Genre: Strategy
Goal: Conquer All 21 Territories
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 6/10
Shingen the Ruler on simulaatiopeli, missä vallataan alueita ja se pohjautuu Japanin myrskyisään samurai -aikaan. Pelaaja ohjastaa Takeda Shingeniä ja hänen poikaansa Katsuyoria. Heidän tehtävänään on hallita kaikkia 21 aluetta valloittamalla muiden hallitsijoiden alueet.
Takeda Shingen aloittaa valloittamisen vuonna 1545 ollessaan 24-vuotias valloittamalla kaksi aluetta nimeltään Kai ja Shinano. Vaikka valloitus on aloitettu, alueiden tila on erittäin epävakaa koska ympärillä on paljon vahvempia alueita.
Shingen pystyy ainoastaan hallitsemaan Japania valloittamalla kaikki 21 aluetta joka riippuu täysin pelitaidoistasi.
Sitten jälleen Strategiapelin vuoro. En välttämättä tätä olisi valinnut tähän väliin, mutta kaveri tämän minulle valitsi joten pelattava se sitten oli. Alueiden valtaamispeli mikä ei ole Koein tekemä. Hieman jännitti, että mitähän sieltä oikein tulee.
Pelin kasetti on varmaan yksi NESin erikoisimmista, sillä etikettiin on listattu pelissä käytettäviä komentoja. Varmaan siitä syystä jos ohjekirja oli sattunut hukkumaan, niin pystyi kasetista vilkuilemaan apuja. Tämä toki toimii vain Toploader NESin kanssa, sillä perinteisellä matolaatikolla ei pahemmin näitä näe :D
Nykypäivänä tälläinen saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta eipä pelin julkaisun aikaan voinut netistä vilkuilla vinkkejä. Sinällään ihan ymmärrettävä ratkaisu.
Jouduin heti alkuun katsomaan Let's Playta ja Speedrunia jotta sain vähän pelin meiningeistä kiinni. Tämä helpotti huomattavasti ja vähensi opetteluprosessia mukavasti.
Eli pelin ideana on vallata 21 aluetta joita muut hallitsijat pitävät hallussaan. Alueita vallataan mitenkäs muuten kuin sotimalla. Ennen kuin lähdetään sotimaan, täytyy armeijaa kerätä kasaan.
Vaikka peli hämmensi aluksi suuresti, on tämä todella yksinkertainen. Tämä nostatti peli-intoani roimasti, sillä en oikein välitä liian monimutkaisista strategia hommista.
Ruudulle aukeaa näkymä, missä on paljon erilaisia seurattavia juttuja kuten tuotto, onnettomuudet, kulttuuri, lojaalisuus, varallisuus, raha, tuote, kultakaivokset, prinsessat ja epidemia. Osaa näistä täytyi seurata tarkemmin ja joistain ei tarvinnut sen kummemmin välittää.
Esimerkiksi kultakaivoksien tai prinsessojen tarkoitukset eivät oikein avautuneet, että mitä hyötyä niistä oli. Prinsessat nostattivat tuottoa, mutta sitä sai muutenkin ihan mukavasti.
Selectiä painamalla sai esiin valikon mistä näki armeijan vahvuuden, expan tason ja levelin. Armeija täytyi pitää hyvällä tasolla, sillä naapurit tuppasivat hyökkäilemään jos joukot olivat heikoissa kantimissa.
Pelissä on useita erilaisia sotilastyyppejä kuten päämaja, ratsuväki, kiväärimiehet, jousimiehet, keihäsmiehet ja jalkaväki. Kaikkia näitä tarvittiin taisteluissa ja ideana on saada vastustajan päämajan ukot tuhottua jolloin taistelu päättyi.
Ensin taistellaan kentällä jonka jälkeen halutessaan pystyi hyökkäämään linnoitukseen. Jos linnoitustaistelun voitti, sai alueen itselleen.
Ruudulta löytyi myös lyhenteitä, mitkä aluksi oli hieman hankala muistaa mikä tekee mitäkin. Lyhenteet ovat seuraavanlaisia:
Mi (Military): tästä ohjattiin armeijaa. Pystyi värväämään lisää jalkaväkeä, lähettämään armeijan sotimaan sekä siirtämään armeijaa. Myös muita resursseja kuten rahaa ja tuottavuutta pystyi halutessaan siirtämään tarvitseville alueille.
Ca (Castle): rahalla sai linnoituksen vahvuutta parannettua. Tätä en tainnut kertaakaan käyttää, sillä en nähnyt pointtia parantaa linnoituksiani. Vihollisten hyökkäykset päättyivät aina ennen linnoitukseen asti pääsemistä joten turha komento siinä mielessä.
Fa (Farm Policy): tämä komento on tärkeä, sillä rahalla sai parannettua tuottoa joka vaikutti kuinka paljon verojen keräämisen jälkeen sai massia kouraan. Pystyi myös lojaalisuutta ja varallisuutta nostattamaan. Lojaalisuuden määrä vaikutti siihen, kuinka paljon uutta jalkaväkeä pystyi värväämään riveihin.
Fc (Flood Control): onnettomuuksia sattuu ja mitä pienemmällä tämä oli, sitä harvemmin niitä sattui. Rahalla sai pienennettyä onnettomuuksien määrää. Aika harvoin kuitenkaan tähän kajosin, ei onnettomuuksista älytöntä haittaa ollut.
Gm (Gold Mine): rahaa jälleen tarvitaan ja halutessaan pystyi etsimään uusia kultakaivoksia tai vaihtoehtoisesti lisätä niiden tuottavuutta. En oikein tämän hyötyä tajunnut vaikka ohjeissa kerrottiin, että jokaisen kuukauden jälkeen tuottoa tulisi. Ei kyllä pahemmin mitään näkynyt tai sitten olin vain sokea.
Al (Alliance): viholliselle pystyi tarjoamaan rahaa vastaan liittoa, että he eivät hyökkäisi minun alueilleni. Aluksi luulin, että tällä komennolla pystyi ostamaan viholliset puolelleen, mutta ainoastaan komento hidasti kuukausiksi hyökkäyksiä. Mitä enemmän rahaa, sitä pidempään vihollinen oli hyökkäämättä alueilleni. Tämäkin meni kertakokeilulla, sillä hidastamisesta ei ollut suurempaa hyötyä.
Mr (Merchant): kauppiaalta pystyi ostamaan lisää armeijaa sekä varallisuutta. Varallisuus tarkoitti lähinnä riisiä jota tarvittiin sotimiseen. Vähintään 50 yksikköä täytyi olla jotta pystyi hyökkäämään muihin alueisiin. Varallisuutta pystyi myös myymään ja ylimääräiset riisit kannattikin myydä pois. Ei kansa mitään tarvitse!
Dr. (Doctor): tohtorilta sai apua jos epidemia jylläsi jollain alueella. Pystyi myös estämään epidemian syntymistä. Todella turha komento. Epidemioita sattui aniharvoin ja jos sellainen tuli, nopeasti sen sai kuriin tohtorin luona vieraillessa.
He (Heir): komento, jota en käyttänyt kertaakaan. Ilmeisesti tämän avustuksella olisi voinut vahvuutta, älykkyyttä ja moraalia kasvattaa. Eipä ollut tarpeen moinen.
Nj (Ninja): ninjan avulla pystyi vakoilemaan muiden alueiden meininkejä. Pystyi myös halutessaan tarkistamaan omien alueiden tilannetta joita ei sillä hetkellä ohjannut. Vakoilua tulikin ahkerasti käytettyä jotta selvisi miten paljon kelläkin vihollisella on joukkoja ja leveliä. Ninjalla pystyy myös aiheuttamaan pieniä katastrofeja muille alueille, mutta tätä ei tullut testattua.
Sv (Save): erittäin tärkeä juttu, sillä peli ei ole mikään kovin lyhyt. Hieman jännästi tallennusta pystyi käyttämään vain ensimmäisen ohjattavan alueen vuoron aikana. Tallennuksella pystyi hienosti myös "save scummaamaan" jos jokin asia meni täysin mönkään ja halusi manipuloida tilannetta.
Ps (Pass): lyhykäisyydessään vuoron skippaaminen. Todella turha toiminto, aina sitä jotain hyödyllistä kannatti tehdä mieluummin kuin vain skipata vuoro kokonaan.
Nyt kun perusjutut ovat jotenkin hallussa, pääsi itse peliä pelailemaan. Let's Playn ja Speedrunin tutkaileminen alkuun oli todella hyvä ratkaisu, sillä sain pienennettyä peliaikaa hieman niiden avulla. Ihan ensitöikseen tässä kannatti vain kerätä expaa ja kehittää leveliä. Muut alueet ovat 5-54 levelisiä, joten ei mitään mieltä lähteä heti hyökkäilemään, ainakaan pahimmille alueille.
Aluksi tässä ohjaillaan vain yhtä aluetta ja siitä täytyi tehdä voimakas jotta olisi mitään toivoa vallata alueita. Pelissä on kahdenlaista tyyliä taistella muita alueita vastaan; manuaalinen ja automaattinen. Manuaalisessa hyökkäyksessä luonnollisesti itse liikutellaan armeijaa ja koitetaan tuhota vihollisen joukot. Tästä tuli hieman shakki mieleen kun ukkeleiden siirtoja tehdään vuorotellen ja täytyi miettiä tarkkaan jotta omat joukot eivät saisi hirveästi vahinkoa.
Ennen manuaalista taistelua joukkoja sai hajotettua pienempiin osiin jos halusi. Jos halusi pitää kaikki samantyyliset joukot yhtenä lössinä, sai näin tehtyä enemmän vahinkoa. Mutta hajauttamalla sai liikutettua useampaa joukkoa. Mielin määrin joukkoja ei voinut pilkoa vaan määrä vaihteli kahdesta kolmeen pienempään osastoon.
Automaattisessa valinnassa sitten peli automaattisesti tuhoaa vihollisen joukkoja. Automaattinen on todella nopeaa verrattuna manuaaliseen tapaan ja näin sai leveliä kerrytettyä tiuhaan tahtiin. Kun hyökkäsi pienilevelistä aluetta vastaan automaattisella toiminnolla, sai ne tuhottua nopeasti ja suhteellisen pienillä vahingoilla. Kentällä taistelemisen jälkeen peli kysyy, että haluaako lähteä valtaamaan vihollisen linnoitusta.
Tätä ei kannattanut valita vaan hyökkäillä vain kentällä samaa aluetta vastaan uudelleen ja uudelleen. Näin taistelusta sai mukavasti expaa ja leveliä kertyi. Jos olisi heti mennyt valtaamaan linnoituksen, olisi aloituspaikassa niin vähän armeijaa jäljellä, että vihollinen olisi samantien hyökännyt sinne. Speedrun levutti suoraan levelille 28 tällä tekniikalla ja tein itse sitten samoin.
Lähialueet olivat nyt heikoimalla miehityksellä, niin ne sai tuhottua huomattavasti vähemmillä armeijan menetyksillä. Hyökkäämisestä sai myös rahaa ja tuotetta joten näin sai myös lisää armeijaa haalittua kasaan.
Viimein uskalsin vallata yhden alueen itselleni ja se onnistuikin ilman ongelmia. Kuitenkin kolmannen alueen kohdalla tulikin ongelmia vastaan. En tässä vaiheessa peliä vielä tajunnut, että kun lähtee linnoitusta valtaamaan, kannatti ottaa reilusti armeijaa mukaan. Jos alueen valtasi pienellä joukolla, vihollinen hyökkäsi oitis kimppuuni. Ihmettelinkin, miksi aina juuri tämä uusi kolmas alue oli pulassa ja vihollinen valtasi sen samantien.
Meinasin jo luovuttaa ja aloittaa pelin alusta, mutta päätinkin jatkaa ja kokeilla, saisinko tilanteen pelastettua. Onnistuin tässä kun vain käytin reilusti aikaa armeijan kasaamiseen ennen kolmannen alueen uudelleen valtaamista. Täytyi pitää tarkasti huolta siitä, että myös alueesta, mistä lähdettiin liikenteeseen, on tarpeeksi väkeä, ettei vihollinen kiinnostu hyökkäämään. Näin ei turhia konflikteja syntynyt.
Pikkuhiljaa alkoi homma edetä ja sain vallattua alueita itselleni. Pelissä pystyy maksimissaan ohjailemaan vain kolmea aluetta joka alkuun tuntui omituiselta. Esimerkiksi Romance of the Three Kingdomissa pystyy yhden vuoron aikana ohjaamaan jokaista omaa aluetta. Tämä on kuitenkin ihan toimiva ratkaisu, sillä ei tässä jokaista aluetta tarvitse välttämättä ohjailla.
Pelissä ei synny mitään kapinaa vaikka jollain omalla alueella ei olisi juuri mitään resursseja tai armeijaa. Kunhan alue on vain sellaisessa paikassa, että vihollinen ei pysty millään hyökkäämään alueelle, kaikki on hyvin. Näiltä vihollisen ulottumattomissa olevilta alueilta kannatti lähes kaikki hyödyllinen siirtää pois parempaan käyttöön kun ei mitään vaaraa ole.
Tätä siirtotoimintoa käytin todella myöhäisessä vaiheessa peliä, sillä en jotenkaan tajunnut edes sen olemassaoloa :D Ei tullut tarpeeksi tarkkaan ohjeita luettua. Onneksi tästä ei varsinaista haittaa ollut, hieman vain hidasti pelin etenemistä.
Joka syksy pelissä kerätään veroja jotta saa lisää rahaa ja tuotetta. Verojen kerääminen laski lojaalisuutta ja varallisuutta, mutta tästäkin huolimatta veroja kannatti aina kerätä täydet 100 prosenttia :D Lojaalisuutta/varallisuutta sai nostettua helposti ja kun 100 prosentin keräämisellä sai reilusti rahaa ja tuotetta, kannatti näitä sijoittaa lojaalisuuteen. Tuotetta kun ei tarvinnut kuin minimissään sen 50 yksikköä jotta hyökkääminen onnistuu, loput pystyi laittamaan hyötykäyttöön.
Tuurista riippuen riisin myymisestä saattoi saada todella hyvät tuotot. Jos oikein hyvä tuuri kävi, sai jopa viisinkertaisen hinnan! Välillä siirsin riisin myymistä jos kauppias tarjosi siitä vain tuplahinnan, sillä hetken odottelun jälkeen myyminen hyödytti huomattavasti enemmän.
Täydet verot kerättyään lojaalisuus on luonnollisesti nollissa eikä uusia jalkaväen sotilaita voinut värvätä. Tämä välillä unohtui ja vaikka massia olikin reilusti ja täytyi investoida sotilaisiin, joutui hetken aikaa odottelemaan jotta lojaalisuutta sai nostettua.
Jalkaväen värväämiseen vaikutti myös jokin muu attribuutti, sillä vaikka lojaalisuutta oli reilusti, ei ukkoja saanut värvättyä läheskään niin paljoa. Tätä en jaksanut alkaa hirveämmin selvittelemään, nostatin sitten jalkaväen määrää hieman hitaammin.
Pelissä on muutamia kuukausiin liittyviä inhoja liikkumista estäviä juttuja. Talvella lumimyrsky estää hyökkäämisen ja kauppiaan luona vierailun. Sama sitten muina lumettomina kuukausina, silloin myrskyt tekevät saman jutun. Välillä resetti lauloi jos jokin liikkumista estävä asia hyppäsi ruudulle, sillä todella ärsyttävää kun oli tehnyt tarkat suunnitelmat ja sitten ei pääsekään etenemään.
Jostain syystä lumimyrskyt olivat todella yleisiä. Sitten on muita katastrofeja kuten tulvat ja linnoitukseen osuvat salamat. On kyllä melkoista tuuria, että salamat osuvat usein linnoituksiin :D Nämä eivät onneksi mitään haitannut, tuottavuus tai vastaava hieman putosi, mutta tällä ei pahemmin väliä ollut.
Myös kultakaivokset pystyivät sortumaan. Voi kyynel, tämä ei kyllä tuntunut missään. Myös jokin Father Nobutora vierailee alueellasi syöden ruokasi sekä käyttäen rahaasi. Onneksi määrät olivat sen verran pieniä, että tämä ei haitannut myöskään juuri lainkaan.
Pelin alun hidastelun johdosta, minulla oli pieni kuumotus päällä, että miten pitkään peliä voi pelata. Ohjekirjassa mainitaan, että Shingen Takeda kuolee vuonna 1573 52-vuoden iässä ja hän ei saanut unelmaansa yhdistää Japania, ei toteutunut.
Olin tässä vaiheessa jo 34-vuoden iässä ja alueita oli reilusti valtaamatta. Olisiko peli sitten vain loppunut kuin seinään vai olisiko peliä voinut jatkaa ns. pidemmälle kuin historiassa mainitaan. Päättäväisesti kuitenkin jatkoin peliä eteenpäin, että toivottavasti tästä ei tarvitsisi ottaa selvää.
Olin saanut oikeanpuolen alueet vallattua ja lähdin sitten etenemään ylhäältä kohti kartan vasenta reunaa. Pidin vihollisten alueiden vieressä olevat alueeni hyvässä kunnossa niin armeijan kuin rahan määrän suhteen. Joku satunnainen hyökkäys saattoi ilmaantua, mutta yleensä hyökkääjät olivat huomattavasti alemmalla levelillä kuin minä ja taistelut loppuivat nopeasti.
Tässä vaiheessa peliä ei kannattanut enää käyttää automaattista taistelua vaan ihan reilusti hyökätä manuaalisesti. Ehdottomasti paras taktiikka hyökkäämiseen oli, että käyttää lähinnä vain ratsastajia vihollisen armeijan murjomiseen.
Yleensä tein niin, että otin pienempi levelsiin alueisiin hyökätessäni mukaani vain ratsuväkeä päämaja-ukkojen lisäksi. Pelissä maksimimäärä yhtä sotilastyppiä on 255 yksikköä ja kun tälläisellä tai lähes tälläisellä määrällä lähtee hyökkäämään, sai vihollisen kaatumaan aika nopeasti.
Kun yksikössä on paljon väkeä, tekevät he myös enemmän vahinkoa. Tämä toimii tietysti myös toisinpäin ja täytyikin varoa vihollisen isolukuisia yksiköitä. Linnoitusta vallatessani vaihdoin hieman taktiikkaa ja hajautin ratsuväen kahteen pienempään osaan jotta saan enemmän hyökkäysvuoroja.
Kun olin pikkuhiljaa saanut vallattua ylimmäiset alueet, aloin keskittymään vasemman reunan valtaamiseen. Yritin pitää lähimpänä vihollisia olevat alueeni hyvissä kantimissa sotilaiden suhteen. Kuitenkin isolevelisin vihollinen yritti muutamaan otteeseen vallata alueitani. Ongelmana oli ilmeisesti se, että omat alueeni olivat siinä 33-35 levelin paikkeilla ja vihollinen mahtipontisella 55 levelin tasolla.
Leveleiden kehittäminen tässä vaiheessa oli aika työlästä hommaa kun expamäärät nousivat. Lähdin kuitenkin rohkeasti hyökkäilemään 55 levelistä vastaan sellaisella tekniikalla, että otin ratsuväen lisäksi kiväärimiehiä sekä jousimiehiä. Otin myös muutaman ns. lihakilven mukaan taisteluun.
Peli toimii niin, että vaikka yksikössä olisi vain yksi sotilas, vihollinen joutuu käyttämään vuoronsa sen tuhoamiseen. Ammukset eivät siirry seuraavaan ja kaikki voima menee tähän lihakilpeen. Näin sain suojattua muita parempia joukkojani lihakilvillä. Lihakilpien takaa pystyi ampumaan osumatta omiin joukkoihin ja kiväärimiesten kantamaa hyväksikäyttäen sai ammuttua piilosta vihollisten ukkoja.
Kenttätaistelussa vihollinen toimii aina samalla kaavalla; hän hyökkää ratsujen sekä ammuksia käyttävien sotilaiden kanssa kohti päämajamiehiäni. Näin pystyi hienosti taktikoimaan mm. lihakilpien avulla. Tietyt sotilastyypit voivat liikkua tietyn määrän askelia yhden vuoron aikana. Erilaiset maastotyypit muuttavat hieman liikkumismäärää. Näin pystyi laskemaan, mihin asti vihollinen pääsi milläkin vuorolla ja sitten sai omilla sotilailla hienon vastahyökkäyksen aikaiseksi.
Kannatti välttää sitä, että antaa vihollisen hyökätä omiin sotilaisiin, sillä näissä kahakoissa kuoli aina omia sotilaita. Pienemmillä menetyksillä pääsi, kun pääsi itse hyökkäämään ensin. Tätä kannatti varoa etenkin jos leveli eroa oli todella paljon, pienempileveliset eivät kovin paljoa vahinkoa tehneet edes heidän hyökkäyksellään.
Näin sain hienosti heikennettyä 55 levelistä vihollista sillä tekniikalla, että en hyökännyt linnaan ja tuhosin joukkoja pikkuhiljaa kenttänäkymässä. Eipä vihollinen enää hyökkäillytkään kimppuuni kun hänen armeijansa pikkuhiljaa tuhoutui. Vihollinen on siitä ovela, että ei pistä kaikkia ukkojaan tähän hyökkäykseen mukaan, mutta kuitenkin sen verran, että niitä sai tuhottua. Taistelu päättyi yleensä siten, että vihollinen luovutti.
Alunperin taktiikkanani oli hyökätä tähän pahimpaan vastukseen Takedan joukoilla joka tässä vaiheessa peliä oli levelillä 42. Nämä pienempi leveliset alueeni sai kuitenkin vuorotellen murjottua 55 levelistä mukavasti ja keskityin Takedalla hyökkäämään muihin alueisiin.
Lopulta tilanne oli sellainen, että enää oli jäljellä tämä 55 levelinen jolla oli hallussaan kolme aluetta ja yksi 42 levelinen vihollinen, jolla oli hallussaan yksi alue. Tiesin, että jos valtaan 55 levelisen alueita, lähtevät raukat karkuun jonnekin toiseen tämän vihollisen hallitsemaan alueeseen. Näin siinä tosiaan kävikin ja kun ns. jämäjoukot lähtivät karkuun, 55 levelisellä oli enää yksi alue jäljellä jossa armeijan määrä oli sitten todella korkea yhdistymisen vuoksi.
Aluksi yritin perinteisellä manuaalisella taistelulla vallata tätä viimeistä 55 levelisen aluetta, mutta suuren leveli-eron vuoksi ei ollut toivoakaan saada heitä hengiltä. Oma armeijani olisi heikentynyt liikaa ja sitten tämä yksinäinen 42 levelinen olisi hyökännyt samantien päälle.
Pohdiskelin tovin, että mitähän tässä nyt tekisi, mutta sitten keksin ratkaisun. Kokeilin automaattista taistelua joka toimi todella hienosti. Oma armeijani heikentyi tässäkin hommassa aika paljon, mutta valtaamisen jälkeen sain siirrettyä omia joukkojani muilta alueilta niin, että 42 levelinen ei hyökkäisi päälle.
Vaikka sain armeijani taas hyvälle mallille, tämän viimeisen alueen valtaaminen otti koville. Kun muiden omistamieni alueiden resurssit oli kaluttu loppuun, en saanut enää lisävoimia mistään. Täytyi vain keskittyä siihen, että saan armeijani lähes maksimimäärään.
En uskaltanut tallentaa jotta en pilaa koko hommaa tähän. Pelasin hieman huolimattomasti ja en ohjaillut kuin Takedan aluetta mikä tarkoitti sitä, että en saanut veroja kerättyä kuin ainoastaan tästä alueesta. Tämän vuoksi meni pari vuotta pelin sisäistä aikaa kun sain armeijani siihen kuntoon, että uskalsin hyökätä viimeistä vihollista vastaan.
Jouduin useamman kuukauden keräämään jalkaväkeä kasaan, sillä verojen keräämisen jälkeen lojaalisuus on nollissa ja sitä täytyi nostattaa ennen kuin pystyi värväämään lisää porukkaa riveihin.
Aloitin hyökkäämällä automaattisella toiminnolla joka toimi niin hyvin, että sain vihollisen todella heikkoon jamaan. Vihollisella ei ollut enää kuin muutama päämajan ukkeli jäljellä ja halusin viimeistellä pelin manuaalisella taistelulla. Tämä oli sitten todella helppo homma, ei ollut enää mitään mahdollisuuksia vihollisella voittaa.
Hieman tiukille se meni, mutta Shingenin ollessa 46-vuotias, olin saanut homman päätökseen.
Viimein olin vallannut kaikki alueet ja loppukuvat rullasivat ruudulla. Pitkä valtaamisurakka oli ohi. Alkujärkytyksen jälkeen tämä oli oikein miellyttävä peli! Sopivan yksinkertainen makuuni ja kun mekaniikat olivat hallussa, sai peliä pelattua ns. liukuhihnatekniikalla.
Täytyy myöntää, että ilman tälläistä projektia en olisi todennäköisesti koskaan pelannut tätä peliä. Näin "pakotettuna" tulee mentyä mukavuusalueen ulkopuolelle ja löydettyä uusia ihan mainiota pelejä!
Pelissä on yksi loistava biisi ja sitä onkin tullut kuunneltua jälkeenpäinkin vaikka biisi soikin todella monta kertaa läpäisyn aikana. Sopivasti biisi on vielä manuaalisen taistelun musiikki joka antoi kivaa fiilistä taisteluihin.
Jos tälläiset strategiapelit ovat sinun juttusi, tässä yksi suositus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti