Banana Prince

Games Beaten: 339/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Rotten Pepper Big Boss

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Trooppisella banaanisaarella, banaanikuningaskunnassa asustaa nuori prinssi, lohikäärmemestari ja monia muita asukkaita. Yhtenä kauniina päivänä paha paprika lohikäärme ryösti kansalle tärkeät banaanisymbolit!

Lohikäärme ei suinkaan toiminut yksin, vaan on pahan Mädän Paprikan kätyreitä. Tämä julma kuningas tarvitsee banaanisymboleita hallitakseen banaanisaarta.

Prinssi alkoi panikoida, sillä symbolit ovat erittäin tärkeitä tälle banaani imperiumille. Lohikäärmemestari rauhoittelee prinssiä ja onnistuukin siinä niin hyvin, että prinssi päättää lähteä hakemaan symbolit takaisin.

Lohikäärmemestari lupautuu lähtemään matkaan mukaan ja näin alkoi nuoren prinssin seikkailu!

Mukavan lempeää tasoloikkaa johon on sekoitettu hieman lautapeliä ja tietovisaa. Ei sinällään kuulostaa hurjalta, mutta jos saksan kielen taitosi ovat olemattomat, pelistä tulee erittäin hankala :D

Tämä kyseinen peli on julkaistu ainoastaan Japanissa ja Saksassa. Minulla ei ole minkäänlaista tietoa siitä, miksi Saksa valittiin ainoaksi julkaisumaaksi Japanin lisäksi.

Jo heti alkumetreillä pelin tyylistä tuli mieleen Kirbyn ja Kid Icaruksen hybridi. Kirbymaisuus ilmeni vielä selkeämmin kun siirryttiin pelin toiselle alueelle.

Pelissä on seitsemän aluetta ja jokaisessa niissä kolme kenttää pomoineen. Kentät olivat lähinnä hyvin suoraviivaisia tasoloikkia eli juuri hyvää settiä!

Tässä ei ollut minkäänlaista vaaraa kuolemisen kanssa, sillä pelissä oli loputtomat continuet! Kuolemisen jälkeenkään ei tarvinnut kenttää aloittaa aina alusta, sillä jatkopaikkoja oli ripoteltu sinne tänne. Jos Game Over sattui yllättämään, sai edelleen jatkaa samasta pisteestä kuin ihan normaalin kuolemankin kanssa, erittäin anteliasta.

Jokaisessa kentässä saa vielä koodin käyttöön jos oli tarvetta myöhemmin jatkaa seikkailua.

Pelin alussa prinssi oli varustettu vain kivikirveellä, mutta seikkailun edetessä asetta pystyi päivittämään huomattavasti parempaan vierailemalla kentissä olevissa asekaupoissa.

Päivittämiseen vaadittiin valuuttaa ja tässä pelissä se esiintyi sormusten muodossa. Sormuksia löytyi pitkin kenttiä suuria määriä.

Jo heti ensimmäisen kentän alussa ihmetytti korkealla olevat tavara-arkut ja sormukset. Hieman kenttää eteenpäin pelatessaan vastaan tuli opettavainen kyltti joka sitten kertoi pelaamisen kannalta tärkeän mekaniikan.

Kun painaa alas + B, prinssi istuttaa turpeeseen siemenen joka kasvaa salamannopeasti korkeaksi pavunvarreksi. Pavunvarren pituutta pystyy kasvattamaan keräilemällä kentistä löytyviä kukkia.

Tämä oli vielä pakollinen taito osata, sillä monesti vastaan tuli korkeita seinämiä joista ei päässyt yli kuin pavunvartta käyttämällä. Prinssi muuttui hetkeksi kuolemattomaksi pavunvarresta hypätessään ja törmäys vihollisten kanssa sai ne kuolemaan.

Pidin tästä pavunvarrella kikkailusta ja sitä tulikin käytettyä melko paljon hyödyksi :)

Kun kyseessä on itselle vieraskielinen peli, niin totta kai siinä on mahdollisimman paljon tekstiä! Jos miettii ihan tasoloikkapelin kannalta, niin harvoin törmää näin teksti-painotteiseen teokseen :D 

Tekstin määrä konkretisoitui kun vieraili jossain kentistä löytyvistä ovista. Asekaupan lisäksi löytyi kasino sekä energiakauppa. Kasinolla pystyi uhka pelaamaan keräämiään sormuksia ja energiakaupasta sai ostettua energiat täyteen.

Joistain kentistä löytyi myös oven takaa hahmo, joka pusun avulla antoi ihan ilmaiseksi täydet energiat. Aluksi olin ihan pihalla, että mitä hyötyä tästä pussailusta edes oli - täytyi kääntää teksti, jotta selvisi homman juju. 

Yhdestä kentästä onnistuin löytämään vielä hieman harvinaisemman warppaus -oven, mutta kun halusin pelata pelin kokonaan, en tätä käyttänyt hyödykseni.

Seuraavaksi hieman seikasta, joka teki tästä pelistä todella hankalan ja se on iki-ihana tietovisa! Tässähän ei olisi ollut minkäänlaista ongelmaa jos peli olisi ollut englanniksi. Viimeistään tähän tietovisaan törmää viidennen alueen pomotaistelussa. 

Taistelua ei hoideta perinteisin menetelmin vaan käytetään älyllisiä lahjoja. Tietovisassa täytyi vastata oikein viiteen kysymykseen ja kerran sai vastata väärin. Vastausaikaa on alle kymmenen sekuntia joten sai aika nopeasti tehdä valintansa.

Hauskintahan tässä oli se, että kysymykset olivat ala-aste tasoa ja ne sisälsivät paljon historiaan sekä ruokaan liittyviä kysymyksiä. Näiden joukosta löytyi myös "mikä ei kuulu joukkoon" -tyylisiä kysymyksiä sekä muutamia arvoituksia.

Kysymykset olivat tyyliin "missä maassa sijaitsee Pisan-torni?" tai "mikä seuraavista on hedelmä?". Saksa kun ei juurikaan taivu, kysymyksien oikein saaminen oli melko toivotonta. 

Aluksi yritin ihan vaan tuurin ja jonkinlaisen päättelyn voimin ratkaista kysymyksiä ja se onnistuikin siinä määrin, että voitin tämän viidennen alueen pomon! :) Monia ja taas monia yrityksiä se vaati. Tietovisat muuttuivat myöhemmin paljon hankalimmiksi ja täytyi vaihtaa taktiikkaa.

Mitään luuriin ladattavia sovelluksia en halunnut käyttää mitkä kääntävät puhelimen ruudulle tekstin valitsemalleen kielelle. Pohdiskelin ihan paperille kirjoittamista, mutta päädyin sitten kuvien ottamiseen koska se on periaatteessa sama asia, paljon nopeampi vain.

Ja voi veljet, että tämäkin homma vei aikaa sillä pelissä on yllättävän paljon erilaisia kysymyksiä. Parikymmentä kysymystä käänsin suomeksi ja loput vastaan tulleet sitten meni ulkomuistista koska vastausten järjestys pysyi aina samana.

Pelissä jo suhteellisen pitkälle edettyäni löysin vielä yhden ovityypin jossa en ollut aikaisemmin vieraillut. Toki olin jostain aikaisemmasta kentästä käynyt saksankielisen tekstin lukemassa, mutta en hommaa sen paremmin noteerannut.

Oven takana kuikuili jokin melonipää joka 30 sormuksen hinnalla vie prinssin pelaamaan lautapeliä! Aluksi luulin tämän olevan vain jokin bonus-alue, mutta eipä se ollutkaan. Jos tälläisen lautapelin läpäisi, sai haltuunsa taikaesineen. Nämä on ilmeisesti pelin juonessa mainittuja banaanisymboleita.

Nämä taikaesineet helpottavat pelin kulkua ja viimeisen pomon läpäisemistä. Lautapelejä on neljä erilaista ja niihin voi mennä missä pelin alueessa hyvänsä, kunhan vain löytää oikean oven. Lautapeliin pääsee myös kentän läpäisyn jälkeen jos sen valitsi kolmesta valittavasta ovivaihtoehdosta.

Lautapelin laudalla voi liikkua mihin suuntaan hyvänsä, vaikka edestakaisin. Laudalta löytyy numeroilla varustettuja ruutuja ja jos tälläiseen joutuu, alkaa tietovisailu! Kysymysten määrä riippuu siitä, mikä numero kyseisessä ruudussa on. Jos näihin kysymyksiin vastasi väärin, joutui tästä lautapeli-alueesta pois.

Numeroruutujen lisäksi löytyi prinssin pää, banaani ja käsi -ruutuja. Kaksi ensimmäistä vaikutti ilmeisesti itse pääpeliin. Prinssin päistä sai lisäreitä ja banaaneista energiaa. Käsi vaikutti lautapeliin ja siitä saikin yhden arvaus yrityksen lisää tietovisaan.

Nämä "minipelit" olivat raaputusarpoja ja tuotteen sai haltuunsa kolmella samalla symbolilla. Homma oli yhtä hankalaa kuin oikeassa elämässä ja onnistuminen oli hankalan puoleista. Muutaman kerran onnistuin saamaan useamman ylimääräisen arvaus yrityksen tietovisaan mikä helpotti hommaa kummasti.

Lautapeli läpäistiin pääsemällä laudalla olevaan "Boss" -ruutuun ja vastaamalla oikein sen kysymyksiin. Ensimmäisen vastuksen kanssa oikein täytyi saada viisi kysymystä ja viimeisen laudan kysymysmestarin kanssa kahdeksan kappaletta. Onneksi kysymykset pysyivät samana ja tarpeeksi kun oli treenaillut kysymyksiä, homma meni helpommin läpi.

Monesti kävi kuitenkin niin, että muutama todella kettumainen kysymys sattui olemaan joukossa mihin minulla ei ollut vastausta tai en sitä vaan muistanut. Ei auttanut kuin aloittaa homma alusta.

Nämä lautapelit eivät olleet pakollisia, mutta ne helpottivat viimeisen pomon kanssa. Ilman lautapelejä täytyy juuri ennen viimeisen pomon taistelua ottaa tietovisa hänen kanssaan. 

Tämä viimeisen pomon kanssa tietovisailu oli minulla ennestään tiedossa kun joskus kattelin TMR:n läpäisyä.

Olin pelannut jo todella lähelle pelin loppua kun tajusin tämän lautapeli homman. En tiennyt, että viimeinen pomo helpottuu tästä, mutta ajattelin, että jotain erityistä hyötyä niiden läpäisemisestä on. Heti ensimmäisen laudan hoidellessani ja saadessani erikoisesineen, tajusin, että nämä kaikki olisi hyvä kerätä.

Päädyin aloittamaan pelin alusta ja hoitelemaan lautapelit hieman aikaisemmassa vaiheessa. Periaatteessa tämä olisi onnistunut viimeisissäkin kentissä, mutta halusin varmistaa, että mikään ei epäonnistu. Eipä uudelleen pelaaminen haitannut mitään kun peli oli miellyttävä.

Sain hommattua kaikki erikoisesineet ja siirryin pelin viimeiseen kenttään. Olin varustautunut tiukkaan tietovisaan viimeisen pomon kanssa, mutta ihmetyksekseni sitä ei tullutkaan - taistelu alkoi suoraan. Kyllä kannatti pelata lautapelejä!

Viimeinen taistelu ei ollut kovinkaan kummoinen - pomo oli vielä niinkin mukava, että pudotteli vihollisia joista sai menetettyä energiaa takaisin. Mädäntyneen Paprikan tuhoaminen vaati vain yhden ainoan yrityksen.

Ei ollenkaan hullumpaa tasoloikkaa! Pelin arvosanaan ei vaikuta, että se on vain saksaksi. Vaikeusasteen kanssa asia on hieman toinen, sillä tälläinen 4/10 peli muuttuikin 6/10 peliksi.

Todella mukavaa vaihtelua ihan perinteisiin tasoloikkiin ja tietovisakysymykset sekä lautapelit olivat hauska lisä. Jos tämän pelaisi uudelleen läpi, ei tarvitsisi lautapeleihin välttämättä koskea, sillä kun kerta Mädäntyneen Paprikan kysymykset ovat samoja kuin muualla pelissä, ne menisi helposti oikein.

Tästä on tehty englanninkielinen fanikäännös, joten jos tämän tekstin myötä kiinnostus heräsi, voin lämpimästi suositella peliä! Jos haluaa ihan täysin autenttisen kokemuksen ilman käännöskikkailuja, ei auta muuta kuin suunnistaa japanin tai saksan kielikurssille :D

Super Turrican

Games Beaten: 338/709

Genre: Action

Goal: Defeat The Machine (Stage 5-3) 

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa rohkeat kapinalliset taistelijat tuhosivat "Koneen" ja  sen tyranniaa levittävän satelliitin joka kiersi planeettaa nimeltä Landorin. Paha oli poissa, mutta Landorin ei ollut vielä täysin vapaa.

Kone hallitsi vielä planeetan pintaa. Landorin kansa vetäytyi syvemmälle planeetan uumeniin odottamaan vääjäämätöntä kuolemaa.

Koneet ja mutantit lähtivät vaeltamaan kauan kadoksissa olleen paratiisin autioiden raunioiden läpi etsien salaisten luolien sisäänkäyntejä.

Ennen vetäytymistään, Landorin kansa onnistui lähettämään kyynelillä sävytetyn avunpyynnön ja viimeinen radiosignaali matkusti kolmen aurinkokunnan läpi universumin kaukaisimpiin ulottuvuuksiin.

Tämän avunpyynnön kuuli mies, jolla on rohkeutta kohdata vihollisjoukot ja vapauttaa Landorin kansa.

Tästä pelistä tuli mieleen jonkinlainen Journey to Siliuksen ja Contran yhdistelmä. Empä edes tiennyt, että tämä on julkaistu vain Euroopassa.

NES-Retkun videon kautta peli oli tullut tutuksi, ainakin muutaman ensimmäisen kentän verran.

Aluksi pelasin tämän läpi helpoimmalla vaikeusasteella ja viidellä lisärillä kun ne pystyi käydä itse säätämässä asetuksista. Tässä on yhteensä neljä erilaista vaikeusastetta ja ne kulkivat nimellä "Skill 1-4".

Tajusin myöhemmin erheeni ja pelasin pelin uudelleen läpi pelin ehdottamalla "Skill 2" -vaikeusasteella ja kolmella lisärillä. Tapana on pelata pelit vakioasetuksilla joten täytyihän tämä uudelleen aloittaa. Asia ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, sillä peli oli ihan mainio!

Lisärien määrällä oli väliä, sillä tässä oli vain kolme continuea käytettävänään. Tuo viiden lisärin erhe oli ihan hyvä, sillä kenttiä pystyi tutkimaan hieman enemmän.

Tämänkin pelin läpäisy tapahtui yhden illan aikana. Jos muutamaa ensimmäisen kentän testailua ei lasketa mukaan, homma meni maaliin ensimmäisellä yrityksellä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, niin tässä oli hyvin vahvasti Journey to Silus ja Contra läsnä. Kentissä kuljettiin vasemmalta oikealle tykittäen vastaantulevaa vihollisarmeijaa. Välillä vastaan lenteli pieniä aluksia joita tuhoamalla sai aseisiin päivityksiä sekä muita hyödykkeitä.

Turrican -hemmolla oli vaihdettavien aseiden lisäksi käytössä jokin liekinheitin minkä pystyi aktivoimaan painamalla B-nappia tarpeeksi pitkään pohjassa. Tämän kanssa oli välillä hankaluuksia kun se aktivoitui väärissä paikoissa. 

Yhtä asetta pystyi käyttämään niin, että painoi B:tä pohjassa jolloin säästyi napin rämpyttämiseltä. Jos kuitenkin liian pitkään jatkoi pohjassa pitämistä, vaihtui ase tähän liekinheittimeen. Täytyi muistaa tietyn väliajoin irrottaa sormi napilta :D

Muutama erikoisasekin arsenaalista löytyi. Jos painoi Start -nappia, aktivoitui tehokas tuliseinä. Pelihahmo ampui muutaman kerran tuliseinän jonka jälkeen ase vaihtui takaisin hallussa olevaan aseeseen. Näitä erikoisaseita on rajattu määrä ja jostain niitä sai kerättyä lisää. Tämä ei kuitenkaan selvinnyt koko pelin aikana.

Tämän aseen käyttö oli suhteellisen minimaalista, sillä muut aseet olivat mielestäni parempia. Lähinnä aseen käyttö tapahtui vahingossa kun unohti, että Pause onkin Select -napin takana.

Jos pelihahmon energiapalkki välkkyi, käytössä oli kunnon liekkimyrsky -ase. Tämä aktivoitiin niinkin hienolla näppäin kombolla kuin Start + B. Tämän liikkeen olemassa oloa en edes muistanut ja se selvisikin läpäisyn jälkeen kun katsoin huvikseni NES-Retkun tekemän arvostelun kyseisestä pelistä.

Sitten hieman näistä vaihdettavista aseista, niitä löytyi kolme erilaista:

Spread: Ampui laajan panosmyrskyn joka tuhosi tehokkaasti viholliset. Tämä on verrattavissa Contran vastaavaan aseeseen.

Fireball: Tämä oli ehdottomasti heikoin kolmikosta. Ase toimi hieman Mega Man 5:sen Crystal Manin aseen tavoin. Aluksi tykistä lähti iso pallo liikkeelle ja kun se kohtasi seinän tai muun esteen, muuttui pallo moneksi pienemmäksi palloksi jotka sitten kimpoilivat ympäri aluetta.

Laser: Kolmikon tehokkain ase jota tuli käytettyä reilusti eniten. Tykin suusta lähti yksi tai päivitetyssä versiossa kaksi ruudun reunaan ulottuvaa laseria. Vaikka aseen ampumissäde oli paljon kapeampi kuin Spreadilla, tällä aseella sai viholliset tuhottua jo ennen kuin ne edes kerkesivät kunnolla ilmestymään ruudulle.

Aseita vaihdeltiin tuhoamalla pieniä aluksia jotka sitten pudottivat asepäivityksiä. Kun keräsi jo kädessä olevan aseen uudelleen, sai siihen päivitystä. Välillä kentistä löytyi piilotettuja laatikoita joista saattoi roiskahtaa reilusti asepäivityksiä.

Tämä oli kätevä tapa saada ase nopeasti maksimiteholle, mutta monesi kävi niin, että jokin ”ei kaipaama ase” lensi suoraan päälle jolloin ase vaihtui. Tällä heikkotehoisella aseella täytyi sitten yrittää pärjätä kunnes löysi paremman.

Aluksista ja laatikoista löytyi myös energiantäyttö sekä suojakilpi. Molemmista oli jatkuva pula, sillä kenttien tiimellyksessä henki lähti melko nopeasti jos ei ollut reaktiokyky kunnossa.

Vaikka peli nautinnollinen olikin, tässäkin oli hieman typeriä ratkaisuja. Jostain syystä pelihahmo on todella lähellä ruudun reunaa. Tämä sai aikaan ns. nykivän pelaamistyylin eli ammutaan ja edetään pieni matka jonka jälkeen pysähdytään jotta mahdolliset viholliset tulevat ruutuun.

Tähän kyllä tottui, mutta hieman ankeaa pelisuunnittelua. Jos jatkuvasti juoksi, ei vihollisiin kerinnyt reagoimaan ajallaan. Muutenkin vihollisten ruutuun ilmestyminen oli välillä todella kummallista. Varsinkin jos kiipeää ylöspäin, saattaa vihollinen ilmestyä "tyhjään" kun ruutu ei ole rullannut tarpeeksi.

Alaspäin liikkuessa ei koskaan tiennyt, mitä alapuolella odottaa. Ruutu pysyi sitkeästi liian korkealla ja monesti putosi vihollisjoukon päälle. Piikeiltä ja rotkoiltakaan ei välttynyt, tässä ei auttanut muuta kuin oppia kohdat, missä ansat olivat.

Kenttä suunnittelu oli välillä aika karmaisevaa sokkeloa. En ole kovinkaan suuri fani tälläisille sokkelo ratkaisuille. Loppupään kenttä, 5-1 oli niin järkyttävä, että kiersin kehää todella pitkään ennen kuin oikea ei niin looginen oikea reitti löytyi.

Pelissä oli yksi todella mahtava, jopa peliä rikkova ominaisuus - piikkipallo! Tämä selkeästi Metroidista lainattu pallo -ominaisuus oli niin ylivoimainen, että sen avulla pystyi etenemään kentissä sulavasti. Kun pelihahmo on pallotilassa, se ei ota osumaa lainkaan!

Pallomuodolla ei voi kuitenkaan hyppiä, mutta sillä on hieman kuminen rakenne, ja korkealta pudotessaan pompahtaa pallo maan pinnasta sen verran, että ikään kuin pelihahmo hyppäisi jolloin eteneminen ei katkea pieniin esteisiin. Pallolla pystyi jättää myös pieniä pommeja, mutta en keksinyt mitään käyttöä niille.

Pallo on varustettu terävillä reunoilla joten sen avulla voi tehdä vihollisiin ja pomoihin vahinkoa! Pallomuodossa voi olla vielä niin pitkään kuin haluaa joten pakko ihmetellä miten näin överi ratkaisu on käynyt tekijöiden mielessä.

Tämän avulla kenttien hankalimmat kohdat meni ilman ongelmia läpi. Pomotkin muuttuivat lasten leikiksi, sillä niiden iskut pystyi väistämään hyvin suojautumalla palloksi.

Pomot olivat ehdottomasti pelin helpoin osuus. Turricanin -hemmon arsenaali on ihan liian laaja jotta pomoista olisi hirveästi vastusta. Jos ei onnistunut pallomuodolla tuhoamaan pomoa, löytyi jonkin muu juustoilu keino. Esimerkiksi toisen ja neljännen alueen pomoja ei tarvinnut edes väistellä, sen kuin seisoi turvallisessa kolossa ampuen liekinheittimellä.

Liekinheittimen liekkiä pystyi itse ohjaamaan haluamaansa suuntaan joten sillä osui lähes joka kerta.

Periaatteessa tässä olisi voinut tehdä niin, että jättää pelihahmon pallomuotoon ja lähtee vaikka kaljalle jolloin pomo tuhoutuu hitaasti, mutta varmasti.

Kun pomoista ei juurikaan vastusta ollut niin hankalinta pelissä oli oikean reitin etsiminen ja nopeasti ruutuun ilmestyvät viholliset. Muutamassa kentässä menin ihan tuurin avulla odottaen, jos alus tai laatikko pudottaisi energiaa tai suojakilven. Energiat saattoivat olla pitkiäkin aikoja ihan minimissä.

Peli sisälsi paljon umpikujia ja näiden vuoksi energiat olivat jatkuvasti vähissä. Tässä ei ollut kuolemattomuus frameja nimeksikään ja energiapalkki saattoi mennä hyvinkin nopeasti tyhjäksi.

Kenttien maalit saattoivat sijaita hieman oudoissa paikoissa joten kaikki avonaiset "umpikujat" kannatti käydä läpi. Yhdessä kentässä putosin vahingossa vesiputouksesta alas ja yllätyin kun siinä sijaitsikin kentän loppu. Olin varma, että henki lähti :D

Viimeisen maailman ensimmäinen kenttä eli 5-1 oli toisellakin pelikerralla yhtä tuskallinen kuin ensimmäisellä. Tai oikeastaan se oli jopa hieman tuskallisempi, ensimmäisellä kerralla löysin maalin hieman kivuttomammin. Toisella yrityksellä jouduin käyttämään jopa continuen etsiessäni oikeaa reittiä.

Kentän ulkoasu oli melko sekava ja ei ollut aina ihan selkeää, mikä on kiinteää seinää ja mistä pääsee kulkemaan läpi. Muutamat tasoloikka palikatkin oli hienosti naamioitu taustan väriseksi joka aiheutti hämmennystä.

Onneksi viimeisen maailman toinen kenttä ei ollut mikään sokkelo vaan yksikertainen kahdella pomolla varustettu testi ennen viimeistä koitosta. Vastassa oli kaksi hyppivää robottia jotka sai todella helposti tuhottua käyttäen joko Spreadia tai Laseria.

Viimeisessä maailmassa ei ollutkaan enää mitään kolmatta kenttää vaan siirryttiin suoraan viimeisen pomon pariin - joka oli täysi vitsi. Aluksi tällä tuolissa jököttävällä robotilla on suojanaan suojakilpi jonka tuhoamisen jälkeen pomo alkaa ampumaan todenteolla ohjuksia, lasereita ja voimasäteitä. Aluksi yritin väistellä näitä ammuksia melkoisen akrobatian säestämänä, mutta aina jokin noista kolmesta osui.

Elämä toisensa jälkeen kului ja olikin jo viimeinen continue käytössä. Turhautuminen alkoi hiipiä mieleeni. Turhautuneena sitä tulee sitten kokeiltua kaikenlaista ja huvikseni hypin pomon päälle kun huomasin, että sillä on kiinteä hitbox. Päällä seisoessani selvisi, että eihän pomon ruhosta ota vahinkoa ollenkaan!

Pomon ammuksetkaan eivät lentäneet kuin vasemmalle, joten mitään vaaraa tässä ei ollut. Mietin, että saisikohan pomoon tehtyä jollain ilveellä vahinkoa täältä ylhäältä käsin? Aluksi testasin tuliseinää joka osuikin hienosti, mutta ongelmana oli, että niitä ei ollut käytössä pomon tuhoamiseen tarvittavaa määrää.

Sitten keksin sen, käytän liekinheitintä. Sehän osuikin täydellisesti! Ei tarvinnut kuin nököttää paikallaan ja katsoa pomon jatkuvaa välkkymistä. Liekinheitin on hieman tehoton joten hetki siinä meni, että pomo tuhoutui.

Tämähän oli ihan hyvä peli! Kaveri tätä lapsuudenpeliään minulle suositteli ja sanoi, että "ei mikään mestariteos, mutta pelattava". Tämä pitää paikkaansa useammankin Imageneerin pelin kohdalla.

Anyway, hauskaa tämän parissa riitti ja vaikeusaste oli juuri sopiva. Juustoilut kompensoi mukavasti pelin typeriä ratkaisuja. 

Musiikeista myös plussaa, ne olivat pääosin oikein mainiota mäiskettä. Mietin yhden biisin kohdalla, että miten se kuulostaa etäisesti niin tutulta. Tajusinkin, että kappaleesta tuli Mortiisin Dungeon Synth -pimputtelut mieleen, mahtavaa!

Castle of Dragon

Games Beaten: 337/709

Genre: Action

Goal: Defeat Dragon Master Darklarza (Stage 8)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Mahtilohikäärme, Darklarza on piirittänyt Offeriaa jo kahden vuosikymmenen ajan. Tämän vuoksi kuningas Boros on pakotettu vuoristoiselle Menlaryn alueelle.

Geraden, Menlaryn herttua on onnistuneesti puolustanut siellä sijaitsevaa linnaa jos jonkinlaiselta alamaailman möröltä. Kuitenkin Darklarzan joukot kasvavat päivä päivältä suuremmaksi.

Kuningas Boros on luvannut tarjota tyttärensä, prinsessa Amoreenan kättä Geradenille, mutta herttua on vannonut, ettei mene naimisiin ennen kuin mahtilohikäärme on saatu kukistettua Offerian alueelta.

Darklarzan joukot hyökkäsivät Menlaryn linnaan, mutta tämä oli vain hämäystä. Taistelun aikana Darklarzan jälkeläinen, Dragon Cub kidnappasi prinsessa Amoreenan ja haavoitti kuningas Borosta kuolettavasti.

Geradenin kohtalo oli nyt täysin selvillä - mahtilohikäärme Darklarzan oli tuhottava ja prinsessa Amoreena saatava turvaan. Rauhan on palattava takaisin Offeriaan!

Tästä pelistä tuli hieman jo aikaisemmin läpäisemäni Astyanax mieleen. Sivusta rullaavaa meininkiä keskiaikaisissa maisemissa.

Peli oli ns. yhden illan prokkis. Muutamassa tunnissa homma oli paketissa. En olettanut tämän ihan näin äkkiä menevän läpi. Kyseisen pelin kohdalla kävi legendaarinen "viimeinen yritys" -läppä. 

Ajattelin kokeilla vielä yhden kerran ja peli menikin sitten viimeisellä yrityksellä läpi.

Kyseessä on todella yksinkertainen toiminta pläjäys. Kentät olivat lähinnä muutaman ruudun pituisia ja niiden läpäisy oli todella nopeaa. Jokaisen kentän lopussa odotti pomotaistelu ja sen hoideltuaan siirryttiin uuteen kenttään.

Kenttien viholliset tulivat aina samassa järjestyksessä ja ne pudottivat aina samat tavarat joten tällä kertaa ei mitään RNG kikkailua ollut havaittavissa. Tavarat olivat yleensä muutaman kerran käytettäviä hyödykkeitä kuten tulimiekka ja sähkömiekka. Välillä viholliset tiputtivat haarniskan joka toimi periaatteessa lisärinä. Nyt Geradenin käytössä oli tuplasti energiaa!

Kuollessaan pomot pudottivat jonkin aseen ja erilaisia aseita löytyi kolme kappaletta. Pelin alussa heilutellaan perus miekalla jonka jälkeen käyttöön saa heittoveitset. Heittoveitsiä oli mukava käyttää kun ei tarvinnut mennä ihan iholle hääräämään. Viimeisenä sai ehdottomasti parhaimman aseen, macen. Mace teki valtavasti tuhoa!

Pelikokemus oli siunattu vain yhdellä lisärillä (jos haarniskaa ei lasketa,) mutta hommassa on pieni jippo; vaikka pelin joutuukin aloittamaan aina alusta kuoleman korjatessa, saa kaikki keräämänsä tavarat pitää! Lähes jokaisen kentän läpäisyn jälkeen saa energiamittariin pituutta ja tämäkin säilyy menossa mukana.

Pelin aikana pääsi sellaiseen pisteeseen, että aikaisempien kenttien vihollisista tai pomoista ei tarvinnut välittää mitään, sen kuin murjoi itsensä seuraavaan kenttään väistelemättä mitään. Arsenaali ja energiapalkin pituus mahdollisti tämän homman :)

Hieman bugisuuttakin pelistä löytyi. Välillä Geraden ei suostunut hyppäämään tasolta toiselle ja tuloksena oli rotkoon tippuminen. Ilmeisesti tämä johtui lagista mitä peli tarjoili välillä reilummallakin kädellä.

Tämä seuraava hieman oudompi juttu ei ollut bugi, vaan peliin rakennettu ominaisuus. Listasin sen tähän koska se vaikutti alkuun ihan selkeältä bugilta. Välillä kun macella heilautti menemään, menetti Geraden energiaa.

Tätä ei tapahtunut aina ja se oli todella epäsäännöllistä myös sen suhteen, kuinka paljon energiaa kului. Ohjeissa luki, että mace on painava ja tarvitsee paljon energiaa jotta sitä voi heilauttaa. Todella outo ratkaisu varsinkin, kun homma oli niin epätasaista.

Onneksi tästä ei ollut ongelmaksi asti ja ei sitä energiaa loppupeleissä niin paljoa mennyt. Macea tuli käytettyä ehdottomasti eniten sen tehokkuutensa vuoksi.

Kuolemattomuus framejen puuttuminen oli myös aika ikävää. Jos viholliset tulivat halailemaan, lähti energiaa melkoisella tahdilla. Välillä nurkkaan ajetuista tilanteista oli vaikea päästä pois. Etenkin pelin alkupuolella energiapalkin ollessa pieni, oli ongelmia kuolemattomuus framejen puuttumisen vuoksi enemmän.

Kun neljä kenttää oli läpäistynä, tuli pieni "sormi suuhun" -momentti. Karttanäkymässä Geraden siirtyy aina automaattisesti uuteen kenttään, mutta nyt se nökötti saman läpäistyn kentän päällä. No, uudestaan vaan testaamaan, jos tässä on jokin "läpäise kenttä monta kertaa" -gimmick.

Kaikki viholliset olivat poissa kentän lopussa esiintyvää "kana-kalkkuna" -bossia lukuun ottamatta. Läpäisin kentän noin viisi kertaa putkeen ja mitään muutosta ei tapahtunut. Kävi sitten niin, että puoli vahingossa painoin karttanäkymässä ristiohjainta alas ja kursori liikkuikin toiseen kohtaan! Viimeisessä linnassa on monta eri kenttää ja niiden pelaamisjärjestyksen saa itse päättää.

Jos erehtyi menemään linnan keskellä olevaan kenttään, vastassa on jättimäinen punainen lohikäärme joka laittoi melko nopeasti luulot pois. Tämä loharihan oli tietysti Darklarza ja ohjekirja kertoi, että täytyi kerätä neljä taika-esinettä jotta lohikäärmeen pystyi voittamaan.

Taika-esineet löytyivät neljästä kentästä linnan sisällä. Eipä kentät kovin vaikeita olleet kun käytti macea hyödyksi. Muutama hieman hankalampi tasoloikka-kohta, muuten perus murjomista. Macessa on vielä se hyvä puoli, että viholliset liikkuivat sen iskuvoimasta hieman taaksepäin joten ne eivät päässeet pelihahmon kimppuun jos ajoittaa lyönnit oikein.

Kun nämä kaikki neljä taika-esinettä oli hallussa, oli aika siirtyä linnan keskiosaan jossa Darklarza odotteli. Poikkeuksena aikaisempaan vierailuun ei lohikäärmeen luokse päässyt suoraan vaan ensin täytyi pelata pieni kentän pätkä.

Tässä kentässä oli vain yksi vihollinen; sinä itse! Onneksi tällä kaverilla ei sentään ollut saman verran energiaa kuin itsellä, muutenhan tästä ei olisi tullut mitään. Kopio matki liikkeitä melko tarkasti ja osumia tuli aina molempiin yhtä aikaa. Haarniskan tuoman lisäenergian avulla homma hoitui näppärästi ja taistelun jälkeen keijut puhdistivat haavat ja eteenpäin siirryttiin täysillä voimilla.

Seuraavana kohdattiinkin punainen lohikäärme, mahtava Darklarza! Aluksi yritin mäiskiä sitä macella, mutta ei se ottanut minkäänlaista vahinkoa. Testailin myös heittoveitsiä, mutta sama ongelma oli kun yritti sitten osua loharia mihin kohtaan tahansa. Tässä vaiheessa energiat olivat tippuneet jo lähes minimiin ja viimein menetin haarniskani.

Yritin sitten ilman haarniskaa taistella, mutta erehdyin hyppäämään Darklarzan hännän päälle ja päälleni osui kirous. Geraden muuttui joksikin sammakoksi eikä päässyt hännän päältä pois. Energiat kuluivat silmissä loppuun ja ruudulla nakotti teksti "Game Over".

Ei kun uutta yritystä putkeen ja ajattelin testata perus miekkaa koska se oli vielä kokeilematta. Ohjeista olisi selvinnyt, että miekka oli saanut taikavoimia taika-esineen keräämisen vuoksi ja sehän se sitten tehosi lohariin. Hieman huono hitbox Darklarzalla kuitenkin oli ja ihan selkeät osumat eivät menneet perille asti.

Sain kuitenkin loharin tapettua juuri ennen kuin haarniskan energiat loppuivat :)

Ihan hauska peli, tätä voi suositella varsinkin, kun peli helpottuu jatkuvasti yritysten lisääntyessä.

Kankeuteen ja lagisuuteen tottui nopeasti eikä ne pahemmin häirinneet enää loppupuolella.

Captain America and the Avengers

Games Beaten: 336/709

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat Red Skull

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

Red Skull on kaapannut Iron Manin ja Visionin. Pystyykö Captain America ja Hawkeye vapauttamaan heidät?

Jotta tämä onnistuisi, heidän täytyy kohdata hurjia vihollisjoukkoja, vaarallisia happoaltaita ja muita vaarallisia esteitä.

Voit edetä joko Captain Americalla tai Hawkeyellä. Valinta on sinun. Joka tapauksessa, sinun on kiirehdittävä tai muuten Iron Man ja Vision on historiaa...

Tämä peli on lätkäisty Beat 'em Up -genren alle, en täysin voi yhtyä tähän ratkaisuun. Tässä ei tarvitse välttämättä pieksää ketään jos ei halua. Anyway, Supersankarit ovat jälleen vauhdissa pelastusoperaation tiimoilta.

Tässä pelissä seikkaillaan ympäri USA:n suurimpia kaupunkeja estäen pahisten juonittelut! Karttanäkymässä saa itse valita mihin seuraavaan kaupunkiin haluaa mennä. Vaihtoehtona on matkustaa myös taaksepäin ja samoihin, jo vierailtuihin kaupunkeihin.

Halutessaan tässä pystyi junnaamaan alkumetreillä niin pitkään kuin tarvetta oli.

Pelissä pystyi ohjastamaan kahta eri supersankaria; Captain Americaa ja Hawkeyeta. 

Captain America turvautui kilpeensä ja se toimi vahinkoa tekevänä kuin myös ammuksia torjuvana välineenä.

Kilven avulla pystyi tehdä myös hienon alaspäin hyökkäyksen vahingoittaen vihollisia ja pompahtamaan kuolettavan happo-altaan pinnasta takaisin korkeuksiin.

Kapteenilla oli vielä yksi hyökkäys naftaliinissa - nopea eteenpäin syöksy. Tällä liikkeellä pystyi tekemään vahinkoa, nopeuttamaan liikkumista tai syöksymään joidenkin esteiden ohi.

Hawkeye oli hieman tylsempi hahmo liikkeidensä suhteen, hän vain ammuskeli jousipyssyllään, that's it. Pelin edetessä käyttöön saa räjähtävät nuolet, mutta eipä ne hirveästi vedä vertoja Captain American arsenaalille :D

Aluksi Captain America ja Hawkeye seikkailevat erikseen. Karttanäkymässä voi valita, kumpaa hahmoa haluaa ohjata. Jos hahmot vie samaan kaupunkiin ja läpäisee sen, muodostavat he nyt tiimin! Tästä on se hyöty, että kaupungissa olemisen aikana voi vaihtaa lennosta, kummalla hahmolla haluaa pelata. 

Tämä on erittäin kätevää energioiden hallintaa silmälläpitäen. Jos toinen hahmo on kuolemaisillaan, yrittää toisella löytää lisää energiaa :)

Jos käy kuitenkin niin, että toinen hahmoista kuolee - kaappaavat vihollisjoukot hänet ja vievät jonnekin kaupunkiin. Tämän homman logiikkaa en oikein tajunnut. Välillä kaapattu saattoi olla ihan lähellä olevassa kaupungissa, välillä pidemmän matkan päässä. Ilmeisesti tähän vaikutti, missä kohtaa peliä oli menossa.

Kaapatun hahmon pystyi pelastamaan jos onnistui löytämään jostain kaupungista pelastettavan symbolilla varustetun tavaran. Pitkään luulin, että tämä tavara täytyi löytää kaupungista, mihin pelastettava oli vangittu, mutta ilmeisesti riitti mikä tahansa kaupunki missä kyseinen tavara sattui olemaan.

Jos pelastusretken aikana meni kuolemaan, menetti elämän. Onneksi tätä toisen hahmon kaappausta ei lasketa kuolemiseksi. Pelissä ei virallisesti ole elämiä vaan continueja vaikka kaupungeista 1up:eja saakin. Kun continuet on käytetty loppuun, peli alkaa alusta.

Peliin on rakennettu hieman hahmojen kehittämistä. Kun kentistä keräilee timantteja, pystyy niiden avulla nostamaan tasoa. Tason nostamiseen vaaditaan sata timanttia ja maksimissaan tasoa voi nostaa kolme kertaa. Timantteja on kahta eri arvoluokkaa; pienemmistä sai yhden ja isommista kymmenen pistettä.

Hahmoja kannatti todellakin kehittää, sillä heidän kokonaisenergia sekä lyöntien teho nousivat. Myös heidän hyökkäyksensä parantui - Captain America heitteli kilpeään paljon taidokkaammin ja Hawkeye sai räjähtävät nuolet. Kerrankin kuolemisesta ei rankaistu kovalla kädellä ja nämä päivitykset sai pitää ihan Game Overiin asti.

Tämä farmaustuokio kannatti hoitaa ihan ensimmäisien kaupunkien aikana. Jos pidemmälle erehtyi kulkemaan hieman heikommilla varustuksilla, tuli todennäköisesti turpaan. Tämä tarkoitti oikeastaan yhden ja saman kaupungin uudelleen ja uudelleen pelaamista. Hommaan meni noin 15-20min jotta hahmojen tasot olivat maksimilla.

Onneksi tätä yhden kentän kikkailua pystyi harrastamaan, sillä pelin ensimmäinen kaupunki, Tampa osoittautui hyväksi farmauspaikaksi. Kaupungissa kannatti edetä tiettyyn pisteeseen asti keräten kaikki matkalla olevat timantit jonka jälkeen valitsi Pause -menusta "Return" -valinnan. Return vei takaisin kentän alkuun ja sai pitää kaikki keräämänsä timantit :)

Kun pelihahmot pystyvät kehittymään niin miksei vihollisetkin! Pelin edetessä viholliset muuttuivat siten, että ne tekivät paljon enemmän vahinkoa pelihahmoihin. Tämä vihollisten kehitys systeemi oli todella outo, sillä se ei ollut kaupunkikohtaista vaan oikeastaan pelin etenemiskohtaista.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos haluat palata aiempiin kaupunkeihin vaikka etsimään pelastus tavaraa, ovat viholliset muuttuneet yhtä hankaliksi kuin pelin loppukaupungeissa. Vihollisten hankaluuden näki näppärästi niiden värityksestä.

Kun hieman tylsähkö levutus -sessio on saatu päätökseen, pääsee peliä oikeasti pelaamaan. Sillä ei ollut väliä mitä reittiä kulki eteenpäin jos oli mahdollista valita useammasta reitistä. Sinisillä taustoilla varustetut kaupungit merkkasivat sitä, että kyseisessä kaupungissa oli pomo vastassa. Vaikka kulkeminen suhteellisen vapaata olikin, niin nämä täytyi käydä läpi.

Itse valitsin aina saman reitin jota kuljin. Kaupungit eivät olleet aina ihan suoraviivaisia ja kaupungin läpäisyyn vaaditaan, että siitä löysi EXIT -avainkristallin. Nämä avainkristallit oli piilotettu kaiken muun rojun sekaan ja välillä ne oli työn ja tuskan takana.

Tarpeeksi kun tahkosi samoja kaupunkeja alkoi muistaa näiden sijainnit. 

Kartalla näkyi pelihahmojen ja kaupunkien lisäksi tummia pyörteitä. Nämä pyörteet vastasivat jotain vihollisjoukkoa tai välivastuksia. Ilmeisesti arvalla valittiin, ketä vastaan joutui taistelemaan. Näitä taisteluita pystyi väistelemään hyvällä reittivalinnalla ja Return -komennon avulla. Ainoastaan yhteen oli pakko mennä pelin loppupuolella.

Nämä taistelut olivat aivan järkyttäviä. Ei siis vaikeutensa vuoksi vaan taustavalinnan. Ottamani kuvakaappaus ei anna osviittaa miten hirveä tuota sotkua oli katsella. Jos haluaa autenttisen kokemuksen, suosittelen katsomaan jotain läpimeno -videota Youtubesta.

Taustasta tuli mieleen jotkin 2000-luvun alkupuolen silmien manipulaatiotestit. Toimi se tässäkin, pidemmän taistelun jälkeen kun katsoi seinää tai peliruutua, velloi maisema kiusallisesti :D

Peli oli suhteellisen leppoisaa läpsyttelyä toiseksi viimeiseen pomoon asti. Kun hyvät reitit olivat hallussa ja oppinut välivihollisten liikkeet, ei suurempia hankaluuksia ollut. 

Mutta sitten tämä itse pomo, Mandarin oli ehdottomasti pelin hankalin osuus. Ennen kuin edes pääsee yrittämään tätä Silppurin näköistä tyyppiä, täytyi taistelun alussa tuhota yksi perusvihollinen ja molemmat väliviholliset. Totta kai kun peli on jo näin pitkällä, väliviholliset ovat hankalimmalla mahdollisella tasolla.

Jos otti osumaa näistä välivihollisista, sai melkein heittää hyvästit Mandarinin tuhoamiselle. Monen tuhoon tuomitun yrityksen jälkeen oli pakko käydä laskemassa, monta osumaa tähän heppuun oikein tarvitsee kun ei se meinannut millään kaatua. 

Lukuhan oli järkytys. Jos pelasi Hawkeyella ja hahmo oli täydellä levelillä, osumia tarvittiin kuusikymmentä-vitun-kaksi kappaletta. Vertailun vuoksi, itse kuoli 4-5 osumasta. Captain Americalla määrä oli huomattavasti pienempi, vain 20, mutta Kapteenilla oli paljon hankalampi osua Mandariniin.

Mandarinin liikkeet olivat vielä reilusti RNG:llä höystettyjä ja muutamat niistä tuli todella yllättäen jolloin ei aina pystynyt reagoimaan sen iskuihin. Mandarin tykkäsi viettää paljon aikaa ilmassa salamoita ampuen mikä oli paras mahdollinen liike. Jos hän tuli maantasolle ampumaan, näistä nopeista ammuksista menetti paljon energiaa jos niihin sattui osumaan...ja tätähän tapahtui PALJON.

Ai että söi miestä kun selvisi tänne asti ja sai aikaan todella surkean yrityksen. Toisen hahmon pelastusoperaatiosta ei tullut mitään ja ei kun resetin kautta alkuun uudelleen levuttamaan hahmoja. Mahtavaa pelata 30-40min yhden ainoan surkean yrityksen vuoksi :D

Tätä samaa kaavaa tuli tehtyä kerta toisensa jälkeen, mutta luonnollisesti taistelussa alkoi pärjäämään paremmin. 

Viimein se tapahtui, täydellinen suoritus. Onnistuin niputtamaan väliviholliset ilman osumia ja nyt pääsi täysillä energioilla kokeilemaan Mandarinia. Aluksi otin Captain American käyttöön ja sain sillä tehtyä muutaman iskun enemmän kuin aikaisemmilla yrityksillä. Tämä vähensi Hawkeyen osumien määrää. Hawkeye -osio meni todella hyvin lopun sulamista lukuun ottamatta.

Otin muutaman todella typerän osuman ja olin lähellä kuolemaa. Ihmeen kaupalla sain väisteltyä ammuksia ja tehtyä osumia kunnes musiikki vaihtui sen merkiksi, että pomo olisi kuolemassa. Sain kuin sainkin Mandarinin viimein alas. Fiilis oli kuin olisi tuhonnut pelin viimeisen pomon, mutta kyseessähän oli vain neljäs pomo :D

En voi käsittää miten tästä oli tehty näin hankala.

Mandarinin tuhoamisen jälkeen peli muuttui erilaiseksi. Viholliset palautuivat samalle vaikeusasteelle kuin ihan pelin alussa ja välivihollisetkin loistivat poissaolollaan. Todella kummallinen ratkaisu, mutta todellakin kelpasi, sillä nyt uskalsi mennä kaupunkiin kuin kaupunkiin ilman hirmuista kuolemanpelkoa!

Jotta pelin viimeisiin koitoksiin pääsisi käsiksi, täytyi Las Vegasista käydä hakemassa raketti. Raketti oli loistava kapistus, sen avulla pystyi menemään mihin kaupunkiin vain ilman, että tarvitsi pelata matkalla olevia kaupunkeja. Las Vegasin läpäisy tuntui todella leppoisalta kun oli tottunut testailemaan kyseistä paikkaa vaikeimpien vihollisten kanssa.

Viimeiset koitokset olivat melko antiklimaattisia, alueissa ei juurikaan ollut vihollisia ja niiden pituudet eivät päätä huimanneet. Erittäin hyvä juttu, tässä oli jo sen verran uuvuksissa Mandarin -taistelusta.

Viimeisen mestan, Colonyn lopussa odotti karkuun päässyt kolmas pomo, Crossbones joka oli paljon helpompi kuin edellisellä kohtaamisella. Aikaisemmassa matsissa katosta tippui inhottavia kivenmurikoita jotka häiritsivät taistelun kulkua, tässä ei moisia ollut riesana.

Kun Crossbones oli kukistettu, alkoikin suoraan viimeinen taistelu Red Skullia vastaan. Energioita ei tietenkään saa täyteen joten aikaisempi taistelu kannatti vetää kunnialla läpi. Taistelu Red Skullia vastaan ei ollut mitään verrattuna Mandariniin. Red Skullin liikkeet oppi melko nopeasti ja niitä oli helppo väistellä. 

Muutaman yrityksen se toki otti ennen kuin ne oppi. Ensimmäistä kertaa tässä kuollessani iski paniikki, että oliko tämäkin kerran yritettävä taistelu? Onneksi ei sentään. Raketti oli edelleen käytössä ja kun oli pelastanut kiinni otetun hahmon, pääsi uudelleen pelaamaan loppupään alueita. Tämä tarkoitti myös Crossbonesin kanssa taistelua, mutta ei sillä niin väliä!

Kiitos pelin mekaniikan joka sallii vanhoihin kaupunkeihin palaamisen - näin pystyi hakemaan lisäreitä jos vain muisti mistä kaupungeista niitä löytyi. Tilanne oli täydellinen - lisäreiden avulla pystyin lähinnä loputtomasti yrittämään Red Skullia ilman pelkoa, että joutuisi enää ikinä kohtaamaan Mandarinia.

Ei siihen onneksi montaa yritystä mennyt ja Red Skull oli tuhottu.

Huh mikä peli! Vaikeusaste lässähti kuin pannukakku kun saavuttiin pelin loppumetreille. Olisin ollut perinteisen lisäri -systeemin kannalla, että kaupunkia voi suoraan yrittää niin pitkään kuin elämiä riittää ilman mitään pelastusoperaatioita. Myös tämä levutushomma olisi voinut olla järkevämmin toteutettu, sillä eiköhän kaikki tajua tehdä sen heti pelin alussa. Ihan turhaa aikaa vie tämä homma muulta pelaamiselta.

Siltikin muutamaa hieman typerää peliratkaisua lukuun ottamatta viihdyin tämän parissa mainiosti. 

Metal Gear

Games Beaten: 335/709

Genre: Action/Adventure

Goal: Defeat Big Boss and Escape

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Eversti Vermon TaCaffy oli rauhallinen poika joka kasvoi Mongolian laitamilla 27 siskonsa kanssa. Kävi kuitenkin niin, että nuoresta iästään huolimatta hänen ajatuksensa suuntautuivat terrorismiin.

Vuosia jatkuneen viattomien ryöstelyn jälkeen TaCaffy on ottanut haltuunsa Outer Heavenin, pienen kansakunnan Etelä-Afrikan laitamilla ja ryhtynyt paikan armottomaksi diktaattoriksi.

TaCaffy hallitsee luotien ja pommien avulla. Ainoastaan muutamien kuukausien kuluessa hän on kieltänyt demokratian ja käännyttänyt harmittomia kyläläisiä palkkasotilaiksi terroristijärjestöön.

Mutta pahin uhka on vielä tulossa. Tämä pakkomielteinen hullu on luonut ultimaattisen super-aseen. Se on TaCaffyn suurin unelma ja maailman pahin painajainen.

Tätä laitetta kutsutaan Metal Geariksi ja se on tuhottava ennen kuin seonnut eversti vapauttaa sen voimat ympäri maapalloa.

Sinun tehtävänäsi, Solid Snake, on tuhota Metal Gear ja laittaa loppu eversti Vermon TaCaffyn hulluille ideoille.

Minulla on hieman kaksijakoiset fiilikset tästä pelistä. AVGN on aikoinaan arvostellut tämän pelin ja kerrankin olen hänen kanssa samaa mieltä monista videolla esiintyvistä pointeista.

Kyseinen pelisarja ei ole itselle hirmu tuttu, hieman joskus pojankloppina tuli Pleikkarin Metal Gear Solidia pelailtua, mutta siinäpä se oikeastaan on. Kyseinen pelisarja toi aikoinaan uutta näkökulmaa perinteisiin räiskintäpeleihin sillä pääosassa toimii hiiviskely ja viholliset täytyy harhauttaa mielummin kuin päästää niistä ilmat pihalle.

Tämä asia loisti poissaolollaan tässä NES -versiossa. Toki vihollisien ohi pystyi hiippailemaan, mutta tällä ei ollut hirveästi merkitystä, sillä kun siirtyy uuteen ruutuun, hälytys on hävinnyt. Viholliset ovat myös ilmeisesti kuuroja, sillä jos samassa huoneessa on useampi ukko ja yhden niistä ampuu, muut ei välitä tästä mitään :D

Pelin pääidea on seikkailla vihollisen tukikohdassa ja sen ympärillä olevassa viidakossa. Näihin mestoihin on piilotettu erilaisia avainkortteja ja muita menoa edistäviä tavaroita.

Jotta ei aina ihan summamutikassa tarvinnut samoilla eteenpäin, löytyi rakennuksista panttivankeja jotka heittivät vinkkejä. Panttivangeille puhumisesta sai myös ylennyksiä. Aluksi luulin, että näitä saa kun juttelee tietyille panttivangeille, mutta avainsana olikin keskustelujen määrä. Ylennyksistä oli todella hyötyä, sillä kokonaisenergia kasvoi ja Snake pystyi kantamaan enemmän ammuksia ja muita tavaroita mukanaan.

Välillä lähetin-vastaanotin alkoi iloisesti soimaan taskussa. Tähän vastatessa "Big Boss" heitti jotain kyseiseen pelitilanteeseen liittyvää settiä kuten "laita kaasunaamari päähän". Näihin ei ollut pakko vastailla ja kun vinkit olivat tuota mainitsemaani tasoa, kiinnostus ei ollut kovin korkealla.

Lähetin-vastaanottimen avulla pääsi keskustelemaan myös kahden muun henkilön kanssa ja heidän vinkkinsä olivat ihan toista luokkaa.

Hyvänä asiana oli, että pelistä löytyi loputtomat continuet ja kuolemisen jälkeen sai jatkaa jostain tietystä jatkopaikasta. Nämä jatkopaikat muuttuivat pelin edetessä. Kuolemisen jälkeen voi halutessaan ottaa salasanan talteen jos halusi jatkaa myöhemmin. Pisteet tästä!

Kun pelin alkupuolella olevasta viidakosta pääsi ensimmäiseen rakennukseen sisään, huomasi sitä tutkiessaan kuinka sekavaksi homma oli tehty. Kaikki paikat näytti hyvin samalta ja tämän lisäksi rakennus oli hieman sokkeloinen.

Kyllähän reitit tulivat tutuiksi kun niitä useampaan kertaan kiersi, mutta aina tuli käytyä samat paikat läpi kun ei ollut täysin varma oliko jo käynyt siellä. 

Kaikissa rakennuksissa oli sama kaava; kokeile kaikkia hallussa olevia avainkortteja jokaiseen oveen. Välillä rakennuksiin täytyi palata uudelleen, kun ei sattunut olemaan hallussa tarvittavaa korttia.

Tämä avainkortti -systeemi oli todella rasittava. Valikosta valittiin yksitellen kortti jota halusi testata johonkin oveen. Ei tässä vielä mitään, mutta välillä tätä täytyi tehdä huoneissa jossa oli ansoja. Esimerkiksi kaasulla täytetyssä huoneessa otti pakosti osumaa kun joutui vaihtamaan kaasunaamarin johonkin avainkorttiin.

Mahtavinta oli, kun se kaikista viimeinen kahdeksasta mahdollisesta avainkortista kävi oveen :D Siinä kerkesi mennä hyvä siivu energiaa testaillessa. Paljon parempi olisi ollut se, että kortit ovat automaattisesti käytössä ja ovesta pääsee kulkemaan ilman mitään testailurumbaa. 

Pelistä löytyi avainkorttien lisäksi lukuisia muita ärsyttäviä asioita ja bugeja. Esimerkiksi esineellä nimeltä "Iron Glove" pystyi löytämään piilotettuja sisäänkäyntejä. Tämähän olikin todella hauskaa puuhaa kun hakkasi jokaista vastaantulevaa seinää toivoen, että löytyisi jokin salainen reitti.

Näitä salareittejä oli vielä kivasti laitettu kaasuhuoneisiin joka tarkoitti kaasunaamarin ja Iron Gloven välistä vaihtelua. Uskomatonta pelisuunnittelua, miksei kaasunaamari olisi voinut olla jonkin "Equip" -toiminnon takana.

Seuraava ärsyttävä asia oli ala-alueet ja kiikareiden käyttö. Kun viholliset oli hoideltu ruudulta ja halusi käydä tutkimassa esimerkiksi rekan lavan sisäpuolta hyvien tavaroiden toivossa, niin tätä ei voinut tehdä ilman, että viholliset olisivat respawnannut takaisin. Ymmärrän kyllä, että jos käy toisessa ruudussa, niin tällöin viholliset tulevat takaisin, mutta ala-alueet ovat erijuttu.

Monesti vielä viholliset seisoivat ala-alueiden sisäänkäyntien ovella ja kun tuli ulos, otti välittömästi damagea, loistavaa! Tämä sama homma tapahtui kiikareita käytettäessä. Kiikareilla pystyi katselemaan useamman ruudun päähän ja kun lopetti kiikareiden käytön, viholliset olivat tulleet takaisin. Ilmeisesti peli laski kiikareilla tehdyn ruudunvaihdoksen samaksi kuin, että Snake olisi kävellyt uuteen ruutuun. Ihan selkeä bugi, mutta c'moon, missä on pelitestaus!

Välillä pomojen kanssa oli epäselvää ottivatko ne lainkaan osumaa kun ne eivät välkkyneet mitenkään. Jotkin pomot ottivat vain tietystä aseesta vahinkoa. Tämäkin olisi ollut ihan kiva nähdä vaikka jonkinlaisena välkkymisenä. Monesti tuli tyhjennettyä koko ammusvarasto ja pomo edelleen seisoo omilla jaloillaan.

Yhden isomman tankin kanssa oli vielä niin, että kun sitä tykitteli kranaatinheittimellä, se välkkyi. Tämä ei tietenkään ollut se oikea ase vaan tankin tuhoamiseen täytyi käyttää miinoja, ai että. Myös ammusten määrät, joita tarvittiin pomojen tuhoamiseen, olivat aika kovia ja ei mikään ihme, että heräsi epäilys oikean aseen käytöstä.

Oli tässä yksi erittäin miellyttäväkin bugi, sillä panokset ynnä muut hyödykkeet ilmestyivät takaisin huoneeseen kun vain kävi sen ulkopuolella. Itse asiassa riitti, kun otti lähetin-vastaanottimen esille ja tavara oli respawnanut! Eipähän ollut koskaan panokset tai energiat lopussa :)

Peli oli aluksi ihan mukiin menevä, bugeista ynnä muista kurjuuksista huolimatta. Homma eteni, avainkortteja ja muita tarvittavia tavaroita löytyi mukavasti...kunnes koitti kunnon jumi. Olin käynyt kaikki mahdolliset paikat moneen kertaan ja testaillut kaikki ovet jotta yksikään ei ollut jäänyt epähuomiossa avaamatta.

Into alkoi hiipua ja oli pakko katsoa ratkaisu läpimeno-oppaasta. Ratkaisu olikin niin naurettava, että en olisi sitä itse keksinyt. Arsenaalistani uupui raketinheitin jota kiperästi tarvitsi seuraavan pomon tuhoamiseen. Peli tästä hienosti kertoi joten olin tietoinen puutteestani.

Raketinheittimen sai niinkin typerällä tavalla kuin käyttämällä lähetin-vastaanotinta ennen yhtä tiettyä huonetta jolloin se ilmestyy tähän tyhjään huoneeseen. Eikä tässä vielä kaikki. Solid Snaken täytyy olla neljännellä tasolla ylennyksissä jotta raketinheitin edes ilmestyy huoneeseen. Taas oli niin typerä ja turha ratkaisu pelintekijöiltä.

Homma eteni taas jonkin aikaa kunnes koitti uusi jumi. Tällä kertaa yhteen tärkeään rakennukseen päästäkseen oli tehtävä ensimmäisen Zeldan kaltainen reititys looppaavassa alueessa. Erona Zeldaan oli, että tässä kyseisessä pelissä näitä looppaavia alueita oli vähän siellä sun täällä.

Jo heti pelin alusta alkaen jokin ruuduista looppasi. Näissä ruuduissa oli vain yksi oikea reitti ja muut olivat turhaa ajantuhlausta. Miten ihmeessä tälläisen olisi voinut keksiä, että juuri tietyssä ruudussa pitäisi tehdä jonkin kryptinen reititys. Olen sanaton. Tämä oli se viimeinen niitti ja peli alkoi hieman ärsyttämään.

Looppaavan sokkelon jälkeinen rakennus heitti vielä hieman vettä myllyyn ärsyttävien tyhjästä ilmestyvien rotko-ansojen vuoksi. Näitä ansoja on ympäri rakennuksia, mutta tässä niiden käyttö oli viety ihan uudelle tasolle. Ansojen sijainnit oli pakko katsoa kartasta, ei olisi mielenterveys kestänyt enää itse yrittää etsiä niiden paikkoja.

Niin ja nämä ansat tappavat yhdestä iskusta ja joutui aina kulkemaan edellisestä jatkopaikasta kuolemispisteeseen asti. Tämä tarkoitti aina tämän looppaavan kohdan menemistä, pitkien kaasuhuoneiden läpi kävelyä hakaten seiniä Iron Glovella...ei kiitos tälläiselle hommalle.

Ihan pelin lopussa odotti vielä herkullinen yllätys. Kun tietokoneen, joka ohjaa Metal Gearia tuhoaa, alkaa ajastin rullaamaan paikan tuhoutumisen merkiksi. Tässä vaiheessa peliä jos kuolee, niin ei hätää, peli jatkuu suoraan tietokoneen tuhoamisen jälkeen.

Tässä on vain pieni ongelma...ajastin lähtee heti rullaamaan kun peli jatkuu. Ei tässä muuten mitään ongelmaa olisi, mutta tämän ajastimen puitteissa täytyisi vielä viimeinen pomo, Big Boss tuhota. Fiksun koodaamisen takia kuoleman jälkeen ei saa aloittaa "uudelleen" vaan panokset, energiat ja kaikki muutkin tavarat on samassa pisteessä kuin kuoltuaan.

Ongelma muodostuu siitä, että mistäs saa panoksia lisää jos ne kuluttaa loppuun? Takaisi päin lähteminen ei tullut kysymykseen kun ajastin rullasi iloisesti. Big Bossiin tehosi vielä ainoastaan raketinheitin, muita panoksia sai syöttää lipastolkulla ilman mitään vaikutusta. Nero kun olen, muutaman panoksia kulutetun yrityksen jälkeen otin tähän kohtaan salasanan. Aikaisempi salasana oli ties miten kaukana joten se ei ollut vaihtoehto. Näin pystyin resettamaan ja laittamaan salasanan sisään jos panokset kävivät liian vähiin.

Onneksi Big Boss oli naurettavan helppo kun sen sai jumitettua ruudun yläosaan. Kymmenkunta rakettia raketinheittimestä ja ukko oli vainaa. Vielä pieni pakeneminen hissin avulla ja pääsi ihastelemaan loppukuvia.

Vaikka tämä ilmeisesti klassikko onkin, minun mielestäni peli on juosten kustua huttua. Pää-idea on ihan mainio, mutta se ei kovin pitkälle kanna kun muut asiat ovat retuperällä.

Voin tätä kyllä suositella testattavaksi jos yllämainitut virheet eivät haittaa. Voihan se ollakin, että kuulun siihen harvaan joukkoon joka näistä nillittää ja muilla pelaajilla tarina sekä muu peli imaisee pyörteisiinsä :)