Genre: Action/Adventure
Goal: Defeat Big Boss and Escape
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 7/10
Eversti Vermon TaCaffy oli rauhallinen poika joka kasvoi Mongolian laitamilla 27 siskonsa kanssa. Kävi kuitenkin niin, että nuoresta iästään huolimatta hänen ajatuksensa suuntautuivat terrorismiin.
Vuosia jatkuneen viattomien ryöstelyn jälkeen TaCaffy on ottanut haltuunsa Outer Heavenin, pienen kansakunnan Etelä-Afrikan laitamilla ja ryhtynyt paikan armottomaksi diktaattoriksi.
TaCaffy hallitsee luotien ja pommien avulla. Ainoastaan muutamien kuukausien kuluessa hän on kieltänyt demokratian ja käännyttänyt harmittomia kyläläisiä palkkasotilaiksi terroristijärjestöön.
Mutta pahin uhka on vielä tulossa. Tämä pakkomielteinen hullu on luonut ultimaattisen super-aseen. Se on TaCaffyn suurin unelma ja maailman pahin painajainen.
Tätä laitetta kutsutaan Metal Geariksi ja se on tuhottava ennen kuin seonnut eversti vapauttaa sen voimat ympäri maapalloa.
Sinun tehtävänäsi, Solid Snake, on tuhota Metal Gear ja laittaa loppu eversti Vermon TaCaffyn hulluille ideoille.
Minulla on hieman kaksijakoiset fiilikset tästä pelistä. AVGN on aikoinaan arvostellut tämän pelin ja kerrankin olen hänen kanssa samaa mieltä monista videolla esiintyvistä pointeista.
Kyseinen pelisarja ei ole itselle hirmu tuttu, hieman joskus pojankloppina tuli Pleikkarin Metal Gear Solidia pelailtua, mutta siinäpä se oikeastaan on. Kyseinen pelisarja toi aikoinaan uutta näkökulmaa perinteisiin räiskintäpeleihin sillä pääosassa toimii hiiviskely ja viholliset täytyy harhauttaa mielummin kuin päästää niistä ilmat pihalle.
Tämä asia loisti poissaolollaan tässä NES -versiossa. Toki vihollisien ohi pystyi hiippailemaan, mutta tällä ei ollut hirveästi merkitystä, sillä kun siirtyy uuteen ruutuun, hälytys on hävinnyt. Viholliset ovat myös ilmeisesti kuuroja, sillä jos samassa huoneessa on useampi ukko ja yhden niistä ampuu, muut ei välitä tästä mitään :D
Pelin pääidea on seikkailla vihollisen tukikohdassa ja sen ympärillä olevassa viidakossa. Näihin mestoihin on piilotettu erilaisia avainkortteja ja muita menoa edistäviä tavaroita.
Jotta ei aina ihan summamutikassa tarvinnut samoilla eteenpäin, löytyi rakennuksista panttivankeja jotka heittivät vinkkejä. Panttivangeille puhumisesta sai myös ylennyksiä. Aluksi luulin, että näitä saa kun juttelee tietyille panttivangeille, mutta avainsana olikin keskustelujen määrä. Ylennyksistä oli todella hyötyä, sillä kokonaisenergia kasvoi ja Snake pystyi kantamaan enemmän ammuksia ja muita tavaroita mukanaan.
Välillä lähetin-vastaanotin alkoi iloisesti soimaan taskussa. Tähän vastatessa "Big Boss" heitti jotain kyseiseen pelitilanteeseen liittyvää settiä kuten "laita kaasunaamari päähän". Näihin ei ollut pakko vastailla ja kun vinkit olivat tuota mainitsemaani tasoa, kiinnostus ei ollut kovin korkealla.
Lähetin-vastaanottimen avulla pääsi keskustelemaan myös kahden muun henkilön kanssa ja heidän vinkkinsä olivat ihan toista luokkaa.
Hyvänä asiana oli, että pelistä löytyi loputtomat continuet ja kuolemisen jälkeen sai jatkaa jostain tietystä jatkopaikasta. Nämä jatkopaikat muuttuivat pelin edetessä. Kuolemisen jälkeen voi halutessaan ottaa salasanan talteen jos halusi jatkaa myöhemmin. Pisteet tästä!
Kun pelin alkupuolella olevasta viidakosta pääsi ensimmäiseen rakennukseen sisään, huomasi sitä tutkiessaan kuinka sekavaksi homma oli tehty. Kaikki paikat näytti hyvin samalta ja tämän lisäksi rakennus oli hieman sokkeloinen.
Kyllähän reitit tulivat tutuiksi kun niitä useampaan kertaan kiersi, mutta aina tuli käytyä samat paikat läpi kun ei ollut täysin varma oliko jo käynyt siellä.
Kaikissa rakennuksissa oli sama kaava; kokeile kaikkia hallussa olevia avainkortteja jokaiseen oveen. Välillä rakennuksiin täytyi palata uudelleen, kun ei sattunut olemaan hallussa tarvittavaa korttia.
Tämä avainkortti -systeemi oli todella rasittava. Valikosta valittiin yksitellen kortti jota halusi testata johonkin oveen. Ei tässä vielä mitään, mutta välillä tätä täytyi tehdä huoneissa jossa oli ansoja. Esimerkiksi kaasulla täytetyssä huoneessa otti pakosti osumaa kun joutui vaihtamaan kaasunaamarin johonkin avainkorttiin.
Mahtavinta oli, kun se kaikista viimeinen kahdeksasta mahdollisesta avainkortista kävi oveen :D Siinä kerkesi mennä hyvä siivu energiaa testaillessa. Paljon parempi olisi ollut se, että kortit ovat automaattisesti käytössä ja ovesta pääsee kulkemaan ilman mitään testailurumbaa.
Pelistä löytyi avainkorttien lisäksi lukuisia muita ärsyttäviä asioita ja bugeja. Esimerkiksi esineellä nimeltä "Iron Glove" pystyi löytämään piilotettuja sisäänkäyntejä. Tämähän olikin todella hauskaa puuhaa kun hakkasi jokaista vastaantulevaa seinää toivoen, että löytyisi jokin salainen reitti.
Näitä salareittejä oli vielä kivasti laitettu kaasuhuoneisiin joka tarkoitti kaasunaamarin ja Iron Gloven välistä vaihtelua. Uskomatonta pelisuunnittelua, miksei kaasunaamari olisi voinut olla jonkin "Equip" -toiminnon takana.
Seuraava ärsyttävä asia oli ala-alueet ja kiikareiden käyttö. Kun viholliset oli hoideltu ruudulta ja halusi käydä tutkimassa esimerkiksi rekan lavan sisäpuolta hyvien tavaroiden toivossa, niin tätä ei voinut tehdä ilman, että viholliset olisivat respawnannut takaisin. Ymmärrän kyllä, että jos käy toisessa ruudussa, niin tällöin viholliset tulevat takaisin, mutta ala-alueet ovat erijuttu.
Monesti vielä viholliset seisoivat ala-alueiden sisäänkäyntien ovella ja kun tuli ulos, otti välittömästi damagea, loistavaa! Tämä sama homma tapahtui kiikareita käytettäessä. Kiikareilla pystyi katselemaan useamman ruudun päähän ja kun lopetti kiikareiden käytön, viholliset olivat tulleet takaisin. Ilmeisesti peli laski kiikareilla tehdyn ruudunvaihdoksen samaksi kuin, että Snake olisi kävellyt uuteen ruutuun. Ihan selkeä bugi, mutta c'moon, missä on pelitestaus!
Välillä pomojen kanssa oli epäselvää ottivatko ne lainkaan osumaa kun ne eivät välkkyneet mitenkään. Jotkin pomot ottivat vain tietystä aseesta vahinkoa. Tämäkin olisi ollut ihan kiva nähdä vaikka jonkinlaisena välkkymisenä. Monesti tuli tyhjennettyä koko ammusvarasto ja pomo edelleen seisoo omilla jaloillaan.
Yhden isomman tankin kanssa oli vielä niin, että kun sitä tykitteli kranaatinheittimellä, se välkkyi. Tämä ei tietenkään ollut se oikea ase vaan tankin tuhoamiseen täytyi käyttää miinoja, ai että. Myös ammusten määrät, joita tarvittiin pomojen tuhoamiseen, olivat aika kovia ja ei mikään ihme, että heräsi epäilys oikean aseen käytöstä.
Oli tässä yksi erittäin miellyttäväkin bugi, sillä panokset ynnä muut hyödykkeet ilmestyivät takaisin huoneeseen kun vain kävi sen ulkopuolella. Itse asiassa riitti, kun otti lähetin-vastaanottimen esille ja tavara oli respawnanut! Eipähän ollut koskaan panokset tai energiat lopussa :)
Peli oli aluksi ihan mukiin menevä, bugeista ynnä muista kurjuuksista huolimatta. Homma eteni, avainkortteja ja muita tarvittavia tavaroita löytyi mukavasti...kunnes koitti kunnon jumi. Olin käynyt kaikki mahdolliset paikat moneen kertaan ja testaillut kaikki ovet jotta yksikään ei ollut jäänyt epähuomiossa avaamatta.
Into alkoi hiipua ja oli pakko katsoa ratkaisu läpimeno-oppaasta. Ratkaisu olikin niin naurettava, että en olisi sitä itse keksinyt. Arsenaalistani uupui raketinheitin jota kiperästi tarvitsi seuraavan pomon tuhoamiseen. Peli tästä hienosti kertoi joten olin tietoinen puutteestani.
Raketinheittimen sai niinkin typerällä tavalla kuin käyttämällä lähetin-vastaanotinta ennen yhtä tiettyä huonetta jolloin se ilmestyy tähän tyhjään huoneeseen. Eikä tässä vielä kaikki. Solid Snaken täytyy olla neljännellä tasolla ylennyksissä jotta raketinheitin edes ilmestyy huoneeseen. Taas oli niin typerä ja turha ratkaisu pelintekijöiltä.
Homma eteni taas jonkin aikaa kunnes koitti uusi jumi. Tällä kertaa yhteen tärkeään rakennukseen päästäkseen oli tehtävä ensimmäisen Zeldan kaltainen reititys looppaavassa alueessa. Erona Zeldaan oli, että tässä kyseisessä pelissä näitä looppaavia alueita oli vähän siellä sun täällä.
Jo heti pelin alusta alkaen jokin ruuduista looppasi. Näissä ruuduissa oli vain yksi oikea reitti ja muut olivat turhaa ajantuhlausta. Miten ihmeessä tälläisen olisi voinut keksiä, että juuri tietyssä ruudussa pitäisi tehdä jonkin kryptinen reititys. Olen sanaton. Tämä oli se viimeinen niitti ja peli alkoi hieman ärsyttämään.
Looppaavan sokkelon jälkeinen rakennus heitti vielä hieman vettä myllyyn ärsyttävien tyhjästä ilmestyvien rotko-ansojen vuoksi. Näitä ansoja on ympäri rakennuksia, mutta tässä niiden käyttö oli viety ihan uudelle tasolle. Ansojen sijainnit oli pakko katsoa kartasta, ei olisi mielenterveys kestänyt enää itse yrittää etsiä niiden paikkoja.
Niin ja nämä ansat tappavat yhdestä iskusta ja joutui aina kulkemaan edellisestä jatkopaikasta kuolemispisteeseen asti. Tämä tarkoitti aina tämän looppaavan kohdan menemistä, pitkien kaasuhuoneiden läpi kävelyä hakaten seiniä Iron Glovella...ei kiitos tälläiselle hommalle.
Ihan pelin lopussa odotti vielä herkullinen yllätys. Kun tietokoneen, joka ohjaa Metal Gearia tuhoaa, alkaa ajastin rullaamaan paikan tuhoutumisen merkiksi. Tässä vaiheessa peliä jos kuolee, niin ei hätää, peli jatkuu suoraan tietokoneen tuhoamisen jälkeen.
Tässä on vain pieni ongelma...ajastin lähtee heti rullaamaan kun peli jatkuu. Ei tässä muuten mitään ongelmaa olisi, mutta tämän ajastimen puitteissa täytyisi vielä viimeinen pomo, Big Boss tuhota. Fiksun koodaamisen takia kuoleman jälkeen ei saa aloittaa "uudelleen" vaan panokset, energiat ja kaikki muutkin tavarat on samassa pisteessä kuin kuoltuaan.
Ongelma muodostuu siitä, että mistäs saa panoksia lisää jos ne kuluttaa loppuun? Takaisi päin lähteminen ei tullut kysymykseen kun ajastin rullasi iloisesti. Big Bossiin tehosi vielä ainoastaan raketinheitin, muita panoksia sai syöttää lipastolkulla ilman mitään vaikutusta. Nero kun olen, muutaman panoksia kulutetun yrityksen jälkeen otin tähän kohtaan salasanan. Aikaisempi salasana oli ties miten kaukana joten se ei ollut vaihtoehto. Näin pystyin resettamaan ja laittamaan salasanan sisään jos panokset kävivät liian vähiin.
Onneksi Big Boss oli naurettavan helppo kun sen sai jumitettua ruudun yläosaan. Kymmenkunta rakettia raketinheittimestä ja ukko oli vainaa. Vielä pieni pakeneminen hissin avulla ja pääsi ihastelemaan loppukuvia.
Vaikka tämä ilmeisesti klassikko onkin, minun mielestäni peli on juosten kustua huttua. Pää-idea on ihan mainio, mutta se ei kovin pitkälle kanna kun muut asiat ovat retuperällä.
Voin tätä kyllä suositella testattavaksi jos yllämainitut virheet eivät haittaa. Voihan se ollakin, että kuulun siihen harvaan joukkoon joka näistä nillittää ja muilla pelaajilla tarina sekä muu peli imaisee pyörteisiinsä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti