Genre: Beat 'em Up
Goal: Defeat Red Skull
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 8/10
Red Skull on kaapannut Iron Manin ja Visionin. Pystyykö Captain America ja Hawkeye vapauttamaan heidät?
Jotta tämä onnistuisi, heidän täytyy kohdata hurjia vihollisjoukkoja, vaarallisia happoaltaita ja muita vaarallisia esteitä.
Voit edetä joko Captain Americalla tai Hawkeyellä. Valinta on sinun. Joka tapauksessa, sinun on kiirehdittävä tai muuten Iron Man ja Vision on historiaa...
Tämä peli on lätkäisty Beat 'em Up -genren alle, en täysin voi yhtyä tähän ratkaisuun. Tässä ei tarvitse välttämättä pieksää ketään jos ei halua. Anyway, Supersankarit ovat jälleen vauhdissa pelastusoperaation tiimoilta.
Tässä pelissä seikkaillaan ympäri USA:n suurimpia kaupunkeja estäen pahisten juonittelut! Karttanäkymässä saa itse valita mihin seuraavaan kaupunkiin haluaa mennä. Vaihtoehtona on matkustaa myös taaksepäin ja samoihin, jo vierailtuihin kaupunkeihin.
Halutessaan tässä pystyi junnaamaan alkumetreillä niin pitkään kuin tarvetta oli.
Pelissä pystyi ohjastamaan kahta eri supersankaria; Captain Americaa ja Hawkeyeta.
Captain America turvautui kilpeensä ja se toimi vahinkoa tekevänä kuin myös ammuksia torjuvana välineenä.
Kilven avulla pystyi tehdä myös hienon alaspäin hyökkäyksen vahingoittaen vihollisia ja pompahtamaan kuolettavan happo-altaan pinnasta takaisin korkeuksiin.
Kapteenilla oli vielä yksi hyökkäys naftaliinissa - nopea eteenpäin syöksy. Tällä liikkeellä pystyi tekemään vahinkoa, nopeuttamaan liikkumista tai syöksymään joidenkin esteiden ohi.
Hawkeye oli hieman tylsempi hahmo liikkeidensä suhteen, hän vain ammuskeli jousipyssyllään, that's it. Pelin edetessä käyttöön saa räjähtävät nuolet, mutta eipä ne hirveästi vedä vertoja Captain American arsenaalille :D
Aluksi Captain America ja Hawkeye seikkailevat erikseen. Karttanäkymässä voi valita, kumpaa hahmoa haluaa ohjata. Jos hahmot vie samaan kaupunkiin ja läpäisee sen, muodostavat he nyt tiimin! Tästä on se hyöty, että kaupungissa olemisen aikana voi vaihtaa lennosta, kummalla hahmolla haluaa pelata.
Tämä on erittäin kätevää energioiden hallintaa silmälläpitäen. Jos toinen hahmo on kuolemaisillaan, yrittää toisella löytää lisää energiaa :)
Jos käy kuitenkin niin, että toinen hahmoista kuolee - kaappaavat vihollisjoukot hänet ja vievät jonnekin kaupunkiin. Tämän homman logiikkaa en oikein tajunnut. Välillä kaapattu saattoi olla ihan lähellä olevassa kaupungissa, välillä pidemmän matkan päässä. Ilmeisesti tähän vaikutti, missä kohtaa peliä oli menossa.
Kaapatun hahmon pystyi pelastamaan jos onnistui löytämään jostain kaupungista pelastettavan symbolilla varustetun tavaran. Pitkään luulin, että tämä tavara täytyi löytää kaupungista, mihin pelastettava oli vangittu, mutta ilmeisesti riitti mikä tahansa kaupunki missä kyseinen tavara sattui olemaan.
Jos pelastusretken aikana meni kuolemaan, menetti elämän. Onneksi tätä toisen hahmon kaappausta ei lasketa kuolemiseksi. Pelissä ei virallisesti ole elämiä vaan continueja vaikka kaupungeista 1up:eja saakin. Kun continuet on käytetty loppuun, peli alkaa alusta.
Peliin on rakennettu hieman hahmojen kehittämistä. Kun kentistä keräilee timantteja, pystyy niiden avulla nostamaan tasoa. Tason nostamiseen vaaditaan sata timanttia ja maksimissaan tasoa voi nostaa kolme kertaa. Timantteja on kahta eri arvoluokkaa; pienemmistä sai yhden ja isommista kymmenen pistettä.
Hahmoja kannatti todellakin kehittää, sillä heidän kokonaisenergia sekä lyöntien teho nousivat. Myös heidän hyökkäyksensä parantui - Captain America heitteli kilpeään paljon taidokkaammin ja Hawkeye sai räjähtävät nuolet. Kerrankin kuolemisesta ei rankaistu kovalla kädellä ja nämä päivitykset sai pitää ihan Game Overiin asti.
Tämä farmaustuokio kannatti hoitaa ihan ensimmäisien kaupunkien aikana. Jos pidemmälle erehtyi kulkemaan hieman heikommilla varustuksilla, tuli todennäköisesti turpaan. Tämä tarkoitti oikeastaan yhden ja saman kaupungin uudelleen ja uudelleen pelaamista. Hommaan meni noin 15-20min jotta hahmojen tasot olivat maksimilla.
Onneksi tätä yhden kentän kikkailua pystyi harrastamaan, sillä pelin ensimmäinen kaupunki, Tampa osoittautui hyväksi farmauspaikaksi. Kaupungissa kannatti edetä tiettyyn pisteeseen asti keräten kaikki matkalla olevat timantit jonka jälkeen valitsi Pause -menusta "Return" -valinnan. Return vei takaisin kentän alkuun ja sai pitää kaikki keräämänsä timantit :)
Kun pelihahmot pystyvät kehittymään niin miksei vihollisetkin! Pelin edetessä viholliset muuttuivat siten, että ne tekivät paljon enemmän vahinkoa pelihahmoihin. Tämä vihollisten kehitys systeemi oli todella outo, sillä se ei ollut kaupunkikohtaista vaan oikeastaan pelin etenemiskohtaista.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos haluat palata aiempiin kaupunkeihin vaikka etsimään pelastus tavaraa, ovat viholliset muuttuneet yhtä hankaliksi kuin pelin loppukaupungeissa. Vihollisten hankaluuden näki näppärästi niiden värityksestä.
Kun hieman tylsähkö levutus -sessio on saatu päätökseen, pääsee peliä oikeasti pelaamaan. Sillä ei ollut väliä mitä reittiä kulki eteenpäin jos oli mahdollista valita useammasta reitistä. Sinisillä taustoilla varustetut kaupungit merkkasivat sitä, että kyseisessä kaupungissa oli pomo vastassa. Vaikka kulkeminen suhteellisen vapaata olikin, niin nämä täytyi käydä läpi.
Itse valitsin aina saman reitin jota kuljin. Kaupungit eivät olleet aina ihan suoraviivaisia ja kaupungin läpäisyyn vaaditaan, että siitä löysi EXIT -avainkristallin. Nämä avainkristallit oli piilotettu kaiken muun rojun sekaan ja välillä ne oli työn ja tuskan takana.
Tarpeeksi kun tahkosi samoja kaupunkeja alkoi muistaa näiden sijainnit.
Kartalla näkyi pelihahmojen ja kaupunkien lisäksi tummia pyörteitä. Nämä pyörteet vastasivat jotain vihollisjoukkoa tai välivastuksia. Ilmeisesti arvalla valittiin, ketä vastaan joutui taistelemaan. Näitä taisteluita pystyi väistelemään hyvällä reittivalinnalla ja Return -komennon avulla. Ainoastaan yhteen oli pakko mennä pelin loppupuolella.
Nämä taistelut olivat aivan järkyttäviä. Ei siis vaikeutensa vuoksi vaan taustavalinnan. Ottamani kuvakaappaus ei anna osviittaa miten hirveä tuota sotkua oli katsella. Jos haluaa autenttisen kokemuksen, suosittelen katsomaan jotain läpimeno -videota Youtubesta.
Taustasta tuli mieleen jotkin 2000-luvun alkupuolen silmien manipulaatiotestit. Toimi se tässäkin, pidemmän taistelun jälkeen kun katsoi seinää tai peliruutua, velloi maisema kiusallisesti :D
Peli oli suhteellisen leppoisaa läpsyttelyä toiseksi viimeiseen pomoon asti. Kun hyvät reitit olivat hallussa ja oppinut välivihollisten liikkeet, ei suurempia hankaluuksia ollut.
Mutta sitten tämä itse pomo, Mandarin oli ehdottomasti pelin hankalin osuus. Ennen kuin edes pääsee yrittämään tätä Silppurin näköistä tyyppiä, täytyi taistelun alussa tuhota yksi perusvihollinen ja molemmat väliviholliset. Totta kai kun peli on jo näin pitkällä, väliviholliset ovat hankalimmalla mahdollisella tasolla.
Jos otti osumaa näistä välivihollisista, sai melkein heittää hyvästit Mandarinin tuhoamiselle. Monen tuhoon tuomitun yrityksen jälkeen oli pakko käydä laskemassa, monta osumaa tähän heppuun oikein tarvitsee kun ei se meinannut millään kaatua.
Lukuhan oli järkytys. Jos pelasi Hawkeyella ja hahmo oli täydellä levelillä, osumia tarvittiin kuusikymmentä-vitun-kaksi kappaletta. Vertailun vuoksi, itse kuoli 4-5 osumasta. Captain Americalla määrä oli huomattavasti pienempi, vain 20, mutta Kapteenilla oli paljon hankalampi osua Mandariniin.
Mandarinin liikkeet olivat vielä reilusti RNG:llä höystettyjä ja muutamat niistä tuli todella yllättäen jolloin ei aina pystynyt reagoimaan sen iskuihin. Mandarin tykkäsi viettää paljon aikaa ilmassa salamoita ampuen mikä oli paras mahdollinen liike. Jos hän tuli maantasolle ampumaan, näistä nopeista ammuksista menetti paljon energiaa jos niihin sattui osumaan...ja tätähän tapahtui PALJON.
Ai että söi miestä kun selvisi tänne asti ja sai aikaan todella surkean yrityksen. Toisen hahmon pelastusoperaatiosta ei tullut mitään ja ei kun resetin kautta alkuun uudelleen levuttamaan hahmoja. Mahtavaa pelata 30-40min yhden ainoan surkean yrityksen vuoksi :D
Tätä samaa kaavaa tuli tehtyä kerta toisensa jälkeen, mutta luonnollisesti taistelussa alkoi pärjäämään paremmin.
Viimein se tapahtui, täydellinen suoritus. Onnistuin niputtamaan väliviholliset ilman osumia ja nyt pääsi täysillä energioilla kokeilemaan Mandarinia. Aluksi otin Captain American käyttöön ja sain sillä tehtyä muutaman iskun enemmän kuin aikaisemmilla yrityksillä. Tämä vähensi Hawkeyen osumien määrää. Hawkeye -osio meni todella hyvin lopun sulamista lukuun ottamatta.
Otin muutaman todella typerän osuman ja olin lähellä kuolemaa. Ihmeen kaupalla sain väisteltyä ammuksia ja tehtyä osumia kunnes musiikki vaihtui sen merkiksi, että pomo olisi kuolemassa. Sain kuin sainkin Mandarinin viimein alas. Fiilis oli kuin olisi tuhonnut pelin viimeisen pomon, mutta kyseessähän oli vain neljäs pomo :D
En voi käsittää miten tästä oli tehty näin hankala.
Mandarinin tuhoamisen jälkeen peli muuttui erilaiseksi. Viholliset palautuivat samalle vaikeusasteelle kuin ihan pelin alussa ja välivihollisetkin loistivat poissaolollaan. Todella kummallinen ratkaisu, mutta todellakin kelpasi, sillä nyt uskalsi mennä kaupunkiin kuin kaupunkiin ilman hirmuista kuolemanpelkoa!
Jotta pelin viimeisiin koitoksiin pääsisi käsiksi, täytyi Las Vegasista käydä hakemassa raketti. Raketti oli loistava kapistus, sen avulla pystyi menemään mihin kaupunkiin vain ilman, että tarvitsi pelata matkalla olevia kaupunkeja. Las Vegasin läpäisy tuntui todella leppoisalta kun oli tottunut testailemaan kyseistä paikkaa vaikeimpien vihollisten kanssa.
Viimeiset koitokset olivat melko antiklimaattisia, alueissa ei juurikaan ollut vihollisia ja niiden pituudet eivät päätä huimanneet. Erittäin hyvä juttu, tässä oli jo sen verran uuvuksissa Mandarin -taistelusta.
Viimeisen mestan, Colonyn lopussa odotti karkuun päässyt kolmas pomo, Crossbones joka oli paljon helpompi kuin edellisellä kohtaamisella. Aikaisemmassa matsissa katosta tippui inhottavia kivenmurikoita jotka häiritsivät taistelun kulkua, tässä ei moisia ollut riesana.
Kun Crossbones oli kukistettu, alkoikin suoraan viimeinen taistelu Red Skullia vastaan. Energioita ei tietenkään saa täyteen joten aikaisempi taistelu kannatti vetää kunnialla läpi. Taistelu Red Skullia vastaan ei ollut mitään verrattuna Mandariniin. Red Skullin liikkeet oppi melko nopeasti ja niitä oli helppo väistellä.
Muutaman yrityksen se toki otti ennen kuin ne oppi. Ensimmäistä kertaa tässä kuollessani iski paniikki, että oliko tämäkin kerran yritettävä taistelu? Onneksi ei sentään. Raketti oli edelleen käytössä ja kun oli pelastanut kiinni otetun hahmon, pääsi uudelleen pelaamaan loppupään alueita. Tämä tarkoitti myös Crossbonesin kanssa taistelua, mutta ei sillä niin väliä!
Kiitos pelin mekaniikan joka sallii vanhoihin kaupunkeihin palaamisen - näin pystyi hakemaan lisäreitä jos vain muisti mistä kaupungeista niitä löytyi. Tilanne oli täydellinen - lisäreiden avulla pystyin lähinnä loputtomasti yrittämään Red Skullia ilman pelkoa, että joutuisi enää ikinä kohtaamaan Mandarinia.
Ei siihen onneksi montaa yritystä mennyt ja Red Skull oli tuhottu.
Huh mikä peli! Vaikeusaste lässähti kuin pannukakku kun saavuttiin pelin loppumetreille. Olisin ollut perinteisen lisäri -systeemin kannalla, että kaupunkia voi suoraan yrittää niin pitkään kuin elämiä riittää ilman mitään pelastusoperaatioita. Myös tämä levutushomma olisi voinut olla järkevämmin toteutettu, sillä eiköhän kaikki tajua tehdä sen heti pelin alussa. Ihan turhaa aikaa vie tämä homma muulta pelaamiselta.
Siltikin muutamaa hieman typerää peliratkaisua lukuun ottamatta viihdyin tämän parissa mainiosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti