Genre: Sports
Goal: Win a Super Cup
Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 4/10
Noniin jalkapallofanit, se on pelin aika! Jos olet etsimässä uutta haastetta, valmistaudu maailmanluokan koitokseen Goal! Twon parissa. Olit sitten keltanokka tai tasokas pelaaja, Jalecon Goal! Two vie sinut kentälle toiminnan pariin.
Olet jokaisessa roolissa aina maalivahdista valmentajaan asti ja sinun ei tarvitse edes mennä harjoittelemaan. Tässä pelissä on kaikki - estäminen, syöttäminen ja kuljettaminen. Jopa puskut ja taklaukset.
Sinä näet hurraavan katsomon...lentävät konfetit ja liehuvat liput...kuka tietää, kenties myös muutaman meluisan fanin.
Heti perään jatko-osa koska jostain kumman syystä tuli sellainen jännä tunne, että haluan päästä tästä kaksikosta eroon mahdollisimman nopeasti. Kun kerta ensimmäinen Goal! oli niin "loistava", pitihän sille tietysti jatkoa väsätä.
Jatko-osa ilmestyi vuonna 1992, vasta neljä vuotta ensimmäisen osan jälkeen. Ei tämä nyt niin pahaa jätettä ollut kuin ensimmäinen Goal!, mutta näinkin myöhäiseksi NES -julkaisuksi ei kovinkaan kaksinen peli.
Kuvakulma on tuttuun tapaan asetettu viistoon, mutta tässä pelin hallinta on hieman paremmalla tolalla. Potkuja on helpompi tehdä siihen suuntaan mihin halusi. Myös syöttelypeli on hieman paremmassa jamassa ja syötöt menevät sinne minne pitääkin.
Maalivahdin pystyi asettamaan automaattiseksi joka on todellinen geim tseintser, sillä en usko, että ihan vastaavalla prosentilla olisin saanut palloja torjuttua. Myös tässä pystyi asettamaan miten pitkään matsi kestää. Vakioasetus on viisi minuuttia, mutta halutessaan sen pystyi vaihtamaan jopa yhteen minuuttiin!
Varmaan arvaatte minkä valitsin :D Maksimissaan pelikelloon olisi voinut laittaa 45 minuuttia mikä kuulostaa puhtaalta sadismilta.
Tein tämän pelin kohdalla historiaa projektiini liittyen, sillä tämä on ainut urheilupeli, missä en ole tehnyt yhtään järkevää tulosta. En saanut maalin maalia tehtyä matsien virallisella peliajalla. Alkulohkojen pelit päättyivät tasapeleihin ja pudotuspelit ratkaistiin rangaistuspotkuilla.
Maalien tekeminen oli vaan täysin ylivoimainen tehtävä itselleni - kun ei mene, niin ei vaan mene sisään.
Valitsin tähän peliin saman joukkueen kuin ensimmäiseen eli Brasilian. Tällä kertaa tiemme TMR:n kanssa erosivat, sillä hän valitsi Meksikon itselleen. Jännä juttu, miksiköhän...
Joka tapauksessa valinta oli oikein hyvä, Brasilialla pärjäsi mainiosti. Aluksi vaan oli pelin mekaniikkojen kanssa ongelmia, sillä ne erosivat aika paljon ensimmäisestä pelistä. Tähän kun tottui, alkoi homma sujumaan...paitsi maalinteon kanssa :D
Alkulohkossa kanssani kilpailivat Puola, Yhdysvallat ja Tanska. Tanska oli näistä kolmesta pahin vastustaja ja sen kanssa sai eniten taistella, että onnistuin tekemään tasapelin. En kyllä ymmärrä, miten ihmeessä selvisin jatkoon pelkillä tasapeleillä, sillä Puola voitti yhden ottelun tasapelien lisäksi :D
No en valita, helpolla meni!
Tämän jälkeen siirryttiinkin pudotuspeleihin. Kun nuo alkulohkon pelit menivät aika kivuttomasti läpi, nämä pudotuspelit tuntui aluksi aika kamalilta. Belgia oli ensimmäisenä vastassa ja en saanut edes kunnon maalintekopaikkoja aikaiseksi. Onneksi tarvitsi kärvistellä vain minuutti jotta puoliaika koittaisi.
Välillä kyllä tuntui, että tämä minuuttikin oli liikaa ja vastustaja dominoi hulluna ottelua. Rankkarit olivat aluksi melkoinen järkytys sillä ensimmäisen pelin samalle puolelle laukaiseminen ei enää toiminutkaan yhtään :D
Täytyi vetäistä ihan arpapelillä kummalle puolelle sitä laukaisisi. Tässä pystyi ilmeisesti tekemään jotain hieman tarkempiakin laukauksia, mutta vedin aina äärilaitoihin ja se toimi tarpeeksi hyvällä prosentilla. Aluksi rankkareissa tuli niin pahasti turpaan, että epätoivo iski. Mielessä kävi, että on oikeasti yritettävä saada matseissa maaleja jotta peli etenisi.
Mutta kuinkas kävikään, tuntuman ja tuurin säestämänä Belgia oli nuijittu. Tässä toisessa osassa rankkareiden torjumista ei kannattanut tehdä keskelle maalia vaan jompaan kumpaan reunaan. Käytin taktiikkaa, että vaihtelen fiiliksen mukaan, kumpaan reunaan yritän torjua ja aina maalin alareunaan. Jos liikaa vaihteli korkeutta, torjumisprosentti putosi reilusti.
Kyllä sitä silloin tällöin muutaman pallon sai torjuttua :) Seuraavana vastassa nakotti Englanti ja se kaatui hieman yllättäen saman päivän aikana kuin Belgia. Annoin itselleni tavoitteen nihkeän pudotuspelialun vuoksi, että jos saan voitettua yhden matsin päivässä, olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Nyt olin jo ylittänyt tavoitteeni!
Seuraavaksi vastaan asteli rakas naapurimaamme Ruotsi. Aluksi meinasin, että tämähän on varmaan ihan läpsyttelyä, mutta vielä mitä. Ruotsin kanssa taistelin pisimpään koko pelin aikana :D En meinannut millään päästä rankkareihin ja jos pääsin, niin turpaan tuli armotta. Näemmä rankkareiden vaikeusaste hieman nousee mitä pidemmälle mennään.
Pitkään se otti, mutta viimein sain onnistuneen suorituksen ja Ruotsi oli kukistettu. Ruotsin kanssa mentiin monesti "Sudden Death" -osuuteen jossa homma on kerrasta poikki. Aina nämä epelit sitten jossain vaiheessa tätä torjuivat ja tekivät maalin. Ei paljoa armoa annettu.
Finaali häämötti horisontissa ja vastassa on Uruguay. Tasoltaan tämä joukkue on hyvin lähellä Ruotsin kanssa, mutta kun minulla oli jo vankka kokemus Ruotsin kanssa painimisesta, niin tämä ei tuntunut niin pahalta järkytykseltä.
Aikaa tähänkin kului, mutta ei ihan niin pitkään kuin Ruotsiin. Pääsin helpommin rankkareihin, mutta aina lähdin sieltä pettymyksen kanssa pois. Pienenä välihuomiona, että kun ottelun häviää, niin yleisö viskoo roskaa ja limsatölkkejä joukkueen päälle. Jotenkin aika julmaa touhua.
Yksi todella mahtava päivitys tässä on ensimmäiseen peliin verrattuna, sillä hävityn ottelun jälkeen ei tarvitse syöttää salasanaa uudelleen vaan pääsee yrittämään samantien matsia! Tämä nopeutti peliä kivasti ja flow säilyi kun ei tarvinnut katkaista sitä salasanan syöttämisen takia.
Tietysti niissä tapauksissa kun vastustaja teki maalin melkein heti pelin alussa, en jaksanut edes tätä minuuttia odottaa ja syötin kiltisti salasanan. Onneksi homma rupesi olemaan jo siinä pisteessä, että muistin mokoman ulkoa, ei sen näpyttelyyn mennyt niin pitkää aikaa.
Uruguayta vastaan onnistuin MELKEIN tekemään maalin itse peliajan aikana! Olin harjaantunut pelaamisessa jo niin paljon, että sain pyöritettyä peliä lähinnä vastustajan päädyssä. Yhden hienon kuvion myötä tolppa kilahti. Se siitä sitten.
Viimein Uruguay taipui rankkarikisassa ja minut kruunattiin mestariksi, kolme hurraa huutoa minulle!
Olihan tämä hieman parempi kuin ensimmäinen osa, tätä pystyi kutsumaan peliksi. Ihan hauskaakin tämän parissa oli muutamaan otteeseen, mutta ei tämän laadulla kuitenkaan hirveästi juhlita.
Ompahan nyt molemmat Maali!:t pelattu läpi, ei tarvitse näiden pariin enää palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti