Commando

Games Beaten: 468/710

Genre: Run and Gun

Goal: Destroy Enemy Base (Level 4-4)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Super Joen täytyy tuhota vihollisarmeija sinun taitojesi avulla. Ainoastaan konekiväärillä ja rajoitetuilla kranaateilla varustettuna, sinun tehtävänäsi on pelastaa panttivangit ja pitää viholliset aisoissa jotta he eivät pysty hallitsemaan maailmaa.

Super Joen täytyy olla tarkkaavainen jotta hän löytää piilotetut hahmot jotka antavat hänelle uusia voimia ja pisteitä. Myös salaiset tikapuut voivat avata salaisia paikkoja missä panttivankeja pidetään vankeina.

Vai että Commando NESillä. Ei, tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa vuonna 1985 ilmestyneeseen testosteronia pursuavaan legendaarisia one linereitä sisältävään Arnold Schwarzeneggerin tähdittämään leffaan. Tämä peli on itse asissa ilmestynyt puoli vuotta ennen tuota leffaa joten roolit voisivat olla hyvinkin toisin päin!

Capcom tälläisen pelin väsäsi aikoinaan Arcadelle ja sitä on sitten käännetty jos jonkinlaiselle aparaatille, NES mukaan lukien. NES-versio koki päivänvalon vuonna 1986, eli mistään kovin tuoreesta NES -pelistä ei ole kysymys ja sen kyllä huomaa. 

Koko pelaamisen ajan oli sellainen fiilis, että milloin peli kaatuu tai glitchaa niin, että pelaaminen ei enää onnistu :D

Peli sisältää vain neljä kenttää, mutta tässä on taas tälläinen "hauska" juttu, että nämä samat kentät täytyy pelata neljästi läpi ennen kuin peli lopullisesti päättyy. Vaikeusaste nousee aina hieman kun lähdetään uudelle rundille.

Pelissä ohjaillaan Super Joe -nimistä ukkelia joka on varustettuna konekiväärillä ja kranaateilla. Konekiväärissä on loputtomat kudit, mutta kranaatteja on rajoitettu määrä. Niitä saa kyllä lisää kenttien varrelta. Kranaateilla sai mukavasti useamman vihollisen kerrallaan tapettua.

Myös vallihautojen ynnä muiden esteiden takana lymyilevät pahikset sai tapettua helposti kranaattien avulla. Konekiväärin ja kranaattien tehoa pystyi parantamaan, mutta en ole ihan varma miten se tapahtui. Ohjekirja ei moista kerro ja pelin hektisen tyylin vuoksi ei tullut ihan niin tarkkaan seurattua asiaa. 

Tällä ei nyt sen suurempaa merkitystä ollut, sillä kuolemasta nämä asiat nollautuvat ja kuolemista tässä tapahtui jatkuvasti. Iloisena yllätyksenä tämä peli sisältää loputtomat continuet! Kolmen lisärin voimin lähdetään vihollisia tappamaan ja jos menetti, joutuu kentän alkuun.

Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä ole, mutta hektisyyden vuoksi muutamia niistä joutui yrittämään kerta toisensa jälkeen jotta kenttä meni läpi.

Kentistä löytyy piilotettuja luolastoja joihin mennään tikapuiden avulla. Ampuminen tai kranaatti tuo nämä tikapuut esiin. Luolista löytää lähinnä pisteitä kerryttäviä asioita, mutta voi niistä löytyä muutamia hyödykkeitäkin kuten lisäreitä.

Langatonta radiota, kiikareita tai luotiliiviä en onnistunut koskaan löytämään. Varmaan olivat piilotettu luoliin, mitkä olivat liian hektisissä kohdissa, että niitä olisi viitsinyt lähteä etsimään. Radion avulla olisi voinut tuhota kaikki viholliset ruudulta ja helikopteri olisi vienyt sinut toiseen ruutuun.

En ole varma mitä ruudulla haetaan tässä yhteydessä, sillä ohjekirjassa puhutaan ruudusta, mutta kyseessä voi olla ihan hyvin seuraava kenttäkin. Kiikareiden avulla olisi voinut paikantaa piilotetut luolastot suoraan ja luotiliivit olisivat suojanneet muutamilta luodeilta ja kranaateilta. 

No, ihan hyvin pärjäsi ilman näitäkin apuja vaikka melko kaoottista eteneminen välillä olikin.

Ensimmäinen kierros meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt muutamia kuolemia tuli pelin jippoja opetellessa. Kentissä on onneksi jatkopaikkoja jos vain lisäreitä on jäljellä. Pomotaistelut olivat aikamoista kaaosta, sillä niissä täytyi tietty määrä vihollisia tuhota jonka jälkeen taistelu loppui.

Taistelussa on jokin pääjehu, mutta häntä en onnistunut kertaakaan tappamaan kun täytyi keskittyä muihin päälle hyökkääviin vihollisiin. Hetken vihollisten tuhoamisen jälkeen tämä ukkeli heilutteli valkoista lippua tappion merkiksi ja kun loputkin viholliset on nujerrettu, siirrytään seuraavaan kenttään.

Tämän pelin kohdalla kävi niin, että minun piti hieman testailla peliä, mutta homma eteni mukavasti ja loputtomat continuet olivat iloinen yllätys, niin annoin sitten vaan mennä. Eipä siinä älyttömän kauaa mennyt kun olin jo viimeisellä kierroksella.

Jokaisella kierroksella viholliset hieman nopeutuvat ja he alkavat ampumaan enemmän. Vielä kun tämä peli on kunnon glitch-fest, niin välillä oli hieman hankalaa nähdä, mitä pitäisi tehdä. Viholliset saattoivat kadota randomisti, panokset osuivat selkeästi Super Joeen, mutta menivät läpi. Ehkäpä tämän vuoksi Joen etuliitteenä on Super.

Neljäs kenttä oli lähes jokaisella kierroksella hankala. Luotia lentelee älyttömästi ruudulla ja kenttä sisältää "olisi pitänyt tietää" -tyylistä trollausta kun autoja ajaa ruutuun jyräten Super Joen jos vain käveli eteenpäin.

Viimeinen kierros meni aika huvittavasti, sillä kaikkia muita kenttiä yritin useampaan kertaan, mutta viimeinen meni vain yhdellä kuolemalla :D Tässä oli kyllä reilusti tuuria mukana, sillä lopputaistelussa hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Kolmannen ja neljännen kierroksen välillä ei suurta eroa enää ollut vaikeusasteen suhteen joten varmaan tämä oli osa syy miksi viimeinen kenttä meni näppärästi läpi.

Trollaavat autotkin käyttäytyivät samalla tavalla joten sain nekin väistettyä kerrasta. 

Tässä pelissä on ehkä NESin suloisimmat lopputekstit siitä syystä, että hieman kankealla englanninkielellä kiitellään pelaajaa. Jotenkin todella sympaattista :) 

Ei tämä hullumpi peli ollut, mutta ikä paistaa pahasti läpi. Onneksi tässä on loputtomat continuet, sillä ilman niitä arvosana olisi ollut matalampi. 

Odotin, että joudun tämän kanssa taistelemaan pidempääkin, mutta loputtomat continuet pelastivat siltä urakalta!

Bad Street Brawler

Games Beaten: 467/710

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat Duke's Sensei (Stage 15)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Lakia rikkovat roistot, huligaanit ja sirkuksesta karanneet luopiot hallitsevat julmia katuja. Meno on kuin suoraan eläintarhasta! Kaupunki ei ole turvallinen ja asukkaat elävät jatkuvassa pelossa. 

Sinä olet Duke Davis - entinen punkkirokkari ja maailman coolein taistelulajien harjoittaja joka tekee asiat omankädenoikeuden mukaan. Olet hoikka ja ilkeä huligaanientuhoamiskone! Palaat kotikaupunkisi kaduille ultimaattisena rauhanpuolustajana!

Pahuutta on jokaisessa puskassa ja vaaroja nurkkien takana - OLE VAROVAINEN! Sinun tehtävänäsi on lähettää pahikset raivokkaiden nyrkkien sekaan sekä tiukkaan jalkatoimintaan. Tämä on loputonta taistelulaji-hulluutta!

Päihitä kelvottomat jo tänään ja katso julmien hajaantuvan!

Jälleen yksi peli, mitä olen yrittänyt hieman vältellä. Välttely kuitenkin loppui viimein kun kaverini sen meni minulle valitsemaan. Joskus aikoinaan hieman katselin, kun Retku tämän kanssa tuskaili ja ei kyllä käynyt kateeksi. Tätä enempää en oikeastaan pelistä tiennyt.

Peli meni auttamatta siihen kategoriaan, että en edes yritä ilman apukeinoja läpäistä peliä. Katselin Youtubesta muutamia videoita ja speedruneja hyvien vinkkien toivossa. Kyllähän vinkkejä ihan mukavasti tulikin jotka auttoivat tämän hurjan pelin läpäisemisessä.

Tämä kyseinen peli on NESin kahdesta ainoasta "virallisesta" Power Glove -hanskajulkaisusta. Eli halutessaan tätä pystyy pelaaman normaalin ohjaimen sijaan tuolla legendaarisella hansikkaalla. Tämä kyseinen hanska on varmaan monelle tuttu AVGN:n videoiden myötä.

Kun Youtube -videoita katselin vinkkien toivossa, samalla selvisi, että hanskan käyttö tämän pelin kohdalla on täyttä puijausta. Peliä ei oikein hanskan avulla pysty pelaamaan, pelihahmo ei liiku järkevästi. Ei tämä nyt ihan pelikelvoton hanskan kanssa ole, mutta tuo ainakin aika rajusti lisää vaikeusastetta jos sillä haluaa yrittää läpäisyä :D

Itse valitettavasti päässyt testaamaan sillä en vielä omista Power Glove -hansikasta. Hanskan käyttö pelaamisen aikana antaa kyllä erittäin hyvän edun, sillä pomot pystyy tuhoamaan yhdestä iskusta.

Mutta tällä edulla ei oikein suurempaa merkitystä ole kun pelaaminen on niin överivaikeaa :D Toki voisihan sitä niin tehdä, että vaihtaa hanskassa olevan normaalin ohjaimen käyttöön kentän ajaksi ja sen jälkeen sitten tuhoaa pomon yhdellä iskulla hanskan avulla.

Joka tapauksessa aika naurettavaa kuluttajan huijausta. Muutenkin koko Power Glove on yksi suuri vitsi, ei pelit sen kanssa kovin hyvin toimi. Vaikka tämän pelin kannessa mainostetaankin Power Glovea, ei ohjekirjassa siitä mainita sanallakaan.

TMR alkuun yritti hanskan avulla läpäisyä, mutta luovutti aika nopeasti homman suhteen todeten asian liian brutaaliksi.

Peli itsessään on sivusta kuvattua mäiskintää hieman Double Dragonin ja Renegaden hengessä. Peli sisältää viisitoista kenttää ja kaksi continuea. Peliä lähdetään pelaamaan kolmella lisärillä, mutta aina kun onnistuu keräämään 10 000 pistettä, saa yhden lisää! Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä ole, mutta RNG on se syy, mikä tekee tästä aika pirullisen.

Jokaisen kentän alussa on ns. harjoitteluruutu missä saa testata hieman Duken liikkeitä. Tätä kannattikin harrastaa, sillä hahmon liikkeet vaihtuvat jokaisessa kentässä erilaisiksi. Liikkeitä on kolme kappaletta per kenttä ja ne tehdään A, B ja A+B nappeja käyttämällä.

Todella uniikki idea, empä ole aikaisemmin kuullut tälläisestä, että liikkeet vaihtuvat kenttäkohtaisesti. Tämä tuo oman mausteensa vaikeusaste-soppaan, sillä muutamissa kentissä on huomattavasti heikommat liikkeet kuin toisissa. Parhaimmilla liikkeillä vihollisia voi käytännössä pitää paikallaan eikä ne voi tehdä mitään :D

Hieman huonompien liikkeiden kentissä täytyy sitten käyttää enemmän luovuutta jotta epäreilu RNG ei pistä liikaa kampoihin. Osa liikkeistä on täysin kieliposkella suunniteltu, sillä repertuaarissa on mm. kutittelua ja korvapuusteja perus liikkeiden lisäksi.

Kentissä on aikaraja ja joissain kentissä ei saanut kovin paljoa jäädä hidastelemaan jotta aika riittäisi. Jos aika menee loppumaan, ei kuolo korjaa saman tien vaan energiat lähtevät pois yksi kerrallaan. Näin on pieni mahdollisuus selvitä seuraavaan kenttään jos viimeisillä voimillaan saa pomon mukiloitua. Tätä ei kuitenkaan itselleni käynyt, aika harvoin kuitenkin ajanloppuminen osoittautui ongelmaksi.

Hieman vaikuttaisi siltä, että peli on tarkoituksella tehty parodiatyyliin. Toki voi niinkin olla, että hieman hymyilyä aiheuttavat tilanteet ympäri peliä on tarkoin harkittuja nerokkuuksia...jota epäilen vahvasti. 

Ruudun yläreunassa olevat rakennukset edustavat kentässä edettyä matkaa ja lopussa odottaa jokin isompi pomovastus tai läjä perusvihollisia. Peli on hieman hämmentävästi toteutettu, sillä läheskään kaikkea ei tarvitse tappaa, vaan voi kävellä suoraa niin pitkälle kun peli vain sallii.

Kun ruutu viimein pysähtyy, tällöin täytyy "pakolliset" viholliset niitata jotta pääsee jälleen kävelemään eteenpäin. Yleensä mäiskintäpeleissä täytyy kasa vihollisia tappaa jotta peli etenisi, mutta tämä onkin ihan toista maata!

Huvittavaa kun kävelee ruudun pysähtymiskohtaan ja perässä juosseet viholliset yllättäen sitten luovuttavat ja juoksevat pois. Eivät ilmeisesti halunneetkaan tapella. Joskus perässä juoksijat jäävät ruutuun härväämään ja ne täytyy saada pois jotta "oikeat" viholliset ilmestyisi. Tähän riittää yksi isku jonka vaikutuksesta he pakenevat pois. Välillä viholliset tekevät sen ihan automaattisesti ilman mukilointia.

Erityismaininnan ansaitsee pelihahmo Duken erittäin huvittava kävelytyyli. Se näyttää nimittäin siltä, että kaveri hieroisi muniaan samalla kun kävelee eteenpäin :D 

Viholliskaarti on melko huvittavaa sorttia, sillä löytyy sirkuskääpiöitä, punkkareita, koripallopelaajia ja jotain Elviksen näköisiä maassa kieriviä ukkoja. Yhtenä huvittavana "easter eggina" on jos koiravihollista menee kutittelemaan sellaisessa kentässä, missä tämä liike on saatavilla, koira saa mukiloinnin sijaan rapsutuksia :D Toki tämä rapsuttelu on koiralle kohtalokasta, henki lähtee joka tapauksessa :(

Kentän päätteeksi sankarimme heittää vihollisilta napatut aseet syrjäisellä kujalla sijaitsevaan roskikseen jotta rikollisuus vähenisi! Ehkä olisi ollut fiksumpaa säästää esimerkiksi jokin ase jotta olisi saanut hieman paremmin pahiksia tuhottua.

Kun kenttää kulkee eteenpäin, välillä ruudun jompaan kumpaan reunaan ilmestyy pieni ukkeli joka ohjekirjan mukaan on vakooja. Tämä ukko nakkaa ruudulle joko karkuun lentävän sydämen jonka napatessaan saa energiat täyteen tai sitten pommin joka vie ison siivun energiaa. Tämä on ihan täysin RNG:n päätettävissä mitä herkkua sitä onkaan luvassa. Onneksi kuitenkin RNG oli pelaamiseni aikana enemmän sydämen puolella kuin pommien. 

Pommeista ei onneksi kummempaa vaaraa ollut, sillä räjähdys ei vaikuttanut jos onnistui saamaan pommin ruudun ulkopuolelle. Tämä oli todella helppo toteuttaa, vain muutamilla kerroilla menin räjähtämään pommiin.

Välillä kyllä oli todella tarkkoja tilanteita, että ilman tuurilla saatua sydäntä ei olisi meno kovin pitkälle jatkunut. Kentät alkavat vielä ihanasti täysin alusta jos siinä menee kuolemaan, oli sitten missä kohtaa kenttää hyvänsä.

Pieni ukkeli toimittaa myös vihollisen virkaa muutamassa kentässä. Ruudun reunaan ilmestyykin pienemmän ukon sijaan isompi ukkeli ja hänen takkinsa alta ilmestyy tämä pieni kaveri ja tässä tapauksessa se on aina vihollisen roolissa. Mahdollisen herkkusydämen sijaan tuleekin mekaanista nyrkkiä naamaan, mutta onneksi tämän oppi todella nopeasti eikä ukko päässyt enää yllättämään.

Pelissä on vain muutama isompi pomovastus, muuten taistellaan ihan perus vihollisia vastaan kentän lopussa. Normaaleja vihollisia vastaan taistelut ovat selkeästi pahempia, sillä kun vihollisia on ruudulla useampi kappale, pirullinen RNG saattoi pilata kaiken sekunneissa. Pahimpia pomotaisteluita olivat ne, missä oli Elviksen näköisiä vihollisia mukana.

Heidän käytös on todella arvaamatonta eikä niihin voi tehdä vahinkoa silloin kun he pyörivät maassa. Joskus viholliset vain murjoivat Duken hengiltä sen kummempaa armoa antamatta. Ei vain pystynyt tekemään yhtään mitään, reilu peli :D

Yhdeksännen kentän pomo on siitä erikoinen, että siihen ei tehoa kuin yksi ainoa liike. Onneksi tämän liikkeen avulla pomo ei kykene tekemään mitään kunhan vain ajoittaa liikkeen tekemisen oikein. En kertaakaan ottanut tältä pomolta yhtään osumaa :D

Ehdottomasti pelin hankalimmat kentät opetella olivat 8, 10 ja 15. Etenkin kahdeksas ja kymmenes, niissä meni aikaa tuhottomasti, että sain homman rullaamaan ilman ongelmia. Hankalan näistä kentistä tekee heikommat liikesarjat. Joutui käyttämään perus potkuja ja ottamaan riskejäkin jotta ikävät kohdat sai selvitettyä.

Aluksi en millään meinannut päästä kasikentän ohi. Ongelmana oli lähinnä kentän pomo joka koostui kahdesta skeittipojasta. Kun skeittipojilla on kuolemattomuusaikaa, niin niihin oli todella hankala osua jos pojat skeittailivat erisuuntiin. Silloin kun he sai kulkemaan samaan suuntaan ja ajoitettua iskurytmityksen oikein, ei ollut mitään ongelmaa taistelun kanssa. Tämä kuitenkin vaati hieman RNG:tä.

Toinen jumipaikka oli kenttä kymmenen. Kenttä sisältää pahoja vihollisia ja täytyy edetä aika pitkälle, ennen kuin ensimmäinen pikku ukkeli ilmestyy ruudulle mahdollisen sydämensä kanssa. Pomona toimii vielä sirkuskääpiö ja Elvis joiden yhdistelmä on yksi pirullisimmista koko pelissä. Kääpiö viskelee voimakuulia ja Elvis pyörii maassa, upeaa. Välillä kääpiö heitteli voimakuulaansa niin nopealla tahdilla, että ei kerinnyt tekemään iskua Elvikseen. Elvis saattoi hallitsemattomasti kieriskellä Duken päälle ja siinähän sitä oltiin kunnon lukkotilanteessa.

Hieman yllättäen seuraavat kentät aina viimeiseen asti olivat melko helppoja, syynä tähän on todella hyvät liikesarjat. Viimeinen kenttä sitten otti luulot pois ja sai todella tehdä töitä, että pääsi viimeiselle pomolle asti. Kenttä sisältää kolme erilaista Elvis -settiä...kolme! :D

Nämä Elvikset ovat helposti pelin ärsyttävimmät viholliset. Yksinään eivät kovin pahoja ole, mutta kun mukaan heitetään jokin toinen vihollinen, niin voi pojat mikä mylläkkä alkaa. Elviksiä täytyi manipuloida jotta he lopettaisivat pyörimisliikkeensä. Tämä ei aina onnistunut jos ruudulla härväsi jokin muu vihollinen. 

Viimeisen kentän ensimmäisessä osiossa on vastassa kaksi Elvistä, mutta onneksi tätä ei tarvitse hoitaa, riittää vain kun onnistuu hyppimään Elvisten ohi. Jos ei tässä onnistu, kuolema on aika varma, sillä Elviksien pyörimisliikkeet imevät energiat nopeaan tahtiin eikä Dukella oikein pääse liikkumaan karkuun.

Toisena settinä vastassa on Elvis ja punkkarinainen joka on myös aika paha jos hän päättää saada psykoosikohtauksen jonka seurauksena heittelee puukkoja älyttömään tahtiin. Tähän vielä mukaan Elviksen pyörimisliike niin kuolema on taattu.

Kolmantena settinä on Elvis ja skeittipoika. Tämä oli siinä mielessä helppo, että kun skeittaripojat tykkäävät skeitata hetkeksi ruudun ulkopuolelle, kerkeää keskittymään Elviksen mukilointiin. Kun kaikki nämä oli selvittänyt, vasta tässä vaiheessa kenttä tarjoilee ensimmäisen mahdollisuuden saada energiaa. Onneksi viimeinen pomo on lähellä ja häntä ennen saa jopa hurjat kaksi sydäntä joten ei niin väliä vaikka ei tätä aikaisempaa sydäntä olisi saanut.

Mutta aika brutaali kenttä kun pitää monta pahaa taistelua mennä lähes virheettömästi läpi jotta selviää seuraavasta aina kentän loppuun asti. Viimeisen pomon virkaa toimittaa jokin Bayou Billyn näköinen äijä varustettuna puukolla ja SINGOLLA :D

Ensimmäistä kertaa kun taisteluun pääsin niin sinkoa tuli armottomasti naamaan. Singosta menettää aivan tajuttomasti energiaa ja minulla olikin vain yksi palkki jäljellä. Lähellä se oli, että olisin jo tällä ensimmäisellä yrityksellä päässyt pelin läpi, sillä kun vain onnistuu pääsemään äijän luo, pystyy sitä aika helposti manipuloimaan ja heittelemään katuun.

Kuitenkin epäonnekkaasti väistin yhden nopean puukotuksen ja henki lähti. Onneksi vielä saman yrityksen aikana pääsin uudelleen kokeilemaan taistelua ja tällä toisella kerralla tiesin mennä saman tien ukon luokse, jotta hän ei kerkeä ampumaan singollaan.

Olipahan kyllä peli!

Hieman yllättäen nautin tämän pelaamisesta oikeastaan koko ajan. Ei vaikeusastekaan enää lopussa tuntunut niin jyrkältä kun oppi pelin metkut. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta ei kyllä NESin huonoimpiakaan. Jonkin verranhan tässä olisi parannettavaa, mutta graafisesti tämä on ihan menevää kamaa. Peli tottelee ohjausta ihan mukavasti, ainoana miinuksena D-padista tehtävä hyppääminen. 

Tämän vuoksi muutamia ”ei toivottuja tilanteita” sattui pelin tiimellyksen aikana. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin aikaisemmin läpäisemässäni Rush'n Attackissa.

Musiikit eivät mitään erikoismainintaa ansaitse, ne olivat paikoitellen aika karseat. Mutta, ehkäpä niiden on tarkoituskin olla jos tästä haettiin jotain parodiapeliä :D

Advanced Dungeons & Dragons: Heroes of the Lance

Games Beaten: 466/710

Genre: Action/Adventure

Goal: Defeat Khisanth and Recover the Disks of Mishakal

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Kolmesataa vuotta on kulunut kun muinaisten viha laskeutui Kryniin katastrofin muodossa. Merkki ilmestyi kaikkina kahtenatoista päivänä mitkä ennustivat katastrofin. Puut itkivät, palot levisivät hallitsemattomasti ja ilma kylmeni. Kykloopit rynnistivät tiensä läpi Ishtarissa sijaitsevan Kingpriest temppelin.

Kaikki merkit jätettiin huomioimatta ja kolmantenatoista päivänä tulivuorenpurkaukset levittäytyivät taivaalle ja roiskuivat ympäri maata. Katastrofista johtuneet pimeät päivät mursivat kansakunnat pieniksi, nahisteleviksi liittolaisiksi.

Ihmiset käänsivät selkänsä muinaisille perinteille, voimalle ja uskolle. Muistot mahtavia taikoja käyttävistä papeista unohdettiin ja asiaa alettiin pitää myyttinä.

Paha jumalatar, Takhisis, pimeyden kuningatar odotti oikeaa hetkeä. Hän on onnistunut herättämään hirvittäviä lohikäärmeitä ja luomaan draconian -rodusta koostuvan armeijan joka levittäisivät kuningattaren voimaa ympäri maailman. Kun Takhisis on saanut maat haltuunsa, voiman tasapaino siirtyy niin, että hän voi hallita koko maailmaa. 

Seikkaileva joukko joita kutsuttiin "Keihään Seuralaisiksi", ovat Krynnin ainut toivo. Seuralaiset ovat oppineet tiedostamaan Mishakalin kiekkojen olemassa olon mitkä sijaitsevat Xak Tsaroth raunioiden uumenissa. Kiekot edustavat voimakasta symbolia vanhimmasta parantaja jumalattaresta, Mishakalista.

Kiekkojen avulla todistetaan Mishakalin olemassaolo ja muinaiset perinteet voidaan herättää henkiin jolloin kosminen tasapaino palautuu. 

Mutta Takhisis tietää myös kiekkojen olemassaolon ja onkin lähettänyt mustan lohikäärmeen, Khisanthin vartioimaan niitä. Kiekkoja suojelee myös muut lohikäärmeet ja vastustajat. 

Pystyvätkö Seuralaiset palauttamaan kiekot ja ansaitsemaan tittelin "keihään sankarit"?

Kävin taannoin podcastissa vierailemassa tämän NES -projektini myötä ja ohjelman isäntä valitsi jakson päätteeksi minulle uuden pelin läpäisylistaan. Aavistuksen irvistytti, kun ilmoille kantautui nimi Advanced Dungeons & Dragons.

Olen yhden DnD pelin aikaisemmin pelannut ja se ei kovinkaan hauskaa hupia ollut. Tämä peli ei osu samaan RPG -genreen kuin aikaisempi läpäisyni vaan on enemmän Action/Adventure -tyylistä meininkiä.

Kun kerta näin harvinaislaatuinen pelinvalitsija oli kyseessä, en ajatellut heti heittää hommaa läskikisi ja yritinkin täysin omin voimin läpäistä peliä. Hieman alkoi ahdistaa pelin sokkeloisuus, kahdeksan hahmon seurue ja lukuisat kerättävät tavarat.

Loppujen lopuksi jouduin kuitenkin luovuttamaan ja hakemaan netistä hieman apua tähän seikkailuun. Pahoittelut Harri!

Peli on sivusta kuvattua actionia ja siinä seikkaillaan Xak Tsarothin sokkeloisissa rauniossa. Pelin maailma ei ole yhtä isoa aluetta, vaan homma on jaettu kolmeen kenttään.

Matkan varrelta löytyy jos jonkinlaista kerättävää juttua ja hurjia otuksia mitä tuhota. Kahdeksan sankaria on värvätty tehtävään tuhota paha Khisanth lohikäärme ja palauttaa Mishakal kiekot.

Hahmot ovat erilaisia niin statseiltaan kuin pituuksiltaan. Lyhyimmät kaverit pystyvät väistelemään ammuksia sen kummemmin kyyristymättä. Osa porukasta käyttää aseita apunaan ja loput turvautuvat magian voimaan.

Hahmojen järjestystä pystyi muuttamaan miten lystäsi ja sitä kannattikin ensitöikseen vaihtaa. Peli tarjoilee Prinsessa Goldmoonia aloitushahmoksi, mutta hän kannattaa siirtää pois kärkijoukoista. Prinsessa on tärkeä hahmo eikä hän saa kuolla. Pelikin tästä ilmoittelee jos energiat menivät liian vähiin.

Valitsin itse joukon kärkeen sellaisen hahmon kellä oli eniten lyöntivoimaa. 

Lähdin aluksi tutkiskelemaan peliä ihan ilman mitään sen kummempia apuja, mutta aika nopeasi huomasin kuinka sokkeloinen ja sekava pelin maailma on. Tämän jälkeen siirryin piirtämään karttaa, mutta tämä homma osoittautui mahdottomaksi, sillä pelin kompassi vaihtaa suuntaa sen mukaan kun astuu sisään uuteen huoneeseen.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä välillä reitit ovien välillä eivät ole edes millään tavalla loogisia ja yhdestä ovesta saattoi warpata toiselle puolelle kenttää. Tässä kohtaa luovutin ja kaivoin valmiit kartat netistä. Tässä vaiheessa huomasin myös, että pelihän on jaettu kolmeen kenttään yhden ison sijaan.

Kentästä toiseen siirrytään putoamisanimaation saattelemana ja olinkin epähuomiossa käynyt toisen kentän alussa pyöriessäni ympäri hämäriä käytäviä. Valmiiden karttojen avulla meno helpottui huomattavasti ja läpäisyyn ei kovin kauaa tuhraantunut.

Hyvänä jälkiviisautena jos olisin tajunnut piirtää karttaa huone kerrallaan ja merkitä esimerkiksi kirjaimella mistä ovesta siirrytään mihinkin, olisin ehkä saanut itsekin selvettyä kentät ilman valmiita karttoja. Piirsin karttaa perinteiseen hahmon silmistä kuvattavaan RPG -pelin tyyliin ja se ei toiminut laisinkaan.

Tämä ei kuitenkaan käynyt tarpeeksi hyvin selväksi raunioissa pyöriessäni ja perinteinen ahdistus nosti päätään :( Mutta ei kaduta valmiiden karttojen piirtäminen, sillä tästä sai niiden avulla edes jollain tasolla siedettävämmän kokemuksen.

Vaikka kentistä löytyy vaikka minkälaista hienoa kerättävää kuten aseita, taikakääröjä ja taikaliemiä, mitään ei tarvinnut jäädä keräilemään. Pelin aloituskamoilla pärjäsi aivan mainiosti. Tämä selvisi aika nopeasti kun ensimmäisen kentän selvitin nopeasti sen kummempia tavaroita keräämättä.

Myöskään vihollisia ei tarvinnut sen kummemmin jäädä tappamaan, pomppi vain ohi. Tämäkin asia selvisi nopeasti, sillä heti ensimmäisessä kentässä vastassa oli vihollisia, mitä ei voinut tuhota, täytyi vain tykittää ohi. Myös suurin osa vihollisista on todella kestäviä ja ohi kulkemalla otti vähemmän osumaa kuin vihollisia vastaan taistelemalla.

Välillä vihollinen ei saattanut päästää ohi kovin helpolla ja energiaa kului, mutta ei hätää - pelistä löytyy haavoja parantava taika jonka avulla sai hahmojen energiat takaisin täyteen. Valikossa on näkyvillä taikapalkki joka kertoo kuinka paljon pystyy taikoja käyttämään, mutta palkki kuluu niin hitaaasti tyhjiin, että tästä ei tarvinnut välittää laisinkaan.

Löysin vielä toisesta kentästä jonkin kultaisen maljan jonka sisällön nautittuaan sai taikapalkin takaisin täyteen :D 

Eli kertauksena: mitään tavaroita ei tarvitse kerätä, vihollisia ei tarvitse tappaa ja taikojen avulla pystyy lähes loputtomasti parantaa hahmoja. Voisiko peliä vielä jotenkin helpottaa lisää? No totta kai voi! Pelissä on sisäänrakennettu tallennus ja lataus -mahdollisuus. Pystyi tallentamaan mihin kohtaan hyvänsä pois lukien viimeinen taistelu Khisanthia vastaan.

Peli sisälsi vielä ruhtinaallisesti kolme tallennuspistettä joita tulikin hyödynnettyä varmistaakseen, että ei tallenna liian tukalaan paikkaan. Nämä tallennukset toimivat samalla tavalla kuin Save Statet. Aika uskomaton ratkaisu näinkin lyhkäiseen peliin.

Ja lyhythän tämä on. Kävin huvikseni katsomassa speedrun aikaa ja sehän on huimat kuusi minuuttia ja 30 sekuntia :D Peli on todella kummallisesti rakennettu, että löytyy paljon hahmoja, taikoja, aseita ynnä muuta, mutta sitten ei tarvitse käyttää oikein mitään.

Yhtä taikaa jouduin käyttämään haavojen parantamisen lisäksi, sillä viimeisessä kentässä on käytävä missä vastaan tulee kaksi lohikäärmettä eri suunnista. Lohikäärmeiden liekit tekevät jäätävästi vahinkoa eikä niiden ohi voi kulkea. Tässä kohdassa täytyi käyttää taikaa mikä tekee sankarin hetkeksi immuuniksi lohikäärmeen liekeille.

Peli on siinä mielessä armoton, että jos johonkin tiukempaan viholliseen kuten tulta syökseviin lohikäärmeisiin jäi jumiin, ne söivät hahmot nopeasti hengiltä yksi kerrallaan. Tässä tilanteessa ei kannattanut tehdä muuta kuin ladata tallennus, sillä ei tiennyt tarvitsiko jotain hahmoa jonkin tietyn kohdan selvittämiseen.

Kun karttojen avulla kuljin eteenpäin, selviydyin noin puolessa tunnissa viimeiselle pomolle. Vastassa on hurja lohikäärme Khisanth jota ei niin vaan tapetakaan millä tahansa aseella. Tässä Prinsessa Goldmoon pääsee loistamaan ja hänen keihäänsä tappaa loharin yhdestä osumasta. 

Hieman tälläistä puzzle -elementtiäkin laitettu mukaan, että täytyi testailla erilaisia vaihtoehtoja mikä sitten tuhoaa loharin. Tämä oli hieman epäselvästi tehty, sillä yritin taika-ammuksella tuhota lohikäärmettä, mutta en ihan tarkkaan tiennyt, tekikö se edes vahinkoa. Pomon jälkeen löytyy vielä yksi kerättävä juttu eli nuo Mishakalin kiekot. Ensimmäisellä kerralla kävi niin, että kävelin kiekkojen luokse, mutta peli päättikin mennä loppukuviin ennen kuin olin kerinnyt nappamaan kiekkoja itselleni.

Loppukuvissa sitten voivoteltiin, että "onnea, mutta et kerännyt kiekkoja." No en kerännyt kun en kerinnyt keräämään vaikka kävelinkin suoraan niitä kohti ilman sen kummempia hidasteluja. Tästäpä en lannistunut, koska pelissä on nuo ihanat tallennukset joten ei kun vaan latausta pöytään ja yrittämään uudelleen.

Pelin kehveli olikin mennyt poistamaan tallennukseni jostain kumman syystä. Luultavasti sen vuoksi, kun pääsin loppukuviin. Onneksi kokemuksen syvällä rintaäänellä olin tallentanut useampaan tallennus-slottiin joten minun ei tarvinnut pelata kuin viimeinen kenttä uusiksi.

Eipä koko pelin pelaaminenkaan olisi ollut suuri rangaistus pituus huomioon ottaen, mutta olisihan se hieman ärsyttänyt kun mistään mestariteoksesta ei ole kyse. Toisella kerralla onnistuin nappaamaan kiekot talteen ja peli oli sitten siinä. Periaatteessa läpäisy olisi ollut hyväksyttävä ilman kiekkojen keräämistä, mutta se olisi tuntunut hieman väärältä jättää peli siihen.

Eipä tästä oikein mitään jäänyt käteen. Tietysti jos tämän olisi yrittänyt pelata ilman mitään karttoja, olisi joutunut huomattavasti enemmän pyörimään etsien oikeita reittejä. Tällöin olisi luultavasti joutunut hyödyntämään hahmojen erilaisia kykyjä.

Ainut vaihtoehto itselle olisi ollut vain ulkoa opettelu mistä ovesta pääsee mihinkin, sillä karttojen piirtäminen osoittautui niin mahdottomaksi hommaksi.

Jos tästä jotain positiivista täytyy sanoa, niin grafiikat ovat ihan miellyttävät ja musiikitkin ihan mukiinmeneviä. Kolmannen kentän ja loppukuvien biisit olivat oikein miellyttävät!

Varmaan kovimmille DnD -faneille tämä on ihan kiinnostavaa pelattavaa, itselle ei niinkään.