Genre: Railshooter
Goal: Defeat The Kingpin (Stage 19)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 6/10
The Punisher ei aina ollut tälläinen mitä on tänä päivänä. Oli aika jolloin ei ollut ollenkaan Punisheria...oli vain Frank Castle, entinen merijalkaväensotilas, poliisitutkija ja perheenisä. Kuitenkin eräänä päivänä hänen vaimonsa ja lapsensa joutuivat mafiahyökkäyksen uhreiksi.
Siitä päivästä lähtien nimeä Frank Castle ei ollut enää olemassa...The Punisher otti hänen paikkansa...ja hänen ainoa tarkoituksensa on eliminoida rikollisuus. The Punisherin ongelmana on, että hän menee välillä liian pitkälle. Niin kuin hän tykkää sanoa: "jaan omantyyppistä oikeuttani."
Hän ei ole luonut kovinkaan monia ystävyyssuhteita ollessaan poliisin päämajassa. Tämän vuoksi hän toimii yksin.
The Kingpin, isoin isoista pahiksista (mies hyökkäyksen takana) on nähnyt paljon vaivaa hallitakseen New Yorkia. Hän ja hänen alamaisensa ovat soluttautuneet Ison Omenan strategisiin rikospaikkoihin tehden normaalien kansalaisten elämästä mahdotonta.
Poliisi näyttää olevan voimaton estääkseen tätä...jonka vuoksi vain yksi mies voi hoitaa ongelman pois...The Punisher.
Ihmeellinen sattuma, että toinen peli putkeen missä ei juurikaan musiikkia ole. Infiltratorin tavallaan ymmärrän, kun kyseessä on simulaatiopeli, mutta tämä Punisher olisi kyllä hyviä biisejä kaivannut...tai edes jonkinlaisia biisejä. Sentään pomotaisteluissa oli musiikkia.
LJN:n julkaisema ja Beam Softwaren kehittämä, eli selkeästi lupaus seikkailusta. Aluksi peli vaikutti todella käppäiselle ja en oikein tiennyt mitä mieltä tästä olen. Mutta kun olin tätä jonkin aikaa pelaillut, tämähän alkoi maistumaan! Ei ollenkaan hullumpi peli.
NESin harvoja Railshootereita missä pääosin ohjaillaan tähtäintä asioiden päälle mitä haluaa tuhota. Tätä ei kuitenkaan voi pelata Zapperilla vaan pelkällä ohjaimella. Hienosti tämä toimi pelkällä ohjaimella vaikka Zapper -tuki olisikin ollut tervetullut.
Peli rullaa automaattisesti eteenpäin eikä tässä voinut pysähtyä lainkaan. Tähtäimen siirtelyn lisäksi tässä pystyy liikuttamaan Punisheria ruudun reunasta toiseen. Kun ampui, silloin ei voinut liikkua mihinkään. Ammusten väistelyn ajaksi täytyi ampuminen lopettaa hetkeksi.
Pelissä on kuusi eri pahista mitkä täytyy päihittää. Ennen kuin pääsee pahiksen kimppuun, täytyy läpäistä kaksi kenttää. Eli tässä on 19 kenttää kokonaisuudessaan kun laskee pomot mukaan - aika paljon! Viimeinen pomo, The Kingpin eroaa hieman tästä tutusta kaavasta, sillä ennen kuin pääsee tätä kaveria vastaan taistelemaan, täytyy läpäistä kolme kenttää.
Continueja tässä ei ole lainkaan ja liikkeelle lähdetään viidellä lisärillä. Onneksi peli on suhteellisen antelias lisäreiden suhteen ja niitä saakin kenttien varrelta sekä jos tappaa tarpeeksi porukkaa kentän aikana.
Aluksi tässä voi valita kolmesta pahiksesta mihin haluaa mennä - vähän Mega Man -tyyliin. Graafisesti tämä ei sieltä kauneimmasta päästä ole ja välillä kentät olivat melkoista sekamelskaa. Musiikin puute antoi oman mausteensa soppaan kun kuului vain Punisherin aseen jyke. Kentissä kannatti ampua kaikkea mahdollista, sillä piilotettuja juttuja on joka puolella. Myös sellaisissa paikoissa mitkä ei edes näytä sille, että sieltä saisi jotain hyvää itselleen.
Ampumista kannatti kuitenkin hieman miettiä, sillä pelissä on rajalliset ammukset. Ihan nolliin ei ammukset kuitenkaan mene vaikka antaisi aseen laulaa jatkuvalla syötöllä, sillä yksi ammus jää aina jäljelle jolloin Punisher ampuu todella hitaaseen tahtiin.
Kentistä saa reilusti lisää ammuksia ja ne ovat aina samoissa paikoissa. Kaikki muutkin kerättävät jutut ovat samoilla paikoilla ja kun vain painoi mieleensä mihin kannatti ampua, pystyi ammuksia säästämään. Yhden hitaan ammuksen turvin eteneminen on aika tuskaista ja tätä tulikin etenkin alkuvaiheessa harrastettua useasti kun ei tiennyt mihin kannattaisi ampua.
Pelissä on erilaisia aseita ja muita juttuja joita on piilotettu kenttiin. Löytyy yksi tehokkaampi konekivääri, kranaatteja ja kranaatinheitin. Kranaatteja sekä kranaatinheitintä käytetään B-napista ja näitä voi hyödyntää samanaikaisesti kun tykittää menemään.
Löytyy myös aikaisemmin mainitsemiani lisäammuksia - näiden lisäksi energiapakkauksia, lisäreitä ja luotiliivit. Luotiliivien kerääminen ei periaatteessa anna suojaa vaan se kasvattaa energiapalkkia pienen siivun verran. Kun näitä keräilee useamman, saa energiapalkin maksimiin. Harmillisesti mikään näistä ei siirry kun vaihdetaan uuteen pahikseen. Sentään kamat pysyvät pahikselle asti hallussa jos ei mene kuolemaan.
Kuolema nollaa kaikki keräämät jutut paitsi energiapalkin pituuden. Kentistä löytyy myös bonushuoneita joista sai paljon kaikkea herkkua kerättyä. Bonushuoneet on luonnollisesti piilotettu ja ne tulevat esiin jos ampuu johonkin tiettyyn kohtaan. Kun kenttiä on hangannut tarpeeksi, näidenkin sijainnit alkoi muistaa muiden asioiden lisäksi.
Vihollisten tappaminen todellakin kannattaa, sillä mitä enemmän onnistuu tappamaan, sitä parempi palkintoja saa kentän jälkeen. Palkintoina on lisää energiaa, ammuksia, kranaatteja ja lisäelämä. Lisäelämän saamiseen vaaditaan vähintään 95% tapettuja vihollisia.
Jos onnistuu tappamaan jokaisen vihollisen kentästä, siitä palkitaan Supergunilla! Tämä ase on aivan älytön, sillä panoksia tässä mahtiaseessa on huimat 750 kappaletta! Vertailun vuoksi perusaseessa on vain 250 kappaletta.
Tämä ase ampuu todella nopeaan tahtiin ja sillä sai viholliset tuhottua nopeasti. Myös pahikset kaatuivat todella nopeasti jos vain aseen sai pidettyä pahikselle asti. Vain yhdessä kentässä onnistuin saamaan tämän Supergunin. Useasti vihollismäärä jäi yhden päähän ja se kyllä harmitti.
Tähänkin aseeseen sai lisää ammuksia jonka vuoksi käyttöaika vain piteni. Jos erehtyi vahingossa vaihtamaan konekivääriin, niin ei hätää, kun konekivääristä loppuvat ammukset, vaihtuu ase takaisin Superguniin. Näin käyttöaikaa pystyi kasvattamaan entisestään!
Aluksi pelin vaikeusaste tuntui jyrkältä ja en oikein osannut väistellä mitään. Enkä tässä vaiheessa tajunnut, että vähän kaikkialle kannattaa ampua jotta saa helpotuksia esille. Viisi lisäriä ei riittänyt mihinkään ja Game Overeita tuli. Isoimpia vaikeuksia tuotti pahis, Colonel Kliegg.
Klieggin kentät olivat ihan ok -tasoa, mutta itse Kliegg aiheutti harmaita hiuksia. Ukko piilottelee tankkinsa uumenissa ja ampuu räjähtäviä ammuksia. Ammukset ovat samantyylisiä kuin peruskentissä olevat vihollisten kranaatit ja räjähdyksestä menetti ison siivun energiaa.
Aluksi tankki liikkuu ja kun energiapalkki on puolessa välissä, tankki hajoaa sen verran, että se ei voi enää liikkua. Kun tankki jökötti paikallaan, sen ammuksia oli huomattavasti hankalampi väistellä. Lopuksi ukko tulee vielä tankkinsa uumenista ampumaan konekiväärillä. En millään saanut tätä pomoa tuhottua, mutta kun tajusin Supergunin olemassaolon, homma helpottui huomattavasti.
Pienellä opettelulla sain kaikki viholliset tapettua tämän pahiksen ensimmäisessä kentässä ja sain pidettyä asetta aina Klieggille asti. Välillä viholliset ilmestyivät ruudun vasempaan reunaan ja kun peli rullaa automaattisesti eteenpäin, täytyi periaatteessa muistaa, että vihollinen ilmestyy ruudun reunaan tai vihu jäi tappamatta.
Supergunilla tankki tuhoutui sekunneissa ja hankala Kliegg muuttui todella helpoksi. Muiden pahisten kanssa ei suurempia ongelmia ollut vaikka en Supergunia saanutkaan käyttööni. Hitman lenteli helikopterillaan ja sen tykityksiä ei ollut niin tuskallista väistellä. Taistelun toisessa vaiheessa kun tykit on tuhottu alkaa Hitman viskelemään kranaatteja. Ukko viskasi aina kolmen kranaatin sarjan ja oikeanlaisella liikuskelulla sai ne väistettyä kivuttomasti.
Muutamassa taistelussa on todella mahtava twisti ja pomot tulevat ns. iholle. Tämä pääsi täysin yllättämään ja ensimmäinen tämän tyylinen kohtaaminen on pahiksen, Jigsawin kanssa. Taistelutyyli muuttuu hieman Punch Outin kaltaiseksi otteluksi. Nyt ei enää päässytkään aseella tykittämään vaan täytyi luottaa lyönteihin ja potkuihin. Hetken mähinän jälkeen siirrytään taas "normaaliin" taistelutyyliin ja käytetään taas aseita. Tätä sitten vuoroteltiin niin pitkään kunnes taistelu oli ohi.
Jotenkin aivan mahtava idea, hieman erilaisuutta peliin! Hauskin pomo oli ninja nimeltä Sijo jossa myös käytetään tätä Punch Out -mekaniikkaa hyödyksi. Lähitaistelussa Sijo yrittää saada samurai-miekallaan iskuja perille ja ns. normaalissa näkymässä viskoo jonkinlaisia teriä kohti Punisheria.
Taistelun rytmitys on hienosti tehty, kaikkea pystyi väistämään aika helpostikin. Toista maata kuin Colonel Klieggin kanssa :D
Muutaman tovin se otti, mutta viimein pääsin yrittämään viimeistä kenttää. The Kingpinin kentät ovat helposti pahimpia mitä pelissä on nähty. Vihollista tulee jatkuvalla syötöllä ja kentissä on monia aikaisemmissa kentissä harvemmin nähtyjä sinko-äijiä. Singon kudin räjähdykset tekevät samaa vahinkoa kuin Klieggin tankin ammukset tai Hitmanin kranaatit.
Aika pirullinen perusvihollinen kun tätä kaveria saa vielä tykittää pitkään ennen kuin se kuolee. En onnistunut viimeisistä kentistä löytämään bonushuoneita ollenkaan ja täytyi pärjäillä mitä muu kenttä tarjoili. Harmillisesti Supergunin saaminen jäi kahdessa kentässä yhden vihollisen päähän, tämä harmitti suuresti :(
Pääsin kuin pääsinkin The Kingpinin luokse, mutta minulla oli vain kuusi lisäriä ja tilanne ei sen vuoksi näyttänyt kovin ruusuiselta. Aivan vihkoon homma sitten loppupeleissä menikin kun ei ollut hajuakaan, mitä ukko tekee. Aluksi The Kingpin ampuu aseellaan kaksi ammusta jotka luonnollisesti räjähtävät tehden paljon vahinkoa.
Pienen tauon jälkeen ukko ampuu taas saman kahden sarjan. Hetken päästä siirrytään totta kai Punch Out -moodiin. En osannut väistellä ammuksia lainkaan ja hommahan menikin sitten pelkäksi "Brute Forceksi" erittäin huonolla menestyksellä. Myös Punch Out -vaihe meni huonosti ja en oikein saanut mitään aikaiseksi. The Kingpin tekee kunnon jymäytys -iskun mistä menettää paljon energiaa.
Lisäri toisensa jälkeen hiipui pois ja ruudulla nakotti Game Over. Ei tämä varsinaisesti hirveästi haitannut, sillä onnistuin kuitenkin pääsemään viimeiselle pomolle asti ja tätä peliä on miellyttävä pelata. Pieni tauko ja ei kun uutta yritystä sisään!
Toinen yritys menikin sitten todella hyvin vaikka en onnistunut edelleenkään saamaan Supergunia kuin Klieggin ensimmäisessä kentässä :D Vihollisten paikat iskostuivat entistä paremmin mieleen ja inhottavia sinko-äijä pystyi tuhoamaan huomattavasti paremmin kun muisti, millä kohdilla he suurin piirtein ovat.
Jälleen olin The Kingpinin luona ja tällä kertaa 11 lisärin turvin! Nyt kun tiesin miten homma menee, ei mitään älyttömiä ongelmia ollut. Rytmitys oli tärkeää ammusten väistelyssä ja aina kun ohitti Kingpinin, heitti kranaatin ukkoa kohti. Lähitaistelussa käytin potkuja hyväkseni, mutta aina välillä ukko sai moukaroitua Punisheria.
Ihan aluksi en saanut rytmitystä kuntoon ja henki lähti. Kranaatteja ei ole käytössä kuoleman jälkeen kuin viisi kappaletta ja ne kuluivat nopeasti loppuun. Onneksi kuoleman jälkeen sai lisää ja kun minulla oli lisäreitä reilusti, ei tässä sen suurempaa ongelmaa ollut. Lähitaistelussa yritti kaikin keinoin väistellä ja saada osumaa, että ei kuluisi turhia lisäreitä.
Kyllähän se ukko viimein taipui ja peli meni läpi :)
Vaikka tämä onkin hieman jäykähkö, lähes musiikiton graafisesti ei niin upea ilmestys - täytyy myöntää, että nautin tämän pelaamisesta. Tässä on jotain samantyylistä karheaa kiehtovuutta kuin Mad Maxissa.
Vaikeusastekin putosi mukavasti kun tätä oppi pelaamaan. Ei ollut mitään typeriä RNG -ratkaisuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti