammiksi.

Halpaa hupia alusten päivittäminen ei ollut, sillä parhaimpiin aluksiin tarvitsi 500 000 tai jopa miljoona rahaa! Vastustajien sekä radoilla olevien asioiden tuhoamisesta sai ekstrarahaa jotka nopeuttivat prosessia. Jos huolimattomasti ajeli ja otti paljon vahinkoa, tämä luonnollisesti hidasti päivitysprosessia.

Jos rahaa oli uuden aluksen päivittämiseen, ei tietenkään vanhaa enää tarvinnut korjailla vaan pääsi jatkamaan kisailua täysin ehjällä uudella aluksella.

Kisoissa kannatti olla varovainen, sillä jos otti liikaa vahinkoa ja alus tuhoutui, joutui kisaa jatkamaan aikaisemmalla versiolla. Täten piti uudelleen ostaa parempi alus ja rahaa meni hukkaan. Tämä asia toimi kivasti toisinkin päin, sillä jos kisan aikana sai tuhottua vihollisten aluksia, muuttuivat nekin aikaisempaan versioon.

Jos vihollisella ei ollut rahaa ostaa uutta alusta, jatkoi hän ajamista huonommalla aluksella.

Ratojen varrelta löytyi muutamia power-uppeja jotka on eroteltu värikoodein. Sinisestä power-upista sai aseeseen päivitystä, punainen korjasi alusta ja vihreästä sai ylimääräistä käteistä. Power-uppeja löytyi myös erilaisia esteitä tuhoamalla.

Sinisiä power-uppeja kannatti kerätä useamman kerran, sillä ensiksi ampumistiheys muuttuu nopeammaksi. Vielä yhden sinisen power-upin keräämisen jälkeen ase muuttuu toisenlaiseksi. Joissain aluksissa tämä ns. "parempi" ase on kuitenkin hieman huonompi kuin alkuperäinen ja sen sai onneksi vaihdettua takaisin painamalla Start -nappia.

Radalta putoaminen heikensi asetta ja ampumistiheys palasi takaisin hitaaksi.

Vaikka Start -nappi onkin tässä käytössä aseen vaihtamisen merkeissä, on pelissä onneksi pause -toimintokin Selectin takana. Olisin ehkä itse laittanut nämä napit toisinpäin.

Peli eteni mukavasti Jupiteriin asti vaikka en alusta saanutkaan päivitettyä kuin yhden kerran. Jupiterissa nousi sitten seinä vastaan ja en millään onnistunut pääsemään maaliin aikarajan puitteissa. Continet paloivat yksi toisensa jälkeen ja hieman pyörittelin päätä, että miten vaikeusaste näin jyrkästi meni nousemaan.

Onnistuin viimein selvittämään ensimmäisen kisan juuri ja juuri aikarajan puitteissa, mutta seuraavassa kisassa sitten otettiin taas luulot pois. Yleensä ensimmäisessä kisassa radalla ei ole mitään esteitä ja näin rataa sai harjoitella ilman kummempia kikkailuja. Toisessa kisassa onkin kaikenlaista roinaa radalla ja ei ollut minkäänlaista toivoa selvittää tätä kisaa loppuun asti.

Kun pelin aloitin uudelleen alusta, tällä seuraavalla yrityksellä sain massit kasaan Phantom -alukseen mikä on huomattava parannus aikaisempaan Crusheriin. Johan alkoi Jupiterin tiukat mutkat sujumaan ja onnistuinkin läpäisemään Jupiterin kaikki kisat päästen pelissä eteenpäin.

Jupiterin jälkeen peli sujuikin taas mukavasti vaikka planeettojen vaikeusaste nousi. Phantom on niin hyvä alus, että sen kanssa ajaminen onnistui loistavasti. Rahaa tuli voitoista ja sainkin päivitettyä alukseni seuraavaan malliin, Scorpioniin.

Scorpion on todella loistava alus - se on nopea ja kääntyy erittäin sulavasti. Myös aluksen aseistus on loistavaa luokkaa, sillä tällä aluksella voi ampua hakeutuvia ohjuksia! Ohjuksilla pystyi helposti tuhoamaan muita kisailijoita saaden heidän aluksensa huonompaan versioon.

Kun nämä myöhemmät planeetat eivät olleet vielä tuttuja, osumaa tuli reilusti. Myös rotkoihin putoaminen heikensi alusta aikalailla. Välillä selvisin maaliin niin, että alukseni välkkyi punaisena ja olisi tuhoutunut muutamasta iskusta. Onneksi tässä vaiheessa peliä voittosummat olivat ruhtinaalisia ja ei paljoa haitannut korjailla alusta.

Sain Pluton kisojen aikana tarpeeksi rahaa kasaan ja sain ostettua Stiletton käyttööni. Alus on hyvä, mutta ehkä jopa liiankin nopea. Välillä joutui hieman D-padia "muljuttuamaan" jotta ruutu ehtisi mukaan ja näkisi hieman paremmin eteensä. Tämä ei kuitenkaan muodostunut mitenkään ongelmaksi, sillä tällä aluksella ajettaessa viholliset eivät oikein saaneet minua enää kiinni :D

Tässä vaiheessa peliä vihollisilla yleensä oli vielä Phantomit aluksinaan jotka eivät olleet kovinkaan nopeita verrattuna Stilettoon. Stiletton päivitetyllä aseella pystyi ampumaan piikkipalloja kolmeen eri suuntaan samanaikaisesti ja näin osui todella hyvin kaikkeen ruudulla näkyvään.

Vihollisten alukset sai tuhottua hienosti taaksepäin ammuttavien piikkipallojen avulla.

Pluto on aika haastava planeetta kisata, sillä se sisältää paljon rotkoja tarkkoja hyppyjä. Tällä planeetalla on myös uusi este mitä ei ole aikaisemmin vielä nähty - musta-aukko johon ajaessa alus tuhoutuu kerrasta ja vaihtuu aikaisempaan versioon. Todella inha este!

Onnistuin pääsemään Pluton kisat ensimmäisellä yrityksellä vaikka viimeinen kisa jäi sekunneista kiinni. Rata alkoi häviämään uhkaavaa vauhtia ja minulla oli vain kolme sekuntia jäljellä kun selvisin maaliin :D

Tässä vaiheessa olin hieman epätietoinen, että pääsinkö salaiseen Planeetta X:ään vai en. Niinhän siinä kävi, että Planeetta X jäi haaveeksi... Selvittelin hieman asiaa ja netistä selvisi, että pitäisi olla yli 400 000 pistettä kasassa Pluton jälkeen jolloin muukalaiset vievät sinut salaiselle Planeetta X:lle.

Tämä on kyllä hevonkukkua, sillä minulla sekä TMR:llä oli enemmän pisteitä Pluton jälkeen kun tuo tarvittava pistesumma. Peli täytyi siis vetää ilman continuejen käyttämistä jos mieli päästä X:lle. Tämä ottikin sitten muutaman yrityksen, sillä aina jossain tuli sössittyä.

Muutaman kerran feilasin Pluton viimeisissä kisoissa ja sekös vasta ärsyttikin. Viimein onnistuin tekemään täydellisen suorituksen ja muukalaiset olivat tyytyväisiä vieden minut Planeetta X:lle.

Planeetta X poikkeaa muista kisoista niin, että siinä ei ajeta kuin yksi kisa. Onneksi tässä sai sössiä ja pystyi yrittämään niin pitkään kuin continueja riitti. Rata on aika haastava, sillä se sisältää todella tiukkaa hyppimistä. Painovoima on samantapainen kuin Jupiterissa eli alus ei kovin korkealle loikkaa.

Ensimmäinen yritys meni aivan puihin ja onnistuin osumaan mustaan aukkoon jonka vuoksi menetin Stiletton. Sössin vielä niin pahasti ottaen damagea kaikesta mahdollisesta jonka vuoksi alukseni huononi Crusheriin asti. Eipä ollut toivoakaan selvitä maaliin aikarajan puitteissa.

Seuraava yritys meni huomattavasti paremmin kuin tiesi millainen rata on kyseessä ja homma menikin purkkiin tällä yrityksellä! Sain kunnioitusta muukalaisilta ja "The End" -tekstin ruudulleni.

Tämä peli yllätti siinä määrin, että kyseessä on helposti NESin paras ajelupeli. Nautin todella tämän pelaamisesta kun sai kontrollit haltuun. Mietin, että antaisinko tälle ysin vai kympin arvosanaksi, mutta tämä maistui niin hyvin itselleni, että onhan se täysi kymppi annettava. Tuskin tulee mikään muu ajelupeli saamaan näin kovaa arvosanaa :D

Ehdoton suositus tälle kisailupelille! Tämä ottaa aikansa opetella, mutta kun pääsee hommaan sisälle, tämä oli silkkaa nautintoa grafiikoista aina hauskoihin ääniefekteihin asti. 

Shingen the Ruler

Games Beaten: 477/710

Genre: Strategy

Goal: Conquer All 21 Territories

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Shingen the Ruler on simulaatiopeli, missä vallataan alueita ja se pohjautuu Japanin myrskyisään samurai -aikaan. Pelaaja ohjastaa Takeda Shingeniä ja hänen poikaansa Katsuyoria. Heidän tehtävänään on hallita kaikkia 21 aluetta valloittamalla muiden hallitsijoiden alueet.

Takeda Shingen aloittaa valloittamisen vuonna 1545 ollessaan 24-vuotias valloittamalla kaksi aluetta nimeltään Kai ja Shinano. Vaikka valloitus on aloitettu, alueiden tila on erittäin epävakaa koska ympärillä on paljon vahvempia alueita.

Shingen pystyy ainoastaan hallitsemaan Japania valloittamalla kaikki 21 aluetta joka riippuu täysin pelitaidoistasi.

Sitten jälleen Strategiapelin vuoro. En välttämättä tätä olisi valinnut tähän väliin, mutta kaveri tämän minulle valitsi joten pelattava se sitten oli. Alueiden valtaamispeli mikä ei ole Koein tekemä. Hieman jännitti, että mitähän sieltä oikein tulee.

Pelin kasetti on varmaan yksi NESin erikoisimmista, sillä etikettiin on listattu pelissä käytettäviä komentoja. Varmaan siitä syystä jos ohjekirja oli sattunut hukkumaan, niin pystyi kasetista vilkuilemaan apuja. Tämä toki toimii vain Toploader NESin kanssa, sillä perinteisellä matolaatikolla ei pahemmin näitä näe :D

Nykypäivänä tälläinen saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta eipä pelin julkaisun aikaan voinut netistä vilkuilla vinkkejä. Sinällään ihan ymmärrettävä ratkaisu.

Jouduin heti alkuun katsomaan Let's Playta ja Speedrunia jotta sain vähän pelin meiningeistä kiinni. Tämä helpotti huomattavasti ja vähensi opetteluprosessia mukavasti. 

Eli pelin ideana on vallata 21 aluetta joita muut hallitsijat pitävät hallussaan. Alueita vallataan mitenkäs muuten kuin sotimalla. Ennen kuin lähdetään sotimaan, täytyy armeijaa kerätä kasaan. 

Vaikka peli hämmensi aluksi suuresti, on tämä todella yksinkertainen. Tämä nostatti peli-intoani roimasti, sillä en oikein välitä liian monimutkaisista strategia hommista.

Ruudulle aukeaa näkymä, missä on paljon erilaisia seurattavia juttuja kuten tuotto, onnettomuudet, kulttuuri, lojaalisuus, varallisuus, raha, tuote, kultakaivokset, prinsessat ja epidemia. Osaa näistä täytyi seurata tarkemmin ja joistain ei tarvinnut sen kummemmin välittää.

Esimerkiksi kultakaivoksien tai prinsessojen tarkoitukset eivät oikein avautuneet, että mitä hyötyä niistä oli. Prinsessat nostattivat tuottoa, mutta sitä sai muutenkin ihan mukavasti.

Selectiä painamalla sai esiin valikon mistä näki armeijan vahvuuden, expan tason ja levelin. Armeija täytyi pitää hyvällä tasolla, sillä naapurit tuppasivat hyökkäilemään jos joukot olivat heikoissa kantimissa.

Pelissä on useita erilaisia sotilastyyppejä kuten päämaja, ratsuväki, kiväärimiehet, jousimiehet, keihäsmiehet ja jalkaväki. Kaikkia näitä tarvittiin taisteluissa ja ideana on saada vastustajan päämajan ukot tuhottua jolloin taistelu päättyi.

Ensin taistellaan kentällä jonka jälkeen halutessaan pystyi hyökkäämään linnoitukseen. Jos linnoitustaistelun voitti, sai alueen itselleen.

Ruudulta löytyi myös lyhenteitä, mitkä aluksi oli hieman hankala muistaa mikä tekee mitäkin. Lyhenteet ovat seuraavanlaisia:

Mi (Military): tästä ohjattiin armeijaa. Pystyi värväämään lisää jalkaväkeä, lähettämään armeijan sotimaan sekä siirtämään armeijaa. Myös muita resursseja kuten rahaa ja tuottavuutta pystyi halutessaan siirtämään tarvitseville alueille.

Ca (Castle): rahalla sai linnoituksen vahvuutta parannettua. Tätä en tainnut kertaakaan käyttää, sillä en nähnyt pointtia parantaa linnoituksiani. Vihollisten hyökkäykset päättyivät aina ennen linnoitukseen asti pääsemistä joten turha komento siinä mielessä.

Fa (Farm Policy): tämä komento on tärkeä, sillä rahalla sai parannettua tuottoa joka vaikutti kuinka paljon verojen keräämisen jälkeen sai massia kouraan. Pystyi myös lojaalisuutta ja varallisuutta nostattamaan. Lojaalisuuden määrä vaikutti siihen, kuinka paljon uutta jalkaväkeä pystyi värväämään riveihin.

Fc (Flood Control): onnettomuuksia sattuu ja mitä pienemmällä tämä oli, sitä harvemmin niitä sattui. Rahalla sai pienennettyä onnettomuuksien määrää. Aika harvoin kuitenkaan tähän kajosin, ei onnettomuuksista älytöntä haittaa ollut.

Gm (Gold Mine): rahaa jälleen tarvitaan ja halutessaan pystyi etsimään uusia kultakaivoksia tai vaihtoehtoisesti lisätä niiden tuottavuutta. En oikein tämän hyötyä tajunnut vaikka ohjeissa kerrottiin, että jokaisen kuukauden jälkeen tuottoa tulisi. Ei kyllä pahemmin mitään näkynyt tai sitten olin vain sokea.

Al (Alliance): viholliselle pystyi tarjoamaan rahaa vastaan liittoa, että he eivät hyökkäisi minun alueilleni. Aluksi luulin, että tällä komennolla pystyi ostamaan viholliset puolelleen, mutta ainoastaan komento hidasti kuukausiksi hyökkäyksiä. Mitä enemmän rahaa, sitä pidempään vihollinen oli hyökkäämättä alueilleni. Tämäkin meni kertakokeilulla, sillä hidastamisesta ei ollut suurempaa hyötyä.

Mr (Merchant): kauppiaalta pystyi ostamaan lisää armeijaa sekä varallisuutta. Varallisuus tarkoitti lähinnä riisiä jota tarvittiin sotimiseen. Vähintään 50 yksikköä täytyi olla jotta pystyi hyökkäämään muihin alueisiin. Varallisuutta pystyi myös myymään ja ylimääräiset riisit kannattikin myydä pois. Ei kansa mitään tarvitse!

Dr. (Doctor): tohtorilta sai apua jos epidemia jylläsi jollain alueella. Pystyi myös estämään epidemian syntymistä. Todella turha komento. Epidemioita sattui aniharvoin ja jos sellainen tuli, nopeasti sen sai kuriin tohtorin luona vieraillessa.

He (Heir): komento, jota en käyttänyt kertaakaan. Ilmeisesti tämän avustuksella olisi voinut vahvuutta, älykkyyttä ja moraalia kasvattaa. Eipä ollut tarpeen moinen.

Nj (Ninja): ninjan avulla pystyi vakoilemaan muiden alueiden meininkejä. Pystyi myös halutessaan tarkistamaan omien alueiden tilannetta joita ei sillä hetkellä ohjannut. Vakoilua tulikin ahkerasti käytettyä jotta selvisi miten paljon kelläkin vihollisella on joukkoja ja leveliä. Ninjalla pystyy myös aiheuttamaan pieniä katastrofeja muille alueille, mutta tätä ei tullut testattua.

Sv (Save): erittäin tärkeä juttu, sillä peli ei ole mikään kovin lyhyt. Hieman jännästi tallennusta pystyi käyttämään vain ensimmäisen ohjattavan alueen vuoron aikana. Tallennuksella pystyi hienosti myös "save scummaamaan" jos jokin asia meni täysin mönkään ja halusi manipuloida tilannetta.

Ps (Pass): lyhykäisyydessään vuoron skippaaminen. Todella turha toiminto, aina sitä jotain hyödyllistä kannatti tehdä mieluummin kuin vain skipata vuoro kokonaan.

Nyt kun perusjutut ovat jotenkin hallussa, pääsi itse peliä pelailemaan. Let's Playn ja Speedrunin tutkaileminen alkuun oli todella hyvä ratkaisu, sillä sain pienennettyä peliaikaa hieman niiden avulla. Ihan ensitöikseen tässä kannatti vain kerätä expaa ja kehittää leveliä. Muut alueet ovat 5-54 levelisiä, joten ei mitään mieltä lähteä heti hyökkäilemään, ainakaan pahimmille alueille.

Aluksi tässä ohjaillaan vain yhtä aluetta ja siitä täytyi tehdä voimakas jotta olisi mitään toivoa vallata alueita. Pelissä on kahdenlaista tyyliä taistella muita alueita vastaan; manuaalinen ja automaattinen. Manuaalisessa hyökkäyksessä luonnollisesti itse liikutellaan armeijaa ja koitetaan tuhota vihollisen joukot. Tästä tuli hieman shakki mieleen kun ukkeleiden siirtoja tehdään vuorotellen ja täytyi miettiä tarkkaan jotta omat joukot eivät saisi hirveästi vahinkoa.

Ennen manuaalista taistelua joukkoja sai hajotettua pienempiin osiin jos halusi. Jos halusi pitää kaikki samantyyliset joukot yhtenä lössinä, sai näin tehtyä enemmän vahinkoa. Mutta hajauttamalla sai liikutettua useampaa joukkoa. Mielin määrin joukkoja ei voinut pilkoa vaan määrä vaihteli kahdesta kolmeen pienempään osastoon. 

Automaattisessa valinnassa sitten peli automaattisesti tuhoaa vihollisen joukkoja. Automaattinen on todella nopeaa verrattuna manuaaliseen tapaan ja näin sai leveliä kerrytettyä tiuhaan tahtiin. Kun hyökkäsi pienilevelistä aluetta vastaan automaattisella toiminnolla, sai ne tuhottua nopeasti ja suhteellisen pienillä vahingoilla. Kentällä taistelemisen jälkeen peli kysyy, että haluaako lähteä valtaamaan vihollisen linnoitusta.

Tätä ei kannattanut valita vaan hyökkäillä vain kentällä samaa aluetta vastaan uudelleen ja uudelleen. Näin taistelusta sai mukavasti expaa ja leveliä kertyi. Jos olisi heti mennyt valtaamaan linnoituksen, olisi aloituspaikassa niin vähän armeijaa jäljellä, että vihollinen olisi samantien hyökännyt sinne. Speedrun levutti suoraan levelille 28 tällä tekniikalla ja tein itse sitten samoin.

Lähialueet olivat nyt heikoimalla miehityksellä, niin ne sai tuhottua huomattavasti vähemmillä armeijan menetyksillä. Hyökkäämisestä sai myös rahaa ja tuotetta joten näin sai myös lisää armeijaa haalittua kasaan.

Viimein uskalsin vallata yhden alueen itselleni ja se onnistuikin ilman ongelmia. Kuitenkin kolmannen alueen kohdalla tulikin ongelmia vastaan. En tässä vaiheessa peliä vielä tajunnut, että kun lähtee linnoitusta valtaamaan, kannatti ottaa reilusti armeijaa mukaan. Jos alueen valtasi pienellä joukolla, vihollinen hyökkäsi oitis kimppuuni. Ihmettelinkin, miksi aina juuri tämä uusi kolmas alue oli pulassa ja vihollinen valtasi sen samantien.

Meinasin jo luovuttaa ja aloittaa pelin alusta, mutta päätinkin jatkaa ja kokeilla, saisinko tilanteen pelastettua. Onnistuin tässä kun vain käytin reilusti aikaa armeijan kasaamiseen ennen kolmannen alueen uudelleen valtaamista. Täytyi pitää tarkasti huolta siitä, että myös alueesta, mistä lähdettiin liikenteeseen, on tarpeeksi väkeä, ettei vihollinen kiinnostu hyökkäämään. Näin ei turhia konflikteja syntynyt.

Pikkuhiljaa alkoi homma edetä ja sain vallattua alueita itselleni. Pelissä pystyy maksimissaan ohjailemaan vain kolmea aluetta joka alkuun tuntui omituiselta. Esimerkiksi Romance of the Three Kingdomissa pystyy yhden vuoron aikana ohjaamaan jokaista omaa aluetta. Tämä on kuitenkin ihan toimiva ratkaisu, sillä ei tässä jokaista aluetta tarvitse välttämättä ohjailla.

Pelissä ei synny mitään kapinaa vaikka jollain omalla alueella ei olisi juuri mitään resursseja tai armeijaa. Kunhan alue on vain sellaisessa paikassa, että vihollinen ei pysty millään hyökkäämään alueelle, kaikki on hyvin. Näiltä vihollisen ulottumattomissa olevilta alueilta kannatti lähes kaikki hyödyllinen siirtää pois parempaan käyttöön kun ei mitään vaaraa ole.

Tätä siirtotoimintoa käytin todella myöhäisessä vaiheessa peliä, sillä en jotenkaan tajunnut edes sen olemassaoloa :D Ei tullut tarpeeksi tarkkaan ohjeita luettua. Onneksi tästä ei varsinaista haittaa ollut, hieman vain hidasti pelin etenemistä.

Joka syksy pelissä kerätään veroja jotta saa lisää rahaa ja tuotetta. Verojen kerääminen laski lojaalisuutta ja varallisuutta, mutta tästäkin huolimatta veroja kannatti aina kerätä täydet 100 prosenttia :D Lojaalisuutta/varallisuutta sai nostettua helposti ja kun 100 prosentin keräämisellä sai reilusti rahaa ja tuotetta, kannatti näitä sijoittaa lojaalisuuteen. Tuotetta kun ei tarvinnut kuin minimissään sen 50 yksikköä jotta hyökkääminen onnistuu, loput pystyi laittamaan hyötykäyttöön.

Tuurista riippuen riisin myymisestä saattoi saada todella hyvät tuotot. Jos oikein hyvä tuuri kävi, sai jopa viisinkertaisen hinnan! Välillä siirsin riisin myymistä jos kauppias tarjosi siitä vain tuplahinnan, sillä hetken odottelun jälkeen myyminen hyödytti huomattavasti enemmän.

Täydet verot kerättyään lojaalisuus on luonnollisesti nollissa eikä uusia jalkaväen sotilaita voinut värvätä. Tämä välillä unohtui ja vaikka massia olikin reilusti ja täytyi investoida sotilaisiin, joutui hetken aikaa odottelemaan jotta lojaalisuutta sai nostettua.

Jalkaväen värväämiseen vaikutti myös jokin muu attribuutti, sillä vaikka lojaalisuutta oli reilusti, ei ukkoja saanut värvättyä läheskään niin paljoa. Tätä en jaksanut alkaa hirveämmin selvittelemään, nostatin sitten jalkaväen määrää hieman hitaammin.

Pelissä on muutamia kuukausiin liittyviä inhoja liikkumista estäviä juttuja. Talvella lumimyrsky estää hyökkäämisen ja kauppiaan luona vierailun. Sama sitten muina lumettomina kuukausina, silloin myrskyt tekevät saman jutun. Välillä resetti lauloi jos jokin liikkumista estävä asia hyppäsi ruudulle, sillä todella ärsyttävää kun oli tehnyt tarkat suunnitelmat ja sitten ei pääsekään etenemään.

Jostain syystä lumimyrskyt olivat todella yleisiä. Sitten on muita katastrofeja kuten tulvat ja linnoitukseen osuvat salamat. On kyllä melkoista tuuria, että salamat osuvat usein linnoituksiin :D Nämä eivät onneksi mitään haitannut, tuottavuus tai vastaava hieman putosi, mutta tällä ei pahemmin väliä ollut.

Myös kultakaivokset pystyivät sortumaan. Voi kyynel, tämä ei kyllä tuntunut missään. Myös jokin Father Nobutora vierailee alueellasi syöden ruokasi sekä käyttäen rahaasi. Onneksi määrät olivat sen verran pieniä, että tämä ei haitannut myöskään juuri lainkaan.

Pelin alun hidastelun johdosta, minulla oli pieni kuumotus päällä, että miten pitkään peliä voi pelata. Ohjekirjassa mainitaan, että Shingen Takeda kuolee vuonna 1573 52-vuoden iässä ja hän ei saanut unelmaansa yhdistää Japania, ei toteutunut. 

Olin tässä vaiheessa jo 34-vuoden iässä ja alueita oli reilusti valtaamatta. Olisiko peli sitten vain loppunut kuin seinään vai olisiko peliä voinut jatkaa ns. pidemmälle kuin historiassa mainitaan. Päättäväisesti kuitenkin jatkoin peliä eteenpäin, että toivottavasti tästä ei tarvitsisi ottaa selvää.

Olin saanut oikeanpuolen alueet vallattua ja lähdin sitten etenemään ylhäältä kohti kartan vasenta reunaa. Pidin vihollisten alueiden vieressä olevat alueeni hyvässä kunnossa niin armeijan kuin rahan määrän suhteen. Joku satunnainen hyökkäys saattoi ilmaantua, mutta yleensä hyökkääjät olivat huomattavasti alemmalla levelillä kuin minä ja taistelut loppuivat nopeasti.

Tässä vaiheessa peliä ei kannattanut enää käyttää automaattista taistelua vaan ihan reilusti hyökätä manuaalisesti. Ehdottomasti paras taktiikka hyökkäämiseen oli, että käyttää lähinnä vain ratsastajia vihollisen armeijan murjomiseen.

Yleensä tein niin, että otin pienempi levelsiin alueisiin hyökätessäni mukaani vain ratsuväkeä päämaja-ukkojen lisäksi. Pelissä maksimimäärä yhtä sotilastyppiä on 255 yksikköä ja kun tälläisellä tai lähes tälläisellä määrällä lähtee hyökkäämään, sai vihollisen kaatumaan aika nopeasti.

Kun yksikössä on paljon väkeä, tekevät he myös enemmän vahinkoa. Tämä toimii tietysti myös toisinpäin ja täytyikin varoa vihollisen isolukuisia yksiköitä. Linnoitusta vallatessani vaihdoin hieman taktiikkaa ja hajautin ratsuväen kahteen pienempään osaan jotta saan enemmän hyökkäysvuoroja.

Kun olin pikkuhiljaa saanut vallattua ylimmäiset alueet, aloin keskittymään vasemman reunan valtaamiseen. Yritin pitää lähimpänä vihollisia olevat alueeni hyvissä kantimissa sotilaiden suhteen. Kuitenkin isolevelisin vihollinen yritti muutamaan otteeseen vallata alueitani. Ongelmana oli ilmeisesti se, että omat alueeni olivat siinä 33-35 levelin paikkeilla ja vihollinen mahtipontisella 55 levelin tasolla.

Leveleiden kehittäminen tässä vaiheessa oli aika työlästä hommaa kun expamäärät nousivat. Lähdin kuitenkin rohkeasti hyökkäilemään 55 levelistä vastaan sellaisella tekniikalla, että otin ratsuväen lisäksi kiväärimiehiä sekä jousimiehiä. Otin myös muutaman ns. lihakilven mukaan taisteluun.

Peli toimii niin, että vaikka yksikössä olisi vain yksi sotilas, vihollinen joutuu käyttämään vuoronsa sen tuhoamiseen. Ammukset eivät siirry seuraavaan ja kaikki voima menee tähän lihakilpeen. Näin sain suojattua muita parempia joukkojani lihakilvillä. Lihakilpien takaa pystyi ampumaan osumatta omiin joukkoihin ja kiväärimiesten kantamaa hyväksikäyttäen sai ammuttua piilosta vihollisten ukkoja.

Kenttätaistelussa vihollinen toimii aina samalla kaavalla; hän hyökkää ratsujen sekä ammuksia käyttävien sotilaiden kanssa kohti päämajamiehiäni. Näin pystyi hienosti taktikoimaan mm. lihakilpien avulla. Tietyt sotilastyypit voivat liikkua tietyn määrän askelia yhden vuoron aikana. Erilaiset maastotyypit muuttavat hieman liikkumismäärää. Näin pystyi laskemaan, mihin asti vihollinen pääsi milläkin vuorolla ja sitten sai omilla sotilailla hienon vastahyökkäyksen aikaiseksi.

Kannatti välttää sitä, että antaa vihollisen hyökätä omiin sotilaisiin, sillä näissä kahakoissa kuoli aina omia sotilaita. Pienemmillä menetyksillä pääsi, kun pääsi itse hyökkäämään ensin. Tätä kannatti varoa etenkin jos leveli eroa oli todella paljon, pienempileveliset eivät kovin paljoa vahinkoa tehneet edes heidän hyökkäyksellään.

Näin sain hienosti heikennettyä 55 levelistä vihollista sillä tekniikalla, että en hyökännyt linnaan ja tuhosin joukkoja pikkuhiljaa kenttänäkymässä. Eipä vihollinen enää hyökkäillytkään kimppuuni kun hänen armeijansa pikkuhiljaa tuhoutui. Vihollinen on siitä ovela, että ei pistä kaikkia ukkojaan tähän hyökkäykseen mukaan, mutta kuitenkin sen verran, että niitä sai tuhottua. Taistelu päättyi yleensä siten, että vihollinen luovutti.

Alunperin taktiikkanani oli hyökätä tähän pahimpaan vastukseen Takedan joukoilla joka tässä vaiheessa peliä oli levelillä 42. Nämä pienempi leveliset alueeni sai kuitenkin vuorotellen murjottua 55 levelistä mukavasti ja keskityin Takedalla hyökkäämään muihin alueisiin.

Lopulta tilanne oli sellainen, että enää oli jäljellä tämä 55 levelinen jolla oli hallussaan kolme aluetta ja yksi 42 levelinen vihollinen, jolla oli hallussaan yksi alue. Tiesin, että jos valtaan 55 levelisen alueita, lähtevät raukat karkuun jonnekin toiseen tämän vihollisen hallitsemaan alueeseen. Näin siinä tosiaan kävikin ja kun ns. jämäjoukot lähtivät karkuun, 55 levelisellä oli enää yksi alue jäljellä jossa armeijan määrä oli sitten todella korkea yhdistymisen vuoksi.

Aluksi yritin perinteisellä manuaalisella taistelulla vallata tätä viimeistä 55 levelisen aluetta, mutta suuren leveli-eron vuoksi ei ollut toivoakaan saada heitä hengiltä. Oma armeijani olisi heikentynyt liikaa ja sitten tämä yksinäinen 42 levelinen olisi hyökännyt samantien päälle.

Pohdiskelin tovin, että mitähän tässä nyt tekisi, mutta sitten keksin ratkaisun. Kokeilin automaattista taistelua joka toimi todella hienosti. Oma armeijani heikentyi tässäkin hommassa aika paljon, mutta valtaamisen jälkeen sain siirrettyä omia joukkojani muilta alueilta niin, että 42 levelinen ei hyökkäisi päälle.

Vaikka sain armeijani taas hyvälle mallille, tämän viimeisen alueen valtaaminen otti koville. Kun muiden omistamieni alueiden resurssit oli kaluttu loppuun, en saanut enää lisävoimia mistään. Täytyi vain keskittyä siihen, että saan armeijani lähes maksimimäärään.

En uskaltanut tallentaa jotta en pilaa koko hommaa tähän. Pelasin hieman huolimattomasti ja en ohjaillut kuin Takedan aluetta mikä tarkoitti sitä, että en saanut veroja kerättyä kuin ainoastaan tästä alueesta. Tämän vuoksi meni pari vuotta pelin sisäistä aikaa kun sain armeijani siihen kuntoon, että uskalsin hyökätä viimeistä vihollista vastaan.

Jouduin useamman kuukauden keräämään jalkaväkeä kasaan, sillä verojen keräämisen jälkeen lojaalisuus on nollissa ja sitä täytyi nostattaa ennen kuin pystyi värväämään lisää porukkaa riveihin.

Aloitin hyökkäämällä automaattisella toiminnolla joka toimi niin hyvin, että sain vihollisen todella heikkoon jamaan. Vihollisella ei ollut enää kuin muutama päämajan ukkeli jäljellä ja halusin viimeistellä pelin manuaalisella taistelulla. Tämä oli sitten todella helppo homma, ei ollut enää mitään mahdollisuuksia vihollisella voittaa.

Hieman tiukille se meni, mutta Shingenin ollessa 46-vuotias, olin saanut homman päätökseen.

Viimein olin vallannut kaikki alueet ja loppukuvat rullasivat ruudulla. Pitkä valtaamisurakka oli ohi. Alkujärkytyksen jälkeen tämä oli oikein miellyttävä peli! Sopivan yksinkertainen makuuni ja kun mekaniikat olivat hallussa, sai peliä pelattua ns. liukuhihnatekniikalla.

Täytyy myöntää, että ilman tälläistä projektia en olisi todennäköisesti koskaan pelannut tätä peliä. Näin "pakotettuna" tulee mentyä mukavuusalueen ulkopuolelle ja löydettyä uusia ihan mainiota pelejä!

Pelissä on yksi loistava biisi ja sitä onkin tullut kuunneltua jälkeenpäinkin vaikka biisi soikin todella monta kertaa läpäisyn aikana. Sopivasti biisi on vielä manuaalisen taistelun musiikki joka antoi kivaa fiilistä taisteluihin.

Jos tälläiset strategiapelit ovat sinun juttusi, tässä yksi suositus :)