Genre: Action/Adventure
Goal: Defeat Khisanth and Recover the Disks of Mishakal
Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 5/10
Kolmesataa vuotta on kulunut kun muinaisten viha laskeutui Kryniin katastrofin muodossa. Merkki ilmestyi kaikkina kahtenatoista päivänä mitkä ennustivat katastrofin. Puut itkivät, palot levisivät hallitsemattomasti ja ilma kylmeni. Kykloopit rynnistivät tiensä läpi Ishtarissa sijaitsevan Kingpriest temppelin.
Kaikki merkit jätettiin huomioimatta ja kolmantenatoista päivänä tulivuorenpurkaukset levittäytyivät taivaalle ja roiskuivat ympäri maata. Katastrofista johtuneet pimeät päivät mursivat kansakunnat pieniksi, nahisteleviksi liittolaisiksi.
Ihmiset käänsivät selkänsä muinaisille perinteille, voimalle ja uskolle. Muistot mahtavia taikoja käyttävistä papeista unohdettiin ja asiaa alettiin pitää myyttinä.
Paha jumalatar, Takhisis, pimeyden kuningatar odotti oikeaa hetkeä. Hän on onnistunut herättämään hirvittäviä lohikäärmeitä ja luomaan draconian -rodusta koostuvan armeijan joka levittäisivät kuningattaren voimaa ympäri maailman. Kun Takhisis on saanut maat haltuunsa, voiman tasapaino siirtyy niin, että hän voi hallita koko maailmaa.
Seikkaileva joukko joita kutsuttiin "Keihään Seuralaisiksi", ovat Krynnin ainut toivo. Seuralaiset ovat oppineet tiedostamaan Mishakalin kiekkojen olemassa olon mitkä sijaitsevat Xak Tsaroth raunioiden uumenissa. Kiekot edustavat voimakasta symbolia vanhimmasta parantaja jumalattaresta, Mishakalista.
Kiekkojen avulla todistetaan Mishakalin olemassaolo ja muinaiset perinteet voidaan herättää henkiin jolloin kosminen tasapaino palautuu.
Mutta Takhisis tietää myös kiekkojen olemassaolon ja onkin lähettänyt mustan lohikäärmeen, Khisanthin vartioimaan niitä. Kiekkoja suojelee myös muut lohikäärmeet ja vastustajat.
Pystyvätkö Seuralaiset palauttamaan kiekot ja ansaitsemaan tittelin "keihään sankarit"?
Kävin taannoin podcastissa vierailemassa tämän NES -projektini myötä ja ohjelman isäntä valitsi jakson päätteeksi minulle uuden pelin läpäisylistaan. Aavistuksen irvistytti, kun ilmoille kantautui nimi Advanced Dungeons & Dragons.
Olen yhden DnD pelin aikaisemmin pelannut ja se ei kovinkaan hauskaa hupia ollut. Tämä peli ei osu samaan RPG -genreen kuin aikaisempi läpäisyni vaan on enemmän Action/Adventure -tyylistä meininkiä.
Kun kerta näin harvinaislaatuinen pelinvalitsija oli kyseessä, en ajatellut heti heittää hommaa läskikisi ja yritinkin täysin omin voimin läpäistä peliä. Hieman alkoi ahdistaa pelin sokkeloisuus, kahdeksan hahmon seurue ja lukuisat kerättävät tavarat.
Loppujen lopuksi jouduin kuitenkin luovuttamaan ja hakemaan netistä hieman apua tähän seikkailuun. Pahoittelut Harri!
Peli on sivusta kuvattua actionia ja siinä seikkaillaan Xak Tsarothin sokkeloisissa rauniossa. Pelin maailma ei ole yhtä isoa aluetta, vaan homma on jaettu kolmeen kenttään.
Matkan varrelta löytyy jos jonkinlaista kerättävää juttua ja hurjia otuksia mitä tuhota. Kahdeksan sankaria on värvätty tehtävään tuhota paha Khisanth lohikäärme ja palauttaa Mishakal kiekot.
Hahmot ovat erilaisia niin statseiltaan kuin pituuksiltaan. Lyhyimmät kaverit pystyvät väistelemään ammuksia sen kummemmin kyyristymättä. Osa porukasta käyttää aseita apunaan ja loput turvautuvat magian voimaan.
Hahmojen järjestystä pystyi muuttamaan miten lystäsi ja sitä kannattikin ensitöikseen vaihtaa. Peli tarjoilee Prinsessa Goldmoonia aloitushahmoksi, mutta hän kannattaa siirtää pois kärkijoukoista. Prinsessa on tärkeä hahmo eikä hän saa kuolla. Pelikin tästä ilmoittelee jos energiat menivät liian vähiin.
Valitsin itse joukon kärkeen sellaisen hahmon kellä oli eniten lyöntivoimaa.
Lähdin aluksi tutkiskelemaan peliä ihan ilman mitään sen kummempia apuja, mutta aika nopeasi huomasin kuinka sokkeloinen ja sekava pelin maailma on. Tämän jälkeen siirryin piirtämään karttaa, mutta tämä homma osoittautui mahdottomaksi, sillä pelin kompassi vaihtaa suuntaa sen mukaan kun astuu sisään uuteen huoneeseen.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä välillä reitit ovien välillä eivät ole edes millään tavalla loogisia ja yhdestä ovesta saattoi warpata toiselle puolelle kenttää. Tässä kohtaa luovutin ja kaivoin valmiit kartat netistä. Tässä vaiheessa huomasin myös, että pelihän on jaettu kolmeen kenttään yhden ison sijaan.
Kentästä toiseen siirrytään putoamisanimaation saattelemana ja olinkin epähuomiossa käynyt toisen kentän alussa pyöriessäni ympäri hämäriä käytäviä. Valmiiden karttojen avulla meno helpottui huomattavasti ja läpäisyyn ei kovin kauaa tuhraantunut.
Hyvänä jälkiviisautena jos olisin tajunnut piirtää karttaa huone kerrallaan ja merkitä esimerkiksi kirjaimella mistä ovesta siirrytään mihinkin, olisin ehkä saanut itsekin selvettyä kentät ilman valmiita karttoja. Piirsin karttaa perinteiseen hahmon silmistä kuvattavaan RPG -pelin tyyliin ja se ei toiminut laisinkaan.
Tämä ei kuitenkaan käynyt tarpeeksi hyvin selväksi raunioissa pyöriessäni ja perinteinen ahdistus nosti päätään :( Mutta ei kaduta valmiiden karttojen piirtäminen, sillä tästä sai niiden avulla edes jollain tasolla siedettävämmän kokemuksen.
Vaikka kentistä löytyy vaikka minkälaista hienoa kerättävää kuten aseita, taikakääröjä ja taikaliemiä, mitään ei tarvinnut jäädä keräilemään. Pelin aloituskamoilla pärjäsi aivan mainiosti. Tämä selvisi aika nopeasti kun ensimmäisen kentän selvitin nopeasti sen kummempia tavaroita keräämättä.
Myöskään vihollisia ei tarvinnut sen kummemmin jäädä tappamaan, pomppi vain ohi. Tämäkin asia selvisi nopeasti, sillä heti ensimmäisessä kentässä vastassa oli vihollisia, mitä ei voinut tuhota, täytyi vain tykittää ohi. Myös suurin osa vihollisista on todella kestäviä ja ohi kulkemalla otti vähemmän osumaa kuin vihollisia vastaan taistelemalla.
Välillä vihollinen ei saattanut päästää ohi kovin helpolla ja energiaa kului, mutta ei hätää - pelistä löytyy haavoja parantava taika jonka avulla sai hahmojen energiat takaisin täyteen. Valikossa on näkyvillä taikapalkki joka kertoo kuinka paljon pystyy taikoja käyttämään, mutta palkki kuluu niin hitaaasti tyhjiin, että tästä ei tarvinnut välittää laisinkaan.
Löysin vielä toisesta kentästä jonkin kultaisen maljan jonka sisällön nautittuaan sai taikapalkin takaisin täyteen :D
Eli kertauksena: mitään tavaroita ei tarvitse kerätä, vihollisia ei tarvitse tappaa ja taikojen avulla pystyy lähes loputtomasti parantaa hahmoja. Voisiko peliä vielä jotenkin helpottaa lisää? No totta kai voi! Pelissä on sisäänrakennettu tallennus ja lataus -mahdollisuus. Pystyi tallentamaan mihin kohtaan hyvänsä pois lukien viimeinen taistelu Khisanthia vastaan.
Peli sisälsi vielä ruhtinaallisesti kolme tallennuspistettä joita tulikin hyödynnettyä varmistaakseen, että ei tallenna liian tukalaan paikkaan. Nämä tallennukset toimivat samalla tavalla kuin Save Statet. Aika uskomaton ratkaisu näinkin lyhkäiseen peliin.
Ja lyhythän tämä on. Kävin huvikseni katsomassa speedrun aikaa ja sehän on huimat kuusi minuuttia ja 30 sekuntia :D Peli on todella kummallisesti rakennettu, että löytyy paljon hahmoja, taikoja, aseita ynnä muuta, mutta sitten ei tarvitse käyttää oikein mitään.
Yhtä taikaa jouduin käyttämään haavojen parantamisen lisäksi, sillä viimeisessä kentässä on käytävä missä vastaan tulee kaksi lohikäärmettä eri suunnista. Lohikäärmeiden liekit tekevät jäätävästi vahinkoa eikä niiden ohi voi kulkea. Tässä kohdassa täytyi käyttää taikaa mikä tekee sankarin hetkeksi immuuniksi lohikäärmeen liekeille.
Peli on siinä mielessä armoton, että jos johonkin tiukempaan viholliseen kuten tulta syökseviin lohikäärmeisiin jäi jumiin, ne söivät hahmot nopeasti hengiltä yksi kerrallaan. Tässä tilanteessa ei kannattanut tehdä muuta kuin ladata tallennus, sillä ei tiennyt tarvitsiko jotain hahmoa jonkin tietyn kohdan selvittämiseen.
Kun karttojen avulla kuljin eteenpäin, selviydyin noin puolessa tunnissa viimeiselle pomolle. Vastassa on hurja lohikäärme Khisanth jota ei niin vaan tapetakaan millä tahansa aseella. Tässä Prinsessa Goldmoon pääsee loistamaan ja hänen keihäänsä tappaa loharin yhdestä osumasta.
Hieman tälläistä puzzle -elementtiäkin laitettu mukaan, että täytyi testailla erilaisia vaihtoehtoja mikä sitten tuhoaa loharin. Tämä oli hieman epäselvästi tehty, sillä yritin taika-ammuksella tuhota lohikäärmettä, mutta en ihan tarkkaan tiennyt, tekikö se edes vahinkoa. Pomon jälkeen löytyy vielä yksi kerättävä juttu eli nuo Mishakalin kiekot. Ensimmäisellä kerralla kävi niin, että kävelin kiekkojen luokse, mutta peli päättikin mennä loppukuviin ennen kuin olin kerinnyt nappamaan kiekkoja itselleni.
Loppukuvissa sitten voivoteltiin, että "onnea, mutta et kerännyt kiekkoja." No en kerännyt kun en kerinnyt keräämään vaikka kävelinkin suoraan niitä kohti ilman sen kummempia hidasteluja. Tästäpä en lannistunut, koska pelissä on nuo ihanat tallennukset joten ei kun vaan latausta pöytään ja yrittämään uudelleen.
Pelin kehveli olikin mennyt poistamaan tallennukseni jostain kumman syystä. Luultavasti sen vuoksi, kun pääsin loppukuviin. Onneksi kokemuksen syvällä rintaäänellä olin tallentanut useampaan tallennus-slottiin joten minun ei tarvinnut pelata kuin viimeinen kenttä uusiksi.
Eipä koko pelin pelaaminenkaan olisi ollut suuri rangaistus pituus huomioon ottaen, mutta olisihan se hieman ärsyttänyt kun mistään mestariteoksesta ei ole kyse. Toisella kerralla onnistuin nappaamaan kiekot talteen ja peli oli sitten siinä. Periaatteessa läpäisy olisi ollut hyväksyttävä ilman kiekkojen keräämistä, mutta se olisi tuntunut hieman väärältä jättää peli siihen.
Eipä tästä oikein mitään jäänyt käteen. Tietysti jos tämän olisi yrittänyt pelata ilman mitään karttoja, olisi joutunut huomattavasti enemmän pyörimään etsien oikeita reittejä. Tällöin olisi luultavasti joutunut hyödyntämään hahmojen erilaisia kykyjä.
Ainut vaihtoehto itselle olisi ollut vain ulkoa opettelu mistä ovesta pääsee mihinkin, sillä karttojen piirtäminen osoittautui niin mahdottomaksi hommaksi.
Jos tästä jotain positiivista täytyy sanoa, niin grafiikat ovat ihan miellyttävät ja musiikitkin ihan mukiinmeneviä. Kolmannen kentän ja loppukuvien biisit olivat oikein miellyttävät!
Varmaan kovimmille DnD -faneille tämä on ihan kiinnostavaa pelattavaa, itselle ei niinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti