Genre: Platform
Goal: Defeat Hook (Stage 18)
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 4/10
Kasvaa ja elää lakimiehenä, jolla on omia lapsia, Peter Banning ei koskaan ajatellut palaavansa Mikä-mikä-maahan. Itse asiassa, hän ei edes muistanut koskaan vierailleensa siellä!
Mutta kun paha Kapteeni Koukku palasi kidnappaamaan hänen lapsensa, isoäiti Wendy virkisti Peterin muistia jotta hän muistaisi huolettomat päivät, milloin Peter kirmasi Lost Boysien kanssa Mikä-mikä-maassa. Peter Banning on Peter Pan!
Onnekkaasti Peter on aseistettu puisella miekalla isoäiti Wendyn kehottamana ja ystäväsi Tinkin neuvolla, olet hyvin varustautunut edessä oleviin seikkailuihin.
Peter Panina tulet kohtaamaan monia esteitä ja taistelemaan vihollisia vastaan jotta löydät lapsesi. Olet pakotettuna kohtaamaan monia merirosvo-haamuja ja zombeja. Mikä-mikä-maan metsässä kohtaat merirosvoja, banaaneja nakkelevia apinoita, köysitikapuita ja näennäisesti ylittämättömiä virtauksia.
Joissain kohdissa sinun täytyy lentää toisesta kohteesta toiseen ja napata marmorikuulua jotta pysyt ilmassa.
Matkan varrella kehität taitojasi jotta pystyt päihittämään Kapteeni Koukun ja vapauttamaan lapsesi. Jotta onnistuneesti saavutat Koukun ja päihität hänet, sinun täytyy löytää neljä erikoista esinettä. Tiedät milloin olet saanut nämä esineet, sillä näet erikoisen ruudun jossa näet mitä olet kerännyt.
Mutta Mikä-mikä-maa on iso saari ja Koukku taitava, vaikeasti tavoitettava hahmo. Edessä on monia vaaroja joita täytyy välttää ja sinun täytyy ohittaa jokainen niistä löytääksesi Kapteeni Koukun ja lapset.
Joten onnea matkaan ja pidä kiirettä, lapset odottavat!
Jälleen yksi kaverivalinta muiden pelien jatkoksi. Ocean komeilee jälleen ruudulla mikä ei yleensä lupaa kovinkaan hyvää. Tässä tapauksessa pelin laatu oli ihan ok, ei nyt mitään tajunnan räjäyttäjää, mutta ei nyt sitä ihan pahinta jätettäkään.
Peli on tyyliltään iki-ihanaa tasohyppelyä ja sitä harrastetaankin 18 kentän verran. Tässä pelissä ei edetä lineaarisesti, vaan voi itse valita kenttiä mihin mennä. Tämä on kuitenkin putkinäköisesti tehty, sillä pelissä vaaditaan tiettyjä asioita jotta pystyy menemään tiettyihin kenttiin.
Kenttiä valitaan karttanäkymässä ilmansuuntien avulla ja tämä oli aluksi todella hämmentävää. Välillä jonkin kentän nimi vilahti ruudulla kun selasi ilmansuuntia. Kun sitten yritti johonkin kenttään mennä, Helinäkeiju motkotti, että "et voi vielä mennä kun sinulla ei ole sitä ja tätä mukanasi."
Kun sitten viimein johonkin kenttään pääsi sisälle, heti vastaan tuli tuttua Oceanin laatua. Pelissä on täysin sama ongelma kuin aikaisemmin läpäisemässäni Darkmanissa, tässä ei osu yhtään mihinkään. Peter Panin miekka on kuin pieni tikku jolla hän yrittää tökkiä hurjia merirosvoja.
Onneksi tässä pelissä pystyi hyppimään vihollisten yli suurimmaksi osaksi joten paskat osumat eivät pelinautintoa sen enempää pilanneet.
Tasoloikkakentissä ei vaan voi suoraan juosta maaliin, vaan tässä täytyy ensiksi keräillä tietty määrä juttuja. Vasemmasta yläkulmasta näkee, mitä pitäisi keräillä ennen kuin Exit aukeaa. Kerättävät keskittyivät lähinnä syötäviin asioihin, muutamassa loppupuolen kentässä täytyi keräillä kultakolikoita. Jostain syystä pelintekijöiden kieroutuneen huumorintajun vuoksi kaikki asiat kerättävistä aina energioihin rullaavat vuorotellen ruudulla.
Sen ymmärrän, että välttämättä kaikki kerättävät jutut eivät mahdu samaan aikaan ruudulle sillä tässä keräillään muutakin kuin vain Exitin avaavia juttuja, mutta että energiatkin rullaavat samaan syssyyn. Sen olisi voinut sentään laittaa erikseen. Rasittavaa pysähtyä paikalleen varmistaakseen, että on tarpeeksi energiaa jäljellä, sillä kuolemasta joutuu kentän alkuun.
Muita kerättäviä juttuja ovat sormustimet millä saa Helinäkeijun hyökkäämään vihollisia vastaan. Nämä ovat rajallisia ja kannatti miettiä, milloin moisen haluaa käyttää. Muutamassa kentässä on pakollista säästää Helinän hyökkäys johonkin tiettyyn kohtaan tai muuten siitä ei päässyt eteenpäin. Huvittavasti viholliset lentävät taivaan tuuliin sätkien ilmassa :D
Löytyy myös marmorikuulia jotka saavat Peterin hyppimään ilmassa! Tätä ei voi kuitenkaan tehdä missä hyvänsä, vaan kun ruudulla näkyy jotain tähtipölyhommelia, ainoastaan siinä pystyy hyppimään. Nämäkin ovat tietysti rajallisia ja jos liikaa pyörii kentässä ympyrää tuhlaten kaiken, pulassa olet.
Pelin kentät eivät suinkaan ole kovinkaan suoraviivaisia vaan pieniä sokkeloita joihin kerättävät jutut on jemmattu ympäriinsä. Pahimpia ovat luolakentät, sillä niissä on jokin tyyppi kuka on perso kakuille ja hän ei päästä ohitse ennen kuin on löytänyt tarpeeksi kakkuja.
Tämä oli aluksi todella hämmentävää, sillä olin missannut yhden kakun ja lukenut Helinän alkulöpinät hieman huolimattomasti - ukkeli ei vaan päästänyt ohi ja täytyi oikein päätä raapia, että mitähän ihmettä.
Pelissä on muutamia erilaisia kenttätyyppejä jos puhutaan tasoloikista, mutta ne kaikki ovat idealtaan samanlaisia. Täytyy etsiä kamaa jotta pääsee Exitiin. Luolakentistä löytää metallipaljastimen ja aluksi innostuinkin tästä, että nyt täytyy etsiä tavaroita sen avulla.
Mutta vielä mitä - mokoman aparaatin avustuksella löytää vain arkkuja joista saa pisteitä. Hip hip huraa...
Variaatiota peliin on saatu ihan mukavasti kun tasoloikkakenttien lisäksi Pan laitetaan mereen sukeltelemaan simpukoiden toivossa. Tämän lisäksi vielä pääsee lentelemään mistä itselle tuli vahvasti mieleen vanha kunnon Hugo -peikon seikkailut.
Lentely-osion ilmapallot ja pilvet muistuttivat todella paljon Hugoa :D Lentelyt olivat melko turhaa kamaa, sillä hetken lentelyn jälkeen homma olikin jo ohi ja Pan laskeutui maan pinnalle.
Ohjekirjassa kerrotaan, että samaisia marmorikuulia keräilemällä, mitä on ripoteltu tasoloikkakenttiin, Pan pysyy ilmassa lentämisen aikana. Tämä on kyllä hevonkukkua, sillä ensimmäisellä kerralla väistelin vain kaiken kun luulin, että jokainen asia satuttaa. En edes huomannut marmorikuulia ilmapallojen päässä roikkuvien dynamiittien joukosta.
Ehkä myöhemmissä lentelyissä tarvitsi keräillä kuulia ilmassa pysymiseksi, mutta tätä en voi varmaksi sanoa kun loppupuolella keräilin kaikkea mahdollista kun lentelyt kävivät hieman tylsäksi.
Viimeisenä erilaisena pelimuotona on miekkataistelu. Tätä näkee vain kaksi kertaa pelin aikana ja homma on suhteellisen kankeaa. Tavoitteena on saada vastustajalta paita pois päältä (mitä?) ennen kuin hän tekee saman sinulle. Tämä paidan riisuminen koskee vain ensimmäistä versiota tästä miekkataistelusta.
Miekalla voi sohia kolmelle eri korkeudelle ja ilmeisesti olisi pitänyt lukea mitä vastustaja tekee, mutta itse vain sohin menemään ihan tuurin sävyttämänä. Paras taktiikka oli hypätä vastustajan yli jolloin hän hetken aikaa katselee Panista poispäin ja sitten yrittää saada osumaa aikaiseksi.
Ihan kiva lisä peliin, mutta toteutus liian kankeaa jotta tästä olisi voinut nauttia.
Aluksi pelaaminen oli melkoista suhimista ympäriinsä yrittäen päästä edes johonkin pelatavaan kenttään. Pääsin ensimmäisellä yrityksellä itse Kapteeni Koukkua vastaan taistelemaan ja aluksi luulin, että tässä on mukavasti laitettu loputtomat continuet. Niiden määrää ei kerrota missään vaiheessa peliä ja ajattelin Oceanin olevan hieman höveliäämmällä päällä asian suhteen.
Koukku olikin paha vastus ja elämät kuluivat. Viimeiset elämät kuluivat ja tämän jälkeen kursori olikin Start -kohdassa ja peli alkoi alusta. Tämä hieman harmitti, sillä ihan mistään lyhyestä seikkailusta ei ole kysymys. No, kun pelin metkut tiesi, niin toisella yrityksellä peli menikin läpi.
Viimeiset kentät olivat hieman rasittavia sillä peliruutu tärisi erittäin inhottavasti. Tässä oltiin selvästi haettu laivan huojumis-efektiä, mutta lopputulos oli vain hieman pahoinvointia aiheuttavaa.
Jotta pääsee syvälle Kapteenikoukun alueelle, täytyy neljä erikoistavaraa saada haltuunsa. Nämä löytyvät aika kivuttomasti, sillä ne tulevat vastaan kun kentistä etsii pakollisia kerättäviä juttuja. Eli tavallaan ihan realistinen kokemus!
Kun Koukun luokse pääsin uudemman kerran, taistelu hieman kuumotti, sillä Koukku antoi todella pahasti pataan ensimmäisellä yrityksellä. Onnistuin pääsemään Koukun taisteluun kaikki continuet taskussa ja minulla olikin reilusti yrityksiä treenailla taistelua. Taistelu on samalla tyylillä toteutettu kuin strippaustaistelu Rufion kanssa.
Tässä vain se erona, että molemmilla on selkeät energiapalkit. Taistelua häiritsi jokin Kapteeni Koukun alamainen joka laittoi joulukoristetta muistuttavan asian Peter Paniin kiinni. Tämä esti hyppäämisen ja koriste täytyi karistaa pois jotta pystyi uudelleen hyppäämään.
Alamainen ilmestyi satunnaisesti neljästä eri kohdasta ja hänen liikkeitään oli todella hankala seurata samalla kun yritti taistella Koukkua vastaan. Keksin tähän taisteluun erittäin oivan taktiikan! Menin ruudun vasempaan reunaan ja hyppäsin paikallaan jonka jälkeen iskin Koukkua miekalla.
Tämä toimi todella hyvin ja pääsin taistelun läpi ottamatta yhtään osumaa :) Tämän keksimiseen ei mennyt kovin montaa elämää ja aluksi todella hankalalta vaikuttanut taistelu muuttui leppoisaksi läpsyttelyksi.
Kun Koukku oli hoideltu, tästä palkittiin "upeilla" loppukuvilla missä jälleen kerran Helinäkeiju härväsi tekstien edessä. Aluksi aika käppäiseltä tuntunut peli muuttuikin ihan ok seikkailuksi. Vaikka pelissä onkin paljon parannettavaa, nautin pelaamisesta.
Vaikka kentät ovatkin sokkeloisia keräämistä vaativia, eivät ne kovin pitkiä olleet ja rauhallisella etenemisellä ne sai hoideltua ilman sen kummempia ongelmia. Typerää pelisuunnittelua, että joutuu käyttämään rajallisia asioita jotta kentän saa suoritettua.
Tämä olisi toiminut suoraviivaisessa kentässä paremmin, mutta onneksi pakollisia tavaroita sai kuitenkin aika paljon, niin ympäri pyörimiseenkin oli varaa. Tämä menee listalle "kerran läpäistävät" pelit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti