Genre: Action
Goal: Defeat The Machine (Stage 5-3)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 4/10
Kauan sitten kaukaisessa galaksissa rohkeat kapinalliset taistelijat tuhosivat "Koneen" ja sen tyranniaa levittävän satelliitin joka kiersi planeettaa nimeltä Landorin. Paha oli poissa, mutta Landorin ei ollut vielä täysin vapaa.
Kone hallitsi vielä planeetan pintaa. Landorin kansa vetäytyi syvemmälle planeetan uumeniin odottamaan vääjäämätöntä kuolemaa.
Koneet ja mutantit lähtivät vaeltamaan kauan kadoksissa olleen paratiisin autioiden raunioiden läpi etsien salaisten luolien sisäänkäyntejä.
Ennen vetäytymistään, Landorin kansa onnistui lähettämään kyynelillä sävytetyn avunpyynnön ja viimeinen radiosignaali matkusti kolmen aurinkokunnan läpi universumin kaukaisimpiin ulottuvuuksiin.
Tämän avunpyynnön kuuli mies, jolla on rohkeutta kohdata vihollisjoukot ja vapauttaa Landorin kansa.
Tästä pelistä tuli mieleen jonkinlainen Journey to Siliuksen ja Contran yhdistelmä. Empä edes tiennyt, että tämä on julkaistu vain Euroopassa.
NES-Retkun videon kautta peli oli tullut tutuksi, ainakin muutaman ensimmäisen kentän verran.
Aluksi pelasin tämän läpi helpoimmalla vaikeusasteella ja viidellä lisärillä kun ne pystyi käydä itse säätämässä asetuksista. Tässä on yhteensä neljä erilaista vaikeusastetta ja ne kulkivat nimellä "Skill 1-4".
Tajusin myöhemmin erheeni ja pelasin pelin uudelleen läpi pelin ehdottamalla "Skill 2" -vaikeusasteella ja kolmella lisärillä. Tapana on pelata pelit vakioasetuksilla joten täytyihän tämä uudelleen aloittaa. Asia ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, sillä peli oli ihan mainio!
Lisärien määrällä oli väliä, sillä tässä oli vain kolme continuea käytettävänään. Tuo viiden lisärin erhe oli ihan hyvä, sillä kenttiä pystyi tutkimaan hieman enemmän.
Tämänkin pelin läpäisy tapahtui yhden illan aikana. Jos muutamaa ensimmäisen kentän testailua ei lasketa mukaan, homma meni maaliin ensimmäisellä yrityksellä.
Kuten aikaisemmin mainitsin, niin tässä oli hyvin vahvasti Journey to Silus ja Contra läsnä. Kentissä kuljettiin vasemmalta oikealle tykittäen vastaantulevaa vihollisarmeijaa. Välillä vastaan lenteli pieniä aluksia joita tuhoamalla sai aseisiin päivityksiä sekä muita hyödykkeitä.
Turrican -hemmolla oli vaihdettavien aseiden lisäksi käytössä jokin liekinheitin minkä pystyi aktivoimaan painamalla B-nappia tarpeeksi pitkään pohjassa. Tämän kanssa oli välillä hankaluuksia kun se aktivoitui väärissä paikoissa.
Yhtä asetta pystyi käyttämään niin, että painoi B:tä pohjassa jolloin säästyi napin rämpyttämiseltä. Jos kuitenkin liian pitkään jatkoi pohjassa pitämistä, vaihtui ase tähän liekinheittimeen. Täytyi muistaa tietyn väliajoin irrottaa sormi napilta :D
Muutama erikoisasekin arsenaalista löytyi. Jos painoi Start -nappia, aktivoitui tehokas tuliseinä. Pelihahmo ampui muutaman kerran tuliseinän jonka jälkeen ase vaihtui takaisin hallussa olevaan aseeseen. Näitä erikoisaseita on rajattu määrä ja jostain niitä sai kerättyä lisää. Tämä ei kuitenkaan selvinnyt koko pelin aikana.
Tämän aseen käyttö oli suhteellisen minimaalista, sillä muut aseet olivat mielestäni parempia. Lähinnä aseen käyttö tapahtui vahingossa kun unohti, että Pause onkin Select -napin takana.
Jos pelihahmon energiapalkki välkkyi, käytössä oli kunnon liekkimyrsky -ase. Tämä aktivoitiin niinkin hienolla näppäin kombolla kuin Start + B. Tämän liikkeen olemassa oloa en edes muistanut ja se selvisikin läpäisyn jälkeen kun katsoin huvikseni NES-Retkun tekemän arvostelun kyseisestä pelistä.
Sitten hieman näistä vaihdettavista aseista, niitä löytyi kolme erilaista:
Spread: Ampui laajan panosmyrskyn joka tuhosi tehokkaasti viholliset. Tämä on verrattavissa Contran vastaavaan aseeseen.
Fireball: Tämä oli ehdottomasti heikoin kolmikosta. Ase toimi hieman Mega Man 5:sen Crystal Manin aseen tavoin. Aluksi tykistä lähti iso pallo liikkeelle ja kun se kohtasi seinän tai muun esteen, muuttui pallo moneksi pienemmäksi palloksi jotka sitten kimpoilivat ympäri aluetta.
Laser: Kolmikon tehokkain ase jota tuli käytettyä reilusti eniten. Tykin suusta lähti yksi tai päivitetyssä versiossa kaksi ruudun reunaan ulottuvaa laseria. Vaikka aseen ampumissäde oli paljon kapeampi kuin Spreadilla, tällä aseella sai viholliset tuhottua jo ennen kuin ne edes kerkesivät kunnolla ilmestymään ruudulle.
Aseita vaihdeltiin tuhoamalla pieniä aluksia jotka sitten pudottivat asepäivityksiä. Kun keräsi jo kädessä olevan aseen uudelleen, sai siihen päivitystä. Välillä kentistä löytyi piilotettuja laatikoita joista saattoi roiskahtaa reilusti asepäivityksiä.
Tämä oli kätevä tapa saada ase nopeasti maksimiteholle, mutta monesi kävi niin, että jokin ”ei kaipaama ase” lensi suoraan päälle jolloin ase vaihtui. Tällä heikkotehoisella aseella täytyi sitten yrittää pärjätä kunnes löysi paremman.
Aluksista ja laatikoista löytyi myös energiantäyttö sekä suojakilpi. Molemmista oli jatkuva pula, sillä kenttien tiimellyksessä henki lähti melko nopeasti jos ei ollut reaktiokyky kunnossa.
Vaikka peli nautinnollinen olikin, tässäkin oli hieman typeriä ratkaisuja. Jostain syystä pelihahmo on todella lähellä ruudun reunaa. Tämä sai aikaan ns. nykivän pelaamistyylin eli ammutaan ja edetään pieni matka jonka jälkeen pysähdytään jotta mahdolliset viholliset tulevat ruutuun.
Tähän kyllä tottui, mutta hieman ankeaa pelisuunnittelua. Jos jatkuvasti juoksi, ei vihollisiin kerinnyt reagoimaan ajallaan. Muutenkin vihollisten ruutuun ilmestyminen oli välillä todella kummallista. Varsinkin jos kiipeää ylöspäin, saattaa vihollinen ilmestyä "tyhjään" kun ruutu ei ole rullannut tarpeeksi.
Alaspäin liikkuessa ei koskaan tiennyt, mitä alapuolella odottaa. Ruutu pysyi sitkeästi liian korkealla ja monesti putosi vihollisjoukon päälle. Piikeiltä ja rotkoiltakaan ei välttynyt, tässä ei auttanut muuta kuin oppia kohdat, missä ansat olivat.
Kenttä suunnittelu oli välillä aika karmaisevaa sokkeloa. En ole kovinkaan suuri fani tälläisille sokkelo ratkaisuille. Loppupään kenttä, 5-1 oli niin järkyttävä, että kiersin kehää todella pitkään ennen kuin oikea ei niin looginen oikea reitti löytyi.
Pelissä oli yksi todella mahtava, jopa peliä rikkova ominaisuus - piikkipallo! Tämä selkeästi Metroidista lainattu pallo -ominaisuus oli niin ylivoimainen, että sen avulla pystyi etenemään kentissä sulavasti. Kun pelihahmo on pallotilassa, se ei ota osumaa lainkaan!
Pallomuodolla ei voi kuitenkaan hyppiä, mutta sillä on hieman kuminen rakenne, ja korkealta pudotessaan pompahtaa pallo maan pinnasta sen verran, että ikään kuin pelihahmo hyppäisi jolloin eteneminen ei katkea pieniin esteisiin. Pallolla pystyi jättää myös pieniä pommeja, mutta en keksinyt mitään käyttöä niille.
Pallo on varustettu terävillä reunoilla joten sen avulla voi tehdä vihollisiin ja pomoihin vahinkoa! Pallomuodossa voi olla vielä niin pitkään kuin haluaa joten pakko ihmetellä miten näin överi ratkaisu on käynyt tekijöiden mielessä.
Tämän avulla kenttien hankalimmat kohdat meni ilman ongelmia läpi. Pomotkin muuttuivat lasten leikiksi, sillä niiden iskut pystyi väistämään hyvin suojautumalla palloksi.
Pomot olivat ehdottomasti pelin helpoin osuus. Turricanin -hemmon arsenaali on ihan liian laaja jotta pomoista olisi hirveästi vastusta. Jos ei onnistunut pallomuodolla tuhoamaan pomoa, löytyi jonkin muu juustoilu keino. Esimerkiksi toisen ja neljännen alueen pomoja ei tarvinnut edes väistellä, sen kuin seisoi turvallisessa kolossa ampuen liekinheittimellä.
Liekinheittimen liekkiä pystyi itse ohjaamaan haluamaansa suuntaan joten sillä osui lähes joka kerta.
Periaatteessa tässä olisi voinut tehdä niin, että jättää pelihahmon pallomuotoon ja lähtee vaikka kaljalle jolloin pomo tuhoutuu hitaasti, mutta varmasti.
Kun pomoista ei juurikaan vastusta ollut niin hankalinta pelissä oli oikean reitin etsiminen ja nopeasti ruutuun ilmestyvät viholliset. Muutamassa kentässä menin ihan tuurin avulla odottaen, jos alus tai laatikko pudottaisi energiaa tai suojakilven. Energiat saattoivat olla pitkiäkin aikoja ihan minimissä.
Peli sisälsi paljon umpikujia ja näiden vuoksi energiat olivat jatkuvasti vähissä. Tässä ei ollut kuolemattomuus frameja nimeksikään ja energiapalkki saattoi mennä hyvinkin nopeasti tyhjäksi.
Kenttien maalit saattoivat sijaita hieman oudoissa paikoissa joten kaikki avonaiset "umpikujat" kannatti käydä läpi. Yhdessä kentässä putosin vahingossa vesiputouksesta alas ja yllätyin kun siinä sijaitsikin kentän loppu. Olin varma, että henki lähti :D
Viimeisen maailman ensimmäinen kenttä eli 5-1 oli toisellakin pelikerralla yhtä tuskallinen kuin ensimmäisellä. Tai oikeastaan se oli jopa hieman tuskallisempi, ensimmäisellä kerralla löysin maalin hieman kivuttomammin. Toisella yrityksellä jouduin käyttämään jopa continuen etsiessäni oikeaa reittiä.
Kentän ulkoasu oli melko sekava ja ei ollut aina ihan selkeää, mikä on kiinteää seinää ja mistä pääsee kulkemaan läpi. Muutamat tasoloikka palikatkin oli hienosti naamioitu taustan väriseksi joka aiheutti hämmennystä.
Onneksi viimeisen maailman toinen kenttä ei ollut mikään sokkelo vaan yksikertainen kahdella pomolla varustettu testi ennen viimeistä koitosta. Vastassa oli kaksi hyppivää robottia jotka sai todella helposti tuhottua käyttäen joko Spreadia tai Laseria.
Viimeisessä maailmassa ei ollutkaan enää mitään kolmatta kenttää vaan siirryttiin suoraan viimeisen pomon pariin - joka oli täysi vitsi. Aluksi tällä tuolissa jököttävällä robotilla on suojanaan suojakilpi jonka tuhoamisen jälkeen pomo alkaa ampumaan todenteolla ohjuksia, lasereita ja voimasäteitä. Aluksi yritin väistellä näitä ammuksia melkoisen akrobatian säestämänä, mutta aina jokin noista kolmesta osui.
Elämä toisensa jälkeen kului ja olikin jo viimeinen continue käytössä. Turhautuminen alkoi hiipiä mieleeni. Turhautuneena sitä tulee sitten kokeiltua kaikenlaista ja huvikseni hypin pomon päälle kun huomasin, että sillä on kiinteä hitbox. Päällä seisoessani selvisi, että eihän pomon ruhosta ota vahinkoa ollenkaan!
Pomon ammuksetkaan eivät lentäneet kuin vasemmalle, joten mitään vaaraa tässä ei ollut. Mietin, että saisikohan pomoon tehtyä jollain ilveellä vahinkoa täältä ylhäältä käsin? Aluksi testasin tuliseinää joka osuikin hienosti, mutta ongelmana oli, että niitä ei ollut käytössä pomon tuhoamiseen tarvittavaa määrää.
Sitten keksin sen, käytän liekinheitintä. Sehän osuikin täydellisesti! Ei tarvinnut kuin nököttää paikallaan ja katsoa pomon jatkuvaa välkkymistä. Liekinheitin on hieman tehoton joten hetki siinä meni, että pomo tuhoutui.
Tämähän oli ihan hyvä peli! Kaveri tätä lapsuudenpeliään minulle suositteli ja sanoi, että "ei mikään mestariteos, mutta pelattava". Tämä pitää paikkaansa useammankin Imageneerin pelin kohdalla.
Anyway, hauskaa tämän parissa riitti ja vaikeusaste oli juuri sopiva. Juustoilut kompensoi mukavasti pelin typeriä ratkaisuja.
Musiikeista myös plussaa, ne olivat pääosin oikein mainiota mäiskettä. Mietin yhden biisin kohdalla, että miten se kuulostaa etäisesti niin tutulta. Tajusinkin, että kappaleesta tuli Mortiisin Dungeon Synth -pimputtelut mieleen, mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti